Sinkut hoi! Mikä on pahin "vikasi" parisuhdemarkkinoilla? Entä hyvät puolet?
Itse olen luonteeltani todella harkitsevainen, punnetsen asiat aina sadalta eri kantilta ja hion jotain pikku juttuja. Salaa mielessäni vähän halveksun ihmisiä jotka menevät kihloihin 6kk ensitapaamisen jälkeen, lapsi aluille vuoden jälkeen, ja häät heti kun lapsi on syntynyt. En siis tätä ole kenellekään ääneen sanonut, omastakin kaveriporukasta löytyy parikin tällaista.
Muuten olen ihan kelpo kundi, harrastan lenkkeilyä ja uintia, pituus 183cm paino 77kg, akateemisesti koulutettu humanisti, pidän kulttuurista, kirjallisuus, kuvataide, olen keikkatyöläinen jonka vuositulot jäävät alle 20 000€. Äänestän Vihreitä. Asun Helsingissä mutta syntynyt pikkukaupungissa. Vihaan hosumista. Ikä 32v.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Pahin vika: Etsin parisuhdetta jossa voisi asua onnellisesti ja sitoutuneesti koko loppuelämänsä eri osoitteissa.
Hyvät puolet: Keskustelutaidot, älykkyys, huumorintaju, ystävällisyys, rehellisyys, luotettavuus
mitäs vikaa tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkä, raamikas, hyvä kroppainen, hyvin varusteltu ja kuulemma komeakin, mutta silti ikisinkku.
Kysyntä ja tarjonta ei näköjään kohtaa. Vaikka en ole nirso.
Ootko ikinä miettinyt että mistä moinen johtuu? Tuon kysyntä / tarjonta -kohdan lisäksi? Siitähän voidaan päätellä, että kun enemmistö naisista asuu isommissa kaupungeissa ja taas enemmistö miehistä pienemissä, niin oot pikkukaupungin kundi? Jos tuo kysyntä / tarjonta on todella ainoa ongelmasi, niin miksi ihmeessä et muuta isompaa kaupunkiin? Jos Hesa on liian kallis, niin ei Turku, Tampere tai Jyväskyläkään huonoja vaihtoehtoja ole... Ihme kitisemistä asiasta, johon voi vain itse vaikuttaa.
Työni on täällä, voidaan sanoa keskellä ei mitään. Ja muuten kyllä viihdyn maaseudulla, en juuri välitä isommista kaupungeista. Aikamoinen noidankehä, eikö?
Elämä on valintoja ja kompromissejakin. Jos seurustelu on sinulle toissijainen verrattuna elinympäristöön, niin voihan sitä itsekseenkin viihtyä. Kun luo sellaiset edellytykset, että ympäristö on itseä viihdyttävä, niin mikäs siinä on oleskellessa. Oma serkkupoika muutti maalle ja haaveena oli punainen tupa, jonka ulko-oven edessa suurehko kuisti, ja kuistilla keinustuoli, jossa voi illalla istuskella ja polttaa piippua :D serkkupoika no alta 40v siis :D Toteutti toiveensa ja on onnellinen, tietääkseni :D
En voi kiistää tätä, mutta tuskin työllistyisin isommassa kaupungissa. en tahdo olla työtön esim. Tampereella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin vika: Etsin parisuhdetta jossa voisi asua onnellisesti ja sitoutuneesti koko loppuelämänsä eri osoitteissa.
Hyvät puolet: Keskustelutaidot, älykkyys, huumorintaju, ystävällisyys, rehellisyys, luotettavuus
mitäs vikaa tuossa on?
Vika parisuhdemarkkinoilla siinä mielessä että naisten ylivoimainen enemmistö odottaa parisuhteelta saman katon alla asumista eli sopivaa kumppania on vaikea löytää.
Ammattini karkoittaa aina, olen naislääkäri. Miehet yleensä pelästyy koulutusta. Ja niillä samantasoisilla on jo nätit vaimot. Itselleni kumppanin koulutuksella ei väliä ole. Kunhan olisi ihan mukava, rauhallinen ja haluaisi perheen. Eikä käyttäisi päihteitä. Minulla ikää 28v
Add ja 15 kg ylipaino..Ikääkin on jo 39,ja yksi 11-vuotias lapsi ja en halua lapsia lisää,missään muodossa ts.haluan lapsettoman miehen..joka ei halua lapsia.Lisäksi oon kohtuulisen tatuoitu,lyhythiuksinen ja 179cm pitkä ilmestys.
En halua munaa. Tämän faktan jälkeen muilla vioillani ei ole merkitystä :D
Näillä ominaisuuksilla ei nykyajan parisuhdemarkkinoilla pärjätä
- Epäilen itselläni epävakaata persoonallisuutta. Näkyy siten, että en pysty luottamaan. Vetäydyn helposti kuoreeni. Olen vainoharhainen ja mustasukkainen.
- Olematon kaveripiiri
- Tylsät harrastukset.
Olen siis nainen.
Hyvät puolet: olen sairaanhoitaja (empatia, aina töitä, hyvä ihmisten kanssa), seikkailunhaluinen, huumorintajuinen, liikunnallinen ja kivannäköinen. Samaan aikaan pinnallinen mutta luonnonlapsi.
