Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Minä olen kasvanut isossa perheessä, jossa lähes kaikki jaettiin ja meidät kasvatettiin huomioimaan muut ja antamaan omista, vaikka ne olisivatkin vähäisiä. Meillä kävi usein sukulaisia yöpymässä, kun olivat ohikulkumatkalla, tjs., ja heidät kestittiin siinä missä muukin perhe. Äitini on uskovaisesta perheestä ja muistelee lämmöllä lapsuuttaan, jolloin hänen vanhempansa tarjosivat petipaikkaa ja ruokaa mustalaisille ja muille kiertolaisille. Olen tottunut auttamaan esim. vähissä varoissa olevia sisaruksiani aina tarpeen tullen ja tiedän tulevani autetuksi, jos joskus apua tarvitsen.
Lapsuuteni ja kasvatuksen vuoksi minusta on ehkä kehkeytynyt vähän turhankin kiltti enkä aina ehkä tunnista "lokkeilijaa" ja saatan tulla usein hyväksikäytetyksi. Toisaalta taas pelkään, että nuoruudessani en tullut ajatelleeksi kaverieni luona vietettyjä öitä, syömiäni aterioita tai saamiani kyytejä lokkeiluna. Saattaahan olla, että kaverieni vanhemmat taas kokivat minut rasitteeksi! Toisaalta meille oli aina lapsien ystävät tervetulleita ja samalla tavalla yöpaikkaa, ruokaa ja kyytiä kotiin tarjottiin.
Edelleenkään en pidä kirjaa omista tai muiden veloista, joku perheenjäsen saattaa olla mulla satasen auki tai minä saatan olla parikymppiä jollekin ystävälle velkaa. En itse muistele muille lainaamiani rahoja enää sen jälkeen, kun olen sen jollekin lainannut ja toisaalta tämän ketjun myötä aloin pohtia, että olenkohan minä menettänyt ystäviä, kun en ole tajunnut maksaa lainaa takaisin. Toivottavasti en, ainakaan ei ole kukaan suoraan tullut asiasta sanomaan!
Jatkuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuu..
Mutta toisaalta tämän ketjun myötä myös heräsin miettimään, että onkohan minun helläsydämisyydestä pyritty hyötymään ja ainakin pari tuoretta esimerkkiä tuli mieleen. Vanhoja en edes viitsi muistella, nuoruudessani olin vielä sinisilmäisempi kuin nyt olen. :)
Eräs lapsuuden ystävä soittelee tai viestittelee minulle aika usein ja rupesin keväällä jostain syystä ottamaan häneen etäisyyttä. Vasta nyt oikeastaan tajusin sen johtuvan siitä, että yhetydenpitomme käsittelee suurilta osin häntä ja hänen elämää. Todella harvoin kysyy minun kuulumisiani. Lisäksi kyselee minua kuskiksi mitä ihmeellisimpiin juttuihin: viimeksi toukokuussa kysyi olisinko tulossa vanhempieni luokse kylään ja kun sanoin en, niin hän harmitteli ja pyysi minua tulemaan kun hän tarvitsi kyytiä hammaslääkäriin 150 km päähän kotoaan! Tämä kaveri ei edes asu samalla paikkakunnalla vanhempien kanssa. Minulle tästä olisi tullut n. 850 km ajomatkaa! En suostunut tulemaan. Olen joskus vanhempieni luona ollessani ajeluttanut häntä milloin missäkin, mutta jotain rajaa...
