Uusperhe ja lapsen leukemia ja tartuntavaara. Mitä ihmettä teen?

Vierailija kirjoitti:

Helppoa. Joko miehen lapset teille kokonaan ja sama karanteeni päälle kuin muille tai sitten miehen lapset ovat äidillään ja tapaavat miestä terveinä ollessaan kodin ulkopuolella. Esim mummolassa, leikkipuistossa, äidin kotona, mutta ei missään kauppakeskus-tyyppisissä paikoissa.

Se on raakaa peliä, mutta syöpäpotilaan henki on tässä kohdassa tärkein. Me olimme myös 1,5 vuotta eristyksessä lapsen hoitojen aikana ja ihan jokainen joutui venymään siinä äärimmilleen.

Minä en siis halua, että miehen lapset jotenkin katoaisivat elämästämme. Minulle sopisi hyvin tuo ehdotus, että he tulisivat meille kokonaan ja samaan karanteeniin. Ihan kuin tehtäisiin jos he olisivat meidän yhteisiä lapsia. Mutta en usko, että heidän äiti suostuu tähän. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.

Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.

Pystytkö ollenkaan asettumaan miehen vanhempien lasten asemaan?  Miksi heidän pitäisi olla kokonaan ilman isäänsä tai tavata heitä vain satunnaisesti?

Koska yhden henki on siitä riippuvainen. Se on vaan pakko sopeutua, ei auta. Ja kuka isää tarvitsee enemmän, vanhemmat lapset vai elämästään taisteleva potilas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ajatusleikkinä kysyn, että miten sitten toimittaisiin, jos isommatkin lapset olisivat teidän yhteisiä? Silloin ei olisi sitä mahdollisuutta, että lapset asuvat toisessa kodissa, jos heillä on flunssa.

Meillä isosisko kävi koulua Skypen välityksellä kaikista kriittisimmän ajan, eli käytännössä marraskuusta huhtikuuhun. Ohje oli Lastenklinikalta myös, että jos hän sairastuisi, heti mummolaan tai vastavaan. 

Meille on siis sanottu tuollainen perusohje jo sairaalassa, että jos on sisaruksia niin skypekoulu ja kaikka varahoitopaikat käyttöön mahdollisten sairastumisten varalta. Ja ehdotettu, että miehen lapset eivät olisi meillä vaan mies tapaisi heitä aina säännöllisesti jossain ulkona, leffassa jne. Ei olla vielä ehditty sanoa miehen lasten äidille asiaa (muuta kuin tieto että meillä on nyt tällainen sauraus kotona), sillä tämä on niin tuore uutinen. Pelkään että miehen eksä repii pelihousunsa jos sanotaan että meidän lapsen takia hänen lapset ei voi asua meillä varmaan puoleen vuoteen tai määrittelemättömään aikaan. Ap.

Tuskin ovat leffaa ehdottaneet. Tai ainakin meillä oli ihan ehdottomassa kiellossa kaikki tuon tyyppiset paikat, uimahallit, sisäleikkipuistot, ostoskeskukset, julkinen liikenne... 

Eivät ehdottaneet leffaa vaan että "muualla kuin teillä kotona". Olen aika järkyttynyt tästä uutisesta, en nyt osaa kaikkea tänne niin viisaasti kirjoittaa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa. Joko miehen lapset teille kokonaan ja sama karanteeni päälle kuin muille tai sitten miehen lapset ovat äidillään ja tapaavat miestä terveinä ollessaan kodin ulkopuolella. Esim mummolassa, leikkipuistossa, äidin kotona, mutta ei missään kauppakeskus-tyyppisissä paikoissa.

Se on raakaa peliä, mutta syöpäpotilaan henki on tässä kohdassa tärkein. Me olimme myös 1,5 vuotta eristyksessä lapsen hoitojen aikana ja ihan jokainen joutui venymään siinä äärimmilleen.

Minä en siis halua, että miehen lapset jotenkin katoaisivat elämästämme. Minulle sopisi hyvin tuo ehdotus, että he tulisivat meille kokonaan ja samaan karanteeniin. Ihan kuin tehtäisiin jos he olisivat meidän yhteisiä lapsia. Mutta en usko, että heidän äiti suostuu tähän. Ap.

