Uusperhe ja lapsen leukemia ja tartuntavaara. Mitä ihmettä teen?

Ap on provo. Ei kukaan täyspäinen ihminen mieti toisen ihmisen terveitä lapsia tilanteessa, jossa se oma ainoa on hengenvaarassa. Minä en päästäisi edes miestä lapsen lähelle, jos hän on 2 viikon sisään käynyt koulu/tarhaikäisten parissa, taudit leviävät nykyisin niin helposti ylisuurissa ja epähygienisissä ryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisessa eristyskodissa käydään ruokakaupassa?

Eikö joku flunssainen asiakas voi olla kassajonossa samaan aikaan ja sieltä tauti kulkeutua?

Voimia ap!

Hoidetaanhan erityspotilaita sairaalassakin vaikka hoitajat ja lääkärit käy kaupassa ja heidän lapsensa päiväkodissa ja koulussa tai kavereilla.

Infektioon sairastuneen ei pitäisi olla suojaeristyksessä olevan henkilön kanssa samoissa tiloissa, mutta et kaupasta tullessasi sairasta infektiota. Jos levität kaupasta tullessasi bakteereja todennäköisesti tuot niitä käsissäsi. Käsihygieniasta huolehtiminen kaupasta, koulusta tullessa on tärkeintä. Toki kannattaa välttää viemästä eristystilaan "saastuneita" laukkuja, puhelimia, koruja jne

Eikö tuossa nyt ole kaikkein järkevintä se että isä asuu exän luona omilla viikoillaan aina sen ajan kun ex on töissä (esim öisin) ja hoitaa lasten ruokailut, pyykit ym ja ja menee sitten kotiin käymään pikkupotilasta ja vaimoa katsomaan kun ex on kotona. En näe oikein järkeväksi eristää kouluikäisiä koska tilanne on se että he asuvat kuitenkin puolittain äidillään. Ex joutuu valitettavasti luopumaan omasta rauhasta ja lapsivapaistaan mutta ehkä hänelle voi tarjota korvaukseksi vaikka lomamatkaa etelän lämpöön sitten kun tilanne on parempi tai ottaa lapset kokoaikaisesti isän luo joksikin aikaa.

Kamala tilanne.

Jos ap ei jaksa niin sittenhän tuo on jo lastensuojeluasia ja pienelle voidaan järjestää tilapäinen sijoitus.

Kouluikäisten eristäminen koulusta, kavereista, harrastuksista ja äidistä on sen verran vaativa juttu että teillä on sen pienen sairaan lapsen lisäksi kaksi "seinille kiipeilevää" turhautunutta koululaista siellä jos sellaisen päätöksen teette.

Mummot ja vaarit apuun myös.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa nyt ole kaikkein järkevintä se että isä asuu exän luona omilla viikoillaan aina sen ajan kun ex on töissä (esim öisin) ja hoitaa lasten ruokailut, pyykit ym ja ja menee sitten kotiin käymään pikkupotilasta ja vaimoa katsomaan kun ex on kotona. En näe oikein järkeväksi eristää kouluikäisiä koska tilanne on se että he asuvat kuitenkin puolittain äidillään. Ex joutuu valitettavasti luopumaan omasta rauhasta ja lapsivapaistaan mutta ehkä hänelle voi tarjota korvaukseksi vaikka lomamatkaa etelän lämpöön sitten kun tilanne on parempi tai ottaa lapset kokoaikaisesti isän luo joksikin aikaa.

Kamala tilanne.
Jos ap ei jaksa niin sittenhän tuo on jo lastensuojeluasia ja pienelle voidaan järjestää tilapäinen sijoitus.

Kouluikäisten eristäminen koulusta, kavereista, harrastuksista ja äidistä on sen verran vaativa juttu että teillä on sen pienen sairaan lapsen lisäksi kaksi "seinille kiipeilevää" turhautunutta koululaista siellä jos sellaisen päätöksen teette.

Mummot ja vaarit apuun myös.

Pienelle sijoitus jos hänen äiti ei jaksa? Vaikka hänellä on ihan normaali terve isä olemassa? :D :D 

Jos ap vaikka joutuisikin mielisairaalaan jopa, niin ei lasta minnekään todellakaan siksi aikaa sijoitettaisi, vaan lapsen isä hoitaisi silloin lasta 24/7.

