Meidän "ihana" uusperhe..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.

Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.

Olipa naiivi kommentti. Ihanko tosissasi luulet että kukaan menee naimisiin ja perustaa perheen miettien, että ehkä uusperhe olisi kuitenkin kiva eli varmaan eroan kyllä ennemmin tai myöhemmin? Toivo sydämestäsi, ettei miehesi löydä parempaa!

Ja muuten, minä tosiaan löysin sen tähtiin kirjoitetun kumppanin vasta toisella yrityksellä. Nyt elämme erittäin onnellista uusperhearkea. Joka toinen viikko kaksin, joka toinen viikko lasten kanssa. Exiä on, mutta välit heihin hyvät ja kaikesta lapsiin liittyvästä sovitaan lasten etu edellä. Minun lapsillani on neljä läheistä aikuista, kaksi biologista ja kaksi varavanhempaa, joihin he voivat turvautua kaikessa.

Yhtä naiivi tuo sinunkin kommenttisi on. Kannattaisiko sinunkin toivoa että kakkonen "ei löydä parempaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi tullut ero kun lapset olivat pieniä tai teinejä niin en olisi ikinä päivänä mitään uusperhettä alkanut pyörittämään. Ihan jo siitäkin syystä että olisin kamala äitipuoli.

Miksi ei voi vain seurustella ja asua lapsineen omissa kodeissa? Ja onko aina pakko vääntää joku ukon ja akan kanssa se rakkauslapsi?

Miksi uusperheelliset aina rääkyy sen oman/parisuhdeajan perään. Ei ydinperheessäkään lapsia heitetä ulos joka toinen viikko. Jos tekee lapsia niin silloin on tarkoitus elää lapsiperhe-elämää. Elämä on valintoja. Jos lapsia ei jaksa niin valitsee lapsettoman elämän.

Ihan tiedoksi vaan, että en heitä lapsiani ulos joka toinen viikko, vaan isälleen. Joka on tasaveroinen vanhempi heille. Sääli että sinun kumppanisi on niin huono vanhempi, ettet eron tullen uskaltaisi antaa lapsia hänen hoiviinsa. Olisi ehkä kannattanut valita kumppani vähän paremmin?

Olisiko sinunkin kannattanut valita kumppani paremmin niin ei olisi tullut eroa?

Vierailija kirjoitti:

Teen työtä eroperheiden kanssa ja siltä pohjalta en kyllä suosittele uusperhekuviota kenellekään. Harvoissa tapauksissa toimii mutta suurimmassa osassa ei ollenkaan, lasten osa on hirveä ja eipä ne aikuisetkaan kovin onnellisia ole.

Aika jännä kun minä taas tunnen monta onnellista ja hyvin toimivaa uusperhettä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi tullut ero kun lapset olivat pieniä tai teinejä niin en olisi ikinä päivänä mitään uusperhettä alkanut pyörittämään. Ihan jo siitäkin syystä että olisin kamala äitipuoli.

Miksi ei voi vain seurustella ja asua lapsineen omissa kodeissa? Ja onko aina pakko vääntää joku ukon ja akan kanssa se rakkauslapsi?

Miksi uusperheelliset aina rääkyy sen oman/parisuhdeajan perään. Ei ydinperheessäkään lapsia heitetä ulos joka toinen viikko. Jos tekee lapsia niin silloin on tarkoitus elää lapsiperhe-elämää. Elämä on valintoja. Jos lapsia ei jaksa niin valitsee lapsettoman elämän.

Ihan tiedoksi vaan, että en heitä lapsiani ulos joka toinen viikko, vaan isälleen. Joka on tasaveroinen vanhempi heille. Sääli että sinun kumppanisi on niin huono vanhempi, ettet eron tullen uskaltaisi antaa lapsia hänen hoiviinsa. Olisi ehkä kannattanut valita kumppani vähän paremmin?

Olisiko sinunkin kannattanut valita kumppani paremmin niin ei olisi tullut eroa?

