Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tosi kiva työporukka, vietämme monesti myös vapaa-aikaa meillä. Siis esim viikonloppuisin ja juhlapyhin, syödään ja vähän juodaan ja seurustellaan.
Yleensä sovitaan et kaikki tuo omat juomat ja mä ja mun mun mies ollaan tarjouduttu hommaamaan ruokapuoli, toki (melkein) kaikki aina tarjoutuvat tuomaan kuka mitäkin, vaikka jälkkäriä tai jotain salaattia tms koko porukalle. Meitä on yleensä illan vietossa mukana 3-7 työkaverusta +milloin kenenkin puolisot eli ei kamalasti porukkaa mutta toki tuollakin porukalla saadaan ruokaa kulumaan ja näitä illanviettoja on ehkä karkeasti arvioiden 6 - 15/vuosi. Meillä ollaan poikkeuksetta aina koska meillä on eniten tilaa eli mahtuu jäämään vaika yöksi, on mahdollista grillata ja saunoa eikä meillä ole lapsia ja ollaan varmaan parhaiten rahallisesti toimeentuleva pariskunta. Ei siis olisi mikään ongelma vaikka hommattaisiinkin kaikki ruuat mutta kiva se on että muut ovat ajattelevaisia ja tahtovat osallistua ja auttaa, ihan jo siksikin etä helpottaa omaa työmäärää jos ei tarvitse vaikka huolehtia itse jälkiruoasta ollenkaan.
No mutta asiaan, yksi työkaveri nainen ei ole koskaan tarjoutunut tuomaan/tekemään mitään ja sekin on ollut minulle ihan ok, olenhan itse sanonut ettei tarvitse. Viime viikonloppuna vaan alkoi ihan tosi paljon ärsyttämään, meillä oli taas meillä grillailuilta. Mun mies huomasi että unohti ostaa kaupasta tupakkaa (tykkää polttaa näissä illanvietoissa) ja mulle tuli mieleen että tämä yksi nainen on juuri tulossa ja oli sanonut että käy ostamassa vaan kaupassa itselleen ensin juomista. Tästä meidän kotoa on lähimpään kauppaan muutama kilsa joten ajattelin että soitan hänelle ja pyydän tuomaan yhden tupakka-askin. No sen hän toi ja sanoin kiitos ajattelematta asiaa sen kummemmin. No meni hetki ja oli kysynyt mieheltäni että onko hänellä käteistä vai antaako tilinumeronsa jotta mieheni voi maksaa hänelle tuon tupakka-askin! :D Oli loksahtanut suu auki niin miehelläni kuin toisella työkaverillani joka minulle tuli asiasta kertomaan ja avautui itse siitä että häntä ja aika monia muitakin ärsyttää kun kaikki muut aina hommataan kaikki ruuat viimeisen päälle ja yksi ei ikinä edes kysy voisiko tuoda jotain, sitten kehtaa ruinata muutamaa euroa vaikka meillä on hänen ruokailuihin mennyt vuosien saatossa varmasti satoja euroja.
Aloin miettimään vaan itsekin sen jälkeen tuota ettei kertaakaan ole tuonut mitään ja näitä illanviettoja on ollut vuosien varrella kymmeniä ja kymmeniä joissa ollaan hänet ruokittu, on ollut meillä yötäkin ja olen tarjoillut aamupalat ja kaikki ja sitten oikeasti kehtaa pyytää rahaa yhdestä tupakka-askista!
Ymmärrän tuohtumuksen mutta jotkut ihmiset ovat oikeasti sellaisia, että he ottavat sanomiset kirjaimellisesti. Kun sanotte kaikki "ei ole pakko tehdä mitään/osallistua, tulet vaan mukaan juhlimaan" niin se tarkoittaa täsmälleen sitä. Jos tämä nainen on samanlainen tyyppi niin ei hän ymmärrä olevansa lokki teidän silmissänne. Hän voisi ihan loukkaantua, jos te avaudutte hänelle ja kysyä miksei kukaan ole sanonut mitään ja miksi ihmeesä hänelle on valehdeltu?! Ettei tarvitse tuoda mitään jne.
juuri tuo loukkaantuminen osoittaa todellisen loisen. Eihän hän vain ymmärtänyt. Tyhmän leikkiminen tarvittaessa on yllättävän kätevää.
