Lue keskustelun säännöt.
Oli elämäni suurin virhe tehdä lapsia
24.07.2017 |
Joo, en tiedä, missä mielenhäiriössä suostuin vielä toiseen lapseen, joka syntyy ihan lähiaikoina. Seuraavat kaksi vuotta elämästäni tulevat olemaan täyttä helvettiä, jos selviän niistä hengissä. Esikoinen ei edelleenkään nuku täysiä öitä, niin voin heittää hyvästit edes jonkinlaisille yöunille, kun toinen lapsi syntyy. Olen äärimmäisen kateellinen lapsettomalle ystävälleni, joka tajusi olla tekemättä ainuttakaan lasta. Miksi menin pilaamaan elämäni, mielenterveyteni ja parisuhteeni? Toisaalta jos hyvin käy, niin en selviä synnytyksestä, eikä tarvitsisi murehtia tulevia helvetillisiä kahta vuotta.
Kommentit (207)
Tännehän on tullut viestejä. Ensinnäkin, luuleeko joku oikeasti, etten olisi yrittänyt saada esikoista nukkumaan omassa sängyssään viimeiset 9 kk? Välillä oli jo parempi kausi, milloin lapsi nukkuikin enemmän omassa sängyssään, nyt on taas palattu huonompaan. Ja vaikeapa se on alkaa omaan huoneeseen toista käskyttää, kun en aina välttämättä edes havahdu siihen, että lapsi tulee yöllä viereen.
Ja mies voi olla auttamassa ainoastaan viikonloppuisin valvomisien sun muiden kanssa. Siihen nyt ei ole heti tulossa muutosta.
Eiköhän tällä tulevalla lapsella ole varmaan myös koliikki, refluksi ja allergiat nukkumisvamman lisäksi. Jos nyt ei pelkkä univaje riitä valituksen aiheeksi.
Ja miksikö tein toisen lapsen? Olin täysi idiootti, kun kuvittelin haluavani toisen ja luulin, että esikoinen nukkuisi jo nätisi 4-vuotiaana. Lapsille ei siis edelleenkään ole tulossa mitään kahden vuoden ikäeroa, niin kuin joku epäili, sillä sitä en olisi todellakaan jaksanut. Päätös oli ihan täysin omani, eikä siihen vaikuttanut mitkään muiden lisääntymiset.
Ja miksi antaisin lapset adoptioon, kun heillä on isä, joka voi heidät ottaa hoidettavakseen? Mitään viikko-viikko systeemejä en halua. En halua kyllä mitään uutta miestäkään ikinä saati lapsia enempää jatkossa, niin siitä on turha syyttää, että kiinnostaisi vain bilettää tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämäni paras päätös oli tehdä lapsi. En tiennyt rakkaudesta mitään ennen ja elämäni sai tarkoituksen, se ikuinen haahuilu ja etsiminen loppui ja rauhoituin.
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on tullut viestejä. Ensinnäkin, luuleeko joku oikeasti, etten olisi yrittänyt saada esikoista nukkumaan omassa sängyssään viimeiset 9 kk? Välillä oli jo parempi kausi, milloin lapsi nukkuikin enemmän omassa sängyssään, nyt on taas palattu huonompaan. Ja vaikeapa se on alkaa omaan huoneeseen toista käskyttää, kun en aina välttämättä edes havahdu siihen, että lapsi tulee yöllä viereen.
Ja mies voi olla auttamassa ainoastaan viikonloppuisin valvomisien sun muiden kanssa. Siihen nyt ei ole heti tulossa muutosta.
Eiköhän tällä tulevalla lapsella ole varmaan myös koliikki, refluksi ja allergiat nukkumisvamman lisäksi. Jos nyt ei pelkkä univaje riitä valituksen aiheeksi.
Ja miksikö tein toisen lapsen? Olin täysi idiootti, kun kuvittelin haluavani toisen ja luulin, että esikoinen nukkuisi jo nätisi 4-vuotiaana. Lapsille ei siis edelleenkään ole tulossa mitään kahden vuoden ikäeroa, niin kuin joku epäili, sillä sitä en olisi todellakaan jaksanut. Päätös oli ihan täysin omani, eikä siihen vaikuttanut mitkään muiden lisääntymiset.
