Lue keskustelun säännöt.
Jos Rautavaaran äidiltä olisi yksikin kysynyt miten voit
24.07.2017 |
Esimerkiksi neuvolassa, olisiko hän ajautunut tekoon? Missä on neuvolan vastuu äitien ja perheiden jaksamisesta?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Sinä missasit sen tärkeimmän, josta puhuin, ja josta epäilin naisen teon kummunneen, sinä ilmeisesti et ollut vailla tunnetta, että olet arvokas tai jotain. Kaikilla meillä ei ole sitä tunnetta. Jos sitä ei oikein tiedosta edes, sille on vaikea tehdä kauheasti mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Ja lisään vielä, että huomasin samalla miten minun olisi ollut mahdollista käyttää tuon äitimyytin avulla tarjottua asemaani todella väärällä tavalla hyväkseni. En niin tehnyt, pyrin aina olemaan oikeudenmukainen ja rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Sinä missasit sen tärkeimmän, josta puhuin, ja josta epäilin naisen teon kummunneen, sinä ilmeisesti et ollut vailla tunnetta, että olet arvokas tai jotain. Kaikilla meillä ei ole sitä tunnetta. Jos sitä ei oikein tiedosta edes, sille on vaikea tehdä kauheasti mitään.
En missannut. Kysyin nimenomaan mihin tuo sinun arviosi perustuu? Kykenetkö vastaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sairasta että ihmiset ymmärtävät näitä murhaajia. "no hänellä oli vaikeaa.. Tappaahan sitä omat lapsensa.. Esim kostoksi isälle. Häntä olisi pitänyt kuunnella, uhri hänkin on.." hyhhyh. Menkää kuuntelemaan sarjakuristajaa yksin hänen kotiinsa, uhri hänkin on. No miksette mene? Ymmärtäkää nyt häntäkin.
Minua puistattaa hänen tekonsa, mutta pakko sanoa, että se valintana säälittää myös. Haluaisin ymmärtää, miten voisimme auttaa muita, ennen kuin kukaan toinen päättää vlita tuollaisen valinnan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ymmärtäisin asian niin, että kuinka voisimme silittää päästä useampiakin naisia valitsemaan samoin.
Mutta siihen se johtaa. Jos näitä ihmisiä pidetään uhreina ja puhutaan "oivoi hänellä oli niin vaikeaa.. Ei nähnyt muuta tietä, väärin kohdeltu naisressu." siinä hyväksytään hänen tekonsa koska hän oli uhri. Jos sanotaan "mikään ei oikeuta tuollaista, ei mikään." niin tällöin ihmiset eivät ainakaan valitse sitä tietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nainen oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Eristi vanhimman lapsensa isästään, niin että saivat vain puhua lyhyesti puhelimessa. Nuorempien lasten isä oli joutunut soittamaan poliisit paikalle naisen riehuessa. Yritti estää miestä käymästä töissä, halusi perheen pysyvän keskenään kotona. Ei ollut tekemisissä edes siskopuolensa kanssa tästä syystä. Kyseessä oli kontrollifriikki narsisti.
Siiinä ei olisi neuvolan kyselyt kuulumisista auttaneet.
Kaikki sopii kuvan, että koki, ettei häntä arvosteta.
Kaikki jotka "kokevat arvostuksen puutetta" eivät tapa kiukkupäissään kolmea ihmistä.
Eivät tietenkään, elämä noilla muilla olisikin mennyt kivasti, jos tämä yksi olisi jatkanut kärsimistään.
Sinä siis tiedät varmaksi, että hän kärsi arvostuksrn puutteesta? Vai onko tuo omaa spekulaatiotasi?
Siis tunteesta, ettei ole arvostettu. Se on eri asia, kuin arvostiko muut häntä, tuskinpa kauheasti, jos hän jo antoi täysillä takaisin kokemaansa vääryyttä, vaikka syyllinen olisikin jäänyt jo kauas taa.
