Treffikumppaneiden esikarsinta ammatin perusteella

Minä taas haluaisin lapsen (tai korkeintaan 2 lasta). Ja olen nimenomaan muusikko, elän boheemia elämää. Enimmäkseen olen työllistynyt poikkitaiteellisten projektien parissa tai opetustöissä.

Oman epäsäännöllisen elämäni vuoksi etsin mielelläni toista luovalla alalla työskentelevää tai muutoin alani suhdanteita hyvin ymmärtävää kumppania. Miehen kiinnostus kulttuuria kohtaan on joka tapauksessa välttämätöntä jotta suhteestamme voisi tulla yhtään mitään, minun pääni kun on enemmän tai vähemmän koko ajan töissä ja mielelläni lomallakin menen museoihin, näyttelyihin, teatteriin, keikoille. Minua kiinnostaa myös paikallishistoria ja eräjormailu, tämänkin kautta on joskus kiinnostava kumppani löytynyt.

N32

Kai jokainen saa karsia mahdollisia treffikumppaneita ihan oman mielensä mukaan? Itse en ainakaan haluaisi tapailla tyyppiä jonka mielestä hoitajat ovat idiootteja tai terveysnatseja. Tai korkeammin koulutettuja, jotka pitäisivät minun koulutustani jotenkin vähäpätöisenä.

Mieluummin joko alempaa koulutustasoa oleva, tai saman tasoinen. Itse olen tapaillut kliseisesti poliiseja, palomiehiä, sotilaita jne. Nyt sitten riittää sellaisten tapailut ja kiikarissa olisikin seuraavalle kierrokselle oman alan ihminen. Ei siis lääkäri. Tämä järjestynee ihan töiden merkeissä, eikä tinderiä tarvita.

Sh

Ainoa ammatti, jonka takia skippaisin, on pappi tai muu vastaava seurakuntahörhö. Tämä siksi, että tästä ammatista voin päätellä, että hlöllä olisi liian erilainen arvomaailma kuin minulla.

Sotilas, pappi, poliisi, teurastaja, turkistarhuri, eläintilallinen, vartija, portsari...

Mulle ei kelpaa ruma, köyhä, työtön, vammainen, vaikeasti sairas, lihava, huonokuntoinen, tyhmä,  narkomaani, alkoholisti, tupakoitsija, maalainen, kouluttamaton, vanha, seksuaalisesti poikkeava tai jokin näiden yhdistelmä. Muuten kyllä ei ole suurempia vaatimuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua sinkkuna kiinnostanut miehen ammatti tai koulutus juurikaan. En ikinä kysynyt siitä enkä siis ennen netissä sovittuja treffejä tiennyt miehen ammattia, ellei hän itse tuonut sitä esiin profiilissaan.

Itse olen joutunut ainakin toistaiseksi keskeyttämään yliopisto-opinnot ja nyt pitkän sairausloman jälkeen olen voinut taas kokeilla työntekoa osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana. Minulla on siis ihan henkilökohtaista kokemusta siitä, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Pidän itseäni suht älykkäänä, mutta korkeakoulutettu en ole eikä minulla ole mitään tutkintoa. Toivoin silloin sinkkuna löytäväni miehen, joka näkisi noiden puutteiden ohi ja rakastuisi minuun ihmisenä. Ja niin kävikin, tosin mieskin on kouluttamaton. Hän sai lukion jälkeen vakituisen työpaikan eikä sitten jaksanut enää lähteä opiskelemaan. On kyllä älykäs, lukee ja tietää paljon yhteiskunnallisista asioista ja historiasta, on kirjoittanut aikoinaan hyvin ja jos olisi halunnut, olisi varmasti päässyt yliopistoon opiskelemaan ja selvinnyt opinnoista.

Tiedän mieheni lisäksi muitakin älykkäitä, valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole korkeakoulutusta (tai minkäänlaista koulutusta). Toki kaikki saavat itse päättää kriteerinsä deittikumppaneille, mutta teiltä saattaa mennä ihan uskomattomia helmiä sivu suun, jos luokittelette ihmisiä kovin jyrkästi koulutuksen tai ammatin perusteella.

