Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niitä kaikista törkeimpiä lokkeilijoita ovat tarkoituksella yhteiskunnan siivellä elävät tyhjäntoimittajat.
Ei edes samaa lajia verrattuna Lokkiin joka on hyvässä yhteiskunnakkisessa asemassa, virassa, työssä, kansanedustajana, toinitusjohtajana....tämän lokin pankkitileillä lepää miljoonia ja miljoonia rahaa, mutta siitä huolimatta tämä lokki ei kuluta rahaa muuhun ku korkeintaan itseensä. Rahanpuolesta olisi joinut jäädä eläkkeelle jo vuosia sitten, mutta ei, käyttää kaiken aikansa kehitellen erilaisia lakeja ja säädöksiä=uudistuksia, joilla saataisiin kaikkien köyhimpien ja vähävaraisimpien muutamat tukieurot ja vähäiset pennoset jotenkin omaan taskuun. Ei siksi että niitä kipeästi tarvitsisi, kun oma pankkitili alkaa olla jo täynnä, vaan siksi, että kokee olevansa tärkeämpi ihminen ja ansaitsee ne rahat.
Pieni lakimuutos tai muu, niin köyhät saa jäädä nuolemaan näppejään, kun taas tämä Lokki sai opiskelijoilta, työttömiltä, eläkelisiltä niitten melkeinpä viimeisetkin, pelkkään ruokaan ja elämiseen tarkoitetut rahat
Onko kyseessä Sipilä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulainen on yrittänyt lokkeilla jo yli 20 vuotta.
-olisi tullut ilmaiseksi asumaan kämppääni joka oli hetkisen tyhjillään.
-on halunnut "lainata" vaikka mitä vuosien saatossa.
-pyysi takaamaan talolainan. (Hommat meni vituix ja olisin joutunu maksamaan kaiken.)
-on pitänyt mykkäkoulua vuosikaudet ja sitten ottaa taas yhteyttä. Syy: pitäisi auto saada koska *tähän sydäntäsärkevä selitys*
-kummijutuissa muistamiset ja lahjavirta on ollut, uskokaa tai älkää: Ainoastaan yhteen suuntaan...
-lokkeilee muillekin sukulaisille jotka eivät ole heti tajunneet mistä helvetin pummista onkaan kyse.
Minulla oli kouluaikoina luokallani eräs tyttö, joka oli paitsi todella ärsyttävä päällepäsmäri luonteeltaan, myöskin aikamoinen lokki. Tupakkaa hänellä ei juuri koskaan ollut omia, mutta röökipaikalle tuli toki kärkkymään joka kerta ruinaamaan joko jämiä tai sitten omaa tupakkaa. Kahveista ja limuista piti aina jättää "jämät" jne.
Ärsyttävintä oli kuitenkin kyytien pummailu. Kuljin autolla kouluun ja asuin eri paikkakunnalla kun hän. Tällä tytöllä oli koulumatka n. 2 kilometriä jonka hän aluksi kulki bussilla, olisi toki voinut varmaan kävelläkin. Mutta miksipä tehdä niin kun minulla oli auto! Emme siis todellakaan olleet mitään parhaita kavereit koulussa, mutta kyyti aina kelpasi. Koulun jälkeen aina sama laulu, mangutaan kyytiä kun ei jakseta odottaa bussia kymmentä minuuttia. Hän väitti aina kiven kovaa asuvansa ihan matkan varrella, vaikka todellisuudessa häntä heittäessäni matkani kesti ainakin 15 min. pidempään, sillä reitti minun kotiini oli about suora tie ja hänen sitten mutkainen tie ihan toiseen suuntaan. Jossain vaiheessa alkoi myös soittelu kouluaamuisin käskevään sävyyn "sähän voitkin napata mut tästä matkaan kun ajat tästä kuitenkin periaatteessa ohi!" Periaatteessa? Periaatteessa tai käytännössä en aja. Välillä kuitenkaan en kehdannut kieltäytyä ja ajelutin sitten lokkia.
