Sinkut hoi! Mikä on pahin "vikasi" parisuhdemarkkinoilla? Entä hyvät puolet?

Huonot puolet: Sosiaalinen kanssakäyminen muiden kuin lapsuuden tuttujen kanssa kovin hankalaa. Pääosin johtuu omista mahdottomista odotuksista, joiden tietää olevan mahdottomia. Stressaa turhaan siitä, että pitäisi puhua selkeästi ja hauskasti ja itsevarmasti, vaikka tietää, etttä ei kukaan tarkkaile näitä kun jutellaan:)

Ai niin, lapsuuskodin ankeat olot eivät varsinaisesti kannustaneet sosiaaliseen kanssakäymiseen. Älkää, pliis tehkö lapsia, jos tiedätte, että teillä viiraa päässä :(

Hyvät puolet: Olen saanut yleistä itsevarmuutta opittuani yhtä sun toista elämän perusasioista. On ihana tunne, kun huomaa, että on onnistunut jossakin asiassa. Hymyilen paljon, flirttailen naisille (pääosin äideille;). Vielä kun saan pääkopan täysin kuntoon, niin alkaa tapahtua:D

Itseluottamuksestahan nämä jutut usein ovat kiinni.

Tsemppiä kaikille:)

Epävakaa persoonallisuus. Parhaimmillani ihanan omistautuva ja huolehtiva, pahimmillani väkivaltainen ja vainoharhainen. Käyn töissä ja puitteet on kunnossa, mutta lähimpien ihmissuhteitteni päivittäinen tunneskaala on sellainen, ettei sitä kukaan kestä tervejärkisenä.

Ruma naama ja sosiaalinen vammaisuus.

N20

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se, että en tapaa kauheasti ihmisiä. En jaksa notkua baareissa enkä ole missään tindereissä ym. En oikein tiedä mistä pitäisi etsiä.

Tässä suomalaiset tuntuvat ajattelevan kovin vaikeasti. Joka paikka missä liikut, on oikea paikka. Silmät auki:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin vikani, mutta myös paras puoleni on se, että olen liian hyvä suurimmalle osalle ihmisiä. 

Mulla tämä sama. Tai siis se, että ajattelen näin :( En tiedä, miten saisin ajatusmaailmaani muutettua. Onko vinkkejä? Pitäisi varmaan käydä jonkun ammattilaisen kanssa vähän juttelemassa.

Mä olen täysin overqualified niiden miesten tyttöystäväksi, jotka mut kelpuuttaa esim. nettitreffeissä. Livenä en juurikaan tapaa ihmisiä sellaisissa tilanteissa, että voisi tutustua. Mutta enpä tiedä, menetänkö mitään. Olen myös todennut, että huipulla on yksinäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin vikani, mutta myös paras puoleni on se, että olen liian hyvä suurimmalle osalle ihmisiä. 

Mulla tämä sama. Tai siis se, että ajattelen näin :( En tiedä, miten saisin ajatusmaailmaani muutettua. Onko vinkkejä? Pitäisi varmaan käydä jonkun ammattilaisen kanssa vähän juttelemassa.

Mä olen täysin overqualified niiden miesten tyttöystäväksi, jotka mut kelpuuttaa esim. nettitreffeissä. Livenä en juurikaan tapaa ihmisiä sellaisissa tilanteissa, että voisi tutustua. Mutta enpä tiedä, menetänkö mitään. Olen myös todennut, että huipulla on yksinäistä.

Nettideitti-ilmoituksen väsäävät yleensä ne, jotka viihtyvät hyvin nettien palstoilla ja heille arkielämä voi olla vähän erilaista, ei ihmiskontakteja ja kokemusta vastakaisen sukupuolen kanssa, vähän kuin olisi tynnyrissä kasvanut. Tinder sen sijaan löytyy lähes joka sinkulta, se ei ole niin "vakava", vaan voi lähestyä aika helposti ilman sen kummempia ja käydä kahvilla yms. Oon itse huomannut sen aika luontevaksi tavaksi. Nettitreffiprofiilija selatessa vaikuttivat jotenkin "oudoilta" ja jätin sen kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- en halua lapsia

- haluan pitää kiinni itsenäisyydestäni, enkä deittailla montaa kertaa viikossa

- olen huono ottamaan vastaan lahjoja

+ kuuleman mukaan hyvännäköinen

+ vakaa taloudellinen tilanne

+ realisti, agnostikko (tämä toki joillekin on negatiivinen piirre)

+ maksan mielelläni omat ravintolalaskuni, ym

Tämä vastaa aika pitkälti omaa naisihannettani, vaikkei tämä nyt mikään seuranhakuilmoitusketju olekaan.

ap

Sehän on hienoa jos negatiivisetkin puoleni voi olla plussia!

