Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Noita pesuaineita en itse veisi. Ihmisillä on niin omat tottumuksensa niiden kanssa, että voi mennä täysin metsään sen "Erittäin hienon" kanssa. Joku S-ryhmän lahjakorttikin on kätevämpi. Meille tuskin kukaan osaisi tuoda perheen kampaamotuotteita, mitkä kustantavatkin vähän enemmän. Eikä niitä sitten lainata. Vieraille on ne perus Dovet.
No eikös ne shampoot ym jotka ei teitä miellytä, niin oo ihan onnistunut lahja? Annat ne vieraitten käytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies, keski-iässä, ja kaikki, koko ketju, kuulostaa täysin oudolta minulle, joten oli ihan pakko alkaa miettimään ja kyllä, en ole koskaan joutunut ns. "lokin" uhriksi. En olisi kyllä siihen koskaan edes suostunutkaan.
Joten aloin nyt miettimään, että kertookohan tämä loppujen lopuksi enemmän teistä itsestänne, kuin siitä "lokista", eli "lokki" tunnistaa keneltä voi "lokkia" ja keskittyy siihen. Jos se tunnistaa heti että keltä ei voi "lokkia" niin se jättää sen ihan rauhaan ?????????????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika mitätön juttu, mutta laitan tämän silti.
Olen läheinen isoveljen kanssa ja kun hänen kotiinsa tuli putkiremontti niin lupasin heti että voi 2kk asua tyttöystävänsä kanssa minun luona jossa 1 ylim huone.
Pyysin että jos ruokia ostavat välillä niin ei tarvi huolehtia mistään muista kuluista. Maksoin siis ihan omasta aloitteestani kaikkien asumisen kulut.
Yhtenä iltana veljen tyttöystävän teki mieli viiniä ja kysyi joisinko hänen seuranaan lasillisen. Ilahduin ja sanoin että juodaan vaan. Valitsin jääkaapista yhden valkkarin sen enempää ajattelematta mutta tyttöystävä panikoitui. "Ei, se on mun pullo, älä sitä avaa. Avaa joku sun!"Ei, en suuttunut eikä mitään sellaista. Huvitti vaan :) :) rakas on tämä käly minulle silti
Ei veljen tyttöystävä ole käly, vaan veljen tyttöystävä. Samoin joku pöljä kerran ulkona puhui vaimostaan vaikka kyse oli kihlatusta. Käyttäkää asioista ja ihmisistä niiden oikeita nimityksiä. Sorry piti kommentoida vaikka meni aiheen vierestä.
Eiköhän ihmiset saa puhua niin kuin itse haluavat, eikä niin kuin sinä haluat. Voiko sinua sanoa kusipääksi, vaikka päässäsi ei kirjaimellisesti ole pissaa. Ja jos sanoo puolisoaan kullaksi, niin sehän vasta virhe on, eikö vaan, kun ei sitä ole oikeasta kullasta tehty.
Puolisoni on ulkomaalainen (en halua sanoa tarkkaa paikkaa, joten sanotaan, että Amerikan mantereelta). Muutama vuosi sitten teimme pitkän säästämisen jälkeen muutaman kuukauden matkan hänen kotimaahansa. Ajelimme vuokra-autolla eri puolilla maata ja asuimme pääasiassa yksinkertaisissa majataloissa. Reissuun sisältyi myös kolme viikkoa puolison edesmenneen mummon tilalla ihanassa luonnonkauniissa paikassa. Asia oli sovittu sukulaisten kanssa, ja maksaisimme tietysti käyttämämme sähkön ja veden. Minulle tuo kolme viikkoa tarkoitti erittäin tarpeellista hengähdystaukoa, sillä reissun aikana tapasimme paljon puolison sukua ja kaipasin kipeästi omaa aikaa ja tilaa.
Tämä mummon tila oli jäänyt suvun haltuun, ja siellä oli mummon talon lisäksi puolison tädin kakkoskoti. Täti oli saanut rakentaa talonsa ilmaiseksi upealle tontille sillä verukkeella, että auttelisi ja hoitaisi siellä mummoa. Todellisuudessa hän ei ollut juuri tikkua ristiin mummon eteen tehnyt, mutta piti nyt itseään paikan valtiaana. Tiesimme, että hän oli hankala ihminen, mutta mitäpä se meitä häiritsisi. Täti asui vakituisesti kaupungissa, joten emme olisi toistemme tiellä. Tai niinhän minä luulin.
Täti perheineen onnistui pilaamaan kolme viikkoamme mummon tilalla niin tehokkaasti, että melkein naurattaa (silloin kyllä itketti). Hänen perheensä saattoi paukahtaa ovesta sisään aivan milloin tahansa ilman mitään ennakkovaroitusta (mm. lauantaiaamuna klo 7.10). He marssivat suoraan keittiöön, söivät meidän ruokiamme ja laittoivat TV:n pauhaamaan. Heidän kolme räksyttävää pikku rakkiaan tulivat sisään heidän kanssaan ja kantoivat käsittämättömän määrän hiekkaa ja roskaa. Perhe linnoittautui koko päiväksi TV:n ääreen, söi kaapit tyhjiksi ja pari kertaa jopa jätti tiskit altaaseen. Vasta iltamyöhään he poistuivat, ja seuraavana päivänä sama tilanne saattoi toistua. Ja he tosiaan tulivat ilmoittamatta käytännössä katsomaan TV:tä ja syömään!