Sitten hän alkoi seurustelemaan, ja hänen poikaystävänsä asui samalla paikkakunnalla kun minä. Lokki sitten oletti että minä rupean hänen hovikuskikseen, eli n. kerran päivässä tuli soitto että viittitkö hei mitenkään heittää mua sinne Pertille, sehän asuu ihan siinä sun lähellä. (tosiaan samalla paikkakunnalla juu mutta täysin toisella puolella kaupunkia, ja lokki eri paikkakunnalla.) Eli päivittäin koulupäivien kuskaamisen jälkeen illalla olisi vielä pitänyt lähteä hakemaan häntä ja heittää poikkikselle. Lupasi aina "bensarahaa" tai "voin heittää röökin" mitään näistä ei koskaan kuulunut, kerran muistaakseni heitti 1,50cm. Olisi varmaan pokkana kulkenut kyydilläni joka paikkaan kolmen opiskeluvuoden ajan jos olisin suostunut. Jossain vaiheessa en vaan vastannut enää hänen yhteydenottoihinsa ja koulun jälkeen sanoin aina meneväni johonkin muualle kun kotiin.
Yhtä paljon kuin ihmettelen näitä tarinoiden lokkeja, ihmettelen teitä kirjoittajia miten olette sietäneet ja hiljaa olemalla hyväksyneet. Taidatte olla ihan lapasia.
Multa ei kukaan lokkeile, yritetty on ja yrittämiseksi on jäänytkin. En pelkää että joku lokki loukkaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita pesuaineita en itse veisi. Ihmisillä on niin omat tottumuksensa niiden kanssa, että voi mennä täysin metsään sen "Erittäin hienon" kanssa. Joku S-ryhmän lahjakorttikin on kätevämpi. Meille tuskin kukaan osaisi tuoda perheen kampaamotuotteita, mitkä kustantavatkin vähän enemmän. Eikä niitä sitten lainata. Vieraille on ne perus Dovet.
No ihan varmasti olisi S-ryhmän lahjakortti kätevämpi, tai hätätapauksessa ihan vaan tuo käteistä, niin ei mee vikaan.
Aika typerä olen tainnut olla, kun olen kuvitellut että pääasia on että tuo jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lokkikokemukseni oli kaveripariskunnan kanssa. Kutsuimme mieheni kanssa heidät mökillemme yhdeksi yöksi kylään. Samana päivänä kun pariskunta oli lapsensa kanssa tulossa he laittoivat viestin, että ovat tosiaan varautuneet olemaan mökillä useamman päivän. No, ei muuta kuin kaupasta hieman enemmän ruokaa ostamaan. Vieraat toivat tullessaan vain heille tarkoitettuja juomia ja herkkuja, isäntäväelle tai yhteiseen käyttöön ei ollut mitään tuliaisia. Oletuksena, että me tarjoamme ruoat. Lokit olisivat halunneet majoittua mökin päämakuuhuoneeseen, vaikka meidän tavarat olivat siellä jo. Lopulta tyytyivät toiseen makuupaikkaan. Mikään pöytään laitettu ruokamäärä ei tuntunut olevan riittävästi, tuntui että vieraat tankkasivat ruokaa ja juomaa pahan päivän varalta. Vaikka omia erikoisoluita ja siidereitä olikin mukana niin niiden lisäksi juotiin myös hyvällä halulla isäntäväen omat, muttei tarjottu esim. maistiaisia heidän omistaan. Vielä lähtöpäivän aamuna (kun olivat olleet jo pidempään kuin kutsuttu) pariskunta meni omin avuin hakemaan jääkaapista sen päivän lounaamme ja söivät näin tukevan aamupalan ennen matkaan lähtöä, vaikka kotimatkaa oli reippaasti alle 100km. Parasta oli kun heidän autonsa kääntyi vielä mökkitiellä ja pariskunnan mies tuli vielä mökkiin hakemaan jääkaapista erikoisoluensa, joka meinasi "heiltä unohtua". Sanattomaksi veti.
Messuständeiltä karkkien ja kynien ottaminen ei todellakaan ole lokkeilua, sillä sitä varten niitä on tarjolla. Ne ovat myös mainostuotteita!