Jos minä kutsun vieraita ja laitan heille ruokaa ja joku kysyy voiko auttaa, niin sanon ettei tarvitse. Ja se todella tarkoittaa sitä. Juttukaverina ihan mielellään saa olla kun kokkailen, mutta jos joku mun luona alkaisi kielloista huolimatta auttelemaan kokkailussa, niin en tykkäisi ollenkaan. Kaikki ei halua vierasta keittiöön hääräämään, olkoonkin vaikka kuinka tuttu vieras.
Että se on ongelmana tässä jos joku sanoo "ei tarvitse tehdä mitään", toinen tarkoittaa sitä ihan kirjaimellisesti ja toinen sanoo vaan kohteliaisuuttaan vaikka apua odottaakin. Sama toimii toisinkin päin. Toinen ottaa "kiellon" kirjaimellisesti toinen ei. Ilman että yrittää leikkiä mitään tyhmää.
Mä muuten loukkaantuisin jos olisi puhe että tarjoan ruuat ja joku tulee ruokakassin kanssa tai matkalla käydään yhdessä kaupassa ja vieras alkaa jossain vaiheessa kaivaa lompakkoa esiin maksaakseen. Mulle nuo tarkoittaisi että mun ruuat ei kelpaa ja katsoo aiheelliseksi ostaa jotain lisäksi tai että yrittää vihjata että mulla ei ole varaa edes tarjota ruokaa joten hän maksaa kun hänellä on varaa tms. Eri asia jos ollaan menossa johonkin ja sovitaan etukäteen että kumpikin ostaa omat ruokansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.
Huvittaa tuo joka aluksi sanoi noista tulo eroista. Muka niin tietävinään ja yrittää esittää asian niin että se olisi fakta vaikka perseelleen menee.
Lokkeja on joka ainoassa yhteiskuntaluokassa ja lokkeilua myös esiintyy eri tavoin. Ei ole mitenkään sidonnainen siihen paljonko rahaa ennestään on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihmettelisin kovasti jos joku tulisi meillle kylään ilman omia hygieniavälineitä. Vessassa toki on käsisaippua ja vessapaperia mutta noin niinkuin muuten.
oikeastiko ihmiset lähtevät jonnekin mökkeilemään olettaen että siellä mökillä odottaa valmiina saippuat, shampoot sun muut??
kai edes omat hammasharjat on mukana vai lainaillaanko niitäkin?
Minä! Ilmoitin jo ketjun aikaisessa vaiheessa olevani lokki tajuamattani, ja lista sen kuin jatkuu. Yleensä odotan isänniltä löytyvän lakanat, pyyhkeet ja shampoot. Hammasharjan sentään saatan ottaa itse mukaan, mutta lähimmiltä tuttaviltani löytyy oma minua varten!
Tietenkin tarjoan saman palvelun kun joku vierailee luonani. En ikinä olettaisi vieraiden tuovan omia shampoita (tai lakanoita), ja minulla on myös ylimääräisiä hammasharjoja siltä varalta että joku on unohtanut. Voiko tämä edes olla harvinaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.Huvittaa tuo joka aluksi sanoi noista tulo eroista. Muka niin tietävinään ja yrittää esittää asian niin että se olisi fakta vaikka perseelleen menee.
Lokkeja on joka ainoassa yhteiskuntaluokassa ja lokkeilua myös esiintyy eri tavoin. Ei ole mitenkään sidonnainen siihen paljonko rahaa ennestään on.
Katsos kun yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa, esimerkiksi henkistä pääomaa. Toki on alempien sosiaaliluokkien jälkeläisiä jotka ovat onnistuneet saamaan itselleen pienen nousun tulojen suhteen milloin milläkin tavalla, mutta arvot ja asenteet ovat edelleen samaa vanhaa vanhempien sosiaaliluokkaa ja periytyvät helposti myös omille lapsille. Eivät tällaiset ihmiset edusta ylempiä sosiaaliluokkia vaikka ehkä näitä pienituloisemmat niin kuvittelevatkin. Ylemmissä luokissa on tulojen lisäksi (mikä ei edes välttämättä ole se tärkein asia) koulutus, arvot ja asenteet kohdallaan ja ovat olleet yleensä usemman sukupolven ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vietettiin 3 perheen kesken monet vaput, uudetvuodet ja juhannukset runsaine tarjoiluineen, toivat mukanaan korkeintaan just sen viinipullon. Jossain vaiheessa ehdotin, josko oltais vuorostaan jomman kumman kaveriperheen luona juhlimassa. Siinä kävi sitten niin, että mitään juhlia ei enää olllut
Asun maalla, meillä on isohko ulkorakennus (tosin autoille paikat, omaa tavaravarastoa, ja isot polttopuukasat). Siskoni käyttää tätä ulkorakennusta ilmaisena varastonaan.. edellisen muuton yhteydessä siskoni itki sitä, mihin hän saa VÄLIAIKAISESTI pienen tavarakuorman, kun uuteen kämppään ei viitsi niitä vielä viedä. Tämän ymmärrän, helpompi järjestellä uusi asunto, kun on edes vähän vähemmän tavaraa ja laatikoita. Muutaman jätesäkillisen toi ihan sisälle asti, ja sanoi ettei niitä voi pitää tuolla kylmässä ulkorakennuksessa. Ei osannut vastata mitään järkevää, kun sanoin "ettet kertonut näistä kyllä mitään, ei mulla sisällä ole niille oikeastikkaan tilaa!" Kehtasi kiukutella ja tiuskia, että "No kiva nyt, nää menee tuolla pilalle." ja muuta turhaa.
