Lue keskustelun säännöt.
Treffikumppaneiden esikarsinta ammatin perusteella
12.07.2017 |
Toisessa ketjussa joku nainen kysyi, mitä mieltä miehet ovat siitä, että naisella on ammattina sairaanhoitaja, ensihoitaja tai terveydenhoitaja.
Minun on vaikea kuvitella, että seurustelisin noiden ammattien edustajien kanssa, niin tärkeitä ja tarpeellisia kuin ne ovatkin.
Kaikki useamman kerran deittailemani naiset ovat olleet taiteilijoita, tutkijoita, kääntäjiä, opettajia, freelancereita tai kulttuurialalla töissä. Oma naismakuni suosii älykkäitä, sivistyneitä, boheemeja ja luovia naisia, joita ei kiinnosta perhe-elämä tai muu keskiluokkainen hapatus. Vuorotyöläisen kanssa deittailu ei myöskään pidemmän päälle toimisi.
En ole ehdottomasti hoitajan tapailua vastaan, mutta ihan selvää on, että hyvin pieni osuus hoitoalalla työskentelevistä sopii minulle kumppaniksi, kun taas vaikka muusikoista minulle sopii huomattavan suuri osuus. Tinderissä svaippasin kaikki hoitajat suosiolla vasemmalle, koska minulla ei ole aikaa etsiä neulaa heinäsuovasta.
Minkä ammattien perusteella sinä esikarsit treffikumppaneita tai mitkä ammatit saavat sinut muuten epäilemään, ettei tämä tyyppi välttämättä ole sinulle sopiva?
Kommentit (141)
Poliitikot, myyntipäälliköt ja monen sorttiset uraohjukset kuullostaisivat tylsältä, mutta antaisin kivan tuntuiselle miehelle silti mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksin myyminen olisi sellainen, joka ei oikein omaan parisuhteeseeni sopisi, joten alan vaihto olisi kyllä tarpeen ennen mitään vakavampaa. Muuten sitten rikoksilla itsensä elättäminen ja sellaiset ammatit jotka asettaisivat liikaa reunaehtoja esim ajankäytön suhteen tai jotka sotisivat omia arvojani vastaan.
En ottaisi ihmissuhdealalla tai hoitoalalla työskentelevää miestä. Heillä menee aika ja empatia hoidettaville ja eihän sitä enää kotona riitä. Päinvastoin puretaan huono olo siellä, missä se pitäisi olla sallittua eli kotona. En myöskään lääkäriä, juristia tai liikealalla työskentelevää, Itseriittoisuus ja hierarkia korostuvat noissa ammattiryhmissä.
Anonymi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haen koulutettua kumppania, joten tulen karsineeksi sellaiset, joiden ammatti ei vaadi pitkää koulutusta. Varmaan tähän menisivät kuljettajat, asentajat, varastomiehet, palomiehet, kirvesmiehet ym.
Tunnen monia hyviä tyyppejä näistä ammateista, mutta meillä ei olisi riittävästi yhteistä parisuhteeksi asti. Tutkani näyttää usein osuvan insinööreihin ja arkkitehteihin.Voi hyvää päivää... Minä itse IT alalla töissä (korkeakoulutettu) ja tiedän kaverin, joka on koulutukseltaan putkimies, ja osaa Win/Unix maailmat kuin omat taskut. Loistava ihminen ja parisuhteessa, joka ainakin ulospäin näyttää toimivan hienosti, kaverin vaimo on opettaja, kuten mullakin. Jos noin karsit miehiä pois, niin onnea ja voimaa...menee moni hyvä mies täysin ohi. Tietty saat valita niin kuin haluat.
Jaa että Unix -hommat hoituu ja ulospäin näyttää toimivan hyvin? Mitä muuta sitä nyt voi kumppanilta toivoakaan. :D
Mutta ihan vakavissaan: Totta kai esikarsimalla menee helmiä ohi. Niitä menee ohi ihan tuolla kadulla kävellessä, etkä koskaan saa tietää heistä mitään. Mutta vielä enemmän helmiä menee ohi, kun deittailet ryhmiä, joista sielunkumppanisi löytyy hyvin epätodennäköisesti, etkä ryhmiä, joista hän löytyy paljon todennäköisemmin. On järkevämpää etsiä neulaa ompelulaatikosta kuin heinäsuovasta, ja deittailulla on aika jyrkkä opportunity cost.
