Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä tosiaan lapsilokkejakin. Pojillani oli pienenä samanikäiset ystävät naapurissa. Ikinä - siis ikinä heillä ei ollut mitään leluja, joita olisivat tuoneet leikittäväksi. Aina olivat lasteni leluissa. Kerran puutuin asiaan kun keittiön ikkunan alla vieraat etsivät itselleen parhaat pyssyt lelulaatikosta. Menin sanomaan, että nyt kyllä omistajat valitsevat ensin ja vieraat sitten. Näin poikieni ilmeet nimittäin.

Kysyin kerran että miksi ette tuo omia palloja, luokkia, pyssyjä, leikkiautoja yms. Heillä on kuulemma kotona hirveästi näitä leluja, mutta eivät saa tuoda pihalle. Poikani pääsivät kerran kylään, eikä siellä ollut ollut mitään.

Virpomisvirsatarvikkeet minä kustansin, kun heidän vanhempansa eivät hankkineet.

Siellä oli kai pieniä ongelmia, mutta minua vitutti ostaa myös naapurin lasten käyttöön kaikenlaista.

Ei lapset ole lokkeja. Lokkeja ovat aikuiset, joiden pitäisi osata käytöstavat mutta jotka käyttävät toisia ihmisiä härskisti hyväkseen. Nuo olivat pieniä lapsia, joilla ei ollut edes leluja. Ei heillä ole mahdollisuutta hankkia itselleen niitä leluja, ja käytöstapijen opettaminenkin on aikuisten tehtävä. En tarkoita että se lelujen hommaaminen heille olisi sinun tehtäväsi, mutta tuli surku noita lapsia. Oikea paheksunnan kohde olisi heidän vanhempansa.

Pikkulokit on opetettu käenpoikasiksi jo ennen kouluikää. Vanhemmilla tahtoo turhan usein mennä viihteelle, tai ovat muuten välinpitämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä tosiaan lapsilokkejakin. Pojillani oli pienenä samanikäiset ystävät naapurissa. Ikinä - siis ikinä heillä ei ollut mitään leluja, joita olisivat tuoneet leikittäväksi. Aina olivat lasteni leluissa. Kerran puutuin asiaan kun keittiön ikkunan alla vieraat etsivät itselleen parhaat pyssyt lelulaatikosta. Menin sanomaan, että nyt kyllä omistajat valitsevat ensin ja vieraat sitten. Näin poikieni ilmeet nimittäin.

Kysyin kerran että miksi ette tuo omia palloja, luokkia, pyssyjä, leikkiautoja yms. Heillä on kuulemma kotona hirveästi näitä leluja, mutta eivät saa tuoda pihalle. Poikani pääsivät kerran kylään, eikä siellä ollut ollut mitään.

Virpomisvirsatarvikkeet minä kustansin, kun heidän vanhempansa eivät hankkineet.

Siellä oli kai pieniä ongelmia, mutta minua vitutti ostaa myös naapurin lasten käyttöön kaikenlaista.

Ei lapset ole lokkeja. Lokkeja ovat aikuiset, joiden pitäisi osata käytöstavat mutta jotka käyttävät toisia ihmisiä härskisti hyväkseen. Nuo olivat pieniä lapsia, joilla ei ollut edes leluja. Ei heillä ole mahdollisuutta hankkia itselleen niitä leluja, ja käytöstapijen opettaminenkin on aikuisten tehtävä. En tarkoita että se lelujen hommaaminen heille olisi sinun tehtäväsi, mutta tuli surku noita lapsia. Oikea paheksunnan kohde olisi heidän vanhempansa.

Pikkulokit on opetettu käenpoikasiksi jo ennen kouluikää. Vanhemmilla tahtoo turhan usein mennä viihteelle, tai ovat muuten välinpitämättömiä.

Jotkut syntyy lokkeina. Minulla oli pienenä useampi lokki kaveri joilla oli ihan normaali perhe. Nämä lokit vaan kävi meillä leikkimässä meidän leluilla ja syömässä kaapit tyhjiksi jne muuta hyväksikäyttöä ja heillä käydessä ei tietenkään saanut koskea mihinkään tai kaveri ei tarjonnut välipalaa eikä mitään.

Sama työpaikka, melkein sama työmatka, joten ajattelin saavani omia matkakustannuksiani alas kimppakyydillä. Tein aamuin illoin muutaman kilometrin mutkan työkaveria hakiessani, toisinaan tie oli vielä auraamattakin. Kerran jäin kiinnikin, mutta onneksi vasta jätettyäni hänet kyydistä. Ensimmäisenä tilipäiväni käytettyäni häntä kaupassa odotin hänen kysyvän sopivaa hintaa bensoista. Vielä toisenakin tilipäivänä odotin. Lopulta tajusin, ettei hänellä ole aikomusta maksaa penniäkään. Oli vielä töissä sanonut muillekin, että kyllä sen kyydissä pääsee eikä se mitään maksua ota. Ja tosiaan olisi mielestäni ollut kohtuullista maksaa edes ne hänen takiaan ajamani ylimääräiset kilometrit.