Tietenkin olisi kannattanut. Mutta en osannut silloin. Onneksi lasten isä on loistava isä ja erosta huolimatta yhteispeli lasten suhteen toimii erinomaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.

Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.

Olipa naiivi kommentti. Ihanko tosissasi luulet että kukaan menee naimisiin ja perustaa perheen miettien, että ehkä uusperhe olisi kuitenkin kiva eli varmaan eroan kyllä ennemmin tai myöhemmin? Toivo sydämestäsi, ettei miehesi löydä parempaa!

Ja muuten, minä tosiaan löysin sen tähtiin kirjoitetun kumppanin vasta toisella yrityksellä. Nyt elämme erittäin onnellista uusperhearkea. Joka toinen viikko kaksin, joka toinen viikko lasten kanssa. Exiä on, mutta välit heihin hyvät ja kaikesta lapsiin liittyvästä sovitaan lasten etu edellä. Minun lapsillani on neljä läheistä aikuista, kaksi biologista ja kaksi varavanhempaa, joihin he voivat turvautua kaikessa.

Yhtä naiivi tuo sinunkin kommenttisi on. Kannattaisiko sinunkin toivoa että kakkonen "ei löydä parempaa"?

Realistina tiedän nyt, että niinkin voi käydä. Moni täällä uusperheitä mollaava kuitenkin tuntuu olevan vähän turhankin optimisti sen suhteen, että oma liitto kestää ikuisesti. Aina niin ei käy vaikka itse kuinka haluaisi ja kaikkensa sen eteen tekisi. Silloin ei voi kuin mennä elämässä eteenpäin ja toivoa parempaa loppuelämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.

Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.

...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)

Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.

Erotaan kylläkin hyvin lapsellisista syistä: pikkulapsiaika rankkaa, kasvoimme erillemme, aina se pihtaa, ansaitsen parempaa jne.

Avioliitto on pitkän tähtäimen projekti, jossa itsekäs miniminä ihminen menestyy huonosti.

Jep, aika pienestä tunnutaan erottavan. Tänään luin täällä ketjua, jossa pohdittiin voiko miehen antaa juoda kaksi kaljaa päivässä. Joku kommentoi, että jos ukko joisi kaksi olutta tai ei sen puoleen, kaksi cokista joka ikinen päivä, niin lähtisi kyllä vaihtoon aika nopeasti, koska molemmat tosi epäterveellisiä ja täysin turhia tapoja, jotka vieläpä maksaa rahaa. Ymmärrän, jos jollain aivan nollatoleranssi alkoholiin jostain erityisestä syystä, mutta noi cokikset... Ehkä kirjoittaja vähän kärjisti, mutta silti. Että vaihtoon vaan, jos ei ihan kaikki miellytä. Naurettavaa ja säälittävää.

Minä en uusperheisiin lähde. Asun kahdestaan lapseni kanssa, välillä olen saattanut tapailla miehiä, kun lapsi ollut isällään. On niitä ottajia ollut ja lapsenkin olisivat hyväksynyt, mutten vaan halua miestä kotiini juuri nyt ja harva haluaa seurustella eri osoitteista.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeita ja hankalia tarinfota löytyy sekä ydinperheistä että uusperheiden, yhtä lailla molemmista. Ydinperhe ei ole millään tavalla suojassa ongelmilta yhtään enempää kuin uusperheet. Se minkälaisiksi mikäkin perhe muokkautuu on hyvin pitkälle kiinni siitä, millaisia aikuisia niissä on. Lapset eivät ole koskaan syyllisiä mihinkään, aikuisilla on vastuu käyttäytyä kaikenlaisissa perheissä kunnioittavasti toisia kohtaan. Ydinperheissä voi olla lapsille hyvä juttu, mutta aivan yhtä hyvä juttu on uusperhe, jossa aikuiset ovat rakastavia ja ajattelevat aidosti lasten parasta.