Tietenkin on eroa siinä, ottaako pari karkkia ja kynän vai kahmaiseeko koko astiallisen käsilaukkuunsa. Jälkimmäinen on lokkeilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lokkikokemukseni oli kaveripariskunnan kanssa. Kutsuimme mieheni kanssa heidät mökillemme yhdeksi yöksi kylään. Samana päivänä kun pariskunta oli lapsensa kanssa tulossa he laittoivat viestin, että ovat tosiaan varautuneet olemaan mökillä useamman päivän. No, ei muuta kuin kaupasta hieman enemmän ruokaa ostamaan. Vieraat toivat tullessaan vain heille tarkoitettuja juomia ja herkkuja, isäntäväelle tai yhteiseen käyttöön ei ollut mitään tuliaisia. Oletuksena, että me tarjoamme ruoat. Lokit olisivat halunneet majoittua mökin päämakuuhuoneeseen, vaikka meidän tavarat olivat siellä jo. Lopulta tyytyivät toiseen makuupaikkaan. Mikään pöytään laitettu ruokamäärä ei tuntunut olevan riittävästi, tuntui että vieraat tankkasivat ruokaa ja juomaa pahan päivän varalta. Vaikka omia erikoisoluita ja siidereitä olikin mukana niin niiden lisäksi juotiin myös hyvällä halulla isäntäväen omat, muttei tarjottu esim. maistiaisia heidän omistaan. Vielä lähtöpäivän aamuna (kun olivat olleet jo pidempään kuin kutsuttu) pariskunta meni omin avuin hakemaan jääkaapista sen päivän lounaamme ja söivät näin tukevan aamupalan ennen matkaan lähtöä, vaikka kotimatkaa oli reippaasti alle 100km. Parasta oli kun heidän autonsa kääntyi vielä mökkitiellä ja pariskunnan mies tuli vielä mökkiin hakemaan jääkaapista erikoisoluensa, joka meinasi "heiltä unohtua". Sanattomaksi veti.
Ja te vain katselitte ja annoitte kaiken tapahtua. Miksi? En kysy vittuillessa vaan aidosti ihmettelen mikä saa ihmiset olemaan hiljaa ja sietämään tätä?
Mikset esimerkiksi sanonut, ettei sitä ruokaa voi ottaa aamupalaksi, kun se on teidän lounas?
Ja alunperinkin vastannut heti, että valitettavasti useamman päivän vierailu ei sovi, vain yksi yö mistä oli ko sovittu?
T: Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ulkomaalainen (en halua sanoa tarkkaa paikkaa, joten sanotaan, että Amerikan mantereelta). Muutama vuosi sitten teimme pitkän säästämisen jälkeen muutaman kuukauden matkan hänen kotimaahansa. Ajelimme vuokra-autolla eri puolilla maata ja asuimme pääasiassa yksinkertaisissa majataloissa. Reissuun sisältyi myös kolme viikkoa puolison edesmenneen mummon tilalla ihanassa luonnonkauniissa paikassa. Asia oli sovittu sukulaisten kanssa, ja maksaisimme tietysti käyttämämme sähkön ja veden. Minulle tuo kolme viikkoa tarkoitti erittäin tarpeellista hengähdystaukoa, sillä reissun aikana tapasimme paljon puolison sukua ja kaipasin kipeästi omaa aikaa ja tilaa.
Tämä mummon tila oli jäänyt suvun haltuun, ja siellä oli mummon talon lisäksi puolison tädin kakkoskoti. Täti oli saanut rakentaa talonsa ilmaiseksi upealle tontille sillä verukkeella, että auttelisi ja hoitaisi siellä mummoa. Todellisuudessa hän ei ollut juuri tikkua ristiin mummon eteen tehnyt, mutta piti nyt itseään paikan valtiaana. Tiesimme, että hän oli hankala ihminen, mutta mitäpä se meitä häiritsisi. Täti asui vakituisesti kaupungissa, joten emme olisi toistemme tiellä. Tai niinhän minä luulin.
Täti perheineen onnistui pilaamaan kolme viikkoamme mummon tilalla niin tehokkaasti, että melkein naurattaa (silloin kyllä itketti). Hänen perheensä saattoi paukahtaa ovesta sisään aivan milloin tahansa ilman mitään ennakkovaroitusta (mm. lauantaiaamuna klo 7.10). He marssivat suoraan keittiöön, söivät meidän ruokiamme ja laittoivat TV:n pauhaamaan. Heidän kolme räksyttävää pikku rakkiaan tulivat sisään heidän kanssaan ja kantoivat käsittämättömän määrän hiekkaa ja roskaa. Perhe linnoittautui koko päiväksi TV:n ääreen, söi kaapit tyhjiksi ja pari kertaa jopa jätti tiskit altaaseen. Vasta iltamyöhään he poistuivat, ja seuraavana päivänä sama tilanne saattoi toistua. Ja he tosiaan tulivat ilmoittamatta käytännössä katsomaan TV:tä ja syömään!