Linja-autollakin kyllä olisi päässyt mutta olisi joutunut heräämään aamulla huomattavasti aiemmin ja kävelemään isolle tielle. Kun lopulta tein hommasta lopun, seurasi tietysti kyräilyä ja mököttelyä, mutta loppupeleissä se ei haittaa, kunhan ei itse enää tunne oloansa lattiamatoksi. Alkoi siis kulkea linja-autolla, ei osallistumaan matkakuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Sama työpaikka, melkein sama työmatka, joten ajattelin saavani omia matkakustannuksiani alas kimppakyydillä. Tein aamuin illoin muutaman kilometrin mutkan työkaveria hakiessani, toisinaan tie oli vielä auraamattakin. Kerran jäin kiinnikin, mutta onneksi vasta jätettyäni hänet kyydistä. Ensimmäisenä tilipäiväni käytettyäni häntä kaupassa odotin hänen kysyvän sopivaa hintaa bensoista. Vielä toisenakin tilipäivänä odotin. Lopulta tajusin, ettei hänellä ole aikomusta maksaa penniäkään. Oli vielä töissä sanonut muillekin, että kyllä sen kyydissä pääsee eikä se mitään maksua ota. Ja tosiaan olisi mielestäni ollut kohtuullista maksaa edes ne hänen takiaan ajamani ylimääräiset kilometrit.

Linja-autollakin kyllä olisi päässyt mutta olisi joutunut heräämään aamulla huomattavasti aiemmin ja kävelemään isolle tielle. Kun lopulta tein hommasta lopun, seurasi tietysti kyräilyä ja mököttelyä, mutta loppupeleissä se ei haittaa, kunhan ei itse enää tunne oloansa lattiamatoksi. Alkoi siis kulkea linja-autolla, ei osallistumaan matkakuluihin.

tarjosi kimppakyytiä. Olisi ollut reilua kertoa hänen osuus kuluista esim ekan tilip. jälk. Ystävällisesti. Max bussin hinta.

Huom. En tarjonnut kyytiä työkaverille, itse pyysi ja antoi ymmärtää, että korvaa. Enkä todellakaan olisi ottanut bussimatkan hintaa, neljäsosa olisi riittänyt mainiosti. Toki sain rahani sitten murjotuksen alettua☺ että ihan oikea lokkeilun uhri en siinä mielessä ole. Useinhan se auttaisi, että itse asettuu vastapuolen asemaan ja miettii, onko raha-asiat tms sujuneet oikeudenmukaisesti. Tietysti, jos ei omista autoa, ei osta bensaa, ei ole edes ajokorttia, voi olla suurempia vaikeuksia hahmottaa tilannetta. Mutta outo tyyppi oli siinäkin mielessä, että vaikka yhtenä iltana hyvissä ajoin ilmoitin olevani sairas ja pois töistä, hän jätti menemättä töihin. Ja syy oli minun😂. Olisi nääs pitänyt herätä aikaisin, kävellä bussille. Oli helpompi esittää, ettei lukenut viestiäni illalla. Esimiehelle kyllä kerroin asian oikean laidan.

Eräs kaverini lokkeili ja lokkeilisi edelleen jos vain sen sallisimme. 

Olen tietoisesti ottanut etäisyyttä koko tyyppiin, menee maku koko ihmiseen kun huomaa olevansa vain hyväksikäytettävä resurssi. Tämä kyseinen nainen valittaa jatkuvasti miten tiukilla on opiskelijana, mutta toisaalta rahaa riittää rällätä baareissa joka viikonloppu ja reissata ulkomailla monta kertaa vuodessa. Kerran lipsautti että joutuu varmaan ottamaan säästötililtä rahaa, kun menee pennit tiukille tässä kuussa. Selvisi että säästötilillään on monta tuhatta euroa ja silti ihan pokkana yritti "köyhän opiskelijan" imagolla hyötyä esim. miehestäni ja minusta.

Jos olimme ulkona syömässä/juomassa, yritti tämä kaverini maksattaa miehelläni kaikki juomisensa ja syömisensä. Vaikka mieheni sanoi monta kertaa että "Kyl sä maksat ihan itse omat dokaamisesi", yritti tämä lokki aina vaan että mieheni maksaisi hänenkin juomat. Meni esim. samaan aikaan tiskille ja koitti siinä sivussa laittaa mieheni/ minut aina drinkkiensä maksumieheksi.