Ja miksi antaisin lapset adoptioon, kun heillä on isä, joka voi heidät ottaa hoidettavakseen? Mitään viikko-viikko systeemejä en halua. En halua kyllä mitään uutta miestäkään ikinä saati lapsia enempää jatkossa, niin siitä on turha syyttää, että kiinnostaisi vain bilettää tms.
Ap
Siis haluat vaan lapsistasi eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä juhlin, rellestin, matkustelin, ryyppäsin, nussin ympäri kyliä ja elin.
Sitten oli aika perustaa perhe ja sen tein. Hetkeäkään en ole katunut. Hoidan lapsia melko stressittömästi. Olen pitänyt selvät rajat ihan alusta asti. Molemmat ovat nukkuneet omissa sängyissään ihan alusta asti. Vain harvoin könyävät yöllä viereen. Joka päivä sänkyyn klo 21.00.
Miten jotkut tekevät lapsia, jos eivät niitä oikeasti halua? Tekeekö joku oikeasti lapsia sen takia, kun joku ystäväkin on tehnyt?😂
Kyllä sitäki valitettavasti on, että kun kaveripiiristä tarpeeksi moni saa lapsen, niin hankitaan jottei jäätäisi "ulkopuolisiksi".
Toinen lapsi taas tunnutaan hankkivan se idyllin vuoksi, plus suomessa on ihan outo into niihin mahdollisimman pieniin ikäeroihin, jottei vaan pääsisi liian helpolla. Itsehän odotin ensimmäistä viikoilla 12-13, kun jo ekan kerran kysyttiin, että kuinkas pian toisen hankitte 👍
Tunnutaan myös paheksuvan ajatusta, että voisi olla onnellinen yksilapsinen perhe ("siitähän tulee piloille hemmoteltu kakara ilman sisaruksia!") tai että toista mietittäisiin aikaisintaan kun eka olisi esim. 5-vuotias ("eihän niistä sit oo seuraa toisilleen!!").
Ja samaan aikaan nämä idylliset perheet monine lapsineen mahd.pienellä ikäerolla vaikeroivat arkensa raskautta. Ehkä toisinaan jopa voi käydä mielessä, että oliko sittenkään fiksu ajatus saada lapset maksimissaan vuoden-kahden ikäerolla.
Komppi tälle! En myös ymmärrä tätä vuoden-kahden ikäero -kiimaa. Joo, on varmasti seuraa toisistaan jne, mutta ei se onni siitä seurasta ole kiinni. On ihan terveellistä että lapsella on myös kodin ulkopuolella kavereita, eikä siksi isojen ikäerojen tarvitse tarkoittaa yksinoloa. Ja taas toisaalta kasvaessa ne erot tasoittuvat - siskoni, joka on mua kahdeksan vuotta vanhempi, on parhaita ystäviäni. Ollut siitä asti, kun minä olin jotakuinkin 17-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on tullut viestejä. Ensinnäkin, luuleeko joku oikeasti, etten olisi yrittänyt saada esikoista nukkumaan omassa sängyssään viimeiset 9 kk? Välillä oli jo parempi kausi, milloin lapsi nukkuikin enemmän omassa sängyssään, nyt on taas palattu huonompaan. Ja vaikeapa se on alkaa omaan huoneeseen toista käskyttää, kun en aina välttämättä edes havahdu siihen, että lapsi tulee yöllä viereen.
Ja mies voi olla auttamassa ainoastaan viikonloppuisin valvomisien sun muiden kanssa. Siihen nyt ei ole heti tulossa muutosta.
Eiköhän tällä tulevalla lapsella ole varmaan myös koliikki, refluksi ja allergiat nukkumisvamman lisäksi. Jos nyt ei pelkkä univaje riitä valituksen aiheeksi.
Ja miksikö tein toisen lapsen? Olin täysi idiootti, kun kuvittelin haluavani toisen ja luulin, että esikoinen nukkuisi jo nätisi 4-vuotiaana. Lapsille ei siis edelleenkään ole tulossa mitään kahden vuoden ikäeroa, niin kuin joku epäili, sillä sitä en olisi todellakaan jaksanut. Päätös oli ihan täysin omani, eikä siihen vaikuttanut mitkään muiden lisääntymiset.