Minusta aika selvä asia. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ja monipuolisimmin ajattelevat ihmiset ovat olleet järjestään humanisteja ja muusikoita. Ihminen, jossa kohtaa älykkyys ja pitkäjänteisen, vuosien tai vuosikymmenten soittoharjoittelun muovaamat aivot ovat kombinaatio, jota vaikkapa perus amiksen on mielestäni vaikea haastaa.
Matemaatikot ja luonnontieteilijät ovat tutkitusti älykkäimpiä. Pianonsoittoa harrastavana on pakko tunnustaa, että musisointi on oikeasti aika amishommaa. Eri asia tietysti, jos tekee musiikkia itse
Monet muusikot ovat matemaattisesti lahjakkaita. Et ilmeisesti ole kovin pitkälle sitä musiikkia opiskellut? Toki alaa voi opiskella niin amiksessa, taidelukiossa, amkissa että yliopistossa.
Aivotutkijat erottavat muusikoiden aivot välittömästi muiden aivoista. Älykkyysväitteeseesi en tällä kommentilla ota kantaa, joskin käsityksesi älykkyydestä tuntuu olevan varsin rajoittunut.
Terveisin ammattimuusikko
Olen itseoppinut. Tuntemani muusikot ovat niitä, jotka valitsivat palikkamatikan lukiossa, jos edes lukioon jaksoivat mennä. Jos tarkastelee soittamista tarkemmin, niin sehän on selvää amishommaa: toimitaan annettujen ohjeiden perusteella. Toki jos haluaa käyttää jotain sääliälykkyysteoriaa, jossa musiikillinen lahjakkuus lasketaan älykkyyden osa-alueeksi, saadaan muusikoistakin älykkäitä ja kaikilla on kivaa
Kasarmikeikari heti hylkyyn, heikkolahjaisia juoppopyrkyreitä.
Ei ainutta omaperäistä ajatusta odotettavissa elinajanodotteen puitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota/ottanut koulutusta tai ammattia kriteeriksi ollenkaan; on paljon kiinnostavampaa, mitä ihminen tekee vapaa-aikanaan, kuin mitä hän tekee työkseen. Olen itse esimerkiksi töissä kaupallisella alalla aika hyväpalkkaisessa "pukupakkoduunissa", jossa ulkonäöstä huolehtiminen lasketaan firman käyntikortiksi - minkälaiseksi ihmiseksi minut tämän perusteella luokiteltaisiin? Ehkä uraohjukseksi, materialistiksi, kovaksi businessnaiseksi..?
Oikeasti materia ei kiinnosta pätkääkään, ja töitä teen vain pystyäkseni tekemään kivoja juttuja vapaa-ajalla. Lisäksi olen niin softis kuin olla saattaa... ;) Harrastan meditaatiota ja joogaa, polttelen vesipiippua sekä suitsukkeita ja kuuntelen 70-luvun musiikkia. Kannatan rakkautta ja maailmanrauhaa. (Olen siis valepukuinen hippi! :D)
Unelma-ammatti vaimolla olisi ehdottomasti sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja. Jälkimmäinen vielä parempi.
M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja miehellä suurin plussa on ensihoitaja ammattina. Myös sairaanhoitaja on hyvä sekä lääkäri.
Osa miehistä ihailee sairaanhoitajia. Oletettavasti sh on kiltti, empaattinen ja huolehtiva, hyvä kuuntelemaan, äitihahmo. Jos on ollut itse hoidettavana sairaalassa, on helppo mieltyä hoitaja-imagoon. Oman osansa antaa sairaalasarjat, joissa hoitaja edustaa yli-inhimillistä äärimmilleen venyvää jumalatarta.
Totuus: vuorotyötä tekevä myötätuntouupumusta poteva matalapalkkainen nukahtamislääkkeillä lepäävä alanvaihtaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuimmat ja monipuolisimmin ajattelevat ihmiset ovat olleet järjestään humanisteja ja muusikoita. Ihminen, jossa kohtaa älykkyys ja pitkäjänteisen, vuosien tai vuosikymmenten soittoharjoittelun muovaamat aivot ovat kombinaatio, jota vaikkapa perus amiksen on mielestäni vaikea haastaa.