Toinen tapaus on nyt kesän alusta. Eräs hyvä ystäväni vieraili kotonani ja minä sanoin hänelle, että hänen ei tarvitse tuoda mitään muuta kuin itsensä ja vaatteensa. Petivaatteet, pyyhkeet yms. sai meiltä, sillä niiden tuominen linja-autolla olisi aika rasittavaa. Olimme miehemme kanssa ostaneet jääkaapin täyteen ruokaa ja sanoimme, että kaikkea saa ottaa. Minulle jäi vierailusta tosi kiva muisto, mutta myös huomattavasti kevyempi lompakko. En silti pidä tätä lokkeiluna, koska itse näin tahdoin toimia! Mutta nyt olen tulevana viikonloppuna menossa ystäväni luokse ja olen valmistautunut pakkaamalla mukaan petivaatteet ja pyyhkeet (menen omalla autolla), olen ostanut paikallisia herkkuja tuliaisiksi ja tarkoitus olisi käydä paikanpäällä yhdessä kaupassa ja ostaa omat ruoat ystävän jääkaappiin. Mutta nyt rupesin miettimään, että olisiko todella törkeää olettaa saavansa samanlaisen ylläpidon ystävän luona kuin hän sai pari kuukautta sitten meillä? Olen itse nyt kesän työttömänä ja tulen toimeen liiton päivärahalla, kun taas kaverini on hyväpalkkaisessa työssä. Tämä reissu tuli ystävän toiveesta ja vaatimuksesta ja rehellisesti sanottuna en ehkä olisi parhaissa rahoissani. Mitä mieltä olette? Kehtaisinko kokeilla "lokkeilua"?
Tuliaiset riittää, älä ala täyttämään jääkaappia :)
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhempien kesämökkiin kuuluu ylätalo ja alatalo. Tulimme perheeni kanssa mökille ja majoituimme ylätaloon, jossa on pari makkaria ,pieni keittiö ja sisävessa . Alatalossa taas on pieni jääkaappi ja nukkumatila.
Pari tuntia saapumisen jälkeen miehen veli soitti ja kysyi sopiiko että tulevat kihlattunsa kanssa mökille myös, ilmoittivat ottavansa mielellään lapsettomana pariskuntana alatalon. No mikäpä siinä. Paitsi että heti kun saapuivat, alkoi pummiminen. Heillä oli pelkkää grillimakkaraa mukana, meillä useaa eri sorttia lihaa ja kanaa ym joten siinä sitten kierreltiin ympärillä kärkkymässä liikenisikö vähän. Mies oli ostanut Alkosta maisteltavaksi kaksi erikoisolutta ja kovasti koetti veljensä vaihtaa toista karhutölkkiin , loukkaantui kun ei onnistunut. Lapsilta pummivat sipsejä, kunnes sanoin ettei tarvitse antaa!
Kun illalla lämmitettiin sauna, tämä nainen kyseli hoitoainetta ja tamppooneja. Minulla on kuukuppi , jota en tietenkään voinut lainata ja hoitoainekin oli sopimaton ( hopeashampoo vaaleille hiuksille, tämä nainen on punapää). Kovasti oli pöyristynyt, että eikö mulla oikeasti ole muuta?! Millainen ihminen lähtee mökille ilman hygieniatarvikkeita...
Aamulla tulivat kahville ja ei siinä mitään, mutta koettivat ottaa juustopaketin ja allergisen lapsen soijavanukkaat mukaansa alamökkiin ! Lisäksi maito oli väärä, alamökin prinsessa kun ei kuulemma juo muuta kuin rasvatonta. Sanoin herttaisesti hymyillen, että kauppaan vain sitten ! Eivät lähteneet kauppaan, vaan kotiin.
Ja mikään teinipariskunta ei ole kyseessä, vaan mies oli silloin 31 v, nyt täyttänyt 32 ja nainen on noin 28v. Ja käsittääkseni mökkeilleet ennenkin.
Kauhea porukka.
Mitenhän prinsessa on selvinnyt tuosta ettei ollut tamponeja.. oliko mökin sohvat ja sängyt ja lauteet veressä.. hyhyy.......