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut kerta kaikkiaan pitää jääkaappi tyhjänä ja olla siivoamatta, mutta olisimme itse kärsineet tilanteesta pahemmin. Emme tienneet, milloin perhe oli tulossa, ja olihan meidän itsekin pakko syödä. Emme myöskään olisi kestäneet elää sotkussa. Vihjailut siitä, että olisi kiva etukäteen tietää heidän tulostaan, kaikuivat kuuroille korville. Meillä ei siis tilanteeseen leipääntyneinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin aamuvarhaisella lähteä jonnekin päiväretkelle ja toivoa, että kun illalla palaisimme, ei talossa olisi ketään. Silloin kyllä jätimme kaapit aivan tyhjilleen. Erään kerran tädin puoliso soittikin nyrpeänä, että tulimme tervehtimään teitä (hah) mutta ette olleet paikalla. Viattomana puolisoni selitti, että voi voi, emme olleet tienneet heidän tulostaan. Ja toisen kerran, kun näin ikkunasta tädin puolison lähestymässä juuri ennen jalkapallo-ottelun alkua, laitoin äkkiä television päälle ja olin katsovinani jotain lastenhoito-ohjelmaa. Ukko paukahti sisään (koputtamatta tietysti) sixpäkki kädessään ja näytti tavattoman hölmistyneeltä. Ei sitten kehdannut käskeä minua vaihtamaan kanavaa, vaan lähti pian pois.
Saimme siis tällaisia pieniä lapsellisia koston hetkiä, mutta kokemus oli iso pettymys. En olisi voinut olla onnellisempi, kun saimme karistaa mokomat moukat jaloistamme ja jatkaa matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ulkomaalainen (en halua sanoa tarkkaa paikkaa, joten sanotaan, että Amerikan mantereelta). Muutama vuosi sitten teimme pitkän säästämisen jälkeen muutaman kuukauden matkan hänen kotimaahansa. Ajelimme vuokra-autolla eri puolilla maata ja asuimme pääasiassa yksinkertaisissa majataloissa. Reissuun sisältyi myös kolme viikkoa puolison edesmenneen mummon tilalla ihanassa luonnonkauniissa paikassa. Asia oli sovittu sukulaisten kanssa, ja maksaisimme tietysti käyttämämme sähkön ja veden. Minulle tuo kolme viikkoa tarkoitti erittäin tarpeellista hengähdystaukoa, sillä reissun aikana tapasimme paljon puolison sukua ja kaipasin kipeästi omaa aikaa ja tilaa.
Tämä mummon tila oli jäänyt suvun haltuun, ja siellä oli mummon talon lisäksi puolison tädin kakkoskoti. Täti oli saanut rakentaa talonsa ilmaiseksi upealle tontille sillä verukkeella, että auttelisi ja hoitaisi siellä mummoa. Todellisuudessa hän ei ollut juuri tikkua ristiin mummon eteen tehnyt, mutta piti nyt itseään paikan valtiaana. Tiesimme, että hän oli hankala ihminen, mutta mitäpä se meitä häiritsisi. Täti asui vakituisesti kaupungissa, joten emme olisi toistemme tiellä. Tai niinhän minä luulin.
Täti perheineen onnistui pilaamaan kolme viikkoamme mummon tilalla niin tehokkaasti, että melkein naurattaa (silloin kyllä itketti). Hänen perheensä saattoi paukahtaa ovesta sisään aivan milloin tahansa ilman mitään ennakkovaroitusta (mm. lauantaiaamuna klo 7.10). He marssivat suoraan keittiöön, söivät meidän ruokiamme ja laittoivat TV:n pauhaamaan. Heidän kolme räksyttävää pikku rakkiaan tulivat sisään heidän kanssaan ja kantoivat käsittämättömän määrän hiekkaa ja roskaa. Perhe linnoittautui koko päiväksi TV:n ääreen, söi kaapit tyhjiksi ja pari kertaa jopa jätti tiskit altaaseen. Vasta iltamyöhään he poistuivat, ja seuraavana päivänä sama tilanne saattoi toistua. Ja he tosiaan tulivat ilmoittamatta käytännössä katsomaan TV:tä ja syömään!
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut kerta kaikkiaan pitää jääkaappi tyhjänä ja olla siivoamatta, mutta olisimme itse kärsineet tilanteesta pahemmin. Emme tienneet, milloin perhe oli tulossa, ja olihan meidän itsekin pakko syödä. Emme myöskään olisi kestäneet elää sotkussa. Vihjailut siitä, että olisi kiva etukäteen tietää heidän tulostaan, kaikuivat kuuroille korville. Meillä ei siis tilanteeseen leipääntyneinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin aamuvarhaisella lähteä jonnekin päiväretkelle ja toivoa, että kun illalla palaisimme, ei talossa olisi ketään. Silloin kyllä jätimme kaapit aivan tyhjilleen. Erään kerran tädin puoliso soittikin nyrpeänä, että tulimme tervehtimään teitä (hah) mutta ette olleet paikalla. Viattomana puolisoni selitti, että voi voi, emme olleet tienneet heidän tulostaan. Ja toisen kerran, kun näin ikkunasta tädin puolison lähestymässä juuri ennen jalkapallo-ottelun alkua, laitoin äkkiä television päälle ja olin katsovinani jotain lastenhoito-ohjelmaa. Ukko paukahti sisään (koputtamatta tietysti) sixpäkki kädessään ja näytti tavattoman hölmistyneeltä. Ei sitten kehdannut käskeä minua vaihtamaan kanavaa, vaan lähti pian pois.
