Uusperhe ja lapsen leukemia ja tartuntavaara. Mitä ihmettä teen?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ex ymmärrä?  Tilannehan on niin järkyttävä, ettei sitä toivoisi pahimmalle vihamiehellekään. Tietenkin noudatatte kaikkia ohjeita, sairaalassa tiedetään ja uusperheitä on paljon, joten heiltä saa hyviä vinkkejä.

Tämän palstan mukaan miehen vanhat lapset ja heidän äiti on aina se tärkein ja tulee olla aina se tärkein ja uusi vaimo ja uusi lapsi saa väistyä tarpeineen. Uuden vaimon pitää ymmärtää, että hän otti koko paketin. Pakettiin kuuluu, että se paketti priorisoidaan. Äitipuolella ei saa olla mitään tarpeita ja uusi lapsi saa tottua siihen, että hänellä on vain osaisä koska niillä vanhoilla lapsillakin on vain osaisä.

Mitä jos nuo lapset olisivat omiasi? Lopettaisivatko koulun?Vai lähettäisitkö heidät sairaana kadulle...

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nuo lapset olisivat omiasi? Lopettaisivatko koulun?Vai lähettäisitkö heidät sairaana kadulle...

Täällä on jo monessa viestissä todettu, että jos monilapsisessa ydinperheessä joku lapsista sairastuu leukemiaan, niin muutkin lapset joutuu siihen karanteeniin. Käymään koulua skypen välityksellä, luopumaan kaverisynttäreillä käymisistä ym. Usko tai älä, tällaista tapahtuu, että ne lapset todella keskeyttää koulussa käynnin ja opiskelee eristyksissä kotona sen sairaan sisaruksen takia.

Tämähän ei olisi mikään ongelma jos lapset olisivat yhteisiä tai ap:n omia.... aika monessa perheessä on sairastavan lapsen lisäksi muitakin lapsia. Koko aloituksen pointti oli ilmeisesti se että kun ovat "jonkun muun" lapsia niin asia on jotenkin eri.

Jotenkin epäilen että tämäkin on taas jonkun porvoolaisen uusperhevihaajan kehittämä tarina.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän ei olisi mikään ongelma jos lapset olisivat yhteisiä tai ap:n omia.... aika monessa perheessä on sairastavan lapsen lisäksi muitakin lapsia. Koko aloituksen pointti oli ilmeisesti se että kun ovat "jonkun muun" lapsia niin asia on jotenkin eri.

Jotenkin epäilen että tämäkin on taas jonkun porvoolaisen uusperhevihaajan kehittämä tarina.

Voihan kaikki uusperhettä koskevat aloitukset noinkin tulkita. Mutta voisi tämän tulkita niinkin, että niillä vanhemmilla lapsilla on kaksi kotia, ja koska koti pitää olla karanteenissa niin se on vaikea toteuttaa, koska he eivät voi käskeä miehen eksää pitämään omassa kodissaan karanteenia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ex ymmärrä?  Tilannehan on niin järkyttävä, ettei sitä toivoisi pahimmalle vihamiehellekään. Tietenkin noudatatte kaikkia ohjeita, sairaalassa tiedetään ja uusperheitä on paljon, joten heiltä saa hyviä vinkkejä.

Tämän palstan mukaan miehen vanhat lapset ja heidän äiti on aina se tärkein ja tulee olla aina se tärkein ja uusi vaimo ja uusi lapsi saa väistyä tarpeineen. Uuden vaimon pitää ymmärtää, että hän otti koko paketin. Pakettiin kuuluu, että se paketti priorisoidaan. Äitipuolella ei saa olla mitään tarpeita ja uusi lapsi saa tottua siihen, että hänellä on vain osaisä koska niillä vanhoilla lapsillakin on vain osaisä.

Tottahan tämä on. Harmi ettei nämä äitipuolet tätä ymmärrä kun näihin kuvioihin itsensä tunkevat.

Miksi uusi lapsi on tärkeämpi kuin edelliset? Joten ihan kohtuullista ettei tämäkään näe isäänsä jatkuvasti. Sitten ihmetellään lasten ja vanhempien välirikkoja myöhemmin, kun äitipuoli on vetänyt kotiinpäin ja yrittänyt erottaa vanhemmat lapset vanhemmastaan ja suosinut omaa lastaan, joka on täysin samanarvoinen sille toiselle vanhemmalle kuin muutkin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ex ymmärrä?  Tilannehan on niin järkyttävä, ettei sitä toivoisi pahimmalle vihamiehellekään. Tietenkin noudatatte kaikkia ohjeita, sairaalassa tiedetään ja uusperheitä on paljon, joten heiltä saa hyviä vinkkejä.

