Käytiinkö 70/80 -luvuilla syntyneiden nuoruudessa shoppailemassa?

Kasarisyntyneillä oli jo enemmän ostoskeskuksia kuin 70-luvun lapsilla, etenkin alkupään.

Kyllä jos oli rahaa. Joskus varastin jotakin. Silloin se oli niin helppoa.

Ei käyty, vaan silloin käytiin ostoksilla. Silloin ei vielä englanti ollut ihan kokonaan raiskannut arkikieltämme.

Jotkut kävi, jotkut ei. Itse en ollut kiinnostut shoppailusta, vasta kun muutin pois kotoa omilleni aloin välillä käydä, tosin etupäässä kirppiksillä, UFFilla yms. kun rahaa nyt ei niin hirveän paljon opiskelijana ollut käytettävissä. En nykyisinkään lähde vaan kaupoille etsimään "jotain kivaa", vaan aina on joku tietty juttu/juttuja mitä etsin. Joskus tulee kyllä tehtyä inspiraatio-ostoksia, mutta ne ovat yleensä jotain mikä on ollut pidempään listalla mutta jota en varsinaisesti ole juuri silloin etsimässä tai ehkä kiinnostava kirja alelaarista tms, ei kahdeskymmeneskuudes "kivan värinen" huulipuna tai toppi jonka ostaa vaan koska jotain pitää saada.

Oma 12-vuotias tytär ei ole vielä kiinnostunut shoppailusta, ennemminkitisee siitä jos joutuu ostoksille :D

Ei käytetty sanaa shoppailla vaan mentiin kaupungille. Tämä tarkoitti siis keskustassa kierrosta eti kaupoissa

Olen syntynyt 1974 ja todellakin käytiin shoppailemassa tyttökavereiden kesken, etenkin lukioikäisenä. Hypättiin bussiin ja hurautettiin läheiseen isoon kaupunkiin jossa kierreltiin tärkeimmät vaatekaupat, kenkäkaupat ja tavaratalot. Kirppiksilläkin käytiin toisinaan. The Body Shop oli myös koluttava läpi ihan aina, oli ihanaa hiplata kaikkia niitä pulloja ja purtiloita ja tuoksutella eri tuotteita. Banaanishampoota ja -hoitista, green apple suihkugeeliä sekä passionhedelmä kasvoputsaria (muistan vieläkin sen supervoimakkaan hajun..) tuli osteltua erinäisiä kertoja :D

Yksi asia mitä en muista tehneeni shoppailun lomassa oli ulkona syöminen. Mentiin aina kotiin syömään.

Olen syntynyt 70-luvun lopulla ja kyllä me teineinä käytiin säännöllisesti shoppailemassa. Kauppoja oli pikkukaupungissa aika vähän, mutta mentiin porukalla lähimpiin isoihin kaupunkeihin ostoksille. Ostettiin muutamilla satasilla vaatetta kerralla, markalla sai tuolloin enemmän mitä nykyisin eurolla. Henkkamaukan ja muiden ketjujen laatukin oli parempaa kuin nykyinen keinolumppu. Ihan yleisiä nuo shoppailumatkat ainakin pohjoisen kaupungeissa oli 90-luvulla.

71 syntynyt kirjoitti:

Ensimmäinen kerta kun kävin 'shoppailemassa' oli koulun aloitus. Minulle ostettiin koulureppu, punainen nahkareppu. Sitä ennen minulla oli aina veljien vanhat vaatteet, lelut, pyörät yms. Toinen oma asia joka minulle ostettiin oli tyttöjen pitkikset. Koulussa kiusattiin liikuntatunnilla vaatteiden vaihdossa kun käytin veljien vanhoja pitkiä kalsareita. Jouduin tappeluun ja jälki-istuntoon. Koulu ratkaisi kiusaamisen käskemällä äitiä ostamaan minulle tyttöjen alusvaatteet.

Tiimari oli minullekin ensimmäinen paikka jossa kävin kavereiden kanssa shoppailemassa. Olin joku neljän viidesluokkalainen ja Tiimari oli taivas. Pääsin seiskalla taxvärkki päiväksi töihin Tiimariin ja pahin innostus laantui.

Kauppakeskuksessa kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa. Käytiin lukioaikana kaveriporukalla päiväristeilyllä. Silloin myytiin vielä kansipaikkamatkoja ilman hyttiä.

Muutenkin tavaramäärä oli paljon vähäisempi kuin nykyään. Kun muutin omilleni 80-luvun lopulla niin muutin bussilla. Koko omaisuuteni mahtui reppuun ja urheilukassiin.

Kuulostaa tutulta😣🙂 tosin sain siskojen vanhat jotka oli hippilahkeiset, kapeat olisi pitänyt olla. Ensimmäiset uudet vaatteet sain kouluun mennessä (1 paita ja housut)

Perheemme oli hyvin toimeentuleva, silloin ei vain ollut niin tapana vaatteilla koreilu.

Huvittavaa, että jotkut väittää ettei ollut tapana vaikka tässä ketjussa on moneen kertaan kerrottu shoppailureissuista 80- ja 90-luvuilla.

Tosiaan, käytiin kaupungilla tai jäätiin koulun jälkeen kaupungille. Mitään ei välttämättä ostettu kun ei ollut rahaa, mutta pyörittiin sitten muuten kaupoissa. Kun olin ala-asteella niin käytiin äitin kanssa ostamassa joitakin uusia vaatteita ennen koulun alkua. Ja jos käytiin kahvilassa niin jaettiin pieni limsapullo sisarusten kanssa. Semmosta oli köyhän perheen shoppailu 80-luvulla.