Saimme siis tällaisia pieniä lapsellisia koston hetkiä, mutta kokemus oli iso pettymys. En olisi voinut olla onnellisempi, kun saimme karistaa mokomat moukat jaloistamme ja jatkaa matkaa.
Ja sielläpäin ei ole ovissa lukkoja kuten ei teilläpäin maalaisjärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan törmännyt mihinkään noin räikeään lokkeiluun, mutta ystäväni on tämmöinen:
-baaritiskillä tilaa usein kanssani juomat samalla kertaa, mutta maksun tullessa jää seisomaan taakse/ muka etsimään lompakkoa.
-on olevinaan kova feministi, mutta haluaa että miehet tarjoavat hänelle. Hakeutuu myös sellaisten miesten seuraan.
-olettaa, että hän on etuoikeutettu erilaisiin alennuksiin, pääsemään jonon ohi yökerhoihin yms.
Sami Minkkinen Miesraskaus-kirjansa kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2351 kirjoitti:
Siis, jos kutsun jonkun kotiini, se ei ole pyynti lahjalle. Olin kuitenkin hemmetin (yllättynyt) ja kiitollinen, kun miesystäväni veli, jonka olimme kutsuneet mun luokse syömäään, toi mulle kynttilän.) Oli kuulemma huomannut, että poltan paljon tuikkuja.:) Synttärilahjaksi nyt kesällä sain myös tuikkuja talvea varten. Musta aika ihanaa, että se toi ne tuikut. Ja ruokana oli tyyliin uunilohta. Toivottavasti sai tarpeeksi.
Kyse ei ole siitä että odottaa lahjaa vaan ihan perus käytös säännöistä että jos on kutsuttu illalliselle niin mukana on kohteliasta tuoda esim viiniä tai muuta vastaavaa. Vaikka illallisia jne ei tienatakseen järjestetä niin kyllä ne silti maksaa isännälle useita kymppejä että ajattelevainen vieras tuo edes sen kympin pullin viiniä.
Ei mun käsittääkseni suomalaisessa tapakulttuurissa tuliaiset ole mikään pakollinen asia.
Vai onkohan tämä joku ylempien luokkien juttu kun ruokakin maksaa useita kymppejä (tosin silloin viininkin pitäisi olla kalliimpaa).
Pakollista ei mutta moukkamaista tulla tyhjin käsin. Eikä se mikään ylemmän luokan juttu ole. Ihan keskiluokkaista ollaan ja silti kaikki tuo aina tullessaan illalliselle vähintään sen pullon viiniä.
Ja mitä tulee tuohon päivällinen/illallinen nimitykseen niin taitaa olla alueellinen tai piiriin kuuluva juttu. Eli virallisesti se oikea nimitys saattaisi olla päivällinen mutta kaikki ketkä tunnen käyttää sanaa illallinen jos se ruokailu tapahtuu kuuden jälkeen illalla ja sisältää usean ruokalajin. Päivällinen mielletään arkiruokailuksi töiden jälkeen. Iltapala taas on se perua ruokailu ennen nukkumaanmenoa.
Moukkamaista kytätä kuka tuo ja mitä tuo, milloin ja kenelle. Ihan wt-touhua. Ja voi hyvä luoja tuota, ettei tajuta tosiaan illallisen ja päivällisen merkitsevän eri asioita eri ihmisille. Menkää selittämään illallisen ja päivällisen eroa leipäjonossa seisoville, moukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2351 kirjoitti:
Siis, jos kutsun jonkun kotiini, se ei ole pyynti lahjalle. Olin kuitenkin hemmetin (yllättynyt) ja kiitollinen, kun miesystäväni veli, jonka olimme kutsuneet mun luokse syömäään, toi mulle kynttilän.) Oli kuulemma huomannut, että poltan paljon tuikkuja.:) Synttärilahjaksi nyt kesällä sain myös tuikkuja talvea varten. Musta aika ihanaa, että se toi ne tuikut. Ja ruokana oli tyyliin uunilohta. Toivottavasti sai tarpeeksi.
Kyse ei ole siitä että odottaa lahjaa vaan ihan perus käytös säännöistä että jos on kutsuttu illalliselle niin mukana on kohteliasta tuoda esim viiniä tai muuta vastaavaa. Vaikka illallisia jne ei tienatakseen järjestetä niin kyllä ne silti maksaa isännälle useita kymppejä että ajattelevainen vieras tuo edes sen kympin pullin viiniä.
Ei mun käsittääkseni suomalaisessa tapakulttuurissa tuliaiset ole mikään pakollinen asia.
