Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Lahjoista tuli mieleen: Suvussamme on penniä venyttävä perhe, jolla on periaate, että lahjaksi ei anneta rahaa eikä mitään, mitä rahalla saa. Niinpä hää-, rippi-, ylioppilas- ja muihin juhliin lahjaksi tulee aina jotain hassunhauskaa itsetehtyä. Joskus oikeasti ihan hauskoja, ja itsetehdyssähän on aina ajatus (tässä tapauksessa ilmaisuus). Mutta kun järjestettiin läksiäiset ulkomaille muuttavalle, niin sinnekin piti tuoda itsetehty hupijuttu. Lähtijä ei ollut ottamassa toiselle mantereelle juuri muuta kuin hygieniatavarat ja vaatteet sekä tietokoneensa, ei mitään ylimääräistä. Samoin moni opiskelemaan lähtevä on todennut hupiesineet turhiksi muutossa.
Itsetehdyt käsityöt, kuten villasukat, myssyt tai lippaat olisikin ihania lahjoja, mutta sellaisista ei näissä itsetehdyissä ole tässä tapauksessa kyse.
Raha ei itselle saatuna lahjana ole epähieno, mutta kun pitäisi antaa rahaa toiselle, niin se muuttuukin lahjaksi, jossa "ei ole ajatusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopeutumiseläkettä nostavat kansanedustajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.Eli koska jollain jossain ei ole siskoa pitää meidän kaikkien muiden antaa omien siskojemme kohdella meitä kuin kynnysmattoa?
Lyömätöntä logiikkaa.
Mietipä omalle kohdallesi niitä tilanteita kun tarvitset apua läheiseltä ihmiseltä ja kaikkiko on lokkeilua?
On myöskin ihmisiä jotka tarvitsevat pientä apua arjessa.Luettiinkohan me sama kommentti?
Ei kaikki avuntarve tietenkään ole lokkeilua vaan ihan normaalia kanssakäymistä, meidän perheessä autetaan toisia puolin ja toisin mutta se on vastavuoroista ja avusta kiitetään kauniisti eikä auttajalle tiuskita tai muutenkaan kohdella läheisiä rumasti.
Autan aina pystyessäni, mutta suunnattomasti ärsyttää se kiukuttelu ja tiuskiminen mitä saan jos kaikki ei menekkään siskon mielen mukaan. Mielelläni lähden auttamaan, jos vaan on vapaata ja pystyn lähtemään.
Mutta se kiukuttelu!
Miten odottaisit avunsaajan käyttäytyvän esim tällaisessa tilanteessa; "Olisi kiva olla auto käytössä kun tulen lomailemaan perheen kanssa sinne päin" -Ei kai tässä mitään kummallista ole, saatte mun autoa käyttää.
Muutamaa päivää myöhemmin autonomistajalle (sinulle) tuleekin äkillinen auton tarve (seuraavana päivänä tarvitset autoasi vaikka muutamaksi tunniksi), ja ilmoitat siitä autonlainaajalle. Sen sijaan että saisit vastauksen "okei selvä homma :)", saatkin kiukuttelua "jaha.. etkö vois perua? Me suunniteltiin että huomenna tehtäis jotain kivaa lasten kanssa ja mentäis johonki. Nyt lapset odottaa että mennään johonkin... aha, just... hae sitte autos ja tuota lapsille pettymys."
-728
Mulla oli teininä kaveri kenen kanssa käytiin ratsastamassa eräällä ratsastuskoululla. Kesäsin kuljimme tallille pyörällä ja talvisin autokyydillä. Noh nämä talvet menivät usein niin että äitini kuskasi meitä tallille.
Lopulta äitini sai tarpeeksi ja halusi että kaverin äiti edes joskus veisi meidät tallille tai kaveri saisi ruveta maksamaan bensarahaa. Tästähän se riemu repesi. Kaverini loukkaantui ja niin myös hänen äitinsä. Pari kertaa suostui viemään meidät tallille mutta minua ei suostunut hakemaan kotoa vaan sain kävellä jonnekin tienlaitaan odottaa. Nämä automatkat paapatti kuinka paljon bensaa menee ja kuinka hänen kroppaa särkee...
