Miten pääsit naimisiin? Pitkä parisuhde ja kosinnan odotus

Meillä oli takana yhteisiä vuosia 8 ja lapsia 2, kun päätin että nyt tai ei koskaan. Oltiin 26v. ja 27v kun mentiin naimisiin, eli varmaan ihan ns. normi-iässä kuitenkin.

Ostin vaan sormuksen ja sanoin miehelle että haluan nyt naimisiin, olen odottanut tarpeeksi kauan. Tiedän että asia kiikasti siitä ettei ollut varaa sellaisiin sormuksiin + hääjuhlaan mitä mies itse oli ajatellut eikä kuulemma tiennyt miten kosia. Meillä oli takana kuitenkin niukat opiskelu- ja hoitovapaavuodet. Tyydyin siis yhteen sormukseen ja pieniin häihin jotta päästiin naimisiin. Mutta siis pienestä budjetista huolimatta häät oli ihanat ja pääasiahan on että mies on Se oikea. :)

Suosittelen rohkeasti vaan ottamaan asian puheeksi itse ja tarvittaessa kosimaankin itse. Jos mies kieltäytyy, sitten voi jo vähän huolestua... 😂

Itse olin päättänyt jo parikymmpisenä, että en aio päätyä tilanteeseen, missä asutaan yhdessä ja mä odotan malttamattana kosintaa. Tai siis varmuutta siitä, haluaako mies varmasti mut vai ei. Kun sitten tapasin nykyisen mieheni, ja hän noin puolen vuoden seurustelun jälkeen alkoi puhua yhteen muuttamisesta, niin sanoin että mielelläni muutan, mutta sitten kun on kosittu ja hääpäivä sovittu. :) Parin viikon päästä mies kosi ja mä kannoin kamat miehen asuntoon. Häät oli seuraavana kesänä.

Suosittelen tätä toimintamallia lämpimästi kaikille, joille naimisiin meneminen on tärkeää. Kaikille ei ole, ja silloinhan ei tietekään oo mitään väliä koska mies kosii vai kosiiko lainkaan.

Ja toinen asia on se, että en tosiaan halua painostaa miestäni naimisiinmenon suhteen, kun jotkut ehdottelevat suurin piirtein erolla uhkaamista. Naimisiinmeno on joskus edessä, mutta omasta puolestani se voisi jo olla esim. ensi kesänä. 

t. AP

Jos sen miehen kanssa on jo puhuttu naimisiinmenot, suunniteltu häät, ehkä vähän jo pohdittu hääpäivääkin niin miksi ihmeessä miehen pitää viedä erikseen kosia? Tuossahan se avioituminen on jo päätetty.

Minä ilmoitin miehelle kolmannella tapaamisella, että en aio mennä naimisiin. Tässä sanassa olen pysynyt.

Meillä meni niinkin epäromanttisesti, että puhuttiin tulevaisuudesta ja minä sitten paukautin, että mitä jos mentäs vaan naimisiin. Mies vastasi kyllä (ja kysy, missä sormus) Eli minä kosin.

Ei ostettu kihloja, päätettiin vaan päivä. Siinä vaiheessa oltiin oltu avoliitossa 7 vuotta, nyt ollaan oltu naimisissa 6. Edelleen onnellisia yhdessä.

Kaveripiirissäni kaikki naimisissa olleet ovat eronneet vähintään kerran...muutama ensimmäisessä avoliittossaan on vielä yhdessä, muutama niistäkin toki eronnunut.

Parin vuoden seurustelun jälkeen muutettiin virallisesti yhteen asuntoon, silloin taisin ekan kerran kysyä avioliittoajatuksia ja lapsitoiveita, avioliitto ei kuulemma ole välttämätön.

Toisen kerran kysyin kun ehkäisy jätettiin pois, "ei kai" taisi olla vastaus.