Vai onkohan tämä joku ylempien luokkien juttu kun ruokakin maksaa useita kymppejä (tosin silloin viininkin pitäisi olla kalliimpaa).
Pakollista ei mutta moukkamaista tulla tyhjin käsin. Eikä se mikään ylemmän luokan juttu ole. Ihan keskiluokkaista ollaan ja silti kaikki tuo aina tullessaan illalliselle vähintään sen pullon viiniä.
Ja mitä tulee tuohon päivällinen/illallinen nimitykseen niin taitaa olla alueellinen tai piiriin kuuluva juttu. Eli virallisesti se oikea nimitys saattaisi olla päivällinen mutta kaikki ketkä tunnen käyttää sanaa illallinen jos se ruokailu tapahtuu kuuden jälkeen illalla ja sisältää usean ruokalajin. Päivällinen mielletään arkiruokailuksi töiden jälkeen. Iltapala taas on se perua ruokailu ennen nukkumaanmenoa.
Moukkamaista kytätä kuka tuo ja mitä tuo, milloin ja kenelle. Ihan wt-touhua. Ja voi hyvä luoja tuota, ettei tajuta tosiaan illallisen ja päivällisen merkitsevän eri asioita eri ihmisille. Menkää selittämään illallisen ja päivällisen eroa leipäjonossa seisoville, moukat.
-kuulee lokin kirkunaa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä tosiaan lapsilokkejakin. Pojillani oli pienenä samanikäiset ystävät naapurissa. Ikinä - siis ikinä heillä ei ollut mitään leluja, joita olisivat tuoneet leikittäväksi. Aina olivat lasteni leluissa. Kerran puutuin asiaan kun keittiön ikkunan alla vieraat etsivät itselleen parhaat pyssyt lelulaatikosta. Menin sanomaan, että nyt kyllä omistajat valitsevat ensin ja vieraat sitten. Näin poikieni ilmeet nimittäin.
Kysyin kerran että miksi ette tuo omia palloja, luokkia, pyssyjä, leikkiautoja yms. Heillä on kuulemma kotona hirveästi näitä leluja, mutta eivät saa tuoda pihalle. Poikani pääsivät kerran kylään, eikä siellä ollut ollut mitään.
Virpomisvirsatarvikkeet minä kustansin, kun heidän vanhempansa eivät hankkineet.
Siellä oli kai pieniä ongelmia, mutta minua vitutti ostaa myös naapurin lasten käyttöön kaikenlaista.
Ei lapset ole lokkeja. Lokkeja ovat aikuiset, joiden pitäisi osata käytöstavat mutta jotka käyttävät toisia ihmisiä härskisti hyväkseen. Nuo olivat pieniä lapsia, joilla ei ollut edes leluja. Ei heillä ole mahdollisuutta hankkia itselleen niitä leluja, ja käytöstapijen opettaminenkin on aikuisten tehtävä. En tarkoita että se lelujen hommaaminen heille olisi sinun tehtäväsi, mutta tuli surku noita lapsia. Oikea paheksunnan kohde olisi heidän vanhempansa.
Höpsis. Lokinpoikanen on perinyt lokin geenit. Ennen kuin tietävät edes, mitä lokkeilu on, niin käyttäytyvät mallin mukaisesti. Hiekkalaatikolla viedään jo toisen heikomman lelut kädestä.
Mun veli päätti tulla asumaan meille vähäksi aikaa, koska oli reissutyössä meillä päin. Itse en sitä pitänyt mitenkään pahana, mutta alkoi veetuttaa se ruuan laitto. Tuolloin elin työmarkkinatuella ja odotin päätöstä yksinhuoltajana ja tiesin, että ko.henkilö saa päivärahat (ruoka, majoitus)palkan lisäksi.Olin itse asiassa aika nälkäinenkin välillä ja muistan kun piti opastaa paikalliseen pitseriaan (varmaan en antanut tarpeeksi ruokaa, valittaa jossain ketjussa kenties unohtaen, että on suursyömäri) niin tämä tilasi itselle runsaan ateria ja meikäläinen katsoi vesi kielellä vierestä.Eli ilmainen majoitus (josta saa korvauksen työnantajalta ja aamupala, iltapäivän ruoka ja iltapala, vaatteiden pesu yms,)ei ollut yhden pitsa-aterian arvoinen. Asuminen kesti noin 3 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita pesuaineita en itse veisi. Ihmisillä on niin omat tottumuksensa niiden kanssa, että voi mennä täysin metsään sen "Erittäin hienon" kanssa. Joku S-ryhmän lahjakorttikin on kätevämpi. Meille tuskin kukaan osaisi tuoda perheen kampaamotuotteita, mitkä kustantavatkin vähän enemmän. Eikä niitä sitten lainata. Vieraille on ne perus Dovet.
No eikös ne shampoot ym jotka ei teitä miellytä, niin oo ihan onnistunut lahja? Annat ne vieraitten käytettäväksi.
Ja omat kalliit pitäisi viedä pois, ettei vahingossa vain eksytä sinne yli 30 euron hoitoainepurkille tai parfymoituihin suihkugeeleihin? Mikä vaiva.