Ja miksi antaisin lapset adoptioon, kun heillä on isä, joka voi heidät ottaa hoidettavakseen? Mitään viikko-viikko systeemejä en halua. En halua kyllä mitään uutta miestäkään ikinä saati lapsia enempää jatkossa, niin siitä on turha syyttää, että kiinnostaisi vain bilettää tms.
Ap
Siis haluat vaan lapsistasi eroon?
Niin koska olen huono äiti ja lapseni voivat paljon paremmin ilman minua isänsä kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala etä-äidiksi! Ihan samalla tavalla naiset saa olla etävanhempia kuin miehetkin. Oma äitini sai minut 20v mutta antoi pois kun ei halunnutkaan lasta. Otti myöhemmin sitten yhteyttä ja jopa tutustuimme, toki olen katkera :D
SInä, ap, vaikutat masentuneelta ja sinulle tekisi hyvää saada olla ja nukkua edes muutama yö itseksesi. Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Ystäväni oli toisinaan väsynyt lapsiperhearkeen lasten ollessa pieniä ja hän järjesti muutaman kerran vuodessa itselleen hotelliviikonlopun. Meni ihan vain itsekseen lähikaupungin hotelliin lepäämään, söi hyvin, saunoi ja ui hotellin saunaosastolla, kierteli kaupoissa viikonloppuna jne. Todella fiksua toimintaa mielestäni. Ei todellakaan käynyt baareissa riekkumassa vaan lepäsi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tällaisia vaihtoehtoja kannattaa miettiä ennen eroajatuksia. Olisiko tällainen mahdollista? Vaikka vaan yhdeksi yöksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihan kirjaimellisesti itkettää nämä kommentit äideiltä jotka pitää lastensa saamista elämänsä suurimpana virheenä. Oma elämäni parani huomattavasti kun sain lapsen, joten en voi käsittää, en kerta kaikkiaan, tuollaisia kommentteja ja tunteita. Säälin lapsiparkoja jotka pyytämättään on päätyneet tuollaiselle äidille. Säälin miehiäkin jotka on tehneet lapsia tuollaisten naisten kanssa, jospa vain olisivat tienneet paremmin. Pyrin aina ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän valintojaan mutta nyt loppui ymmärrys ihan tyystin. Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on tullut viestejä. Ensinnäkin, luuleeko joku oikeasti, etten olisi yrittänyt saada esikoista nukkumaan omassa sängyssään viimeiset 9 kk? Välillä oli jo parempi kausi, milloin lapsi nukkuikin enemmän omassa sängyssään, nyt on taas palattu huonompaan. Ja vaikeapa se on alkaa omaan huoneeseen toista käskyttää, kun en aina välttämättä edes havahdu siihen, että lapsi tulee yöllä viereen.
Ja mies voi olla auttamassa ainoastaan viikonloppuisin valvomisien sun muiden kanssa. Siihen nyt ei ole heti tulossa muutosta.
Eiköhän tällä tulevalla lapsella ole varmaan myös koliikki, refluksi ja allergiat nukkumisvamman lisäksi. Jos nyt ei pelkkä univaje riitä valituksen aiheeksi.
Ja miksikö tein toisen lapsen? Olin täysi idiootti, kun kuvittelin haluavani toisen ja luulin, että esikoinen nukkuisi jo nätisi 4-vuotiaana. Lapsille ei siis edelleenkään ole tulossa mitään kahden vuoden ikäeroa, niin kuin joku epäili, sillä sitä en olisi todellakaan jaksanut. Päätös oli ihan täysin omani, eikä siihen vaikuttanut mitkään muiden lisääntymiset.
Ja miksi antaisin lapset adoptioon, kun heillä on isä, joka voi heidät ottaa hoidettavakseen? Mitään viikko-viikko systeemejä en halua. En halua kyllä mitään uutta miestäkään ikinä saati lapsia enempää jatkossa, niin siitä on turha syyttää, että kiinnostaisi vain bilettää tms.
Ap
Siis haluat vaan lapsistasi eroon?
Niin koska olen huono äiti ja lapseni voivat paljon paremmin ilman minua isänsä kanssa.