Kolmannen kerran väläytin mahdollisuutta kun sain reilun perinnön ja kirjoitettiin testamentit uusiksi....aviopuoliso saa periä 60000 verotta, enkä ole ihan varma koskeeko se avopuolisoita joilla yhteinen lapsi. "Ei tarvi" oli vastaus.

Ja kun asia minuakin kiinnosti ihan yhtä paljon kuin miestäkin, niin eipä olla viitsitty nähdä vaivaa.

18v yhdessä.

Tuo PÄÄSTÄ naimisiin kuulostaa idiootilta, onhan tämä jo 2017.

Tavattiin kun minä olin 22 ja mies 29. Naimisiinmenosta tuli jossain vaiheessa yhteisymmärrys, mutta mieheni on melkoinen jahkailija. Reilun viiden vuoden jälkeen minä kosin, tästä puolen vuoden jälkeen mentiin naimisiin. Nyt on oltu yli kuusi vuotta aviossa, eikä ole näkyvillä mitään kriisejä sen takia, että nainen kosi. Eikä kyllä muistakaan syistä. Mieheni vauhdin tuntien ei oltaisi vieläkään naimisissa, jos kosinta hänelle olisi jäänyt :D

Vierailija kirjoitti:

Itse olin päättänyt jo parikymmpisenä, että en aio päätyä tilanteeseen, missä asutaan yhdessä ja mä odotan malttamattana kosintaa. Tai siis varmuutta siitä, haluaako mies varmasti mut vai ei. Kun sitten tapasin nykyisen mieheni, ja hän noin puolen vuoden seurustelun jälkeen alkoi puhua yhteen muuttamisesta, niin sanoin että mielelläni muutan, mutta sitten kun on kosittu ja hääpäivä sovittu. :) Parin viikon päästä mies kosi ja mä kannoin kamat miehen asuntoon. Häät oli seuraavana kesänä.

Suosittelen tätä toimintamallia lämpimästi kaikille, joille naimisiin meneminen on tärkeää. Kaikille ei ole, ja silloinhan ei tietekään oo mitään väliä koska mies kosii vai kosiiko lainkaan.

Halusit naimisiin vaikket ollut päivääkään kokeillut miten yhteiselo sujuu miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin päättänyt jo parikymmpisenä, että en aio päätyä tilanteeseen, missä asutaan yhdessä ja mä odotan malttamattana kosintaa. Tai siis varmuutta siitä, haluaako mies varmasti mut vai ei. Kun sitten tapasin nykyisen mieheni, ja hän noin puolen vuoden seurustelun jälkeen alkoi puhua yhteen muuttamisesta, niin sanoin että mielelläni muutan, mutta sitten kun on kosittu ja hääpäivä sovittu. :) Parin viikon päästä mies kosi ja mä kannoin kamat miehen asuntoon. Häät oli seuraavana kesänä.

Suosittelen tätä toimintamallia lämpimästi kaikille, joille naimisiin meneminen on tärkeää. Kaikille ei ole, ja silloinhan ei tietekään oo mitään väliä koska mies kosii vai kosiiko lainkaan.

Halusit naimisiin vaikket ollut päivääkään kokeillut miten yhteiselo sujuu miehen kanssa?

Toisille se hääsirkus on katsos tärkeämpi kuin se että kuka siinä vieressä seisoo..

Seurusteluaikana mies oli ostanut mulle sormuksen (ihan rasiassa ja kaikkee) ja jättänyt sängylle, että huomaan sen kun tulen huoneeseen. Olin ihan kiihtynyt ja kyselin monta kertaa "Mitä tämä tarkoittaa??". Sitten mies tajusi että luulin että se kosi ja sanoi että halusi vain ostaa mulle korun lahjaksi :D Silloin oli liian aikaista miettiä naimisiin menoa kun oltiin seurusteltu vasta 3 kk.

Myöhemmin kuitenkin minä olin se, joka otti naimisiin menon puheeksi. En varsinaisesti kosinut, mutta jotenkin puheet ajautui siihen suuntaan. Mies oli vaan että ok, sopii. Ja alettiin suunnitteleen häitä ja teetettiin sormukset.