Orastava lokki kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt mihinkään noin räikeään lokkeiluun, mutta ystäväni on tämmöinen:
-baaritiskillä tilaa usein kanssani juomat samalla kertaa, mutta maksun tullessa jää seisomaan taakse/ muka etsimään lompakkoa.
-on olevinaan kova feministi, mutta haluaa että miehet tarjoavat hänelle. Hakeutuu myös sellaisten miesten seuraan.
-olettaa, että hän on etuoikeutettu erilaisiin alennuksiin, pääsemään jonon ohi yökerhoihin yms.
Ens kerralla sanot baarimikolle reippaasti, että sinä maksat näistä toisen. Ystävän huoleksi jää maksaa se omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita pesuaineita en itse veisi. Ihmisillä on niin omat tottumuksensa niiden kanssa, että voi mennä täysin metsään sen "Erittäin hienon" kanssa. Joku S-ryhmän lahjakorttikin on kätevämpi. Meille tuskin kukaan osaisi tuoda perheen kampaamotuotteita, mitkä kustantavatkin vähän enemmän. Eikä niitä sitten lainata. Vieraille on ne perus Dovet.
No eikös ne shampoot ym jotka ei teitä miellytä, niin oo ihan onnistunut lahja? Annat ne vieraitten käytettäväksi.
Ja omat kalliit pitäisi viedä pois, ettei vahingossa vain eksytä sinne yli 30 euron hoitoainepurkille tai parfymoituihin suihkugeeleihin? Mikä vaiva.
No niinhän tuo lainattu henkilö ilmeisesti joka tapauksessa tekee, kertoi ettei perheen kampaamotuotteita lainata vaan vieraille on "ne perus Dovet".
Meillä toimii kaveriporukassa hyvin se, että tarjotaan vuorollaan jokaiselle, ettei kaikkien tarvitse mennä baaritiskille. Samoja tai samanhintaisia juomia. Loppuisi heti, jos joukossa olisi lokki, joka arvioisi muiden drinkkien hinnaksi halvimman tuopin. Ravintolalakut tilataan aina erikseen eriteltynä. On tarjoilijoille ihan arkipäivää tuo.
Antilokkia hävettää ja nolottaa oma vähävaraisuus, mutta minkä sille joissakin elämäntilanteissa voi. En ole itsekään varoissani. Olen pari kertaa kuitenkin kutsunut tällaisen luokseni ja maksanut matkat sekä ylläpidon, koska tiesin, miten tärkeä hengähdystauko se on toiselle osapuolelle. Annoin myös rahaa, että voi (mies kyseessä) pystypäin tehdä "omat ostokset". Otti kyllä kovasti luontonsa päälle, mutta onneksi suostui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ulkomaalainen (en halua sanoa tarkkaa paikkaa, joten sanotaan, että Amerikan mantereelta). Muutama vuosi sitten teimme pitkän säästämisen jälkeen muutaman kuukauden matkan hänen kotimaahansa. Ajelimme vuokra-autolla eri puolilla maata ja asuimme pääasiassa yksinkertaisissa majataloissa. Reissuun sisältyi myös kolme viikkoa puolison edesmenneen mummon tilalla ihanassa luonnonkauniissa paikassa. Asia oli sovittu sukulaisten kanssa, ja maksaisimme tietysti käyttämämme sähkön ja veden. Minulle tuo kolme viikkoa tarkoitti erittäin tarpeellista hengähdystaukoa, sillä reissun aikana tapasimme paljon puolison sukua ja kaipasin kipeästi omaa aikaa ja tilaa.
Tämä mummon tila oli jäänyt suvun haltuun, ja siellä oli mummon talon lisäksi puolison tädin kakkoskoti. Täti oli saanut rakentaa talonsa ilmaiseksi upealle tontille sillä verukkeella, että auttelisi ja hoitaisi siellä mummoa. Todellisuudessa hän ei ollut juuri tikkua ristiin mummon eteen tehnyt, mutta piti nyt itseään paikan valtiaana. Tiesimme, että hän oli hankala ihminen, mutta mitäpä se meitä häiritsisi. Täti asui vakituisesti kaupungissa, joten emme olisi toistemme tiellä. Tai niinhän minä luulin.
Täti perheineen onnistui pilaamaan kolme viikkoamme mummon tilalla niin tehokkaasti, että melkein naurattaa (silloin kyllä itketti). Hänen perheensä saattoi paukahtaa ovesta sisään aivan milloin tahansa ilman mitään ennakkovaroitusta (mm. lauantaiaamuna klo 7.10). He marssivat suoraan keittiöön, söivät meidän ruokiamme ja laittoivat TV:n pauhaamaan. Heidän kolme räksyttävää pikku rakkiaan tulivat sisään heidän kanssaan ja kantoivat käsittämättömän määrän hiekkaa ja roskaa. Perhe linnoittautui koko päiväksi TV:n ääreen, söi kaapit tyhjiksi ja pari kertaa jopa jätti tiskit altaaseen. Vasta iltamyöhään he poistuivat, ja seuraavana päivänä sama tilanne saattoi toistua. Ja he tosiaan tulivat ilmoittamatta käytännössä katsomaan TV:tä ja syömään!