Vierailija kirjoitti:
Ei vitsi täällä on ihan uskomattomia juttuja :D
Teininä bileissä kohtasi kyllä aina jotain juomalokkeja. Kerran yksi tuttu toi uuden tyttöystävänsä bileisiin ja tytöllä ei ollut mitään omia juomia mukana. Poikaystävän kaljat ei hänelle kelvanneet, mutta minun ja kavereideni hedelmäpitoisemmat eväät kyllä. Jatkuvasti kärkkyi lähistöllä kun otimme lisää juotavaa. "Saanko maistaa, en oo ennen maistanut tollaista?" Pari kertaa annettiin, mutta tyttö olikin melkoinen pesusieni juomaan ja lasia olisi pitänyt täyttää ihan jatkuvasti. Pariin mankumiseen jaksettiin vastata, että ei nyt enää ja sitten piti jo ärähtää että hommaa omat juomasi äläkä vie muilta. Tyttö alkoi itkeä ja meni valittamaan poikaystävälleen että sun kaverit kiusaa mua :D Kyllä ei taas tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun tilanne kehittyi siitä vielä melko dramaattisiin ja huvittaviin sfääreihin.
No jopa oli hieno rinsessa! Tollaselle olis mitään tarvinnut tarjota kun kerta oli vielä poikaystävänkin kaljat hänelle mikä ei hienolle rinsessalle kelvannut. Minä alaikäisenä jonkun tyttiksenä olin onnesta soikeana jos sain poikakaveriltani pari lämmintä kepupulloa! Ei maistunut mansikoille eikä limetille, 80-luvun lopulla ei mitään tuollaisia siduja ollutkaan. Pääasia oli prosentit ja oli niin hienoa juoda mitä vaan vaikka olisi maistunut p**lle :) Toki yleensä ostin (ostatutin koska alaikäinen) omat kaljani mutta joskus tilanne yllätti eikä omia ollut mutta kyllä olin onnesta sekaisin kun sain niitä kaljoja..
Pidän sekä oluesta että siideristä, tosin makeat sidut eivät oikein mene. Ja kylmänä kiitos, en halua enää muistella nuoruuttani juoden lämmintä kaljaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä tulee toistuvasti kehoitus pitää puoliaan. Sivistyneet ihmiset käyttävät noissa tilaisuuksissa hyviä käytöstapoja. Suurimmalle osalle ne tarkoittavat sitä, että kaikki tietävät rajansa. Asiasta huomauttaminen rikkoo tiettyä etikettiä.
Yleensä olen vain tuijottanut lokkia merkittävästi ja hän on huomannut virheensä. Jos näin ei käy, yleensä joku muu seurueesta huomaa tapauksen. Lokin "elintila" pienenee näin kerta kerralta. Ihmiset muistavat tällaisen ja eivät anna tilaisuuden toistua.
No joo näinhän sitä oliskin pitänyt toimia.
Lokki on tunkemassa autoosi ja toteaa että heitätkö mut tuohon matkanvarrelle. Luot lokkiin merkittävän katseen. Lokki ymmärtää virheensä ja pahoittelee tapahtunutta ja jatkaa matkaa jalkaisin, eikä kysy kyytiä enää toiste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Vaikka omia erikoisoluita ja siidereitä olikin ....
ERIKOISOLUET JA SIDUT! Tätä ei ole kukaan vielä kirjoittanut mutta tässä se tulee: eli jos on illanvietto, missä on jokaisella omat juomat, ja se on siis ok käytäntö kaveripiirissämme, näin jokainen saa just sitä mitä haluaa ja juuri sen verran kuin haluaa. Maut ja määrät menevät niin ristikkäin että ei kannata tehdä yhteistä "viinapankkia". Tästä on ollutkin jo keskustelua ketjussa.
Asiaan. Olen jo ajat sitten lakannut tuomasta itselleni tuollaisiin paria pulloa jotain tyyristä erikoisolutta/sidua koska aina joku pummi haluaa maistaa. (Tai vastaava tilanne baarissa: muut tilaa Karhun kolmosta mutta minä kerran repäisen ja tilaan kerrankin jonkun erikoisuuden niin johan sitä pitäisi koko pöytäkunnan maistaa! ) En sure toki sitä suullisen menetystä vaan sitä kun olen kieltämättä aika bakteerikammoinen ihminen niin en halua että kukaan kuolaa mun juomani. Ok, tämä on mun henkilökohtainen vajauteni mutta kaikki tietävät tämän mutta silti joku on käsi pitkällä että hei, annas mä otan huikat siitä. Aina ei ole käsillä saatavilla pientä lasia tms josta voisin maistattaa ja sitten suren sitä jos erehdyn antamaan jollekin ja se on "pilattu". On jotenkin tosi noloa kuitenkaan kieltää kamua maistamasta...
