Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu joidenkin lapsiperheiden "kaaos"
15.07.2017 |
Itse olen vielä lapseton, mutta ystäväni lapsiperhearki on saanut minut hieman kammoksumaan ajatusta lapsista.
Vieraillessani meteli on aivan kamala. Vanhempi lapsi haluaa huomiota jatkuvasti. Huutaa, kyselee ja vinkuu. Nuorempi nyt on vielä niin pieni että siltä en nyt mitään käyttäytymistä odotakaan. Sitten se kaverini ainainen "valitus" siitä kuinka hädintuskin kerkeää siivota ja laittaa ruokaa, että siinä se päivä on mennytkin. Ainoa mahdollisuus on siivota kun pienempi nukkuu päikkäreitä. Ja tämä ystäväni on siis kotiäitinä vielä.
Olen miettinyt että miksi en muista että sukulaisperheeni lapsiperhearki olisi ollut noin kaaosta. Siellä oli vierrellessa suht hiljasta, mitä nyt lasten huoneesta jotain leikkimisen ääniä saattoi kuulua mutta en ikinä muista että lapset olisivat tulleet jalkoihin huutamaan ja mölyämään ja hakemaan huomiota. Kerran sitten juttelin tämän perheen äidin kans ja hän sanoi että heidän lapsiperhearki (3 lasta) on ollut suhteellisen mutkatonta ja on kokenut, että kotona ollessaan lapsien kanssa on aikaa ollut vaikka mihin.
Myös äitini hieman kauhistui kaverin perhearjesta ja kertoi että heräsi aina 7 maissa aamulla pikkuveljeni kanssa kun minä jatkoin unia sinne 10-11 aikoihin. Tällä välin pikkuveli oli katsellut piirettyjä ja leikkinyt, joten äitini oli tehnyt päivän ruoan valmiiksi, siistinyt paikkoja/siivonnut ja pessyt pyykkiäkin. Kun minä heräsin niin oli koko päivä aikaa tehdä ja touhuta ja ei enää tarvinnut miettiä arjenaskareita.
Joten miten te muut olette asian kokeneet? Onko teistä perheissä isoja eroja ja riippuuko se pitkälti vanhempien luonteista ja käyttäytymisestä ja myös kasvatuksesta, vai mistä? Itse en iki maailmassa voisi kuvitella että kuuntelisin lapsen jatkuvaa huomion hakua huutamisella. Itsekin muistan pienenä kun vanhemmat komensi leikkimään jos tulin keskeyttämään "aikuisten keskustelun" ja sitä myös toteltiin. Ymmärrän kyllä että lapsien luonteissakin on eroja mutta meidän perheessä tuo pikkuveli oli aivan hirveän tempperamenttinen ja vilkas lapsi ja silti äiti kokee että lapsiperhearki oli enemmänkin järjestelykysymys ja ei kokenut sitä millään tavalla todella raskaaksi (toki on aikoja millon on raskaampaa mutta yleensäottaen).
Kommentit (75)
Toivottavasti saat monta nepsylasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä perheissä ja kasvatuksessa on eroja, tietenkin. Minulle, neljän äidille tuli jälleen ihan yllätyksenä kuinka karmeita lapsia ja vanhempia on olemassa kun lähdettiin kesälomareissuille.
Meillä ei ole kaaosta, ei millään tasolla, mutta mulla onkin neljä ja viides tulossa ja ei aina jaksais kuunnella noita " en jaksa tämän yhdenkään kanssa"- juttuja, kun vanhemmat itse tuntuvat olevan todella laiskoja ja saamattomia.
Itsekin jo vastasit, perheissä on isoja eroja miten eletään ja toimitaan missäkin tilanteessa. Se taas johtuu ihmisten erilaisuudesta; perheenjäsenten saamasta kasvatuksesta (niin vanhempien omasta saamasta kasvatuksesta sekä heidän tavastaan kasvattaa omia lapsia), jokaisen omasta henkilökohtaisesta temperamentista, persoonasta, elämäntilanteesta jne. Yhtä normaalia tapaa toimia ja elää perhe-elämää ei ole olemassakaan, jokainen ajattelee elävänsä "normaalia perhe-elämää", myös ne ulkopuolisen silmissä "kaaoksen" keskellä elävät.