-Itse pidän kyllä lapsista, mutta en halua omia. 

-Lahjojen antaminen / vastaanottaminen voi olla jollain tapaa kiusallista, etenkin jos toiselle jää fiilis, että on ikään kuin jotain nyt "velkaa" toiselle. Jotkut miehet käyttävät tätä vähän viattomana näyttäytyvää keinoa kontrolloimiseen. En koe tarvetta ostaa lahjoja, ellei sitten kyseessä ole joku "oma sisäpiirivitsi".

-Olen kovin itsenäinen enkä aina koe tarvetta jakaa kaikkia asioitani - tämä ei tietenkään tarkoita salailua tai muuta vastaavaa. Vastaavanlaisen kumppanin löytäminen olisi hyväksi paitsi itselleni, mutta todennäköisesti myös hänelle.

ap

Mehän ollaan aika samanlaisia! Ei minullakaan mitään muiden lapsia vastaan ole, mutta omia en halua. En tosin huomannut laittaa negatiivisiin piirteisiini että äänestän kokoomusta, se tuntuu olevan monille suuri turn off.

No joo, kokoomuslainen arvomaailma on kyllä hiukan kaukana omastani. Toisaalta isäni äänestää kokoomusta ja äitini vihreitä ja ovat olleet yhdessä 40 vuotta.

ap

Huonoa/vaikeaa: ei selkeästi erottuvaa vyötäröä, olen lyhyt, iho kalpea. Pelkään miehiä saamieni kamalien kommenttien takia. En uskalla päästää ketään lähelle.

Hyvää: olen erittäin rento, en mäkätä, en stressaa, en halua viettää lauantaita Ikeassa valitsemassa koristetyynyjä joita ei tarvita. Iloinen, aina hyvällä tuulella. En muutu kiukkuiseksi nälkäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin vikani, mutta myös paras puoleni on se, että olen liian hyvä suurimmalle osalle ihmisiä. 

Mulla tämä sama. Tai siis se, että ajattelen näin :( En tiedä, miten saisin ajatusmaailmaani muutettua. Onko vinkkejä? Pitäisi varmaan käydä jonkun ammattilaisen kanssa vähän juttelemassa.

Mä olen täysin overqualified niiden miesten tyttöystäväksi, jotka mut kelpuuttaa esim. nettitreffeissä. Livenä en juurikaan tapaa ihmisiä sellaisissa tilanteissa, että voisi tutustua. Mutta enpä tiedä, menetänkö mitään. Olen myös todennut, että huipulla on yksinäistä.

Ja perustelut...?

Jos olet "overqualified" (nuori, kaunis, hyvä peppu, terhakat tissit) niin luultavasti löydät helposti pitkiä, leveäharteisia, jykeväleukaisia, matalaäänisiä, itsevarmoja ja määrätietoisia rahaa ja statusta tulevaisuudessa saavuttavia sänkinaamoja joista olet kiinnostunut.

-Kaljuunnuin

+ olen kouluttautunut ja on ystäviä

Vierailija kirjoitti:

26-vuotias nainen, 1-vuotias tyttö. Vakituinen työ ja omistusasunto, jos ne jollekin ovat ratkaisevia asioita.

Olen mukava, huumorintajuinen ja lojaali.

Toisaalta, en halua parisuhdetta, saatikka asua miehen kanssa. En pilaa elämääni sillä, tai lapseni lapsuutta.

Olenkin miettinyt minkälaisista perheistä kasvaa telaketjufeministejä. Nyt taisi selvitä.

Miinuksina kai ensimmäisenä lievät mielenterveysongelmat ja tunnekylmyys. Tupakointi, satunnaisesti runsas alkoholin käyttö.