Juonkin sitten aina satunnaiset erikoisolueni yksin kotonani eikä kukaan pääse sotkemaan kokemustani. Eli mökeille kantsii ottaa perus bisseä ja sidua niin se ei herätä intohimoa. Eli ongelmaa ei ole enää kun olen tuon oppinut.
Kiitos, älkää kommentoiko tuohon bakteerijuttuun, tiedän olevani outo :) mutta pakko oli avautua kun luin sanan ERIKOISOLUT :) Olisi lähinnä hauska tietää onko meitä muita... maksat ison summan erikoissiideristä ja sitten joku pöpösuu siitä ottaa heti huikat pullon suusta...
Tämä nyt ei ole lokkeilua, varsinaisesti, ollenkaan.
Et sinä ole outo :) Olen ihan samanlainen lievästi bakteerikammoinen. Minusta voisivat lokit viedä juomat vain hörppäämällä, koska sen jälkeen minä en sitä enää joisi. Pitäydynkin yleensä kivennäisvesissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu..
Mutta toisaalta tämän ketjun myötä myös heräsin miettimään, että onkohan minun helläsydämisyydestä pyritty hyötymään ja ainakin pari tuoretta esimerkkiä tuli mieleen. Vanhoja en edes viitsi muistella, nuoruudessani olin vielä sinisilmäisempi kuin nyt olen. :)
Eräs lapsuuden ystävä soittelee tai viestittelee minulle aika usein ja rupesin keväällä jostain syystä ottamaan häneen etäisyyttä. Vasta nyt oikeastaan tajusin sen johtuvan siitä, että yhetydenpitomme käsittelee suurilta osin häntä ja hänen elämää. Todella harvoin kysyy minun kuulumisiani. Lisäksi kyselee minua kuskiksi mitä ihmeellisimpiin juttuihin: viimeksi toukokuussa kysyi olisinko tulossa vanhempieni luokse kylään ja kun sanoin en, niin hän harmitteli ja pyysi minua tulemaan kun hän tarvitsi kyytiä hammaslääkäriin 150 km päähän kotoaan! Tämä kaveri ei edes asu samalla paikkakunnalla vanhempien kanssa. Minulle tästä olisi tullut n. 850 km ajomatkaa! En suostunut tulemaan. Olen joskus vanhempieni luona ollessani ajeluttanut häntä milloin missäkin, mutta jotain rajaa...
Toinen tapaus on nyt kesän alusta. Eräs hyvä ystäväni vieraili kotonani ja minä sanoin hänelle, että hänen ei tarvitse tuoda mitään muuta kuin itsensä ja vaatteensa. Petivaatteet, pyyhkeet yms. sai meiltä, sillä niiden tuominen linja-autolla olisi aika rasittavaa. Olimme miehemme kanssa ostaneet jääkaapin täyteen ruokaa ja sanoimme, että kaikkea saa ottaa. Minulle jäi vierailusta tosi kiva muisto, mutta myös huomattavasti kevyempi lompakko. En silti pidä tätä lokkeiluna, koska itse näin tahdoin toimia! Mutta nyt olen tulevana viikonloppuna menossa ystäväni luokse ja olen valmistautunut pakkaamalla mukaan petivaatteet ja pyyhkeet (menen omalla autolla), olen ostanut paikallisia herkkuja tuliaisiksi ja tarkoitus olisi käydä paikanpäällä yhdessä kaupassa ja ostaa omat ruoat ystävän jääkaappiin. Mutta nyt rupesin miettimään, että olisiko todella törkeää olettaa saavansa samanlaisen ylläpidon ystävän luona kuin hän sai pari kuukautta sitten meillä? Olen itse nyt kesän työttömänä ja tulen toimeen liiton päivärahalla, kun taas kaverini on hyväpalkkaisessa työssä. Tämä reissu tuli ystävän toiveesta ja vaatimuksesta ja rehellisesti sanottuna en ehkä olisi parhaissa rahoissani. Mitä mieltä olette? Kehtaisinko kokeilla "lokkeilua"?