Mopokortin saatuani kuljin kesät tallille mopolla. Kaveri siitä suuttuneena alkoi perumaan tunteja. Ajokortin kun sain niin taas piti kaveria kuskata koska hänellä ei vielä korttia ollut ja kukaan ei "ehtinyt" viemään meitä tallille. Ja bensarahaa oli ihan turha odotella.
Ei varmaan mikään yllätys että tämä kaveri on nykyään ex-kaveri. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Minä jatkaisin, mutta toteaisin viileesti, että nyt ei tullut varasukkiksia mukaan.
Hanki tätä sukkahousulokkia varten punaiset, vihreät tms sukkikset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Minä jatkaisin, mutta toteaisin viileesti, että nyt ei tullut varasukkiksia mukaan.
Hanki tätä sukkahousulokkia varten punaiset, vihreät tms sukkikset!
Heh, näitä alalajeja riittää. Sukkahousulokin lisäksi löytyy ainakin tamponilokki. "Hei, voisiksä heittää yhden tamponin, kun just menkat alko eikä oo yhtään?" tai "Onks sullakin just menkat? No sit sulta varmaan löytyis yks side tai tamponi?" Yks nyt on ihan ookoo, mutta jos sama ihminen on joka menkkojen aikaan yllättäen unohtanut omansa kotiin, niin jo alkaa ihmetyttää. Menkkavälineet on vielä siitä kenkut, ettei sellaisia kehtaa oikein takaisinkaan pyydellä (uusia siis - ei niitä verisiä!), vaikka suht kalliita ovat.
Onneksi kuukuppi on keksitty. Sitä ei kukaan lainaa :D
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.
Minusta kyseisen siskon tulisi arvostaa tuon viestin kirjoittajaa, eikä pitää häntä vain hyötyesineenä. Käytöstavat on myös syytä muistaa, läheistenkin kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.Eli koska jollain jossain ei ole siskoa pitää meidän kaikkien muiden antaa omien siskojemme kohdella meitä kuin kynnysmattoa?
Lyömätöntä logiikkaa.
Mietipä omalle kohdallesi niitä tilanteita kun tarvitset apua läheiseltä ihmiseltä ja kaikkiko on lokkeilua?
On myöskin ihmisiä jotka tarvitsevat pientä apua arjessa.
Kyse ei ole avun tarpeesta ja saamisesta vaan siitä, että joku olettaa toisten laittavan hänen elämänsä aina omiensa edelle, eikä vastavuoroisuutta ole. Jos ei avuntarpeesta ilmoita ajoissa, saa varautua siihen, että muilla on jo sovittuna muuta. Kyllä esim. synttäreiden järjestäminen on ensisijaisesti lapsen vanhempien, ei tädin tehtävä. Miksei äiti itse järjestänyt aikaa valmisteluihin?
Ex-kaveri, joka meni kysymättä jääkaapille, kyseli "aattelitko pian tehdä tuon jauhelihan, kun menee tänään vanhaksi.. jos et kerkee tekeen niin voin viedä sen meille, ettei mee hukkaan". Nälkäänsä valitteli, sanoin että tee reissumiehestä itelles leipä. "Emmä oikeen siitä reissumiehestä... sulla on tos yks juustosämpyläki vielä.." Sanoin että evääksi menee, joten söi sitten surullisen näklisenä sitä reissumiestä, tosin lappasi siihen päälle varmaan 8 siivua niitä ohuen ohuita kinkkuja..