Tämän palstan mukaan miehen vanhat lapset ja heidän äiti on aina se tärkein ja tulee olla aina se tärkein ja uusi vaimo ja uusi lapsi saa väistyä tarpeineen. Uuden vaimon pitää ymmärtää, että hän otti koko paketin. Pakettiin kuuluu, että se paketti priorisoidaan. Äitipuolella ei saa olla mitään tarpeita ja uusi lapsi saa tottua siihen, että hänellä on vain osaisä koska niillä vanhoilla lapsillakin on vain osaisä.

Tottahan tämä on. Harmi ettei nämä äitipuolet tätä ymmärrä kun näihin kuvioihin itsensä tunkevat.

Miksi uusi lapsi on tärkeämpi kuin edelliset? Joten ihan kohtuullista ettei tämäkään näe isäänsä jatkuvasti. Sitten ihmetellään lasten ja vanhempien välirikkoja myöhemmin, kun äitipuoli on vetänyt kotiinpäin ja yrittänyt erottaa vanhemmat lapset vanhemmastaan ja suosinut omaa lastaan, joka on täysin samanarvoinen sille toiselle vanhemmalle kuin muutkin lapset.

Kuka hullu ryhtyy uusperheeseen?

Ja miksi uuden lapsen pitäisi kärsiä sen vuoksi, että myös edelliset lapset ovat saaneet kärsiä? Vähentääkö se edellisten lasten pahaa mieltä, jos uudellekin lapselle tehdään yhtä kurja elämä?

Lopettakaa nyt tuo uusperhe-ydinperhe-vääntö. Jos perheessä on syöpäpotilas, joka pitää eristää, niin sitten niin tehdään, oli vaikka avaruusolioperhe. Se tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että vanhemmat lopettavat työt, tai järjestävät ne mahdollisimman pitkälle etätyöksi tai sopivat työpaikalla järjestelyt, että voivat olla omassa huoneessa, mahdollisimman vähän missään palavereissa, asiakaskontaktissa jne. Jos työpaikalla on tauteja liikkeellä, jäävät kotiin palkattomalle. Jos kuitenkin altistuvat, eivät itse mene kotiin vaan esim omille vanhemmilleen, kunnes itämisaika on ohi. Mikäli talous sallii, voidaan vuokrata erillinenkin asunto tällaisia varten.

Sisarukset jäävät pois päivähoidosta, koulusta, harrastuksista jne. Kotiopettaja voi käydä muutaman kerran viikossa. Opetusta seurataan Skypellä. Nämä ovat kuntakohtaisia, mutta järjestyvät. Yksikään kaveri ei vieraile. Erilaisia infektioriskisten perheiden tapahtumia järjestetään, ne ovat käytännössä ainoa henkireikä ulkomaailmaan.

Ja jos kyseessä on uusperhe, ne lapset joko lähtevät tähän mukaan tai sitten eivät tule ollenkaan eristyskotiin. Tapaamiset hoidetaan muualla, ja vain terveenä.

Tämä on ihan normaali käytäntö, eikä se perhemuoto vaikuta siihen mitenkään. Ja kyllä, se on ihan järkyttävän raskasta aikaa ihan jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.

Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.

Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan joka toinen viikko ilman miestään jos miehen pienet lapset siihen pystyvät. Tai ainakin ovat pakotettuja pystymään. Miksi sinulla on suurempi oikeus mieheen kuin hänen pienillä lapsillaan?

Ei kai tässä nyt olekaan kyse ap:n oikeudesta mieheensä, vaan sen leukemiaa sairastavan pienen lapsen oikeudesta isäänsä. Hän on aina elänyt isänsä kanssa, ja on nyt huonossa kunnossa. Ei hän kestä sitä stressiä, että menettää isänsä joka toiseksi viikoksi. Ne isommat lapset ymmärtää tilanteen kun sen heille selittää.

Luitko noita aiempia lainauksia? Niissähän ap ihan suoraan sanoo että tuntuu vaikealta jos HÄNEN pitää olla erossa miehestään joka toinen viikko koska hänellä on taustassaan mielenterveysongelmia. Ei maininnut sanallakaan heidän yhteistä lastaan vaan oli huolissaan vain itsestään. Eikä tällaisessa tilanteessakaan aleta laittamaan lapsia tärkeysjärjestykseen. Vanhempia lapsiakin varmasti pelottaa tilanne ja heidän hyvinvointinsa kannalta olisi äärimmäiseen tärkeää että ovat isällään joka toinen viikko. Ovathan he jo joutuneet joustamaan siihenkin että eivät näe molempia vanhempiaan päivittäin.

