Käytiinkö 70/80 -luvuilla syntyneiden nuoruudessa shoppailemassa?

Olen syntynyt vuonna 1984 ja kyllä yläasteikäisenä osa kävi shoppailemmas 90-luvun loppupuolella. En ole itse koskaan pitänyt vaatteiden ostamisesta, mutta yksi luokkakaverini sanoi motokseen "shop 'til you drop". Tässä vaiheessa oli jo nousukausi. Lama-aikana ei varmaan shoppailtu kovinkaan paljoa: joko ei ollut rahaa tai kehdattu. Itse ostelin amerikkalaisia ja brittiläisiä teinilehtiä silloin 97-99, kun niissä oli fanittamani bändin haastatteluja ja julisteita.

Minä olen syntynyt 60-luvun alussa ja jo silloin olin usein äitini mukana, kun hän kävi shoppailemassa. Tosin silloine i viel puhuttu shoppailusta vaan ostoksilla käymisestä. Helsingissä oli siihen aikaan vain kaksi merkittävää tavaratalo: Stockman ja Sokos, mutta oli muita pienempiä naistenvaateliikkeitä. Tavarataloja lukuunottamatta kosmetiikkaa myytiin vain kemikalio-liikeissä. Vanhemmillani oli jo tuohon aikaan keskimääräistä enemmän rahaa ja äitini rakasti niin hajuvesiä, huulipunia, koruja, hattuja, huiveja, kenkiä kuin muitakin vaatteita. 

70-luvulla Helsinkiin tuli Mic-Mac, joka oli ensimmäinen nuorten suosima merkkivaateliike. 14-vuotiaana sain ensimmäisen kesätyöpaikkani ja Mic-Maciin sekä meikkeihin tuli upotettua aika suuri osa palkasta. 1980-luku taas oli kulutusjuhlan kulta-aikaa ja silloin tosiaan ei oltu köyhiä eikä kipeitä. 1990-luvun lama sen aiheuttamine epävarmuuksineen muutti vähän kulutustottumuksia, mutta kun nousukausi taas alkoi, alkoi kuluttaminen. Toki, kun ikää oli tullut jo tuossa vaiheessa lisää ja myös perheenlisäystä, lapsiin tuli kulutettua enemmän rahaa kuin itseensä. 

Olen syntynyt 60 -luvulla, ja kyllä käytiim shoppailemassa. Koulutarvikkeita, vaatteita, meikkejä ym. Mutta asuinpaikkakin varmaan vaikutti ( kuten nykyäänkin). Itse fillaroin melkein joka päivä keskustaan jotain pientä shoppailemaan, tai sitten vain ikkunaostoksille.

Tuohon aikaan pikkulapsetkin ( alle kouluikäiset) kävivät vanhempien asioilla esim. apteekissa tai kaupassa ruokaa ostamassa.

Olen syntynyt 1976 Lahdessa. Kyllä me todellakin shoppailtiin. Lapsena käytiin keskustassa, Tiimari oli tietenkin kova sana, kemikalioissa oli kivoja tavaroita. Rautatienkadun mäessä oli Ninja, siellä oli vaikka mitä. Vaatteita ostettiin esim. Leviksen liikkeestä, Aleksanterissa oli nuorisolle vaatetta, ja marketeissa, Citymarket ja Eka market esim. Kekäle myi myös nuorisomuotia, St.Louis tuli myöhemmin. Nykyisen Trion kohdalla oli Centrum ja Aleksanteri ja siellä oli mm. Benetton ja liike, joka myi Lacostea. Eikä unohdeta Simon Vaatehuonetta. Että juu, kyllä silloinkin shoppailtiin. Ja käytiin kahvilla, ei se kahvilla käyminen vaatinut Starbucksia, Oululainen ja Sinuhe riitti hyvin. Ja Ice Kiss. Syömässä käytiin Carrollssissa, Rossossa, Martinassa jne.