Jos kaveriporukassa joku kyseli, että tarvisko joku halvalla telkkaria, kun on ostamassa uuden, niin eräs oli kirkumas sitä jo itselleen... Oliskohan hintaa ollut 50e, vaikka olis hyvin voinu pyytää satasen enemmän. Kuvitteli ensin saavansa sen ilmaiseksi, ja vaivaantuneesti sitten lupasi ihan ostaa sen, kun tv:n omistaja ei sitä luvannut ilmaiseksi kenellekkään antaa. Meni muutama päivä, kun lokki kyseli koska hälle tuodaan se telkkari (50e oli niin iso raha, että sillä hinnalla olis pitäny automaattisesti sisältyä kuljetuskin hintaan..). Myyjä sanoi että jos ite hakisit. Meni hakemaan, muttei tuonut rahaa mukanaan. Myyjä ei antanut telkkaria, kun tiesi ettei rahojaan saa. Lokki kiukkusi, että hänelle tulee turhasta reissusta nyt ajoo n.15km, eikä kuulemma hinnasta ole ollut vielä tarkempaa puhetta(?) :D Kiukutteli sitten kun ei telkkaria saanut, mutta varasi sen itselleen vielä pariksi viikoksi ja aina ilmoitti että maksaa huomenna/ylihuomenna. Lopulta myyjällä meni hermo, ja laittoi sen tori.fihin satasella myyntiin, meni kaupaksi parissa päivässä ja lokki kiukutteli kun se oli "hänen telkkarinsa".
Kaveruuden alkuaikoina pyysi kaveriporukkaa maalaustalkoisiin, kun piti talon ulkokuori maalata. Oli hemmetin kuuma, ja 5 hmisen kanssa maalattiin koko päivä. Lokki itse keksi vähän väliä tekosyitä tehdä sisätiloissa jotain muuta, kun ei itse jaksanut maalata. Tilasi vaivanpalkaksi yhteensä 2 pizzaa, kuudelle ihmiselle. Helposti oltais sen urakan jälkeen syöty omat pizzat, mutta saatiin pienet slaissit, kun toisesta pizzasta piti jättää lokille seuraavalle päivälle puolikas pizza. Jano/ruokajuomana toimi ihan vaan hanavesi.
Lokkihan itse ei auta pienimmässäkään asiassa, aina on jotain. Joskus oli kuulemma tankki tyhjä, eikä rahaa. Lupasin tankata vähän, jos vaan heittää mut juna-asemalle. "Eiku se on niin tyhjä etten pääse varmaan edes tankille asti...". Toinen kaveri lähti heittämään mua, mutta poikettiin cittarissa ennen asemalle menoa. Kukas sielä oli vaateostoksilla? Lokki. Myöhemmin selitti että äitinsä kanssa ja äidin autolla olivat katselemassa äidille vaatteita. Jännä etten hänen äitiään nähnyt missään, ja sopivasti spottasin parkkipaikalta myös lokin auton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni on lokki. Vuokrasimme alkukesästä mökin, ei suostunut maksamaan vuokraa. Autokyyti kelpaa mutta ei maksa bensoja koska 'te olette jokatapauksessa menossa mökille joten samalla bensalla pääsee'. Mökillä ei osallistunut esim. ruoan tekoon ja muihin kotihommiin 'koska minä olen lomalla' ( työtön). Ostinkin yli 100€ meille ruokaa ja kyllä ketuttaa maksaa näin pienipalkkaisenä hänenkin ruoat. Rahaa on kyllä laittaa alkoholiin ja baariin 'Enhän minä edes paljoa syö'. Niin, etpä. Kyllä veri taas kiehahti kun kirjotti tätä. On ensi asuu meistä kaukana.
Tainnut äitinsä passata tämän sukulaisen pilalle kun ei ole muutenkaan minkäänlaista oma-aloitetta.
