Oli elämäni suurin virhe tehdä lapsia

Vierailija kirjoitti:

Siis tämä on VAUVA.fi, mutta suurin osa keskustelijoista on lapsivihaajia/veloja? Olen nyt pari kuukautta satunnaisesti seuraillut tätä palstaa ja sen sijaan, että täällä keskusteltaisiin lapsista neutraaliin sävyyn, täällä on pahansuopaista ja lapsivihamielistä keskustelua, kuinka ei missään nimessä kannata hankkia lapsia ja lapset on kauheita ja äitiys paskaa. Eikö teille ole jotain omaa foorumia? Näistä kommenteista kumpuaa vain kollektiivinen negatiivisuus koko aiheen ylle. Perustakaa nyt hitto soikoon joku vauvaton.fi, jossa voitte kilpaa ylistää valintojanne. 

Minulle oli järkytys kun huomasin jonkun aikaa palstaa seurattuani kuinka suurimman osan viesteistä kirjoittaa pieni porukka. Tässä joukossa on paljon elämäänsä kyllästyneitä, onnettomia ihmisiä jotka täyttävät päivänsä palstalla valittaen ja keskenään riidellen. Nuo kehitetyt tarinat, kuten tämä ovat äärettömän epämiellyttäviä, tehty niin, että saadaan riita aikaan. Toinen epämiellyttävä viestityyppi on "piilo"mainonta, nämä mistä pidät lidlissä tai kumpi halvempi jne. Kunpa ihmiset oppisiva somekritiikkiä näitä lukiessaan. Ja se kolikon toinen puoli on kriittisyyden kasvaminen: kun kuka vaan voi olla provoja työstävä trolli ei henkilöihin suhtaudu kovinkaan empaattisesti. Siinä voi vahingossa saada joku oikeasti ongelmissaoleva lokaa niskaansa tuen sijaan. Tylsää, siipä jätän av:n.

Olen tuntenut samalla tavalla mutta usko vaan että kun aikaa menee eteenpäin ja lapset ovat vähän isompia ja leikkivät keskenään ja saat nukkua kokonaisia öitä niin ajatuksesi helpottavat. Nyt tarvitset neuvolasta keskustelu apua. Kyllä sinulla on siihen aikaa. Siellä perheneuvolan puolelta joku vahtii esikoista kun istut tunnin juttelemassa psykologin kanssa. Kyllä se siitä. Etkä sinä ole paha ihminen, olet vain väsynyt. Voimia. Et ole yksin, Meitä on muitakin vaikka eivät kaikki sinä myönnä.

Oma poikani on enkelinä.

Tekisin mitä vain jos saisin viettää hetken hänen kanssaan.

Ikävä ja tuska on suuri ja loppumaton.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:tä tuon väsymyksen kanssa. Olen itse valvonut kahden lapsen kanssa, ja siis tarkoitan todella sitä valvomista. Maksimissaan 4 tuntia unta vuorokaudessa ja sekin pätkissä. Saata*allista. Ja tätä kesti 2 vuotta molempien kohdalla. En muista kummankaan lapsen vauva-ajasta yhtään mitään, eli toisin sanoen esikoisen varhaislapsuudesta 4 vuotta meni sumussa. Ihan hirveää aikaa.

Sen jälkeen oli hyvää aikaa, lapset nukkuivat suht normaalisti (okei, heräsivät kuudelta, mutta se on ok), tehtiin asioita, reissattiin ym. Mutta nyt esikoinen on oireillut teini-ikäänsä jo kolme vuotta ja olen ihan loppu.

Tämä uuvuttaa täysin. Yöt menee valvoessa, päivät puhuessa lapsen kanssa ja kun selkäsi käännät hän on kuin taparikollinen jossakin taas menossa. Tämä jos mikä tappaa ihmisen. Jatkuva huoli, jatkuva pettymysten virta, jatkuvaa asioiden läpikäyntiä lapsen ja eri tahojen (kuraattori, poliisi ym.) kanssa. Pienet lapset, pienet huolet, isot lapset ja valtavat huolet. 

Eikä me tätä tilattu. Lapset on kasvatettu rajoilla ja rakkaudella, on oltu läsnä, on annettu vapauksia, on tehty kuten pitää. Vaan kun joidenkin kohdalla ei mikään auta. Painajaista.