En tiedä, kuten tekään ette tiedä, että se ei ollut niin. Minusta vain jokin pahuus ei ole riittävä selitys. Sillekin on aina syynsä. Siis tätäkään ei pidä ottaa syytöksenä itsellenne, mutta siis syy on yleensä asioissa. Eri asia onko se nähtävissä kellekään psykiatrillekaan, vai ei.Mutta kun sille EI ole "syytä". Se on tietoinen valinta. Vain psykoosissa tms. sairaana ei ole. Muulloin aina on.
Minä päinvastoin melkein ajattelen niin, että vain psykoosissa tai sairaana ihminen muka valitsee tehdä pahaa. Muulloin se on minusta aina jonkin tapahtumaketjun, joka olisi voitu avulla katkaista, seuraus. Siis voi olla, että kukaan jonka nainen eläessään tapasi ei olisi voinut auttaa, mutta se ei tarkoita, etteikö häntä silti olisi voitu auttaa.
Ai ammattirikollisillakin rikokset ovat seurauksia? Salli mun nauraa. Koita nyt ymmärtää, että jotkut tekevät pahaa, koska haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Sinä missasit sen tärkeimmän, josta puhuin, ja josta epäilin naisen teon kummunneen, sinä ilmeisesti et ollut vailla tunnetta, että olet arvokas tai jotain. Kaikilla meillä ei ole sitä tunnetta. Jos sitä ei oikein tiedosta edes, sille on vaikea tehdä kauheasti mitään.
Tai vielä tuohon "tai jotain" sisällytän ajatuksen, että muut eivät arvosta, pidä minään. Ja koet niin siitä huolimatta, kuka vastassasi on. Toinen saa olla erittäin pitkämielinen, välittävä ja kovahermoinen, että saa sinut uskomaan, ettei asia ole niin. Ilmeisesti ainakin narsistin kanssa kasvaminen tekee osalle lapsista sen tunteen. Voit miettiä sitä kun luet narsistien aikuisten uhrien kokemuksia, että mikä heillä on ollut itsen arvostuksen tunne suhteen jälkeen, jos sellaisesta ovat pois edes päässeet. Sitten sijoitat lapsen kokemaan sitä samaa ilman, että joku näkee.
Silloin kun tapaa ihmisiä aikuisena, jos lapsena on kohdeltu väärin, niin ei tiedosta, että muut ovat pohjimmiltaan erilaisia ja heihin voi luottaa. Koska eihän siihen omaan aikuiseenkaan voinut. Ja silti, jos se aikuinn oli narsisti, se opetti, että hänen kertomansa on totuus ja kaikki muutkin ihmiset ovat enemmän niin kuin hän ja sinä, lapsi, vääränlainen eikä kukaan ajattele niin kuin sinä. Avunhakemistiet torpataan aika täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sairasta että ihmiset ymmärtävät näitä murhaajia. "no hänellä oli vaikeaa.. Tappaahan sitä omat lapsensa.. Esim kostoksi isälle. Häntä olisi pitänyt kuunnella, uhri hänkin on.." hyhhyh. Menkää kuuntelemaan sarjakuristajaa yksin hänen kotiinsa, uhri hänkin on. No miksette mene? Ymmärtäkää nyt häntäkin.
Minua puistattaa hänen tekonsa, mutta pakko sanoa, että se valintana säälittää myös. Haluaisin ymmärtää, miten voisimme auttaa muita, ennen kuin kukaan toinen päättää vlita tuollaisen valinnan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ymmärtäisin asian niin, että kuinka voisimme silittää päästä useampiakin naisia valitsemaan samoin.
Mutta siihen se johtaa. Jos näitä ihmisiä pidetään uhreina ja puhutaan "oivoi hänellä oli niin vaikeaa.. Ei nähnyt muuta tietä, väärin kohdeltu naisressu." siinä hyväksytään hänen tekonsa koska hän oli uhri. Jos sanotaan "mikään ei oikeuta tuollaista, ei mikään." niin tällöin ihmiset eivät ainakaan valitse sitä tietä.
