Lue keskustelun säännöt.
Sinkut hoi! Mikä on pahin "vikasi" parisuhdemarkkinoilla? Entä hyvät puolet?
10.07.2017 |
Itse olen luonteeltani todella harkitsevainen, punnetsen asiat aina sadalta eri kantilta ja hion jotain pikku juttuja. Salaa mielessäni vähän halveksun ihmisiä jotka menevät kihloihin 6kk ensitapaamisen jälkeen, lapsi aluille vuoden jälkeen, ja häät heti kun lapsi on syntynyt. En siis tätä ole kenellekään ääneen sanonut, omastakin kaveriporukasta löytyy parikin tällaista.
Muuten olen ihan kelpo kundi, harrastan lenkkeilyä ja uintia, pituus 183cm paino 77kg, akateemisesti koulutettu humanisti, pidän kulttuurista, kirjallisuus, kuvataide, olen keikkatyöläinen jonka vuositulot jäävät alle 20 000€. Äänestän Vihreitä. Asun Helsingissä mutta syntynyt pikkukaupungissa. Vihaan hosumista. Ikä 32v.
Kommentit (212)
Ylipaino siis ihan kunnon obeesi tantta olen. Se nollaa näin naisena kaikki hyvät puolet, joten niitä on turha edes listata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ja pahin puoli on sama: olen erittäin itsenäinen ja omillani toimeentuleva nainen joka ei tarvitse miestä eikä oikein jaksa hölmöilyä.
Kuulostaa täydelliseltä.
M38
Niinhän sitä monet sanovat, mutta monasti on sitten tullut eteen se miten kova pala se tarvitsemattomuus miehelle oikeasti on. Ei riitä se, että haluan olla jonkun kanssa. Ehkä se on joku tarve olla hyödyllinen tai jotakin, mutta usein sitten lopulta tuntuu se riippumattomuus ja omillaan pärjääminen olevan liian kova pala. Siihen on pari suhdetta karahtanut, että en tarvitse riittävästi enkä myöskään suostu hoivaamaan aikuista ihmistä (tietysti jos toinen on sairas niin pidän huolta, toisaalta minulta ei heru myötätuntoa ja huolenpitoa krapula-aamuina).
Nuorempana luulin itsekin haluavani että minua nimenomaan tarvitaan, nykyään se taas tuntuu rasittavalta.
Haluan tasaveroisen kumppanin joka nimenomaan omasta halustaan jakaa kanssani elämän ilot ja surut, enkä jotakuta joka tarvitsee "kainalosauvaa" kun ei pärjää ilman. Ymmärrän siis niitäkin miehiä, joille tuo on ongelma, mutta omasta mielestäni suhde on kuitenkin yleensä terveempi ja tasa-arvoisempi jos se perustuu haluun eikä tarpeeseen. Tai ehkä siitä vain muodostuu helpommin, lähes itsestään, sellainen, kun taas "tarvesuhteista" tulee helposti vahingossakin ja vilpittömienkin ihmisten kesken vääristyneitä valtapelejä.
Jonkinlaista henkistä kasvua tuo asennesmuutos ainakin omalla kohdallani vaati, parempaa itseluottamusta ja syvempää luottamusta myös toiseen. Että se on rinnalla vielä huomennakin, vaikkei olekaan minusta riippuvainen.
M38
+Olen ihan suht komea.
+Olen urheilullinen 177/88
+Olen hauska
- Olen alkoholisti ja lähestyn naisia pääsääntöisesti vain umpijurrissa
-Olen kouluttamaton ja useimmiten työtön
-En osaa mitään, enkä ole kiinnostunut opettelemaan
- Kaikki rahani kuluu baarielämään
-Kiinnostuksen kohteeni ovat ryyppääminen, rahapelit, naiset ja urheilu
-En tee mitään, mistä en pidä ellen saa siitä rahaa
- Kranttuus. Viehätän selkeästi jännämiehiä ja pelotan kilttimiehet pois. Jäljelle ei jää mitään.
-Minusta kiinnostuneet ovat joko reilusti yli 10v. vanhempia tai yli 10v. nuorempia. (etsin ikäistäni)
- Liian itsenäinen elämäntyyli.
- YH-tausta (joskin toinen kohta jo18v.)
- Sitoutumishaluttomuus. Pitää olla todella mielenkiintoinen tyyppi, että lähden treffeille.
- Olen ihanstunut ikäiseeni kilttimieheen, joka ei ole kiinnostunut minusta, mutta suuntaan energiani häneen, sillä hänellä on kaunis sielu ja viihdyn hänen seurassa.
