Sinkut hoi! Mikä on pahin "vikasi" parisuhdemarkkinoilla? Entä hyvät puolet?

Vierailija kirjoitti:

Pahin vikani? En enää halua parisuhteeseen. En ikinä.  Eikä se edes ole vika.

Mitäs otit jännämiehen.

Rumuus...

Ei tulla yökerhois tai muual pyytää tanssimaan tai pitää seuraa, etenkää miehet... saa yksin olla

- vaalea tukka (tumma kuulemma kertoo älykkyydestä ja eksoottisuudesta)

- isot lollot (näyttää typerältä muuten urheilullisella ja suurin osa miehistä tuntuu olevan pienten tissien ja ison pepun fanittajia)

- pottunokka

- tarvitsen paljon omaa tilaa

- pinnalliset jutut ei kiinnosta (kuten vaatteet, meikkiarsenaalit, viininlipitys kulttuuri-iltamissa, raha)

- huonot jutut ja vielä huonommat vitsit

+ nätit silmät

+ leppoisa luonne

+ uskollinen parisuhteessa

+ hellä ja lämmin

+ en mustasukkaista sorttia

Vierailija kirjoitti:

Pituuteni on vain 178cm

Kasvoni ei ole komeat

En omista korkean statuksen koulutusta/ammattia

En ole ekstrovertti naisten hauskuttaja

Hiukseni vetäytyy/harvenee

Kuulostat aivan täysin aviomieheltäni. Jos kohtelet naista hyvin niin mikään noista seikoista ei ole tavalliselle naiselle ongelma.

Iso kokonaisuus, penis löysänä ja juhlakunnossa iso (26 cm pystyssä) mutta varsinainen deal breaker on saatanan isot ja raskaat kassit. Roikkuu lähes polvissa ja näin ollen olen aikakoominen näky ja pullotus housuissa jo "mahtava".

Vierailija kirjoitti:

Muuten olen aivan loistotyyppi, pitkä, akateeminen, fiksu, tyylikäs, urheilullinen, vahva hiuskasvu, miehekäs naama, mutta ongelma on että en välitä yhtään niistä asioista mistä naiset pitää. Eli pakkomielteinen ulkomaanmatkailu, kahviloissa muodikkaana näyttäytyminen, naisten (tyhmienkin) mielipiteiden myötäily, liki fanaattiset vihervasemmistoarvot joita ei saa kyseenalaistaa, rahan holtiton käyttäminen, seurapiirileikit ja namedroppailu, ainainen ehdottomuus ja neuvottelukyvyttömyys ym. Tai toisaalta sitten ne tallitytöt mitkä haluaa hevostilan ja 15 koiraa.

Kuulemma lääkäreistä ja hoitsuista löytyisi niitä "maalaisjärjellä" varustettuja naisia jotka sopisi omiin arvoihini (näin toiset on minulle kertoneet), mutta eipä niitä juuri vapaana ole.

Moi, lähdetäänkö treffeille?

Terkuin toiveitasi vastaava nätti vaalea urheilullinen fiksu 28v lääkäri.

Olen liian itsenäinen. Vedän puoleeni sellaisia lapatossuja, joita en jaksa vetää perässä.

Huonot:

-Lääkärin ammatti (=tienaan yleensä enemmän kuin mies)

-Tupakointi toisinaan

-Vähän hihhuli luonne ja sarkastinen huumorintaju

-En ole kodinhengetär-tyyppiä

Nämä yhdistettynä tuntuu olevan monelle miehelle vähän liikaa

Hyvät:

Hyvä kroppa ja luonnonkauneus, en meikkaa yleensä ja siitä saan hyvää palautetta!

Älykkyys ja keskustelutaidot

Kiinnostus erilaisia asioita kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot puolet: akateeminen koulutus tuntuu pelottavan miehiä, ja akateemiset miehet ovat harvassa.

Hyvät puolet: elän terveellistä elämää: syön terveellisesti, urheilen, olen hoikka ja itsevarma, voin hyvin.

Akateemiset itsevarmat naiset ovat usein vielä hiukan nenäkkäitä, halveksivat muita ja kaiken kaikkiaan muistuttavat aika lailla alfa-miehiä aseenteeltaan. No tavismies ei ole tällaisesta kiinnostunut, vaan "naisellinen" ja "feminiininen" nainen on hänen ykköspreferenssinsä.

Niin, tätähän minä juuri tarkoitin mainitsemalla olevani pelottava. Oman kokemukseni mukaan toiset akateemiset miehet eivät koe minua kuitenkaan pelottavana, tulemme erinomaisesti juttuun, harmi vaan, että näitä miehiä on niin kamalan vähän ja taas kaltaisiani akateemisia naisia on kaupunki täynnä. Epäsuhta johtaa siihen, että nämä miehet  valitsevat isosta otannasta itselleen mieleisimmän ja loput jäävät nuolemaan näppejään.