Matemaatikot ja luonnontieteilijät ovat tutkitusti älykkäimpiä. Pianonsoittoa harrastavana on pakko tunnustaa, että musisointi on oikeasti aika amishommaa. Eri asia tietysti, jos tekee musiikkia itse
Monet muusikot ovat matemaattisesti lahjakkaita. Et ilmeisesti ole kovin pitkälle sitä musiikkia opiskellut? Toki alaa voi opiskella niin amiksessa, taidelukiossa, amkissa että yliopistossa.
Aivotutkijat erottavat muusikoiden aivot välittömästi muiden aivoista. Älykkyysväitteeseesi en tällä kommentilla ota kantaa, joskin käsityksesi älykkyydestä tuntuu olevan varsin rajoittunut.
Terveisin ammattimuusikko
Aivotutkijat erottavat aika monen muunkin ihmisryhmän aivot, kuten meditointia harrastaneiden aivot. Se, että monet muusikot ovat älykkäitä ei kerro juuri mitään siitä, että muusikot olisivat yleisesti älykkäitä.
Sairaanhoitaja ehdottomasti seksikkäin ammatti naisella ja myös muut hoitoalan tutkinnot. Arvostan valtavasti hoitajia enkä tiedä miksi naiset haukkuvat hoitajanaisia, ehkä kateutta?
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa miehistä ihailee sairaanhoitajia. Oletettavasti sh on kiltti, empaattinen ja huolehtiva, hyvä kuuntelemaan, äitihahmo.
Yöks. Kuka mies haluaa kumppaniltaan jotakin tällaista? Jokin tossukka tai perässä vedettävä kivireki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä edellytän tohtorin tutkintoa. Varsinaisella palkkatyöllä ei niinkään ole väliä, tutkija tai koulutusta vastaamaton, ihan sama. Tohtorin tutkinto siitä syystä, että sellaisia kaikki mieheni ovat olleet tähänkin asti ja tunnen tyypin läpikotaisin. Olen itsekin akateeminen. En voisi kuvitella olevani kimpassa jonkun roparin kanssa, jonka ajatuksenjuoksu jo itselläään on minulle mysteeri.
Aika huvittava lausunto. Tunnet tohtorityypin läpikotaisin muutaman seurustelukumppanin kokemuksella? Yliopistossa noita tohtorityyppejä kouluttaneena, ja myöhemmin muualla työelämässä eri alojen tohtoreita tavanneena en kyllä pysty määrittämään tuota "tyyppiä". Väitöskirjatyöhön hakeudutaan hyvin erilaisin motiivein, eri oppiaineiden opiskelijoiden "tyypit" on huomattavasti selkeämmät kuin maisterijoukosta jatko-opintoihin jatkaneen joukon erot muista. Kun itse sanot olevasi akateeminen, et väitellyt et todennäköisesti ole väitellyt? Ja etkö mielestäsi ole hyvin samanlainen kuin ne väitelleet?
Parhaimmillaan pitkät yliopisto-opiskelut jättävät jälkensä ihmiseen (tai opiskelemaan on hakeutunut jo nämä omaavat) jonkinlaisena ajattelun kirkkautena. Kyetään analysoimaan asioita objektiivisesti, huomaamaan oman osaamisen rajat ja näkemään useita vaihtoehtoja sen ensimmäisen päähän pälkähtävän lisäksi. Näin parhaassa tapauksessa mutta aika usein kykyjä kyetään käyttämään vain omassa työssä, tunnepuolen asioissa ja sosiaalisesa kanssakäymisessä yliopistolaiset osaavat olla myös äärettömän "tyhmiä", impulsiivisia ja lyhytnäköisiä. Älykkyys ei väistämättä tuo viisautta.
Tohtorit tietävät mistä ovat kiinnostuneita mikäli motiivi oli tiede eikä esimerkiksi status tai raha. Se tekee heidät vapaiksi. En tunne ainuttakaan tohtoria, jota kiinnostaisi esim. statuskilpailu. En ole väitellyt, mutta olen tuplamaisteri ja kokemukseni perustuvat yli 20:n vuoden parisuhdekokemuksiin ja ystävyyssuhteisiin.
Olet varmaan elänyt jossain täysin eri yliopistomaailmassa kuin minä jos et ole statuskilpailua huomannut. Monestihan meininki on kuin hiekkalaatikolla kahdeksanvuotiaiden kesken. Toki se on ymmärrettävää kun kilpaillaan samoista apurahoista ja status, maine ym ulkotieteelliset seikat ikävä kyllä niihinkin vaikuttavat.