Tästä kuuluu huolehtia kotona melko pienille lapsille. Aikuisten kohdalla tuo ei enää millään toimi noin. Aikuiset ovat ainakin toivottavasti tehneet itselleen selväksi jo nuorempina, että muiden tappaminen on väärin. Vai eikö kaikki meistä ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nainen oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Eristi vanhimman lapsensa isästään, niin että saivat vain puhua lyhyesti puhelimessa. Nuorempien lasten isä oli joutunut soittamaan poliisit paikalle naisen riehuessa. Yritti estää miestä käymästä töissä, halusi perheen pysyvän keskenään kotona. Ei ollut tekemisissä edes siskopuolensa kanssa tästä syystä. Kyseessä oli kontrollifriikki narsisti.
Siiinä ei olisi neuvolan kyselyt kuulumisista auttaneet.
Kaikki sopii kuvan, että koki, ettei häntä arvosteta.
Kaikki jotka "kokevat arvostuksen puutetta" eivät tapa kiukkupäissään kolmea ihmistä.
Eivät tietenkään, elämä noilla muilla olisikin mennyt kivasti, jos tämä yksi olisi jatkanut kärsimistään.
Sinä siis tiedät varmaksi, että hän kärsi arvostuksrn puutteesta? Vai onko tuo omaa spekulaatiotasi?
Siis tunteesta, ettei ole arvostettu. Se on eri asia, kuin arvostiko muut häntä, tuskinpa kauheasti, jos hän jo antoi täysillä takaisin kokemaansa vääryyttä, vaikka syyllinen olisikin jäänyt jo kauas taa.
En tiedä, kuten tekään ette tiedä, että se ei ollut niin. Minusta vain jokin pahuus ei ole riittävä selitys. Sillekin on aina syynsä. Siis tätäkään ei pidä ottaa syytöksenä itsellenne, mutta siis syy on yleensä asioissa. Eri asia onko se nähtävissä kellekään psykiatrillekaan, vai ei.Mutta kun sille EI ole "syytä". Se on tietoinen valinta. Vain psykoosissa tms. sairaana ei ole. Muulloin aina on.
Minä päinvastoin melkein ajattelen niin, että vain psykoosissa tai sairaana ihminen muka valitsee tehdä pahaa. Muulloin se on minusta aina jonkin tapahtumaketjun, joka olisi voitu avulla katkaista, seuraus. Siis voi olla, että kukaan jonka nainen eläessään tapasi ei olisi voinut auttaa, mutta se ei tarkoita, etteikö häntä silti olisi voitu auttaa.
Ai ammattirikollisillakin rikokset ovat seurauksia? Salli mun nauraa. Koita nyt ymmärtää, että jotkut tekevät pahaa, koska haluavat.
Kyllä mä koen niin. Ihminen valitsee hyvän jos saa vlita, mutta kaikkien lapsuudessa ei saa.
Mielestäni asian ymmärtäminen ja sen hyväksyminen ovat kaksi täysin eri asiaa. On ihan luonnollinen reaktio yrittää käsittää, mitkä kaikki tekijät olivat esimerkiksi tällaisen hirmuteon taustalla, mutta se ei tee rikosta yhtään vähempää raskauttavaksi. Voimme esimerkiksi yrittää ymmärtää syitä antisemitismiin, mutta se ei todellakaan tarkoita asian kannattamista. Päinvastoin, tiedostaminen voi auttaa välttämään kyseisen ilmiön vahvistumista uudelleen. Yhtälailla olisi tärkeätä kyetä erittelemään mikä johtaa perhesurmiin, jotta niihin voitaisiin puuttua ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt koskaan neuvolassa? Kyllä siellä kysytään miten voidaan. Joka käynnillä.
Ja tuo ihminen oli vaan paha lastentappaja! Hyväksy se.
Valitettavasti ei kysytä. Lapsi 1v8kk ja multa ei ole kertaakaan kysytty miten jaksan. Ei kertaakaan kuulumisia tms. Punnitaan, mitatataan ja ovesta ulos. Tämä isossa kaupungissa. Kieltämättä hieman ihmetyttää...
