En jaksa käydä lapsiperheissä enää nykyään

Lapsi kysyi vierailun aluksi, että leikinkö piilosta hänen kanssaan. Vähän naurahdin, ja sanoin että ei nyt. Lopun vierailun mankui, eikä vanhemmat puuttuneet. Sitten sanoin jämäkästi, että jos haluat piilosta, niin joudut etsimään siihen jonkun muun, vaikka naapurista kaveri. Alkoi itkeä ja huutaa, äiti meni mulkoillen perään lohduttamaan.

Silloin kyllä mietin, että onpahan hulluja, mutta onko tämä siis yleistäkin nykyään?

Oi kyllä, kahvittelutkin käydään siellä janipetterin tasolla automatolla, ja kuunnellaan sen juttuja. Ei tosiaan perheellisten luona kyläilyt kiinnosta.

Vähintäänkin ne lapset häseltää ja höseltää siinä korvan juuressa _ihan_ _koko_ _ajan_. Enkä ihan ymmärrä, että vaikka niitä komentaisi, niin eivät sitten usko. Sitten siihen hösellykseen tulee vaan uus elementti, komentava, kiukkuileva ja hermostunut ei-keskittynyt vanhempi.

Oi autuutta..

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kysyi vierailun aluksi, että leikinkö piilosta hänen kanssaan. Vähän naurahdin, ja sanoin että ei nyt. Lopun vierailun mankui, eikä vanhemmat puuttuneet. Sitten sanoin jämäkästi, että jos haluat piilosta, niin joudut etsimään siihen jonkun muun, vaikka naapurista kaveri. Alkoi itkeä ja huutaa, äiti meni mulkoillen perään lohduttamaan.

Silloin kyllä mietin, että onpahan hulluja, mutta onko tämä siis yleistäkin nykyään?

On yleistä. Kamalinta on, kun jotkut opettavat lapsensa mankumaan aikuisen seuraa silloinkin, kun on myös lapsi kylässä. Meillä on muutamia tällaisia perhetuttuja. Lapset ovat 4-6-vuotiaita ja silti pitäisi olla koko ajan aikuisen seremoniamestarina ja kaikkien istua lastenhuoneen matolla kahvittelemassa. Ymmärsin tämän, kun pienimmät olivat alle kaksivuotiaita. Nykyisin en enää ymmärrä, kun omani on myös jo neljä eikä tarvitse kotona yksinkään koko ajan aikuista kanssaan touhuamaan. Olen lakannut kyläilemästä ja kutsumasta kylään tällaisia äitejä lapsineen. Pääni ei kestä sitä jatkuvaa mankumista ja aikuisen ihmisen lässyttämistä lapsille. 

Kolmen lapsen äitinä ajattelen valitettavasti ihan samoin. En yhtään jaksa muiden pikkulapsia, kun omat ovat nyt jo isompia eivätkä tarvitse jatkuvaa kaitsemista. En jaksa kutsua kylään ihmisiä, joiden lapset pieniä ja vaativat koko ajan huomiota. Aika aikaansa kutakin.

Totta. Aina menee niin, että äiti/ystäväni menee yksin keittiöön hääräilemään ja minun pitää jäädä paimentamaan lapsia. En minä niitä lapsia mennyt tapaamaan, vaan ystävääni.

Mulla oli muutama tuollainen kaveri jo viistoista vuotta sitten. Onneksi oli niitäkin, jotka osasivat sanoa mankuvalle lapselleen, että äiti ja vieras juttelevat nyt.

Minä varmaan voin kertoa räikeimmän esimerkini; ystäväni lupasi, että miehensä heittää minut kotiin, kun tulee. Kiitin kovasti, kun muuten olisi pitänyt junalla mennä. No, hän lähti sitten ennakkoon kertomatta TÖIHIN ja sanoi, että ukkonsa on matkalla. Siinä olin sitten puulla päähän lyötynä yht äkkiä puoli tuntia lastenvahtina. Ja jo sitä ennen oli aika väsyttävästi pitänyt olla niille muksuille seuraneitinä. Kyllä v*tutti!!!!!

Pilalle passattuja lapsia, joita koko suku viihdyttää, jäk.

On näin ollut jo kauan. Näin oli jo ainakin 90-luvun alussa, kun suurin osa kavereistani teki lapsia. Lapset ovat vierailun keskipiste ja aihe.

Yritin siinä ehdottaa vaikka Trivial pursuitia, mutta ne lapset otettiin siihenkin mukaan ja siitä tuli sitten lasten peli siitäkin

vanhemmuus hukassa, sitä se on

Niin, mistä on kyse? Vanhemmat haluavat, että vieras komentaa lasta? Vai että vieras leikkii lapsen kanssa? Musta molemmat kuulostaa jotenkin ihan tosi sekopäiseltä ja kierolta. Hyviä vanhempia nykyään O________o

Onneksi on lapsettomiakin aikuisia ja pariskuntia...