Kun oltiin naimisissa, mies avautui ja sanoi että hänen kulttuurissaan (ei suomalainen) miehet AINA kosii ja oli vähän järkyttynyt Suomi -neidon omatoimisuudesta tässäkin asiassa. 

Mulla on vaan tällainen perhetausta jossa naimisiinmenoa ei koskaan ole romantisoitu. Olen aina kuullut että naimisiin vaan mennään yhteisestä päätöksestä. Luulin tosissani että miehet kosii ainoastaan amerikkalaisissa elokuvissa eikä oikeassa elämässä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin päättänyt jo parikymmpisenä, että en aio päätyä tilanteeseen, missä asutaan yhdessä ja mä odotan malttamattana kosintaa. Tai siis varmuutta siitä, haluaako mies varmasti mut vai ei. Kun sitten tapasin nykyisen mieheni, ja hän noin puolen vuoden seurustelun jälkeen alkoi puhua yhteen muuttamisesta, niin sanoin että mielelläni muutan, mutta sitten kun on kosittu ja hääpäivä sovittu. :) Parin viikon päästä mies kosi ja mä kannoin kamat miehen asuntoon. Häät oli seuraavana kesänä.

Suosittelen tätä toimintamallia lämpimästi kaikille, joille naimisiin meneminen on tärkeää. Kaikille ei ole, ja silloinhan ei tietekään oo mitään väliä koska mies kosii vai kosiiko lainkaan.

Halusit naimisiin vaikket ollut päivääkään kokeillut miten yhteiselo sujuu miehen kanssa?

Kyllä mulle oli seurustelun aikana jo selvinnyt, että tämän miehen kanssa haluan olla loppuikäni. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja oli juteltu kaikki tärkeät asiat (halutaanko lapsia yms.) läpi, vaikkei yhdessä asuttukaan.

Mies jahkaili vaikka olin kysellyt naimisiin menosta vuoden päivät ja menin sitten ja kosin miestä ja mies sanoi kyllä. Ensi kesänä mennään naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissäni kaikki naimisissa olleet ovat eronneet vähintään kerran...muutama ensimmäisessä avoliittossaan on vielä yhdessä, muutama niistäkin toki eronnunut.

Parin vuoden seurustelun jälkeen muutettiin virallisesti yhteen asuntoon, silloin taisin ekan kerran kysyä avioliittoajatuksia ja lapsitoiveita, avioliitto ei kuulemma ole välttämätön.

Toisen kerran kysyin kun ehkäisy jätettiin pois, "ei kai" taisi olla vastaus.

Kolmannen kerran väläytin mahdollisuutta kun sain reilun perinnön ja kirjoitettiin testamentit uusiksi....aviopuoliso saa periä 60000 verotta, enkä ole ihan varma koskeeko se avopuolisoita joilla yhteinen lapsi. "Ei tarvi" oli vastaus.

Ja kun asia minuakin kiinnosti ihan yhtä paljon kuin miestäkin, niin eipä olla viitsitty nähdä vaivaa.

18v yhdessä.

Tuo PÄÄSTÄ naimisiin kuulostaa idiootilta, onhan tämä jo 2017.

Tiedän, että tuo pääseminen kuulostaa idiootilta, mutta onhan sitä oltava vähän provokatiivinen, jos haluaa av:lla vastauksia :).

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissäni kaikki naimisissa olleet ovat eronneet vähintään kerran...muutama ensimmäisessä avoliittossaan on vielä yhdessä, muutama niistäkin toki eronnunut.

Parin vuoden seurustelun jälkeen muutettiin virallisesti yhteen asuntoon, silloin taisin ekan kerran kysyä avioliittoajatuksia ja lapsitoiveita, avioliitto ei kuulemma ole välttämätön.

Toisen kerran kysyin kun ehkäisy jätettiin pois, "ei kai" taisi olla vastaus.