Nykyinen mieheni on jo kolmannessa polvessa tohtori. Ei leiki hiekkalaatikolla muutoin kuin lastensa kanssa.
Keskusteluun ottaa osaa useampia, itse vastaan nyt ensimmäistä kertaa kommenttini (huvittavaa kuinka joku kokee tohtorin tyypiksi jonka tuntee läpikotaisin) jälkeen. Status ei ole yhtään tärkeää - ainakaan sinulle? Onhan se toisaalta hienoa, että nykyään joku arvostaa koulutusta noin paljon, mutta aina kivempaa jos puhuu omasta kokemuksesta, ei arvaile miehensä puolesta . Akateemisilla (tarkoitan tällä väitelleitä, yliopistolla työskenteleviä) statukset ovat ehkä hieman erit kuin esim. liikemaailmassa, mutta maailma on erittäin hierakkinen ja arvolatautunut. Yliopistot ovat seurakuntien ja sairaaloiden kanssa niitä hankalimpia johdettavia ja työilmapiiriltään usein kehnoja. Hiekkalaatikkoleikeiltä nuo kiistat usein näyttävät, on todella hankalaa ymmärtää kuinka älykkäät ihmiset voivat käyttäytyä niin lapsellisesti. Ja puhun kokemuksesta (yli 20 vuotta yliopistoissa Suomessa ja ulkomailla) enkä katkerana, oma urani eteni korkeaan eläkevirkaan josta paremman tarjouksen saatuani siirryin muualle. Kysypä joskus mieheltäsi mitä hän on mieltä noista ajatuksistasi yliopistomaailmasta, se maailma kun näyttää varsin erilaiselta perusopiskelijalle kuin professorikunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä edellytän tohtorin tutkintoa. Varsinaisella palkkatyöllä ei niinkään ole väliä, tutkija tai koulutusta vastaamaton, ihan sama. Tohtorin tutkinto siitä syystä, että sellaisia kaikki mieheni ovat olleet tähänkin asti ja tunnen tyypin läpikotaisin. Olen itsekin akateeminen. En voisi kuvitella olevani kimpassa jonkun roparin kanssa, jonka ajatuksenjuoksu jo itselläään on minulle mysteeri.
Aika huvittava lausunto. Tunnet tohtorityypin läpikotaisin muutaman seurustelukumppanin kokemuksella? Yliopistossa noita tohtorityyppejä kouluttaneena, ja myöhemmin muualla työelämässä eri alojen tohtoreita tavanneena en kyllä pysty määrittämään tuota "tyyppiä". Väitöskirjatyöhön hakeudutaan hyvin erilaisin motiivein, eri oppiaineiden opiskelijoiden "tyypit" on huomattavasti selkeämmät kuin maisterijoukosta jatko-opintoihin jatkaneen joukon erot muista. Kun itse sanot olevasi akateeminen, et väitellyt et todennäköisesti ole väitellyt? Ja etkö mielestäsi ole hyvin samanlainen kuin ne väitelleet?
Parhaimmillaan pitkät yliopisto-opiskelut jättävät jälkensä ihmiseen (tai opiskelemaan on hakeutunut jo nämä omaavat) jonkinlaisena ajattelun kirkkautena. Kyetään analysoimaan asioita objektiivisesti, huomaamaan oman osaamisen rajat ja näkemään useita vaihtoehtoja sen ensimmäisen päähän pälkähtävän lisäksi. Näin parhaassa tapauksessa mutta aika usein kykyjä kyetään käyttämään vain omassa työssä, tunnepuolen asioissa ja sosiaalisesa kanssakäymisessä yliopistolaiset osaavat olla myös äärettömän "tyhmiä", impulsiivisia ja lyhytnäköisiä. Älykkyys ei väistämättä tuo viisautta.
Tohtorit tietävät mistä ovat kiinnostuneita mikäli motiivi oli tiede eikä esimerkiksi status tai raha. Se tekee heidät vapaiksi. En tunne ainuttakaan tohtoria, jota kiinnostaisi esim. statuskilpailu. En ole väitellyt, mutta olen tuplamaisteri ja kokemukseni perustuvat yli 20:n vuoden parisuhdekokemuksiin ja ystävyyssuhteisiin.