3 vuotta nyt väliaikaisesti olleet ne kamat tuolla, tiiviisti pakattuna vievät ehkä 9 neliöö tilaa. Välissä on käynyt kyllä penkomassa jotain sieltä, ja rutissut kun muovisiin puutarhatuoleihin on pääskyset ulostaneet. Olen pari kertaa aika tiukasti maininnut asiasta, että vois hakea ne pois. Kauhea rutina siitä, kun en varmasti tiedä paljonko heidän uudella asuinpaikkakunnallaan ne vuokravarastot maksaa! (Kun ei kämppään, eikä häkkivarastoon mahdukkaan.) Ja millä hän niitä veis kun ei ole nyt kärryäkään ja jäkäjäkäjäkä. Suuttunut se mulle on asiasta, mutta tavaroitaan ei oo vienyt pois.
Tässä vain yksi esimerkki siskon lokkeilusta... eniten ärsyttää se, kuinka tulisesti hän suuttuu, kun en voikkaan toteuttaa jotain hänen pyyntöään. Esim. Voinko tulla heille yöksi, voisin auttaa leipomaan siskon tytön syntymäpäiville kakkua, ja samalla auttaa siivoilussa. Ei käynyt, kun olin sopinut tapaavani vanhan lapsuudenkaverini, joka matkustaa suht kaukaa meille kyläilemään. Tähän odottaisi vastausta "No voi harmi, kysyn joltain muulta sitten apua jos näyttää siltä etten saa kaikkia tehtyä". Mutta ei.. vastaus menee näin "Hienoo. Tajuaksä etten mä millään kerkiä kaikkia, kakussakin menee niin kauan aikaa. Just. Nyt ei tuu tytölle sitte synttäreitä, en mä niitä pidä jos ei oo tarjottavia ja kämppä sekasin kun et tullut auttaan. Tyttö varmasti tykkää, kun synttärit perutaan, että kiitos."
Eli yritti saada mut sinne orjaksi syyllistämällä mua. Eikä edes normaalisti sanonut tota asiaa, vaan TIUSKI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttuni on tavallaan lokki...meidän tapaamiset kiinnostaa häntä nykyään vain jos tämä jotenkin hyötyy tapaamisestamme.
Nyt ei oo mitään kuulunu kun ei oo tarvetta mihinkään.
Oli pidempi väli ettemme tavanneet mutta aikaa löytyi heti kun kerroin ilmaisesta lounaasta kaupungilla.
Kaikesta tämä yrittää hyötyä.
Valitettavaa vaikka muutoin kiva ihminen onkin.
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ilmoittautuu anonyymi Hannu Hanhi-lokki.
Rehellisesti sanottuna mulla ei ole pyrkimyksiä lokkeilla, periaatteena on, että maksan aina vähintään oman osani kimppajutuista, jeesaan kavereita muutoissa ja rempoissa, annan anteliaita lahjoja, tuon nyyttäreille hyvät eväät ja kestitsen omat vieraani mahdollisimman vieraanvaraisesti.. Jostain syystä kuitenkin vedän puoleeni tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, jotka lahjoittelee mulle kaikenlaisia asioita. En ymmärrä miksi. :D
Tuntemattomat/etäiset ihmiset on lahjoittaneet mulle mm. risteilyjä, kahveja, lounaita, kyytejä, keikkoja, stereot. Stereot mulle lahjoitettiin huijaamalla, kun en suostunut niitä ottamaan omaksi, vaan lainaksi. Annettiin lainaan ja sitten ei ikinä suostuttu ottamaan takaisin. :D Viimeksi tänään sain kalliit kakkukahvit ja sen jälkeen ilmaiset kyydit ja opastuksen erääseen hienoon luontopaikkaan ja takaisin. Molemmat eri ihmisiltä ja heidän aloitteestaan. Mulla ei olisi tullut mieleenkään pyytää moista, yritin myös ensin kieltäytyä kohteliaasti, tein myös selväksi että olen tällä hetkellä köyhä eikä ole varaa maksaa takaisin. Tämän jälkeen olisi ollut oikeastaan ylpeää ja epäkohteliasta kieltäytyä, kun toinen haluaa vilpittömästi ilahduttaa.