-se akateeminen nainen

No mitäs jos vaikka menisit treffeille sen putkimiehen kanssa? Ainiin, mutta kun pitää keskustella kirjallisuudesta ja käydä taidenäyttelyissä ja punnita eri viinimerkkejä. Sori nyt vaan jos yleistän, mutta mua duunarina ihan oikeasti kiinnostaa jääkiekko, en edes tykkää viinistä, tuhti kylmä olut saunan jälkeen on oma juttuni. Työni teen perhanan hyvin ja ihmisenä olen rehellinen ja "suora". Mielestäni naiset voivat tehdä "naisten juttuja" keskenään, taidenäyttelyt sun muut teatterit. Eikös se ole hyvä jos mies antaa aikaa myös ystävättärille?

Olen akateeminen mies, joka haluaa parisuhteessa keskustella krjallisuudesta, käydä taidenäyttelyissä ja maistella erilaisia viinejä. Harrastan teatteria, mutta katson myös jääkiekkoa ja juon kylmää olutta saunan jälkeen.

En ottaisi naista, joka ei jakaisi kiinnostustani taiteeseen, kulttuuriin ja elämästä nauttimiseen, ja ymmärrän täysin, miksi monet naiset eivät myöskään halua. Kun on kehittynyt maku, on vaikea tyytyä ABC-huoltamosapuskaan.

Jep. Minä kaipaan parisuhteelta enen kaikkea älyllistä ja tunneyhteyttä. Sitä ei synny, jos toinen ei osaa keskustella kuin arkikonkretiasta ja mitä joku tuttu teki.

Jotenkin onnistutte kuulostamaan todella omahyväisiltä.

Tämä on juuri se ongelma: se mikä on akateemiselle ja/tai muuten henkisesti virittäytyneenelle, älykkäälle ihmiselle luonnollista ja hänen "ominta itseään" näyttäytyy tavantallaaja-duunarille omahyväisyytenä, snobismina yms. hienosteluna.

Tämä on se syy, miksi koulutuksella ja varsinkin samalla älykkyystasolla on suuri merkitys parisuhteen onnistumiselle. Älykäs nainen ei kestä tyhmempää miestä. Tyhmä mies ei kestä naisen nokkelaa ajatuksenkulkua. Hänestä nainen on nenäkäs eikä mukava ollenkaan. Älykäs mies nauttii älykkään naisen seurasta, tyhmä ei, koska ei ymmärrä ja kokee (alitajuista) alemmuudentunnetta.

Älykkyys on varmaankin meille naisille tärkeä ominaisuus kun miestä etsimme, sen sijaan jotkut miehet näyttävät valitsevan mieluummin näyttävyyttä/hoivaavuutta kun pariutuvat matalastikoulutettujen naisten kanssa. Koulutus ei kuitenkaan suoraan ennusta älykkyyttä, itsekin korkeastikoulutettuna olen aviossa opistotasoisen koulutuksen omaavan miehen kanssa joka älykkäänä on edennyt urallaan ja hankkii minua enemmän vaikka itsekin kuulun hyvintoimeentuleviin.

Täällä on useampikin puhunut naisen hyvästä itsetunnosta ja kuinka miehet eivät tuota voi niellä. Menisikö tuossa hieman termit sekaisin? Jos itsetunto on hyvä on ihminen tyytyväinen omissa nahoissaan, hyväksyy itsensä ja sen myötä muutkin sellaisena kuin he ovat. Tuollainen ihminen on yleensä helppo kumppani. Sen sijaan itseään vielä etsivä ihminen jolla on voimakkaat mielipiteet omista ja muiden tekemisistä voi olla aika hankala ihminen suhteessa. 

Hyvät:

Pitkä ja raamikas

Tummat piirteet

Hauska

Älykäs (myös sosiaalisesti)

Hyvä tyyppi joka on reilu

Haluan lapsia

Haluan rakastaa

Huonot:

Työtön ja hiukan sairas joten hurjista tienesteistä turha uneksia. Varallisuutta löytyy mutta en huutele.

Ruma naama

Ylipainoa 25 kg (vaikka kaverit valehteleekin etten ole mukamas läski) tämä asia työn alla.

Ateisti (kyllä minä silti ne kirkkohäät rakkaalleni antaisin, jos hän oikein tahtoisi)

