Lue keskustelun säännöt.
Treffikumppaneiden esikarsinta ammatin perusteella
12.07.2017 |
Toisessa ketjussa joku nainen kysyi, mitä mieltä miehet ovat siitä, että naisella on ammattina sairaanhoitaja, ensihoitaja tai terveydenhoitaja.
Minun on vaikea kuvitella, että seurustelisin noiden ammattien edustajien kanssa, niin tärkeitä ja tarpeellisia kuin ne ovatkin.
Kaikki useamman kerran deittailemani naiset ovat olleet taiteilijoita, tutkijoita, kääntäjiä, opettajia, freelancereita tai kulttuurialalla töissä. Oma naismakuni suosii älykkäitä, sivistyneitä, boheemeja ja luovia naisia, joita ei kiinnosta perhe-elämä tai muu keskiluokkainen hapatus. Vuorotyöläisen kanssa deittailu ei myöskään pidemmän päälle toimisi.
En ole ehdottomasti hoitajan tapailua vastaan, mutta ihan selvää on, että hyvin pieni osuus hoitoalalla työskentelevistä sopii minulle kumppaniksi, kun taas vaikka muusikoista minulle sopii huomattavan suuri osuus. Tinderissä svaippasin kaikki hoitajat suosiolla vasemmalle, koska minulla ei ole aikaa etsiä neulaa heinäsuovasta.
Minkä ammattien perusteella sinä esikarsit treffikumppaneita tai mitkä ammatit saavat sinut muuten epäilemään, ettei tämä tyyppi välttämättä ole sinulle sopiva?
Kommentit (141)
Huomaan tulevani juttuun parhaiten ihmisten kanssa, joille on tärkeää lisätä alati tietämystään ja jotka ovat kiinnostuneita tieteistä ja taiteista. Telkkaria päivät pääksytysten tuijottelevat "iha sama mulle" -ihmiset ei oikein sytytä - mistä voi keskustella tyypin kanssa, joka vain osaa ottaa kantaa Temptation Islandin tapahtumiin tai Idolsin tuomarointiin?
Fiksuimmat ja monipuolisimmin ajattelevat ihmiset ovat olleet järjestään humanisteja ja muusikoita. Ihminen, jossa kohtaa älykkyys ja pitkäjänteisen, vuosien tai vuosikymmenten soittoharjoittelun muovaamat aivot ovat kombinaatio, jota vaikkapa perus amiksen on mielestäni vaikea haastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla karsiutuisi heti ihminen joka ei ymmärrä ammatin ja koulutuksen eroa. Olen koulutukseltani ekonomi, mutta en ammatiltani. Jos joku yleistää elämäntyyliin tai arvoni tietynlaisiksi koulutukseni perusteella on kyllä mieleltään köyhä henkilö. Tutkintopaperistahan sen näkee että a) mitä teen työkseni ja b) millainen ihminen olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar hento valkoinen eli sairaanhoitaja olisi minunkin unelmien vaimon ammatti. Jotenkin sitä aina miesporukassakin päädytään tähän aiheeseen ja valehtelematta kaikilla kavereillanikin on sama mielipide. Jotenkin me miehet ajatellaaan että sairaanhoitajat ovat empaattisia, kauniita, tarpeeksi fiksuja ja ennen kaikkea hyvää vaimo- ja äitimateriaalia.
Sen sijaan itseäni ei kiehdo esim. juristit eikä ekonomit vaikka itsekin jälkimmäinen olen. En myöskään halua taiteilijaa tai muusikkoa, koska taiteilijasielu nyt vaan ei mua kiinnosta. M31
Sairaanhoitajat ovat useimmiten erittäin epäempaattisia, todella tiukkapipoisia, maailmankuva on mustavalkoinen ja lisäksi ovat vielä terveysnatseja.