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut kerta kaikkiaan pitää jääkaappi tyhjänä ja olla siivoamatta, mutta olisimme itse kärsineet tilanteesta pahemmin. Emme tienneet, milloin perhe oli tulossa, ja olihan meidän itsekin pakko syödä. Emme myöskään olisi kestäneet elää sotkussa. Vihjailut siitä, että olisi kiva etukäteen tietää heidän tulostaan, kaikuivat kuuroille korville. Meillä ei siis tilanteeseen leipääntyneinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin aamuvarhaisella lähteä jonnekin päiväretkelle ja toivoa, että kun illalla palaisimme, ei talossa olisi ketään. Silloin kyllä jätimme kaapit aivan tyhjilleen. Erään kerran tädin puoliso soittikin nyrpeänä, että tulimme tervehtimään teitä (hah) mutta ette olleet paikalla. Viattomana puolisoni selitti, että voi voi, emme olleet tienneet heidän tulostaan. Ja toisen kerran, kun näin ikkunasta tädin puolison lähestymässä juuri ennen jalkapallo-ottelun alkua, laitoin äkkiä television päälle ja olin katsovinani jotain lastenhoito-ohjelmaa. Ukko paukahti sisään (koputtamatta tietysti) sixpäkki kädessään ja näytti tavattoman hölmistyneeltä. Ei sitten kehdannut käskeä minua vaihtamaan kanavaa, vaan lähti pian pois.
Saimme siis tällaisia pieniä lapsellisia koston hetkiä, mutta kokemus oli iso pettymys. En olisi voinut olla onnellisempi, kun saimme karistaa mokomat moukat jaloistamme ja jatkaa matkaa.
Ja sielläpäin ei ole ovissa lukkoja kuten ei teilläpäin maalaisjärkeä.
Niin, koska ei tietystikään ole keksitty myöskään avaimia, joilla ne lukot saa auki jopa melko helposti.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ulkomaalainen (en halua sanoa tarkkaa paikkaa, joten sanotaan, että Amerikan mantereelta). Muutama vuosi sitten teimme pitkän säästämisen jälkeen muutaman kuukauden matkan hänen kotimaahansa. Ajelimme vuokra-autolla eri puolilla maata ja asuimme pääasiassa yksinkertaisissa majataloissa. Reissuun sisältyi myös kolme viikkoa puolison edesmenneen mummon tilalla ihanassa luonnonkauniissa paikassa. Asia oli sovittu sukulaisten kanssa, ja maksaisimme tietysti käyttämämme sähkön ja veden. Minulle tuo kolme viikkoa tarkoitti erittäin tarpeellista hengähdystaukoa, sillä reissun aikana tapasimme paljon puolison sukua ja kaipasin kipeästi omaa aikaa ja tilaa.
Tämä mummon tila oli jäänyt suvun haltuun, ja siellä oli mummon talon lisäksi puolison tädin kakkoskoti. Täti oli saanut rakentaa talonsa ilmaiseksi upealle tontille sillä verukkeella, että auttelisi ja hoitaisi siellä mummoa. Todellisuudessa hän ei ollut juuri tikkua ristiin mummon eteen tehnyt, mutta piti nyt itseään paikan valtiaana. Tiesimme, että hän oli hankala ihminen, mutta mitäpä se meitä häiritsisi. Täti asui vakituisesti kaupungissa, joten emme olisi toistemme tiellä. Tai niinhän minä luulin.
Täti perheineen onnistui pilaamaan kolme viikkoamme mummon tilalla niin tehokkaasti, että melkein naurattaa (silloin kyllä itketti). Hänen perheensä saattoi paukahtaa ovesta sisään aivan milloin tahansa ilman mitään ennakkovaroitusta (mm. lauantaiaamuna klo 7.10). He marssivat suoraan keittiöön, söivät meidän ruokiamme ja laittoivat TV:n pauhaamaan. Heidän kolme räksyttävää pikku rakkiaan tulivat sisään heidän kanssaan ja kantoivat käsittämättömän määrän hiekkaa ja roskaa. Perhe linnoittautui koko päiväksi TV:n ääreen, söi kaapit tyhjiksi ja pari kertaa jopa jätti tiskit altaaseen. Vasta iltamyöhään he poistuivat, ja seuraavana päivänä sama tilanne saattoi toistua. Ja he tosiaan tulivat ilmoittamatta käytännössä katsomaan TV:tä ja syömään!
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut kerta kaikkiaan pitää jääkaappi tyhjänä ja olla siivoamatta, mutta olisimme itse kärsineet tilanteesta pahemmin. Emme tienneet, milloin perhe oli tulossa, ja olihan meidän itsekin pakko syödä. Emme myöskään olisi kestäneet elää sotkussa. Vihjailut siitä, että olisi kiva etukäteen tietää heidän tulostaan, kaikuivat kuuroille korville. Meillä ei siis tilanteeseen leipääntyneinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin aamuvarhaisella lähteä jonnekin päiväretkelle ja toivoa, että kun illalla palaisimme, ei talossa olisi ketään. Silloin kyllä jätimme kaapit aivan tyhjilleen. Erään kerran tädin puoliso soittikin nyrpeänä, että tulimme tervehtimään teitä (hah) mutta ette olleet paikalla. Viattomana puolisoni selitti, että voi voi, emme olleet tienneet heidän tulostaan. Ja toisen kerran, kun näin ikkunasta tädin puolison lähestymässä juuri ennen jalkapallo-ottelun alkua, laitoin äkkiä television päälle ja olin katsovinani jotain lastenhoito-ohjelmaa. Ukko paukahti sisään (koputtamatta tietysti) sixpäkki kädessään ja näytti tavattoman hölmistyneeltä. Ei sitten kehdannut käskeä minua vaihtamaan kanavaa, vaan lähti pian pois.