Lapsen surmaajat on narsistisia ja kostonhaluisia. Eilen näin videon jossa mustasukkainen isä hirtti itsensä ja pienen 11kk tytön. Tyttö vain itki lohduttomasti kun isä ensin kokeili ja veti tytön takaisin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Sinä missasit sen tärkeimmän, josta puhuin, ja josta epäilin naisen teon kummunneen, sinä ilmeisesti et ollut vailla tunnetta, että olet arvokas tai jotain. Kaikilla meillä ei ole sitä tunnetta. Jos sitä ei oikein tiedosta edes, sille on vaikea tehdä kauheasti mitään.
Tai vielä tuohon "tai jotain" sisällytän ajatuksen, että muut eivät arvosta, pidä minään. Ja koet niin siitä huolimatta, kuka vastassasi on. Toinen saa olla erittäin pitkämielinen, välittävä ja kovahermoinen, että saa sinut uskomaan, ettei asia ole niin. Ilmeisesti ainakin narsistin kanssa kasvaminen tekee osalle lapsista sen tunteen. Voit miettiä sitä kun luet narsistien aikuisten uhrien kokemuksia, että mikä heillä on ollut itsen arvostuksen tunne suhteen jälkeen, jos sellaisesta ovat pois edes päässeet. Sitten sijoitat lapsen kokemaan sitä samaa ilman, että joku näkee.
Silloin kun tapaa ihmisiä aikuisena, jos lapsena on kohdeltu väärin, niin ei tiedosta, että muut ovat pohjimmiltaan erilaisia ja heihin voi luottaa. Koska eihän siihen omaan aikuiseenkaan voinut. Ja silti, jos se aikuinn oli narsisti, se opetti, että hänen kertomansa on totuus ja kaikki muutkin ihmiset ovat enemmän niin kuin hän ja sinä, lapsi, vääränlainen eikä kukaan ajattele niin kuin sinä. Avunhakemistiet torpataan aika täydellisesti.Sun logiikallasi se narsisti on uhri, eikö?
Narsisti voi olla itsekin kasvanut narsistiksi vaillejäämisen seurauksena ja olla siten uhri, muita tapoja narsismin synnylle en tunne, mutta niin tai näin se ei oikeuta hänen pahoja tekojaan oikeiksi sille, jolle ne tehtiin. Tämä on ainakin uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sairasta että ihmiset ymmärtävät näitä murhaajia. "no hänellä oli vaikeaa.. Tappaahan sitä omat lapsensa.. Esim kostoksi isälle. Häntä olisi pitänyt kuunnella, uhri hänkin on.." hyhhyh. Menkää kuuntelemaan sarjakuristajaa yksin hänen kotiinsa, uhri hänkin on. No miksette mene? Ymmärtäkää nyt häntäkin.
Minua puistattaa hänen tekonsa, mutta pakko sanoa, että se valintana säälittää myös. Haluaisin ymmärtää, miten voisimme auttaa muita, ennen kuin kukaan toinen päättää vlita tuollaisen valinnan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ymmärtäisin asian niin, että kuinka voisimme silittää päästä useampiakin naisia valitsemaan samoin.
Mutta siihen se johtaa. Jos näitä ihmisiä pidetään uhreina ja puhutaan "oivoi hänellä oli niin vaikeaa.. Ei nähnyt muuta tietä, väärin kohdeltu naisressu." siinä hyväksytään hänen tekonsa koska hän oli uhri. Jos sanotaan "mikään ei oikeuta tuollaista, ei mikään." niin tällöin ihmiset eivät ainakaan valitse sitä tietä.
Tästä kuuluu huolehtia kotona melko pienille lapsille. Aikuisten kohdalla tuo ei enää millään toimi noin. Aikuiset ovat ainakin toivottavasti tehneet itselleen selväksi jo nuorempina, että muiden tappaminen on väärin. Vai eikö kaikki meistä ole?
