Lue keskustelun säännöt.
Käytiinkö 70/80 -luvuilla syntyneiden nuoruudessa shoppailemassa?
02.07.2017 |
Mä en ainakaan muista, että koskaan olisin käynyt. Tuntuu että oma 2000-luvulla syntynyt teinini on jatkuvasti menossa.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin huvikseen "shoppailemassa" Tiimarista kyniä, kumeja ja tarroja kympillä. Nykyisin käydään shoppailemassa vaatteita kymmenillä jopa sadalla eurolla aika usein tarpeettomasti. Ennen mentiin ostamaan vaatteita vaan tarpeeseen.
ap
Hahahah! Täällä 80-luvun teini pyyhkii silmäkulmiaan naurusta!
Joka viikonloppu mentiin diskoon tms ja sitä ennen shoppailtiin vähintään yksi vaate, jotain meikkejä, koruja ja tuoksuja. Sekä levyjä (jep, vinyylejä selattiin kaupoissa), lehtiä ja herkkuja. Sitten tankattiin 20 markalla bensaa autoon, ajeltiin rallia, syötiin suklaata autossa ja illalla tanssimaan uudet vaatteet päällä ja valkoinen helmiäishuulipuna tarkasti huulilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
71 syntynyt kirjoitti:
Ensimmäinen kerta kun kävin 'shoppailemassa' oli koulun aloitus. Minulle ostettiin koulureppu, punainen nahkareppu. Sitä ennen minulla oli aina veljien vanhat vaatteet, lelut, pyörät yms. Toinen oma asia joka minulle ostettiin oli tyttöjen pitkikset. Koulussa kiusattiin liikuntatunnilla vaatteiden vaihdossa kun käytin veljien vanhoja pitkiä kalsareita. Jouduin tappeluun ja jälki-istuntoon. Koulu ratkaisi kiusaamisen käskemällä äitiä ostamaan minulle tyttöjen alusvaatteet.
Tiimari oli minullekin ensimmäinen paikka jossa kävin kavereiden kanssa shoppailemassa. Olin joku neljän viidesluokkalainen ja Tiimari oli taivas. Pääsin seiskalla taxvärkki päiväksi töihin Tiimariin ja pahin innostus laantui.
Kauppakeskuksessa kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa. Käytiin lukioaikana kaveriporukalla päiväristeilyllä. Silloin myytiin vielä kansipaikkamatkoja ilman hyttiä.
Muutenkin tavaramäärä oli paljon vähäisempi kuin nykyään. Kun muutin omilleni 80-luvun lopulla niin muutin bussilla. Koko omaisuuteni mahtui reppuun ja urheilukassiin.
Minä ostelin kasarilla teininä mm. lakanoita ja muuta käyttötavaraakin. Mulla oli Karvinen-lakanat <3 Ei mahtunut tavarat reppuun, ei toivoakaan. Oli iso levykokoelma, kirjoja, vaatteita ja muuta roinaa.
Häh? Tietysti käytiin.
Kulutuskulttuuri ei ollut vielä yhtä villiä kuin nykyisin ja säästäväisyyttä arvostettiin, mutta mukavaa oli puodeissa ja tavarataloissa kierrellä. Joskus saatettiin vain katsella näyteikkunoita (tai sorruttiin heräteostoksiin ja mentiin kahville/jäätelölle).
Nykyään ennemminkin kaupungilla shoppaileminen alkaa olla uhattuna, kun tavarataloja ja kauppoja lakkautetaan sekä liiketiloja supistetaan.
Syntynyt vuonna 80 ja pienessä kaupungissa ei ollut muita kuin ruokakauppoja. Muutaman kerran vuodessa käytiin ostoksilla Tampereella ja Jyväskylässä. Kenkäkaupoissa, Sokoksella, Stockmannilla, Body Shopissa, Tiimarissa, Vero Modassa, Vaatehuoneella ja H&M tulo oli iso juttu. Rahaa tosin oli käytössä vähemmän verrattuna nykyaikaan ja Levi's 501 ostaminen oli ihan kohokohta nuoruudessa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en muista tehneeni shoppailun lomassa oli ulkona syöminen. Mentiin aina kotiin syömään.