En ymmärrä sitä, että järjestetään oma elämä ja työssäkäynti ex-puolison varaan. Esim tuo että ei voisi (muka) tehdä vuorotyötä ellei entinen puoliso auta. Muita lastenhoidossa auttamaan kykeneviä ei sitten ole? Vuoropäiväkoditkin on keksitty. Itse pyrin mahdollisimman riippumattomaksi exäni menemisistä ja olemisista - koska ei olla enää perhe. Pärjään omin avuin, osaan järjestää (työ)elämäni itse ja se on aina etu tällaisissakin tilanteissa. Enkä todellakaan ottaisi exää asustelemaan omaan kotiini! Saati haluaisi tulla lahjoituksi jollain exän ja hänen nyksänsä kustantamalla etelänmatkalla!

Minä en kyllä mistään hinnasta ottaisi ex-miestä kotiini asumaan, en edes yhdeksi yöksi. Ihan pakkoraossa voisin maksaa exälle vaikka hotelliyön, mutta kodissani hän ei käy kuin minun kutsumana ja silloinkin korkeintaan kahvilla keskustelemassa jostain tärkeästä lapsiin liittyvästä asiasta. Mitään yhteistaloutta en ikimaailmassa harkitsisi hänen kanssaan. Siihen on ollut syynsä, että me erottiin. Ja varmaan ap:n miehellä ja tämän ex-vaimollakin on ollut hyvät syyt erota eikä kaipuuta enää samaan talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisessa eristyskodissa käydään ruokakaupassa?

Eikö joku flunssainen asiakas voi olla kassajonossa samaan aikaan ja sieltä tauti kulkeutua?

Voimia ap!

Tottakai voi. Jokainen kontakti ulkomaailmaan on riski. Periaatteessa voi olla välillä jopa niin tiukkaa, että täytyy pyytää jotain ulkopuolista käymään kaupassa. Tai hoitaa netin kautta kotiinkuljetuksella. Käsidesi on joka tapauksessa aina vastassa ovella. Eristyksiäkin on monta eri tasoa. Leukemiassa yksi korkeimpia.

Onko ap ylipäätään puhunut asiasta miehensä exän kanssa? Itse tämän exän asemassa ottaisin ilman muuta lapset täysaikaisesti omaan kotiini. Mutta en exää - saisi tavata lapsia jotenkin muuten. Ne jotka ehdottelivat että mies muuttaisi exälleen, eivät ilmeisesti yhtään tajua millaisista syistä ihmiset eroavat. Minä ainakaan en missään oloissa tahtoisi exää nurkkiini oleilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.

Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.

Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan joka toinen viikko ilman miestään jos miehen pienet lapset siihen pystyvät. Tai ainakin ovat pakotettuja pystymään. Miksi sinulla on suurempi oikeus mieheen kuin hänen pienillä lapsillaan?

Ei kai tässä nyt olekaan kyse ap:n oikeudesta mieheensä, vaan sen leukemiaa sairastavan pienen lapsen oikeudesta isäänsä. Hän on aina elänyt isänsä kanssa, ja on nyt huonossa kunnossa. Ei hän kestä sitä stressiä, että menettää isänsä joka toiseksi viikoksi. Ne isommat lapset ymmärtää tilanteen kun sen heille selittää.

Luitko noita aiempia lainauksia? Niissähän ap ihan suoraan sanoo että tuntuu vaikealta jos HÄNEN pitää olla erossa miehestään joka toinen viikko koska hänellä on taustassaan mielenterveysongelmia. Ei maininnut sanallakaan heidän yhteistä lastaan vaan oli huolissaan vain itsestään. Eikä tällaisessa tilanteessakaan aleta laittamaan lapsia tärkeysjärjestykseen. Vanhempia lapsiakin varmasti pelottaa tilanne ja heidän hyvinvointinsa kannalta olisi äärimmäiseen tärkeää että ovat isällään joka toinen viikko. Ovathan he jo joutuneet joustamaan siihenkin että eivät näe molempia vanhempiaan päivittäin.