Yritti käydä meillä syömässä vähän väliä, eikä siinä mitään, mutta kun alkoi tulla vaatimuksia siitä mitä ruokaa pitäisi olla, niin meni vati nurin. Ja parasta oli se ainainen mieheni kiltteyden käyttäminen hyväksi: "Voisitsä hakee mulle alkosta viinipullon ja karkkipussin, mä maksan sen sulle sit myöhemmin, nyt ei oo käteistä mukana" (jos mieheni oli lähdössä kauppaan) Pari kertaa teki tämän ja aina jätti maksamatta vaikka asiasta sanoi pariin kertaan, sitten lopulta mieheni sanoi että toki tuo kaverillenikin ostoksia, jos antaa rahat etukäteen. Tästä sitten möksähdettiin.

Lopulta tuo lokkeilu meni niin pitkälle että tämä kaveri alkoi avoimesti murjottaa jos meille tullessaan ei ollut sitä ruokaa mitä hän oli etukäteen ilmoittanut haluavansa, tai viinipulloa valmiina hänelle. Erään tällaisen kerran jälkeen päätin ettei tuolla naikkosella ole meille enää asiaa, ja yksinkertaisesti en enää päästänyt meille. Aina kun koitti ehdottaa päivää jolloin tulisi (hyötymään meistä), ilmoitin ettei sovi. 

Joskus mentiin kauppaan yhdessä, ja jotenkin aina tällä "köyhällä opiskelijalla" oli jäänyt lompakko kotiin ja lupasi aina maksaa ostoksensa takaisin. Pari kertaa menin tähän lankaan. Tajusin että saisin kinuta rahojani viikko tolkulla takaisin. "Ainiin mä unohdin" "Joo laitan heti huomenna" - ja jotenkin aina sen 10-20 euron takaisin pyytely tuntui ärsyttävältä, lopulta ei jaksanut enää pyydellä vaan antoi olla. Samalla kun antoi tosiaan kaveruudenkin hiipua.

Summa summarum, eniten tässä ihmisessä ärsytti se että hänen mielestään mieheni rahapussi oli hänenkin rahapussinsa, ja se häikäilemätön yritys maksattaa muilla AINA miehelläni menonsa jos oltiin ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä tosiaan lapsilokkejakin. Pojillani oli pienenä samanikäiset ystävät naapurissa. Ikinä - siis ikinä heillä ei ollut mitään leluja, joita olisivat tuoneet leikittäväksi. Aina olivat lasteni leluissa. Kerran puutuin asiaan kun keittiön ikkunan alla vieraat etsivät itselleen parhaat pyssyt lelulaatikosta. Menin sanomaan, että nyt kyllä omistajat valitsevat ensin ja vieraat sitten. Näin poikieni ilmeet nimittäin.

Kysyin kerran että miksi ette tuo omia palloja, luokkia, pyssyjä, leikkiautoja yms. Heillä on kuulemma kotona hirveästi näitä leluja, mutta eivät saa tuoda pihalle. Poikani pääsivät kerran kylään, eikä siellä ollut ollut mitään.

Virpomisvirsatarvikkeet minä kustansin, kun heidän vanhempansa eivät hankkineet.

Siellä oli kai pieniä ongelmia, mutta minua vitutti ostaa myös naapurin lasten käyttöön kaikenlaista.

Ei lapset ole lokkeja. Lokkeja ovat aikuiset, joiden pitäisi osata käytöstavat mutta jotka käyttävät toisia ihmisiä härskisti hyväkseen. Nuo olivat pieniä lapsia, joilla ei ollut edes leluja. Ei heillä ole mahdollisuutta hankkia itselleen niitä leluja, ja käytöstapijen opettaminenkin on aikuisten tehtävä. En tarkoita että se lelujen hommaaminen heille olisi sinun tehtäväsi, mutta tuli surku noita lapsia. Oikea paheksunnan kohde olisi heidän vanhempansa.

Pikkulokit on opetettu käenpoikasiksi jo ennen kouluikää. Vanhemmilla tahtoo turhan usein mennä viihteelle, tai ovat muuten välinpitämättömiä.

Tuo on täysin totta. Sanotaanko näin että käenpojat ovat aina kärkkymässä ilmaisia lounaita, retkiä yms. Tein tosi paljon duunia jotta sain lokkivanhemmat maksamaan omat kulunsa. Joillekkin lokkivanhemmille ollaan ikäänkuin mummola.