Yksi mun kaveri on sekä pihi että lokki, tai yleensä ne kai kulkevatkin käsi kädessä... Kaikkea on tässä vuosien varrella tullut nähtyä. Yhdessä vaiheessa käytti hyväksi erästä miestä, joka oli kaveriin ihastunut, kävi joka viikko bilettämässä tämän kanssa ja maksatti juomat ym. kulut ihan pokkana. Mies oli sellainen hyväntahtoinen, sääliksi kävi, ystävääni ei siis kiinnostanut mies muutoin kun maksumiehenä. Tekivät yhdessä ulkomaan matkankin. Sitten aina kun jostain juhlista lähdettiin kaveriporukalla taksilla baariin, tämä kaverini ei valehtelematta ikinä ole maksanut näistä taksimatkoista mitään, vaikka oltiin sovittu, että taksimatkat jaetaan kaikkien kesken. Ties kuinka monta kertaa olen hänelle tarjonnut juomat baarissa, mutta hän ei kas kummaa kertaakaan. Näistä baariajoista on jo kymmenisen vuotta, nyt hän on jo parisuhteessa ollut pidempään, mutta jatkaa ulkona käydessään tätä samaa lokkeilua miesten kustannuksella, antaa baarissa ymmärtää, että on sinkku jotta saa miehet tarjoamaan juomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.Huvittaa tuo joka aluksi sanoi noista tulo eroista. Muka niin tietävinään ja yrittää esittää asian niin että se olisi fakta vaikka perseelleen menee.
Lokkeja on joka ainoassa yhteiskuntaluokassa ja lokkeilua myös esiintyy eri tavoin. Ei ole mitenkään sidonnainen siihen paljonko rahaa ennestään on.
Katsos kun yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa, esimerkiksi henkistä pääomaa. Toki on alempien sosiaaliluokkien jälkeläisiä jotka ovat onnistuneet saamaan itselleen pienen nousun tulojen suhteen milloin milläkin tavalla, mutta arvot ja asenteet ovat edelleen samaa vanhaa vanhempien sosiaaliluokkaa ja periytyvät helposti myös omille lapsille. Eivät tällaiset ihmiset edusta ylempiä sosiaaliluokkia vaikka ehkä näitä pienituloisemmat niin kuvittelevatkin. Ylemmissä luokissa on tulojen lisäksi (mikä ei edes välttämättä ole se tärkein asia) koulutus, arvot ja asenteet kohdallaan ja ovat olleet yleensä usemman sukupolven ajan.
Omassa ystäväpiirissäni on ihan normituloisia erittäin huomaavaisia ja kaikin puolin hyväkäytöksisiä ihmisiä. Eivät ikinä suoltaisi tuollaista ylimielistä ja elitististä sontaa suustaan.
Miehen kaveri. Tyyppi ei ole ollut elämänsä aikana ollut kertaakaan töissä (täyttää tänä vuonna 30v).
Koko elämä on yhtä siivestystä, eikä enää edes näe tässä mitään väärää.
Esim.sen ainoan kerran kun siellä suostuin käymään ja en vielä tiennyt lokkeilun tasoa, niin lähti käymään kaupassa hakeakseen meille ruokaa. Annoin tälle rahaa minun ja mieheni ruokiin. Takaisin tuli oikein tyytyväisenä, oli ihan pokkana käyttänyt antamani rahan minun ja miehen ruokien lisäksi omaan ruokaansa ha vielä palanpainikkeeksi lopuilla ostanut itselleen tupakkaa.
Ja ei nähnyt mitään tässä kuviossa, mikä olisi ollut pielessä. "Kun sulla on rahaa!" oli pätevä perustelu hänestä tuolle toiminnalle :D
Mieheni saa jatkuvasti kusetettua noihin lokkeiluihin. Viimeksi mies oli antanut tälle käyttöoikeudet meidän netflixiinkin, kunnes epäsin tämän.
Yrittää myös vähän väliä miestä syömään. Tiedossa on jo, että syöminen tarkoittaa ravintolareissua, jossa mies maksaa lokinkin osuuden 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
728, arvosta sitä asiaa että sulla on kuitenkin sisko. On normaalia pyytää apua siskolta.
Ja läheisille tiuskitaan.
Kaikilla ei ole siskoja.
Arvosta ja rakasta häntä.Eli koska jollain jossain ei ole siskoa pitää meidän kaikkien muiden antaa omien siskojemme kohdella meitä kuin kynnysmattoa?
Lyömätöntä logiikkaa.
Mietipä omalle kohdallesi niitä tilanteita kun tarvitset apua läheiseltä ihmiseltä ja kaikkiko on lokkeilua?
