Lue keskustelun säännöt.
Jos Rautavaaran äidiltä olisi yksikin kysynyt miten voit
24.07.2017 |
Esimerkiksi neuvolassa, olisiko hän ajautunut tekoon? Missä on neuvolan vastuu äitien ja perheiden jaksamisesta?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nainen oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Eristi vanhimman lapsensa isästään, niin että saivat vain puhua lyhyesti puhelimessa. Nuorempien lasten isä oli joutunut soittamaan poliisit paikalle naisen riehuessa. Yritti estää miestä käymästä töissä, halusi perheen pysyvän keskenään kotona. Ei ollut tekemisissä edes siskopuolensa kanssa tästä syystä. Kyseessä oli kontrollifriikki narsisti.
Siiinä ei olisi neuvolan kyselyt kuulumisista auttaneet.
Kaikki sopii kuvan, että koki, ettei häntä arvosteta.
Kaikki jotka "kokevat arvostuksen puutetta" eivät tapa kiukkupäissään kolmea ihmistä.
Eivät tietenkään, elämä noilla muilla olisikin mennyt kivasti, jos tämä yksi olisi jatkanut kärsimistään.
Sinä siis tiedät varmaksi, että hän kärsi arvostuksrn puutteesta? Vai onko tuo omaa spekulaatiotasi?
Siis tunteesta, ettei ole arvostettu. Se on eri asia, kuin arvostiko muut häntä, tuskinpa kauheasti, jos hän jo antoi täysillä takaisin kokemaansa vääryyttä, vaikka syyllinen olisikin jäänyt jo kauas taa.
En tiedä, kuten tekään ette tiedä, että se ei ollut niin. Minusta vain jokin pahuus ei ole riittävä selitys. Sillekin on aina syynsä. Siis tätäkään ei pidä ottaa syytöksenä itsellenne, mutta siis syy on yleensä asioissa. Eri asia onko se nähtävissä kellekään psykiatrillekaan, vai ei.Mutta kun sille EI ole "syytä". Se on tietoinen valinta. Vain psykoosissa tms. sairaana ei ole. Muulloin aina on.
Minä päinvastoin melkein ajattelen niin, että vain psykoosissa tai sairaana ihminen muka valitsee tehdä pahaa. Muulloin se on minusta aina jonkin tapahtumaketjun, joka olisi voitu avulla katkaista, seuraus. Siis voi olla, että kukaan jonka nainen eläessään tapasi ei olisi voinut auttaa, mutta se ei tarkoita, etteikö häntä silti olisi voitu auttaa.
Ai ammattirikollisillakin rikokset ovat seurauksia? Salli mun nauraa. Koita nyt ymmärtää, että jotkut tekevät pahaa, koska haluavat.
Kyllä mä koen niin. Ihminen valitsee hyvän jos saa vlita, mutta kaikkien lapsuudessa ei saa.
Mitä :,D nyt on kukkahattuilu uudella tasolla, murhaajat / raiskaajat ja rikolliset ovat kaikki hyviä ihmisiä ja haluavat tehdä oikein, mutta lapsuus on mennyt pieleen joten suurempi voima oikeastaan tekee nuo pahat teot, eivät he itse... Ei heitä voi niistä syyttää 😇
Ei, vaan oli puhe ketjusta, jonka seurausta pahuus on (eli sille on löydettävissä jokin syy. Syy siis sille, että valitsee olla paha, eikä se oikeastaan varmaan koskaan ole lapsen vapaa valinta, vaan lapsuuden olosuhteiden sanelema) ja että jos siihen hetkeen voisi peruuttaa, niin kyseinen lapsi ei valitsisi pahaa, koska me kaikki haluamme valita hyvää. Mutta kaikkien lapsuudessa se ei ole mahdollista.
