Treffikumppaneiden esikarsinta ammatin perusteella
Toisessa ketjussa joku nainen kysyi, mitä mieltä miehet ovat siitä, että naisella on ammattina sairaanhoitaja, ensihoitaja tai terveydenhoitaja.
Minun on vaikea kuvitella, että seurustelisin noiden ammattien edustajien kanssa, niin tärkeitä ja tarpeellisia kuin ne ovatkin.
Kaikki useamman kerran deittailemani naiset ovat olleet taiteilijoita, tutkijoita, kääntäjiä, opettajia, freelancereita tai kulttuurialalla töissä. Oma naismakuni suosii älykkäitä, sivistyneitä, boheemeja ja luovia naisia, joita ei kiinnosta perhe-elämä tai muu keskiluokkainen hapatus. Vuorotyöläisen kanssa deittailu ei myöskään pidemmän päälle toimisi.
En ole ehdottomasti hoitajan tapailua vastaan, mutta ihan selvää on, että hyvin pieni osuus hoitoalalla työskentelevistä sopii minulle kumppaniksi, kun taas vaikka muusikoista minulle sopii huomattavan suuri osuus. Tinderissä svaippasin kaikki hoitajat suosiolla vasemmalle, koska minulla ei ole aikaa etsiä neulaa heinäsuovasta.
Minkä ammattien perusteella sinä esikarsit treffikumppaneita tai mitkä ammatit saavat sinut muuten epäilemään, ettei tämä tyyppi välttämättä ole sinulle sopiva?
Kommentit (141)
Minusta esikarsinta ammatin perusteella on vain järkevää. Minun kanssani yhteensopivia naisia on hoitajista ehkä 2 %, joten ei vain maksa vaivaa aloittaa keskusteluja hoitajien kanssa, kun kerran muista piireistä löytyy elämänasenteeni, arvoni ja toiveeni jakavia naisia paljon todennäköisemmin. T
oki jos omat mieltymykset ja suunnitelmat ovat tavanomaisia, mikään tietty ammatti ei välttämättä ole "neula heinäsuovassa" -luokkaa, mutta minulle tämä on toiminut hyvin. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on surullista kuinka ihmiset rajaavat mahdollisuuksia ennakkokäsityksillä. Eikö se ole pääasia parisuhteessa se, että on mukavaa ja toinen kannustaa parhaansa mukaa?
Ei.
Minulla on "mukavaa" kavereideni kanssa. Parisuhteelta odotan vähän enemmän. AP
Ennemminkin kuulostaa siltä, ettet tarvitse parisuhdetta ollenkaan tällä hetkellä. Sinulle riittää kaverit. Vuosien varrella tilanteet saattaa muuttua.
Ootteko oikeasti noin keskenkasvuisia ihmisiä? Kun lukee tätä ketjua,niin saa sellaisen kuvan,että millään muulla ominaisuudella ei ole väliä kunhan on vain korkeasti koulutettu.
Kommenteissa tuli myös ainakin kerran ilmi,että näillä korkeasti koulutetuilla on "enemmän päänsisältöä". Ensinnäkin. Miksi ajatellaan automaattisesti,että vain korkeasti kouluttautunut ihminen on vain viisas? Koulutus ei välttämättä aina kerro ihmisen älykkyydestä. Esimerkiksi kaikki eivät juokse tittelin perässä ,vaan tekevät sitä työtä,mistä he pitävät.
On surullista,että nykyään ihmiset jaotellaan koulutuksen perusteella ylempään-ja alempaan kastiin varsinkin,kun ei ole edes annettu mahdollisuutta tutustua.
Jos teille sattuisi mukava,viisas ,luotettava ym. Hyviä ominaisuuksia sisälläpitävä ihminen,niin jättäisittekö hänet pelkän koulutuksen perusteella sen kummemmin enää huomioimatta ja tutustumatta.