Kehtaat! Eikä se ole lokkeilua, vaan "vuoroin vieraissa". Vie kahvipaketti ja nauti hänen tarjoamista herkuistaan.
Aikanaan kirjoitin käytännössä naapurin peräkammarin pojan aikuiskopiksen lopputyön, vaikka piti vain auttaa dokumentin muotoilussa. Oli kyllä kiitollinen avusta. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin oman tietokoneen ja netin puutteessa (aikana jolloin oli vielä modeemeitakin käytössä) käymään kylässä vastailemassa venäläisten ja itä-eurooppalaisten naisten huonolla suomella kirjoittamiin todennäköisesti huijausroskaposteihin. Käytännössä homma tapahtui niin, että seisoi tai istui selkäni takana miettimässä pitkään jokaista lausetta, jonka minä sitten naputtelin kyseisen henkilön weppisähköpostitukseen. "Hei Jekateriina, olet todella kaunis... Ei kun.. Olet todella Kaunis Jeketeriina, laita kaunis isolla K:lla...". Satunnaisina ja lyhyinä vierailuina tämä olisi vielä ollut ok aikakausi huomioiden, mutta tässä saattoi mennä puolisen tuntia sähköpostia kohden ja niitä oli usein monta. Joskus harvoin sain hätistettyä kiireeseen vedoten, että käy lukemassa "tyttöystäviensä" viestit kirjaston koneella. Vasta muutto toiseen osoitteeseen lopetti touhun, joskin sittenkin vielä yritti soitella voisiko tulla kirjoittamaan vastauksia. Lopulta luovutti kun en vastannut lankapuhelimeen. Piti sopia perheenjäsenten ja kavereiden kanssa, että soittavat monta kertaa lyhyesti ennen kuin vastaan, muuten oletin että oli kyseinen henkilö soittelemassa.
Onneksi nykyisin jokaisella on oma netti, mutta tuohon aikaan ovelle ilmaantui pimputtelemaan jopa lähistön eläköitynyt pappi (jota en tuntenut lainkaan), jolla oli kasapäin tietokonehuolia ratkaistavana (oli ostanut laitteet kalleimman mukaan ilman mitään tietokonekokemusta) ja oli jostain saanut kuulla mistä apua löytyy... Tosin myöhemmin dementoitui suhteellisen nuorena eläkeläisenä, joten oli ehkä osittain syyntakeeton.
Onneksi nämä ovat ainoat jonkinlaiset lokkeilijat joihin olen elämäni aikana toistaiseksi törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Vaikka omia erikoisoluita ja siidereitä olikin ....
ERIKOISOLUET JA SIDUT! Tätä ei ole kukaan vielä kirjoittanut mutta tässä se tulee: eli jos on illanvietto, missä on jokaisella omat juomat, ja se on siis ok käytäntö kaveripiirissämme, näin jokainen saa just sitä mitä haluaa ja juuri sen verran kuin haluaa. Maut ja määrät menevät niin ristikkäin että ei kannata tehdä yhteistä "viinapankkia". Tästä on ollutkin jo keskustelua ketjussa.
Asiaan. Olen jo ajat sitten lakannut tuomasta itselleni tuollaisiin paria pulloa jotain tyyristä erikoisolutta/sidua koska aina joku pummi haluaa maistaa. (Tai vastaava tilanne baarissa: muut tilaa Karhun kolmosta mutta minä kerran repäisen ja tilaan kerrankin jonkun erikoisuuden niin johan sitä pitäisi koko pöytäkunnan maistaa! ) En sure toki sitä suullisen menetystä vaan sitä kun olen kieltämättä aika bakteerikammoinen ihminen niin en halua että kukaan kuolaa mun juomani. Ok, tämä on mun henkilökohtainen vajauteni mutta kaikki tietävät tämän mutta silti joku on käsi pitkällä että hei, annas mä otan huikat siitä. Aina ei ole käsillä saatavilla pientä lasia tms josta voisin maistattaa ja sitten suren sitä jos erehdyn antamaan jollekin ja se on "pilattu". On jotenkin tosi noloa kuitenkaan kieltää kamua maistamasta...
