Miksi monet naiset olettavat, että jos mies ehdottaa treffejä ravintolaan, mies maksaa laskun?

Tein yhtenä uutena vuotena nettiin ilmoituksen ja kävin vuoden sisällä 30 krt treffeillä. Ottaen huomioon 3.n kanssa vähän aikaa tapailinkin, olin kyllä tosi innokas.

Kaikissa yhteinen tekijä, vakiokahvila. Olin aina varttia ennen h hetkeä ja siinä vaiheessa kun mies saapui paikalle, oli normaalia, että mies maksoi omansa, itse palvelu paikka kun oli.

Olisikohan 1 selkeä tapaus ollut, jossa mies pyysi minua maksamaan, koska olin itse ehdottanut paikkaa ja kahvila oli liian kallis. Kahvi maksoi 3,50 e.

Ehkä n 5 kertoi harmi kun olin jo tilannut, olisi halunnut tarjota, muut pitivät ihan normaalina kummatkin hakevat tiskiltä omansa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy näin vanhanliiton miehenä sanoa, että ei tulis pieneen mieleenkään maksattaa naisella edes osaa laskusta, oli sitten treffit minun, tai naisen idea.

Se olisi sen luokan häpäsy, ettei mitään rajaa. Vakituisessa suhteessa taas juttu on ihan eri ja silloin maksaa, kummalla nyt sattuu rahapussi paremmin hollilla olemaan. Näin siis täällä.

M47

Ennen lähtöä puhuttava kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tein yhtenä uutena vuotena nettiin ilmoituksen ja kävin vuoden sisällä 30 krt treffeillä. Ottaen huomioon 3.n kanssa vähän aikaa tapailinkin, olin kyllä tosi innokas.

Kaikissa yhteinen tekijä, vakiokahvila. Olin aina varttia ennen h hetkeä ja siinä vaiheessa kun mies saapui paikalle, oli normaalia, että mies maksoi omansa, itse palvelu paikka kun oli.

Olisikohan 1 selkeä tapaus ollut, jossa mies pyysi minua maksamaan, koska olin itse ehdottanut paikkaa ja kahvila oli liian kallis. Kahvi maksoi 3,50 e.

Ehkä n 5 kertoi harmi kun olin jo tilannut, olisi halunnut tarjota, muut pitivät ihan normaalina kummatkin hakevat tiskiltä omansa.

Minä olen monta vuotta ollut kahvilassa töissä. Rauhallinen paikan jossa monta nurkkapöytää ja helposti tunnustaa ketkä on treffeillä. Nuorista moni maksaa omansa, sitten on miehiä jotka kovaan ääneen julistavat maksavansa naisen puolesta ja on nähty pari noita yhden kuvailemaan jotka äkkiä ottavat oman ettei tule tilannetta jossa pitäisi maksaa myös toisen.

Yleinen on myös tilanne jossa kassalla toinen kysyy maksaako molemmat siltä kunppanilta. Kumpi ehtii siihen ensin, nainen tai mies. Minä en tietenkään tiedä kuka on pyytänyt ulos tai valinnut paikan mutta omasta katselupaikasta en näe mitään kaava jolla mies aina maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutsuja maksaa - aina.

Ymmärrän kyllä, että on naisten edun mukaista pitää kiinni tuosta etiketistä, koska kutsuja on yleensä mies, mutta kuvittelin, että pyrkisitte kohti tasa-arvoa sen sijaan, että pitäisitte kiinni omista etuoikeuksistanne.

Voit avata keskustelun tästä aiheesta vaikka kuinka monta kertaa - kuten teetkin - mutta lopputulema on aina sama: osa naisista maksaa oman osuutensa, osa (johon allekirjoittanut kuuluu) odottaa miehen maksavan eikä se siitä muuksi muutu vielä sillä miljoonannella kerrallakaan kun samasta asiasta jankutat.

Tosin ensitreffeillä en edes lähtisi muualle kuin kahville tai lasillisille (olut, viini). Ja nykyinen parisuhteeni on alkanut niin, että minä tarjosin miehelle (kotonani). Mutta jos hän olisi kutsunut minut ulos, niin olen täysin varma, että hänelle ei olisi tullut mieleenkään olla tarjoamatta. Nykyisin yhteiset kulut maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne molemmat tallettavat yhtä paljon rahaa kuukausittain.