Kuule monet aikuiset ajattelevat juuri noin "minä voin tehdä väärin, Koska onhan minuakin kohdeltu väärin.." ja tätä ajattelua ei pidä lietsoa millään ymmärtämisellä enää yhtään enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sairasta että ihmiset ymmärtävät näitä murhaajia. "no hänellä oli vaikeaa.. Tappaahan sitä omat lapsensa.. Esim kostoksi isälle. Häntä olisi pitänyt kuunnella, uhri hänkin on.." hyhhyh. Menkää kuuntelemaan sarjakuristajaa yksin hänen kotiinsa, uhri hänkin on. No miksette mene? Ymmärtäkää nyt häntäkin.
Minua puistattaa hänen tekonsa, mutta pakko sanoa, että se valintana säälittää myös. Haluaisin ymmärtää, miten voisimme auttaa muita, ennen kuin kukaan toinen päättää vlita tuollaisen valinnan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ymmärtäisin asian niin, että kuinka voisimme silittää päästä useampiakin naisia valitsemaan samoin.
Itse uskon, että on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti ovat avun ulottumattomissa, vaikka mitä tekisi. Se että apua voi tehokkaasti antaa, vaati sen että toisella puolella on joku sitä tehokkaasti myös valmis vastaanottamaan. Mikä edellyttää vastuunkantoa ja omien ongelmien tiedostamista. Kaikista ei ole tähän. Siksi ei voi auttaa! Ja täytyy vaan toivoa, että tekevät mahdollisimman vähän tuhoa ympärilleen. Perhesurmaajien ajatukset usein pyörivät vain oman napansa ympärillä. Samoin kuin addiktit. Ei tällaisia voi auttaa.
Jos haluaa auttaa, kannattaa panostaa huonosti voiviin, rikkinäisiin ja laiminlyötyihin lapsiin ja nuoriin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen surmaajat on narsistisia ja kostonhaluisia. Eilen näin videon jossa mustasukkainen isä hirtti itsensä ja pienen 11kk tytön. Tyttö vain itki lohduttomasti kun isä ensin kokeili ja veti tytön takaisin :(
Mitä?? Missä sä oikein liikut ja tuollaisia videoita oikein katselet? Saitko hyvät adrenaliinisävärit siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nainen oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Eristi vanhimman lapsensa isästään, niin että saivat vain puhua lyhyesti puhelimessa. Nuorempien lasten isä oli joutunut soittamaan poliisit paikalle naisen riehuessa. Yritti estää miestä käymästä töissä, halusi perheen pysyvän keskenään kotona. Ei ollut tekemisissä edes siskopuolensa kanssa tästä syystä. Kyseessä oli kontrollifriikki narsisti.
Siiinä ei olisi neuvolan kyselyt kuulumisista auttaneet.
Kaikki sopii kuvan, että koki, ettei häntä arvosteta.
Kaikki jotka "kokevat arvostuksen puutetta" eivät tapa kiukkupäissään kolmea ihmistä.
Eivät tietenkään, elämä noilla muilla olisikin mennyt kivasti, jos tämä yksi olisi jatkanut kärsimistään.
Sinä siis tiedät varmaksi, että hän kärsi arvostuksrn puutteesta? Vai onko tuo omaa spekulaatiotasi?
Siis tunteesta, ettei ole arvostettu. Se on eri asia, kuin arvostiko muut häntä, tuskinpa kauheasti, jos hän jo antoi täysillä takaisin kokemaansa vääryyttä, vaikka syyllinen olisikin jäänyt jo kauas taa.
En tiedä, kuten tekään ette tiedä, että se ei ollut niin. Minusta vain jokin pahuus ei ole riittävä selitys. Sillekin on aina syynsä. Siis tätäkään ei pidä ottaa syytöksenä itsellenne, mutta siis syy on yleensä asioissa. Eri asia onko se nähtävissä kellekään psykiatrillekaan, vai ei.Mutta kun sille EI ole "syytä". Se on tietoinen valinta. Vain psykoosissa tms. sairaana ei ole. Muulloin aina on.