Ap
Jos lapset nukkuvat paremmin isän johdolla niin miksi ihmeessä ette ole käyttäneet tätä asiaa hyväksenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SInä, ap, vaikutat masentuneelta ja sinulle tekisi hyvää saada olla ja nukkua edes muutama yö itseksesi. Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Ystäväni oli toisinaan väsynyt lapsiperhearkeen lasten ollessa pieniä ja hän järjesti muutaman kerran vuodessa itselleen hotelliviikonlopun. Meni ihan vain itsekseen lähikaupungin hotelliin lepäämään, söi hyvin, saunoi ja ui hotellin saunaosastolla, kierteli kaupoissa viikonloppuna jne. Todella fiksua toimintaa mielestäni. Ei todellakaan käynyt baareissa riekkumassa vaan lepäsi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tällaisia vaihtoehtoja kannattaa miettiä ennen eroajatuksia. Olisiko tällainen mahdollista? Vaikka vaan yhdeksi yöksi?
Mitä se yksi yö rauhassa tai edes viisi yötä rauhassa auttaa, jos ei halua olla lastensa kanssa?
Sehän on tabu jos ei nainen ei jaksa.
Ennen lapsia vain tuli ja maaseudulla lapset sai vapaasti kulkea.
Muistaakseni aikaisemmin lapset laitettiin kesäksi (3 kk) mummolaan hoitoon. Ja mummot olivat muutenkin aktiivisesti perhe-elämässä mukana (hyvä vai huono...)
Nykyisin kaikilta vaaditaan superihmisen kykyjä. Ura, lapset, harrastukset, talot, mökit, matkustelit jotta edes olisi keskivertoihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on tullut viestejä. Ensinnäkin, luuleeko joku oikeasti, etten olisi yrittänyt saada esikoista nukkumaan omassa sängyssään viimeiset 9 kk? Välillä oli jo parempi kausi, milloin lapsi nukkuikin enemmän omassa sängyssään, nyt on taas palattu huonompaan. Ja vaikeapa se on alkaa omaan huoneeseen toista käskyttää, kun en aina välttämättä edes havahdu siihen, että lapsi tulee yöllä viereen.
Ja mies voi olla auttamassa ainoastaan viikonloppuisin valvomisien sun muiden kanssa. Siihen nyt ei ole heti tulossa muutosta.
Eiköhän tällä tulevalla lapsella ole varmaan myös koliikki, refluksi ja allergiat nukkumisvamman lisäksi. Jos nyt ei pelkkä univaje riitä valituksen aiheeksi.
Ja miksikö tein toisen lapsen? Olin täysi idiootti, kun kuvittelin haluavani toisen ja luulin, että esikoinen nukkuisi jo nätisi 4-vuotiaana. Lapsille ei siis edelleenkään ole tulossa mitään kahden vuoden ikäeroa, niin kuin joku epäili, sillä sitä en olisi todellakaan jaksanut. Päätös oli ihan täysin omani, eikä siihen vaikuttanut mitkään muiden lisääntymiset.
Ja miksi antaisin lapset adoptioon, kun heillä on isä, joka voi heidät ottaa hoidettavakseen? Mitään viikko-viikko systeemejä en halua. En halua kyllä mitään uutta miestäkään ikinä saati lapsia enempää jatkossa, niin siitä on turha syyttää, että kiinnostaisi vain bilettää tms.
Ap
Siis haluat vaan lapsistasi eroon?
Niin koska olen huono äiti ja lapseni voivat paljon paremmin ilman minua isänsä kanssa.
Ap
Jos lapset nukkuvat paremmin isän johdolla niin miksi ihmeessä ette ole käyttäneet tätä asiaa hyväksenne?
Luitko ollenkaan mitä kirjoitin? Isä voi auttaa yövalvomisissa ainoastaan viikonloppuisin. Ja mikään irtiotto ei nyt onnistu koko yöksi ainakaan vuoteen. Lapsi syntyy viikon sisällä niin sittenpä olen sidottuna kotiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan kirjaimellisesti itkettää nämä kommentit äideiltä jotka pitää lastensa saamista elämänsä suurimpana virheenä. Oma elämäni parani huomattavasti kun sain lapsen, joten en voi käsittää, en kerta kaikkiaan, tuollaisia kommentteja ja tunteita. Säälin lapsiparkoja jotka pyytämättään on päätyneet tuollaiselle äidille. Säälin miehiäkin jotka on tehneet lapsia tuollaisten naisten kanssa, jospa vain olisivat tienneet paremmin. Pyrin aina ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän valintojaan mutta nyt loppui ymmärrys ihan tyystin. Hävetkää!