Ja miten selität psykopaatti lapset jotka tappavat ja kiduttavat eläimiä? Osalla on ihan hyvä perhe. Niin mikä tähän johti jos ei mielenterveysongelmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka jankutat täällä "arvostuksen puutteesta",
ilmeisesti koet itse näin ettei sinua ole vanhemmat/puoliso riittävästi arvostaneet?Ymmärrätkö miten huolestuttavalta kuulostaa kun haet "syytä" tällaiseen järkyttävään tapaukseen - joka ei ole edes vastikään tapahtunut - noin äärimmäisen suppeakatseisesti, ja vieläpä koko perheensä menettänyttä ISÄÄ syyllistäen?!
Tiedätkö minkä vaikutelman näistä spämmäyksistäsi saa? (sen lisäksi että mielestäsi tätä isäparkaa voi edelleenkin näköjään vapaasti netissä solvata..)
Niin, väkisinkin herää ajatus että olet itsekin alkanut jotakin vastaavaa tekoa miettiä...en siis sano että suunnittelisit, mutta selvästi et pelkästään ole ymmärtävinäsi tätä äidin kammottavaa "ratkaisua", olet myös jatkanut asian pohtimista jonnekin syvälle mielikuvitustasolle jossa fantasioit jo aivan samalla tavalla kuin tällaisten tekojen (ja myös itsemurhien) tekijät:
miten ne lähimmäiset nyt katuvatkaan aiempaa käytöstään, miten eivät koskaan selviä syyllisyyden tunteestaan, miten vasta nyt huomataan sitä edesmennyttä ARVOSTAA...Ja kun peräänkuulutit ulkopuolisia huomioimaan muiden hätä ja mahdollinen avun tarve, muistuttaisin myös jokaisen täysivaltaisen aikuisen ihmisen vastuusta omasta itsestään ja hyvinvoinnistaan: jo siinä vaiheessa jos/kun huomaa ajatuksiensa pyörivän (näin) syvissä vesissä, kun tuntuu että "kukaan ei arvosta eikä kukaan ymmärrä", apua saa kun itse avaat suun ja kerrot edes yhdelle ihmiselle miltä sinusta tuntuu.
Ei tämän maan käytöskoodistoon kuulu se että mentäisiin itse sitä apua tyrkyttämään. Kun muutenkin tapana on että ulospäin pidetään kulissit pystyssä vaikka hampaat irvessä, ja somessakin esitetään vaan sitä Täydellistä Perhe- ja Parisuhde-idylliä, niin eihän sitä nyt sovi mennä kyseenalaistamaan että "mites teillä niinku oikeesti menee, noiden teidän teennäisten kiiltokuvapostaustenne ulkopuolella..kun jotenkin susta saa sellasen alistetun kynnysmattovaimon vaikutelman...?" - Juu ei, ei todellakaan.
- Eikä kukaan meistä ole myöskään meedio, niitä toisten ajatuksia on niin kovin vaikea lukea.Toivottavasti saamani mielikuva on väärä, ja sinä ap vain halusit vähän provosoida.
(Toki siinä tapauksessa aihe on kyllä sekä todella mauton, tavattoman typerä että käsittämättömän ajattelematon.)
En suunnittele vastaavanlaista tekoa. Kykenisin jättämään ennemmin lapseni paska idiootti hirviö -arvosteluista huolimatta. Mutta sinä kirjoitat näin: "tämän maan käytöskoodistoon ei kuulu se että mentäisiin itse sitä apua tyrkyttämään. Kun muutenkin tapana on että ulospäin pidetään kulissit pystyssä vaikka hampaat irvessä".
Vai että ihan käytöskoodistoonko ei kuulu! Nauraisitko miten paljon, jos joku kulkisi ovelta ovelle apuaan tyrkyttämässä? Arvostelisitko? "Nuo saa apua, niitä ei varmaan huvita laiskaa persettään itse mihinkään raahata" "kun ei mistään itse oteta vastuuta" näinkö? Ja niin edelleen. Aivan, koska sinun suomalainen käytösKOODISI. Sitähän meidän pitää kaikkien hävetä, jos ei siihen mahduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt koskaan neuvolassa? Kyllä siellä kysytään miten voidaan. Joka käynnillä.