Jotkut kaveritkin ovat tästä irvailleet, ja kyselleet miten oikein aina onnistun. Mulla ei ole hajuakaan. Mutta aina olen vilpittömän iloinen ja kiitollinen. Lisäksi toki toivon että mustakin vois joskus jotain hyötyä olla jonkun vastapalveluksen muodossa. Joten en taida olla ihan The Lokki kuitenkaan? :(
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.
Eli koska jollain jossain ei ole siskoa pitää meidän kaikkien muiden antaa omien siskojemme kohdella meitä kuin kynnysmattoa?
Lyömätöntä logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulainen soitti kun olin ostanut uuden auton. Kyseli mitä teen vkl,oli suunnitellut ottavansa uuden autoni ja lähtevänsä käymään pohjoisessa. Suuttui kun ei onnistunut,tiesi kuulema ettei minulta saa apua.
Työtön kaverini ehdotti kahville menoa ja hyväuskoisena suostuin. Otti kakkupalan , tilasi jonkun erikoiskahvin.. ja sanoi menevänsä etsimään pöytää. Kun kysyin hölmistyneenä maksamisesta, katsoi minuun silmät suurina "sähän maksat?"
Mitä, hetkinen, tästä ei ollut puhetta !!! Vaikka olen töissä, en ole rahasta tehty . Kaveri sitten otti pelkän teen ja joi sitä vihaisena, minä join sen kalliin erikoiskahvin kun se oli kerran valmistettu vaikka en kyllä ymmärrä suklaakastiketta ja suolapähkinöitä kahvin seassa..
Teensä juotuaan kaveri lähti lähes sanaakaan sanomatta, enkä enää tästä ihmisestä paljon kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava suuttui kun en perunut omia menoja,jotta olisin vahtinut hänen lapsiaan kampaajansa ajan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.Eli koska jollain jossain ei ole siskoa pitää meidän kaikkien muiden antaa omien siskojemme kohdella meitä kuin kynnysmattoa?
Lyömätöntä logiikkaa.
Mietipä omalle kohdallesi niitä tilanteita kun tarvitset apua läheiseltä ihmiseltä ja kaikkiko on lokkeilua?
On myöskin ihmisiä jotka tarvitsevat pientä apua arjessa.
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.Eli koska jollain jossain ei ole siskoa pitää meidän kaikkien muiden antaa omien siskojemme kohdella meitä kuin kynnysmattoa?
Lyömätöntä logiikkaa.
Mietipä omalle kohdallesi niitä tilanteita kun tarvitset apua läheiseltä ihmiseltä ja kaikkiko on lokkeilua?
On myöskin ihmisiä jotka tarvitsevat pientä apua arjessa.
Luettiinkohan me sama kommentti?
Ei kaikki avuntarve tietenkään ole lokkeilua vaan ihan normaalia kanssakäymistä, meidän perheessä autetaan toisia puolin ja toisin mutta se on vastavuoroista ja avusta kiitetään kauniisti eikä auttajalle tiuskita tai muutenkaan kohdella läheisiä rumasti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Minä jatkaisin, mutta toteaisin viileesti, että nyt ei tullut varasukkiksia mukaan.
Ei apua. Kaiken sitä luuli jo tienneen, mutta sukkahousulokki? :D Sano ensi kerralla, että omat meni rikki ja käytit jo varaparin.
Meillä on mökillä lokkeiltu työkaluja, mutta laitoin miehen tekemään stopin touhulle. Lähettivät aina vaimon asialle, että oli ollut suotuisampi. Miehelle olisi sanonut heti ei.
No tuo demonstroi hyvin sitä, mistä oli kyse viininmaistajaisissakin. Lokkikin nuolaisi ennen kuin tipahti.
Kai sitä on pikkuisen vuosien varrella pihtaajaksi ja "meinasin, mutten sitten antanutkaan/kertonutkaan"-tyyliseksi muuttunut, kun on niin pitkään lokin vaikutuspiirissä ollut :D Syyttäkää lokkia!