Mitä hittoa? Luuletteko, että on jotenkin elämämkoululaista tai junttia haluta aitoa tasa-arvoa? Mä säikähtäisin, jos mies vaatimalla vaatisi tarjota treffeillä. Ja todellakin olisi oma kukkaro mukana. Mua alkaisi jännittää tällaisen "herrasmiehen" kohdalla, että olettaako se muissakin asioissa mun menevän perinteiselle naisen paikalle. Olen tästä kyllä myös kavereiden kanssa puhunut ja 90% on samaa mieltä. Ja ollaan kyllä kaikki suht korkealle koulutettuja.

Ei feminismiä ole napsia vain ne rusinat pullasta. Miehen ei ole mahdollista ostaa mua  jollain pihvillä ja skumpalla, valitsin sinkkuna seurani ihan muista syistä.

N29, naimisissa. Aviomies ei tarjonnut ekoilla treffeillä.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tuolla on toinen ketju jossa sanotaan että naisen pitäisi käydä mahdollisimman monen miehen kanssa pikatreffeillä.

Ja sitten on ketju jossa kerrotaan miesten nirsoilevan ja haluavan vain 22-vuotiaita naisia.

Ei kukaan tältä palstalta ota yhtään parisuhde tai deitti neuvoa, pelkää provosointia kaikki.

Voi muuten etukäteenkin puhua sen treffikumppanin kanssa maksusta jos se on enemmän kuin kahvikuppi, siitä en ole koskaan loukkaantunut mutta siitä olen kun mies olettaa maksamalla treffit ostavansa samalla seksiä.

Eihän pikatreffeille tarvitse ravintolaan mennä. Kahvit varmaan riittävät siihen, ja naisella on luultavasti varaa maksaa omat kahvinsa.

Ap

Tuossa olen kyllä samaa mieltä, että jos kyse on jostain treffipalstojen ensitapaamisesta, niin eihän silloin tietenkään mihinkään ravintolaan pitkän kaavan mukaan mennä, vaan korkeintaan kahville/teelle tutustumaan ja katsomaan, löytyykö yhteistä kemiaa.

Mutta tuossa olen sitten totaalisen eri mieltä, että se yksi hikinen parin euron kahvi maksatettaisiin naisella. Jos on ihan oikeasti niin nuuka, ettei raaski edes sitä parin euron kahvia naiselle tarjota, niin silloin kannattaa käydä kahvilla ihan vaan itekseen ja unohtaa kaikenlaiset treffit.

M47

Tuota minä ihmettelin. Vielä ap naisia ensitreffeille kalliisti ravintolaan vai onko ap pihi kun on kyse suhteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tuolla on toinen ketju jossa sanotaan että naisen pitäisi käydä mahdollisimman monen miehen kanssa pikatreffeillä.

Ja sitten on ketju jossa kerrotaan miesten nirsoilevan ja haluavan vain 22-vuotiaita naisia.

Ei kukaan tältä palstalta ota yhtään parisuhde tai deitti neuvoa, pelkää provosointia kaikki.

Voi muuten etukäteenkin puhua sen treffikumppanin kanssa maksusta jos se on enemmän kuin kahvikuppi, siitä en ole koskaan loukkaantunut mutta siitä olen kun mies olettaa maksamalla treffit ostavansa samalla seksiä.

Eihän pikatreffeille tarvitse ravintolaan mennä. Kahvit varmaan riittävät siihen, ja naisella on luultavasti varaa maksaa omat kahvinsa.

Ap

Tuossa olen kyllä samaa mieltä, että jos kyse on jostain treffipalstojen ensitapaamisesta, niin eihän silloin tietenkään mihinkään ravintolaan pitkän kaavan mukaan mennä, vaan korkeintaan kahville/teelle tutustumaan ja katsomaan, löytyykö yhteistä kemiaa.

Mutta tuossa olen sitten totaalisen eri mieltä, että se yksi hikinen parin euron kahvi maksatettaisiin naisella. Jos on ihan oikeasti niin nuuka, ettei raaski edes sitä parin euron kahvia naiselle tarjota, niin silloin kannattaa käydä kahvilla ihan vaan itekseen ja unohtaa kaikenlaiset treffit.