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut kerta kaikkiaan pitää jääkaappi tyhjänä ja olla siivoamatta, mutta olisimme itse kärsineet tilanteesta pahemmin. Emme tienneet, milloin perhe oli tulossa, ja olihan meidän itsekin pakko syödä. Emme myöskään olisi kestäneet elää sotkussa. Vihjailut siitä, että olisi kiva etukäteen tietää heidän tulostaan, kaikuivat kuuroille korville. Meillä ei siis tilanteeseen leipääntyneinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin aamuvarhaisella lähteä jonnekin päiväretkelle ja toivoa, että kun illalla palaisimme, ei talossa olisi ketään. Silloin kyllä jätimme kaapit aivan tyhjilleen. Erään kerran tädin puoliso soittikin nyrpeänä, että tulimme tervehtimään teitä (hah) mutta ette olleet paikalla. Viattomana puolisoni selitti, että voi voi, emme olleet tienneet heidän tulostaan. Ja toisen kerran, kun näin ikkunasta tädin puolison lähestymässä juuri ennen jalkapallo-ottelun alkua, laitoin äkkiä television päälle ja olin katsovinani jotain lastenhoito-ohjelmaa. Ukko paukahti sisään (koputtamatta tietysti) sixpäkki kädessään ja näytti tavattoman hölmistyneeltä. Ei sitten kehdannut käskeä minua vaihtamaan kanavaa, vaan lähti pian pois.
Saimme siis tällaisia pieniä lapsellisia koston hetkiä, mutta kokemus oli iso pettymys. En olisi voinut olla onnellisempi, kun saimme karistaa mokomat moukat jaloistamme ja jatkaa matkaa.
Asuitteko siis siellä mummon tilalla ollessanne mummon talossa vain tädin kakkoskodissa? Jos tädin asunnossa, niin sitten en ihmettele yhtään heidän käytöstään, ja mielestäni muutamien ruokien tarjoaminen olisi ollut teiltä ihan paikallaankin. Jos taas mummon talossa, niin aika törkeitä lokkeja olivat.
Mitä tulee tuohon "ei laittanut tikkua ristiin", niin tiedättekö muuten, millainen homma on huolehtia tilasta? Harva tila on "luonnonkaunis" ihan itsestään ilman mitään vaivannäköä. Toki ilmainen tontti on asia, jonka eteen sitä työtä pitääkin tehdä.
Olimme ilman muuta menossa mummon taloon (se oli puolisolleni lapsuudesta tuttu ja rakas paikka, kun taas tädin talo oli pelkkä talo) ja olisimme itse hoitaneet omat asiamme ja menomme, mutta täti oli jostain syystä päättänyt toisin kysymättä meidän mielipidettämme. Hän ei kerta kaikkiaan antanut meidän siirtyä mummon taloon. Mehän emme suinkaan menneet hänen vieraakseen emmekä olisi millään tavalla halunneet olla myös puolisolleni puolituntemattoman ihmisen perheen kanssa jatkuvasti tekemisissä heidän erittäin yksipuolisilla ehdoillaan. Paikka ei kuulu tälle perheelle eikä heillä ole siihen sen kummempaa hallintaoikeutta kuin muillakaan sukulaisilla. He eivät myöskään hoida tilaa, vaan siellä on töissä kaksi työntekijää, joiden palkka maksetaan yhteisesti.
Ehkä täti oli sen verran vieraskorea, että halusi ulkomaisen vierailijan saavan viipyä "hienommassa" talossa, mutta siihen hänen vieraanvaraisuutensa jäi. Mielestäni on itsestään selvää, että vieraille annetaan tietty määrä yksityisyyttä ja rauhaa eikä nyt ainakaan pelmahdeta kukonlaulun aikaan ilmoittamatta tai mennä porsastelemaan heidän majapaikkaansa ja jätetä omia sotkuja siivoamatta. Me jouduimme tavattoman kiusalliseen ja epämiellyttävään tilanteeseen, kun emme voineet yhtään tietää, milloin joku vain ilmestyisi paikalle. Emme voineet edes matkalaukkuja purkaa, kun meillä ei ollut mitään paikkaa, jonne täti ei tulisi tonkimaan. Ja on mielestäni äärimmäisen röyhkeää ottaa kysymättä muiden ostamaa ruokaa ja alkaa laittaa siitä itselleen ateriaa, kun ruuan ostanut seisoo hämillään vieressä. Eri asia olisi, jos me olisimme saaneet kutsua heidät aterialle ja tilanteeseen olisi liittynyt edes jonkinlaisia alkeellisia käytöstapoja heidän osaltaan. En koe, että me olisimme vain makoilleet ilmaiseksi toisen talossa ja olleet tädille mitään velkaa, kun emme kyseiseen taloon edes halunneet ja kun kerran jatkuvasti siivosimme ja ostimme ruokaa. Veden ja sähkön maksoimme myös koko ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita pesuaineita en itse veisi. Ihmisillä on niin omat tottumuksensa niiden kanssa, että voi mennä täysin metsään sen "Erittäin hienon" kanssa. Joku S-ryhmän lahjakorttikin on kätevämpi. Meille tuskin kukaan osaisi tuoda perheen kampaamotuotteita, mitkä kustantavatkin vähän enemmän. Eikä niitä sitten lainata. Vieraille on ne perus Dovet.