Uskomatonta, miten joku voi lokkeilla. En itse tunne ketään tällaista lokkeilijaa (onneksi) ja en pystyisi elämään itse noin, että hyväksikäyttäisin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Exä oli pahin loinen ja lokki mitä kohdalle osunut! Muutti luokseni asumaan ja laittoi oman kämppänsä vuokralle. Siinä säästi kivasti kun laskutin vain puolet kuluista ja hän sai iso vuokraa. Tietty pimeänä. (En siis itse ajatellut hyötyväni hänestä rahallisesti, mutta kulut jaetaan puoliksi). No minä hoidin huushollin koska hänellä aikaa vievä harrastus. Ostin ja tein ruoat meille ja hän osti joskus itselleen ruokia joita tiesi etten syö. Kun kyllästyin mm. siihen että pesin hänen pyykkinsä omieni joukossa ja hän pesi vain omansa, oli vastaus että hän ei tienny onko pyykkini "kirkkaita". Hän siis lajitteli pyykit joihinkin kirkkaisiin, en ikinä ymmärtänyt tarkoittiko värillisiä vai valkoisia. Pesuaineita, shampoota, partahöyliä tms ei tietenkään ostanut ikinä, vaan käytti minun ostamia. Kaikki mitä kaappiin ostin itseäni varten, hävisi kysymättä. Kolikot pöydän kulmalta ja lompakostakin, kun hän tarvi töihin kahvirahaa. Lenkkeillessäni tykkäsin kuunnella musiikkia mutta aina oli kuulokkeet pöllitty. Kielsin ja kielsin ja aina ne lainattiin ja kun mies vielä oli kova hukkaamaan tavaroitaan niin joka kerta hukkui tai unohtui johonkin myös minun kuulokkeet. Jouduin ostamaan useat lisää ja hän ei suostunut ostamaan koska kyllä ne jostain löytyy.. sitten jouduin piilottelemaan niitä samoin kuin rahojani. Joskus osti kalliiden kuulokkeiden tilalle jotkut halpikset. Oli inhottavaa kun kotonaan joutui omia tavaroita piilottaa ettei niitä pöllitö, syödä, hukata, tuhlata... Eroon ei meinannut päästä millään koska ei kehdannut irtisanoa vuokralaista ja minun olisi pitänyt vaikka ei ole mitään oikeutta heidän väliseen vuokrasopimukseen puuttua. Eron jälkeen laskutti pennilleen kaiken mitä oltiin yhdessä hankittu eikä huomioinut tietenkään miten hän oli asuntoani ja rahojani kuluttanut. Maksoin kyllä kun tiesin pääseväni eroon. Olimme molemmat töissä ja tienasimme saman verran. Rahaa alkoi jäädä säästöönkin vaikka maksoin kulut yksin kun elätti siirtyi seuraavan luo lokkeilemaan.

Yläasteella oli kaveri joka oli just tällänen jätä jämät, pohjat, anna huikka, voiks teidän äiti käyttää mua kesken koulupäivän kotona kun silmälasit unohtui, eikä edes kiittänyt koskaan mistään. Nykyisin lokkeilee itseään n20v vanhemman miehen rahoilla, ukko kustantaa hevoset ja purjeveneet.

Olet idiootti kun sallit moista. Hidassytytteinen voi syttää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä tosiaan lapsilokkejakin. Pojillani oli pienenä samanikäiset ystävät naapurissa. Ikinä - siis ikinä heillä ei ollut mitään leluja, joita olisivat tuoneet leikittäväksi. Aina olivat lasteni leluissa. Kerran puutuin asiaan kun keittiön ikkunan alla vieraat etsivät itselleen parhaat pyssyt lelulaatikosta. Menin sanomaan, että nyt kyllä omistajat valitsevat ensin ja vieraat sitten. Näin poikieni ilmeet nimittäin.

Kysyin kerran että miksi ette tuo omia palloja, luokkia, pyssyjä, leikkiautoja yms. Heillä on kuulemma kotona hirveästi näitä leluja, mutta eivät saa tuoda pihalle. Poikani pääsivät kerran kylään, eikä siellä ollut ollut mitään.

Virpomisvirsatarvikkeet minä kustansin, kun heidän vanhempansa eivät hankkineet.

T

Siellä oli kai pieniä ongelmia, mutta minua vitutti ostaa myös naapurin lasten käyttöön kaikenlaista.

Ei lapset ole lokkeja. Lokkeja ovat aikuiset, joiden pitäisi osata käytöstavat mutta jotka käyttävät toisia ihmisiä härskisti hyväkseen. Nuo olivat pieniä lapsia, joilla ei ollut edes leluja. Ei heillä ole mahdollisuutta hankkia itselleen niitä leluja, ja käytöstapijen opettaminenkin on aikuisten tehtävä. En tarkoita että se lelujen hommaaminen heille olisi sinun tehtäväsi, mutta tuli surku noita lapsia. Oikea paheksunnan kohde olisi heidän vanhempansa.