+ Ikäisekseen hyvässä kunnossa, normaalipainoinen ja liikunnallinen
+ Hyvin säilynyt, nätti
+ Hauska
+tosi hyvä kroppa eikä päähänkään tartte laittaa pussia. Miehet katsovat mua edelleen vaikka ikää jo yli 40
+tulen muutenkin hyvin juttuun ihmisten kanssa, myös miesten ts. sosiaalisesti suht lahjakas jos niin haluan
+älykäs
+kiltti
+/- välillä aika "karu" huumorintaju ja olen verbaalisesti lahjakas
+/- ei ole lapsia ja tulen hyvin toimeen
-en flirttaile tuntemattomien miesten kanssa, kadulla tai julkisilla paikoilla en edes katso silmiin vastaatulijoita vaan käännän katseeni pois jos huomaan jonkun tuijottavan (jotain koulukiusaamismuistumia, luulen)
-rima on korkealla ja pysyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi ylipainoinen, mutta olen aina liikkunut paljon, joten mulla ei ole sairauksia tai liikuntarajoitteita tms. Löytyy ADHD. Niin ja yksinhuoltaja useammalle lapselle.
Aika saalis siis.
Toisaalta olen helvetin fiksu ja hauska, täysin lojaali ja mun kanssa ei ole tylsää ( ei tosin liian "jännääkään")
Niin ja tulen taloudellisesti hyvin toimeen, olen ahkera ja vieläpä hellä. Ja ihan helvetin hyvä seksissä ja himokas kuin mikä.
En tässä elämäntilanteessa jaksa etsiä parisuhdetta, enkä tosiaan usko olevani kovin kuumaa kamaa :D
Vierailija kirjoitti:
Huonot: en "laittaudu" (eli meikkaa), en esittele avujani, en ole somessa "kuumaa kamaa", olen tylsä (eli aivan kujalla mm. hittibiiseistä), haluan perheytyä tosissani, enkä "ehkä sitten joskus" (en tarkoita vuoden kuluttua tapaamisesta mitään prinsessapäivää, vaan toimiva avioliitto + lapsia, yhteinen tyydyttävä elämä), olen tylsä (ei juo alkoholia), nalkutan (yleensä vahingollisista elintavoista), minulla ei ole kokemusta kuin kahdesta miehestä koko elämäni aikana (en osaa mitään temppuja), en osaa relata (valitsen mielummin koti-illan kuin lähden kaupungille remuamaan) enkä todellakaan ole mikään hetkessäeläjä tai illanistujaisissa karismaattisin viihdyttäjä.
Hyvät: syön terveellisesti, liikun säännöllisesti / olen aktiivinen (harrastan puutarhahommia, puutöitä, ratsastusta, lenkkeilyä ja vesiurheilua), minulla on hyvinvoivat hiukset, hyvä ryhti ja niin paljon annettavaa.
Päämäärätön haahuileminen, epätoivoinen pikarakastuminen, huonot käytöstavat, lusmuilu, päihteiden käyttö ja huonot elämänhallinnalliset taidot eivät innosta yhtään.
Kuulostaa melkein täydelliseltä, jos saisi jossain vaiheessa houkuteltua salille vielä. Paitsi tuo kiire lapsien kanssa tietenkin... Jos löytäisin eronneen tuommoisen, tai lesken, jolla on jo se yksi lapsi eikä välttämättä halua enempää, sekä harrastaisi vaikkapa crossfittiä, niin tekisin kyllä kaikkeni saadakseni hänet itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tässä ketjussa jotkut naiset sanovat pienten tissien olevan ongelma deittimarkkinoilla? Itse olen hoikka ja pienirintainen, ja minulla on aina ollut paljon vientiä. Pienirintaiset ja hoikat kaverini saavat myös paljon huomiota miehiltä. Totuus on, että miehet kiinnostuvat nätistä kokonaisuudesta, suurinta osaa ei kiinnosta joku yksittäinen ruumiinosa. Pidän isorintaisuutta kumppaniltaan vaativia miehiä jotenkin vähän älyllisesti alempitasoisina, joten he eivät minun tyyppiäni ole.
Peppumiehet ovat tutkitusti (ÄO) fiksumpia kuin tissimiehet. Reisimiehet sitäkin älykkäämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä miehet eivät kiinnostu minusta muuten kuin seksin perässä...
Syy on kyllä tiedossa. Niitä on tasan kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kun saataisiin naiset älykkyysjärjestykseen rintojen/pepun koon perusteella, niin meillähän alkaisi olla paketti kasassa.
Miinukset:
Olen vähän paksu, mulla on kaksi lasta.
Plussat: Rakastan seksiä, mulla on erittäin tiukka pillu, kaunis pitkä tukka ja nätti naama iloinen ilme 😄
Niinhän sitä monet sanovat, mutta monasti on sitten tullut eteen se miten kova pala se tarvitsemattomuus miehelle oikeasti on. Ei riitä se, että haluan olla jonkun kanssa. Ehkä se on joku tarve olla hyödyllinen tai jotakin, mutta usein sitten lopulta tuntuu se riippumattomuus ja omillaan pärjääminen olevan liian kova pala. Siihen on pari suhdetta karahtanut, että en tarvitse riittävästi enkä myöskään suostu hoivaamaan aikuista ihmistä (tietysti jos toinen on sairas niin pidän huolta, toisaalta minulta ei heru myötätuntoa ja huolenpitoa krapula-aamuina).