On myöskin ihmisiä jotka tarvitsevat pientä apua arjessa.Luettiinkohan me sama kommentti?
Ei kaikki avuntarve tietenkään ole lokkeilua vaan ihan normaalia kanssakäymistä, meidän perheessä autetaan toisia puolin ja toisin mutta se on vastavuoroista ja avusta kiitetään kauniisti eikä auttajalle tiuskita tai muutenkaan kohdella läheisiä rumasti.
Autan aina pystyessäni, mutta suunnattomasti ärsyttää se kiukuttelu ja tiuskiminen mitä saan jos kaikki ei menekkään siskon mielen mukaan. Mielelläni lähden auttamaan, jos vaan on vapaata ja pystyn lähtemään.
Mutta se kiukuttelu!
Miten odottaisit avunsaajan käyttäytyvän esim tällaisessa tilanteessa; "Olisi kiva olla auto käytössä kun tulen lomailemaan perheen kanssa sinne päin" -Ei kai tässä mitään kummallista ole, saatte mun autoa käyttää.
Muutamaa päivää myöhemmin autonomistajalle (sinulle) tuleekin äkillinen auton tarve (seuraavana päivänä tarvitset autoasi vaikka muutamaksi tunniksi), ja ilmoitat siitä autonlainaajalle. Sen sijaan että saisit vastauksen "okei selvä homma :)", saatkin kiukuttelua "jaha.. etkö vois perua? Me suunniteltiin että huomenna tehtäis jotain kivaa lasten kanssa ja mentäis johonki. Nyt lapset odottaa että mennään johonkin... aha, just... hae sitte autos ja tuota lapsille pettymys."
-728
Tästä tuli mieleen yksi työkaveri, joka kahvipöytäkeskustelussa kuuli mun ostaneen uuden ompelukoneen. Hän tästä innostuneena oli käynyt ostamassa itselleen uudet verhokankaat ja alkoi sitten samalla viikolla vaatimaan mun konetta lainaan. Kone oli vielä paketissa, kun en ollut ehtinyt sitä edes itse korkata. Toisekseen en todellakaan halunnut lainata kallista ompelukonetta, kun oli itsellänikin sille tulossa akuuttia käyttöä. Kieltäydyttyäni roudailemasta konetta töihin alkoi työkaveri kiukutella minulle, että "Tosi kiva, ostin tän takia kalliit verhokankaat ja joudun nyt ompeleen ne käsin!" Olin aika äimänä, koska en missään vaiheessa ollut sanonut, että lainailisin tavaroitani kenellekään, vähiten työkavereilleni. Syyllisti mua useampaan kertaan näistä verhokankaistaan ja tiuski. Aivan ihme tapaus. Ihan kuin mua ois kiinnostanut hänen verhonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Minä jatkaisin, mutta toteaisin viileesti, että nyt ei tullut varasukkiksia mukaan.
Hanki tätä sukkahousulokkia varten punaiset, vihreät tms sukkikset!
Heh, näitä alalajeja riittää. Sukkahousulokin lisäksi löytyy ainakin tamponilokki. "Hei, voisiksä heittää yhden tamponin, kun just menkat alko eikä oo yhtään?" tai "Onks sullakin just menkat? No sit sulta varmaan löytyis yks side tai tamponi?" Yks nyt on ihan ookoo, mutta jos sama ihminen on joka menkkojen aikaan yllättäen unohtanut omansa kotiin, niin jo alkaa ihmetyttää. Menkkavälineet on vielä siitä kenkut, ettei sellaisia kehtaa oikein takaisinkaan pyydellä (uusia siis - ei niitä verisiä!), vaikka suht kalliita ovat.
Onneksi kuukuppi on keksitty. Sitä ei kukaan lainaa :D
Kerran eräs kaverini jopa hieman närkästyi minulle, kun minulla ei ollut tarjota hänelle tamponia tai sidettä, kun hän oli luonani käymässä. Käytän kuukuppia, ja lisäksi kuukautiseni ovat e-pillereiden ansiosta niin säännölliset, ettei näitä välineitä tarvitse kantaa varmuuden vuoksi mukana. Siinä sitten jotain kiukutteli, että mitäs hän nyt sitten tekee, kun menkat juuri alkoi.