Hohhoijaa taas. Miten ydinperheissä lapsia riepotellaan ympäriinsä ja pakotetaan asumaan saman katon alla täysin vieraiden ihmisten kanssa, joista ei välttämättä pidä tai jotka ei välttämättä pidä lapsesta? Juu ja ainoastaan uusperheissä aikuiset on rakastavia ja ajattelevat lasten parasta, kyllä on taas paksua juttua.

Itse olen valinnut sen tien että en muuta miesystäväni kanssa yhteen ollenkaan niin kauan kuin lapseni asuvat kotona.

Olen seurannut vierestä tätä asioiden kiirehtimistä ja kuinka monesti kuvitellaan että lapset sopeutuvat mutta todellisuus on että moni lapsi kärsii.

Haluan että omani saavat kasvaa kodissa joka tuntuu heistä kodilta, sellaiselta kodilta jossa ei pyöri LAPSELLE vierasta aikuista.

No ei kai tuo eroa siitä paljoakaan että olisi ydinperhe jossa neljä lasta. Tässä vaan ne lapset on välillä jossain muualla, eli toisen vanhemman luona, joten luulisi yhteistä aikaa löytyvän enemmänkin kuin ydinperheessä. Ja toisekseen, noista  yks  on jo menossa opiskelemaan ja nuorinkin jo sen ikäinen että pärjää yksinkin kotona, eli ei mitään vahtimista edes. Ajattele ap jos ne lapset olisi vaikka 1-7v.

Vierailija kirjoitti:

väsynyt äitipuoli kirjoitti:

Uusperhe on syvältä perseestä. Kun perheessä on tyttö, jonka verisiä siteitä joutuu näkemään milloin missäkin niin ei se ole mitenkään kivaa. Kun tytön äiti pääsee kaikesta kuin koira veräjästä koska alkoholistina ei kykene mihinkään eikä kukaan edes enää odota sitä, on äitipuolen rooli syvältä perseestä. Kun tytön mummo puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu ja vaatii äitipuolelta asioita, joiden pitäisi kuulua äidille (mummon tyttärelle), on äitipuolelta asema syvältä perseestä.

Eli lopputulos on se, että uusperhe on syvältä perseestä.

Miksi menit yksiin jo lapsia tehneen miehen kanssa? Etkö ajatellut mitä se tuo tullessaan? Erityisesti jos tiesit tytön äidin olevan alkoholisti? Aika ankea suhtautuminen tyttöön jolla elämä ei muutenkaan taida olla helppoa.

Äitipuolen vika tietenkin. Entä jos en mennyt yksiin miehen kanssa, jolla oli jo lapsi? Entä jos lapsi oli alkoholistiäidin luona silloin? Entä, jos lapsi tämän takia joutui isälleen eli tuli sossun tuomaan? Entä, jos äitipuoli joutuikin alkoholistiäidin hampaisiin tämän takia? Entä jos tyttö syytti äiipuolta siitä, että joutui lähtemään äidin luota? Äitipuolen vikahan se, että äiti ei kykene huolehtimaan lapsestaan ja äitipuoli kyllästyy tähän kuvioon. Ootkin oikee besserwisser, joka on alkkariäidistä seuraava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

väsynyt äitipuoli kirjoitti:

Uusperhe on syvältä perseestä. Kun perheessä on tyttö, jonka verisiä siteitä joutuu näkemään milloin missäkin niin ei se ole mitenkään kivaa. Kun tytön äiti pääsee kaikesta kuin koira veräjästä koska alkoholistina ei kykene mihinkään eikä kukaan edes enää odota sitä, on äitipuolen rooli syvältä perseestä. Kun tytön mummo puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu ja vaatii äitipuolelta asioita, joiden pitäisi kuulua äidille (mummon tyttärelle), on äitipuolelta asema syvältä perseestä.

Eli lopputulos on se, että uusperhe on syvältä perseestä.

Miksi menit yksiin jo lapsia tehneen miehen kanssa? Etkö ajatellut mitä se tuo tullessaan? Erityisesti jos tiesit tytön äidin olevan alkoholisti? Aika ankea suhtautuminen tyttöön jolla elämä ei muutenkaan taida olla helppoa.