No sille äidille nyt vaan pitää nämä vaihtoehdot näin esittää, koska muita ei ole. Äiti sitten päättää haluaako mieluummin pitää lapset koko ajan vai tavallaan antaa heidät joksikin aikaa kokonaan pois. Se on hyvä, että teille käy kumpi tahansa. Uskon kyllä, että isommat lapset eivät täyskaranteeniin halua vapaaehtoisesti.

Lapsellani on leukemia mutta minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää Entä jos minä sairastun uudelleen masennukseen Entä jos minä en jaksa

Se eristys voi tosiaan kestää pari kuukautta tai puolitoista vuotta, ei sitä voi etukäteen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on leukemia mutta minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää Entä jos minä sairastun uudelleen masennukseen Entä jos minä en jaksa

Minun on pakko pysyä henkisesti terveenä, jotta pystyn auttamaan lastani parantumaan. Pelkään, että masennukseni uusii ja en pysty enää auttamaan lastani. Minun tehtävä on nyt tehdä kaikkeni että lapseni paranee. Siksi pelkään, että entä jos en jaksa. Miten silloin selviydyn tehtävästäni? Kuka silloin auttaa lastani? Sama idea kuin lentokoneessa äiti laittaa itselleen ensin sen happinaamarin ja sitten vasta lapselleen. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on leukemia mutta minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää Entä jos minä sairastun uudelleen masennukseen Entä jos minä en jaksa

No tällä palstallahan on aina ollut tuomittavaa, jos äiti on huolissaan omasta jaksamisestaan. Empatiaa täältä ei heru. Pitäisi olla kaiken kestävä ja kaiken jaksava sankariäiti.

Valitettavasti masennustaustallasi ei ole juuri nyt merkitystä. Lapsen henki on kyseessä ja sä jaksat koska on pakko, niin pitkään kuin on pakko, ja vaikka kahdestaan lapsen kanssa asuen jos on pakko.

T. Toinen masennustaustainen

Ihmiset ovat täällä niin erikoisia. Ap on juuri saanut tiedon taaperonsa leukemiasta ja siinä tilanteessa hänen pitäsisi nyt miettiä miten miehen llapset ja ex muuttuneen tilanteen kestää? Herran tähden sentään. Ap, olen todella pahoillani tilanteesta. Tärkeintä on se pieni potilas ja että sinä jaksat. Viis näistä akoista tällä palstalla. Olen itsekin ex ja ymmärtäisin tilanteesi tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti masennustaustallasi ei ole juuri nyt merkitystä. Lapsen henki on kyseessä ja sä jaksat koska on pakko, niin pitkään kuin on pakko, ja vaikka kahdestaan lapsen kanssa asuen jos on pakko.

T. Toinen masennustaustainen

Niin niin, masentuneen tulee vain ottaa itseään niskasta kiinni.

Voi pyhät ihmiset. Kun ei tämä ole mikään ilkeä äitipuoli-kysymys. 

Ainoat vaihtoehdot ovat, että miehen lapset elävät eristyksessä mukana tai sitten sen ulkopuolella. Ei syöpäpotilaan hengellä voi leikkiä vain, koska se on isommille raskasta. Tottakai se on, se on raskasta ihan ydinperheessäkin, kun ne isot sisarukset joutuvat luopumaan kavereista, harrastuksista, koulusta jne. Silti se potilas on tässä kohdassa tärkein, muiden aika tulee.

Ja jos isä elää eristyksen ulkopuolella, silloin jää potilas ilman isäänsä. Sairaan lapsen hoitaminen on myös liian rankkaa yhdelle vanhemmalle. Isä voi pitää yhteyttä myös Skypellä vanhempiin lapsiinsa. Ja tavatakin, silloin kun ovat terveinä, mutta kodin ulkopuolella.