Olen huomannut, että moni nainen vihaa sairaanhoitajia ja puhuvat ikävään sävyyn. En tiedä onko se kateutta kun tiedätte, että meillä miehillä on tietynlainen kiinnostus sairaanhoitajia kohtaan vai mistä oikein kiikastaa. Itse olen saanut aina loistavaa palvelua sairaanhoitajilta, jotka ovat huomattavasti asiakaspalveluhenkisempiä ja sosiaalisempia kuin lääkärit. Ihan koska tahansa ottaisin sellaisen vaimon. :) M31
Tunnen yhden pariskunnan missä mies on lääkäri ja nainen sairaanhoitaja. Olivat molemmat lukiossa mun luokalla ja nainen oli luokan paras. Keskiarvo heittämällä yli 9, mutta halusi nimenomaan sairaanhoitajaksi eikä lääkäriksi. Eli aina ei kannata ajatella niin kapeakatseisesti sillä tämä nainen on todistetusti fiksumpi kuin miehensä vaikka onkin matalammin koulutettu.
Lisäksi sairaanhoitajaksi hyviin ammattikorkeakouluihin on vaikea päästä. Tyttärellä lukion keskiarvo oli 8, eikä päässyt edes Tampereen ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin jonne vaadittiin mielestäni aika hyvät paperit. Nyt opiskelee sitten pienemmässä kaupungissa minne oli helpompi päästä.
Ei ole ammatilla mitään väliä.
Ensin katson kuvat ja jos nainen kiinnostaa ulkoisesti, niin sitten arvioin onko hän lainkaan selväjärkinen. Jos vaikuttaa selväjärkiseltä, niin mietin, että onko hän yhtään tyyppiäni. Jos on edes sinne päin, niin painan sydäntä.
Ehkä jos etsisin parisuhdetta kovinkin vakavissani, niin saattaisin katsoa myös ammattia tarkemmin. Itsekin ottaisin mieluiten naisen, joka ei ole vuorotyössä. Minä kuitenkin tutustun kaikkiin aina lähtökohtaisesti kaverina pienellä flirtillä ja siitä sitten katsotaan, että mihin suuntaan mennään. Eipä se ole mikään katastrofi jos meistä ei suhteeseen ole, kunhan tullaan juttuun hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos profiloinnin perusteella mentäisiin, niin kyllä mulla karsiutuisi pois matalapalkka- sekä duunarialat (kaupankassat, vartijat, raksamiehet...) sekä vuorotyöläiset (sairaanhoitajat). Pienyrittäjätkin luultavasti tiputtaisin pois heidän mahdollisen ajanpuutteensa vuoksi.
Monien mollaamat insinöörit on taas mulle ilmeisesti melko hyvä valinta, sillä huomaan monien amk- sekä dippa-inssien kiinnostuvan minusta ja minun heistä. Entisen avopuolison kanssa heilasteltiin nelisen vuotta (amk-insinööri) ja nykyinenkin on insinööri-taustainen :D.
Vierailija kirjoitti:
Naisille tuo ammatti on todella tärkeä juttu. Nopeasti loppuu kiinnostus kun nainen saa tietää, että mies on vain duunari...
Duunarit on kaikkein seksikkäimpiä. Mielikuva on karskista miehestä joka osaa tehdä miesten töitä, rakentaa talon ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar hento valkoinen eli sairaanhoitaja olisi minunkin unelmien vaimon ammatti. Jotenkin sitä aina miesporukassakin päädytään tähän aiheeseen ja valehtelematta kaikilla kavereillanikin on sama mielipide. Jotenkin me miehet ajatellaaan että sairaanhoitajat ovat empaattisia, kauniita, tarpeeksi fiksuja ja ennen kaikkea hyvää vaimo- ja äitimateriaalia.
Sen sijaan itseäni ei kiehdo esim. juristit eikä ekonomit vaikka itsekin jälkimmäinen olen. En myöskään halua taiteilijaa tai muusikkoa, koska taiteilijasielu nyt vaan ei mua kiinnosta. M31
Sairaanhoitajat ovat useimmiten erittäin epäempaattisia, todella tiukkapipoisia, maailmankuva on mustavalkoinen ja lisäksi ovat vielä terveysnatseja.