Minusta lasten ei tarvitse olla koko aikaa poissa näkyvistä ja kuuluvista, mielellään vaihdan muutaman sanan ja kuulumiset lastenkin kanssa. Mutta rajansa kaikella. Nykysin tuntuu, ettei aikuisten kesken saa tehdä rauhassa yhtään mitään, koska lapset pyörivät kimpussa koko vierailun ajan. Haluavat esittää "näytelmiä", taikatemppuja, tanssejaan tms. sekä leikkiä ja pelata siinä jaloissa. Pienet korvat ovat koko ajan kuulolla, joten kaikki puheet pitää miettiä sitten sen mukaan eikä mistään henkilökohtaisesta tee edes mieli silloin keskustella. Keskeyttäminen ja mankuminen lasten osalta kuuluu asiaan, kaiken huomion pitäisi kohdistua heihin KOKO AJAN :/ Olen ratkaissut ongelman tapaamalla perheellisä kavereitani jossain muualla (jonne lapsia ei voi ottaa mukaan) kuin heidän kotonaan, jossa lapset ovat paikalla. Näkemiset ovat harventuneet, mutta ei voi mitään. Silloin kun nähdään haluan keskittyä kavereihini enkä heidän lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Minä varmaan voin kertoa räikeimmän esimerkini; ystäväni lupasi, että miehensä heittää minut kotiin, kun tulee. Kiitin kovasti, kun muuten olisi pitänyt junalla mennä. No, hän lähti sitten ennakkoon kertomatta TÖIHIN ja sanoi, että ukkonsa on matkalla. Siinä olin sitten puulla päähän lyötynä yht äkkiä puoli tuntia lastenvahtina. Ja jo sitä ennen oli aika väsyttävästi pitänyt olla niille muksuille seuraneitinä. Kyllä v*tutti!!!!!

Ei herranjestas mitä "kavereita". Itse olisin jättänyt vierailut pois ja todennut etten tule sinne enään lapsenvahdiksi. Kiitos kysymästä ja hei. Lapsettomana tuo on minun pahin painajainen joutua toisen lapsia kaitsemaan kun tulee itse kaveria tapaamaan. Onneksi tällähetkellä kaikki kaverini ovat lapsettomia eivätkä halua lapsia. Jos joku ihminen jolla on lapsia tulee kaverikseni, osaa tehdä muutakin kun olla lapsenkanssa ja pyytää minua lapsenvahdiksi.

Sinä olet sentään joskus jaksanut käydä lapsiperheissä. :D Minä en pidä lapsista enkä osaa olla luontevasti heidän kanssaan, joten olen suosiolla siirtänyt lisääntyjäkavereideni tapaamiset kahvilaan tai baariin, mikä nyt on kaupunkilaiselle muutenkin luontevaa.

En kyllä oikeasti jaksa vuorovaikuttaa lasten kanssa yhtään.

Meillä on 3v tuplat, kaverilla 6v, 4v ja 2v ( nämä nuorimmat ovat  myös tuplat). Kyläily heillä on sitä, että päätetään mennä ulos, joten minä menen lasten kanssa pihalle, kaveri jää sisälle tekemään jotain. Hän on tulossa ulos "ihan kohta". Olen lasten kanssa pihalla tunnin ja yritän sen aikaa estää, ettei pienimmille satu mitään ja toisaalta ettei isommat tee mitään hauskaa jäynää omille lapsille. Aika lailla tyypillistä on yrittää saada minun lapsiani ryömimään nokkosten sekaan tai seisomaan trampoliinin alle, jolloin isommat voivat hyppiessään yrittää osua heitä päähän...

Tässä vaiheessa minä kyllästyn olemaan lastenhoitaja ja ilmoitan lapsilleni, että nyt meidän täytyy lähteä kotiin laittamaan ruokaa. Ilmoitan tästä kaverilleni, joka hämmentyy: eihän me ole vielä edes ehditty juttelemaan! Ei voida lähteä, koska heillä lapset ulkoilee aina 2 tuntia ja hän alkaa nyt laittamaan ruokaa.

Pahoittelen asiaa ja sanon, että voi voi, me nyt joka tapauksessa lähdemme.

Aivan oikein, emme enää kyläile, koska minulla on muutakin tekemistä kuin viihdyttää muiden lapsia.

Mulla on itsellä 3 lasta ja tykkään leikkiä, mutta minuakin rasittaa ap:n kuvaamat vierailut. On todella ärsyttävää jos vanhemmat olettavat, että leikin heidän lastensa kanssa niin paljon kuin lapset vain haluavat. Ei se ole lasten syytä, totta kai lapset ottavat kaiken aikuisen huomion minkä vaan voivat. Mutta vanhempia ihmettelen.

Omien kanssa on sitäpaitsi paljon helpompi leikkiä kuin toisten lasten. Ja kaikkein rasittavinta on yrittää leikkiä omien ja vieraiden lasten kanssa niin että kaikilla on hauskaa ja sopu säilyy. Jostain syystä minua yritetään aina työntää siihen rooliin, ehkä siksi että tosiaan leikin omieni kanssa aika paljon. Mutta kavereita tavatessa haluaisin ennemmin jutella heidän kanssaan.

Te kaikki naiset käyttäydytte sitten samalla tavalla kun ikää on se 30 ja viimeiset mahikset saada lapsi ulos.

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki naiset käyttäydytte sitten samalla tavalla kun ikää on se 30 ja viimeiset mahikset saada lapsi ulos.

Mulla on steri jo tehtynä...