Ei käyty raha oli tiukassa ja opintolainalla elettiin sekä kotona asuttiin minne myös maksettiin ruokarahaa.

Nykyajan pennut/nuioriso saa kaiken eteen kannettuna ja kitisee vielä kun joutuu roskapussin viemään.

80-luvun alussa syntynyt. Käytiin perheen kanssa autolla tai kavereiden kanssa junalla läheisessä isommassa kaupungissa shoppailemassa vaatteita jne.

Olen syntynyt 1960. 70-luvun lopussa, nuorina, kävimme aika usein Tukholmassa shoppailemassa vaatteita, siellä kun oli paljon isompi valikoima. ( Kävimme siellä myös diskoilemassa. )

Vierailija kirjoitti:

Ennen käytiin huvikseen "shoppailemassa" Tiimarista kyniä, kumeja ja tarroja kympillä. Nykyisin käydään shoppailemassa vaatteita kymmenillä jopa sadalla eurolla aika usein tarpeettomasti. Ennen mentiin ostamaan vaatteita vaan tarpeeseen.

ap

Kyllä, juuri näin! Tiimarissa kierreltiin jotain pientä ostamassa, mutta eihän se ole todellakaan verrattavissa tähän nykyiseen kulutushysteriaan. Ihan järkyttävää. Ja teinitytöillä vielä kalliit laukut, ripsien- ja hiustenpidennykset sekä rakennekynnet. Toivottavasti oppivat vielä rahan arvon, hirveää tuhlausta myös luonnon näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen käytiin huvikseen "shoppailemassa" Tiimarista kyniä, kumeja ja tarroja kympillä. Nykyisin käydään shoppailemassa vaatteita kymmenillä jopa sadalla eurolla aika usein tarpeettomasti. Ennen mentiin ostamaan vaatteita vaan tarpeeseen.

ap

Kyllä, juuri näin! Tiimarissa kierreltiin jotain pientä ostamassa, mutta eihän se ole todellakaan verrattavissa tähän nykyiseen kulutushysteriaan. Ihan järkyttävää. Ja teinitytöillä vielä kalliit laukut, ripsien- ja hiustenpidennykset sekä rakennekynnet. Toivottavasti oppivat vielä rahan arvon, hirveää tuhlausta myös luonnon näkökulmasta.

Ja unohtui lisätä,olen syntynyt Helsingissä -81. Toki ei meidän nuoruudessa ollutkaan tuollaista tarjontaa ja houkutusten määrää mitä nykyisin.

Kyllä, etenkin levyjä ja kasetteja, joskus joku vaatekin tai laukku. Lisäksi kirppareilla tuli paljonkin käytyä.

Oi, niitä 80-luvun aikoja, ihan tulee nostalginen olo. Palkkapäivänä lähdettiin bestiksen kanssa kierrokselle, kierrettiin putiikit ja kassit kädessä vain lisääntyi, välillä käytiin syömässä ja olusilla. Lopun kruunasi levykauppakierros. Sitten painuttiin kämpille, kuunneltiin uusimmat biisit (Smiths, Echo and the Bunnymen, Cure, Bauhaus, Joy Division, Frankie goes to Hollywood, Pet Shop Boys, S.S and the Banshees, Fine Young Cannibals jne jne), laittauduttiin ja painuttiin sitten joko ensin leffaan tai konserttiin ja sitten kapakkakierrokselle.