Kolmannen kerran väläytin mahdollisuutta kun sain reilun perinnön ja kirjoitettiin testamentit uusiksi....aviopuoliso saa periä 60000 verotta, enkä ole ihan varma koskeeko se avopuolisoita joilla yhteinen lapsi. "Ei tarvi" oli vastaus.

Ja kun asia minuakin kiinnosti ihan yhtä paljon kuin miestäkin, niin eipä olla viitsitty nähdä vaivaa.

18v yhdessä.

Tuo PÄÄSTÄ naimisiin kuulostaa idiootilta, onhan tämä jo 2017.

Sen takia se on päästä koska nykypäivänä se yleisin muoto on perhe, omakotitalo ja kultainen noutaja mutta avoliitossa. Tiedän usean miehen jotka juoksee ja lujaa jos se mainitsee sanan avioliitto. Joten todellakin kyse on pääsemisestä silloin kun on perinteistä avioliittoa kannattava ihminen

Meillä mies hyvin vanhan aikainen, kosi puolen vuoden seurustelun jälkeen, juhannuksena, polvillaan :)

Naimisiin mentiin puolen vuoden jälkeen kosinnasta. Itse yritin toppuutella, olisin halunut myöhemmin naimisiin, mutta mies halusi näin. Hän on muutenkin sellainen ihminen, että kun tietää mitä haluaa, ei jossittele vaan toimii. Takana 14 vuotta, josta 13 naimisissa.

Minä "pääsin" naimisiin, niin että itse kysyin asiaa =kosin. Auton kyytillä taisin silloin epäromanttisesti olla. Halusin vaan tietää, että ollaanko tässä tosissaan vai ei. Häät oli sit parin kk päästä. 15v takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin päättänyt jo parikymmpisenä, että en aio päätyä tilanteeseen, missä asutaan yhdessä ja mä odotan malttamattana kosintaa. Tai siis varmuutta siitä, haluaako mies varmasti mut vai ei. Kun sitten tapasin nykyisen mieheni, ja hän noin puolen vuoden seurustelun jälkeen alkoi puhua yhteen muuttamisesta, niin sanoin että mielelläni muutan, mutta sitten kun on kosittu ja hääpäivä sovittu. :) Parin viikon päästä mies kosi ja mä kannoin kamat miehen asuntoon. Häät oli seuraavana kesänä.

Suosittelen tätä toimintamallia lämpimästi kaikille, joille naimisiin meneminen on tärkeää. Kaikille ei ole, ja silloinhan ei tietekään oo mitään väliä koska mies kosii vai kosiiko lainkaan.

Halusit naimisiin vaikket ollut päivääkään kokeillut miten yhteiselo sujuu miehen kanssa?

Toisille se hääsirkus on katsos tärkeämpi kuin se että kuka siinä vieressä seisoo..

No joo, meillä oli häissä lähisuku (16 hlö) ja sitten kakkukahvit appivanhempien mökillä... Että sellanen hääsirkus.:)

terveisin se, joka halus kosinnan ennen yhteenmuttoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissäni kaikki naimisissa olleet ovat eronneet vähintään kerran...muutama ensimmäisessä avoliittossaan on vielä yhdessä, muutama niistäkin toki eronnunut.

Parin vuoden seurustelun jälkeen muutettiin virallisesti yhteen asuntoon, silloin taisin ekan kerran kysyä avioliittoajatuksia ja lapsitoiveita, avioliitto ei kuulemma ole välttämätön.

Toisen kerran kysyin kun ehkäisy jätettiin pois, "ei kai" taisi olla vastaus.

Kolmannen kerran väläytin mahdollisuutta kun sain reilun perinnön ja kirjoitettiin testamentit uusiksi....aviopuoliso saa periä 60000 verotta, enkä ole ihan varma koskeeko se avopuolisoita joilla yhteinen lapsi. "Ei tarvi" oli vastaus.