M47

Ei minusta ole kyse nuukuudesta, vaan pyrkimyksestä kohti todellista tasa-arvoa. Ei ole mitään tarvetta ylläpitää tällaisia rakenteita, jotka eivät kohtele sukupuolia tasa-arvoisesti. Minusta on tyhmä lähtökohta, että jos mies ei suostu maksamaan naisen kuluja, oli ne sitten miten pienet tahansa, niin sitten ei kannata treffailla. Että ihan väkisin yritetään pitää naisia jalustalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tarjoaa mulle ravintolassa niin sen jälkeen on todennäköisempää, että kutsun vuorostani hänet esimerkiksi leffaa katsomaan ja hoidan puolestani tarjoilut. En odota, että siitä tulisi tapa että mies aina tarjoaa vaan se kertoo minulle, että hän on kiinnostunut ja arvostaa minua. Jos ei sitä yhtä kertaa ensimmäisillä treffeillä raski tarjota kahvia tai ruokaa, niin tulee sellainen fiilis ettei muutenkaan ehkä ole kovin kiinnostunut.

Mitä se kertoo sinusta, että et enää lähde toisille treffeille, jos mies maksa laskuasi?

Se varmaan kertoo etten ole mikään halpa heitukka joka tapailee sellaista miestä jolla on niin paljon naisia kierrossa ettei yhtä kahvia ole varaa tarjota. ;)

Käytkö sä useinkin ravintolassa vain kahvilla? Luepa eka viestisi. ;)

Luepa itse ajatuksen kanssa ihan loppuun asti. Siellä on lopussa mainittu kahvi tai ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni kaikkien naisten, jotka kitisevät naisten pienemmistä palkoista ja heikommasta asemasta työelämässä vaatien tilanteeseen muutosta, tulee myös maksaa omat kulunsa deittaillessa ja parisuhteessa. Jos ollaan taloudellisesti tasa-arvoisia toimijoita, niin sitten ollaan.

En tätä tietenkään treffeillä toitota ja myös tarjoan, koska niin oletetaan, mutta jos nainen on muuten piinkova feministi mutta tyytyväisenä elää lompakollani, niin emme kovin usein näe. Nyt tosin tapailenkin venäläistä neitoa, joka näkee miehen ja naisen roolit jokseenkin eriytyneemmin kuin suomalainen citynainen. Hänelle tietenkin tarjoan mielelläni, koska hän ei koe olevansa sorron kohteena esim. tehdessään minulle aamupalaa silloin tällöin.

Minä olen suomalainen piinkova feministi, joka ei olisi lähtenyt toisille treffeille, jos miehelle olisi ollut ongelma maksaa ensimmäisillä treffeillä kahvia tai viinilasillista. Tein tänä aamuna viimeksi miehelleni aamiaista, eilen vaihdoin hänen luonaan hänen sänkyynsä lakanat, viikonloppuna pesin hänen luonaan pyykit, aina kun syömme jomman kumman luona niin minä laitan ruoan. En edes luettelisi tällaisia asioita, ellet itse olisi maininnut tuota aamupalaa. Sen yhteyttä tähän keskusteluun en kyllä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tuolla on toinen ketju jossa sanotaan että naisen pitäisi käydä mahdollisimman monen miehen kanssa pikatreffeillä.

Ja sitten on ketju jossa kerrotaan miesten nirsoilevan ja haluavan vain 22-vuotiaita naisia.

Ei kukaan tältä palstalta ota yhtään parisuhde tai deitti neuvoa, pelkää provosointia kaikki.

Voi muuten etukäteenkin puhua sen treffikumppanin kanssa maksusta jos se on enemmän kuin kahvikuppi, siitä en ole koskaan loukkaantunut mutta siitä olen kun mies olettaa maksamalla treffit ostavansa samalla seksiä.

Eihän pikatreffeille tarvitse ravintolaan mennä. Kahvit varmaan riittävät siihen, ja naisella on luultavasti varaa maksaa omat kahvinsa.

Ap

Tuossa olen kyllä samaa mieltä, että jos kyse on jostain treffipalstojen ensitapaamisesta, niin eihän silloin tietenkään mihinkään ravintolaan pitkän kaavan mukaan mennä, vaan korkeintaan kahville/teelle tutustumaan ja katsomaan, löytyykö yhteistä kemiaa.

Mutta tuossa olen sitten totaalisen eri mieltä, että se yksi hikinen parin euron kahvi maksatettaisiin naisella. Jos on ihan oikeasti niin nuuka, ettei raaski edes sitä parin euron kahvia naiselle tarjota, niin silloin kannattaa käydä kahvilla ihan vaan itekseen ja unohtaa kaikenlaiset treffit.