Saimme siis tällaisia pieniä lapsellisia koston hetkiä, mutta kokemus oli iso pettymys. En olisi voinut olla onnellisempi, kun saimme karistaa mokomat moukat jaloistamme ja jatkaa matkaa.
Asuitteko siis siellä mummon tilalla ollessanne mummon talossa vain tädin kakkoskodissa? Jos tädin asunnossa, niin sitten en ihmettele yhtään heidän käytöstään, ja mielestäni muutamien ruokien tarjoaminen olisi ollut teiltä ihan paikallaankin. Jos taas mummon talossa, niin aika törkeitä lokkeja olivat.
Mitä tulee tuohon "ei laittanut tikkua ristiin", niin tiedättekö muuten, millainen homma on huolehtia tilasta? Harva tila on "luonnonkaunis" ihan itsestään ilman mitään vaivannäköä. Toki ilmainen tontti on asia, jonka eteen sitä työtä pitääkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika mitätön juttu, mutta laitan tämän silti.
Olen läheinen isoveljen kanssa ja kun hänen kotiinsa tuli putkiremontti niin lupasin heti että voi 2kk asua tyttöystävänsä kanssa minun luona jossa 1 ylim huone.
Pyysin että jos ruokia ostavat välillä niin ei tarvi huolehtia mistään muista kuluista. Maksoin siis ihan omasta aloitteestani kaikkien asumisen kulut.
Yhtenä iltana veljen tyttöystävän teki mieli viiniä ja kysyi joisinko hänen seuranaan lasillisen. Ilahduin ja sanoin että juodaan vaan. Valitsin jääkaapista yhden valkkarin sen enempää ajattelematta mutta tyttöystävä panikoitui. "Ei, se on mun pullo, älä sitä avaa. Avaa joku sun!"Ei, en suuttunut eikä mitään sellaista. Huvitti vaan :) :) rakas on tämä käly minulle silti
Ei veljen tyttöystävä ole käly, vaan veljen tyttöystävä. Samoin joku pöljä kerran ulkona puhui vaimostaan vaikka kyse oli kihlatusta. Käyttäkää asioista ja ihmisistä niiden oikeita nimityksiä. Sorry piti kommentoida vaikka meni aiheen vierestä.
Eiköhän ihmiset saa puhua niin kuin itse haluavat, eikä niin kuin sinä haluat. Voiko sinua sanoa kusipääksi, vaikka päässäsi ei kirjaimellisesti ole pissaa. Ja jos sanoo puolisoaan kullaksi, niin sehän vasta virhe on, eikö vaan, kun ei sitä ole oikeasta kullasta tehty.
Vakiintuneet vertauskuvalliset ilmaisut ovat vähän eri kuin että käyttää jotain sanaa tarkoituksella väärässä paikassa. Vai hei oisko kiva, jos joku kysyis sulta, saako vaikkapa lasillisen vettä, ja luvattuasi tyhjentäisikin viinikaapin, kun "mä nyt vaan sanon näitä juomia vedeksi ja pulloja lasiksi, kun saa sitä puhua niin kuin itse haluaa ja juomiahan ne kumpikin on ja lasiahan ne pullotkin on." (Vinkki lokeille! ;))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin osaketalossa, alakerran liiketilaa vuokrasi mukava rouva, piti kampaamoa siinä ja antoi talon asukkaille aina pikkusen alennustakin. Autopaikkaa oli kysynyt, muttei sellaista saanut, kun kaikille asukkaillekaan ei riittänyt. Tuli pitkästä matkasta joten autolla tuli töihinsä. Isännöitsijä oli luvannut, että kun autopaikkaa ei ole antaa, ja maksaa liiketilasta kuitenkin vuokraa, saa pitää autoaan ilmaiseksi vieraspaikoilla, kun ei niissä ole lämpötolppiakaan. Eikä lähellä ole muitakaan mahdollisuuksia maksulliseen autopaikkaan kun niitä on niin vähän. Mun mielestä ihan järkevä ratkaisu.
Mutta, osa talon asukkaista alkoi jättää lappuja rouvan auton tuulilasiin, että tää on vieraspaikka ja ei saa pysäköidä tai sakot tulee tai maksettava on ainakin samanverran kun lämpötolppa paikasta. Tätä jatkui niin kauan, kunnes rouva uhkasi vuokrata kampaamolleen tilat muualta, ellei saa autoaan pysäköidä lähimaillekaan, tai joutuu maksamaan paikasta jossa siis talvella ei autoa voi lämmittää.