Ja tuo ihminen oli vaan paha lastentappaja! Hyväksy se.
Valitettavasti ei kysytä. Lapsi 1v8kk ja multa ei ole kertaakaan kysytty miten jaksan. Ei kertaakaan kuulumisia tms. Punnitaan, mitatataan ja ovesta ulos. Tämä isossa kaupungissa. Kieltämättä hieman ihmetyttää...
Sori mut en todellakaan usko.
Jep, kertaakaan ei ole muka kysytty neuvolassa "mites teillä menee? Nukkuuko lapset? Saatko itse Nukuttua?" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Ja lisään vielä, että huomasin samalla miten minun olisi ollut mahdollista käyttää tuon äitimyytin avulla tarjottua asemaani todella väärällä tavalla hyväkseni. En niin tehnyt, pyrin aina olemaan oikeudenmukainen ja rehellinen.
No minä olen ainakin kärsinyt (äitinä) ihan oikeasti, enkä miettinyt, että minäpä voisin tässä käyttää (niin mitä???) hyväkseni. Jos sinä luulet, että vihaisia äitejä katsotaan hyvällä ja heistä välitetään ja heitä arvostetaan, niin oletpa hiukan piip, en sano mikä. Newsflash: heitä halveksitaan ja he ovat alinta pohjasakkaa ihmisinä.
Luepa uudestaan. Ei ole syytä alkaa toista haukkumaan, varsinkin kun itse käänsit asiat miten sattuu. Et näköjään ole halukas ymmärtämään pointtiani tai keskustelemaan asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt koskaan neuvolassa? Kyllä siellä kysytään miten voidaan. Joka käynnillä.
Ja tuo ihminen oli vaan paha lastentappaja! Hyväksy se.
Valitettavasti ei kysytä. Lapsi 1v8kk ja multa ei ole kertaakaan kysytty miten jaksan. Ei kertaakaan kuulumisia tms. Punnitaan, mitatataan ja ovesta ulos. Tämä isossa kaupungissa. Kieltämättä hieman ihmetyttää...
Sori mut en todellakaan usko.
Jep, kertaakaan ei ole muka kysytty neuvolassa "mites teillä menee? Nukkuuko lapset? Saatko itse Nukuttua?" jne.
Niinpä. Tuossa ajassa on varmaan ollut kuitenkin useampi kuin yks terveydenhoitaja ja myös lääkärintarkastuksia eikä kukaan ole kysynyt koskaan tuollaisia rutiininomaisia kysymyksiä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nainen oli sairaalloisen mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Eristi vanhimman lapsensa isästään, niin että saivat vain puhua lyhyesti puhelimessa. Nuorempien lasten isä oli joutunut soittamaan poliisit paikalle naisen riehuessa. Yritti estää miestä käymästä töissä, halusi perheen pysyvän keskenään kotona. Ei ollut tekemisissä edes siskopuolensa kanssa tästä syystä. Kyseessä oli kontrollifriikki narsisti.
Siiinä ei olisi neuvolan kyselyt kuulumisista auttaneet.
Kaikki sopii kuvan, että koki, ettei häntä arvosteta.
Kaikki jotka "kokevat arvostuksen puutetta" eivät tapa kiukkupäissään kolmea ihmistä.
Eivät tietenkään, elämä noilla muilla olisikin mennyt kivasti, jos tämä yksi olisi jatkanut kärsimistään.
Sinä siis tiedät varmaksi, että hän kärsi arvostuksrn puutteesta? Vai onko tuo omaa spekulaatiotasi?
