Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe ja lapsen leukemia ja tartuntavaara. Mitä ihmettä teen?
14.07.2017 |
Saatiin sitten aika shokkiuutinen, pienellä lapsellamme on leukemia ja tässä joudutaan nyt sitten laittamaan arkea aika uusiksi. Tartuntavaaran takia kontakteja pitää välttää, lasta pitää suojella kaikilta infektiolta. Pirun vaikean tilanteesta tekee se, että olemme uusperhe. Miehellä on edellisestä liitosta kaksi ala-asteikäistä lasta, tämä pk-ikäinen potilaamme on meidän (ainoa) yhteinen lapsi. Lapsi otetaan tietenkin pois päivähoidosta, hän ei saa siellä olla koska voisi saada tartuntoja ja ne olisi hänelle hengenvaarallisia. Minä jään pois töistä. Joudumme tekemään kaiken niin, että infektioita ym ei voisi mitenkään kulkeutua kotiimme. Miehen tokaluokkalainen ja neljäsluokkalainen on ollut luonamme joka toinen viikko, mutta mitä ihmettä nyt. Heillä on ollut muutama flunssa ja vatsatauti vuodessa, ennen ne meni vain sairastaessa mutta nyt niitä ei saisi tulla. Lasten äiti on aika boheemi tyyppi (ihan kiva ihminen ja tulemme ok toimeen, mutta hän ei välitä "hössöttää" hygieniasta kauheasti. Ahdistaa koko tilanne ihan hirveästi. Pelkään lapseni puolesta ja pelkään että miehen lapset kantavat kotiimme kaikki infektiot, vaikka meillä pitäisi olla käytännössä eristys täällä päällä, yhtään flunssaa ei saisi tulla kotiimme.
Kommentit (112)
Ap, voisivatko ap sinun ja miehesi vanhemmat auttaa miehen exää lasten hoitokuvioissa niin, ettei hän joudu taloudellisesti kohtuuttomasti kärsimään lapsesi sairaudesta? Se voisi olla hyvä kompromissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paremipi lyhyt elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Eli antaisin lasten tulla ja mennä juuri kuten lystäävät. Sille pikku leukemiapotilaallekin on paljon hauskempaa, kun on normaali arki ympärillä. Lisää vain lapsen ahdistusta sairaudestaan, kun ymmärtää, että muut rajoittavat toimintaansa hänen takiaa.
Olen jo parantuneen syöpälapsen äiti ja samat ohjeistukset annettiin tännekin. En noudattanut.
Voivathan isommat lapset ainakin silloin nähdä ja olla isänsä kanssa teillä kotona, kun potilas on hoitojaksoilla sairaalassa sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Paremipi lyhyt elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Eli antaisin lasten tulla ja mennä juuri kuten lystäävät. Sille pikku leukemiapotilaallekin on paljon hauskempaa, kun on normaali arki ympärillä. Lisää vain lapsen ahdistusta sairaudestaan, kun ymmärtää, että muut rajoittavat toimintaansa hänen takiaa.
Olen jo parantuneen syöpälapsen äiti ja samat ohjeistukset annettiin tännekin. En noudattanut.
Olet seonnut totaalisesti. Jaat hengenvaarallisia neuvoja. Jos jättää noudattamatta syöpähoidosta johtuvan immuunivajeen aikaista lääkäreitä tullutta eristysmääräystä, niin lastensuojelu puuttuu asiaan välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Paremipi lyhyt elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Eli antaisin lasten tulla ja mennä juuri kuten lystäävät. Sille pikku leukemiapotilaallekin on paljon hauskempaa, kun on normaali arki ympärillä. Lisää vain lapsen ahdistusta sairaudestaan, kun ymmärtää, että muut rajoittavat toimintaansa hänen takiaa.
Olen jo parantuneen syöpälapsen äiti ja samat ohjeistukset annettiin tännekin. En noudattanut.