Olen huomannut, että moni nainen vihaa sairaanhoitajia ja puhuvat ikävään sävyyn. En tiedä onko se kateutta kun tiedätte, että meillä miehillä on tietynlainen kiinnostus sairaanhoitajia kohtaan vai mistä oikein kiikastaa. Itse olen saanut aina loistavaa palvelua sairaanhoitajilta, jotka ovat huomattavasti asiakaspalveluhenkisempiä ja sosiaalisempia kuin lääkärit. Ihan koska tahansa ottaisin sellaisen vaimon. :) M31
Ennakkoluuloni johtuu siitä että kaikki tytöt jotka luokaltani päätyivät sairaanhoitajiksi olivat koulukiusaajia, pitivät itseään muita parempana ja olettivat että heidän pitää kaikki saada valmiina ilman työntekoa. Pissiksistä tuli lähihoitajia.
Oli aika vaivaannuttavaa käytä terveydenhoitajan tarkastuksessa kun nuorella terveydenhoitajalla oli jäätävä flirtti päällä koko käynnin ajan. Sattui kyllä olemaan itseäni miellyttävä nainen, mutta en tuossa yhteydessä kokenut sitä oikein sopivaksi, enkä myöskään kokenut, että olisin oikein voinut vastata flirttiin jos kuitenkin luin sen väärin, jota kyllä pidin aika epätodennäköisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä edellytän tohtorin tutkintoa. Varsinaisella palkkatyöllä ei niinkään ole väliä, tutkija tai koulutusta vastaamaton, ihan sama. Tohtorin tutkinto siitä syystä, että sellaisia kaikki mieheni ovat olleet tähänkin asti ja tunnen tyypin läpikotaisin. Olen itsekin akateeminen. En voisi kuvitella olevani kimpassa jonkun roparin kanssa, jonka ajatuksenjuoksu jo itselläään on minulle mysteeri.
Aika huvittava lausunto. Tunnet tohtorityypin läpikotaisin muutaman seurustelukumppanin kokemuksella? Yliopistossa noita tohtorityyppejä kouluttaneena, ja myöhemmin muualla työelämässä eri alojen tohtoreita tavanneena en kyllä pysty määrittämään tuota "tyyppiä". Väitöskirjatyöhön hakeudutaan hyvin erilaisin motiivein, eri oppiaineiden opiskelijoiden "tyypit" on huomattavasti selkeämmät kuin maisterijoukosta jatko-opintoihin jatkaneen joukon erot muista. Kun itse sanot olevasi akateeminen, et väitellyt et todennäköisesti ole väitellyt? Ja etkö mielestäsi ole hyvin samanlainen kuin ne väitelleet?
Parhaimmillaan pitkät yliopisto-opiskelut jättävät jälkensä ihmiseen (tai opiskelemaan on hakeutunut jo nämä omaavat) jonkinlaisena ajattelun kirkkautena. Kyetään analysoimaan asioita objektiivisesti, huomaamaan oman osaamisen rajat ja näkemään useita vaihtoehtoja sen ensimmäisen päähän pälkähtävän lisäksi. Näin parhaassa tapauksessa mutta aika usein kykyjä kyetään käyttämään vain omassa työssä, tunnepuolen asioissa ja sosiaalisesa kanssakäymisessä yliopistolaiset osaavat olla myös äärettömän "tyhmiä", impulsiivisia ja lyhytnäköisiä. Älykkyys ei väistämättä tuo viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille tuo ammatti on todella tärkeä juttu. Nopeasti loppuu kiinnostus kun nainen saa tietää, että mies on vain duunari...
Duunarit on kaikkein seksikkäimpiä. Mielikuva on karskista miehestä joka osaa tehdä miesten töitä, rakentaa talon ym.
