Uusperhe ja lapsen leukemia ja tartuntavaara. Mitä ihmettä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provoksi paljastui jo sivulla yksi: missään sairaalassa ei anneta ohjeeksi että lapsi ei tapaisi omia sisaruksiaan puoleen vuoteen. Piste.

Eristys on tietysti tarkka, ajoittain oikeinkin tarkka. Hoidan leukemialapsia ja muita syöpälapsia: sisarukset käyvät päiväkodeissa ja kouluissa normaalisti. Että silleesti.

Itsekin ihmettelen tällaista ohjetta. Läheltä seurannut leukemialapsen hoitoa ja ihan normaalisti sisarukset ja muu perhe elää. Tuokin ettei lapsen isä saisi tavata lapsiaan kuin pihalla tms., on aivan vierasta. Leukemiaa sairastava voi tavata muita ihmisiä ulkona, kun taudit eivät tartu muihin, mutta ei rajoitukset koske muita perheenjäseniä. Tietenkään tautisten kanssa ei kukaan perheenjäsen voi olla tekemisissä. Ja kotiin ei voi tulla lapsivieraita, aikuisvieraita kylläkin.

Samoin ihmettelen... mun läheltä seuraama leukemiapotilas ja siis olen seurannut kierrokset 2 ja 3 (jep samalla lapsella ollut leukemia kolme kertaa). Potilas itse jäi pois koulusta ja suoritti sitä netissä, mutta sisarukset kävivät koulussa. Potilas kävi harrastuksessaankin aina kun ei ollut sairaalassa.

Eiks se ole niin et kun lapsi on eristyksessa, isommat lapset on aidilla. Kylla han keinon loytaa hoitaa lapsiaan seen ajan. Minkatakia see edes on sinun huoli?

On tosi tiukka sääntö, koska henki kyseessä mutta se aika ei ole loppujenlopuksi hirveän pitkä, kun sitä pitää noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuosia sitten vastaava tilanne (tosin eri syöpä) siten että minä olin ex-puoliso. Ex-mieheni ja uuden puolisonsa lapsella todettiin syöpä ja ehdottivat kannaltani täysin kohtuutonta tapaamissopimusta.

Olin työssä sopinut että teen työtä toimistolla 9-15 lapsiviikoilla ja lapsettomana viikkona hoidan kaikki asiakastapaamiset = työmatkat. Olimme pyörittäneet tätä 4,5 vuotta ja yhtäkkiä isä olisi ryhtynyt valikoivaksi isäksi. Käytännössä siis olisin ollut täysin alisteinen heidän perheensä tilanteelle. Käytännössä olisin myös joutunut irtisanoutumaan hyväpalkkaisesta työstä ja kenties muuttamaan lapsieni kanssa uuteen asuntoon. Täysin järjetön ja kohtuuton tilanne kannaltani. Kävimme lastenvalvojalle ja lv linjasi että tämä ikävä tapahtuma ei kuitenkaan vaikutta vanhemmuuden vastuisiin ja hyvin toimivaa tapaamissysteemin muuttaminen näiden kahden yhteisen lapsen kannalta saattaa olla erittäin vahingollista. Puhui myös eksälleni siitä, että saattaa tulla tilanne että toinen vanhempi menehtyy ja tässäkin tapauksessa vanhemmuus hoidettava.

Eksäni uusi puoliso ränkkäsi asiaa. Sanoin lopulta että vaihtoehtoja on kolme;

- jatketaan hyvin toimivaa systeemiä ennallaan

- antaa yksinhuoltajuuden minulle, jos ei pysty sitoutumaan enää lapsiin ja on heidän kanssa vain kun lapset täyttävät tietyt standardit (pojallani esim on astmaattinen yskä ja kähii suunnilleen maalis-heinäkuun välisen ajan jo pelkästään siitepölyistä. Mistä sitä sitten tietää vaikka joku flunssa olisi samanaikaisesti päällä. Lapsi ei sitten varmuuden vuoksi tapaa isäänsä 4 kk:een?.. hohhoijaa)

- hän maksaa minulle palkkakompensaatiota menetetyistä päivärahoista ja kilometrikorvauksista (n 800€/kk)

Hän valitsi jatkamisen ennallaan. Vieläkin vituttaa kun ajattelen asiaa. Siinä oli vanhimmat lapset aivan kuin b-luokan kersoja, jotka voi siirtää syrjään.