Kuten sanoit, itse olet lapseton. Turhaan vaivaat päärukkaasi vieraiden ihmisten perhetilanteella. Oman lapsuuden käyttäminen vertailukohtana on tyhmää. Ajan kuluminen saa realistisen vertaamisen tilanteissa olemaan yhtä tyhjän kanssa. Ihmiset on persoonallisuuksia, lapset siinä missä aikuisetkin. Samalla vanhemmalla voi olla monta erilaista lasta ja heidän kasvatuskulttuurinsa ei sinulle kuulu. Jos vanhemmuudessa tarvitaan tukea, niin lapsettoman tuttavan osassa päivittelyllä et saa aikaan kuin huonoa oloa perheen vanhemmille. Ilmeisesti olet juorunnut tämän perheen asiat laajemmallekin, mistä he varmaan kiittäisivät kauniisti jos tietäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen ap:n kuvailema arki vaatii:
- terveitä, neuropsykologisesti ns. normaaleja lapsia
- terveet vanhemmat
- mielenterveydeltään terveet vanhemmat
- vakaat olot, ei esim. taloushuolia tai parisuhdeongelmia
- lasten sopivan temperamentin
- keskenään toimeen tulevat lapset
- ainakin toinen vanhempi kotona arkea pyörittämässä
- aikakoneen, jolla matkustaa takaisin aikaan jolloin lapset sai passittaa pois jaloista pihalle eikä vanhempien tarvinnut jatkuvasti viihdyttää, opettaa tai tunnekasvattaa lapsia, kuskata näitä harrastuksiin, hoitaa lasten koulu/muita asioita sähköisesti päivittäin, olla lastensa kanssa läsnä 24/7 ja tarjoilla ainoastaan laadukasta ja ravitsevaa luomua kasvisruokaa viisi kertaa päivässä
Omt ongelmat siinä takana ainkin itsellä on ja inho mieheen. Miehelle tulee huudettua ja moitittua ja lapset matkii sen, lisäksi minusta on raskasta olla lsten kanssa kun ei tiedä haittaako poiskomenteleminen heitä vai pitääkö "antaa olla sellaisia kuin ovat" jne. Inhoan sellista ruotuun kasvattamista, koska oma äitini teki sitä, eikä hän oikeasti välittänyt minusta eikä rakastanut minua.
Siis sen "antaisitko äidille vähän aikaa" voi sanoa rakastavsti ja meillä ei ainakaan sanottu. Sain tuntea olevani vastenmilinen äidille persoonana. Siksi ei itse "kasvata" lapsia siihen, mutta kärsin kun he ovat sitten omia itsejään. Ja pinna palaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tätä nyt alapeukutetaan? Pohdin vain lapsiperheiden eroja ja mistä se johtuu. Ja saa kai ihminen ärsyyntyä jatkuvasta metelistä ja kaaoksesta kun saa edes omaa sanaa kuulluksi ellei huuda?
Jos ainoa lapsiperhekontakti tällä hetkellä on ystäväniperhe niin tottakai se luonnollisesti hieman viillennyttää lapsien teko halua kun vierailu on aina yksi sirkus ja saa kuunnella lapsiperhearjen raskautta? Ennen en ole samanlaista kaaosta havainnut omassa lähipiirissäni, joten uusi juttu. Lomamatkoilla kylläkin.
Olet oikeassa, ja tästä on tarkemmin keskusteltu täällä
http://www.vauva.fi/keskustelu/2915148/en-jaksa-kayda-lapsiperheissa-en…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä nyt alapeukutetaan? Pohdin vain lapsiperheiden eroja ja mistä se johtuu. Ja saa kai ihminen ärsyyntyä jatkuvasta metelistä ja kaaoksesta kun saa edes omaa sanaa kuulluksi ellei huuda?
Jos ainoa lapsiperhekontakti tällä hetkellä on ystäväniperhe niin tottakai se luonnollisesti hieman viillennyttää lapsien teko halua kun vierailu on aina yksi sirkus ja saa kuunnella lapsiperhearjen raskautta? Ennen en ole samanlaista kaaosta havainnut omassa lähipiirissäni, joten uusi juttu. Lomamatkoilla kylläkin.
Alapeukutetaan, koska sen sijaan että olisit ystäväsi tukena tämän haastavassa elämäntilanteessa, juoruilet ja puhut pahaa selän takana. Ei liity niinkään havaintoihisi lapsista. Minä tulisin surulliseksi, jos kuulisin jonkun "ystäväni" ajattelevan minusta ja elämästäni noin eikä yhtään tarjoavan tukea.
Yksi perhe ja otsikoit monikossa?
Älä mene sinne enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jänskää, miten vanhempien (tai tarkemmin sanoen äidin) onnistumista mitataan aina sillä, miten siisti koti on.
Olen mielestäni ihan hyvä äiti. Lapset ovat toisina päivinä enkeleitä, toisina pirulaisia, niin kuin me kaikki. Silloin, kun on hauska retkipäivä tai kurinpalautuksen aika, menevät lasten tarpeet heittämällä kodinhoidon ohi. Toisin kuin omalla äidilläni aikanaan.
Joskus julkisella paikalla olen turvautunut padiin, ja aina olen yhtä järkyttynyt siitä, kuinka tuntemattomat tulevat kehumaan lapsiani hyvästä käytöksestä näiden nököttäessä naama kiinni ruudussa.
Ei se sinun veljesi niin kovin vilkas ollut jos aamuisin katseli rauhassa telkkaria ja leikki itsekseen. Sinäkin olet ollut helppo, kun olet nukkunut niin pitkään.
Minulla sukulaislapset ovat hyvin aamuvirkkuja nuorempi herää ennen kuutta ja vanhempi viimeistään seitsemältä, heillä ei ole telkkaria joten sitäkään ei voi käyttää lapsenvahtina. Kyllä sielä on aina vilinää ja vilskettä, eivät aina nuku edes päikkäreitä :) ovat tempperamentiltaan vielä vilkkaita ja itsenäisiä, joten heitä on hyvä vahtiakin kokoajan kun keksivät mitä ihmeellisempiä juttuja keskenään.