Semmonen ihana suomalainen byggmax-mies? Tykkään myös <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ja monipuolisimmin ajattelevat ihmiset ovat olleet järjestään humanisteja ja muusikoita. Ihminen, jossa kohtaa älykkyys ja pitkäjänteisen, vuosien tai vuosikymmenten soittoharjoittelun muovaamat aivot ovat kombinaatio, jota vaikkapa perus amiksen on mielestäni vaikea haastaa.
Matemaatikot ja luonnontieteilijät ovat tutkitusti älykkäimpiä. Pianonsoittoa harrastavana on pakko tunnustaa, että musisointi on oikeasti aika amishommaa. Eri asia tietysti, jos tekee musiikkia itse
Multa sai pakit just palomies-sairaankuljettaja.
Mä en halua pahalle haisevaa miestä, enkä mitään tyhjätaskua, nehän aina valittaa surkeasta liksasta.
Ja pitää olla päässä vikaa jos haluaa ja pystyy katselemaan pahastikin loukkaantuneita ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä edellytän tohtorin tutkintoa. Varsinaisella palkkatyöllä ei niinkään ole väliä, tutkija tai koulutusta vastaamaton, ihan sama. Tohtorin tutkinto siitä syystä, että sellaisia kaikki mieheni ovat olleet tähänkin asti ja tunnen tyypin läpikotaisin. Olen itsekin akateeminen. En voisi kuvitella olevani kimpassa jonkun roparin kanssa, jonka ajatuksenjuoksu jo itselläään on minulle mysteeri.
Aika huvittava lausunto. Tunnet tohtorityypin läpikotaisin muutaman seurustelukumppanin kokemuksella? Yliopistossa noita tohtorityyppejä kouluttaneena, ja myöhemmin muualla työelämässä eri alojen tohtoreita tavanneena en kyllä pysty määrittämään tuota "tyyppiä". Väitöskirjatyöhön hakeudutaan hyvin erilaisin motiivein, eri oppiaineiden opiskelijoiden "tyypit" on huomattavasti selkeämmät kuin maisterijoukosta jatko-opintoihin jatkaneen joukon erot muista. Kun itse sanot olevasi akateeminen, et väitellyt et todennäköisesti ole väitellyt? Ja etkö mielestäsi ole hyvin samanlainen kuin ne väitelleet?
Parhaimmillaan pitkät yliopisto-opiskelut jättävät jälkensä ihmiseen (tai opiskelemaan on hakeutunut jo nämä omaavat) jonkinlaisena ajattelun kirkkautena. Kyetään analysoimaan asioita objektiivisesti, huomaamaan oman osaamisen rajat ja näkemään useita vaihtoehtoja sen ensimmäisen päähän pälkähtävän lisäksi. Näin parhaassa tapauksessa mutta aika usein kykyjä kyetään käyttämään vain omassa työssä, tunnepuolen asioissa ja sosiaalisesa kanssakäymisessä yliopistolaiset osaavat olla myös äärettömän "tyhmiä", impulsiivisia ja lyhytnäköisiä. Älykkyys ei väistämättä tuo viisautta.
Tohtorit tietävät mistä ovat kiinnostuneita mikäli motiivi oli tiede eikä esimerkiksi status tai raha. Se tekee heidät vapaiksi. En tunne ainuttakaan tohtoria, jota kiinnostaisi esim. statuskilpailu. En ole väitellyt, mutta olen tuplamaisteri ja kokemukseni perustuvat yli 20:n vuoden parisuhdekokemuksiin ja ystävyyssuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ja monipuolisimmin ajattelevat ihmiset ovat olleet järjestään humanisteja ja muusikoita. Ihminen, jossa kohtaa älykkyys ja pitkäjänteisen, vuosien tai vuosikymmenten soittoharjoittelun muovaamat aivot ovat kombinaatio, jota vaikkapa perus amiksen on mielestäni vaikea haastaa.