M47

Ei minusta ole kyse nuukuudesta, vaan pyrkimyksestä kohti todellista tasa-arvoa. Ei ole mitään tarvetta ylläpitää tällaisia rakenteita, jotka eivät kohtele sukupuolia tasa-arvoisesti. Minusta on tyhmä lähtökohta, että jos mies ei suostu maksamaan naisen kuluja, oli ne sitten miten pienet tahansa, niin sitten ei kannata treffailla. Että ihan väkisin yritetään pitää naisia jalustalla.

Ap

Käytkö jollain sokkotreffeillä vai kuinka päädyt ravintolaan naisen kanssa joka ei jaa kanssasi samaa arvomaailmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kutsuu treffikumppanin vaikka kävelylle eikä ravintolaan, jos maksamisesta pitää tehdä haloo. Voihan sitä pitää etikettisääntöjä vanhanaikaisina, mutta ei se sitä muuta että useimmat elävät niiden mukaan ihan normaalisti. 

En missään vaiheessa sanonut puhuvani vain omasta tilanteestani, vaan etiketistä, josta olisi aika luopua.

Ap

Mä olen sun kanssasi niin samaa mieltä!!! Olen pian kuuskymppinen ja omat pariutumisrituaalini tapahtuivat 1980-luvulla. Maailma oli silloin hyvin erilainen. Ei ollut nettiä eikä netin deittipalstoja, Tindereistä sun muista puhumattakaan. Vaikka olinkin nuorena kaunis nainen, ei tuolla Helsingin kaduilla kuukaudessa tullut vastaan sataa miestä, jotka olisivat pysäyttäneet ja ehdottaneet kahvilaan tai ravintolaan lähtöä. Ei muuten tullut sitä ensimmäistäkään kutsua. Miehet ja naiset tutustuivat toisiinsa silloin aivan eri tavalla. Kaveriporukoissa, opiskelupaikassa tai ihan vaan baarissa. Jos joku tyyppi vaikutti kiinnostavalta, niin ensin vaihdettiin puhelinnumeroita. Soiteltiin ja saatettiin sopia just joku yhteinen kävely tms. Siihen aikaan ei ollut kahviloitakaan joka kadun kulmassa, joten useimmiten vain käveltiin yhdessä. Vasta, kun oltiin tutustuttu ja miestä alkoi nainen kiinnostaa jo vakavammassakin mielessä, mies ehdotti ravintolaa tms ja etiketin mukaan maksoi. Ja jo silloin, jos molemmat olivat persaukisia opiskelijoita, kumpikin maksoi oman osuutensa itse tai tehtiin jotain sellaista, mikä ei maksanut mitään. Baarissa mies saattoi ehdottaa tarjoavansa jollekin kiinnostavalle naiselle juoman, mutta eivät miehet kiertäneet ympäri ravintolaa ehdottamassa tuota kaikille kiinnostaville naisille. Ja jos nainen suostui ottamaan juoman vastaan, niin nainen oli silloin valmis viettämään miehen kanssa ravintolassa hieman pidemmän aikaa kuin vain sen yhden juoman verran. Jutella, käydä tanssimassa ja usein sen illan siihen asti, kun jompikumpi lähti ravintolasta pois. Mitään sen jälkeen ei enää yhden juoman vuoksi tarvinnut tapahtua, mutta naiset osasivat myös kieltäytyä tarjotuista juomista, jos miehen seura ei kiinnostanut. 

Nykyisin tilanne on aivan toinen. Treffaillaan ja deittaillaan. Jotkut jopa deittailevat ihan vain tutustuakseen uusiin ihmisiin eikä niinkään parisuhde mielessään. Deittailu on ajanviettotapa ja yleensä toisen seurassa ei olla edes kovin montaa tuntia. Siinä missä ennen sinkku kävi treffeillä jossain maksullisessa paikassa ehkä kerran tai kaksi vuodessa, nykyisin käydään kerran tai kaksi viikossa. Jotkut useamminkin. Ennen siis mentiin treffeille vasta sitten, kun oltiin kiinnostuttu. Nyt mennään treffeille katsomaan, kiinnostaisiko. 

Lisään tähän vielä, että mun nuoruudessani kun oli ensin tapailtu ja tutustuttu toiseen niin hyvin, että ylipäätään lähdettiin minnekään ravintolaan kahdestaan, ei tarvinnut seuraavana päivänä kysellä ystäviltä ja kavereilta (netin keskustelupalstojahan ei vielä ollut keksittykään) , että seurustellaankohan me vai ei. Kyllä seurusteltiin, kun kerran oltiin tuohon asti jo päästy. 