Kunnon av-mamma käyttää jopa tällaista tilannetta hyväkseen, jotta saa miehen lapset erotettua isästään.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon av-mamma käyttää jopa tällaista tilannetta hyväkseen, jotta saa miehen lapset erotettua isästään.

Ja sen lisäksi miehen exän ajettua taloudelliseen katastofiin estämällä vuorotyöt.

Tietenkään ne miehen entisen liiton kakarat eivät saa tulla teille kantamaan tauteja. Kun kerran niiden äitikin on niin "boheemi hygienian suhteen".

Tätähän tässä haettiin - eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.

Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.

Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan joka toinen viikko ilman miestään jos miehen pienet lapset siihen pystyvät. Tai ainakin ovat pakotettuja pystymään. Miksi sinulla on suurempi oikeus mieheen kuin hänen pienillä lapsillaan?

Ei kai tässä nyt olekaan kyse ap:n oikeudesta mieheensä, vaan sen leukemiaa sairastavan pienen lapsen oikeudesta isäänsä. Hän on aina elänyt isänsä kanssa, ja on nyt huonossa kunnossa. Ei hän kestä sitä stressiä, että menettää isänsä joka toiseksi viikoksi. Ne isommat lapset ymmärtää tilanteen kun sen heille selittää.

Luitko noita aiempia lainauksia? Niissähän ap ihan suoraan sanoo että tuntuu vaikealta jos HÄNEN pitää olla erossa miehestään joka toinen viikko koska hänellä on taustassaan mielenterveysongelmia. Ei maininnut sanallakaan heidän yhteistä lastaan vaan oli huolissaan vain itsestään. Eikä tällaisessa tilanteessakaan aleta laittamaan lapsia tärkeysjärjestykseen. Vanhempia lapsiakin varmasti pelottaa tilanne ja heidän hyvinvointinsa kannalta olisi äärimmäiseen tärkeää että ovat isällään joka toinen viikko. Ovathan he jo joutuneet joustamaan siihenkin että eivät näe molempia vanhempiaan päivittäin.

Kyllä se äidin, potilaan ja isän jaksaminen nyt tässä vaakakupissa painaa eniten. Aikaisemman liiton lapset eivät ole menettämässä isäänsä, vaan tapaamiset täytyy vain järjestellä uudella tavalla. En tiedä kuinka vanhoja nämä lapset ovat, mutta mikäänhän ei varsinaisesti estä isää viemästä heitä vaikka lähes päivittäin puistoon tai minne nyt ikinä haluaakaan, jotta äiti voi edelleen tehdä pidempää työvuoroa.

Kaikille tuo sairastaminen on rankkaa, jokainen joutuu jollain tavalla joustamaan.

Miettikääs, jos toinen vanhemmista lapsista sairastuisi. Käytännössä pitäisi valita silloinkin koti kummassa hän on ja eristää se. Toista vanhempaa saisi tavata hyvin, hyvin rajoitetusti, mikäli tällä olisi infektioriski esim työpaikan kautta. Sitä se on, jos tällainen sairaus kohdalle osuu. Uskomaton määrä joustamista, säätöä jne kaikilta niiltä läheisiltä.

Nyt tilanne on ihan sama, ja vanhempien lasten suhteen täytyy vaan päättää onko fiksua ottaa heidät eristykseen vai ei. Tavallaan ovat onnekkaita, ydinperheessä joutuisivat siihen joka tapauksessa, nyt on valinnan varaa.

Yhteisellä neuvottelulla asia mietitään. Vaihtoehto, mikä ei ole vielä tullut esiin on; kaikki kolme lasta teillä eristyksessä ja ex käy teillä tapaamassa ja asumassakin omien lastensa kanssa kun on terveenä. Tosin jos äiti on sairaalassa vuorotöissä, en tekisi tätä. Tehdastyöstä vuorovapailla voisi muuttaa teille aina muutamaksi päiväksi tapaamaan lapsiaan. Muuten lapset olisivat kaikki teillä ja etäkoulussa.

Toinen kysymys on miehesi tautiriski hänen työnsä kautta. Onko hänen kuitenkin asuttava erikseen jos aikoo käydä töissä.

Skype on olennainen varuste teille joka tapauksessa. Sen kautta flunssat eivät tartu.

Ymmärrän hyvin ap:n huolen jaksamisestaan, mutta se on lopulta yksi asia hoidettavien joukossa. Ap:n kannattaisi nyt hankkia itselleen luotettava hoitokontakti esimerkiksi yksityisestä psykiatrista. Siellä voidaan käydä läpi lääkityksen tarve masennuksen, ahdistuksen ja uniongelmien suhteen. Vaikka lääkitykselle ei vielä olisikaan tarvetta, on hyvä olla suunnitelma sen varalle, että masennus nostaa päätään. Suunnitelman olemassaolo vähentää jo itsessään stressiä ja epävarmuutta jaksamisesta.