Huonot puolet: olen liian itsenäinen, valitsen pahoja poikia, mustasukkainen, mies saa oloni epävarmaksi, en ihastu helposti ja jos en tunne palavaa intohimoa en halua suhdetta. Haluan että mies miellyttää silmää myös ulkonäöllisesti. En luota helposti.
Miksi sinkku? En ole tinderissä enkä pahemmin käy juhlimassa.. ei niitä miehiä oikein tapaa :D
Mulla on monia ystäviä, jotka harkitsee ja vatvoo asioita pitkään mutta ovat suhteessa.
- 40v ja yh (mies)
- Pieni kaupunki, ei ole tarjontaa
- Isompien kaupunkien tarjonta hyvä, mutta etäisyys ja yhteisen ajan puute tappaa ajan kuluessa kaikki suhteet
- Impulsiivisuus
Vierailija kirjoitti:
- 40v ja yh (mies)
- Pieni kaupunki, ei ole tarjontaa
- Isompien kaupunkien tarjonta hyvä, mutta etäisyys ja yhteisen ajan puute tappaa ajan kuluessa kaikki suhteet
- Impulsiivisuus
Jaa niin, sai kehuakin:
+ Oon peruskiva ja aika hauskakin
+ Tykkään keskusteluista
+ Oon kuulemma erityisen taitava sängyssä
- en halua lapsia
- haluan pitää kiinni itsenäisyydestäni, enkä deittailla montaa kertaa viikossa
- olen huono ottamaan vastaan lahjoja
+ kuuleman mukaan hyvännäköinen
+ vakaa taloudellinen tilanne
+ realisti, agnostikko (tämä toki joillekin on negatiivinen piirre)
+ maksan mielelläni omat ravintolalaskuni, ym
Vierailija kirjoitti:
Ammattini karkoittaa aina, olen naislääkäri. Miehet yleensä pelästyy koulutusta. Ja niillä samantasoisilla on jo nätit vaimot. Itselleni kumppanin koulutuksella ei väliä ole. Kunhan olisi ihan mukava, rauhallinen ja haluaisi perheen. Eikä käyttäisi päihteitä. Minulla ikää 28v
Minulle naislääkärit on useasti kääntänyt selkänsä, kun ovat kuulleet ammattini.
DI
Vaikea löytää miestä, joka miellyttää minua; sitoutunut, mutta saa olla vapaanakin. Älyllinen humoristi, vähän seikkailuhenkinen, näyttää, että kuulun hänelle, sopivasti miehekäs, aikuiset lapset ja ei enää halua lisääntyä, liikunnallinen, ei tupakoi tai muita päihteitä.
Ihan liikaa toiveita, joten vapaana naisena elän.
Vierailija kirjoitti:
- en halua lapsia
- haluan pitää kiinni itsenäisyydestäni, enkä deittailla montaa kertaa viikossa
- olen huono ottamaan vastaan lahjoja
+ kuuleman mukaan hyvännäköinen
+ vakaa taloudellinen tilanne
+ realisti, agnostikko (tämä toki joillekin on negatiivinen piirre)
+ maksan mielelläni omat ravintolalaskuni, ym
Tämä vastaa aika pitkälti omaa naisihannettani, vaikkei tämä nyt mikään seuranhakuilmoitusketju olekaan.
ap
+ käyn töissä, asiat kunnossa
+ olen ihan hyvässä kunnossa
+ keskustelutaitoinen
+ huumorintajuinen
+ introvertti mutta tarvittaessa sosiaalinen
- Selkeästi alle keskipituinen (172cm)
- eikä silti Tom Cruise
- en ole viejämies enkä ottajamies. Enemmistö naisista kyllästyisi seksissä kun ei tulisi sitä maskuliinista dominointia, jossa nainen saa alistua
- haluan tutustua ihmisen luonteeseen ensin, en ilmaise heti kiinnostustani osoittamalla himokkuutta. En halua pelata, en osaa valloittaa, en ota miehen roolia viettelyssä vaan tykkään etenemisestä yhdessä
- en hae aktiivisesti naista
Saisin kyllä naisen, mutta vain harvan kanssa synkkaa niin että voisin kuvitella seurustelua. Olen harkinnut josko yrittäisin nettitreffejä, mutta sen maailman äärimmäinen pinnallisuus ja speksiajattelu tuntuvat vastenmielisiltä.
- 20kg ylipainoa (vielä)
- en jaksa kirjoitella jatkuvasti
- en pidä pinnallisuudesta
- toivon naiselta vakaata persoonallisuutta
+ vakaa tulevaisuus (mieslääkäri)
+ haluan lapsia
+ huumorintajuinen
+ en tupakoi, vain satunnaista alkoa
+ normaalinnäköinen ja samaa toivon puolisolta
M40
Elämä on valintoja ja kompromissejakin. Jos seurustelu on sinulle toissijainen verrattuna elinympäristöön, niin voihan sitä itsekseenkin viihtyä. Kun luo sellaiset edellytykset, että ympäristö on itseä viihdyttävä, niin mikäs siinä on oleskellessa. Oma serkkupoika muutti maalle ja haaveena oli punainen tupa, jonka ulko-oven edessa suurehko kuisti, ja kuistilla keinustuoli, jossa voi illalla istuskella ja polttaa piippua :D serkkupoika no alta 40v siis :D Toteutti toiveensa ja on onnellinen, tietääkseni :D