Hyvä se etten tosiaan kuollut, olisi lapset ilmeisesti sijoitettu laitokseen, kun perheen tilanteeseen ei yhtäkkiä enää sopineet..

Varmasti sosiaalitoimi olisi voinut jotenkin auttaa jos sinulla on noin vaikeaa pitää lapsia luonasi!! Miten sun systeemissä siis jos isä sattuisi kuolemaan? Mitä sun lapsille sitten tapahtuu sun työmatkojen aikana?? Tässä ajassa lapset on myös kasvaneet aika isoiksi, joten ihan outoa ja turhaa tuo sun mussuttaminen pienestä panoksesta yhden lapsen hengissäpysymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuosia sitten vastaava tilanne (tosin eri syöpä) siten että minä olin ex-puoliso. Ex-mieheni ja uuden puolisonsa lapsella todettiin syöpä ja ehdottivat kannaltani täysin kohtuutonta tapaamissopimusta.

Olin työssä sopinut että teen työtä toimistolla 9-15 lapsiviikoilla ja lapsettomana viikkona hoidan kaikki asiakastapaamiset = työmatkat. Olimme pyörittäneet tätä 4,5 vuotta ja yhtäkkiä isä olisi ryhtynyt valikoivaksi isäksi. Käytännössä siis olisin ollut täysin alisteinen heidän perheensä tilanteelle. Käytännössä olisin myös joutunut irtisanoutumaan hyväpalkkaisesta työstä ja kenties muuttamaan lapsieni kanssa uuteen asuntoon. Täysin järjetön ja kohtuuton tilanne kannaltani. Kävimme lastenvalvojalle ja lv linjasi että tämä ikävä tapahtuma ei kuitenkaan vaikutta vanhemmuuden vastuisiin ja hyvin toimivaa tapaamissysteemin muuttaminen näiden kahden yhteisen lapsen kannalta saattaa olla erittäin vahingollista. Puhui myös eksälleni siitä, että saattaa tulla tilanne että toinen vanhempi menehtyy ja tässäkin tapauksessa vanhemmuus hoidettava.

Eksäni uusi puoliso ränkkäsi asiaa. Sanoin lopulta että vaihtoehtoja on kolme;

- jatketaan hyvin toimivaa systeemiä ennallaan

- antaa yksinhuoltajuuden minulle, jos ei pysty sitoutumaan enää lapsiin ja on heidän kanssa vain kun lapset täyttävät tietyt standardit (pojallani esim on astmaattinen yskä ja kähii suunnilleen maalis-heinäkuun välisen ajan jo pelkästään siitepölyistä. Mistä sitä sitten tietää vaikka joku flunssa olisi samanaikaisesti päällä. Lapsi ei sitten varmuuden vuoksi tapaa isäänsä 4 kk:een?.. hohhoijaa)

- hän maksaa minulle palkkakompensaatiota menetetyistä päivärahoista ja kilometrikorvauksista (n 800€/kk)

Hän valitsi jatkamisen ennallaan. Vieläkin vituttaa kun ajattelen asiaa. Siinä oli vanhimmat lapset aivan kuin b-luokan kersoja, jotka voi siirtää syrjään.

Hyvä se etten tosiaan kuollut, olisi lapset ilmeisesti sijoitettu laitokseen, kun perheen tilanteeseen ei yhtäkkiä enää sopineet..

Varmasti sosiaalitoimi olisi voinut jotenkin auttaa jos sinulla on noin vaikeaa pitää lapsia luonasi!! Miten sun systeemissä siis jos isä sattuisi kuolemaan? Mitä sun lapsille sitten tapahtuu sun työmatkojen aikana?? Tässä ajassa lapset on myös kasvaneet aika isoiksi, joten ihan outoa ja turhaa tuo sun mussuttaminen pienestä panoksesta yhden lapsen hengissäpysymiseen.

Järkyttää toi sossualan ihmisten lääketieteellinen ymmärtämättömyys ja ehdoin tahdoin lääkärinlausuntojen vastaisesti toimiminen. Ja monien harrastamat "psykologiset arviot", jotka ovat suoraan keittiön roskiksesta.

goaliemomma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provoksi paljastui jo sivulla yksi: missään sairaalassa ei anneta ohjeeksi että lapsi ei tapaisi omia sisaruksiaan puoleen vuoteen. Piste.