Äitipuolen vika tietenkin. Entä jos en mennyt yksiin miehen kanssa, jolla oli jo lapsi? Entä jos lapsi oli alkoholistiäidin luona silloin? Entä, jos lapsi tämän takia joutui isälleen eli tuli sossun tuomaan? Entä, jos äitipuoli joutuikin alkoholistiäidin hampaisiin tämän takia? Entä jos tyttö syytti äiipuolta siitä, että joutui lähtemään äidin luota? Äitipuolen vikahan se, että äiti ei kykene huolehtimaan lapsestaan ja äitipuoli kyllästyy tähän kuvioon. Ootkin oikee besserwisser, joka on alkkariäidistä seuraava.

Et siis tiennyt lapsen olemassaolosta kun miehen kanssa aloit seurustelemaan? AINA pitää varautua siihen että lapsen toinen vanhempi voi vaikka kuolla ja toisesta tulee yh. Jos tiesit lapsesta, otit riskin. Turha silloin valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en uusperheisiin lähde. Asun kahdestaan lapseni kanssa, välillä olen saattanut tapailla miehiä, kun lapsi ollut isällään. On niitä ottajia ollut ja lapsenkin olisivat hyväksynyt, mutten vaan halua miestä kotiini juuri nyt ja harva haluaa seurustella eri osoitteista.

Niin. Voi myös ajatella niin, että mikäli löytää eron jälkeen uuden kumppanin, lapsikin oppii siinä terveen parisuhteen mallin, jota ei ehkä aiemmassa ydinperheessä ole nähnyt.

Ydinperhe tai uusperhe, lapsi kärsii kireästä ja riitaisesta ilmapiiristä yhtälailla. Vastaavasti voi hyvin lempeässä ja rakastavassäilmapiirissä, jossa tulee kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uusperheisiin lähde. Asun kahdestaan lapseni kanssa, välillä olen saattanut tapailla miehiä, kun lapsi ollut isällään. On niitä ottajia ollut ja lapsenkin olisivat hyväksynyt, mutten vaan halua miestä kotiini juuri nyt ja harva haluaa seurustella eri osoitteista.

Niin. Voi myös ajatella niin, että mikäli löytää eron jälkeen uuden kumppanin, lapsikin oppii siinä terveen parisuhteen mallin, jota ei ehkä aiemmassa ydinperheessä ole nähnyt.

Ydinperhe tai uusperhe, lapsi kärsii kireästä ja riitaisesta ilmapiiristä yhtälailla. Vastaavasti voi hyvin lempeässä ja rakastavassäilmapiirissä, jossa tulee kuulluksi.

Ja näitä ihanuustunnelmia voi saada, tadaa, vain uusperheessä 😂.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uusperheisiin lähde. Asun kahdestaan lapseni kanssa, välillä olen saattanut tapailla miehiä, kun lapsi ollut isällään. On niitä ottajia ollut ja lapsenkin olisivat hyväksynyt, mutten vaan halua miestä kotiini juuri nyt ja harva haluaa seurustella eri osoitteista.

Niin. Voi myös ajatella niin, että mikäli löytää eron jälkeen uuden kumppanin, lapsikin oppii siinä terveen parisuhteen mallin, jota ei ehkä aiemmassa ydinperheessä ole nähnyt.

Ydinperhe tai uusperhe, lapsi kärsii kireästä ja riitaisesta ilmapiiristä yhtälailla. Vastaavasti voi hyvin lempeässä ja rakastavassäilmapiirissä, jossa tulee kuulluksi.

Ja näitä ihanuustunnelmia voi saada, tadaa, vain uusperheessä 😂.

Ei tietenkään. Lähinnä otin kantaa siihen, onko lasten kanssa ilman parisuhdetta se ainoa oikea vaihtoehto vai voiko uusperheestä koitua myös hyvää.