Sitten kun ei ollut palkkapäivä, tehtiin kirpparikierroksia. Hyvät muistot on jäänyt 80-luvusta, se oli sellaista turvallista ja optimistista aikaa - olisikohan johtunut siitä, että oltiin nuoria? ;-))

Voi hyvä laps sentään! Jopa me 40- ja 50-luvulla syntyneetkin käytiin kaupungissa ostoksilla, ei tosin niin usein kuin nykyisin, sillä irtonaista rahaa oli vähän ja vaatimaton, mutta tarpeellinen lapsilisä maksettiin vain neljästi vuodessa. Ennen koulun alkua syyskuun 1. päivänä käytiin joko kaupungissa tai sitten vaan oman kunnan kirkonkylän kaupoissa hankkimassa vähän uutta vaatetta tulevaa kouluvuotta varten. 60-luvulla muistan jo käyneeni teininä yksinkin kaupungissa ostoksilla. Tosin termiä shoppailu tai shoppailla ei silloin vielä tunnettu enkä muuten osaa käyttää sitä vieläkään. Olen jo eläkemummo eikä suuremmin ole varaa shoppailuun. Viime viikolla kävin kaupungissa katselemassa alennusmyyntien tarjontaa, mutta minun laihalle kukkarolleni ei löytynyt sopivaa ostettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Oi, niitä 80-luvun aikoja, ihan tulee nostalginen olo. Palkkapäivänä lähdettiin bestiksen kanssa kierrokselle, kierrettiin putiikit ja kassit kädessä vain lisääntyi, välillä käytiin syömässä ja olusilla. Lopun kruunasi levykauppakierros. Sitten painuttiin kämpille, kuunneltiin uusimmat biisit (Smiths, Echo and the Bunnymen, Cure, Bauhaus, Joy Division, Frankie goes to Hollywood, Pet Shop Boys, S.S and the Banshees, Fine Young Cannibals jne jne), laittauduttiin ja painuttiin sitten joko ensin leffaan tai konserttiin ja sitten kapakkakierrokselle.

Sitten kun ei ollut palkkapäivä, tehtiin kirpparikierroksia. Hyvät muistot on jäänyt 80-luvusta, se oli sellaista turvallista ja optimistista aikaa - olisikohan johtunut siitä, että oltiin nuoria? ;-))

Hvitn hyvä musamaku teillä ainakin on ollu.

Mä olen varmaan ihan liian vanha vastaamaan tähän, koska olen syntynyt vuonna 1962.

Mutta kyllä me käytiin shoppailemassa joskus yläaste- ja lukioikäisinä joskus 1976-1981 (jolloin pääsin ylioppilaaksi).

Asuinpaikkamme oli keskikokoinen taajama lyhyen bussimatkan päässä isommasta kaupungista. Kaupunkiin lähdettiin yleensä lauantaisin. Me kolusimme vaate- ja levykaupat, isot tavaratalot (Stockmann, Sokos, Centrum, Anttilasta lähinnä levyosasto) ja karkkikaupat (irtokarkkeja ja vähän eksoottisempaakin namia niin kuin Tobleronen maito- ja valkosuklaata).

Rahaa ei ollut hirveästi käytössä. Vaatteita ostettiin oikeastaan vain muutaman kerran vuodessa, ja silloin oli usein äiti mukana. Mutta kaupoissa oli kiva kierrellä, ja kyllähän johonkin levyyn tai kasettiin tai edes karkkeihin aina nappulaa löytyi. Ja pirtelöön Valion baarissa.

Lapsuus 80-luvulla oli shoppailua, isän palkkapäivänä Tiimariin (ah ne hajukumit) ja vaatekaupoille :).

Sitten tuli 90-luku, lama, ja nuoruus meni köyhänä, vanhemmat vailla töitä, tukia saatiin sen verran että jotain tarpeellista vaatetta ja meikkejä sai ostaa, onneksi vanhemmat löysi kirpputorit ja niin sitä löytyi merkkifarkut (ah sainpas 501 ja kaikkea muuta, villakangastakin jne kirppareilta, kiitos Hietsu ja Jäähallin kirppis, jossa käytiin myös itse myymässä :), sitten kesätyörahat pääsi käyttämään shoppailuun, oi muistan vieläkin 95 saamani mokkakengät ja maiharit, joita en ikuna enää käyttäisi.