Eristys on tietysti tarkka, ajoittain oikeinkin tarkka. Hoidan leukemialapsia ja muita syöpälapsia: sisarukset käyvät päiväkodeissa ja kouluissa normaalisti. Että silleesti.

Itsekin ihmettelen tällaista ohjetta. Läheltä seurannut leukemialapsen hoitoa ja ihan normaalisti sisarukset ja muu perhe elää. Tuokin ettei lapsen isä saisi tavata lapsiaan kuin pihalla tms., on aivan vierasta. Leukemiaa sairastava voi tavata muita ihmisiä ulkona, kun taudit eivät tartu muihin, mutta ei rajoitukset koske muita perheenjäseniä. Tietenkään tautisten kanssa ei kukaan perheenjäsen voi olla tekemisissä. Ja kotiin ei voi tulla lapsivieraita, aikuisvieraita kylläkin.

Samoin ihmettelen... mun läheltä seuraama leukemiapotilas ja siis olen seurannut kierrokset 2 ja 3 (jep samalla lapsella ollut leukemia kolme kertaa). Potilas itse jäi pois koulusta ja suoritti sitä netissä, mutta sisarukset kävivät koulussa. Potilas kävi harrastuksessaankin aina kun ei ollut sairaalassa.

No, meillä aivokasvainpotilaan vuoksi koko perhe määrättiin hoitojen ajaksi eristykseen. Varmaan se riippuu hoitoprotokollastakin, kuinka tiukka ohjeistus tulee. Jos ap on vasta saanut taudista tietää, ei heillä varmaan ole edes tiukkaa ohjetta vielä, vaan vasta on varoiteltu tulevasta.

Se kuitenkin on selvää, että vanhempienkin lasten elämä muuttuu. Niin se muuttuisi ydinperheessäkin. Joku toimiva malli varmasti löytyy, kunhan alkujärkytyksestä toivutaan.

Tsemppiä.

Mä olen sellainen, että en jaksa hössöttää hygieniasta. Jos kuitenkin sattuisi tuollainen tilanne päälle, alkaisi meillä hygieniahysteria... eiköhän kuka tahansa ymmärrä tilanteen muuttuneen. Tuossa tilanteessa se hygieniasta hössöttäminen on ihan aiheellistakin toisin kuin tavallisessa arjessa...

Voimia ap:lle ja perheelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ajatusleikkinä kysyn, että miten sitten toimittaisiin, jos isommatkin lapset olisivat teidän yhteisiä? Silloin ei olisi sitä mahdollisuutta, että lapset asuvat toisessa kodissa, jos heillä on flunssa.

Meillä isosisko kävi koulua Skypen välityksellä kaikista kriittisimmän ajan, eli käytännössä marraskuusta huhtikuuhun. Ohje oli Lastenklinikalta myös, että jos hän sairastuisi, heti mummolaan tai vastavaan. 

Meille on siis sanottu tuollainen perusohje jo sairaalassa, että jos on sisaruksia niin skypekoulu ja kaikka varahoitopaikat käyttöön mahdollisten sairastumisten varalta. Ja ehdotettu, että miehen lapset eivät olisi meillä vaan mies tapaisi heitä aina säännöllisesti jossain ulkona, leffassa jne. Ei olla vielä ehditty sanoa miehen lasten äidille asiaa (muuta kuin tieto että meillä on nyt tällainen sauraus kotona), sillä tämä on niin tuore uutinen. Pelkään että miehen eksä repii pelihousunsa jos sanotaan että meidän lapsen takia hänen lapset ei voi asua meillä varmaan puoleen vuoteen tai määrittelemättömään aikaan. Ap.

Voisiko miehesi mennä "hoitamaan lapsiaan" exän luokse silloin, kun exällä on työvuoro ja lasten pitäisi olla teillä. Vaatii tietenkin exältä tosi paljon joustoa ja luottoa ottaa ex-mies omaan kotiinsa silloin, kun ei itse siellä ole.

Kamala tilanne teille kaikille, voimia ap! Mielestäni on kuitenkin kohtuutonta vaatia lasten äitiä pahimmassa tapauksessa jättämään työnsä sen vuoksi ettei isä pysty enää hoitamaa omaa osuuttaan. Teillä tuskin on kuitenkaan varaa maksaa tästä äidille koitunutta tappiota rahallisesti? Paras ratkaisu olisi varmasti saada isä lasten luokse asumaan omalla viikollaan, tai isä järjestää jonkun toisen luotettavan henkilön (omat vanhemmat, sisarukset) hoitamaan lapsia esimerkiksi puoliksi hänen kanssaan.