Venäläiset naiset on aina olleet vaativia. Heille ei tavallinen duunari Suomesta kelpaa ovat niin tunnetusti ronkeleita. Pysykää Venäjällä h...rat! Maksakoot Vladimir heidän ravintola laskunsa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kutsuu treffikumppanin vaikka kävelylle eikä ravintolaan, jos maksamisesta pitää tehdä haloo. Voihan sitä pitää etikettisääntöjä vanhanaikaisina, mutta ei se sitä muuta että useimmat elävät niiden mukaan ihan normaalisti. 

En missään vaiheessa sanonut puhuvani vain omasta tilanteestani, vaan etiketistä, josta olisi aika luopua.

Ap

Mä olen sun kanssasi niin samaa mieltä!!! Olen pian kuuskymppinen ja omat pariutumisrituaalini tapahtuivat 1980-luvulla. Maailma oli silloin hyvin erilainen. Ei ollut nettiä eikä netin deittipalstoja, Tindereistä sun muista puhumattakaan. Vaikka olinkin nuorena kaunis nainen, ei tuolla Helsingin kaduilla kuukaudessa tullut vastaan sataa miestä, jotka olisivat pysäyttäneet ja ehdottaneet kahvilaan tai ravintolaan lähtöä. Ei muuten tullut sitä ensimmäistäkään kutsua. Miehet ja naiset tutustuivat toisiinsa silloin aivan eri tavalla. Kaveriporukoissa, opiskelupaikassa tai ihan vaan baarissa. Jos joku tyyppi vaikutti kiinnostavalta, niin ensin vaihdettiin puhelinnumeroita. Soiteltiin ja saatettiin sopia just joku yhteinen kävely tms. Siihen aikaan ei ollut kahviloitakaan joka kadun kulmassa, joten useimmiten vain käveltiin yhdessä. Vasta, kun oltiin tutustuttu ja miestä alkoi nainen kiinnostaa jo vakavammassakin mielessä, mies ehdotti ravintolaa tms ja etiketin mukaan maksoi. Ja jo silloin, jos molemmat olivat persaukisia opiskelijoita, kumpikin maksoi oman osuutensa itse tai tehtiin jotain sellaista, mikä ei maksanut mitään. Baarissa mies saattoi ehdottaa tarjoavansa jollekin kiinnostavalle naiselle juoman, mutta eivät miehet kiertäneet ympäri ravintolaa ehdottamassa tuota kaikille kiinnostaville naisille. Ja jos nainen suostui ottamaan juoman vastaan, niin nainen oli silloin valmis viettämään miehen kanssa ravintolassa hieman pidemmän aikaa kuin vain sen yhden juoman verran. Jutella, käydä tanssimassa ja usein sen illan siihen asti, kun jompikumpi lähti ravintolasta pois. Mitään sen jälkeen ei enää yhden juoman vuoksi tarvinnut tapahtua, mutta naiset osasivat myös kieltäytyä tarjotuista juomista, jos miehen seura ei kiinnostanut. 

Nykyisin tilanne on aivan toinen. Treffaillaan ja deittaillaan. Jotkut jopa deittailevat ihan vain tutustuakseen uusiin ihmisiin eikä niinkään parisuhde mielessään. Deittailu on ajanviettotapa ja yleensä toisen seurassa ei olla edes kovin montaa tuntia. Siinä missä ennen sinkku kävi treffeillä jossain maksullisessa paikassa ehkä kerran tai kaksi vuodessa, nykyisin käydään kerran tai kaksi viikossa. Jotkut useamminkin. Ennen siis mentiin treffeille vasta sitten, kun oltiin kiinnostuttu. Nyt mennään treffeille katsomaan, kiinnostaisiko. 

Lisään tähän vielä, että mun nuoruudessani kun oli ensin tapailtu ja tutustuttu toiseen niin hyvin, että ylipäätään lähdettiin minnekään ravintolaan kahdestaan, ei tarvinnut seuraavana päivänä kysellä ystäviltä ja kavereilta (netin keskustelupalstojahan ei vielä ollut keksittykään) , että seurustellaankohan me vai ei. Kyllä seurusteltiin, kun kerran oltiin tuohon asti jo päästy. 

Jotenkin huvittaa tämä miten alentavasti koitat puhua muista ja vielä noin yleistäen. Tunnetko itsesi nyt paremmaksi?