Jaa, minusta kun tuntuu että nuo kampaamotuotteet olis joillekkin erityisen mieluinen tuliainen. Mun äiti on kampaaja ja ihan tutun tututkin kyllä auliisti kertoo mitkä kampaamotuotteet heillä on käytössä ja että eikös kampaajat saa halvemmalla. Kovin paljon on myös kiinnostusta mikä kampaamon hinnasto on "ystäville". No, sitä en tiedä että antaako alennusta ja jos niin kenelle.
Ei kai ne vaan yritä vihjata että mun olis käytävä mutsilta lokkeilemassa niitä useinkin lahjaksi/kaverihintaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ainoa ja pahin lokkeilija, josta omakohtainen kokemus.
Tutustuin mieheen, rakastuinkin. Suunnittelimme yhteistä tulevaisuuutta ja avioliittoa (liian) nopeassa tahdissa. Kuitenkin kun jo kokemus pitkästä liitosta ja ei enää heinänuori, niin jotenkin vaan antoi elämän kuljettaa. Mies tuli epävirallisesti luokseni (tästä vaisto varoittti, ettei miitään virallista asumista vielä). Kolmen viikon jälkeen vähitellen alkoi tapahtua ikäviä:
-mies ei ollut aikeissakaan mennä töihin
-varasti kolikoita
-lainasi rahaa palauttamatta
-vei kalliit kipulääkkeeni
-joi juhliin tarkoitetut viinit
-käytti kalliit hiustuotteeni
-maksoi luvatta maksukortillani (etämaksu)
ja paljon muuta.
Yritin poistaa hänet useamman kerran, mutta soitto poliisille vasta tehosi.
Aineelliset menetykset lopultakin pieniä, mutta kun lokkeillaan toisen ihmisarvoa ja tunteita vailla mitään omaatuntoa, vie oman aikansa toipua. Ja kyllä, syyllistän itseäni, kun luotin paskaläjään.
Täällä tulee toistuvasti kehoitus pitää puoliaan. Sivistyneet ihmiset käyttävät noissa tilaisuuksissa hyviä käytöstapoja. Suurimmalle osalle ne tarkoittavat sitä, että kaikki tietävät rajansa. Asiasta huomauttaminen rikkoo tiettyä etikettiä.
Yleensä olen vain tuijottanut lokkia merkittävästi ja hän on huomannut virheensä. Jos näin ei käy, yleensä joku muu seurueesta huomaa tapauksen. Lokin "elintila" pienenee näin kerta kerralta. Ihmiset muistavat tällaisen ja eivät anna tilaisuuden toistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkututtavani kertoi, että ensimmäinen asia on selvittää uusista miehistä, onko tällä työpaikka. Ellei ole, pitää hälyt soida, jos ei ole valmis kustantamaan miestä elämäänsä.
Seurustelin vähän aikaa miehen kanssa, joka sanoi tekevänsä keikkahommia silloin, kun rahallisesti tarvitsee. (hoitoala). Olisi hyvin kelvannut majoittua luokseni ja välttää nuo vähätkin työt. Oli sitten työttömänä ja osti kaljaa vähillä tuloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun appivanhempani ovat toisen laidan mökkilokkeja. Vaativat meitä sinne mökilleen ja vaativat tuomaan kaikkea mahdollista mukanamme. Ja jos ei kaikkea muistettu vaatia, lähettävät meidän kauppaan hakemaan. Siis me maksamme luonnollisesti. Syövät ja juovat tuomamme, mutta silti saamme olla siellä nälissämme, koska säännöstelevät niitä tuomiamme ruokia. Heille jäi täysi jääkaappi ja viikoksi ruokaa kun lähdimme.