Ja kun asia minuakin kiinnosti ihan yhtä paljon kuin miestäkin, niin eipä olla viitsitty nähdä vaivaa.

18v yhdessä.

Tuo PÄÄSTÄ naimisiin kuulostaa idiootilta, onhan tämä jo 2017.

Sen takia se on päästä koska nykypäivänä se yleisin muoto on perhe, omakotitalo ja kultainen noutaja mutta avoliitossa. Tiedän usean miehen jotka juoksee ja lujaa jos se mainitsee sanan avioliitto. Joten todellakin kyse on pääsemisestä silloin kun on perinteistä avioliittoa kannattava ihminen

Mutta perinteistä avioliittoa kannattava ihminenhän ei muuta yhteen, ei ota yhteistä asuntolainaa eikä ainakaan tee sitä 1,75 lasta ennen avioliittoa...ei varmaan jaa edes kultaisen haukun huoltajuutta. Kyllä se jahkailijakin alkaa toimia jos avoliitto ei onnistu.

Veli oli kuin ap:n mies eli kuvitteli, että kun on sovittu jo kaikki muu paitsi lopullinen hääpäivä, niin kosinta on hoidettu. Avovaimonsa lopulta purskahti itkuun, kun ei kosintaa tullut ja olisi pitänyt alkaa hääkutsuja tekemään. Veli totesi, että jos ei miehen kanssa sovitut asiat avioliitosya yhtä kosintaa vastaa, niin olkoot sitten koko naimisiinmeno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissäni kaikki naimisissa olleet ovat eronneet vähintään kerran...muutama ensimmäisessä avoliittossaan on vielä yhdessä, muutama niistäkin toki eronnunut.

Parin vuoden seurustelun jälkeen muutettiin virallisesti yhteen asuntoon, silloin taisin ekan kerran kysyä avioliittoajatuksia ja lapsitoiveita, avioliitto ei kuulemma ole välttämätön.

Toisen kerran kysyin kun ehkäisy jätettiin pois, "ei kai" taisi olla vastaus.

Kolmannen kerran väläytin mahdollisuutta kun sain reilun perinnön ja kirjoitettiin testamentit uusiksi....aviopuoliso saa periä 60000 verotta, enkä ole ihan varma koskeeko se avopuolisoita joilla yhteinen lapsi. "Ei tarvi" oli vastaus.

Ja kun asia minuakin kiinnosti ihan yhtä paljon kuin miestäkin, niin eipä olla viitsitty nähdä vaivaa.

18v yhdessä.

Tuo PÄÄSTÄ naimisiin kuulostaa idiootilta, onhan tämä jo 2017.

Sen takia se on päästä koska nykypäivänä se yleisin muoto on perhe, omakotitalo ja kultainen noutaja mutta avoliitossa. Tiedän usean miehen jotka juoksee ja lujaa jos se mainitsee sanan avioliitto. Joten todellakin kyse on pääsemisestä silloin kun on perinteistä avioliittoa kannattava ihminen

Mutta perinteistä avioliittoa kannattava ihminenhän ei muuta yhteen, ei ota yhteistä asuntolainaa eikä ainakaan tee sitä 1,75 lasta ennen avioliittoa...ei varmaan jaa edes kultaisen haukun huoltajuutta. Kyllä se jahkailijakin alkaa toimia jos avoliitto ei onnistu.

Tässä nyt ei puhuttu paluusta 50 luvulle avioliitosta vaan siitä että mennään naimisiin kuitenkin perinteisesti vaikka nykypäiväisesti olisi jo lapsia ja asuttu avoliitossa. (Ja muuten avioliiton ulkopuoliset lapset ja susiparit oli huomattavasti yleisempiä kuin annetaan ymmärtää menneinä aikoina)

Muutenhan jos alkaisi pilkkua viilaamaan niin naisen pitäisi avioliiton jälkeen jäädä kotiin ja tehdä kaikki kotityöt ja pitää mies tyytyväisenä. Ei tarvitse olla niin mustavalkoinen.