Kyllä se äidin, potilaan ja isän jaksaminen nyt tässä vaakakupissa painaa eniten. Aikaisemman liiton lapset eivät ole menettämässä isäänsä, vaan tapaamiset täytyy vain järjestellä uudella tavalla. En tiedä kuinka vanhoja nämä lapset ovat, mutta mikäänhän ei varsinaisesti estä isää viemästä heitä vaikka lähes päivittäin puistoon tai minne nyt ikinä haluaakaan, jotta äiti voi edelleen tehdä pidempää työvuoroa.

Kaikille tuo sairastaminen on rankkaa, jokainen joutuu jollain tavalla joustamaan.

Eikö se isä joka tapauksessa altistu vanhempien lastensa pöpöille, mitä kautta ne sitten kantautuvat eristettyyn kotiin, jos näkee heitä puistossa tms? Mitä järkeä tällöin on kieltää vanhempia lapsia tulemasta toiseen kotiinsa?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä, että järjestetään oma elämä ja työssäkäynti ex-puolison varaan. Esim tuo että ei voisi (muka) tehdä vuorotyötä ellei entinen puoliso auta. Muita lastenhoidossa auttamaan kykeneviä ei sitten ole? Vuoropäiväkoditkin on keksitty. Itse pyrin mahdollisimman riippumattomaksi exäni menemisistä ja olemisista - koska ei olla enää perhe. Pärjään omin avuin, osaan järjestää (työ)elämäni itse ja se on aina etu tällaisissakin tilanteissa. Enkä todellakaan ottaisi exää asustelemaan omaan kotiini! Saati haluaisi tulla lahjoituksi jollain exän ja hänen nyksänsä kustantamalla etelänmatkalla!

Ei vuoropäiväkotiin oteta koululaisia...

Oli se vanhempien lasten äiti miten boheemi tahansa, niin eihän hän varmasti sentään tyhmä ole. Kun hän tietää tilanteen, hän varmaan toimii sen mukaan ja tukee teitä. Saatte kyllä jonkun systeemin pyörimään. Onhan muillakin pienillä leukemiapotilailla perhettä, sisäruksia ja sukulaisia. Ota yhteyttä johonkin vertaistukiryhmään niin saat ideoita siitä miten tilanteesta selviää. 

Olisiko mahdollista, että isä olisi yöt vanhempien lasten kanssa exän kodissa, kun ex töissä. Jos kerran välit ovat kunnossa. Eli lapset asuisivat äidillään, mutta isä auttaisi joka toinen viikko siellä.

Yllättävää miten moni on sitä mieltä että isän on nyt vaan unohdettava ne vanhemmat lapset kun nuorin on sairastunut. Onhan näitä sairastumisia ydinperheissäkin, jätetäänkö siellä sitten muut lapset täysin oman onnen nojaan selviytymään kun vanhemmilla on nyt sitten vaan se yksi sairastunut lapsi? Ihan kuin ap hakisi varmistusta sille, että nyt on ok hylätä ne edellisen liiton lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat vain terveenä lapset. Myöskään jos heidän äidillään on joku muu sairaana, eivät voi tulla.

Kokemusta on, ei kyllä leukemia vaan aivokasvain. Mutta sytostaattien vuoksi täyseristys, minä en ollut töissä, isosisko kävi koulua Skypellä pahimman tautiajan ja miehen lapset kävivät vain ehdottoman terveenä. Mies tapasi lapsiaan pitkillä kävelyillä yms, ulkona taudit eivät niin herkästi tartu.

Lasten äidillä ei onneksi ole muita lapsia eikä uusperhettä, se tästä vielä puuttuisi. Mutta hänellä on vuorotyö, ja se on ollut osasyy juuri tuohon viikko-viikko-systeemiin. Lasten äiti tekee yövuoroja ja pitkiä vuoroja kun lapset ovat meillä, ja lasten ollessa hänellä hänellä on käytännössä vapaa viikko. Toivon kovin että hän tulee asioissa vastaan, mutta hänen pitäisi nyt sitten muuttaa työvuorosysteeminsä, jotta lapset voisivat olla pääasiassa hänellä. Eli nykyisellään ei onnistu, että miehen lapset käyvät meillä vain ehdottoman terveenä ja muuten asuvat käytännössä koko ajan äidillään. Toisaalta tuntuu taas aika hurjalta, että he joutuisivat käymään koulunsa skypellä meidän lapsen takia. Ap.