Toivottavasti provoat :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää yksin kantamaan vastuuta, vaan jaa sitä myös muille aikuisille. Ensimmäisenä kokoonnutte palaveriin, siis äiti, isä, isän exä ja isommat lapset ja käytte läpi avoimesti tilanteen. Pohtikaa, olisiko isommille lapsille joku muu paikka isäviikoiksi mahdollinen ainakin silloin, kun pikkusisarus on kotona. Asuvatko lasten isovanhemmat samalla paikkakunnalla? Jos, niin voisivatko lapset viettää siellä aikaa isän kanssa? Tai jos ei, niin onko jotain niin läheistä ystäväperhettä, joka voisi auttaa tarpeen vaatiessa? Tämä kuulostaa tylsältä ja kuluneelta, mutta sanon sen silti: Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Paremipi lyhyt elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Eli antaisin lasten tulla ja mennä juuri kuten lystäävät. Sille pikku leukemiapotilaallekin on paljon hauskempaa, kun on normaali arki ympärillä. Lisää vain lapsen ahdistusta sairaudestaan, kun ymmärtää, että muut rajoittavat toimintaansa hänen takiaa.
Olen jo parantuneen syöpälapsen äiti ja samat ohjeistukset annettiin tännekin. En noudattanut.
Et ole tosissasi! Se että sinä olet laiminlyönyt lapsesi hoito-ohjeistusta, ei tarkoita sitä että muidenkin pitäisi. Normaali vanhempi tekee kaikkensa lapsensa vuoksi. Nyt ei ole kyse huvikseen eristämisestä. Jos sitä ei hoideta voi lapsi jopa kuolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä jää yksin kantamaan vastuuta, vaan jaa sitä myös muille aikuisille. Ensimmäisenä kokoonnutte palaveriin, siis äiti, isä, isän exä ja isommat lapset ja käytte läpi avoimesti tilanteen. Pohtikaa, olisiko isommille lapsille joku muu paikka isäviikoiksi mahdollinen ainakin silloin, kun pikkusisarus on kotona. Asuvatko lasten isovanhemmat samalla paikkakunnalla? Jos, niin voisivatko lapset viettää siellä aikaa isän kanssa? Tai jos ei, niin onko jotain niin läheistä ystäväperhettä, joka voisi auttaa tarpeen vaatiessa? Tämä kuulostaa tylsältä ja kuluneelta, mutta sanon sen silti: Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Voimia!
Tämä ja paikalle myös kaikki isovanhemmat jos niitä on.
Jos edellä ei kerran ole mitään perhettä, niin eikö miehesi voisi asua siellä sen exän luona ne omat viikkonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremipi lyhyt elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Eli antaisin lasten tulla ja mennä juuri kuten lystäävät. Sille pikku leukemiapotilaallekin on paljon hauskempaa, kun on normaali arki ympärillä. Lisää vain lapsen ahdistusta sairaudestaan, kun ymmärtää, että muut rajoittavat toimintaansa hänen takiaa.
Olen jo parantuneen syöpälapsen äiti ja samat ohjeistukset annettiin tännekin. En noudattanut.
Olet seonnut totaalisesti. Jaat hengenvaarallisia neuvoja. Jos jättää noudattamatta syöpähoidosta johtuvan immuunivajeen aikaista lääkäreitä tullutta eristysmääräystä, niin lastensuojelu puuttuu asiaan välittömästi.
En ole seonnut enkä jaa varsinaiseti neuvoja.
Uskon ja luotan kuitenkin siihen, että lapselle on todella vahingollista. tuntea itsensä perhettä rajoittavaksi tekijäksi.
Kukin tyylillään tässä sitten. Kannatin täyttä avoimuutta ja uskoin parantumiseen. Lapsi, joka voi hyvin henkisesti paranee. Lapsi, joka eristetään muista, voi huonosti. Ja ei mahdollisesti parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremipi lyhyt elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Eli antaisin lasten tulla ja mennä juuri kuten lystäävät. Sille pikku leukemiapotilaallekin on paljon hauskempaa, kun on normaali arki ympärillä. Lisää vain lapsen ahdistusta sairaudestaan, kun ymmärtää, että muut rajoittavat toimintaansa hänen takiaa.