Siis tunteesta, ettei ole arvostettu. Se on eri asia, kuin arvostiko muut häntä, tuskinpa kauheasti, jos hän jo antoi täysillä takaisin kokemaansa vääryyttä, vaikka syyllinen olisikin jäänyt jo kauas taa.
En tiedä, kuten tekään ette tiedä, että se ei ollut niin. Minusta vain jokin pahuus ei ole riittävä selitys. Sillekin on aina syynsä. Siis tätäkään ei pidä ottaa syytöksenä itsellenne, mutta siis syy on yleensä asioissa. Eri asia onko se nähtävissä kellekään psykiatrillekaan, vai ei.Mutta kun sille EI ole "syytä". Se on tietoinen valinta. Vain psykoosissa tms. sairaana ei ole. Muulloin aina on.
Minä päinvastoin melkein ajattelen niin, että vain psykoosissa tai sairaana ihminen muka valitsee tehdä pahaa. Muulloin se on minusta aina jonkin tapahtumaketjun, joka olisi voitu avulla katkaista, seuraus. Siis voi olla, että kukaan jonka nainen eläessään tapasi ei olisi voinut auttaa, mutta se ei tarkoita, etteikö häntä silti olisi voitu auttaa.
Ai ammattirikollisillakin rikokset ovat seurauksia? Salli mun nauraa. Koita nyt ymmärtää, että jotkut tekevät pahaa, koska haluavat.
Kyllä mä koen niin. Ihminen valitsee hyvän jos saa vlita, mutta kaikkien lapsuudessa ei saa.
Mitä :,D nyt on kukkahattuilu uudella tasolla, murhaajat / raiskaajat ja rikolliset ovat kaikki hyviä ihmisiä ja haluavat tehdä oikein, mutta lapsuus on mennyt pieleen joten suurempi voima oikeastaan tekee nuo pahat teot, eivät he itse... Ei heitä voi niistä syyttää 😇
Ei, vaan oli puhe ketjusta, jonka seurausta pahuus on (eli sille on löydettävissä jokin syy. Syy siis sille, että valitsee olla paha, eikä se oikeastaan varmaan koskaan ole lapsen vapaa valinta, vaan lapsuuden olosuhteiden sanelema) ja että jos siihen hetkeen voisi peruuttaa, niin kyseinen lapsi ei valitsisi pahaa, koska me kaikki haluamme valita hyvää. Mutta kaikkien lapsuudessa se ei ole mahdollista.
Ja miten selität psykopaatti lapset jotka tappavat ja kiduttavat eläimiä? Osalla on ihan hyvä perhe. Niin mikä tähän johti jos ei mielenterveysongelmat?
Millaisia he ovat aikuisina? Muistan erään tuttuni selittäneen, miten veti lapsena hämähäkeiltä jalkoja irti. Oli utelias. En itse olisi ikinä voinut tehdä eläimelle niin. Silti se mennee vielä normaaliuden piikkiin — lapsena. Tämä ihminen on suht koht normaali aikuinen, tosin ei minun teekuppini, mutta ei siis mitään erikoista nouse siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Ja lisään vielä, että huomasin samalla miten minun olisi ollut mahdollista käyttää tuon äitimyytin avulla tarjottua asemaani todella väärällä tavalla hyväkseni. En niin tehnyt, pyrin aina olemaan oikeudenmukainen ja rehellinen.
No minä olen ainakin kärsinyt (äitinä) ihan oikeasti, enkä miettinyt, että minäpä voisin tässä käyttää (niin mitä???) hyväkseni. Jos sinä luulet, että vihaisia äitejä katsotaan hyvällä ja heistä välitetään ja heitä arvostetaan, niin oletpa hiukan piip, en sano mikä. Newsflash: heitä halveksitaan ja he ovat alinta pohjasakkaa ihmisinä.
Luepa uudestaan. Ei ole syytä alkaa toista haukkumaan, varsinkin kun itse käänsit asiat miten sattuu. Et näköjään ole halukas ymmärtämään pointtiani tai keskustelemaan asiallisesti.