Matemaatikot ja luonnontieteilijät ovat tutkitusti älykkäimpiä. Pianonsoittoa harrastavana on pakko tunnustaa, että musisointi on oikeasti aika amishommaa. Eri asia tietysti, jos tekee musiikkia itse
Monet muusikot ovat matemaattisesti lahjakkaita. Et ilmeisesti ole kovin pitkälle sitä musiikkia opiskellut? Toki alaa voi opiskella niin amiksessa, taidelukiossa, amkissa että yliopistossa.
Aivotutkijat erottavat muusikoiden aivot välittömästi muiden aivoista. Älykkyysväitteeseesi en tällä kommentilla ota kantaa, joskin käsityksesi älykkyydestä tuntuu olevan varsin rajoittunut.
Terveisin ammattimuusikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä edellytän tohtorin tutkintoa. Varsinaisella palkkatyöllä ei niinkään ole väliä, tutkija tai koulutusta vastaamaton, ihan sama. Tohtorin tutkinto siitä syystä, että sellaisia kaikki mieheni ovat olleet tähänkin asti ja tunnen tyypin läpikotaisin. Olen itsekin akateeminen. En voisi kuvitella olevani kimpassa jonkun roparin kanssa, jonka ajatuksenjuoksu jo itselläään on minulle mysteeri.
Aika huvittava lausunto. Tunnet tohtorityypin läpikotaisin muutaman seurustelukumppanin kokemuksella? Yliopistossa noita tohtorityyppejä kouluttaneena, ja myöhemmin muualla työelämässä eri alojen tohtoreita tavanneena en kyllä pysty määrittämään tuota "tyyppiä". Väitöskirjatyöhön hakeudutaan hyvin erilaisin motiivein, eri oppiaineiden opiskelijoiden "tyypit" on huomattavasti selkeämmät kuin maisterijoukosta jatko-opintoihin jatkaneen joukon erot muista. Kun itse sanot olevasi akateeminen, et väitellyt et todennäköisesti ole väitellyt? Ja etkö mielestäsi ole hyvin samanlainen kuin ne väitelleet?
Parhaimmillaan pitkät yliopisto-opiskelut jättävät jälkensä ihmiseen (tai opiskelemaan on hakeutunut jo nämä omaavat) jonkinlaisena ajattelun kirkkautena. Kyetään analysoimaan asioita objektiivisesti, huomaamaan oman osaamisen rajat ja näkemään useita vaihtoehtoja sen ensimmäisen päähän pälkähtävän lisäksi. Näin parhaassa tapauksessa mutta aika usein kykyjä kyetään käyttämään vain omassa työssä, tunnepuolen asioissa ja sosiaalisesa kanssakäymisessä yliopistolaiset osaavat olla myös äärettömän "tyhmiä", impulsiivisia ja lyhytnäköisiä. Älykkyys ei väistämättä tuo viisautta.
Tohtorit tietävät mistä ovat kiinnostuneita mikäli motiivi oli tiede eikä esimerkiksi status tai raha. Se tekee heidät vapaiksi. En tunne ainuttakaan tohtoria, jota kiinnostaisi esim. statuskilpailu. En ole väitellyt, mutta olen tuplamaisteri ja kokemukseni perustuvat yli 20:n vuoden parisuhdekokemuksiin ja ystävyyssuhteisiin.
Olet varmaan elänyt jossain täysin eri yliopistomaailmassa kuin minä jos et ole statuskilpailua huomannut. Monestihan meininki on kuin hiekkalaatikolla kahdeksanvuotiaiden kesken. Toki se on ymmärrettävää kun kilpaillaan samoista apurahoista ja status, maine ym ulkotieteelliset seikat ikävä kyllä niihinkin vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ja monipuolisimmin ajattelevat ihmiset ovat olleet järjestään humanisteja ja muusikoita. Ihminen, jossa kohtaa älykkyys ja pitkäjänteisen, vuosien tai vuosikymmenten soittoharjoittelun muovaamat aivot ovat kombinaatio, jota vaikkapa perus amiksen on mielestäni vaikea haastaa.