Kiitos nyt asian oikomisesta. Miksiköhän annoin lasteni jakaa lelunsa heidän kanssaan? En missään vaiheessa ollut menossa opettamaan heidän vanhempiaan.

En todellakaan halunnut enempää pahoittaa mieliänsä. Esim jos olimme lähdössä vaikka Puuhamaahan, en kertonut omilleni etukäteen ettei oltaisi taas tilanteessa, jossa vieraat lapset suuttuvat kun heitä ei viedä. Minun kyytiini olisi tietenkin mahtunut, mutta eieiei. Turha ehdotellakaan. Lapseni saivat sitten kertoa jälkikäteen, jos halusivat.

Lokkina oltiin kyllä jäätelöä saamassa kun kävimme Jäätelöautolla. Sanoin, että syökää jädet tässä pihalla, ei viedä niitä näytille mihinkään.

Lensimme lomailemaan. Nämä lapset vietiin jonnekin mummolaan Pohjanmaalle. Kuulemma lentäen, vaikka kenttä siellä oli vain yksityiskäyttöön ...

Ehkä niitä kaikista törkeimpiä lokkeilijoita ovat tarkoituksella yhteiskunnan siivellä elävät tyhjäntoimittajat.

Miehen lapsuudenystävä jolla vaimo ja 6 lasta. Ovat kutsuneet itse itsensä mökillemme ja ovat tulleet kahta kättä heittäen ja ilman pyyhkeitä tms. Lisäksi lapset ovat erittäin nirsoja ja se kitinä ja valitus ja yökkäily kun grillattavat on kannettu pöytään. Viimeksi ilmotin ruokapöydässä kun yksi mukuloista alko vinkua mä en syö tätä ja tuota niin vastasin tiukasti että kun valmiiseen pöytään pääsit niin ole hiljaa ja syö tai poistu pöydästä. Meillä on kuulemma niin kiva ranta ja laituri missä lasten mukava viettää päivää. Pariin vuoteen ei olla oltu maisemissa kun isä lokki on ilmottanut tulostaan,siis ilmottanut, ei edes kysytä että saisiko tulla ja mukuloille ei ole vaivauduttu opettamaan mitään pöytätapoja. Lokkiperhe on löytänyt varmaan jonkun muun ruokkimispisteen ja uimapaikan.

Minä kävin lapsena käytännössä joka päivä luokkatoverini luona syömässä. Se johtui siitä, että meillä ei kotona ollut mitään ruokaa. Kaverini äiti oli yksihuoltaja, joka asui yhdessä oman äitinsä kanssa. Itse asiassa perheen mummo oli se, joka huolehti  sekä tyttärestään, tyttären tyttärestään että myös minusta. Minulle katettiin lautanen eteen joka päivä ja kaverini mummo teki aina tosi hyvät ruuat.  Olen ikuisesti kiitollinen Ida-mummolle, joka piti minut ruuan syrjässä kiinni, eikä ikinä ihmetellyt, miksi en syö kotona. Ikuinen muisto! 

Nälkäkurki kirjoitti:

Minä kävin lapsena käytännössä joka päivä luokkatoverini luona syömässä. Se johtui siitä, että meillä ei kotona ollut mitään ruokaa. Kaverini äiti oli yksihuoltaja, joka asui yhdessä oman äitinsä kanssa. Itse asiassa perheen mummo oli se, joka huolehti  sekä tyttärestään, tyttären tyttärestään että myös minusta. Minulle katettiin lautanen eteen joka päivä ja kaverini mummo teki aina tosi hyvät ruuat.  Olen ikuisesti kiitollinen Ida-mummolle, joka piti minut ruuan syrjässä kiinni, eikä ikinä ihmetellyt, miksi en syö kotona. Ikuinen muisto! 

  Jos on Ida-mummo vielä henkosissa, kiireesti kiitos-visiitille, kunnon tuliaiset.

Joku vois musta sanoa, että hirvee lokki, mutta itseäni lähinnä vaan naurattaa. Mähän lokkeilen kaikilta messuilta niitä ilmaisnamuja taskut täyteen ja kaikki mainoskynät. Toki teen sen "sivistyneesti" eli yhdeltä pisteeltä yksi tai enintään kaksi namua ja sitten seuraavalle pisteelle ja sieltä taas se yksi tai kaksi namua. Kuuntelen myös ständinpitäjän tarinat heidän palveluistaan tai mielipiteistään tai mistä ikinä onkaan kyse ja vasta tämän jälkeen otan ne namut. Myönnän, että hieman lokkeilua, mutta eikös ne namut olekin tapa saada ihmiset kuuntelemaan, että mitä ne haluaa sanoa ja sitä mä teen.