Ei jumalauta :D
Siis tuo teidän alistuminen.
Itse vastaavassa tilanteessa menisin jääkaapille huikaten "Otanpa noita MEIDÄN OSTAMIA lihapullia, kun jäi vielä niin nälkä".
Jos harppu rynnii estämään, niin keräykseen kaikki tuodut ruokatarpeet ja suoraan kotiin.
Maaseudulla asuessani naapurissa asui noin 30-kymppinen mies yksin. Asuttiin sellasella syrjäseudulla että naapureita ei pahemmin ollut; vain minä (mies, yksin), tää 30-kymppinen (mies, yksin) ja hiukan kauempana eläkeläispariskunta.
Tää tyyppi ei omistanut autoa (oli käytännössä kotinsa vanki kun keskellä mettää ilman autoa asustelee, mutta jotenkin oli pärjännyt, en tiedä miten, varmaan valtavat ruokavarastot).
Minulla auto taas oli/on.
Ja tästä se riemu ratkesi naapurille.
Harvasen ilta se sama "ai ootko kylille? no mä tässä aattelin iltakävelylle... mutta no voishan sitä ärrälle pitkävetoa...". Tämä siis sen jälkeen kun naapuri oli ilmeisesti ihan "ohimennen" nähnyt ikkunastaan kun olin liikahtanut autoani kohti ja sitten hiki hatussa harpponut omaa pihatietänsä (pihatiemme yhtyvät isommaksi hiekkatieksi noin 50 metrin päässä taloiltamme) kohti risteystä.
Noo, tätä kului jokunen kuukausi kunnes sitten yhtenä iltana tyyppi tuli koputtelemaan ovelle. Oli ihmetellyt kun en ollut lähtenyt kauppaan tänään enkä eilen. Olin kuumeessa ja sanoin pysyväni pari päivää kotosalla.
Tähän tää kaveri tokaisi pettyneenä, että mites hän pääsee kylille? Ehdotin taksia. Hän ehdotti että voisinko soittaa jonkun ystäväni tekemään kauppareissun mun puolesta, jotta hän pääsisi siinä samalla mukaan.
Yritin kuumehöyryissä miettiä logistiikan toimivuutta. Siis joku sivullinen ajaa ensin tänne periferiaan, ottaa naapurini kyytiin, käyvät kaupassa, ajaa takaisin periferiaan, ja siitä ajaa omaan kotiinsa?
Naapurini vastaus: "niin, mähä voisin siinä sivussa tulla kyydissä ku se muuteskii tätä kautta hurauttaa".
Mitä helvettiä. Sanoin suoraan että "nyt sä vitsailet... mites se taksi?". Ei kelvannut. Pitäis kuulemma päästä samantein kun ruuat on loppu.
No, tästä sitten seuraavana päivänä mun sisko tuli tuomaan mulle ruuat. Naapurin kyylä oli tietenkin ehtinyt näkemään "kas ihan ohimennen" että joku sivullinen karauttaa autolla pihaani. Olin jumalauta ulko-ovella ottamassa siskoa ruokineen vastaan ja jo näkyi tää naapuri liikehtimässä uhkaavasti kohti tienristeystä.
Ei vittu! Alkoi kuvottaa koska arvasin että siskoni joutuu ikävään välikäteen. Jäätiin siskon kanssa yli tunnin ajaksi tarkkailemaan ikkunasta kun tää tyyppi odottelee siellä pihateiden risteyksessä. Se yritti keksiä itselleen puuhaa, nakkeli voikukkia ja oli verryttelevinään ym. ym. Jossain välissä alko ottamaan aurinkoa ilman paitaa... ja housuja (siis pelkät jotkut speedo-kalsarit). Sanoin siskolle että jos vielä hänen lähtiessään on siellä melkein munasillaan toimittamassa betoniporsaan virkaa, niin ajaa yli vain.
Aikaa kului ja raukka ei uskaltanut palata kotiinsa, pelkäsi kait että siskoni Audi kiihtyy nollasta sataan pihatiellä sellasessa hurmiossa että ei ehdi juoksemaan pallit kainalossa risteykseen ottamaan audia vastaan. Tätä odottelua ja meidän asialle naureskelua kahvikupposten kera jatkui yli 1.5 tuntia... lopulta naapuri luovutti.
Kun olin terve niin palattiin taas normirutiiniin.
Vierailija kirjoitti:
... Vaikka omia erikoisoluita ja siidereitä olikin ....