Juonkin sitten aina satunnaiset erikoisolueni yksin kotonani eikä kukaan pääse sotkemaan kokemustani. Eli mökeille kantsii ottaa perus bisseä ja sidua niin se ei herätä intohimoa. Eli ongelmaa ei ole enää kun olen tuon oppinut.
Kiitos, älkää kommentoiko tuohon bakteerijuttuun, tiedän olevani outo :) mutta pakko oli avautua kun luin sanan ERIKOISOLUT :) Olisi lähinnä hauska tietää onko meitä muita... maksat ison summan erikoissiideristä ja sitten joku pöpösuu siitä ottaa heti huikat pullon suusta...
Tämä nyt ei ole lokkeilua, varsinaisesti, ollenkaan.
Et ole ainoa, jota ällöttää ajatus antaa toiselle juomastaan/ruoastaan/huulirasvastaan/mistä vain, mihin kosketaan suulla. En oikein ymmärrä ihmisiä, joille toisen kuola tai muut eritteet eivät yhtään aiheuta vastenmielisyyttä. Vielä pahempaa on, kun likaisilla sormilla kosketaan johonkin, mikä seuraavaksi menee suuhun. Meinasin saada sydärin, kun kerran kaverini tuli töistä kaupan kassalta pizzalle ja pesemättä käsiään alkoi syödä ruokaansa sormin. D:
Tämä nyt meni vähän ohi ketjun aiheesta, pahoitteluni.
Täähän on omistuspohjaisissa kerros-/rivitaloissa (kaveri kertoi) vakio: yhtiökokouksissa nuristaan kun tulee lisälaskuja remonteista, etenkin vanhemmissa taloissa: "Pitääkö meidän maksaa? Eikö taloyhtiö muka maksa?" Tähän kaverini huomautti: "Taloyhtiö olemme me!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[...En oikein ymmärrä ihmisiä, joille toisen kuola tai muut eritteet eivät yhtään aiheuta vastenmielisyyttä. Vielä pahempaa on, kun likaisilla sormilla kosketaan johonkin, mikä seuraavaksi menee suuhun. Meinasin saada sydärin, kun kerran kaverini tuli töistä kaupan kassalta pizzalle ja pesemättä käsiään alkoi syödä ruokaansa sormin. D:
Tämä nyt meni vähän ohi ketjun aiheesta, pahoitteluni.
Tuosta paskaisilla käsillä syömisestä voisi aloittaa oman ketjun... kyllä.. hampurilais/pizzapaikoissa, huonoissa ja hyvissä ravintoloissa, kyläpaikoissa, mökillä suoraan ulkohuusista ruokapöytään... ei paljoa saippuaa ja vettä eräillä kulu. Jos ette usko niin seuratkaa porukkaa esim. Hesessä. Tullaan suoraan ties mistä ja sitten tilataan hamppariateriat ja syödään ne käsiä pesemättä. Hyvää opetusta mukana oleville pilteille. Nuollaan vielä kädet lopuksi. Sitten ihmetellään paskatautien tiheyttä.
Hyi helvetti.
Eräs inhotusjuttu: dippikastikkeet esim. pitkien juurestikkujen kanssa. Jotkut räkäjuntit ottavat ensin kasvistikun, kastavat sen puhtaan tikun dippiin (ok tähän asti) ja syövät osan ja sitten taas sillä sylkisellä kasvistikulla taas dippaavat yhteisestä kulhosta. Yök. Arvatkaapa muuten otanko noista dippikulhoista.
sori ohi aiheen ja pahasti...
Vierailija kirjoitti:
Sinkkututtavani kertoi, että ensimmäinen asia on selvittää uusista miehistä, onko tällä työpaikka. Ellei ole, pitää hälyt soida, jos ei ole valmis kustantamaan miestä elämäänsä.