Totta kai helmiä menee sivu suun. En tule koskaan tapaamaan murto-osaakaan kaikista mahtavista tyypeistä, vaikka tekisin mitä. Mutta kun aikaa ja ennen kaikkea energiaa deittailuun on hyvin rajallisesti, on Tinderin kaltaisissa palveluissa erittäin fiksua harrastaa esikarsintaa, kun siihen on perusteet. Kyse ei ole siitä, etteikö kukaan ryhmän X edustaja voisi olla sopiva, vaan siitä, että neulan etsiminen heinäsuovasta ei ole hyvää ajankäyttöä, kun vaihtoehtona on etsiä neulaa ompelulaatikosta. AP

Ymmärrän kyllä logiikkasi ja jokainen saa tietysti toimia kuten parhaaksi näkee. Itse en suhtautunut treffailuun tai kumppanin etsintään ihan noin systemaattisesti ja tarkoituksenhakuisesti vaan minusta oli vain hauskaa tutustua erilaisiin ihmisiin. Tinderissä pyyhin tyyppejä aika intuitiivisesti oikealle, aloitin keskustelun melkein kaikkien matchien kanssa ja lähdin sponttaanisti treffeille. Tapasin paljon kivoja miehiä, joista jotkut suhtautuivat hommaan vakavammin ja jotkut kevyemmin. En onneksi kokenut, että kukaan olisi väheksynyt minua kouluttamattomuuteni tai minkään muunkaan asian takia vaan kaikki olivat kohteliaita ja asiallisia. Tältä palstalta olen oppinut, että sekään ei aina ole itsestäänselvää.

Olen naimisissa maisterin kanssa. Jos olisi tavannut saman miehen 20 v sitten, hänellä olisi ollut vain opistotason paperit. Ammattia vaihdetaan paljon nykyään. Hoitsu voi olla entinen kokki tai insinööri. Tunnen myös lakimiehen, joka on entinen sairaanhoitaja.

Olen yliopisto-opiskelija ja alani sivuaa ap:n mainitsemia. Kuitenkin pohdin opintojen jättämistä ja vaihtoa hoitoalalle tai muulle amisalalle siksi, että melko varmasti en tule työllistymään nykyisellä alalla ja motivatio on alhaalla. Nykyään saattaisin olla ap:n mielestä sopiva, tulevaisuudessa luultavasti en. Nykyinen yliopistoalakin varmaan on joillekin turn off, koska onhan se huuhaahumanismihömppää.

Ymmärrä, että esim. varakasta ja menestyvää miestä arvostava ei koe muunlaista ukkoa "helmeksi" joten hän ei menetä mitään. Se on sitten toinen asia mitä mieltä AV-raati on senlaisia kriteeritä ylläpitävistä naisista, enkä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua sinkkuna kiinnostanut miehen ammatti tai koulutus juurikaan. En ikinä kysynyt siitä enkä siis ennen netissä sovittuja treffejä tiennyt miehen ammattia, ellei hän itse tuonut sitä esiin profiilissaan.

Itse olen joutunut ainakin toistaiseksi keskeyttämään yliopisto-opinnot ja nyt pitkän sairausloman jälkeen olen voinut taas kokeilla työntekoa osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana. Minulla on siis ihan henkilökohtaista kokemusta siitä, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Pidän itseäni suht älykkäänä, mutta korkeakoulutettu en ole eikä minulla ole mitään tutkintoa. Toivoin silloin sinkkuna löytäväni miehen, joka näkisi noiden puutteiden ohi ja rakastuisi minuun ihmisenä. Ja niin kävikin, tosin mieskin on kouluttamaton. Hän sai lukion jälkeen vakituisen työpaikan eikä sitten jaksanut enää lähteä opiskelemaan. On kyllä älykäs, lukee ja tietää paljon yhteiskunnallisista asioista ja historiasta, on kirjoittanut aikoinaan hyvin ja jos olisi halunnut, olisi varmasti päässyt yliopistoon opiskelemaan ja selvinnyt opinnoista.

Tiedän mieheni lisäksi muitakin älykkäitä, valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole korkeakoulutusta (tai minkäänlaista koulutusta). Toki kaikki saavat itse päättää kriteerinsä deittikumppaneille, mutta teiltä saattaa mennä ihan uskomattomia helmiä sivu suun, jos luokittelette ihmisiä kovin jyrkästi koulutuksen tai ammatin perusteella.

