Lue keskustelun säännöt.
Meidän "ihana" uusperhe..
28.07.2017 |
Minulla on kaksi lasta, jotka ovat nyt 10v ja 13v. Miesystävällä on 14v ja 16v lapset. Myös exäni uudella naisystävällä on lapsia, alakouluikäisiä ja miesystäväni exän uudella on myös lapset. Tuntuu, että lapsia ja nuoria on yhtäkkiä joka puolella. Alkuun minun rooli äitipuolena ei ollut helppo, mutta nyt sekin alkaa onneksi jo sujua. Omat lapset ovat täysin uudenlaisessa tilanteessa, kun yhtäkkiä kummassakin kodissa on uusia lapsia tai nuoria.. Onneksi he ovat suhteellisen sopeutuvaisia. Kaikkea joutuu silti jatkuvasti muokkaamaan ja tuntuu, että me ei miesystävän kanssa pystytä viettämään aikaa ikinä kahdestaan, kun aina on jomman kumman lapset paikalla. Kauheaa sanoa näin, sillä omiani tietenkin rakastan yli kaiken ja näistä uusistakin lapsosista ja nuorista välitän. Elämä on kuitenkin jotenkin kauhean sekavaa ja kiireistä. Tuntuu, että kaikki omat aikataulut tai lasten menot pitää katsoa varmaan kymmenen ihmisen kautta, että onnistuuko. Olen jopa alkanut miettiä, että pitäisikö kuitenkin ottaa nuo omat lapset ja mennä elämään niiden kanssa itsekseen. Toisaalta en voisi kuvitella eroavani ihanasta miesystävästäni.. Stressaa vaan jotenkin tämä kiireinen elämä, johon yhtäkkiä kuuluu niin valtavasti uusia ihmisiä.. Miten teillä muilla sujuu uusperheissä?
Kommentit (95)
En jaksa lukea kokonketjua, mutta: minulla on kaksi lasta 17 ja 15, ja aviomiehelläni kolme lasta 14, 10 ja 7. Exäni nyksällä on lapsiä, mieheni eksällä ei ole uurra perhettä.
Anyway, meillä ei muokata aikatauluja. Minä olen eronnut vuosia sitten, ja minä ja eksä lyömme vaihtoaikataulut lukkoon yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Eksä on aina ehdottanut aikataulun sellaiseksi, että se sopii nykyisen puolisonsa kanssa yhteen.
Eksällä oli jo uusi puoliso ennenkuin minulla. Siksi minun oli aina helppo sopeutua. Meillä on tässä ihan logiikka, joka vaihtuu v uorovuosittain.
Kun minä tapasin uuden mieheni, niin hänellä ei ollut lastensa kanssa tapaamisia sidottuna kuten minulla eksäni kanssa. Siksi hän sai sovittua omien lasten tapaamisen siihen, miten minun lasteni tapaamiset ovat. Eli kaikki menee kuten pitääkin, meillä on paljon yhteistä aikaa. Tänäkin vuonna olen ollut mieheni kanssa kaksitaan limalla neljä viikkoa.
Tämä tietenkin vaatii suunnitelmallisuutta. Kukaan meistä ei ole kaoottinen luonne. Vain pakon edessä kukaan haluaa vaihtaa näitä puoli vuotta, tai yhtä vuotta aikaisemmin sovittuja aikatauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten se rakkauslapsi pitää vielä tehdä. Kruunata uusi suhde mahdollisimman pian meidän kahden sinetiksi.
Tuttu gynekologi on kertonut, miten usein steriloinnin hankkineet haluavat ehdottomaati munanjohtimet auki taas,että kun on löytynyt vihdoin se oikea rakkaus,on lapsi saatava!
Hyvässä lykyssä vasta vuoden yhteiselon jälkeen, vaikka mieluummin heti! Pian,pian!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.
On kyllä lapsellista että erotaan jo lasten ollessa alle kouluikäisiä, joskus hyvä kun kävelemään ehtivät oppia. Ei siinä paljon ole järkeä käytetty, ei perheen perustamisessa eikä eroamisessa.
ajattele ap, että se ei helpotu edes eläkkeellä, sillä silloin teillä on hoidettava melkoinen laauma pikkuisia.
t. kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
...Kunnes elämä yllättää ja kupla puhkeaa. Yksikään eronneista ei ole mennyt naimisiin ja hankkinut perhettä sillä periaatteella että erotaan muutaman vuoden päästä :)
Hel*etin lapsellista porukkaa täällä.
Jos on jo lastenlapsiakin, niin ei sitä kovin herkästi siinä vaiheessa lähdetä uutta kumppania etsimään.:DDDDD
t. 50 vuotta ydessä ilman exiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
Hienoa että teillä ei ole perhe hajonnut!
Mutta jotenkin kuulostat sellaiselta että teillä kaikki tehdään yhdessä ja vähintään vanhemmat liikkuu aina yhdessä. Not nice!
Jotenkin kuuostat siltä, että et tiedä paljon pitkistä parisuhteista.