Vuosia sitten opiskeluaikoina myös lokkeilin kehtaamisen rajoissa. En koskaan pyytänyt muilta mitään, mutta kieltäydyin lähtemästä vaateostoksille ystävieni kanssa rahanpuutteen vuoksi. Heidän ruinatessaan minua mukaan, kerroin tarkasti, että kuinka monta euroa (ei montaa kymppiä) minulla jää kuukaudessa opintotuesta käteen vuokranmaksun jälkeen. Tämä sai monesti ystäväni hiljaisiksi ja he lopettivat shoppailukutsut. Ilmeisesti se myös upposikin kavereiden mieliin, sillä sen jälkeen minut kutsuttiin useammin ystävieni vanhempien luokse ruokailemaan arki-iltaisin. Omat vanhempani asuivat toisella paikkakunnalla, joten heillä en käynyt lokkeilemassa. Olin opiskeluaikoinani oikeasti köyhä. Silloin olin myös tyytyväinen, kun joku sanoi tarjoavansa kotiruokaa vanhempiensa luona tai kotonaan. Otin kaiken vastaan ja mietin, että olipa kiva, kun sai ilmaista ruoka, niin on loppukuusta mahdollisuus ehkä syödä edes hieman normaalia paremmin. Vaikka olinkin jossain määrin tyytyväinen tuohon tilanteeseen, niin silloin ajattelin itse olevani hirveä lokki. 

Ja ennen kuin joku olettaa, että tämä pieni lokkeilun hyväksyminen osoittaa sen, että oon pahin lokki ikinä myös muussa elämässä ja edelleen, niin ei pidä paikkaansa. Tuntuu, että rikkailla se raha on omassa pussissa tiukasti kiinni ja köyhät on ne, jotka jakaa omistaan. Mulle on kotoa asti opetettu, että jos vaikka karkkia syö kaverin kanssa, niin sille kaverille tarjotaan myös. Jos ei halua tarjota, niin ei myöskään itse syö. Mä olen valmis tarjoamaan ruuat silloin tällöin vaikka koko kaveriporukalle, kunhan siitä ei tule tapa. Moni vaan yrittää käyttää sitä hyväkseen. Opiskeluaikojen jälkeen olen tehnyt hirveästi töitä ja saanutkin siitä ihan ok:sti rahaa. Ei mitenkään paljon, mutta kun on elänyt köyhästi, niin tietää, mihin se raha riittää ja nyt tuntuu, että sitä on ihan kavereillekin jaettavaksi. Siitä syystä kutsuessani ystäviäni kylään tarjoan lähes poikkeuksetta kaiken, vaikka ystäväpiirilläni on yleensä tapana jakaa yhteiskokkauksien tarjoilut sentilleen jokaiselle osuus ja se maksetaan illan järjestäjän tilille. 

Vierailija kirjoitti:

Nälkäkurki kirjoitti:

Minä kävin lapsena käytännössä joka päivä luokkatoverini luona syömässä. Se johtui siitä, että meillä ei kotona ollut mitään ruokaa. Kaverini äiti oli yksihuoltaja, joka asui yhdessä oman äitinsä kanssa. Itse asiassa perheen mummo oli se, joka huolehti  sekä tyttärestään, tyttären tyttärestään että myös minusta. Minulle katettiin lautanen eteen joka päivä ja kaverini mummo teki aina tosi hyvät ruuat.  Olen ikuisesti kiitollinen Ida-mummolle, joka piti minut ruuan syrjässä kiinni, eikä ikinä ihmetellyt, miksi en syö kotona. Ikuinen muisto! 

  Jos on Ida-mummo vielä henkosissa, kiireesti kiitos-visiitille, kunnon tuliaiset.

Valitettavasti Ida-mummo on ollut manan majoilla jo vuosikymmenet ja teininä olin niin pöljä, etten tajunnut millään tavoin kiitollisuuttani osoittaa -  varsinkin kun Ida-mummo oli aika äksy ja pelkäsin häntä vähän. 

Mua yritetään aina käyttää hyväksi. Kun olen NIIN kiltti. En kuitenkaan suostu ja sitten nämä yrittäjät ottavat nokkiinsa.

Lapsuuden kaveri soittaa aina, kun tarvitsee kyytiä. Mennäänkö kukka-, huonekalu-, ruokakauppaan jne. Ei tullut edes kiitosta. Nykyisin en vain lähde. Soittaa tosiaan aina, kun on vailla jotain.