30 jatkaa: en usko myöskään, että masennuksesi uusii nyt. Se voi uusia kun pahin on ohi, mutta tuskin siinä tilanteessa kun olet "selviämismoodilla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on leukemia mutta minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää Entä jos minä sairastun uudelleen masennukseen Entä jos minä en jaksa

Minun on pakko pysyä henkisesti terveenä, jotta pystyn auttamaan lastani parantumaan. Pelkään, että masennukseni uusii ja en pysty enää auttamaan lastani. Minun tehtävä on nyt tehdä kaikkeni että lapseni paranee. Siksi pelkään, että entä jos en jaksa. Miten silloin selviydyn tehtävästäni? Kuka silloin auttaa lastani? Sama idea kuin lentokoneessa äiti laittaa itselleen ensin sen happinaamarin ja sitten vasta lapselleen. Ap.

Isä tai sosiaaliviranomaisten osoittama sijaisperhe.

Minäkin olen ollut masentunut, useita kertoja ja sairaslomalla näiden takia. Silti - tai ehkä siksi - pidän vertaustasi täysin absurdina. Jos miehen poissaolo toisen viikon ajan on se lopullinen piikki joka ajaa sinut sellaiseen kuntoon että et kykene lapsestasi huolehtimaan, kykenetkö siihen muutenkaan?

Aivan varmasti saat jotenkin järjestettyä terapiaa itsellesi jollakin tavalla eristyksestä huolimatta. Kysy neuvoa lapsesi lääkäriltä. Eiköhän sieltä osata laittaa sinut eteenpäin. Lapsesi terveys on ykkösasia, mutta yhden perheenjäsenen sairastuessa täytyy pitää huolta myös muiden perheenjäsenten mielenterveydestä. Muistakaa myös tarkkailla niitä muita lapsia jos he tarvitsisivat esim. psykologin apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on leukemia mutta minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää Entä jos minä sairastun uudelleen masennukseen Entä jos minä en jaksa

Minun on pakko pysyä henkisesti terveenä, jotta pystyn auttamaan lastani parantumaan. Pelkään, että masennukseni uusii ja en pysty enää auttamaan lastani. Minun tehtävä on nyt tehdä kaikkeni että lapseni paranee. Siksi pelkään, että entä jos en jaksa. Miten silloin selviydyn tehtävästäni? Kuka silloin auttaa lastani? Sama idea kuin lentokoneessa äiti laittaa itselleen ensin sen happinaamarin ja sitten vasta lapselleen. Ap.

Isä tai sosiaaliviranomaisten osoittama sijaisperhe.

Minäkin olen ollut masentunut, useita kertoja ja sairaslomalla näiden takia. Silti - tai ehkä siksi - pidän vertaustasi täysin absurdina. Jos miehen poissaolo toisen viikon ajan on se lopullinen piikki joka ajaa sinut sellaiseen kuntoon että et kykene lapsestasi huolehtimaan, kykenetkö siihen muutenkaan?

Aivan varmasti saat jotenkin järjestettyä terapiaa itsellesi jollakin tavalla eristyksestä huolimatta. Kysy neuvoa lapsesi lääkäriltä. Eiköhän sieltä osata laittaa sinut eteenpäin. Lapsesi terveys on ykkösasia, mutta yhden perheenjäsenen sairastuessa täytyy pitää huolta myös muiden perheenjäsenten mielenterveydestä. Muistakaa myös tarkkailla niitä muita lapsia jos he tarvitsisivat esim. psykologin apua.

Ap:n mies ei välttämättä voi elää toista viikkoa muualla. On mahdollista, että isäkin joutuu valitsemaan, että elääkö hän eristyksessä vai sen ulkopuolella. Yleensä on niin että koko perhe eristetään, ja eristyksen ulkopuoliset eivät voi käydä eristyskodissa kylässä. Eli tässä todennäköisesti käy niin että eristysprosessin ajaksi ilman isää jää joko se leukemiasairas taapero tai ne kaksi vanhempaa lasta.

Skypellä saa terapiaa, se on pienin ongelma nyt tässä.

Isä hankkii omille viikoilleen lastenhoitoapua äidin kotiin ja tapaa lapsia oman kodin ulkopuolella lasten ollessa terveitä, muuten skypen avulla. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Voi pyhät ihmiset. Kun ei tämä ole mikään ilkeä äitipuoli-kysymys. 