For what it's worth.

Täällä yksi lapseton sinkkumies, joka tahtoisi halata sinua ja teitä. Auttaisiko ajatella: lainaa vain.

https://www.letras.com/maarit-hurmerinta/1923322/

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä tuomitaan? Minä en ole väsynyt, vaikka lapsiarki raskasta onkin, ja hoidan lapseni kunnialla ja rakastankil heitä. Mutta. Jos nyt saisin valita uudelleen kun tiedän, millaista tämä on, jäisin lapsettomaksi. Velvollisuuteni ja vastuuni kannan, kun heidät tein, mutta valehtelisin jos väittäisin nauttivani tästä.

Kuten myös täällä. Yksi löytyy meiltäkin ja hänet yritämme kasvattaa kunnialliseksi kansalaiseksi vaikka mielummin olisin lapseton.

NAL(sinkut palsta) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksityiselle psykiatrille tai terkkarin päivystykseen mars. Saat ainakin asian hoidettua alkuun ennen lapsen syntymää. Neuvolasta saisit ajan heti ja tarvittaessa lääkityksen.

Ei se ole mitään masennusta, jos on tehnyt elämässä virheen ja katuu sitä.

Mielestäni äitien lääkitseminen ja hautaaminen mielisairaaloihin on naisvihaa, koska naiset ei muka ikinä, koskaan saa katua äitiyttä. Äitimyyttiä pidetään yllä hinnalla millä hyvänsä.

Äitiys on hirveää ja siihen liittyy paljon, paljon negatiivisia asioita monien mielestä, eikä se ole mielisairaus. 

Ap ei vaikuta ollenkaan masentuneelta, vaan pettyneeltä valintaansa, mikä on normaalia, jos tekee väärän valinnan.

Ap on päästään sairas. Tällä palstalla kaikki pienikin kiriikki ja jopa avun ehdottaminen psyykkisesti sairaalle kuteen ap on mielestäsi naisvihaa(ei sillä ettenkö olisi naisvihaaja täysin avoimesti ja ettäkö se minua haittaisi). 

Nainen on mielisairas jos hänen mielestään äitiys, jota varten naiset ovat olemassa, on hirveää. Ihan sama kuin mies sanoisi, että oman geeniperimän levittäminen on hirveää. Ap on selvästi masentunut ja kuuluu nuppitohtorin vastaanotolle välittömästi, jotta tulee taas järkiinsä ja ymmärtää nauttia äitiydestään jonka on vapaasti valinnut.

Lasten hankinta ei ole mikään oikea tai väärä valinta johon ollaan pettyneitä kun ei se ollutkaan niin ihanaa ja ruusuilla tanssimista ja joka halutaan peruuttaa. Se ei siis ole kuin joku ulkomaan matkakohde, joka on valittu suuria toiveita elätellen ja sitten petytty kun se ei ollutkaan sitä mitä matkatoimisto lupasi ja halutaan rahat takaisin. 

Lapsi on naiselle aina oikea valinta jos nainen on sen itse halunnut ja nainen on kyllä tiennyt tasan tarkkaan mitä äitiys tuo tullessaan. Äitiydessä ei ole palautusoikeutta. Nainen ei saa katua äitiyttään, eikä päästään terve nainen sitä kadukkaan vaan rakastaa sitä ja se on naiselle parasta mitä elämässään on tapahtunut. Naisen vartalo on tehty lapsen synnyttämiseen ja imettämiseen ja naisen aivot on terveinä ollessaan tehty niin, että nainen nauttii siitä olipa se miten rankkaa hyvänsä. 

"Nainen on kyllä tiennyt tasan tarkkaan mitä äitiys tuo tullessaan..."

Joopa joo. Haluaisinpa tavata sellaisen äidin joka pystyi jo ennen lapsen syntymää ennustamaan, minkälainen temperamentti lapsella on ja minkälainen nukkuja hän on ja onko hänellä allergioita tms.. normaalia elämää hankaloittavia asioita. Eipä sellaista äitiä kyllä taida ollakaan.

Mitä kuuluu ap