Totta kai helmiä menee sivu suun. En tule koskaan tapaamaan murto-osaakaan kaikista mahtavista tyypeistä, vaikka tekisin mitä. Mutta kun aikaa ja ennen kaikkea energiaa deittailuun on hyvin rajallisesti, on Tinderin kaltaisissa palveluissa erittäin fiksua harrastaa esikarsintaa, kun siihen on perusteet. Kyse ei ole siitä, etteikö kukaan ryhmän X edustaja voisi olla sopiva, vaan siitä, että neulan etsiminen heinäsuovasta ei ole hyvää ajankäyttöä, kun vaihtoehtona on etsiä neulaa ompelulaatikosta. AP

Ymmärrän kyllä logiikkasi ja jokainen saa tietysti toimia kuten parhaaksi näkee. Itse en suhtautunut treffailuun tai kumppanin etsintään ihan noin systemaattisesti ja tarkoituksenhakuisesti vaan minusta oli vain hauskaa tutustua erilaisiin ihmisiin. Tinderissä pyyhin tyyppejä aika intuitiivisesti oikealle, aloitin keskustelun melkein kaikkien matchien kanssa ja lähdin sponttaanisti treffeille. Tapasin paljon kivoja miehiä, joista jotkut suhtautuivat hommaan vakavammin ja jotkut kevyemmin. En onneksi kokenut, että kukaan olisi väheksynyt minua kouluttamattomuuteni tai minkään muunkaan asian takia vaan kaikki olivat kohteliaita ja asiallisia. Tältä palstalta olen oppinut, että sekään ei aina ole itsestäänselvää.

Juu, ihan uteliaisuus edellä itsekin olen Tinderin kautta deittaillut. En ole systemaattisesti etsimässä loppuelämän kumppania, mutta kun kokemus osoittaa, ettei minulla ole arvojen, elämäntapojen ja mielenkiinnonkohteiden puolesta kauheasti yhteistä hoitoalan ihmisten kanssa, en koe menettäväni tuossa juuri mitään.

Ja ei sikäli, eivät hoitajatkaan kyllä mätsää minun kanssani. Sen huomasin viime vuonna, kun käytin Tinderiä sillä "svaippaa kaikki oikealle, karsi sopimattomat mätsit jälkeenpäin" -tyylillä. Kyllä minun kanssani mätsäävät likimain sellaiset tyypit, joista itsekin olen lähtökohtaisesti kiinnostunut. Mielestäni minulla on silloin hyvät kuvat ja profiiliteksti. AP

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei kelpaa ruma, köyhä, työtön, vammainen, vaikeasti sairas, lihava, huonokuntoinen, tyhmä,  narkomaani, alkoholisti, tupakoitsija, maalainen, kouluttamaton, vanha, seksuaalisesti poikkeava tai jokin näiden yhdistelmä. Muuten kyllä ei ole suurempia vaatimuksia. 

Sama.

Ja tämä ei ole sarkasmia.

En ikinä huolisi sellaista lipevää myyntimiestä, en edes sellaista joka on kauppakorkean käynnyt. Ällöttää sellainen feikki lipevyys. 

Vierailija kirjoitti:

En ikinä huolisi sellaista lipevää myyntimiestä, en edes sellaista joka on kauppakorkean käynnyt. Ällöttää sellainen feikki lipevyys. 

Sama minulla. Itse opiskelen kauppatieteellisessä ja siellä kyllä lähes kaikki miehet ovat sellaisia kauluspaitajenkkihymymakeilijoita. 

Eläinrakkauteni perusteella en voisi missään tapauksessa seurustella teurastajan, lihanleikkaajan, turkistarhaajan, lihamestarin, broilerin- tai lihakarjan kasvattajan kanssa. Nämä ovat ehdoton ei.

Vaikeaa olisi kuvitella seurustelua myös liian taiteellisten tyyppien kanssa, esim. kirjailija tai taidemaalari. Oon kuitenkin itse aika jalat maassa tyyppi, tuollainen voisi tuntua tyhjänpäiväiseltä haihattelijalta. Tämä on tosin vain mielikuva, joka voisi osoittautua vääräksi, eli en näitä tuomitse kuitenkaan suoralta kädeltä.

Mieluisin olisi joku käytännöllinen, esim. kirvesmies tai rakennusmestari. Ei haittaisi sekään jos mies olisi ns. epämiehisellä alalla, kuten tarhasetä tai lähihoitaja.