Kaipa tämä kuuluu samaan kategoriaan, kun minua painostettiin hankkimaan nuorena kahvinkeitin, vaikken edes juo kahvia. "Jos tulee vieraita". Haluan toki olla hyvä emäntä, mutta kyllä oma kotini on ensisijaisesti varusteltu omien, ei satunnaisten vieraiden tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Ota seuraavalla kerralla hänelle liian pienet sukkahousut. Sellaiset jalassa on aika tukalaa olla. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestäni vieraan ei tarvitse tuoda kuin itsensä ja tuliaisen, jos haluaa. Isäntäväki hoitaa kaiken ja vieras kiittää vieraanvaraisuudesta lopuksi, joskus myös jälkikäteen kiitoskortilla tai -lahjalla. Minua loukkaisi, jos oma kylävieraani toisi omat lakanat, ja yhtä lailla jos olisin kutsunut jonkun yhdessä kokkailemaan, ja aterioinnin päätteeksi toinen kaivaisi lompakon esiin, että mitä on velkaa. Ei kuulu normaaleihin käytöstapoihin sellainen.
Ymmärrän pointtisi ja noinhan se on ollutkin ennen kun mentiin kyläilemään, myös yökyläillessä. Muutos on ehkä tullut sen myötä kun tarjoilut ovat muuttuneet, istutaan pitkää iltaa syöden ja juoden, ennenhän riitti kahvi ja pulla. Tuntuu ettei oikein kehtaa mennä tyhjin käsin tai pelkän kahvipaketin kanssa kun tietää isäntäväen vaivannäön, myös ajallisen satsauksen kun nykyään tuntuu kaikilla olevan aika kortilla. Mutta kyllä viinipullon ja kukkakimpun pitäisi riittää, jos tietää juovansa enemmän kuin normitapoihin kuuluu niin viekää sitten enemmän. Yökylään ei tarvitse lakanoita viedä jos ei kyseessä mökkivierailu. Kohteliasta kysyä voiko tuoda vaikka jälkiruoan jos menossa päivälliselle tai sitten tpsiaan tarjoutua auttamaan jos näkee että kokkaus pahasti kesken.
Ylempien sosiaaliluokkien perheissä ja suvuissa on tottu siihen, että kaikki tarjotaan viimeisen päälle eikä siitä tehdä numeroa. Vastavuoroisuus toimii myös hyvin.
Alempien sosiaaliluokkien perheissä eletään pienillä tuloilla tai yhteiskunnan tuella, lasketaan jokainen euro ja laskutetaan vieraita ja jopa perheenjäseniä. Jos mahdollista, pyritään itse saamaan enemmän kuin antamaan.
Totta kai yhteiskuntaluokkien yhteentörmäyksiä tulee kun täysin eri taustoissa kasvaneet lapset alkavat vähän vanhempina olemaan jossain määrin tekemisissä toistensa kanssa. Aina joka luokasta poikkeusyksilönsäkin löytyy puolin ja toisin, joten ei tarvitse alkaa inttämään asiasta, mutta keskimäärin asia menee jokseenkin näin.
Paitsi suurin osa täällä olleista kommenteista on ollut sellaisia, että siipeilijä on just se hyvätuloinen tai jolle se muutama euro ei budjetissa tunnu. Oon huomannut että kyllä "köyhillä" tuo vastavuoroisuus toimii paremmin eikä siellä mietitä että jos tarjoaa vieraalle ruuan, että mitä se toi tullessaan, oliko sen tuliaiset kuinka arvokkaat tai varsinkaan ei ajatella että ruokakustannuksiin olisi osallistuttava. Poikkeuksiakin toki on, ainahan niitä on, mutta omien havaintojen mukaan varakkaammat tutut on enemmän sitä bensarahaa vailla kun taas "köyhät" ei edes ajattele että tästä nyt korvaus pitäisi saada. Tässä välimaastossa on hyvä näitä eroavaisuuksia vertailla. Taitaa olla sanontakin "köyhä antaa vähästäänkin mutta rikas ei paljostaankaan" ja on aika paikkansapitävä.