Lapseni kaverin äiti jäi yh:ksi. Lapsillamme oli sama harrastus, jota ennen kaverin kävi vielä viulutunnilla. Kerran sitten tämä yh kysyi, että voisinko heittää xx viuluun ja tytöt menisivät siitä sitten samalla treeneihin. Ajattelin, että totta kai  minä autan häntä vaikeassa tilanteessa. Olin itse töissä, mutta mieheni heitti lapset viulutunnille. No ei siinä mitään, seuraavalla viikolla tuli taas kysely, että heitätkö viuluun. Kerroin, että olen töissä. Ja seuraavalla viikolla taas. Jolloin kerroin, että en tosiaan voi lähteä töistä ennen aikojaan hänen lapsensa viulutunnin takia. Tämä äiti suuttui minulle :) enkä kuullut hänestä enää koskaan.

Ex-miehen lapsi muutti meille asumaan. Mies teki vuorotyötä, joten vastuu lapsesta jäi minulle. Ensin homma oli ihan ok, mutta kun miehen iltavuoro oli ohi, niin olivat hänen oman lapsensa kanssa aina tekemässä jotain kivaa ja minä ja lapseni jäimme tällöin kotiin. No erohan siitä lopulta seurasi. Ex totesi eron hetkellä, että olin käyttänyt häntä taloudellisesti hyväkseni :).

Nykyisin odotan vastavuoroisuutta todella hanakasti. Jos näen yhtään lokin piirteitä, niin pistän sellaisen ihmisen kiertoon. Itse en koskaan yritä hyötyä toisista ihmisistä ja äärimmäisen noloa, kun joutuu rajottamaan tämmöistä härskiä ihmistä :). 

Vierailija kirjoitti:

s<br />

Vuosia sitten opiskeluaikoina myös lokkeilin kehtaamisen rajoissa. En koskaan pyytänyt muilta mitään, mutta kieltäydyin lähtemästä vaateostoksille ystävieni kanssa rahanpuutteen vuoksi. Heidän ruinatessaan minua mukaan, kerroin tarkasti, että kuinka monta euroa (ei montaa kymppiä) minulla jää kuukaudessa opintotuesta käteen vuokranmaksun jälkeen. Tämä sai monesti ystäväni hiljaisiksi ja he lopettivat shoppailukutsut. Ilmeisesti se myös upposikin kavereiden mieliin, sillä sen jälkeen minut kutsuttiin useammin ystävieni vanhempien luokse ruokailemaan arki-iltaisin. Omat vanhempani asuivat toisella paikkakunnalla, joten heillä en käynyt lokkeilemassa. Olin opiskeluaikoinani oikeasti köyhä. Silloin olin myös tyytyväinen, kun joku sanoi tarjoavansa kotiruokaa vanhempiensa luona tai kotonaan. Otin kaiken vastaan ja mietin, että olipa kiva, kun sai ilmaista ruoka, niin on loppukuusta mahdollisuus ehkä syödä edes hieman normaalia paremmin. Vaikka olinkin jossain määrin tyytyväinen tuohon tilanteeseen, niin silloin ajattelin itse olevani hirveä lokki. 
</p>

<p>Ja ennen kuin joku olettaa, että tämä pieni lokkeilun hyväksyminen osoittaa sen, että oon pahin lokki ikinä myös muussa elämässä ja edelleen, niin ei pidä paikkaansa. Tuntuu, että rikkailla se raha on omassa pussissa tiukasti kiinni ja köyhät on ne, jotka jakaa omistaan. Mulle on kotoa asti opetettu, että jos vaikka karkkia syö kaverin kanssa, niin sille kaverille tarjotaan myös. Jos ei halua tarjota, niin ei myöskään itse syö. Mä olen valmis tarjoamaan ruuat silloin tällöin vaikka koko kaveriporukalle, kunhan siitä ei tule tapa. Moni vaan yrittää käyttää sitä hyväkseen. Opiskeluaikojen jälkeen olen tehnyt hirveästi töitä ja saanutkin siitä ihan ok:sti rahaa. Ei mitenkään paljon, mutta kun on elänyt köyhästi, niin tietää, mihin se raha riittää ja nyt tuntuu, että sitä on ihan kavereillekin jaettavaksi. Siitä syystä kutsuessani ystäviäni kylään tarjoan lähes poikkeuksetta kaiken, vaikka ystäväpiirilläni on yleensä tapana jakaa yhteiskokkauksien tarjoilut sentilleen jokaiselle osuus ja se maksetaan illan järjestäjän tilille. [/quote kirjoitti:

Ihanko halusit nostaa itsesi jalustalle ja kertoa miten olet lokkeillut mutta et sitten kuitenkaan ole?

Jos messuilla jaetaan mainoskyniä, onko lokkeilua ottaa yksi? Entä jos ottaakin koko kourallisen kyniä? Ymmärrät varmaan eron.