Voihan se mieli muuttua kesken kaiken. Ensin unelmoi lapsesta ja sitten jossain vaiheessa ei enää jaksakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssahan on helppoa, samoin nelivuotiaan. Ei ap:lla ole mitään hätää, jos lapset ovat ainoa huoli.
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt taas mielenpahoittajat saa aihetta taas, mutta kyllä mä voin yhtyä tähän aloittajaan. 2 muksua tehneenä (nyt koulussa jo molemmat) voin itsekin sanoa, että jos aikakoneella pääsisin takaisin niin jättäisin tekemättä ja eläisin lapsetonta elämää. Olenkin sanononut kaikille ystävilleni että harkitkaa tarkkaan. Onko se sen arvoista kuitenkaan..
Kyllästyttää tämä "I love me more"-porukka. Lasten takia en voi muuttaa Korsikalle, deittailla mafiapomoa ja valmistaa keramiikkaa, yhyy, elämäni on pasketta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on tullut viestejä. Ensinnäkin, luuleeko joku oikeasti, etten olisi yrittänyt saada esikoista nukkumaan omassa sängyssään viimeiset 9 kk? Välillä oli jo parempi kausi, milloin lapsi nukkuikin enemmän omassa sängyssään, nyt on taas palattu huonompaan. Ja vaikeapa se on alkaa omaan huoneeseen toista käskyttää, kun en aina välttämättä edes havahdu siihen, että lapsi tulee yöllä viereen.
Ja mies voi olla auttamassa ainoastaan viikonloppuisin valvomisien sun muiden kanssa. Siihen nyt ei ole heti tulossa muutosta.
Eiköhän tällä tulevalla lapsella ole varmaan myös koliikki, refluksi ja allergiat nukkumisvamman lisäksi. Jos nyt ei pelkkä univaje riitä valituksen aiheeksi.
Ja miksikö tein toisen lapsen? Olin täysi idiootti, kun kuvittelin haluavani toisen ja luulin, että esikoinen nukkuisi jo nätisi 4-vuotiaana. Lapsille ei siis edelleenkään ole tulossa mitään kahden vuoden ikäeroa, niin kuin joku epäili, sillä sitä en olisi todellakaan jaksanut. Päätös oli ihan täysin omani, eikä siihen vaikuttanut mitkään muiden lisääntymiset.
Ja miksi antaisin lapset adoptioon, kun heillä on isä, joka voi heidät ottaa hoidettavakseen? Mitään viikko-viikko systeemejä en halua. En halua kyllä mitään uutta miestäkään ikinä saati lapsia enempää jatkossa, niin siitä on turha syyttää, että kiinnostaisi vain bilettää tms.
Ap
Siis haluat vaan lapsistasi eroon?
Niin koska olen huono äiti ja lapseni voivat paljon paremmin ilman minua isänsä kanssa.
Ap
Jos lapset nukkuvat paremmin isän johdolla niin miksi ihmeessä ette ole käyttäneet tätä asiaa hyväksenne?
En tarkoittanut pelkästään nukkumista vaan yleensäkin. Ja siis tulevaisuudessa jos ja kun päädymme eroon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tännehän on tullut viestejä. Ensinnäkin, luuleeko joku oikeasti, etten olisi yrittänyt saada esikoista nukkumaan omassa sängyssään viimeiset 9 kk? Välillä oli jo parempi kausi, milloin lapsi nukkuikin enemmän omassa sängyssään, nyt on taas palattu huonompaan. Ja vaikeapa se on alkaa omaan huoneeseen toista käskyttää, kun en aina välttämättä edes havahdu siihen, että lapsi tulee yöllä viereen.
Ja mies voi olla auttamassa ainoastaan viikonloppuisin valvomisien sun muiden kanssa. Siihen nyt ei ole heti tulossa muutosta.
Eiköhän tällä tulevalla lapsella ole varmaan myös koliikki, refluksi ja allergiat nukkumisvamman lisäksi. Jos nyt ei pelkkä univaje riitä valituksen aiheeksi.