Itsellä tilanne, että ydinperheessä varmaankin viimeiset 3 vuotta olivat hyvin riitaisat ja kireät, ei siellä hyvä ollut olla kenelläkään. Ero tuli viimein, kun miehen lukuisat sivusuhteet paljastuivat. Asuin monta vuotta yh:na lasten kanssa, mutta nyt uusperheessä. Tästä perheestä lapset ovat oppineet sen, että asioista voidaan keskustella rakentavasti ja yhteishenki perheessämme on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kannattaa naisen nuorena miettiä itselleen sellainen ammatti, että palkka riittää elämiseen. Silloin ei uusperhettä tarvitse perustaa. Ihmettelen tuota asuntomessujen uusperhettäkin, kun toiselta puolelta Suomea muutetaan miehen työn perässä ja mies vielä omin päin varaa tontinkin talolle. Siinä loppui isän viikko-viikko-systeemi ja omat lapset saavat matkustaa kaukaa viikonlopuiksi ja lomiksi. Naisen lapset menettävät vanhat ystävänsä. Kaikki miehen toiveiden mukaan. Vaan tällainen on tietysti joka miehen unelmien täyttymys.

Lasten ollessa pieniä kävin heidän kanssaan usein mummolassa lentäen, koska junamatka oli pienten kanssa pitkä. Sunnuntai-iltaisin kentällä oli aina lauma erolapsia lappu kaulassa, lentoemo vei heidät ensimmäisenä koneeseen kuin päiväkodin hoitaja. Kävi sääli lapsia, vaikka ymmärrän, ettei aina voi valita esim töiden takia.

Mistä sä tiedät mitä lapsia ne oli. Nimim itse lappu kaulassa matkustelleena ehjästä perheestä. Älä vedä johtopäätöksiä.

Siksi mä en aio alkaa seurustelemaan miehen kanssa jolla alaikäisiä lapsia. Mulla niitä luojan kiitos ei ole. Olen onneksi myös jo niin vanha, että minun ikäiset miehet voivat olla jo isoisiä. Mutta sellaista en myöskään ota, en vain tule toimeen kuin korkeintaan parivuotiaiden kanssa. Pystyn elämään ilman rakkauttakin, joten vaikka rakastuisinkin, tulee järki voittamaan. Aina on tehnyt niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

väsynyt äitipuoli kirjoitti:

Uusperhe on syvältä perseestä. Kun perheessä on tyttö, jonka verisiä siteitä joutuu näkemään milloin missäkin niin ei se ole mitenkään kivaa. Kun tytön äiti pääsee kaikesta kuin koira veräjästä koska alkoholistina ei kykene mihinkään eikä kukaan edes enää odota sitä, on äitipuolen rooli syvältä perseestä. Kun tytön mummo puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu ja vaatii äitipuolelta asioita, joiden pitäisi kuulua äidille (mummon tyttärelle), on äitipuolelta asema syvältä perseestä.

Eli lopputulos on se, että uusperhe on syvältä perseestä.

Miksi menit yksiin jo lapsia tehneen miehen kanssa? Etkö ajatellut mitä se tuo tullessaan? Erityisesti jos tiesit tytön äidin olevan alkoholisti? Aika ankea suhtautuminen tyttöön jolla elämä ei muutenkaan taida olla helppoa.

Äitipuolen vika tietenkin. Entä jos en mennyt yksiin miehen kanssa, jolla oli jo lapsi? Entä jos lapsi oli alkoholistiäidin luona silloin? Entä, jos lapsi tämän takia joutui isälleen eli tuli sossun tuomaan? Entä, jos äitipuoli joutuikin alkoholistiäidin hampaisiin tämän takia? Entä jos tyttö syytti äiipuolta siitä, että joutui lähtemään äidin luota? Äitipuolen vikahan se, että äiti ei kykene huolehtimaan lapsestaan ja äitipuoli kyllästyy tähän kuvioon. Ootkin oikee besserwisser, joka on alkkariäidistä seuraava.