Voisiko mies mennä tapaamaan lapsiaan näiden äidin luo?

Provoksi paljastui jo sivulla yksi: missään sairaalassa ei anneta ohjeeksi että lapsi ei tapaisi omia sisaruksiaan puoleen vuoteen. Piste.

Eristys on tietysti tarkka, ajoittain oikeinkin tarkka. Hoidan leukemialapsia ja muita syöpälapsia: sisarukset käyvät päiväkodeissa ja kouluissa normaalisti. Että silleesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa nyt ole kaikkein järkevintä se että isä asuu exän luona omilla viikoillaan aina sen ajan kun ex on töissä (esim öisin) ja hoitaa lasten ruokailut, pyykit ym ja ja menee sitten kotiin käymään pikkupotilasta ja vaimoa katsomaan kun ex on kotona. En näe oikein järkeväksi eristää kouluikäisiä koska tilanne on se että he asuvat kuitenkin puolittain äidillään. Ex joutuu valitettavasti luopumaan omasta rauhasta ja lapsivapaistaan mutta ehkä hänelle voi tarjota korvaukseksi vaikka lomamatkaa etelän lämpöön sitten kun tilanne on parempi tai ottaa lapset kokoaikaisesti isän luo joksikin aikaa.

Kamala tilanne.
Jos ap ei jaksa niin sittenhän tuo on jo lastensuojeluasia ja pienelle voidaan järjestää tilapäinen sijoitus.

Kouluikäisten eristäminen koulusta, kavereista, harrastuksista ja äidistä on sen verran vaativa juttu että teillä on sen pienen sairaan lapsen lisäksi kaksi "seinille kiipeilevää" turhautunutta koululaista siellä jos sellaisen päätöksen teette.

Mummot ja vaarit apuun myös.

Pienelle sijoitus jos hänen äiti ei jaksa? Vaikka hänellä on ihan normaali terve isä olemassa? :D :D 

Jos ap vaikka joutuisikin mielisairaalaan jopa, niin ei lasta minnekään todellakaan siksi aikaa sijoitettaisi, vaan lapsen isä hoitaisi silloin lasta 24/7.

Eikös hän ole töissä? Miten hän repeää töihin, kahden vanhemman lapsen, heidän koulunsa, nuorimman lapsen ja sairaalan välille ja vaimoakin pitäisi hoitaa?

Eihän tuossa nyt ole tarkoitus huostaanottoa lasta. Jos koko ap:n (muu) perhe sairastuu vaikka oksennustautiin niin täytyyhän olla joku varasuunnitelma missä se pienin lapsi sillä aikaa on. Eikö tuollaiset kuviot ja järjestelyt kannattaisi miettiä jo etukäteen KAIKEN VARALLE ettei sitten sairaana/masentuneena/kaiken kaatuessa päälle tarvitse alkaa panikoimaan ja joudutaan tekemään hätäratkaisuja? Jos itse olisin tuossa tilanteessa, ottaisin jo etukäteen yhteyttä sosiaalitoimeen ja pyytäisin selvittämään mahdollisuuksia tarjota lapselle "steriili" sijaiskoti tilapäisesti. Vai pitääkö ihmisten vetää itsensä piippuun ennen kuin apua saa pyytää? Tuleehan tuosta hemmetin raskasta aikaa muutenkin vaikka ei ylimääräisiä haasteita enää tulisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Provoksi paljastui jo sivulla yksi: missään sairaalassa ei anneta ohjeeksi että lapsi ei tapaisi omia sisaruksiaan puoleen vuoteen. Piste.

Eristys on tietysti tarkka, ajoittain oikeinkin tarkka. Hoidan leukemialapsia ja muita syöpälapsia: sisarukset käyvät päiväkodeissa ja kouluissa normaalisti. Että silleesti.