Jos arvomaailma koostuu ensisijaisesti kumppanin ammatista ja sen perusteella ihmisarvon lyttäämisestä,niin olisiko hiukan syytä tutkiskella itseään hetken. Elämä on muutakin kuin pinnallisiin asioihin tuijottamista. Ehkä jonain päivänä te koulutuksen arvostelijat saatte pakit ja voitte maistaa sitä omaa lääkettään ja miettiä kannattaisiko sitä arvomaailmaa laittaa uuteen järjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on surullista kuinka ihmiset rajaavat mahdollisuuksia ennakkokäsityksillä. Eikö se ole pääasia parisuhteessa se, että on mukavaa ja toinen kannustaa parhaansa mukaa?
Ei.
Minulla on "mukavaa" kavereideni kanssa. Parisuhteelta odotan vähän enemmän. AP
Ennemminkin kuulostaa siltä, ettet tarvitse parisuhdetta ollenkaan tällä hetkellä. Sinulle riittää kaverit. Vuosien varrella tilanteet saattaa muuttua.
En tiedä, tarvitsenko varsinaisesti parisuhdetta, mutta pidän niitä kyllä ehdottomasti tavoittelemisen arvoisina. Kyllä rakastetun ihmisen kanssa oleminen tekee elämästä paljon rikkaampaa ja antoisampaa. Parhaat kokemukseni ovat peräisin seurustelusta.
Mutta juuri siitä nousee myös oivallus, ettei minulle kelpaa kuka tahansa. Toisen pitää olla viehättävä, luonteeltaan ja mieltymyksiltään kanssani yhteensopiva ja haluta elämältä samoja asioita. On tuskin liioittelua sanoa, että tällaisia naisia on korkeintaan yksi kymmenestä jos sitäkään. AP
Vierailija kirjoitti:
Jos teille sattuisi mukava,viisas ,luotettava ym. Hyviä ominaisuuksia sisälläpitävä ihminen,niin jättäisittekö hänet pelkän koulutuksen perusteella sen kummemmin enää huomioimatta ja tutustumatta.
Kuvittele, että saisit tietää, että ruskeatukkaisista ihmisistä sinun seurustelukumppaniksesi sopii korkeintaan pari prosenttia, kun taas vaaleatukkaisista jopa puolet. Hiusten väri itsessään ei aiheuttaisi sitä yhteensopivuutta tai -sopimattomuutta, mutta syystä tai toisesta ne sinun tarvitsemasi piirteet potentiaalisessa kumppanissa jakaantuisivat ruskea- ja vaaleatukkaisten kesken tässä suhteessa.
Tässä tilanteessa olisit aika irrationaalinen, jos et sivuuttaisi kaikkia ruskeatukkaisia ja keskittyisi deittailemaan vaaleatukkaisia. Ei auta, vaikka kuinka muut julistaisivat "Ei hiusten väri määritä ihmistä!" koska tietäisit lähinnä hukkaavasi aikaa niiden ruskeahiuksisten kanssa.
Ymmärrätkö nyt? AP
lutkatutka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haen koulutettua kumppania, joten tulen karsineeksi sellaiset, joiden ammatti ei vaadi pitkää koulutusta. Varmaan tähän menisivät kuljettajat, asentajat, varastomiehet, palomiehet, kirvesmiehet ym.
Tunnen monia hyviä tyyppejä näistä ammateista, mutta meillä ei olisi riittävästi yhteistä parisuhteeksi asti. Tutkani näyttää usein osuvan insinööreihin ja arkkitehteihin.Rahatutkasi aina sattumalta osuu insinööreihin ja arkkitehteihin, ei olisi uskonut!
Olen itse arkkitehti, se ehkä selittää. Sitä ei kuitenkaan kysytty aloituksessa.
Minä kartan insinöörejä. Ainakin ne kaikki ketä olen tavannut ovat olleet jotenkin niin itseään täynnä ja pitävät muiden ammattikunnan edustajia (varsinkin heitä alemmin kouluttautuneet) ihan luusereina. He ovat niin parhaita kun ovat sentään insinöörejä je he ovat niin fiksuja ja ja ja..puuh. Hyvin raskaita ihmisiä nämä tuntemani miespuoliset inssit.