Mulla ei kestä pää jos menen toisen siivellä. Tunnen itseni silloin vain jäätäväksi lompakkoloiseksi, varsinkin jos mies maksaa osuuteni useammista treffeistä. Toisaalta inhoan kyllä hienoja ravintoloita, joten yleensä treffit ovat olleet jossain keikalla tms, ja sen jälkeen on käyty hakemassa jotain grilliruokaa ja menty johonkin syömään ja juttelemaan. Aina on maksettu omat osuutemme, joko niin, että toinen maksaa kaiken ja toinen antaa oman osuutensa jälkeenpäin, tai sitten vaan tilataan erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kutsuu treffikumppanin vaikka kävelylle eikä ravintolaan, jos maksamisesta pitää tehdä haloo. Voihan sitä pitää etikettisääntöjä vanhanaikaisina, mutta ei se sitä muuta että useimmat elävät niiden mukaan ihan normaalisti. 

En missään vaiheessa sanonut puhuvani vain omasta tilanteestani, vaan etiketistä, josta olisi aika luopua.

Ap

Mä olen sun kanssasi niin samaa mieltä!!! Olen pian kuuskymppinen ja omat pariutumisrituaalini tapahtuivat 1980-luvulla. Maailma oli silloin hyvin erilainen. Ei ollut nettiä eikä netin deittipalstoja, Tindereistä sun muista puhumattakaan. Vaikka olinkin nuorena kaunis nainen, ei tuolla Helsingin kaduilla kuukaudessa tullut vastaan sataa miestä, jotka olisivat pysäyttäneet ja ehdottaneet kahvilaan tai ravintolaan lähtöä. Ei muuten tullut sitä ensimmäistäkään kutsua. Miehet ja naiset tutustuivat toisiinsa silloin aivan eri tavalla. Kaveriporukoissa, opiskelupaikassa tai ihan vaan baarissa. Jos joku tyyppi vaikutti kiinnostavalta, niin ensin vaihdettiin puhelinnumeroita. Soiteltiin ja saatettiin sopia just joku yhteinen kävely tms. Siihen aikaan ei ollut kahviloitakaan joka kadun kulmassa, joten useimmiten vain käveltiin yhdessä. Vasta, kun oltiin tutustuttu ja miestä alkoi nainen kiinnostaa jo vakavammassakin mielessä, mies ehdotti ravintolaa tms ja etiketin mukaan maksoi. Ja jo silloin, jos molemmat olivat persaukisia opiskelijoita, kumpikin maksoi oman osuutensa itse tai tehtiin jotain sellaista, mikä ei maksanut mitään. Baarissa mies saattoi ehdottaa tarjoavansa jollekin kiinnostavalle naiselle juoman, mutta eivät miehet kiertäneet ympäri ravintolaa ehdottamassa tuota kaikille kiinnostaville naisille. Ja jos nainen suostui ottamaan juoman vastaan, niin nainen oli silloin valmis viettämään miehen kanssa ravintolassa hieman pidemmän aikaa kuin vain sen yhden juoman verran. Jutella, käydä tanssimassa ja usein sen illan siihen asti, kun jompikumpi lähti ravintolasta pois. Mitään sen jälkeen ei enää yhden juoman vuoksi tarvinnut tapahtua, mutta naiset osasivat myös kieltäytyä tarjotuista juomista, jos miehen seura ei kiinnostanut. 

Nykyisin tilanne on aivan toinen. Treffaillaan ja deittaillaan. Jotkut jopa deittailevat ihan vain tutustuakseen uusiin ihmisiin eikä niinkään parisuhde mielessään. Deittailu on ajanviettotapa ja yleensä toisen seurassa ei olla edes kovin montaa tuntia. Siinä missä ennen sinkku kävi treffeillä jossain maksullisessa paikassa ehkä kerran tai kaksi vuodessa, nykyisin käydään kerran tai kaksi viikossa. Jotkut useamminkin. Ennen siis mentiin treffeille vasta sitten, kun oltiin kiinnostuttu. Nyt mennään treffeille katsomaan, kiinnostaisiko. 

Lisään tähän vielä, että mun nuoruudessani kun oli ensin tapailtu ja tutustuttu toiseen niin hyvin, että ylipäätään lähdettiin minnekään ravintolaan kahdestaan, ei tarvinnut seuraavana päivänä kysellä ystäviltä ja kavereilta (netin keskustelupalstojahan ei vielä ollut keksittykään) , että seurustellaankohan me vai ei. Kyllä seurusteltiin, kun kerran oltiin tuohon asti jo päästy. 