Olet varmaan elänyt jossain täysin eri yliopistomaailmassa kuin minä jos et ole statuskilpailua huomannut. Monestihan meininki on kuin hiekkalaatikolla kahdeksanvuotiaiden kesken. Toki se on ymmärrettävää kun kilpaillaan samoista apurahoista ja status, maine ym ulkotieteelliset seikat ikävä kyllä niihinkin vaikuttavat.
Nykyinen mieheni on jo kolmannessa polvessa tohtori. Ei leiki hiekkalaatikolla muutoin kuin lastensa kanssa.
Keskusteluun ottaa osaa useampia, itse vastaan nyt ensimmäistä kertaa kommenttini (huvittavaa kuinka joku kokee tohtorin tyypiksi jonka tuntee läpikotaisin) jälkeen. Status ei ole yhtään tärkeää - ainakaan sinulle? Onhan se toisaalta hienoa, että nykyään joku arvostaa koulutusta noin paljon, mutta aina kivempaa jos puhuu omasta kokemuksesta, ei arvaile miehensä puolesta . Akateemisilla (tarkoitan tällä väitelleitä, yliopistolla työskenteleviä) statukset ovat ehkä hieman erit kuin esim. liikemaailmassa, mutta maailma on erittäin hierakkinen ja arvolatautunut. Yliopistot ovat seurakuntien ja sairaaloiden kanssa niitä hankalimpia johdettavia ja työilmapiiriltään usein kehnoja. Hiekkalaatikkoleikeiltä nuo kiistat usein näyttävät, on todella hankalaa ymmärtää kuinka älykkäät ihmiset voivat käyttäytyä niin lapsellisesti. Ja puhun kokemuksesta (yli 20 vuotta yliopistoissa Suomessa ja ulkomailla) enkä katkerana, oma urani eteni korkeaan eläkevirkaan josta paremman tarjouksen saatuani siirryin muualle. Kysypä joskus mieheltäsi mitä hän on mieltä noista ajatuksistasi yliopistomaailmasta, se maailma kun näyttää varsin erilaiselta perusopiskelijalle kuin professorikunnalle.
Kyllä ne työpaikkakiusaamiset muissakin työyhteisöissä tunnetaan. Virantäytöt sen sijaan yliopistomaailmassa lienevät räikeämpiä kuin vaikkapa yksityisissä yrityksissä tosin jälkimmäisessä ei tarvitse pelätä, että kukaan alkaa viemään oikeuteen sitä ettei tullut valituksi. Ensimmäinen tohtorini suoritti elämäntyönsä juurikin yliopistolla ja vuosien mittaan kuulin eräänkin tarinan asiasta. Ei tarvinnut arvailla. Nykyinen tohtorini ei työskentele yliopistolla. Huvittavaa miten suureksi asiaksi haluat nostaa sen, että totesin minuun vetoavan miesten olleen aina tohtoreita ja parisuhteeni ovat olleet onnellisia eli rajaus on kohdallani toiminut erinomaisesti kun en haaskaa aikaani muihin.
Lääkäri, lentokapteeni, merikapteeni ja joku menestynyt yritysjohtajakin sopisivat minulle, sisar hento valkoiselle.
Ensimmäinen esikarsinta on luonnollisesti ulkonäkö. Toinen on sitten sanallinen ja kirjallinen anti. En ainakaan itse lähtisi jotakuta suorilta käsiltä tyrmäämään koska hänen ammattinsa tai koulutustaso ei vastaa oman egon pöhöttyneitä standardeja. Toki jos parisuhteen tarkoitus itselle on enemmän sosiaalisen statuksen pönkittäminen niin toki sitten tohtorismies etsii rinnalleen vaikkapa arkkitehdin.
t. amatikoulun känyt sähkö asentaja
Pornonäyttelijänä työskentelevää miestä en puolisokseni ottaisi. Palkkamurhaaja on myös tuolla listalla.
Olin aina ajatellut, että en todellakaan halua puolisokseni matematiikka-/fysiikkanörttiä. No, kumma kyllä puolisoni on juuri noita aineita opiskellut yliopistossa. Onneksi ei kertonut oikeaa alaansa kovinkaan varhaisessa tapailuvaiheessa, sillä olisin saattanut jättää homman sikseen. Kertoi olevansa postinjakaja, jota teki opiskelun ohella työkseen.