Seurustelin vähän aikaa miehen kanssa, joka sanoi tekevänsä keikkahommia silloin, kun rahallisesti tarvitsee. (hoitoala). Olisi hyvin kelvannut majoittua luokseni ja välttää nuo vähätkin työt. Oli sitten työttömänä ja osti kaljaa vähillä tuloillaan.
On hyvä setviä miehen/naisen taloudellinen asema ja millä elätetään ja mitäkin. Tosin olen huomannut ettei ne isotkaan tulot takaa mitään: jätkä saattaa pistää ne yli kalliisiin menopeleihin ja viinaan ja ties mihin, ja naisen tehtävä on maksaa asumiset, ruuat, vaatteet, sähköt, vakuutukset (+mahd. lasten menot) sun muut.
Voi olla ihan 40+ ikäisissäkin miehissä, mitään ei omisteta paitsi noi kulkineet, naisen maksaessa asuntolainaa ym.
Sen nähnyt.
Eli: miten jätkä/nainen on ennen käyttänyt rahojaan, se on tulevaisuuden paras ennustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapsuudenystävä jolla vaimo ja 6 lasta. Ovat kutsuneet itse itsensä mökillemme ja ovat tulleet kahta kättä heittäen ja ilman pyyhkeitä tms. Lisäksi lapset ovat erittäin nirsoja ja se kitinä ja valitus ja yökkäily kun grillattavat on kannettu pöytään. Viimeksi ilmotin ruokapöydässä kun yksi mukuloista alko vinkua mä en syö tätä ja tuota niin vastasin tiukasti että kun valmiiseen pöytään pääsit niin ole hiljaa ja syö tai poistu pöydästä. Meillä on kuulemma niin kiva ranta ja laituri missä lasten mukava viettää päivää. Pariin vuoteen ei olla oltu maisemissa kun isä lokki on ilmottanut tulostaan,siis ilmottanut, ei edes kysytä että saisiko tulla ja mukuloille ei ole vaivauduttu opettamaan mitään pöytätapoja. Lokkiperhe on löytänyt varmaan jonkun muun ruokkimispisteen ja uimapaikan.
Lokinpoikasilta on aivan turha odottaa käytöstapoja missään asiassa. Syy ei ole lasten vaan niissä vanhemmissa. Todennäköisesti lokkivanhemmat ovat opastaneet lapsia kun on kotona autoon hypätty että syökää nyt kun ilmaiseksi saadaan. Lokkivanhemmilla ei ole itselläkään mitään tapoja tai ruokailutapoja. Grillattu liha oli varmaan turhan eksoottista lokinpoikasille jos kotona on pihipummi lokkivanhemmat ostaneet aina sitä halvinta arkinakkeja niin maistuuhan se liha tällöin erilaiselta. Kyllä siinä lokinpoikanen alkaa hyi emmä tätä syö kitinän. Mutta koska pummivanhemmilla ei ole niitä alkeellisimpiakaan käytöstapoja niin eivät osaa ojentaa lokkilapsiaan tuossa tilanteessa. Näitä on niin nähty ja siivottu pois kavereista
Pöpökammoiset, teettekö oman ketjun?
Siinä on varmasti perää, että opastavat lapsiaan kun on juhlissa nähnyt kuinka heidän lapset rohmuavat jo ennen pöytään pyyntöä kaikkea pöydästä eikä vanhemmat ole kieltäneet vaikka huomanneet mitä lapset tekevät. Ja myös keittiön kaapit on tutkittu kylässäkin, että onko siellä keksejä tai muuta hyvää eli ei mitään käytöstapoja vanhemmilla opettaa vaan ilmeisesti pikemminkin sanovat, että syökää kylässä mahdollisimman paljon niin säästetään omia rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita pesuaineita en itse veisi. Ihmisillä on niin omat tottumuksensa niiden kanssa, että voi mennä täysin metsään sen "Erittäin hienon" kanssa. Joku S-ryhmän lahjakorttikin on kätevämpi. Meille tuskin kukaan osaisi tuoda perheen kampaamotuotteita, mitkä kustantavatkin vähän enemmän. Eikä niitä sitten lainata. Vieraille on ne perus Dovet.