Plussana ainakin se etten takerru kehenkään, olen fiksu ja looginen ihminen, satunnaisesti hauska, laiha, ja pyrin aina tyydyttämään kumppanini sängyssä. Jos tupakointia ja alkoa ei lasketa elän muuten terveellisesti.

Ulkonäöstäni itse pidän, mutta tatuoinnit, lävistykset ja lyhyet hiukset nyt tuppaavat jakamaan mielipiteitä. Jotkut eivät myöskään välttämättä pidä seksikumppanieni määrästä, mutta se taas ei minun ongelmani ole. En halua parisuhdetta, mutta seksistä pidän, joten en siitä aijo myöskään pidättäytyä.

Olen tullut siihen tulokseen, että jos joskus parisuhteen haluan, emme tule muuttamaan samaan asuntoon ja suhde on avoin. Miinuksiin (ainakin joidenkin mielestä) voi lisätä sen etten ole kovin yksiavioinen. Parisuhteelta kaipaisin henkisen puolen, en muuta.

Parhaimmillani olen kuintenkin mahtava ihminen, ja ystävilleni olen mitä uskollisin. En vain ehkä ole tehty perinteiseen parisuhteeseen, enkä sitä myöskään halua.

Huonot puolet:

-rumuus

-lievä ylipaino

-estynyt persoonallisuushäiriö, masennus ja ahdistuneisuushäiriö

Hyvä puoli:

-uskollisuus

-Vararengas vyötäröllä, ihossa raskausarpia. Huono stressinsietokyky. Hullu suku. Mukavuudenhaluinen.

+ Kiltti, miellyttämishaluinen, seksistä pitävä, ruokaa laittava, lapseton, töissäkäyvä, "ihan nätti", hauska.

N30 3v sinkkuna

Kuten joku muukin tuolla mainitsi, minunkin ongelmani on se, että olen älykäs ja verbaalinen, hauska ja sivistynyt. Nämä ominaisuudet karsivat aika ison osan miehistä. Onneksi en sellaista miestä haluaisikaan.

Sen sijaan älykkäät, hauskat ja verbaaliset miehet pitävät minusta, vaikka en ole mikään missi. Ihan nätti nainen olen kyllä. Aina olen haluamani miehen saanut.

N42

-en ole markkinoilla (baareissa, somessa, etc.)

+sivistynyt

+empaattinen, seurallinen ja hauska

+kiinnostunut ja aktiivinen

+monipuolisesti liikunnallinen

+korkeasti koulutettu

+arvostetussa ammatissa

+pitkä ja komea

Mun hyvät puolet menee hukkaan estyneen persoonallisuushäiriön takia. Se on ihan sama kuinka valloittava ja kiva tyyppi oisin, kun kestää pieni ikuisuus päästä mun kans siihen pisteeseen että uskallan sen tuoda ilmi. n28

Vierailija kirjoitti:

Pituuteni on vain 178cm

Kasvoni ei ole komeat

En omista korkean statuksen koulutusta/ammattia

En ole ekstrovertti naisten hauskuttaja

Hiukseni vetäytyy/harvenee

Miten niin "vain" 178?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin vikani, mutta myös paras puoleni on se, että olen liian hyvä suurimmalle osalle ihmisiä. 

Mulla tämä sama. Tai siis se, että ajattelen näin :( En tiedä, miten saisin ajatusmaailmaani muutettua. Onko vinkkejä? Pitäisi varmaan käydä jonkun ammattilaisen kanssa vähän juttelemassa.

Mä olen täysin overqualified niiden miesten tyttöystäväksi, jotka mut kelpuuttaa esim. nettitreffeissä. Livenä en juurikaan tapaa ihmisiä sellaisissa tilanteissa, että voisi tutustua. Mutta enpä tiedä, menetänkö mitään. Olen myös todennut, että huipulla on yksinäistä.

et ilmeisesti ainakaan liian kaunis ole, koska vientiä olisi miljonääristä toiseen. Miehiä kun ei kiinnosta pahemmin naisen koulutus eikä status.

Vierailija kirjoitti:

- Haluton muuttamaan saman katon alle naisen kanssa.

- Tarvitsen ehkä keskimääräistä enemmän myös omaa aikaa.

- En halua enää perustaa perhettä.

Nämä kaikki ovat mun mielestä pelkkiä isoja plussia!