Olen jo parantuneen syöpälapsen äiti ja samat ohjeistukset annettiin tännekin. En noudattanut.
Olet seonnut totaalisesti. Jaat hengenvaarallisia neuvoja. Jos jättää noudattamatta syöpähoidosta johtuvan immuunivajeen aikaista lääkäreitä tullutta eristysmääräystä, niin lastensuojelu puuttuu asiaan välittömästi.
En ole seonnut enkä jaa varsinaiseti neuvoja.
Uskon ja luotan kuitenkin siihen, että lapselle on todella vahingollista. tuntea itsensä perhettä rajoittavaksi tekijäksi.
Kukin tyylillään tässä sitten. Kannatin täyttä avoimuutta ja uskoin parantumiseen. Lapsi, joka voi hyvin henkisesti paranee. Lapsi, joka eristetään muista, voi huonosti. Ja ei mahdollisesti parane.
Ei sillä tahdonvoimalla, uskolla ja henkisellä hyvinvoinnilla ole mitään tekemistä paranemisen kannalta vaan sillä, miten hyvin hoidot tehoavat tautiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.
Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.
Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan joka toinen viikko ilman miestään jos miehen pienet lapset siihen pystyvät. Tai ainakin ovat pakotettuja pystymään. Miksi sinulla on suurempi oikeus mieheen kuin hänen pienillä lapsillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.
Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.
Pystytkö ollenkaan asettumaan miehen vanhempien lasten asemaan? Miksi heidän pitäisi olla kokonaan ilman isäänsä tai tavata heitä vain satunnaisesti?
Koska yhden henki on siitä riippuvainen. Se on vaan pakko sopeutua, ei auta. Ja kuka isää tarvitsee enemmän, vanhemmat lapset vai elämästään taisteleva potilas?
Edes näissä tilanteissa ei laiteta lapsia tärkeysjärjestykseen ja todeta että sinä se et nyt tarvitse isääsi vuoteen, heippa. Pienen syöpäpotilaan eristys on asialistan kärjessä mutta se ei tarkoita ettei toisilla lapsilla ole enää väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.
Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.
Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan joka toinen viikko ilman miestään jos miehen pienet lapset siihen pystyvät. Tai ainakin ovat pakotettuja pystymään. Miksi sinulla on suurempi oikeus mieheen kuin hänen pienillä lapsillaan?
Näinpä, täys provohan tämä on. Ja jos ap on noin heikoilla oman mielenterveytensä kanssa niin epäilen onko ylipäätään kykenevä täysipäiväiseksi äidiksi edes terveelle lapselle saatuja vakavasti sairaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremipi lyhyt elämä kuin ei elämää ollenkaan.
Eli antaisin lasten tulla ja mennä juuri kuten lystäävät. Sille pikku leukemiapotilaallekin on paljon hauskempaa, kun on normaali arki ympärillä. Lisää vain lapsen ahdistusta sairaudestaan, kun ymmärtää, että muut rajoittavat toimintaansa hänen takiaa.
Olen jo parantuneen syöpälapsen äiti ja samat ohjeistukset annettiin tännekin. En noudattanut.
Olet seonnut totaalisesti. Jaat hengenvaarallisia neuvoja. Jos jättää noudattamatta syöpähoidosta johtuvan immuunivajeen aikaista lääkäreitä tullutta eristysmääräystä, niin lastensuojelu puuttuu asiaan välittömästi.
En ole seonnut enkä jaa varsinaiseti neuvoja.
Uskon ja luotan kuitenkin siihen, että lapselle on todella vahingollista. tuntea itsensä perhettä rajoittavaksi tekijäksi.