Mutta kirjoitit, että olisit voinut käyttää, niin mitä? hyväksesi. Omaa vihaisuuttasiko? Sorry, en kyllä sitä muutoin ymmärtänyt. Minusta äitinä (eikä kyllä ihminen muutenkaan) ei voi ikinä käyttää omaa huonotuulisuuttaan hyväkseen mitenkään. Päinvastoin, se on kamala taakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai tarkoititko, että olisit voinut käyttää omaa jaksamatto uuttasi jotenkin hyväksesi? Miten? Saamalla apua? Sekö on sinusta muiden hyväksikäyttämistä, että väsynyt saa apua?
Vierailija kirjoitti:
Vai tarkoititko, että olisit voinut käyttää omaa jaksamatto uuttasi jotenkin hyväksesi? Miten? Saamalla apua? Sekö on sinusta muiden hyväksikäyttämistä, että väsynyt saa apua?
Vai onko se sinusta muiden hyväksikäyttämistä, että väsynyt pyytää apua?
Minäkään en pyydä apua. Ja olen väsynyt. En silti pyydä. Koska eihän minulla ole antaa mitään takaisin. Koska teille ihmisille avun antaminen ei ole mahdollisuus, vaan aina pitää myös saada takaisin. Laskette kaiken. Siksi juuri vaan tarttis apua, kun ei enää ole mistä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä, joka täällä arvostelet isää siitä, ettei hän arvostanut tätä murhaajaa tarpeeksi (tai ollenkaan?) Et ole osannut osoittaa yhtä ainuttakaan perustetta epäilyllesi.
Tajuatko yhtään, että puhut oikeasta, elävästä ihmisestä, jolla on tunteet??! Ihmisestä, joka on menettänyt ja kärsinyt paljon.
Aivan kuin et edes ottaisi sitä huomioon, että saatat hyvinkin olla väärässä. Mitä jos olet? Etkö häpeä yhtään? Sulla ei ole mitään järkiperustetta väittää mitä väität. Silti teet niin, vahingoittaen muita. Ikävää, että sulla on henkilökohtaisia traumoja, mut se ei oikeuta sua loukkaamaan muita!
Se nainenhan siellä bussissa pyysi jotain mieheltään. Ainakin apua. Ei saanut. Oli todella väärin tappaa lapset sen takia. Mies ei ollut naisen kannattelija. Ei ollut vastuussa. Surullinen tragedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka täällä arvostelet isää siitä, ettei hän arvostanut tätä murhaajaa tarpeeksi (tai ollenkaan?) Et ole osannut osoittaa yhtä ainuttakaan perustetta epäilyllesi.
Tajuatko yhtään, että puhut oikeasta, elävästä ihmisestä, jolla on tunteet??! Ihmisestä, joka on menettänyt ja kärsinyt paljon.
Aivan kuin et edes ottaisi sitä huomioon, että saatat hyvinkin olla väärässä. Mitä jos olet? Etkö häpeä yhtään? Sulla ei ole mitään järkiperustetta väittää mitä väität. Silti teet niin, vahingoittaen muita. Ikävää, että sulla on henkilökohtaisia traumoja, mut se ei oikeuta sua loukkaamaan muita!
Jos luet tarkasti, niin olen puhunut siitä, mitä nainen koki. (Siis oletuksena, en tiedä asiaa). Se on eri asia, kuin mitä mies oli. Tosin ihmettelen, että mieheltä on mennyt niin isosti ohi se, mitä toinen kokee. Mikä parisuhde se sellainen on. Huono. Mieskin oli sen osa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Ja lisään vielä, että huomasin samalla miten minun olisi ollut mahdollista käyttää tuon äitimyytin avulla tarjottua asemaani todella väärällä tavalla hyväkseni. En niin tehnyt, pyrin aina olemaan oikeudenmukainen ja rehellinen.