Tämä on lokkeilua parhaimmillaan, talohan hyötyi vuokralaisesta,(tila olisi ollut muuten tyhjillään ja käyttämättä), asukkaat sai aina pienen alennuksen kampaajalta, rouva ymmärsi että talon asukkaat ovat etusijalla autopaikkojen saajana, ja silti hänen olisi pitänyt maksaa parkkiruudusta joka päivällä yleensä on tyhjillään ja jossa ei siis lämpötolppaa. Mitä ison taloyhtiön asukkaat olisi autopaikkamaksusta hyötyneet, ehkä maksimissaan 5-10snt/asunto. Se kampaajan antama alennus oli kuitenkin ehkä n5€/kerta. Mutta ei,silti olisi pitänyt autopaikkamaksu maksaa, ihan periaatteessa. Eli 10snt on lokille iso rahaNooh, autopaikkamaksua tolpattomasta paikasta vaatii myös Helsingin kaupunki työntekijöiltään, eikä kyse ole mistään keskustaparkkeerauksesta vaan lähes maaseudusta.
Katsos kun rouva jonotti maksullista tolppapaikkaa, ymmärtäen asukkaiden olevan etusijalla. Oli asiaa isännöitsijältä itse tiedustellut heti ensimmäisenä, tilan vuokrattuaan. Isännöitsijä oli tehnyt ratkaisun, että kun kerran vuokraa liiketilasta maksaa, pysäköiköön ilmaiseksi työpäivänsä ajan, niinkun ilmaiseksi pysäköivät muutkin autopaikattomat, jotka joutuvat vieraspaikoilla autoaan pitämään jonottaessaan maksullista paikkaa. Rouva tarjosikin kiistan ratkaisuksi pientä korvausta autopaikasta, mutta toiset vaativat täyttä maksua, (vaikkei sähköä siis kulu talvellakaan kun ei ole sitä tolppaa, lisäksi joutuu päivällä kovalla pakkasella ajamaan autolla lenkin, että se lähtee taas illalla käyntiin), mutta kun osalle ei käynyt tämäkään, vaikka vieraspaikat päivällä ovat tyhjillään, niille ei silti, maksusta huolimatta, olisi saanut "toistuvasti" pysäköidä, kun ovat tarkoitettu talon "vieraitten" käyttöön.
Käsittääkseni lopullisen sanan noihin sanoo isännöitsijä, joka oli siis koko ajan sitä mieltä, että maksaa ei tarvitse, kun ei asukkaidenkaan tarvitse, ja rouva kuitenkin maksaa liiketilasta vuokraa.
Minusta tuo on jo kunnon lokkeilua. Taloyhtiön säännöistä ja isännöitsijän päätöksestä piittaamatta uhataan sakottaa ja jatkuvasti käsketään siirtää auto pois, kirjoitellaan muita "uhkauksia" ja parin muun mielestä tästä pitäisi siis maksaa.
Maksamalla vaikka tuplahinnan normaalista, olisi jatkunut tämä natina siitä, että se on vieraspaikka, eikä siihen saa pysäköidä, saat sakot jos autosi on huomenna tässä jne jne...
Ja periaatteessahan rouva sopi aikalailla määritelmään talon "vieras", maksoi toki liiketilasta vuokraa, mutta tarve autopaikalle oli vaan päivällä joitakin tunteja.
Ja juu, tiedän että monet työpaikat veloittaa autopaikkamaksun, mutta tuossa olisi sitten alkanut natina siitä kuinka vieraspaikkaa käytetään väärin.
Jos isännöitsijä olisi määrännyt maksamaan, niin asia olisi ollut selvä ja rouva olisi maksanut, mutta tässä nämä lokit oli vaan joitakin talon asukkaita, joilla aina löytyi jostain jotakin valitettavaa ja huomautettavaa.
Sori, niin kiireessä eilen tuota kirjoitin, niin sen takia ehkä tämä jäi pois siitä.
Alue: Aihe vapaa
Ei edes samaa lajia verrattuna Lokkiin joka on hyvässä yhteiskunnakkisessa asemassa, virassa, työssä, kansanedustajana, toinitusjohtajana....tämän lokin pankkitileillä lepää miljoonia ja miljoonia rahaa, mutta siitä huolimatta tämä lokki ei kuluta rahaa muuhun ku korkeintaan itseensä. Rahanpuolesta olisi joinut jäädä eläkkeelle jo vuosia sitten, mutta ei, käyttää kaiken aikansa kehitellen erilaisia lakeja ja säädöksiä=uudistuksia, joilla saataisiin kaikkien köyhimpien ja vähävaraisimpien muutamat tukieurot ja vähäiset pennoset jotenkin omaan taskuun. Ei siksi että niitä kipeästi tarvitsisi, kun oma pankkitili alkaa olla jo täynnä, vaan siksi, että kokee olevansa tärkeämpi ihminen ja ansaitsee ne rahat.
Pieni lakimuutos tai muu, niin köyhät saa jäädä nuolemaan näppejään, kun taas tämä Lokki sai opiskelijoilta, työttömiltä, eläkelisiltä niitten melkeinpä viimeisetkin, pelkkään ruokaan ja elämiseen tarkoitetut rahat