Oma lapseni taas on hyvä nukkuja ja nukkuu aamulla pitkään, lueskelee tai piirtelee mielellään itsekseen. Kuitenkin on vaiheita (eroahdistus) kun lapsi on kokoajan jalassa kiinni vaikka yleensä onkin itsenäinen.
Perheissä on siis paljon eroja, tempperamenteissa, kasvatuksessa mutta myös arjen organisoinnissa. Siinä käytetäänkö ruuanlaitossa puolivalmisteita vai tehdäänkö jokainen ruoka tuoreista aineksista alusta asti. Onko lemmikkejä, mattoja, paljon leluja. Tykkääkö lapsi leikkiä sormiväreillä vai puukynillä. Osaako lapset jo pukea itse, ovatko vielä vaipoissa. Onko perheessä kaksi osallistuvaa vanhempaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin kiiltäisi jos toinen lapsi nukkuisi aamulla 4h pidempään ja toiselle näyttäisi sen ajan ohjelmia :D
Väsymys ja älyllinen tylsistyminen ja toisaalta ärsyketulva (lasten tarvitsevuus) syö tehokkaasti toiminnanohjauskykyä ja silloin tehokas ajankäyttö ja ennakoiva ajattelu kärsii. Toiminnasta tulee räpiköintiä. Sellaista meillä oli vauvan ja 2-vuotiaan kanssa, nykyään ei onneksi ole kovin kaoottista.
En nyt saa lainattua tekstiä mutta en kirjoittanut että neljää tuntia piirrettyjä, se oli yksi asioista. Äitini ei ole eritellyt mitä kaikkea pikkuveljeni/he tekivät sen 4 tunnin aikana mutta sai kuulemma hommat hoidetuksi.
Ja anteeksi, en tajunnut tämän olevan niin negatiivinen aihe. Mietin vain perheiden erilaisuuksia ja mistä se riippuu. Ja myös teidän kokemuksia. Mutta kuten aina, avlla on turha saada järkevää keskustelua aikaan, lukuunottamatta joitain järkeviä kommentteja.
En näe siinä mitään pahaa jos olen keskustellut oman äitini kanssa meidän perhe-elämästä ja kertonut kaverini perhearjesta. Onko ihmisten arki jokin pyhä asia josta ei saa edes omalle äidille kertoa kun haluan kuulla miten hän on kokenut asiat? Ja totta, että elämä on ollut erilaista kun itse olen ollut lapsi ja maailma on muuttunut. Muille tästä asiasta en ole edes puhunut.
Tuolla juuri pohditaan miksi kakarat tulee toisten pihoihin tai mellakoi hotelliaamiaisella.
Mut tälläkin palstalla joka mamma on " omalla tavallaan" täydellinen kasvattaja.
Kyllä olette naurettavia.
Lapsetkin voivat olla hyvin erilaisia.
Hyvä käytös ei myöskään tarkoita, että lapsella olisi kaikki hyvin.
Lisäksi raskaus ja äitiys vaikuttavat ihmiseen myös fyysisesti. Se, miten omiin lapsiinsa suhtautuu voi aiheutua myösnihan hormoneistanja fyysisistä ominaisuuksista, perimästä ja omista lapsuusmuistoista.
Samassa perheessä voi olla nätisti käyttäytyviä lapsia ja sitten niitä vaikean tuntuisia huutavia ja riehuvia lapsia, vaikka heitä olisi kohdeltu samalla tavalla. Tästä on joku psykologiäitikin kirjoittanut. Hänen ensimmäinen lapsensa nukkui jo vauvana hyvin, itki vähän, oli kaikin puolin mallikelpoinen. Psykologi päätteli sen johtuvan hänen omista taidoistaan psykologina ja äitinä. Sitten hän sai toisen lapsen, joka oli aivan erilainen tapaus. Psykologi kirjoitti, että joutui muuttamaan omia ajatuksiaan.
Meillä on aikamoinen kaaos aina. Siis siisteyden puolesta.
Kaksi vuorotyövanhempaa, 2 harrastavaa koululaista ja taapero on kyllä aikamoinen kombo.
Meteliä ei oikeastaan ole kyllä
Ennen lapset oli tapana komentaa pois jaloista, nykyään heilläkin ajatellaan olevan olikeus näkyä ja kuulua, ainakin omassa kodissaan. Olemalla yhdessä aikuisten kanssa he myös toivottavasti saavat jotain muutakin kasvatusta kuin sen, että oppivat olemaan keskenään. Omat lapset ovat jo isoja, mutta muistan kyllä meilläkin olleen aika kaoottista molempien ollessa ihan pieniä. Mutta se on lyhyt vaihe. Lapsilla on myös erilaisia temperamentteja, meilläkin toinen vaati pienenä paljon huomiota ja toinen oli ns. helppo.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu kovasti vanhempien yleisestä elämänhallinnasta. Vakaiden vanhempien lapset ovat yleensä vakaita.