Ihan saman olen itsekin huomannut, silloin kun nämä "hyvätuloiset" ovat kuitenkin hieman alemmasta sosiaaliluokasta lähtöisin ja ovat onnistuneet (mikä on sinänsä kiitettävää) hankkimaan itselleen jonkinlaisen koulutuksen ja kohtuullisen toimeentulon. Silti on taustalle jäänyt lapsuudesta periytyvä nuukailu ja siipeily. Ihan eri asia on sitten oikeasti ylemmän sosiaaliluokan taloudet, joissa on monen sukupolven ajan oltu korkeasti koulutettuja, kulturelleja ja sivistyneitä. Yleensä tällaisissa talouksissa esim. nuoriso oppii jo pienestä pitäen tekemään aktiivisesti töitä itsensä eteen velttoilun sijaan. Usein vain alimmalle sosiaaliluokalle "ylempää luokkaa" on suunnilleen kuka tahansa vähän itseä parempituloinen, vaikka todellisuudessa henkilö olisi vielä suhteellisen alaluokkainen kiipijä sivistystasoltaan.
hep.. nyt on ihan pakko kommentoida sen verran, että parempituloinen ei välttämättä vaan tajua. Varsinkin, jos on lapsuus elelty vähintään ylemmän keskiluokan perheessä niin ei vaan tule mieleen että joka jumalauta asia on laskettava euroina ja tasattava tilit.
Esim jos tarjoan drinkin kaverille, tai kahvit tai vien tuliaisen niin ei mun päässä synny oletusta, että toinen on mulle velkaa. Samoin jos joku tarjoutuu mulle ostamaan kaljan taikka pullakahvin tai tuo tuliaisen niin ilahdun ja olen kiitollinen, mutta en välttämättä tajua että prkl nyt oon velkaa tuolle
No eipä mun käsittääkseni pienituloisetkaan ajattele jotain tarjotessaan tai tuliaisen tuodessaan että nyt tuo on mulle sitten velkaa.
Ei taida olla mitenkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen sidottu se eurojen laskeminen ja tarjoamisen mieltäminen velaksi jos itse omasta halustaan jotakin toiselle tarjoaa. Enempi on ehkä persoonasta kyse, laskeeko joka asian rahassa. On tullut vastaan hyvätuloisista tai ihan rikkaista perheistä olevia ihmisiä jotka laskee jokaisen pennin tai sentin ja sit niitä taustaltaan vähän vaatimattoman tulotason ihmisiä jotka tarjoaa ilman mitään laskutoimituksia. Kohtelias ihminen joskus muistaa sitten takaisin, jollakin tavalla. Ihan tulotasosta riippumatta.Huvittaa tuo joka aluksi sanoi noista tulo eroista. Muka niin tietävinään ja yrittää esittää asian niin että se olisi fakta vaikka perseelleen menee.
Lokkeja on joka ainoassa yhteiskuntaluokassa ja lokkeilua myös esiintyy eri tavoin. Ei ole mitenkään sidonnainen siihen paljonko rahaa ennestään on.
Katsos kun yhteiskuntaluokka tarkoittaa paljon muutakin kuin rahaa, esimerkiksi henkistä pääomaa. Toki on alempien sosiaaliluokkien jälkeläisiä jotka ovat onnistuneet saamaan itselleen pienen nousun tulojen suhteen milloin milläkin tavalla, mutta arvot ja asenteet ovat edelleen samaa vanhaa vanhempien sosiaaliluokkaa ja periytyvät helposti myös omille lapsille. Eivät tällaiset ihmiset edusta ylempiä sosiaaliluokkia vaikka ehkä näitä pienituloisemmat niin kuvittelevatkin. Ylemmissä luokissa on tulojen lisäksi (mikä ei edes välttämättä ole se tärkein asia) koulutus, arvot ja asenteet kohdallaan ja ovat olleet yleensä usemman sukupolven ajan.