Jossain vaiheessa tulivat Stockmannin Hullut päivät ja sinne mentiin shoppailemaan. Ne ensimmäiset saivat ihmiset aivan hulluiksi, ihmiset jonottivat ja olivat niiden tarjousten kimpussa ihan hulluina.

Muuten shoppailu oli tietenkin paljon harvinaisempaa kuin nykyisin. Nykyisinhän se on suunnilleen jokaviikonloppuinen ajanviete.

Olen 79-syntynyt ja pikkukaupungissa elänyt. Shoppailu-termiä ei käytetty. Yleensä tilanne oli se, että yhdelle kaverilla oli annettu rahaa ja oli määrä ostaa rahoilla esim. uudet farkut tai kengät. Ja sitten isolla porukalla mentiin koulun jälkeen niitä ostamaan ja kikateltiin ne vähät kaupat läpi. Mulla taisi olla yksi kaveri, jolla oli rahaa ostella viikottain uusia vaatteita ja siitä olin kyllä kateellinen.

Ehkä kaksi kertaa vuodessa käytiin junalla Turussa ja tähän oli vähän säästetty rahaa tai sitten vanhemmilta heltisi vähän enemmän. Kierrettiin vaatekauppoja, ostettiin se mihin rahat riitti, käytiin Hesellä ja ostettiin mukaan Arnoldsin donitseja. Ja syötiin ne sitten jo junassa :-D

Kyllähän sen järkikin sanoo, että vaatteita pitää ostaa, ellei niitä tee itse. Ja se ostelu tapahtui tuohon aikaan yleensä kaupoilla, vaikka postimyyntikulttuurikin eli ja voi hyvin. Ysäriteinit ottivat kaiken ilon irti vaatteiden vertailusta ja sovittelusta, vaikka valikoima niukka olikin.

Samoin kosmetiikka oli ihan yhtä kova juttu kuin nytkin, ehkä teineille jopa kovempi, koska kokonaiskulutus oli pienempää. Jopa tuntemani lestadiolaiset olivat hulluna Body Shopin makuhuulirasvoihin.

Syntynyt -84 pienellä paikkakunnalla, mutta silti ajettiin usein lauantaisin lähimpään kaupunkiin shoppailemaan perheen kanssa. Kierrettiin kaupoissa ja isä tuli maksamaan ostokset kassalle. Päivän päätteeksi mentiin ravintolaan syömään. Pari kertaa vuodessa käytiin Helsingissä ja Tukholmassa ostoksilla ja sitten tietysti viikko jossain Espanjan lomakohteessa jossa viimeinen päivä oli aina shoppailupäivä. Keskituloisia oltiin. Muistan juurikin Lewikset ja Diesielin/Filan hupparit joita piti aina saada.

58 syntynyt, shoppailua ei ollut siinä mielessä että ostareissa olisi vietetty aikaa, kulutusjuhla ja hauskanpito nousi päähän monille, etteivät hallinneet rahankäyttöään, työtä oli pakko tehdä muutoin haukuttiin.

Taas tää sama tyyppi, joka niputtaa 70-80-luvulla syntyneet samaan ryhmään kuuluvaksi. 80- ja 90-luvulla syntyneiden katsotaan kuuluvan samaan ryhmään (engl. milleanials). Milleaniaalit ovat syntyneet talouskapitalismin aikaan, johon kuuluu materialismi ja kulutus. Mihin tämä shoppailukin liittyy. 

Tottakai shoppailtiin, ainakin me 80-luvulla syntyneet siis. Luulenpa, että vielä paljon enemmän kuin nykyään sellaista varsinaista shoppailua eli kaupassa kiertelyä, kun 90-luvun lopulla ja 2000-luvulla ei ollut nettikauppaa läheskään siinä määrin kuin nykyään. 

Kaupungilla kävely oli ylipäätään hauskaa maanmoukuille, olisit jättänyt ostokset viimeiseksi ettei tarvi kanniskella, otettiin sellainen haaveellinen ilme vaikka oikeasti oltiin p.a. mutta eihän tuota kukaan tiennyt, tyttökaveri vei vihkisormuksetkin kaniin. 70-luku.

No en itse saanut makua ikinä tuohon kaduilla kävelyyn, istahdan vain väsymisen tähden joskus kuppilaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen järkikin sanoo, että vaatteita pitää ostaa, ellei niitä tee itse. Ja se ostelu tapahtui tuohon aikaan yleensä kaupoilla, vaikka postimyyntikulttuurikin eli ja voi hyvin. Ysäriteinit ottivat kaiken ilon irti vaatteiden vertailusta ja sovittelusta, vaikka valikoima niukka olikin.

Samoin kosmetiikka oli ihan yhtä kova juttu kuin nytkin, ehkä teineille jopa kovempi, koska kokonaiskulutus oli pienempää. Jopa tuntemani lestadiolaiset olivat hulluna Body Shopin makuhuulirasvoihin.

Muistan senkin ajan kun postimyynnistä kesti kaksi viikkoa kun tavara tuli perille.

Onko ap:lla dementia :)

Olen syntynyt 60-luvun lopulla. Kävin lapsena kavereiden kanssa shoppailemassa 70-luvulla ja teininä vasta shoppailinkin 80-luvulla. Asuin keskisuuressa kaupungissa, en Helsingissä.