No eikös ne shampoot ym jotka ei teitä miellytä, niin oo ihan onnistunut lahja? Annat ne vieraitten käytettäväksi.
Ja omat kalliit pitäisi viedä pois, ettei vahingossa vain eksytä sinne yli 30 euron hoitoainepurkille tai parfymoituihin suihkugeeleihin? Mikä vaiva.
Alapeukuttajat haluaisivat lokkeilla toisten varastoilla? Pelkästään omat peseytymiseen liittyvät eri tuotteet, mitkä ovat esillä, maksavat yli 100 euroa. Kalliimpi maku. Eivät todellakaan ole jonkun etäisemmän henkilön käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on varmasti perää, että opastavat lapsiaan kun on juhlissa nähnyt kuinka heidän lapset rohmuavat jo ennen pöytään pyyntöä kaikkea pöydästä eikä vanhemmat ole kieltäneet vaikka huomanneet mitä lapset tekevät. Ja myös keittiön kaapit on tutkittu kylässäkin, että onko siellä keksejä tai muuta hyvää eli ei mitään käytöstapoja vanhemmilla opettaa vaan ilmeisesti pikemminkin sanovat, että syökää kylässä mahdollisimman paljon niin säästetään omia rahoja.
joo sukujuhlissa on nähty näitä lokinpoikasia jotka hilluu jo pöydässä ennenkuin illan emäntä on ehtinyt pöytään kutsua. Ollaan närppimässä sitä ja tätä muiden ollessa vasta alkumaljoissa ja kun muut vieraat syö niin lokinpoikaset alkaa kirkua että mä haluan kakkua/jätskiä. Lokkivanhemmat toljottavat ihan lampaina vieressä. Mutta kun ei jaksaisi alkaa kasvattaa lokinpoikasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noita pesuaineita en itse veisi. Ihmisillä on niin omat tottumuksensa niiden kanssa, että voi mennä täysin metsään sen "Erittäin hienon" kanssa. Joku S-ryhmän lahjakorttikin on kätevämpi. Meille tuskin kukaan osaisi tuoda perheen kampaamotuotteita, mitkä kustantavatkin vähän enemmän. Eikä niitä sitten lainata. Vieraille on ne perus Dovet.
Mulle se ajatus on tärkein, että tuo/vie jotakin, vaikka sitten menisi kuinka metsään. Mulla on jossain kaapin pohjalla käyttämättömänä aika monta Muumi mukia, kun moni on niitä tuonut tuliaisena mulle ja itse en erityisemmin niistä tykkää. Kuitenkin kiitän lahjasta ja onhan se persoonallisempi ja henkilökohtaisempi tuliainen kun lahjakortti. Vaikka mulla ne Muumimukit jää sinne kaappiin pölyttymään ja lahjakortti tulisi käytettyä hyödyksi. Mutta mulle tärkeintä on se ajatus, että jotakin kyläpaikkaan tuodaan/viedään.
Ei vitsi täällä on ihan uskomattomia juttuja :D
Teininä bileissä kohtasi kyllä aina jotain juomalokkeja. Kerran yksi tuttu toi uuden tyttöystävänsä bileisiin ja tytöllä ei ollut mitään omia juomia mukana. Poikaystävän kaljat ei hänelle kelvanneet, mutta minun ja kavereideni hedelmäpitoisemmat eväät kyllä. Jatkuvasti kärkkyi lähistöllä kun otimme lisää juotavaa. "Saanko maistaa, en oo ennen maistanut tollaista?" Pari kertaa annettiin, mutta tyttö olikin melkoinen pesusieni juomaan ja lasia olisi pitänyt täyttää ihan jatkuvasti. Pariin mankumiseen jaksettiin vastata, että ei nyt enää ja sitten piti jo ärähtää että hommaa omat juomasi äläkä vie muilta. Tyttö alkoi itkeä ja meni valittamaan poikaystävälleen että sun kaverit kiusaa mua :D Kyllä ei taas tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun tilanne kehittyi siitä vielä melko dramaattisiin ja huvittaviin sfääreihin.