Jotenkin huvittaa tämä miten alentavasti koitat puhua muista ja vielä noin yleistäen. Tunnetko itsesi nyt paremmaksi?

Ei ollut tarkoitus puhua alentavasti enkä tunne itseäni mitenkään paremmaksi. Kerroin vain, miksi tuollainen vanha etiketti on joskus ollut ihan ok, mutta ei enää, kun maailma on muuttunut. On hieman eri asia tarjota ravintolassa uudelle tyttöystävälleen kuin jollekin randomnaiselle, jonka vasta ensimmäistä kertaa tapaa eikä välttämättä ole edes millään tavalla kiinnostunut koko naisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tarjoaa mulle ravintolassa niin sen jälkeen on todennäköisempää, että kutsun vuorostani hänet esimerkiksi leffaa katsomaan ja hoidan puolestani tarjoilut. En odota, että siitä tulisi tapa että mies aina tarjoaa vaan se kertoo minulle, että hän on kiinnostunut ja arvostaa minua. Jos ei sitä yhtä kertaa ensimmäisillä treffeillä raski tarjota kahvia tai ruokaa, niin tulee sellainen fiilis ettei muutenkaan ehkä ole kovin kiinnostunut.

Mitä se kertoo sinusta, että et enää lähde toisille treffeille, jos mies maksa laskuasi?

Se varmaan kertoo etten ole mikään halpa heitukka joka tapailee sellaista miestä jolla on niin paljon naisia kierrossa ettei yhtä kahvia ole varaa tarjota. ;)

Käytkö sä useinkin ravintolassa vain kahvilla? Luepa eka viestisi. ;)

Luepa itse ajatuksen kanssa ihan loppuun asti. Siellä on lopussa mainittu kahvi tai ruoka.

Eli ruoan maksat itse mutta kahvia et?

Ap voisi jo kertoa, miksi hänen nimenomaan pitää päästä ravintolaan treffeille?

Ei tasa-arvo ole sitä, että kaikki jaetaan joka hetkessä sentilleen/minuutilleen/mistä nyt onkin kyse tasan. Minä odotan, että jos mies on minut ravintolaan kutsunut, että hän myös tarjoutuu maksamaan. Omalla kohdallani kyse on siitä, että en ole itse pätkän vertaa pihi ja pikkutarkka, enkä sitä halua kumppaniltakaan. Mä voin sitten vallan mainiosti tarjota seuraavalla kerralla, ja jos oikein suhteeseen asti mennään, niin sit kulut jaetaan pitkässä juoksussa sovitulla tavalla, muttei hitto soikoon niin, että ruvetaan senttejä laskemaan tai joka ravintolareissun jälkeen tilejä tasaamaan. Olen ollut suhteessa siten, että olin itse töissä ja mies vielä opiskeli. Maksoin ihan vapaasta tahdostani suurimman osan kuluistamme, no prob, mutta siihen tuskin olis päädytty, jos ensimmäisillä treffeillä olisi laskunmaksusta numero tehty.

Venäläiset venäjälle! kirjoitti:

Venäläiset naiset on aina olleet vaativia. Heille ei tavallinen duunari Suomesta kelpaa ovat niin tunnetusti ronkeleita. Pysykää Venäjällä h...rat! Maksakoot Vladimir heidän ravintola laskunsa!

On viisasta olla vaativa, olisi kamalaa olla parisuhteessa vain jonkun kanssa. Puolisoa on tarkoitus arvostaa, ja se näkyy myös arjessa. Siksi treffeillekään ei lähdetä kenen tahansa kanssa (en tiedä kuinka somesukupolvi toimii). Venäjällä roolijako on edelleen varsin perinteinen. Treffeillä pitäisin erittäin tylynä sitä, jos mies paiskaisi oven kasvoilleni tai kinaisi laskun maksusta. Minä olen naimisissa suomalaisen duunarimiehen kanssa, joka tarjosi ensitreffeillä.

19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kutsuu treffikumppanin vaikka kävelylle eikä ravintolaan, jos maksamisesta pitää tehdä haloo. Voihan sitä pitää etikettisääntöjä vanhanaikaisina, mutta ei se sitä muuta että useimmat elävät niiden mukaan ihan normaalisti. 