Minä päinvastoin melkein ajattelen niin, että vain psykoosissa tai sairaana ihminen muka valitsee tehdä pahaa. Muulloin se on minusta aina jonkin tapahtumaketjun, joka olisi voitu avulla katkaista, seuraus. Siis voi olla, että kukaan jonka nainen eläessään tapasi ei olisi voinut auttaa, mutta se ei tarkoita, etteikö häntä silti olisi voitu auttaa.
Ai ammattirikollisillakin rikokset ovat seurauksia? Salli mun nauraa. Koita nyt ymmärtää, että jotkut tekevät pahaa, koska haluavat.
Kyllä mä koen niin. Ihminen valitsee hyvän jos saa vlita, mutta kaikkien lapsuudessa ei saa.
Mitä :,D nyt on kukkahattuilu uudella tasolla, murhaajat / raiskaajat ja rikolliset ovat kaikki hyviä ihmisiä ja haluavat tehdä oikein, mutta lapsuus on mennyt pieleen joten suurempi voima oikeastaan tekee nuo pahat teot, eivät he itse... Ei heitä voi niistä syyttää 😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Ja lisään vielä, että huomasin samalla miten minun olisi ollut mahdollista käyttää tuon äitimyytin avulla tarjottua asemaani todella väärällä tavalla hyväkseni. En niin tehnyt, pyrin aina olemaan oikeudenmukainen ja rehellinen.
No minä olen ainakin kärsinyt (äitinä) ihan oikeasti, enkä miettinyt, että minäpä voisin tässä käyttää (niin mitä???) hyväkseni. Jos sinä luulet, että vihaisia äitejä katsotaan hyvällä ja heistä välitetään ja heitä arvostetaan, niin oletpa hiukan piip, en sano mikä. Newsflash: heitä halveksitaan ja he ovat alinta pohjasakkaa ihmisinä.
Sinä joka jankutat täällä "arvostuksen puutteesta",
ilmeisesti koet itse näin ettei sinua ole vanhemmat/puoliso riittävästi arvostaneet?
Ymmärrätkö miten huolestuttavalta kuulostaa kun haet "syytä" tällaiseen järkyttävään tapaukseen - joka ei ole edes vastikään tapahtunut - noin äärimmäisen suppeakatseisesti, ja vieläpä koko perheensä menettänyttä ISÄÄ syyllistäen?!
Tiedätkö minkä vaikutelman näistä spämmäyksistäsi saa? (sen lisäksi että mielestäsi tätä isäparkaa voi edelleenkin näköjään vapaasti netissä solvata..)
Niin, väkisinkin herää ajatus että olet itsekin alkanut jotakin vastaavaa tekoa miettiä...en siis sano että suunnittelisit, mutta selvästi et pelkästään ole ymmärtävinäsi tätä äidin kammottavaa "ratkaisua", olet myös jatkanut asian pohtimista jonnekin syvälle mielikuvitustasolle jossa fantasioit jo aivan samalla tavalla kuin tällaisten tekojen (ja myös itsemurhien) tekijät:
miten ne lähimmäiset nyt katuvatkaan aiempaa käytöstään, miten eivät koskaan selviä syyllisyyden tunteestaan, miten vasta nyt huomataan sitä edesmennyttä ARVOSTAA...
Ja kun peräänkuulutit ulkopuolisia huomioimaan muiden hätä ja mahdollinen avun tarve, muistuttaisin myös jokaisen täysivaltaisen aikuisen ihmisen vastuusta omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan: jo siinä vaiheessa jos/kun huomaa ajatuksiensa pyörivän (näin) syvissä vesissä, kun tuntuu että "kukaan ei arvosta eikä kukaan ymmärrä", apua saa kun itse avaat suun ja kerrot edes yhdelle ihmiselle miltä sinusta tuntuu.
Ei tämän maan käytöskoodistoon kuulu se että mentäisiin itse sitä apua tyrkyttämään. Kun muutenkin tapana on että ulospäin pidetään kulissit pystyssä vaikka hampaat irvessä, ja somessakin esitetään vaan sitä Täydellistä Perhe- ja Parisuhde-idylliä, niin eihän sitä nyt sovi mennä kyseenalaistamaan että "mites teillä niinku oikeesti menee, noiden teidän teennäisten kiiltokuvapostaustenne ulkopuolella..kun jotenkin susta saa sellasen alistetun kynnysmattovaimon vaikutelman...?" - Juu ei, ei todellakaan.