ERIKOISOLUET JA SIDUT! Tätä ei ole kukaan vielä kirjoittanut mutta tässä se tulee: eli jos on illanvietto, missä on jokaisella omat juomat, ja se on siis ok käytäntö kaveripiirissämme, näin jokainen saa just sitä mitä haluaa ja juuri sen verran kuin haluaa. Maut ja määrät menevät niin ristikkäin että ei kannata tehdä yhteistä "viinapankkia". Tästä on ollutkin jo keskustelua ketjussa.
Asiaan. Olen jo ajat sitten lakannut tuomasta itselleni tuollaisiin paria pulloa jotain tyyristä erikoisolutta/sidua koska aina joku pummi haluaa maistaa. (Tai vastaava tilanne baarissa: muut tilaa Karhun kolmosta mutta minä kerran repäisen ja tilaan kerrankin jonkun erikoisuuden niin johan sitä pitäisi koko pöytäkunnan maistaa! ) En sure toki sitä suullisen menetystä vaan sitä kun olen kieltämättä aika bakteerikammoinen ihminen niin en halua että kukaan kuolaa mun juomani. Ok, tämä on mun henkilökohtainen vajauteni mutta kaikki tietävät tämän mutta silti joku on käsi pitkällä että hei, annas mä otan huikat siitä. Aina ei ole käsillä saatavilla pientä lasia tms josta voisin maistattaa ja sitten suren sitä jos erehdyn antamaan jollekin ja se on "pilattu". On jotenkin tosi noloa kuitenkaan kieltää kamua maistamasta...
Juonkin sitten aina satunnaiset erikoisolueni yksin kotonani eikä kukaan pääse sotkemaan kokemustani. Eli mökeille kantsii ottaa perus bisseä ja sidua niin se ei herätä intohimoa. Eli ongelmaa ei ole enää kun olen tuon oppinut.
Kiitos, älkää kommentoiko tuohon bakteerijuttuun, tiedän olevani outo :) mutta pakko oli avautua kun luin sanan ERIKOISOLUT :) Olisi lähinnä hauska tietää onko meitä muita... maksat ison summan erikoissiideristä ja sitten joku pöpösuu siitä ottaa heti huikat pullon suusta...
Tämä nyt ei ole lokkeilua, varsinaisesti, ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla asuessani naapurissa asui noin 30-kymppinen mies yksin. Asuttiin sellasella syrjäseudulla että naapureita ei pahemmin ollut; vain minä (mies, yksin), tää 30-kymppinen (mies, yksin) ja hiukan kauempana eläkeläispariskunta.
Tää tyyppi ei omistanut autoa (oli käytännössä kotinsa vanki kun keskellä mettää ilman autoa asustelee, mutta jotenkin oli pärjännyt, en tiedä miten, varmaan valtavat ruokavarastot).
Minulla auto taas oli/on.
Ja tästä se riemu ratkesi naapurille.
Harvasen ilta se sama "ai ootko kylille? no mä tässä aattelin iltakävelylle... mutta no voishan sitä ärrälle pitkävetoa...". Tämä siis sen jälkeen kun naapuri oli ilmeisesti ihan "ohimennen" nähnyt ikkunastaan kun olin liikahtanut autoani kohti ja sitten hiki hatussa harpponut omaa pihatietänsä (pihatiemme yhtyvät isommaksi hiekkatieksi noin 50 metrin päässä taloiltamme) kohti risteystä.
Noo, tätä kului jokunen kuukausi kunnes sitten yhtenä iltana tyyppi tuli koputtelemaan ovelle. Oli ihmetellyt kun en ollut lähtenyt kauppaan tänään enkä eilen. Olin kuumeessa ja sanoin pysyväni pari päivää kotosalla.
Tähän tää kaveri tokaisi pettyneenä, että mites hän pääsee kylille? Ehdotin taksia. Hän ehdotti että voisinko soittaa jonkun ystäväni tekemään kauppareissun mun puolesta, jotta hän pääsisi siinä samalla mukaan.
Yritin kuumehöyryissä miettiä logistiikan toimivuutta. Siis joku sivullinen ajaa ensin tänne periferiaan, ottaa naapurini kyytiin, käyvät kaupassa, ajaa takaisin periferiaan, ja siitä ajaa omaan kotiinsa?
Naapurini vastaus: "niin, mähä voisin siinä sivussa tulla kyydissä ku se muuteskii tätä kautta hurauttaa".