En ottaisi ikinä enään Rekkamiestä😄 Kaverilla oma rekka ja kiinni siinä 24/7, yksi vapaa viikossa ja sekin päivä meni töitä tehdessä😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaa! Opettajanaisethan ovat keskiluokkaisuuden, pikkusievyyden ja lapsiperhe-elämän vankkumattomia kannattajia. Siinä sulle boheemiutta.
Tämä oli huvittava kommentti. Kunpa tietäisit... AP
Tiedän, olen opettajasuvusta, asun opettajaomakotitalolähiössä ja kaikki ystäväni ovat opettajia 😂.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisar hento valkoinen eli sairaanhoitaja olisi minunkin unelmien vaimon ammatti. Jotenkin sitä aina miesporukassakin päädytään tähän aiheeseen ja valehtelematta kaikilla kavereillanikin on sama mielipide. Jotenkin me miehet ajatellaaan että sairaanhoitajat ovat empaattisia, kauniita, tarpeeksi fiksuja ja ennen kaikkea hyvää vaimo- ja äitimateriaalia.
Sen sijaan itseäni ei kiehdo esim. juristit eikä ekonomit vaikka itsekin jälkimmäinen olen. En myöskään halua taiteilijaa tai muusikkoa, koska taiteilijasielu nyt vaan ei mua kiinnosta. M31
Sairaanhoitajat ovat useimmiten erittäin epäempaattisia, todella tiukkapipoisia, maailmankuva on mustavalkoinen ja lisäksi ovat vielä terveysnatseja.
Jaa ne ylipainoiset röökimuijat, joille myös alko maistuu hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hahaa! Opettajanaisethan ovat keskiluokkaisuuden, pikkusievyyden ja lapsiperhe-elämän vankkumattomia kannattajia. Siinä sulle boheemiutta.
Tämä oli huvittava kommentti. Kunpa tietäisit... AP
Tiedän, olen opettajasuvusta, asun opettajaomakotitalolähiössä ja kaikki ystäväni ovat opettajia 😂.
Tunnemme sitten varmaan erilaisia opettajia. Minun tuntemani opettajat ovat lapsettomia kaupunkilukioiden opettajia, jotka eivät todellakaan asu missään lähiöissä. Uskon, että vaikkapa luokanopettajilla on eri meininki. AP
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, mikä ammatti, kunhan tulee toimeen omillaan. Paljon tärkeämpää on mukava ja innostava luonne, yhteinen kemia, ulkonäkö ja yhdessä vietetty aika.
Ainoa fiksu kommentti tähän mennessä
Koulutukselle ihan sama, kunhan käy töissä, elättää itsensä ja osaa hoitaa taloudelliset asiansa hyvin.
Ei-korkeakoulutetut karsin. Olen itse yliopisto-opettaja. Ei kiinnosta pätkääkään, mitä joku on tästä mieltä. Koskaan ei ole ollut vaikeaa löytää kumppania.
Ei minua sinkkuna kiinnostanut miehen ammatti tai koulutus juurikaan. En ikinä kysynyt siitä enkä siis ennen netissä sovittuja treffejä tiennyt miehen ammattia, ellei hän itse tuonut sitä esiin profiilissaan.
Itse olen joutunut ainakin toistaiseksi keskeyttämään yliopisto-opinnot ja nyt pitkän sairausloman jälkeen olen voinut taas kokeilla työntekoa osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana. Minulla on siis ihan henkilökohtaista kokemusta siitä, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Pidän itseäni suht älykkäänä, mutta korkeakoulutettu en ole eikä minulla ole mitään tutkintoa. Toivoin silloin sinkkuna löytäväni miehen, joka näkisi noiden puutteiden ohi ja rakastuisi minuun ihmisenä. Ja niin kävikin, tosin mieskin on kouluttamaton. Hän sai lukion jälkeen vakituisen työpaikan eikä sitten jaksanut enää lähteä opiskelemaan. On kyllä älykäs, lukee ja tietää paljon yhteiskunnallisista asioista ja historiasta, on kirjoittanut aikoinaan hyvin ja jos olisi halunnut, olisi varmasti päässyt yliopistoon opiskelemaan ja selvinnyt opinnoista.