En missään vaiheessa sanonut puhuvani vain omasta tilanteestani, vaan etiketistä, josta olisi aika luopua.

Ap

Mä olen sun kanssasi niin samaa mieltä!!! Olen pian kuuskymppinen ja omat pariutumisrituaalini tapahtuivat 1980-luvulla. Maailma oli silloin hyvin erilainen. Ei ollut nettiä eikä netin deittipalstoja, Tindereistä sun muista puhumattakaan. Vaikka olinkin nuorena kaunis nainen, ei tuolla Helsingin kaduilla kuukaudessa tullut vastaan sataa miestä, jotka olisivat pysäyttäneet ja ehdottaneet kahvilaan tai ravintolaan lähtöä. Ei muuten tullut sitä ensimmäistäkään kutsua. Miehet ja naiset tutustuivat toisiinsa silloin aivan eri tavalla. Kaveriporukoissa, opiskelupaikassa tai ihan vaan baarissa. Jos joku tyyppi vaikutti kiinnostavalta, niin ensin vaihdettiin puhelinnumeroita. Soiteltiin ja saatettiin sopia just joku yhteinen kävely tms. Siihen aikaan ei ollut kahviloitakaan joka kadun kulmassa, joten useimmiten vain käveltiin yhdessä. Vasta, kun oltiin tutustuttu ja miestä alkoi nainen kiinnostaa jo vakavammassakin mielessä, mies ehdotti ravintolaa tms ja etiketin mukaan maksoi. Ja jo silloin, jos molemmat olivat persaukisia opiskelijoita, kumpikin maksoi oman osuutensa itse tai tehtiin jotain sellaista, mikä ei maksanut mitään. Baarissa mies saattoi ehdottaa tarjoavansa jollekin kiinnostavalle naiselle juoman, mutta eivät miehet kiertäneet ympäri ravintolaa ehdottamassa tuota kaikille kiinnostaville naisille. Ja jos nainen suostui ottamaan juoman vastaan, niin nainen oli silloin valmis viettämään miehen kanssa ravintolassa hieman pidemmän aikaa kuin vain sen yhden juoman verran. Jutella, käydä tanssimassa ja usein sen illan siihen asti, kun jompikumpi lähti ravintolasta pois. Mitään sen jälkeen ei enää yhden juoman vuoksi tarvinnut tapahtua, mutta naiset osasivat myös kieltäytyä tarjotuista juomista, jos miehen seura ei kiinnostanut. 

Nykyisin tilanne on aivan toinen. Treffaillaan ja deittaillaan. Jotkut jopa deittailevat ihan vain tutustuakseen uusiin ihmisiin eikä niinkään parisuhde mielessään. Deittailu on ajanviettotapa ja yleensä toisen seurassa ei olla edes kovin montaa tuntia. Siinä missä ennen sinkku kävi treffeillä jossain maksullisessa paikassa ehkä kerran tai kaksi vuodessa, nykyisin käydään kerran tai kaksi viikossa. Jotkut useamminkin. Ennen siis mentiin treffeille vasta sitten, kun oltiin kiinnostuttu. Nyt mennään treffeille katsomaan, kiinnostaisiko. 

Lisään tähän vielä, että mun nuoruudessani kun oli ensin tapailtu ja tutustuttu toiseen niin hyvin, että ylipäätään lähdettiin minnekään ravintolaan kahdestaan, ei tarvinnut seuraavana päivänä kysellä ystäviltä ja kavereilta (netin keskustelupalstojahan ei vielä ollut keksittykään) , että seurustellaankohan me vai ei. Kyllä seurusteltiin, kun kerran oltiin tuohon asti jo päästy. 

Jotenkin huvittaa tämä miten alentavasti koitat puhua muista ja vielä noin yleistäen. Tunnetko itsesi nyt paremmaksi?

Ei ollut tarkoitus puhua alentavasti enkä tunne itseäni mitenkään paremmaksi. Kerroin vain, miksi tuollainen vanha etiketti on joskus ollut ihan ok, mutta ei enää, kun maailma on muuttunut. On hieman eri asia tarjota ravintolassa uudelle tyttöystävälleen kuin jollekin randomnaiselle, jonka vasta ensimmäistä kertaa tapaa eikä välttämättä ole edes millään tavalla kiinnostunut koko naisesta. 

Täällä nyt on jo aika monta kertaa kyseenalaistettu se että kuka edes menee ensitreffeillä ravintolaan.