Jos on provo niin aika sairasta provoilla tällaisella aiheella. Voi vielä kolahtaa omaan nilkkaan. Ja joka tapauksessa tämä on joillekin todellisuutta.

Meillä oli vuosia sitten vastaava tilanne (tosin eri syöpä) siten että minä olin ex-puoliso. Ex-mieheni ja uuden puolisonsa lapsella todettiin syöpä ja ehdottivat kannaltani täysin kohtuutonta tapaamissopimusta.

Olin työssä sopinut että teen työtä toimistolla 9-15 lapsiviikoilla ja lapsettomana viikkona hoidan kaikki asiakastapaamiset = työmatkat. Olimme pyörittäneet tätä 4,5 vuotta ja yhtäkkiä isä olisi ryhtynyt valikoivaksi isäksi. Käytännössä siis olisin ollut täysin alisteinen heidän perheensä tilanteelle. Käytännössä olisin myös joutunut irtisanoutumaan hyväpalkkaisesta työstä ja kenties muuttamaan lapsieni kanssa uuteen asuntoon. Täysin järjetön ja kohtuuton tilanne kannaltani. Kävimme lastenvalvojalle ja lv linjasi että tämä ikävä tapahtuma ei kuitenkaan vaikutta vanhemmuuden vastuisiin ja hyvin toimivaa tapaamissysteemin muuttaminen näiden kahden yhteisen lapsen kannalta saattaa olla erittäin vahingollista. Puhui myös eksälleni siitä, että saattaa tulla tilanne että toinen vanhempi menehtyy ja tässäkin tapauksessa vanhemmuus hoidettava.

Eksäni uusi puoliso ränkkäsi asiaa. Sanoin lopulta että vaihtoehtoja on kolme;

- jatketaan hyvin toimivaa systeemiä ennallaan

- antaa yksinhuoltajuuden minulle, jos ei pysty sitoutumaan enää lapsiin ja on heidän kanssa vain kun lapset täyttävät tietyt standardit (pojallani esim on astmaattinen yskä ja kähii suunnilleen maalis-heinäkuun välisen ajan jo pelkästään siitepölyistä. Mistä sitä sitten tietää vaikka joku flunssa olisi samanaikaisesti päällä. Lapsi ei sitten varmuuden vuoksi tapaa isäänsä 4 kk:een?.. hohhoijaa)

- hän maksaa minulle palkkakompensaatiota menetetyistä päivärahoista ja kilometrikorvauksista (n 800€/kk)

Hän valitsi jatkamisen ennallaan. Vieläkin vituttaa kun ajattelen asiaa. Siinä oli vanhimmat lapset aivan kuin b-luokan kersoja, jotka voi siirtää syrjään.

Hyvä se etten tosiaan kuollut, olisi lapset ilmeisesti sijoitettu laitokseen, kun perheen tilanteeseen ei yhtäkkiä enää sopineet..

Vierailija kirjoitti:

Provoksi paljastui jo sivulla yksi: missään sairaalassa ei anneta ohjeeksi että lapsi ei tapaisi omia sisaruksiaan puoleen vuoteen. Piste.

Eristys on tietysti tarkka, ajoittain oikeinkin tarkka. Hoidan leukemialapsia ja muita syöpälapsia: sisarukset käyvät päiväkodeissa ja kouluissa normaalisti. Että silleesti.

Itsekin ihmettelen tällaista ohjetta. Läheltä seurannut leukemialapsen hoitoa ja ihan normaalisti sisarukset ja muu perhe elää. Tuokin ettei lapsen isä saisi tavata lapsiaan kuin pihalla tms., on aivan vierasta. Leukemiaa sairastava voi tavata muita ihmisiä ulkona, kun taudit eivät tartu muihin, mutta ei rajoitukset koske muita perheenjäseniä. Tietenkään tautisten kanssa ei kukaan perheenjäsen voi olla tekemisissä. Ja kotiin ei voi tulla lapsivieraita, aikuisvieraita kylläkin.

Eikö sille leukemiaa sairastavalle voida eristää asunnosta tiettyä osaa, jolloin sisarukset voisivat asua isällään kuten ennenkin? Päiväkoti-ikäinen ei kuitenkaan kovin paljon tilaa tarvitse.