Nykyisiä siipan teinejä kun katselee, että eivät tiedä lama-ajasta ja tuhlaavat omaisuuksia. Aikamoista shoppailula. Ja hyvä niin, että saavat nauttia, ja elämähän se meidät kaikki kasvattaa lopulta :). Kyllä sitä joskus itsekin olisi halunnut ostaa mitä haluaa nuorena, tai lähteä reissuun, kun kaverit pääsivät vanhempiensa kanssa. Mutta ei sitä hirveästi itkenyt, näki kuitenkin murkkuikäisenä vanhempien murheet ja aikuisena sitten ostoksia saanut tehdä ihan riittävästi. Kiitos vanhemmat, että jaksoitte lama-ajan karikot :)

Olen syntynyt -85. Ala-asteella muistan shoppailleeni eniten Tiimarissa ja karkkikaupassa. Tiimarista ostin kaikkea ihanaa pientä kuten kyniä, tarroja, pyyhekumeja ja pieniä koriste-esineitä. Välillä siellä oli markan päivät ja sinne piti lähteä heti aamusta. Anttilassakin varmasti tuli käytyä usein. Joskus aikaisemmin lapsuudessani täällä oli Sokos ja sieltäkin on joku muistikuva. Matkoilla oli hienoa päästä isojen kaupunkien ostoskeskuksiin. Yläasteiässä tuli enemmän shoppailtua. Ei kai sitä joka kerta mitään ostanut, mutta yhteen aikaan joka lauantai piti lähteä kaupungille kiertelemään.

Olen syntynyt 1974. Asuin nuoruuteni 20 000 asukkaan pikkukaupungissa, jossa ei nyt niin järin ihmeellisiä shoppailumahdollisuuksia ollut. Eikä useimmilla edes juuri rahaa shoppailuun. Silti paljon roikuttiin kaupoissa, kierreltiin ja katseltiin. Ja merkit oli tosi tärkeitä, vanhemmilta ruinattiin niihin Levis 501 farkkuihin ja Kappan verkkareihin ja muuhun rahaa. Omat vanhemmat ei antaneet, he pysyivät tiukkoina että ihan älytöntä maksaa noin paljon kuin yhtä hyvät ilman typerää merkkiä saa puoleen hintaan, ja minua vähän pilkattiinkin siitä ettei ollut merkkivaatteita. 

Muistaakseni itse lähinnä pystyin joskus shoppailemaan musiikkilevyjä ja halpismeikkejä, koska vanhempani olivat aika tiukkoja siinä mitä rahaa antoivat teini-ikäisen omaan käyttöön. Mieluummin tekivät niin että piti mennä yhdessä ostamaan kalliimmat jutut.

Minä 1962 syntynyt haluaisin vielä lisätä yhden jutun.

Shoppailumme oli tosiaan aika pientä. Vanhemmat eli lähinnä äiti päätti ne isommat vaatehankinnat. Keväällä ostettiin kevät- ja kesävaatteet, syksyllä syys- ja talvikuteet.

Suuri ero nykyaikaan oli myös matkustelussa. Kävin ekalla ulkomaanmatkallani 13-vuotiaana ja sen jälkeen seuraava reissu tehtiin, kun olin seitsemäntoista. Sekin oli lukioluokan yhteinen matka Länsi-Saksaan (oli ihan pakko kirjoittaa tuo maan nimi, nostalgiaa näes), johon kerättiin rahaa kauan ja hartaasti.

70-luvulla joidenkin luokkakaverien vanhemmat lähtivät kouluvuoden aikana viikoksi etelään (yhdet - hyvin varakkaat - jopa Keniaan asti). Se merkitsi yleensä sitä, että koululainen jäi siksi ajaksi isovanhempien tai jonkun muun läheisen sukulaisen hoiviin.

Olen 80-luvulla syntynyt ja kyllä käytiin shoppailemassa! Haloo, olihan silloinkin kauppakeskuksia, esim Itäkeskus.