No minä olen ainakin kärsinyt (äitinä) ihan oikeasti, enkä miettinyt, että minäpä voisin tässä käyttää (niin mitä???) hyväkseni. Jos sinä luulet, että vihaisia äitejä katsotaan hyvällä ja heistä välitetään ja heitä arvostetaan, niin oletpa hiukan piip, en sano mikä. Newsflash: heitä halveksitaan ja he ovat alinta pohjasakkaa ihmisinä.
Luepa uudestaan. Ei ole syytä alkaa toista haukkumaan, varsinkin kun itse käänsit asiat miten sattuu. Et näköjään ole halukas ymmärtämään pointtiani tai keskustelemaan asiallisesti.
Mutta kirjoitit, että olisit voinut käyttää, niin mitä? hyväksesi. Omaa vihaisuuttasiko? Sorry, en kyllä sitä muutoin ymmärtänyt. Minusta äitinä (eikä kyllä ihminen muutenkaan) ei voi ikinä käyttää omaa huonotuulisuuttaan hyväkseen mitenkään. Päinvastoin, se on kamala taakka.
Sehän oli kamala taakka, mutta ei pelkästään minulle! Siis jos yhtään ajatuksella luit aikaisemmat kommenttini, niin asia selviää. Mielestäki olin aika selkeäsanaisen.
Neuvolassa miehelle annettiin ainoastaan neuvoja miten huomioida äitiä. Aina lähtökohtana kaikessa on äidin hyvinvointi ja äidin jaksaminen, vaikka äiti osaa omalla käytöksellään kuormittaa muita aika tavalla. Kaiken voi laittaa väsymyksen piikkiin. Kyllä se vastuu pitää silti kantaa ja kaikkien voida perheessä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka täällä arvostelet isää siitä, ettei hän arvostanut tätä murhaajaa tarpeeksi (tai ollenkaan?) Et ole osannut osoittaa yhtä ainuttakaan perustetta epäilyllesi.
Tajuatko yhtään, että puhut oikeasta, elävästä ihmisestä, jolla on tunteet??! Ihmisestä, joka on menettänyt ja kärsinyt paljon.
Aivan kuin et edes ottaisi sitä huomioon, että saatat hyvinkin olla väärässä. Mitä jos olet? Etkö häpeä yhtään? Sulla ei ole mitään järkiperustetta väittää mitä väität. Silti teet niin, vahingoittaen muita. Ikävää, että sulla on henkilökohtaisia traumoja, mut se ei oikeuta sua loukkaamaan muita!
Jos luet tarkasti, niin olen puhunut siitä, mitä nainen koki. (Siis oletuksena, en tiedä asiaa). Se on eri asia, kuin mitä mies oli. Tosin ihmettelen, että mieheltä on mennyt niin isosti ohi se, mitä toinen kokee. Mikä parisuhde se sellainen on. Huono. Mieskin oli sen osa kuitenkin.
No ethän sä mistään oletuksesta puhu, vaan ihan ku se olis faktaa. Olet vakuuttunut asiasta, vaikka sulla ei ole mitään järkiperustetta sille. Edelleen loukkaat tuolla muita. Lopeta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka täällä arvostelet isää siitä, ettei hän arvostanut tätä murhaajaa tarpeeksi (tai ollenkaan?) Et ole osannut osoittaa yhtä ainuttakaan perustetta epäilyllesi.
Tajuatko yhtään, että puhut oikeasta, elävästä ihmisestä, jolla on tunteet??! Ihmisestä, joka on menettänyt ja kärsinyt paljon.
Aivan kuin et edes ottaisi sitä huomioon, että saatat hyvinkin olla väärässä. Mitä jos olet? Etkö häpeä yhtään? Sulla ei ole mitään järkiperustetta väittää mitä väität. Silti teet niin, vahingoittaen muita. Ikävää, että sulla on henkilökohtaisia traumoja, mut se ei oikeuta sua loukkaamaan muita!