Vastustan tätä nykyistä massamaahanmuuttoa

Eläinallergioita :/

M30

Mun ongelma oli sinkkuaikoina hitaus. Halusin vrmistua miehen aikeista ja tunteista ennen mitään ratkaisevia askelia. Monella miehellä vain oli niin kiire että heti olisi pitänyt muuttaa yhteen, tai ainakin saada esitellä minut tyttöystävänä. Mikä maine siitäkin olisi tullut jos esim vuoden aikana TA*A**ILIN vaikkapa 7 eri tyyppiö, ja jokaisen kanssa olisi viikon-kuukauden sisällä julkaistu faseen parsihudepäivitys. Voi hyvä luoja :o Moni näistä miehistä sitten salamarakastui saman tien johonkin toiseen naiseen, meni kihloihin tai teki lapsen, ja vuoden päästä alkoi mun puhelimeen tullaa viestejä että olisin nyt taas vanaa- voitaisko nähdä, kun jäit mieleeni enkä saa sua sieltä pois, ja haluttaisi katsella uudelleen, kun vaikutan niin harkitsevalta ja hyvältä kumppanilta :D :D Noh ,sitten löytyi mies jota hitauteni ei haitannut, sillä hän halusi OIKEASTI olla kanssani, eikä vvain äkkiä yhteen jonkun kanssa. Tämän kanssa ostettiin talo vuoden kuluttua seurustelun aloituksesta, ja siitä puoli vuotta niin menimme kihloihin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen muutaman kilon ylipainoinen, sivistynyt ja älykäs, hyvä ja kärkäs keskustelija ja väittelijä sekä lämmin ja  rakastava, seksuaalinen nainen.

Nämä ominaisuudet ovat onneksi olleet miinus sivistymättömien ja junttien sovinistiäijien ja rasistien mielestä. Olen karkottanut sellaisia miehiä monta, mistä olen hyvin iloinen.

Sen sijaan olen aina halutessani saanut juuri sen komean, älykkään, herkän ja verbaalisen miehen, jonka olen halunnut. Olen nyt elämäni kolmannessa pitkässä parisuhteessa. Mieheni on ihana, seksikäs ja fiksu,

N45

Miksi sinulla on ollut useita parisuhteita, jos kuitenkin aina sait juuri haluamasilaisen miehen eli mikä meni vikaan?

T. utelias ja ihmettelevä 55v. nainen, naimisissa 26v.

(Mitä muuten mielestäsi tarkoittaa "pitkä parisuhde"?)

Pahimmat viat ovat: mukava, mies

Huonoja: Mulla on lapsi ja enempää en halua, oon työtön/opiskelija, ja oon reilusti ylipainoinen, eikä ne läskit oo tosiaan nätisti jakautuneet. Lisäksi en oo kovin lahjakas jutustelija, oon aika hiljanen tyyppi, ja en heti avaudu itestäni. Kotitöitä vähän laiska tekemään, mut sehän ei kyllä heti tulis ilmi. :D

Oon kuitenki rento tyyppi, useimmiten rauhallinen. Uskollinen, ystävällinen, ymmärtäväinen. Ihan fiksukin tietääkseni. ;) Lähen mielelläni mukaan monenlaiseen, uusiakin juttuja kokeilemaan (ainakin jos ei ole kallista lystiä).

Paras ja pahin puoli on sama: olen erittäin itsenäinen ja omillani toimeentuleva nainen joka ei tarvitse miestä eikä oikein jaksa hölmöilyä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen luonteeltani todella harkitsevainen, punnetsen asiat aina sadalta eri kantilta ja hion jotain pikku juttuja. Salaa mielessäni vähän halveksun ihmisiä jotka menevät kihloihin 6kk ensitapaamisen jälkeen, lapsi aluille vuoden jälkeen, ja häät heti kun lapsi on syntynyt. En siis tätä ole kenellekään ääneen sanonut, omastakin kaveriporukasta löytyy parikin tällaista.

Muuten olen ihan kelpo kundi, harrastan lenkkeilyä ja uintia, pituus 183cm paino 77kg, akateemisesti koulutettu humanisti, pidän kulttuurista, kirjallisuus, kuvataide, olen keikkatyöläinen jonka vuositulot jäävät alle 20 000€. Äänestän Vihreitä. Asun Helsingissä mutta syntynyt pikkukaupungissa. Vihaan hosumista. Ikä 32v.

Mikäs vika se harkitsevuus on? Ja kyllähän se usein vähän rapisee, kun tarpeeksi kolahtaa.

Sen sijaan sinun vikojasi ovat:

- Vihreä, oikeasti? Mies-vihreä. Vielä pahempaa. Vähän kuin "male-nurse" Gaylord Focker. :)

- Olet liian hintelä, muutama kilo lisää.

- tulosi ovat todella pienet

- Olen vähän hullu, enkä siksi täysin työkykyinen. Olen myös tuhlaavainen ja huonomuistinen.

+ Olen nätti ja tosi hyvä sängyssä. Olen aika kiltti, fiksu ja hellä. Leikkisä ja lahjakas joissain asioissa. Jos rakastan miestä, teen sen puolesta aikalailla mitä vaan, vaarannan jopa henkeni.

Jostain syystä miehet eivät kiinnostu minusta muuten kuin seksin perässä...

Minun pahin ja ainoa vikani parisuhde"markkinoilla" on se että en tee miehellä mitään. Sooloseksissä saan aina :)

Vierailija kirjoitti:

Paras ja pahin puoli on sama: olen erittäin itsenäinen ja omillani toimeentuleva nainen joka ei tarvitse miestä eikä oikein jaksa hölmöilyä.

Kuulostaa täydelliseltä.

M38