Omassa ystäväpiirissäni on ihan normituloisia erittäin huomaavaisia ja kaikin puolin hyväkäytöksisiä ihmisiä. Eivät ikinä suoltaisi tuollaista ylimielistä ja elitististä sontaa suustaan.
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi? Eikös tuossa juuri todettu, että tulotaso on vain yksi pieni osa sosioekonomista luokkaa joten miksi jankutat tuloista?
Ei alemman sosiaaliluokan ihminen muutu ylimmän sosiaalisen luokan edustajaksi vaikka voittaisi kolmesti peräkkäin lotossa. Sen jälkeenkin kyseessä on alimman sosiaaliluokan edustaja (ellei tämä jostain syystä todella tee omalla työllään pitkäjänteistä elämänmuutosta samalla) vaikkakin parantuneella taloustilanteella. Ja tietenkin hyväkäytöksisiä ihmisiä on kaikissa luokissa, kuten huonokäytöksisiä. Mutta sitä todennäköisemmin on käytöskin kunniassa mitä pidemmälle ihminen on elämässään päässyt ja mitä enemmän on ongelmia elämäntavoissa, sitä epätodennäköisemmin tällainen ihminen pääsee kovin pitkälle opinnoissa, työssä tai missään muussakaan. Useimmat ylempien luokkien edustajat ovat vauraita, mutta kaikki vauraat eivät ole ylempien luokkien edustajia.
Itse olen huomannut taas sen että ne jotka on köyhiä tai rikastunut köyhyyden jälkeen on niitä kaikista anteliaimpia ja avuliaimpia. Tietävät itse kuinka tiukkaa voi olla joten ovat valmiita auttamaan ja eivät vaadi takaisin joka penniä.
Rikkaat taas ovat yleensä niitä pahimpia lokkeja koska ovat tottuneet saamaan kaiken ja katsovat että ansaitsevat kaiken mikä heille tulee eikä tarvitse maksaa takaisin sille jolta riistetään.
Oltiin ylppäreillä viimeisinä vieraina, siis neljä naapuriperhettä. Kellon tullessa kahdeksan teimme lähtöä ja emäntä sanoi että ottakaahan nyt vielä tarjottavaa kun alkaa olla iltapalan aika. Vieraiden joukossa siis lapsiakin. No, naapuri silminnähden ilahtui ja lähti ulos, luulin että pienen lapsensa perään mutta kävikin kotoaan hakemassa astioita ja pakasterasioita. Alkoi sitten lappamaan pöydästä evästä mukaansa "iltapalalle." Mukaan lähti suht iso rasiallinen riisipiirakoita ja rasia munavoita. Miltei kokonaisen voileipäkakun leikkasi kahtia että sai laatikoihinsa mahtumaan. Ison karkkirasian täytti suolaisella piirakalla ja pieneen muovipussiin sujahti keksejä ja muuta makeaa. Emäntä katseli kasvot punaisina ja kukaan meistä vieraista ei saanut sanaakaan sanottua. Lokkiperhe on vanhemnat ja kaksi alle kouluikäistä lasta.
Tuttavapiirissä henkilö täytti vuosia, ja koska hänellä on jo kaikkea maallista hyvää, päätimme ostaa taiteilijalta hänelle taulun lahjaksi. Tuttava kun on taiteen ystävä. Toisaalta taiteilija on myös tuttavamme (mutta ei merkkipäivähenkilön tuttu).
Kaikki maksoivat osuutensa mukisematta, paitsi lokki, joka oli sitä mieltä, että taiteilijan olisi pitänyt maalata taulu ilmaiseksi, koska oli ystävämme.
Lokki ei soisi mitään hyvää toiselle. Taiteilijoillakaan se leipä ei niin leveä ole, että tilaustöitä kannattaisi ilmaiseksi tehdä. Mutta lokille tuo oli taiteilijan ahneutta, ja hän ei sellaiseen osallistu. Siinähän olisi lokkia riistetty.