- Eikä kukaan meistä ole myöskään meedio, niitä toisten ajatuksia on niin kovin vaikea lukea.
Toivottavasti saamani mielikuva on väärä, ja sinä ap vain halusit vähän provosoida.
(Toki siinä tapauksessa aihe on kyllä sekä todella mauton, tavattoman typerä että käsittämättömän ajattelematon.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nainen oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Eristi vanhimman lapsensa isästään, niin että saivat vain puhua lyhyesti puhelimessa. Nuorempien lasten isä oli joutunut soittamaan poliisit paikalle naisen riehuessa. Yritti estää miestä käymästä töissä, halusi perheen pysyvän keskenään kotona. Ei ollut tekemisissä edes siskopuolensa kanssa tästä syystä. Kyseessä oli kontrollifriikki narsisti.
Siiinä ei olisi neuvolan kyselyt kuulumisista auttaneet.
Kaikki sopii kuvan, että koki, ettei häntä arvosteta.
Kaikki jotka "kokevat arvostuksen puutetta" eivät tapa kiukkupäissään kolmea ihmistä.
Eivät tietenkään, elämä noilla muilla olisikin mennyt kivasti, jos tämä yksi olisi jatkanut kärsimistään.
Sinä siis tiedät varmaksi, että hän kärsi arvostuksrn puutteesta? Vai onko tuo omaa spekulaatiotasi?
Siis tunteesta, ettei ole arvostettu. Se on eri asia, kuin arvostiko muut häntä, tuskinpa kauheasti, jos hän jo antoi täysillä takaisin kokemaansa vääryyttä, vaikka syyllinen olisikin jäänyt jo kauas taa.
En tiedä, kuten tekään ette tiedä, että se ei ollut niin. Minusta vain jokin pahuus ei ole riittävä selitys. Sillekin on aina syynsä. Siis tätäkään ei pidä ottaa syytöksenä itsellenne, mutta siis syy on yleensä asioissa. Eri asia onko se nähtävissä kellekään psykiatrillekaan, vai ei.Mutta kun sille EI ole "syytä". Se on tietoinen valinta. Vain psykoosissa tms. sairaana ei ole. Muulloin aina on.
Minä päinvastoin melkein ajattelen niin, että vain psykoosissa tai sairaana ihminen muka valitsee tehdä pahaa. Muulloin se on minusta aina jonkin tapahtumaketjun, joka olisi voitu avulla katkaista, seuraus. Siis voi olla, että kukaan jonka nainen eläessään tapasi ei olisi voinut auttaa, mutta se ei tarkoita, etteikö häntä silti olisi voitu auttaa.
Ai ammattirikollisillakin rikokset ovat seurauksia? Salli mun nauraa. Koita nyt ymmärtää, että jotkut tekevät pahaa, koska haluavat.
Kyllä mä koen niin. Ihminen valitsee hyvän jos saa vlita, mutta kaikkien lapsuudessa ei saa.
Mitä :,D nyt on kukkahattuilu uudella tasolla, murhaajat / raiskaajat ja rikolliset ovat kaikki hyviä ihmisiä ja haluavat tehdä oikein, mutta lapsuus on mennyt pieleen joten suurempi voima oikeastaan tekee nuo pahat teot, eivät he itse... Ei heitä voi niistä syyttää 😇
Ei, vaan oli puhe ketjusta, jonka seurausta pahuus on (eli sille on löydettävissä jokin syy. Syy siis sille, että valitsee olla paha, eikä se oikeastaan varmaan koskaan ole lapsen vapaa valinta, vaan lapsuuden olosuhteiden sanelema) ja että jos siihen hetkeen voisi peruuttaa, niin kyseinen lapsi ei valitsisi pahaa, koska me kaikki haluamme valita hyvää. Mutta kaikkien lapsuudessa se ei ole mahdollista.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"