Meidän "ihana" uusperhe..

Minulla on kaksi lasta, jotka ovat nyt 10v ja 13v. Miesystävällä on 14v ja 16v lapset. Myös exäni uudella naisystävällä on lapsia, alakouluikäisiä ja miesystäväni exän uudella on myös lapset. Tuntuu, että lapsia ja nuoria on yhtäkkiä joka puolella. Alkuun minun rooli äitipuolena ei ollut helppo, mutta nyt sekin alkaa onneksi jo sujua. Omat lapset ovat täysin uudenlaisessa tilanteessa, kun yhtäkkiä kummassakin kodissa on uusia lapsia tai nuoria.. Onneksi he ovat suhteellisen sopeutuvaisia. Kaikkea joutuu silti jatkuvasti muokkaamaan ja tuntuu, että me ei miesystävän kanssa pystytä viettämään aikaa ikinä kahdestaan, kun aina on jomman kumman lapset paikalla. Kauheaa sanoa näin, sillä omiani tietenkin rakastan yli kaiken ja näistä uusistakin lapsosista ja nuorista välitän. Elämä on kuitenkin jotenkin kauhean sekavaa ja kiireistä. Tuntuu, että kaikki omat aikataulut tai lasten menot pitää katsoa varmaan kymmenen ihmisen kautta, että onnistuuko. Olen jopa alkanut miettiä, että pitäisikö kuitenkin ottaa nuo omat lapset ja mennä elämään niiden kanssa itsekseen. Toisaalta en voisi kuvitella eroavani ihanasta miesystävästäni.. Stressaa vaan jotenkin tämä kiireinen elämä, johon yhtäkkiä kuuluu niin valtavasti uusia ihmisiä.. Miten teillä muilla sujuu uusperheissä?