Keskusteluavuksi voi varmasti sopia puhelinaikoja esimerkiksi psykiatriselle sairaanhoitajalle tai yksityiselle psykoterapeutille. Kannattaa ottaa selvää palveluista niin julkiselta kuin yksityiseltä puolelta. Vertaistukea saa varmasti jo ihan Facebook-ryhmien kauttakin, mutta myös potilasjärjestöiltä.

Minullakin on sellainen mielikuva, että tällaisissa tilanteissa ihmisen voimavarat riittävät yllättävän pitkälle ja se pahin uupumus saattaa iskeä vasta, kun vaaratilanne on ohitse - ja silloin myös toipumiselle voi ottaa rauhassa aikaa ja tilaa. Masennus alkaa myös usein hiipimällä, jolloin on aikaa reagoida oireisiin ja aloittaa esimerkiksi lääkitys.

Tsemppiä, ap! <3

Piti vielä sanoa, että ap voi huolehtia jaksamisestaan myös terveellisillä elämäntavoilla. Kannattaa yrittää pitää ruokavalio monipuolisena myös eristyksen aikana. Liikuntaa voi harrastaa kotona esim. juoksumatolla. Ystävien kuuntelevaa korvaa kannattaa hyödyntää usein puhelimen ja somen välityksellä. Muuta ajateltavaa voi saada vaikka katsomalla Netflixiä, kuuntelemalla podcastejä tai lukemalla e-kirjoja. Vaikeassa tilanteessa elämä kapeutuu vääjäämättä, mutta juuri siksi siihen kannattaisi yrittää hankkia muuta sisältöä edes joskus harvoin. Siitä voi tulla tärkeä henkireikä. t. 76

Vierailija kirjoitti:

Yhteisellä neuvottelulla asia mietitään. Vaihtoehto, mikä ei ole vielä tullut esiin on; kaikki kolme lasta teillä eristyksessä ja ex käy teillä tapaamassa ja asumassakin omien lastensa kanssa kun on terveenä. Tosin jos äiti on sairaalassa vuorotöissä, en tekisi tätä. Tehdastyöstä vuorovapailla voisi muuttaa teille aina muutamaksi päiväksi tapaamaan lapsiaan. Muuten lapset olisivat kaikki teillä ja etäkoulussa.

Toinen kysymys on miehesi tautiriski hänen työnsä kautta. Onko hänen kuitenkin asuttava erikseen jos aikoo käydä töissä.

Skype on olennainen varuste teille joka tapauksessa. Sen kautta flunssat eivät tartu.

Syövän takia eristetyssä kodissa ei voi vierailla kukaan ulkopuolinen, kaikki kontaktit minimoidaan. 

Ne ap:n lapset oli ilmeisesti alakouluikäisiä. Heidän osalta pitää valita, että asuuko ne eristyksen ajan isänsä luona siellä eristyskodissa ja on myös eristettyjä, vai asuuko äitinsä luona ns. tavallisessa kodissa ja tapaa isää ulkona säännöllisesti. Kyllä kouluikäisille lapsille on paras saada asua ns. tavallisessa kodissa eikä eristyksissä, jos valinnanmahdollisuus on. Asumalla äitinsä luona he voivat jatkaa normaalisti koulussa jne.

Miten tällaisessa eristyskodissa käydään ruokakaupassa?

Eikö joku flunssainen asiakas voi olla kassajonossa samaan aikaan ja sieltä tauti kulkeutua?

Voimia ap!

Leukemiapotilashan käy säännöllisin väliajoin ( + muut käynnit, joita tulee aina ) systostaattihoidoissa sairaalassa. Tällöin vanhempi on käytännöllisesti katsoen 24/7 pienen lapsensa kanssa osastolla muutaman päivän kerrallaan. Miten nämä hoitojaksot järjestetään, jos isommat lapset ovat vuoroviikkoisin isänsä luona?

Syöpälapsen paraneminen EI OLE tahdosta riippuvainen, vaan hoitojen tehoamisesta. Huoltajat voivat ja heidän tulee tehdä parhaansa niin kotiin kantautuvien tartuntojen ehkäisemiseksi kuin esim. syöpälapsen ava-ruokavalion noudattamiseksi. Kotia ei tarvitse desinfioida, vaan normaali kodin bakteerikanta on ok, mutta olemassa olevat bakteeripesäkkeet ( esim. likaiset pehmolelut, duplot ym. ) on hyvä puhdistaa.