Tiedän mieheni lisäksi muitakin älykkäitä, valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole korkeakoulutusta (tai minkäänlaista koulutusta). Toki kaikki saavat itse päättää kriteerinsä deittikumppaneille, mutta teiltä saattaa mennä ihan uskomattomia helmiä sivu suun, jos luokittelette ihmisiä kovin jyrkästi koulutuksen tai ammatin perusteella.
Toimittajat mediasta riippumatta karsiutuvat mun treffiseurasta välittömästi, samoin poliisit ja vartijat. Kaikki muut käyvät koulutustaustasta riippumatta.
N34
Vierailija kirjoitti:
Olisi melkosen hölmöä karsia ammatin perusteella ketään, ellei sitten ole joku todella erikoinen, että ammatti haittaa jo kaikkea muuta elämää. Jos jonkun kanssa kemiat toimii ja tulee todella hyvä olo kaikin puolin, niin tuskin kukaan pistää hommaa jäihin ja sanoo: "En mä voi jatkaa, kun sä oot insinööri."
Kyllähän on järkevää, ja aloittaja selitti jo miksi niin.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua sinkkuna kiinnostanut miehen ammatti tai koulutus juurikaan. En ikinä kysynyt siitä enkä siis ennen netissä sovittuja treffejä tiennyt miehen ammattia, ellei hän itse tuonut sitä esiin profiilissaan.
Itse olen joutunut ainakin toistaiseksi keskeyttämään yliopisto-opinnot ja nyt pitkän sairausloman jälkeen olen voinut taas kokeilla työntekoa osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana. Minulla on siis ihan henkilökohtaista kokemusta siitä, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Pidän itseäni suht älykkäänä, mutta korkeakoulutettu en ole eikä minulla ole mitään tutkintoa. Toivoin silloin sinkkuna löytäväni miehen, joka näkisi noiden puutteiden ohi ja rakastuisi minuun ihmisenä. Ja niin kävikin, tosin mieskin on kouluttamaton. Hän sai lukion jälkeen vakituisen työpaikan eikä sitten jaksanut enää lähteä opiskelemaan. On kyllä älykäs, lukee ja tietää paljon yhteiskunnallisista asioista ja historiasta, on kirjoittanut aikoinaan hyvin ja jos olisi halunnut, olisi varmasti päässyt yliopistoon opiskelemaan ja selvinnyt opinnoista.
Tiedän mieheni lisäksi muitakin älykkäitä, valveutuneita ja sivistyneitä ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole korkeakoulutusta (tai minkäänlaista koulutusta). Toki kaikki saavat itse päättää kriteerinsä deittikumppaneille, mutta teiltä saattaa mennä ihan uskomattomia helmiä sivu suun, jos luokittelette ihmisiä kovin jyrkästi koulutuksen tai ammatin perusteella.
Totta kai helmiä menee sivu suun. En tule koskaan tapaamaan murto-osaakaan kaikista mahtavista tyypeistä, vaikka tekisin mitä. Mutta kun aikaa ja ennen kaikkea energiaa deittailuun on hyvin rajallisesti, on Tinderin kaltaisissa palveluissa erittäin fiksua harrastaa esikarsintaa, kun siihen on perusteet. Kyse ei ole siitä, etteikö kukaan ryhmän X edustaja voisi olla sopiva, vaan siitä, että neulan etsiminen heinäsuovasta ei ole hyvää ajankäyttöä, kun vaihtoehtona on etsiä neulaa ompelulaatikosta. AP
Esikarsitut ovat myyntimiehet, pikkupomot ja yrittäjät (riippuen alasta kuitenkin, joku keksijäpropellerihattu-yrittäjä voisi olla ihan hauska).