Kukin tyylillään tässä sitten. Kannatin täyttä avoimuutta ja uskoin parantumiseen. Lapsi, joka voi hyvin henkisesti paranee. Lapsi, joka eristetään muista, voi huonosti. Ja ei mahdollisesti parane.
Huomaa että vain provoilet. Jos sinulla olisi kokemusta minkäänlaisista sairauksista, et tulisi selittämään kuinka paraneminen on tahdonvoimasta kiinni.
Ei eristys ole lapselle mikään rangaistus eikä välttämättä edes ahdistavaa. Lapsen äiti ja isä voivat varmasti järjestää kotiin mukavaa tekemistä ja virikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani on leukemia mutta minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää Entä jos minä sairastun uudelleen masennukseen Entä jos minä en jaksa
Minun on pakko pysyä henkisesti terveenä, jotta pystyn auttamaan lastani parantumaan. Pelkään, että masennukseni uusii ja en pysty enää auttamaan lastani. Minun tehtävä on nyt tehdä kaikkeni että lapseni paranee. Siksi pelkään, että entä jos en jaksa. Miten silloin selviydyn tehtävästäni? Kuka silloin auttaa lastani? Sama idea kuin lentokoneessa äiti laittaa itselleen ensin sen happinaamarin ja sitten vasta lapselleen. Ap.
Onhan sulla se mies, joka sattuu kaiken lisäksi olemaan vielä tuon lapsesi isä. Kai hän huolehtii lapsestaan, jos sinä et siihen pysty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lasten isä hankkia kakkosasunnon hoitojen ajaksi, jossa viettäisi isäviikot vanhempien lastensa kanssa tai mahtuisivatko he kaikki isän vanhempien luo joka toinen viikko (halvempi vaihtoehto)? Vaikka voi ajatuksena tuntua ap:sta vaikealta, joutuvathan isommat lapsetkin tyytymään siihen, että näkevät isäänsä vain joka toinen viikko. Miehen exänkään tuskin voi odottaa romahduttavan tulotasonsa teidän lapsen sairauden vuoksi.
Tuntuu tosi vaikealta, että asuisin ilman miestä joka toisen viikon. Minulla on masennustaustaa ja pelkään miten pääni kestää muutenkaan tämän että pelkään koko ajan että lapseni kuolee. Ja sitten vielä joutuisin joka toisen viikon olemaan yksin kotona lapsen kanssa voimatta käytännössä edes poistua viikon aikana asunnosta. Ap.
Kyllähän aikuisen ihmisen pitää pystyä olemaan joka toinen viikko ilman miestään jos miehen pienet lapset siihen pystyvät. Tai ainakin ovat pakotettuja pystymään. Miksi sinulla on suurempi oikeus mieheen kuin hänen pienillä lapsillaan?
Ei kai tässä nyt olekaan kyse ap:n oikeudesta mieheensä, vaan sen leukemiaa sairastavan pienen lapsen oikeudesta isäänsä. Hän on aina elänyt isänsä kanssa, ja on nyt huonossa kunnossa. Ei hän kestä sitä stressiä, että menettää isänsä joka toiseksi viikoksi. Ne isommat lapset ymmärtää tilanteen kun sen heille selittää.
Eiköhän ex ymmärrä? Tilannehan on niin järkyttävä, ettei sitä toivoisi pahimmalle vihamiehellekään. Tietenkin noudatatte kaikkia ohjeita, sairaalassa tiedetään ja uusperheitä on paljon, joten heiltä saa hyviä vinkkejä.
Ettekö tunnista aktiivista satuilijaa...
Alue: Aihe vapaa
Miten asutte, voiko tilaa jakaa tuoksi ajaksi? Ongelma muodostuu varmasti tämän toisen äidin vuorotöistä jos työnantaja ei jousta, voisiko isä silloin mennä koululaisten luo yöksi? Järjestelykysymys, kaikki osapuolet joutuvat varmasti joustamaan. Voimia teille kaikille!