Ainoat vaihtoehdot ovat, että miehen lapset elävät eristyksessä mukana tai sitten sen ulkopuolella. Ei syöpäpotilaan hengellä voi leikkiä vain, koska se on isommille raskasta. Tottakai se on, se on raskasta ihan ydinperheessäkin, kun ne isot sisarukset joutuvat luopumaan kavereista, harrastuksista, koulusta jne. Silti se potilas on tässä kohdassa tärkein, muiden aika tulee.

Ja jos isä elää eristyksen ulkopuolella, silloin jää potilas ilman isäänsä. Sairaan lapsen hoitaminen on myös liian rankkaa yhdelle vanhemmalle. Isä voi pitää yhteyttä myös Skypellä vanhempiin lapsiinsa. Ja tavatakin, silloin kun ovat terveinä, mutta kodin ulkopuolella.

Jos pitää valita, että jääkö leukemiapotilas ilman isäänsä vai ne kaksi tervettä vanhempaa lasta ilman isäänsä (väliaikaisesti) niin eiköhän valinta ole selvä. Ja eiköhän se isäkin valitse ennemmin sen syöpäsairaan lapsen kanssa läsnäolemisen, hän nimittäin saattaa menettää kuolemalle sen lapsen.

Hurjasti voimia ap, toivotaan että kaikki järjestyy!

Kyllä sairas lapsi tarvitsee nyt vanhempiaan eniten. Ei lapsi tarvitse sairauden päälle stressiä siitä, että joutuu olemaan erossa isästään puolet kuukaudesta. Eivätköhän miehenkin lapset ja ex ymmärrä kun selitätte tilanteen heille. Kyse on kuitenkin vain väliaikaisesta järjestelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani on leukemia mutta minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää Entä jos minä sairastun uudelleen masennukseen Entä jos minä en jaksa

Minun on pakko pysyä henkisesti terveenä, jotta pystyn auttamaan lastani parantumaan. Pelkään, että masennukseni uusii ja en pysty enää auttamaan lastani. Minun tehtävä on nyt tehdä kaikkeni että lapseni paranee. Siksi pelkään, että entä jos en jaksa. Miten silloin selviydyn tehtävästäni? Kuka silloin auttaa lastani? Sama idea kuin lentokoneessa äiti laittaa itselleen ensin sen happinaamarin ja sitten vasta lapselleen. Ap.

Isä tai sosiaaliviranomaisten osoittama sijaisperhe.

Minäkin olen ollut masentunut, useita kertoja ja sairaslomalla näiden takia. Silti - tai ehkä siksi - pidän vertaustasi täysin absurdina. Jos miehen poissaolo toisen viikon ajan on se lopullinen piikki joka ajaa sinut sellaiseen kuntoon että et kykene lapsestasi huolehtimaan, kykenetkö siihen muutenkaan?

Aivan varmasti saat jotenkin järjestettyä terapiaa itsellesi jollakin tavalla eristyksestä huolimatta. Kysy neuvoa lapsesi lääkäriltä. Eiköhän sieltä osata laittaa sinut eteenpäin. Lapsesi terveys on ykkösasia, mutta yhden perheenjäsenen sairastuessa täytyy pitää huolta myös muiden perheenjäsenten mielenterveydestä. Muistakaa myös tarkkailla niitä muita lapsia jos he tarvitsisivat esim. psykologin apua.

Ap:n mies ei välttämättä voi elää toista viikkoa muualla. On mahdollista, että isäkin joutuu valitsemaan, että elääkö hän eristyksessä vai sen ulkopuolella. Yleensä on niin että koko perhe eristetään, ja eristyksen ulkopuoliset eivät voi käydä eristyskodissa kylässä. Eli tässä todennäköisesti käy niin että eristysprosessin ajaksi ilman isää jää joko se leukemiasairas taapero tai ne kaksi vanhempaa lasta.

Skypellä saa terapiaa, se on pienin ongelma nyt tässä.

No lopettaako se isä työnteon, jotta voi olla eristyksissä? Jos ei, niin miksei voisi asua muualla joka toisen viikon, sehän vähentäisi samalla sitä pienimmän lapsensa tautiriskiä.

Miten kummassa joku voi miettiä ap:n miehen lasten äidin hyvinvointia ja tulotasoa eniten tässä tilanteessa?