Joku kysyi miten eristyksissä olevat käyvät kaupassa. Meidän k-supermarketissa on kauppakassipalvelu. Täytän netissä ostoskorin, tilaan tuotteet, maksan verkkopankissa ja haen ruoat kaupan takaovella sijaitsevasta noutopaikasta. Ei tarvitse mennä käpälöimään kaupan saastaisia ostoskärryjä, saastaisia maksupäätteitä eikä sinne räkää pärskivien ihmisten sekaan. Hyvä ystäväni on tuossa kaupassa töissä ja hän on itse ehdottanut, että kokoaa meille sen kauppakassin itse niin on varmasti mahdollisimman puhdasta.

Miksi verisyöpäpotilaat rakastuivat toisiinsa? Leukemiat kohtasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuosia sitten vastaava tilanne (tosin eri syöpä) siten että minä olin ex-puoliso. Ex-mieheni ja uuden puolisonsa lapsella todettiin syöpä ja ehdottivat kannaltani täysin kohtuutonta tapaamissopimusta.

Olin työssä sopinut että teen työtä toimistolla 9-15 lapsiviikoilla ja lapsettomana viikkona hoidan kaikki asiakastapaamiset = työmatkat. Olimme pyörittäneet tätä 4,5 vuotta ja yhtäkkiä isä olisi ryhtynyt valikoivaksi isäksi. Käytännössä siis olisin ollut täysin alisteinen heidän perheensä tilanteelle. Käytännössä olisin myös joutunut irtisanoutumaan hyväpalkkaisesta työstä ja kenties muuttamaan lapsieni kanssa uuteen asuntoon. Täysin järjetön ja kohtuuton tilanne kannaltani. Kävimme lastenvalvojalle ja lv linjasi että tämä ikävä tapahtuma ei kuitenkaan vaikutta vanhemmuuden vastuisiin ja hyvin toimivaa tapaamissysteemin muuttaminen näiden kahden yhteisen lapsen kannalta saattaa olla erittäin vahingollista. Puhui myös eksälleni siitä, että saattaa tulla tilanne että toinen vanhempi menehtyy ja tässäkin tapauksessa vanhemmuus hoidettava.

Eksäni uusi puoliso ränkkäsi asiaa. Sanoin lopulta että vaihtoehtoja on kolme;

- jatketaan hyvin toimivaa systeemiä ennallaan

- antaa yksinhuoltajuuden minulle, jos ei pysty sitoutumaan enää lapsiin ja on heidän kanssa vain kun lapset täyttävät tietyt standardit (pojallani esim on astmaattinen yskä ja kähii suunnilleen maalis-heinäkuun välisen ajan jo pelkästään siitepölyistä. Mistä sitä sitten tietää vaikka joku flunssa olisi samanaikaisesti päällä. Lapsi ei sitten varmuuden vuoksi tapaa isäänsä 4 kk:een?.. hohhoijaa)

- hän maksaa minulle palkkakompensaatiota menetetyistä päivärahoista ja kilometrikorvauksista (n 800€/kk)

Hän valitsi jatkamisen ennallaan. Vieläkin vituttaa kun ajattelen asiaa. Siinä oli vanhimmat lapset aivan kuin b-luokan kersoja, jotka voi siirtää syrjään.

Hyvä se etten tosiaan kuollut, olisi lapset ilmeisesti sijoitettu laitokseen, kun perheen tilanteeseen ei yhtäkkiä enää sopineet..

Varmasti sosiaalitoimi olisi voinut jotenkin auttaa jos sinulla on noin vaikeaa pitää lapsia luonasi!! Miten sun systeemissä siis jos isä sattuisi kuolemaan? Mitä sun lapsille sitten tapahtuu sun työmatkojen aikana?? Tässä ajassa lapset on myös kasvaneet aika isoiksi, joten ihan outoa ja turhaa tuo sun mussuttaminen pienestä panoksesta yhden lapsen hengissäpysymiseen.

Jos lasten isä olisi kuollut, niin puoliorvon tuki ja henkivakuutus turvaisi elämäämme. Ja jos lasten isä olisi kuollut, vaihtaisin työtä samantien. Nyt tilanne oli kuitenkin se, että isä oli ja on edelleen elossa.