Meillä nimenomaan on pysytty yhdessä siksi, että molemmilla on omia kavereita ja omat harrastukset ja olemme usein aivan eri puuhissa.
Monet tuttavamme, jotka ovat olleet koko ajan yhdessä kuin paita ja peppu, ovat eronneet juuri, kun alkoivat ajatella olevansa koko iän yhdessä.
t. se 50 vuotta parisuhteessa saman kanssa ollut.
Minun mieheni ja lasteni isä ei ole mukava ihminen. Tai on ajoittain, mutta hänellä on huonoja päiviä, jolloin on rasittava jankkaaja ja ilmapiirin myrkyttäjä. Puhuu tiuskien ja halventavasti ja jankkaa vanhoja asioita. Usein noina päivinä otan lapset mukaan ja menemme vaikka uimahalliin kun kodin tunnelma on niin perseestä.
Eroa olen miettinyt, mutta näen sen vaan pahentavan tilannetta. Mieheni haluaisi ehdottomasti viikko-viikko systeemin eikä minulla olisi mitään mahdollisuutta sitä estää. Tähän en missään nimessä haluaisi altistaa lapsiani, kun en voisi esim. ilmapiiriin vaikuttaa ja lisäksi kaikki mahdolliset uusperhekuviot tms.
Se vaan siis näissä eroissa ihmetyttää, että ex-mies on usein loistava isä, jolle voi lapset huoletta jättää viikoiksi. Eikö sellaista olisi kumpanninakin helppo arvostaa ja ehkä sitten hyväksyä joitain muita heikkouksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te osaatte tehdä elämästänne vaikeaa!
Itse asun uusperheessä, enkä yhtään tunnista mitään säätämisiä. Kun niistä ei tee vaikeita, ne eivät ole vaikeita. Aikataulut sovitaan ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita kestää vielä 5 vuotta. Sitten helpottaa. Tää on elämää ei sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totean tähän, että olen taas niin kiitollinen, että löysin aikoinani sen minulle tähtiin kirjoitetun kumppanin, jonka kanssa elän edelleen onnellisena.
Ei ole kummallakaan eksiä, eikä nyksiä. On vain ja ainoastaan me ja meidän lapset ja lapsenlapset.
Olipa naiivi kommentti. Ihanko tosissasi luulet että kukaan menee naimisiin ja perustaa perheen miettien, että ehkä uusperhe olisi kuitenkin kiva eli varmaan eroan kyllä ennemmin tai myöhemmin? Toivo sydämestäsi, ettei miehesi löydä parempaa!
Ja muuten, minä tosiaan löysin sen tähtiin kirjoitetun kumppanin vasta toisella yrityksellä. Nyt elämme erittäin onnellista uusperhearkea. Joka toinen viikko kaksin, joka toinen viikko lasten kanssa. Exiä on, mutta välit heihin hyvät ja kaikesta lapsiin liittyvästä sovitaan lasten etu edellä. Minun lapsillani on neljä läheistä aikuista, kaksi biologista ja kaksi varavanhempaa, joihin he voivat turvautua kaikessa.
Yhtä naiivi tuo sinunkin kommenttisi on. Kannattaisiko sinunkin toivoa että kakkonen "ei löydä parempaa"?
Realistina tiedän nyt, että niinkin voi käydä. Moni täällä uusperheitä mollaava kuitenkin tuntuu olevan vähän turhankin optimisti sen suhteen, että oma liitto kestää ikuisesti. Aina niin ei käy vaikka itse kuinka haluaisi ja kaikkensa sen eteen tekisi. Silloin ei voi kuin mennä elämässä eteenpäin ja toivoa parempaa loppuelämää!
Kyllä täällä kaikkia tajuavat, että eroja tulee, mutta ihmetystä herättää, miksi on pakko:
-kiirehtiä heti uuteen suhteeseen
-Valita puoliso, jolla on itselläänkin monimutkaiset lapsikuviot
-Muuttaa yhteen heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma kun aikuiset eivät voi hillitä itseään vaan pitää vaan olla uusi mies ja sekoittaa omien lasten elämä.
Se on aina koko paketti tai hylättävä koko juttu, ettei lasten elämä mene raiteiltaan. Kallis hinta ex- vaimoineen ja lapsineen.
Kuka täysjärkinen tuohon vieläkin suostuu?
Näitä ongelmia oli jo 1990 luvun lopulla. Nekin perheet selvinneet ja kaikki lapset jo aikuisia jo omillaan. Aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä ongelmia oli jo 1990 luvun lopulla. Nekin perheet selvinneet ja kaikki lapset jo aikuisia jo omillaan. Aikansa kutakin.
Selvinneet tai "selvinneet". Itse olin lapsena uusperheessä 80- ja 90-luvulla. Nyt nelikymppisenä edelleen selvittelen asioita terapiassa. Pystyn toimimaan, mutta traumat ovat ikuisia. Valitsin myös lapsettoman elämän, koska en halua laittaa traumojani eteenpäin. Ikävä kyllä aikuiset eivät aina hoida asioita aikuismaisella tavalla.
Sama! :)