Ja miksikö tein toisen lapsen? Olin täysi idiootti, kun kuvittelin haluavani toisen ja luulin, että esikoinen nukkuisi jo nätisi 4-vuotiaana. Lapsille ei siis edelleenkään ole tulossa mitään kahden vuoden ikäeroa, niin kuin joku epäili, sillä sitä en olisi todellakaan jaksanut. Päätös oli ihan täysin omani, eikä siihen vaikuttanut mitkään muiden lisääntymiset.
Ja miksi antaisin lapset adoptioon, kun heillä on isä, joka voi heidät ottaa hoidettavakseen? Mitään viikko-viikko systeemejä en halua. En halua kyllä mitään uutta miestäkään ikinä saati lapsia enempää jatkossa, niin siitä on turha syyttää, että kiinnostaisi vain bilettää tms.
Ap
Siis haluat vaan lapsistasi eroon?
Niin koska olen huono äiti ja lapseni voivat paljon paremmin ilman minua isänsä kanssa.
Ap
Jos lapset nukkuvat paremmin isän johdolla niin miksi ihmeessä ette ole käyttäneet tätä asiaa hyväksenne?
...eiköhän se ole se suomalainen "sisu" että "periksi ei anneta". Mielummin nainen uuvuttaa itsensä hengiltä kuin pyytää apua.
Anoppi meillä oli oikea superihminen - kaiken on kuulemma tehnyt itse. Mutta sitten paljastuikin, että hoidatti lapsensa äidillään ja sukulaisillaan. Vietti miehensä kanssa 70-luvulla Dallastyyppistä elämää.
Oma äitini on kanssa uhrautunut - meidät hoiti joku täti ja mummo. Katkerana hän laittoi ruokaa yms isä siivosi meidän lasten kanssa. Loppupeleissä vielä haukkui tyttärensä - minä olin se ruma ja romuluinen. Isosisko oli pasks ja pikkusisko se nätti prinsessa.
En usko kyllä noihin uhrautumusäiteihin yhtään. Kyllä ne äidit 70-luvulla oli varmasti surkeampia kuin me.
En ole KOSKAAN tajunnut miksi KUKAAN haluaisi hankkia lapsia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen tätä mieltä. En voi sietää lapsia. N28
Miten lieneekään tosi, mutta muistan vuosien takaa kun eräs henkilö otti vauvan syliinsä niin aina tuli vähintään kitinä tai parku vauvalla. Henkilö ei ollut ns tasapainossa henkisesti mutta osasi päällisin puolin pidellä lasta.
Eli lapsi/vauva vaistoaa pitelijän/hoitajan henkisen tilan. Aivan kuin sanotaan että jotkut eläimet vaistoavat koirat ja hevoset.
Lapsen hyvinvointi on kiinni hänen äidistään ja muista lähellä olevista.
Puhutaan ihmisen "aurasta" jonka jotkut näkevät ja tietävät siitä missä tilassa ihminen on.
Tasapaino, empatia, lämpö hyvät rakastavat huolenpidon tunteet välittyvät lapselle ja pienelle vauvalle. Kaikille meille.
Käteen ei jäänyt mitään?
Puhut elämästä. Sitä tämä on..elämää.
Osta vaikka sijoitusasunto, jos jotain haluat jäävän käteen.
En oikein ymmärrä tätä uhriajattelua. Se lapsesi on ihan eri kuin sinä.
Itse opin lapsilta paljon ja koko ajan opin itsestäni tässä lasten kasvatuksessa...miten epätäydellinen olen. Ja miten arvokasta on kokea vanhemmuus. Tätä on moneksi. Hyvää ja turhauttavaa. Mutta, että mitä jää käteen...elämää. Tämä meillä vaan on.
Katkeruus syö. Siitä ehkä olisi hyvä opetella uusiin asenteisiin...ja koeta ajatella vähän avarammin...tai mikä kenellekin sopii....itse ehkä ihmttelen tätä elämän omituisuutta ja ihmeellisyyttä enemmän kuin sinä.
Sinulla on taito nähdä asiat paketteina- itse näen ne seitteinä, jotka ovat yhteydessä.
Elämä on kummallinen.