Mitä helvettiä. Sanoin suoraan että "nyt sä vitsailet... mites se taksi?". Ei kelvannut. Pitäis kuulemma päästä samantein kun ruuat on loppu.
No, tästä sitten seuraavana päivänä mun sisko tuli tuomaan mulle ruuat. Naapurin kyylä oli tietenkin ehtinyt näkemään "kas ihan ohimennen" että joku sivullinen karauttaa autolla pihaani. Olin jumalauta ulko-ovella ottamassa siskoa ruokineen vastaan ja jo näkyi tää naapuri liikehtimässä uhkaavasti kohti tienristeystä.
Ei vittu! Alkoi kuvottaa koska arvasin että siskoni joutuu ikävään välikäteen. Jäätiin siskon kanssa yli tunnin ajaksi tarkkailemaan ikkunasta kun tää tyyppi odottelee siellä pihateiden risteyksessä. Se yritti keksiä itselleen puuhaa, nakkeli voikukkia ja oli verryttelevinään ym. ym. Jossain välissä alko ottamaan aurinkoa ilman paitaa... ja housuja (siis pelkät jotkut speedo-kalsarit). Sanoin siskolle että jos vielä hänen lähtiessään on siellä melkein munasillaan toimittamassa betoniporsaan virkaa, niin ajaa yli vain.
Aikaa kului ja raukka ei uskaltanut palata kotiinsa, pelkäsi kait että siskoni Audi kiihtyy nollasta sataan pihatiellä sellasessa hurmiossa että ei ehdi juoksemaan pallit kainalossa risteykseen ottamaan audia vastaan. Tätä odottelua ja meidän asialle naureskelua kahvikupposten kera jatkui yli 1.5 tuntia... lopulta naapuri luovutti.
Kun olin terve niin palattiin taas normirutiiniin.
Sori ohis, mutta kiitos päivän nauruista!
Miehen vanhempien kesämökkiin kuuluu ylätalo ja alatalo. Tulimme perheeni kanssa mökille ja majoituimme ylätaloon, jossa on pari makkaria ,pieni keittiö ja sisävessa . Alatalossa taas on pieni jääkaappi ja nukkumatila.
Pari tuntia saapumisen jälkeen miehen veli soitti ja kysyi sopiiko että tulevat kihlattunsa kanssa mökille myös, ilmoittivat ottavansa mielellään lapsettomana pariskuntana alatalon. No mikäpä siinä. Paitsi että heti kun saapuivat, alkoi pummiminen. Heillä oli pelkkää grillimakkaraa mukana, meillä useaa eri sorttia lihaa ja kanaa ym joten siinä sitten kierreltiin ympärillä kärkkymässä liikenisikö vähän. Mies oli ostanut Alkosta maisteltavaksi kaksi erikoisolutta ja kovasti koetti veljensä vaihtaa toista karhutölkkiin , loukkaantui kun ei onnistunut. Lapsilta pummivat sipsejä, kunnes sanoin ettei tarvitse antaa!
Kun illalla lämmitettiin sauna, tämä nainen kyseli hoitoainetta ja tamppooneja. Minulla on kuukuppi , jota en tietenkään voinut lainata ja hoitoainekin oli sopimaton ( hopeashampoo vaaleille hiuksille, tämä nainen on punapää). Kovasti oli pöyristynyt, että eikö mulla oikeasti ole muuta?! Millainen ihminen lähtee mökille ilman hygieniatarvikkeita...
Aamulla tulivat kahville ja ei siinä mitään, mutta koettivat ottaa juustopaketin ja allergisen lapsen soijavanukkaat mukaansa alamökkiin ! Lisäksi maito oli väärä, alamökin prinsessa kun ei kuulemma juo muuta kuin rasvatonta. Sanoin herttaisesti hymyillen, että kauppaan vain sitten ! Eivät lähteneet kauppaan, vaan kotiin.
Ja mikään teinipariskunta ei ole kyseessä, vaan mies oli silloin 31 v, nyt täyttänyt 32 ja nainen on noin 28v. Ja käsittääkseni mökkeilleet ennenkin.
No lokilta ei voi "lokkia".
Ehkä ootkin ite se lokki? Et oo vaan tajunnut, että sen sun siskon luona syömän sapuskan maksaa ja tekee joku, sinapit ja ketsupit ja vessapaperit maksaa rahaa, ja grillihiilet ja kantovesi tulee mökille jostain? Ja jotkut haluu olla keskenään ilman sun seuraasi?