Jos luet tarkasti, niin olen puhunut siitä, mitä nainen koki. (Siis oletuksena, en tiedä asiaa). Se on eri asia, kuin mitä mies oli. Tosin ihmettelen, että mieheltä on mennyt niin isosti ohi se, mitä toinen kokee. Mikä parisuhde se sellainen on. Huono. Mieskin oli sen osa kuitenkin.
"Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, "
Tääkö ei ole sun kirjoittama?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä mietin juuri tässä yksi päivä tätä jostain syystä, ja tuli mieleen, että se nainen varmaan koki, ettei se mies arvostanut häntä yhtään, eikä kukaan muukaan. Niin päätti sitten kostaa. Ja samalla halusi lopettaa elämänsä ei-arvostettuna ihmisenä. Ja se, että lapset olivat mukana oli kostoa ja ajattelun hylänneen ihmisen päähänpistoa.
Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, niin että syyttää varmaan itseään lopun elämäänsä osittain ratkaisusta sitten.No toivottavasti ei syytä. Tuo on varmaan mitä naisenkin toiveekkaassa päässä liikkui. Eiköhän surussa ole tarpeeksi kestettävää. Syyllisiä tässä oli vain yksi kappale.
Minäkin toivoisin, ettei tällaisen jälkeen syyttäisi, mutta kyllä mä uskon silti, ettei se mies arvostanut naista, eikä ehkä nähnyt että nainen koki sen itsensä mitätöivänä asiana sitten. Vastuu on silti naisen, mutta mitä se lohduttaa? Silti nainen vei mieheltä jotain supearvokasta.
Kerrotko vielä jonkun konkreettisen faktan tukemaan tuota sun spekulointia? Missään uutisissa ei nimittäin ole ollut mitään siihen liittyvää. Se, että äiti on kokenut olleensa lopun uupunut, ei vielä kerro miehen toiminnasta mitään. Mistä tiedät esimerkiksi, ettei mies ollut itsekin väsynyt tai masentunut tai äärimmäisessä stressissä? Siitäkö ettei hän rynnännyt julkisiin huutamaan? Vai siitä että hän ei tappanut lapsiaan?
Olen itsekin ollut aivan sekopäinen, väsynyt ja aggressiivinen, kun lapset olivat pieniä. Ikinä en vahingoittanut ketään, eikä sellainen käynyt mielessäkään, mutta voin kuvitella kuinka helppoa kaikkien olisi ollut syyttää miestä kaikista raivareistani, vaikka hän oli aivan esimerkillinen aviomies. Hormonit ja muut tekijät (stressi, unettomuus) saivat mut aivan sekaisin. Toki puolustuksekseni voi sanoa, että en ihan oikeasti ollut oma itseni. Enkä tosiaan tiedä mikä minuun meni. Tämä äitimyytti, jossa äiti voit tehdä mitä vaan ja mies on syyllinen, joutaa jo pikkuhiljaa romukoppaan. Miehellekin voi olla todella rankkaa elää tuollaista arkea ja ainoa mitä neuvolassa miehelle sanotaan on "muistathan antaa sitten äidin levätä ja passata äitiä"
Ja lisään vielä, että huomasin samalla miten minun olisi ollut mahdollista käyttää tuon äitimyytin avulla tarjottua asemaani todella väärällä tavalla hyväkseni. En niin tehnyt, pyrin aina olemaan oikeudenmukainen ja rehellinen.
No minä olen ainakin kärsinyt (äitinä) ihan oikeasti, enkä miettinyt, että minäpä voisin tässä käyttää (niin mitä???) hyväkseni. Jos sinä luulet, että vihaisia äitejä katsotaan hyvällä ja heistä välitetään ja heitä arvostetaan, niin oletpa hiukan piip, en sano mikä. Newsflash: heitä halveksitaan ja he ovat alinta pohjasakkaa ihmisinä.
