Olenko liian nirso?

Odotamme esikoista ja vähän aikaa sitten muutettiin uuteen asuntoon. Yhdellä sukulaisellani on omalta lapselta jäänyt jonkin verran vauvan tavaroita sekä vaatteita, joita hän minulle ystävällisesti ehdotti jo heti kun sai tietää raskaudestani. Suostuin silloin ja sanoin, että kunhan nyt saamme muutettua ja laitamme tavaroita uudessa asunnossa paikoilleen. No sitten muutosta seuraavana päivänä hän ilmestyikin ovelle kaikkien tavaroiden kanssa, joista kaikista ei ollut edes puhettakaan että tarvitsenko vai ostanko itse uutena. Siinä kiireessä laitoin kaappeihin laatikoita ja pussukoita, saatiin häkkivarastokin täyteen ihan kaikkea mahdollista. Kiitin silloin tietenkin, mutta en ehtinyt niitä käymään läpi.

Tarkemmin tutkittua tavaroita huomasin, että esim pinnasängystä puuttuu osia, vaatteet sekä uniipussit tms. ovat kulahtaneita, likaisia ja muutama tekstiilipäällinen on ihan täynnä kissankarvoja. Leluja en pyytänyt olleenkaan, mutta osa oli minun hänen lapselleen antamia ja loput muovisia rojuja, joita en itse ostaisi koskaan. En sano ettei minulle kelpaa käytetyt tavarat ja vaatteet, mutta en ainakaan itse edes kehtaisi antaa pois siinä kunnossa. Tuli vähän sellainen tunne, että hänellä oli kiire päästä tavaroistaan eroon.

Yritin palauttaa esim. hänen antamiaan minulle liian isoja äitiysvaatteita, mutta hän ei niitä ottanut takas ja sanoi että kyllähän ne joskus vielä on sopivat. Hän ei siis oo hetkeen pitänyt minuun yhteyttä ja en jaksaisi soitella vaan sängyn osien takia, kun muutenkin on jäänyt vähän paskan maku suuhun koko hommasta. En tiedä mitä siis teen niille tavaroille, joita en halua pitää. Pistänkö itsekin eteenpäin vai palautanko? Tämä kyseinen henkilö kuitenkin on laittanut minun hyvin kalliin villapaidan joskus naapurillensa vaikka se oli vaan lainassa hänellä :(