Eikö tuossa ollut pointtina, että kirjoittaja on aiemmin lokkeillut köyhyyttään, mutta opiskeluiden jälkeen muuttanut tapansa? Eli on ollut lokki, mutta ei nykyään ole. Näin minä sen ymmärsin. Ensimmäisestä kohdasta lokkeiluksi lukisin ennemminkin nuo karkkien keräämiset taskunpohjalle, enkä niinkään noita kyniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmisen jolle lokkeilu on elämän sisältö. Kaikki on naamioitu ystävyydeksi. Eli hän "ystävänä" tapailee ystäviään sillä periaatteella, missä voi lokkeilla - ruokaa, kahvia, tupakkaa ihan mitä vaan. Usein tulee tekstari jossa ehdotetaan tapaamista, mutta tarkoitus on vain löytää jostain joku päiväksi joka passaa ja palvelee. Sitten esitetään epämääräisesti oireilevaa ja köyhää. On hirveästi laskuja (samat laskut valitetaan varmuuden vuoksi moneen kertaan), on hahmotushäiriötä (hyvä tekosyy olla kolmekin tuntia myöhässä sovitusta tapaamisesta) ym diagnoosia päällä, joilla on tarkoitus kerjätä sääliä ja ymmärrystä.  Tosiasiassa kaikki on hyvin tarkoitushakuista manipulaatiota. Kun yrittää vähän tarkemmin ottaa selville, mikä mättää, niin tulee vain hyvin epämääräisiä kiertelyitä ja kaarteluita siitä, kuinka on ollut NIIN vaikea jakso elämässä.

Eräs tuttavani on tällainen ammattilokkeilija. Muuten kyllä ok ihminen mutta lokkeilu on suurta. Olenkin tehnyt sellaisen tavan suhtautua häneen että piruuksissanikin annan hänelle kaikkea joutavaa roinaa millä en tee mitään ja hän ottaa ne silmät palaen vastaan. :) Eli ruokin lokkia :) En tietenkään mitään rahaa anna, enkä ala kuskaamaan jne, mutta joutavia vanhoja vaatteen resuja, resuisisa lakanoita ynnä muuta, mitkä muuten melkein menisi kaatikselle. Tai jotain päiväysvanhaa elintarviketta :) Kaikki uppoaa häneen. Enempää en uskalla kertoa ettei kukaan tunnista. Tästä on tullut jo piirissämme pieni huumori, vertaillaan mitä hän nyt on lokkeillut :)

Mutta todelliset härskit kyyti/tupakka/raha/viina/kämpän ilmaiseksi anto käyttöön - ne lokkeilijat on todellakin härskiä porukkaa enkä suostu yhtikäs mihinkään tällaiseen. Mutta vanhat kuluneet vaatteet ja jätteet annan ilomielin hänelle joka ne vielä haluaa. Ihan työssäkäyvä ihminen, taitaa olla pankkitilit aika pullollaan sillä hän tekee lokkeilusta jo taidetta.

Mulla sukuun naitu samanlainen virolaislokki, joka on tuonut koko oman sukunsakin Virosta lentelemään apajille. Kaikki turha romu uppoaa. Ehkä ovat eläneet Virossa niin rutiköyhää elämää, että nyt on kahmittava mitä hyvänsä tarpeetontakin roinaa aivan pohjattomasti. Varmaan jossain vaihessa hän huomaa että ei hemmetti, koti on kaatopaikka.  

Mun miehen perhe on lokkeja. Sen ärsyttävää, koska me ollaan sellaisia jotka ei hakua jäädä velkaa kenellekään. Ei rahaa tai palveluksia. Törmäyksiä on tullut.

Miehen sisko ollaan muutettu viisi kertaa, joista kaksi meidän pakettiautolla. Kolme kertaa oltu kantoapuna. Miehen vanhemmille tehty kolme muuttoa. Nyt kun itse muutettiin niin kukaan ei ehtinyt avuksi. Päätettiin että ehditä enää mekään.

Meidän autoja lainaisivat mielellään. Samoin mun suvun mökkiä tai kaupunkiasuntoja. Ikinä ei kiitokseksi anneta mitään: ei korttia, kukkia tai juotavaa. Ei ole lainattu enää hetkeen.

Kutsutaan syömää ja tarjotaan hy ät sapuskaa juomineen. Kun mennään kylään niin meidät lähetetään kauppaan listan kanssa.

Rahasta ei ole kiinni. Tienaavat enemmän kuin me.

Lisäksi sekä mun että miehen ammateista yritetään hyötyä ilmaiseksi.

Nyt kun olen tätä tilannetta enemmän seurannut, niin olen huomannut että meidän lisäksi yrittävät hyötyä muistakin sukulaisista ja tuttavista. Ja kannustavat meitäkin samaan, mutta meidän mielestä se ei ole sopivaa.

Väleissä ollaan silti mutta rajoja on pitänyt laittaa.