Muusikoilla ei yleensä ole mitenkään erityisen korkea älykkyysosamäärä saatika humanisteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä edellytän tohtorin tutkintoa. Varsinaisella palkkatyöllä ei niinkään ole väliä, tutkija tai koulutusta vastaamaton, ihan sama. Tohtorin tutkinto siitä syystä, että sellaisia kaikki mieheni ovat olleet tähänkin asti ja tunnen tyypin läpikotaisin. Olen itsekin akateeminen. En voisi kuvitella olevani kimpassa jonkun roparin kanssa, jonka ajatuksenjuoksu jo itselläään on minulle mysteeri.
Aika huvittava lausunto. Tunnet tohtorityypin läpikotaisin muutaman seurustelukumppanin kokemuksella? Yliopistossa noita tohtorityyppejä kouluttaneena, ja myöhemmin muualla työelämässä eri alojen tohtoreita tavanneena en kyllä pysty määrittämään tuota "tyyppiä". Väitöskirjatyöhön hakeudutaan hyvin erilaisin motiivein, eri oppiaineiden opiskelijoiden "tyypit" on huomattavasti selkeämmät kuin maisterijoukosta jatko-opintoihin jatkaneen joukon erot muista. Kun itse sanot olevasi akateeminen, et väitellyt et todennäköisesti ole väitellyt? Ja etkö mielestäsi ole hyvin samanlainen kuin ne väitelleet?
Parhaimmillaan pitkät yliopisto-opiskelut jättävät jälkensä ihmiseen (tai opiskelemaan on hakeutunut jo nämä omaavat) jonkinlaisena ajattelun kirkkautena. Kyetään analysoimaan asioita objektiivisesti, huomaamaan oman osaamisen rajat ja näkemään useita vaihtoehtoja sen ensimmäisen päähän pälkähtävän lisäksi. Näin parhaassa tapauksessa mutta aika usein kykyjä kyetään käyttämään vain omassa työssä, tunnepuolen asioissa ja sosiaalisesa kanssakäymisessä yliopistolaiset osaavat olla myös äärettömän "tyhmiä", impulsiivisia ja lyhytnäköisiä. Älykkyys ei väistämättä tuo viisautta.
Tohtorit tietävät mistä ovat kiinnostuneita mikäli motiivi oli tiede eikä esimerkiksi status tai raha. Se tekee heidät vapaiksi. En tunne ainuttakaan tohtoria, jota kiinnostaisi esim. statuskilpailu. En ole väitellyt, mutta olen tuplamaisteri ja kokemukseni perustuvat yli 20:n vuoden parisuhdekokemuksiin ja ystävyyssuhteisiin.
Olet varmaan elänyt jossain täysin eri yliopistomaailmassa kuin minä jos et ole statuskilpailua huomannut. Monestihan meininki on kuin hiekkalaatikolla kahdeksanvuotiaiden kesken. Toki se on ymmärrettävää kun kilpaillaan samoista apurahoista ja status, maine ym ulkotieteelliset seikat ikävä kyllä niihinkin vaikuttavat.
Nykyinen mieheni on jo kolmannessa polvessa tohtori. Ei leiki hiekkalaatikolla muutoin kuin lastensa kanssa.
Ootte ihania, kinastelette AV:lla siitä kuka on älykkäin :)
Minä edellytän tohtorin tutkintoa. Varsinaisella palkkatyöllä ei niinkään ole väliä, tutkija tai koulutusta vastaamaton, ihan sama. Tohtorin tutkinto siitä syystä, että sellaisia kaikki mieheni ovat olleet tähänkin asti ja tunnen tyypin läpikotaisin. Olen itsekin akateeminen. En voisi kuvitella olevani kimpassa jonkun roparin kanssa, jonka ajatuksenjuoksu jo itselläään on minulle mysteeri.