Luepa uudestaan. Ei ole syytä alkaa toista haukkumaan, varsinkin kun itse käänsit asiat miten sattuu. Et näköjään ole halukas ymmärtämään pointtiani tai keskustelemaan asiallisesti.
Mutta kirjoitit, että olisit voinut käyttää, niin mitä? hyväksesi. Omaa vihaisuuttasiko? Sorry, en kyllä sitä muutoin ymmärtänyt. Minusta äitinä (eikä kyllä ihminen muutenkaan) ei voi ikinä käyttää omaa huonotuulisuuttaan hyväkseen mitenkään. Päinvastoin, se on kamala taakka.
Sehän oli kamala taakka, mutta ei pelkästään minulle! Siis jos yhtään ajatuksella luit aikaisemmat kommenttini, niin asia selviää. Mielestäki olin aika selkeäsanaisen.
Neuvolassa miehelle annettiin ainoastaan neuvoja miten huomioida äitiä. Aina lähtökohtana kaikessa on äidin hyvinvointi ja äidin jaksaminen, vaikka äiti osaa omalla käytöksellään kuormittaa muita aika tavalla. Kaiken voi laittaa väsymyksen piikkiin. Kyllä se vastuu pitää silti kantaa ja kaikkien voida perheessä hyvin.
Vastuu, jos on väsynyt, niin että vain huutaa, niin mikä vastuu siinä siis pitää kantaa? Voitko täsmentää? Että enpäs nyt huuda ja olen mukava, vai?
Oliko tämäkin murhaajaäiti kotiäiti? Ei ole tervettä linnoittautua neljän seinän sisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka täällä arvostelet isää siitä, ettei hän arvostanut tätä murhaajaa tarpeeksi (tai ollenkaan?) Et ole osannut osoittaa yhtä ainuttakaan perustetta epäilyllesi.
Tajuatko yhtään, että puhut oikeasta, elävästä ihmisestä, jolla on tunteet??! Ihmisestä, joka on menettänyt ja kärsinyt paljon.
Aivan kuin et edes ottaisi sitä huomioon, että saatat hyvinkin olla väärässä. Mitä jos olet? Etkö häpeä yhtään? Sulla ei ole mitään järkiperustetta väittää mitä väität. Silti teet niin, vahingoittaen muita. Ikävää, että sulla on henkilökohtaisia traumoja, mut se ei oikeuta sua loukkaamaan muita!
Jos luet tarkasti, niin olen puhunut siitä, mitä nainen koki. (Siis oletuksena, en tiedä asiaa). Se on eri asia, kuin mitä mies oli. Tosin ihmettelen, että mieheltä on mennyt niin isosti ohi se, mitä toinen kokee. Mikä parisuhde se sellainen on. Huono. Mieskin oli sen osa kuitenkin.
"Mies varmaan tietää syvällä sisimmässään, ettei arvostanut naista, "
Tääkö ei ole sun kirjoittama?
No on. Jos mies tietää sisimmässään, että arvosti naista, niin silloin katumusta ei varmaankaan juuri ole, sehän olisi turhaa. Surua toki. Toivon tätä ihan hänen itsensä vuoksi.
Mutta kusisempaa on, jos mies mieltää, (ja niin oli, sitähän me emme voi tietää), ettei sitä itsekään ehkä tullut toimittua kuten piti. Ihmettelen, jos mieltää ihan näin. Koska miten ei sitten nähnyt, miten lujilla kumppani oli?
[/quote]
Kyllä mä koen niin. Ihminen valitsee hyvän jos saa vlita, mutta kaikkien lapsuudessa ei saa.[/quote]
Sä voit kokea mitä haluat. Tässä faktaa: http://www.porttivapauteen.fi/tietoa/tietopankki/2455/mista_rikollisuus…
Sori mut en todellakaan usko.