Et siis tiennyt lapsen olemassaolosta kun miehen kanssa aloit seurustelemaan? AINA pitää varautua siihen että lapsen toinen vanhempi voi vaikka kuolla ja toisesta tulee yh. Jos tiesit lapsesta, otit riskin. Turha silloin valittaa.

Toisen vanhemman kuolema on aika lailla eri asia kuin että lapsi joutuu yhtäkkiä äitipuolen huolehdittavaksi syystä että äiti on alkoholisti. Olen ihan aikuinen ihminen ja osaan ihan itse ajatella. Sinun ei tarvitse provosoida eikä provosoitua, intro tai syyttää. Nauti omasta pikku erinomaisuusestasi. Hyvää illan jatkoa ja toivottavasti kaikki elämässäsi menee juuri niin erinomaisesti kuin olet etukäteen suunnitellut.

Mulle riitti ihan sekin, että miehellä oli kaksi lasta ennestään ja sitten nämä kaksi yhteistä. Kyllä oli rumbaa. Mutta nyt on ihanaa. Miehen lapset on oikeasti aikuisia (23 ja 25) ja heillä on oma elämä. Käyvät usein ja ensimmäinen vauvakin on esikoisella, jota mielellään välillä hoidetaan meillä. Siis minä hoidan, vaikken vauvan mummu olekaan. Jotenkin se vaan on langennut mulle ja aika usein mies ei ole edes kotona, kun lapsenlapsensa pelmahtaa tänne äiteineen kylään tai hoitoon. Eli välit on oikeasti hyvät ja välittömät, että mikään hirviö on todellakaan ole. Mutta en silti pitänyt siitä vaiheesta, kun oli omat pieniä ja taloon kulki ees taas teinit menoineen. Sanotaan näin, että pidin sitä raskaana, vaikkei lapset sitä kai huomanneet, koska välit on niin hyvät olleet aina. Nyt toinen lapsista, tämä 23v., on avoliitossa miehen kanssa, jolla lapsi entisestä liitosta. Ollaan jonkin verran puhuttu siitä, koska minäkin oli nuori äitipuoli ja lapseton. En ole ihan suoraan viitsinyt sanoa, että vitutti rankasti välillä (voisi loukata vieläkin), mutta jotenkin olen yrittänyt neuvoa, että päivä kerrallaan ja yrittää muistaa, että kaikella on paikkansa elämässä. Tavallaan tämä 23v. miettii sitä, että ei aina jaksaisi miehensä lasta, mutta toisaalta itse hirviö äitipuolen uhrina olleena ei halua samaa kohtaloa kenellekään. Miehellä oli siis ennen mua kolme vuotta nainen, jonka takia lapsetkin joutui terapiaan. Perhehelvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.

Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.

...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)

Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.

Hyvin sanottu (jälkimmäiseltä). Kyllä suurin osa ihmisistä hankkii lapsia sen ihmisen kanssa, johon luottavat ja jota rakastavat. Suurin osa haluaa myös parisuhteen kestävän loppuelämän. Kaikenlaista pahaa ja ikävää kuitenkin tapahtuu, eivätkä kaikki ole niin onnekkaita, että saisivat pitää parisuhteensa koko elämän. Kyse ei useimmiten ole siitä, että olisi kohtuuttomat odotukset tai ei kestäisi vastoinkäymisiä. Tuollaisia puhuvat ne, jotka ovat onnekkaita parinmuodostuksessaan tai ne, jotka ovat yhdessä vaikka yhteinen elämä olisi helvettiä sekä parille että lapsille.

Koittakaa ihmiset vähän kehittää empatiakykyänne.

Minun ja eksäni avioliitto ei kestänyt vaikka teimme kaikkemme sen eteen. Olemme ihan hyviä ihmisiä, mutta parisuhteestamme ei tullut mitään. Nykyään olemme eksät ja edelleen lastemme parhaat vanhemmat. Molemmilla on uusperhe ja vaikka tämä tilanne ei ihanne olekaan, se on parasta mitä meillä on, ja teemme kaikkemme lastemme eteen.