Ammatilla tai koulutuksella ei ole väliä, mutta älyllä ja omaani vastaavalla arvomaailmalla taas paljonkin. Lisäksi sivistys ja avarakatseisuus ovat ehdottoman tärkeitä ominaisuuksia. Toki enemmän niitä itselleni sopivia kumppaniehdokkaita löytynee akateemisista, mutta kyllä duunarienkin joukossa on älykkäitä ja mahtavia tyyppejä. Pyrin kohtaamaan jokaisen yksilönä ja unohtamaan yleistykset uusia ihmisiä tavatessani, vaikka ennakkoluuloista ei kukaan olekaan täysin vapaa.

Toisaalta taas oman alani ihmiset eivät pääsääntöisesti ole kanssani samalla aaltopituudella, tiedä sitten mistä johtuu. Opiskelen lääketiedettä, mutta olen aika boheemi ja jossain määrin epäsovinnainen, toisin kuin useimmat kurssikaverini. En tiedä mistä mulle löytyisi sopiva kumppani. Taiteellisuutta mussa ei ole hitustakaan. :)

-N28

Ammatilla tai koulutuksella ei ole väliä, mutta älyllä ja omaani vastaavalla arvomaailmalla taas paljonkin. Lisäksi sivistys ja avarakatseisuus ovat ehdottoman tärkeitä ominaisuuksia. Toki enemmän niitä itselleni sopivia kumppaniehdokkaita löytynee akateemisista, mutta kyllä duunarienkin joukossa on älykkäitä ja mahtavia tyyppejä. Pyrin kohtaamaan jokaisen yksilönä ja unohtamaan yleistykset uusia ihmisiä tavatessani, vaikka ennakkoluuloista ei kukaan olekaan täysin vapaa.

Toisaalta taas oman alani ihmiset eivät pääsääntöisesti ole kanssani samalla aaltopituudella, tiedä sitten mistä johtuu. Opiskelen lääketiedettä, mutta olen aika boheemi ja jossain määrin epäsovinnainen, toisin kuin useimmat kurssikaverini. En tiedä mistä mulle löytyisi sopiva kumppani. Taiteellisuutta mussa ei ole hitustakaan. :)

-N28

Ammatilla ei ole väliä. Minulla ei ollut mitään intoa miespuolista hoitajaa kohtaan, mutta moni asia osui kuitenkin yksiin puheissa. Mies sanoi työllistyvänsä missä tahansa, joten alettiin sitten olla aika tiiviisti yhdessä, vaikka välimatkaa olikin 100km. Vähitellen mies  oli luonani yhä pitempiä aikoja. Töihin ei kuitenkaan ollut haluakaan mennä. Oli ties mitä selityksiä, ettei voi just nyt mennä töitä kysymään, vaikka töitä olisi ollut vaikka kuinka paljon tarjolla.

Ei mennyt kauan, kun miehen taustalta selvisi kaikkea ikävää. Ulosotossa, huijannut monia naisia ,lääkkeitten väärinkäyttöä ja alkokin maistui.

Eli, ammatilla ei väliä, vaan sillä, että hankkii elantonsa rehellisesti.

Vältän vuorotöitä ja vaarallisia töitä tekeviä. Haluan että arki on jäsenneltyä 9-17 töissä ja muu on vapaa-aikaa. En kestäisi sitä että kumppani on yöllä pois ja tekisi. Esim. Poliisin töitä koska pelkäisin.

Myös esim. Alat joilla pettämisriski-maine suuri, joutuvat poistolle, kuten muusikot, jääkiekkoilijat, julkkikset.

Arvostan perustylsääarkea!

Muiden vastauksia lukiessani kyllä tajusin, että yksi ammatti taitaisi sittenkin olla deal breaker, nimittäin pappi! Uskonnollisen ihmisen kanssa ei toteudu vaatimukseni yhtenevästä arvomaailmasta ja maailmankatsomuksesta, ja papiksi tuskin kukaan ateisti ryhtyy.

Nyt kun aloin asiaa pohtimaan lisää, niin ehkäpä esimerkiksi teurastaja, turkistarhuri tai vastaava ei myöskään sopisi munkaltaisen vegen ituhipin pirtaan. :)

-76&77 (pahoittelut tuplaviestistä)

Harrastuksissa on huomannut, että ihmisten ammatin arvaaminen iltanuotiolla on aika mahdotonta. Siksi sitä ei eides yritetä.