Jaa, minä kävin 80-luvulla pikkukaupungin kahviloissa kahvilla ja leivoksella tai pirtelöllä ja toki grilleillä (tai isommissa kaupungeissa vaikka Carrolssilla tai mitä niitä oli). Sekä pitserioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
71 syntynyt kirjoitti:
Ensimmäinen kerta kun kävin 'shoppailemassa' oli koulun aloitus. Minulle ostettiin koulureppu, punainen nahkareppu. Sitä ennen minulla oli aina veljien vanhat vaatteet, lelut, pyörät yms. Toinen oma asia joka minulle ostettiin oli tyttöjen pitkikset. Koulussa kiusattiin liikuntatunnilla vaatteiden vaihdossa kun käytin veljien vanhoja pitkiä kalsareita. Jouduin tappeluun ja jälki-istuntoon. Koulu ratkaisi kiusaamisen käskemällä äitiä ostamaan minulle tyttöjen alusvaatteet.
Tiimari oli minullekin ensimmäinen paikka jossa kävin kavereiden kanssa shoppailemassa. Olin joku neljän viidesluokkalainen ja Tiimari oli taivas. Pääsin seiskalla taxvärkki päiväksi töihin Tiimariin ja pahin innostus laantui.
Kauppakeskuksessa kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa. Käytiin lukioaikana kaveriporukalla päiväristeilyllä. Silloin myytiin vielä kansipaikkamatkoja ilman hyttiä.
Muutenkin tavaramäärä oli paljon vähäisempi kuin nykyään. Kun muutin omilleni 80-luvun lopulla niin muutin bussilla. Koko omaisuuteni mahtui reppuun ja urheilukassiin.
Kuulostaa tutulta😣🙂 tosin sain siskojen vanhat jotka oli hippilahkeiset, kapeat olisi pitänyt olla. Ensimmäiset uudet vaatteet sain kouluun mennessä (1 paita ja housut)
Perheemme oli hyvin toimeentuleva, silloin ei vain ollut niin tapana vaatteilla koreilu.
Minusta tuo ap:n tarina kuulostaa karmaisevalta - millainen äiti pakottaa tytön pukeutumaan miesten kalsareihin ja laittaa sitten kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tää sama tyyppi, joka niputtaa 70-80-luvulla syntyneet samaan ryhmään kuuluvaksi. 80- ja 90-luvulla syntyneiden katsotaan kuuluvan samaan ryhmään (engl. milleanials). Milleaniaalit ovat syntyneet talouskapitalismin aikaan, johon kuuluu materialismi ja kulutus. Mihin tämä shoppailukin liittyy.
Tottakai shoppailtiin, ainakin me 80-luvulla syntyneet siis. Luulenpa, että vielä paljon enemmän kuin nykyään sellaista varsinaista shoppailua eli kaupassa kiertelyä, kun 90-luvun lopulla ja 2000-luvulla ei ollut nettikauppaa läheskään siinä määrin kuin nykyään.
Eikö milleniaalit ole näitä 2000-syntyneitä? Vuosituhannen vaihteessa.
Joskus käytiin autolla keravan anttilassa äidin kanssa😂 ja dösällä stadissa kun äiti ei uskaltanut ajaa autolla siellä,sitä en muista missä kaupoissa käytiin.
Äiti oli pohjanmaalta ja isä etelä-karjalasta.
Asuttiin vantaalla havukoskella,syntynyt olen stadissa.
N:12-13v sain mennä dösällä jo yksin keskustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
71 syntynyt kirjoitti:
Ensimmäinen kerta kun kävin 'shoppailemassa' oli koulun aloitus. Minulle ostettiin koulureppu, punainen nahkareppu. Sitä ennen minulla oli aina veljien vanhat vaatteet, lelut, pyörät yms. Toinen oma asia joka minulle ostettiin oli tyttöjen pitkikset. Koulussa kiusattiin liikuntatunnilla vaatteiden vaihdossa kun käytin veljien vanhoja pitkiä kalsareita. Jouduin tappeluun ja jälki-istuntoon. Koulu ratkaisi kiusaamisen käskemällä äitiä ostamaan minulle tyttöjen alusvaatteet.
Tiimari oli minullekin ensimmäinen paikka jossa kävin kavereiden kanssa shoppailemassa. Olin joku neljän viidesluokkalainen ja Tiimari oli taivas. Pääsin seiskalla taxvärkki päiväksi töihin Tiimariin ja pahin innostus laantui.
Kauppakeskuksessa kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa. Käytiin lukioaikana kaveriporukalla päiväristeilyllä. Silloin myytiin vielä kansipaikkamatkoja ilman hyttiä.
Muutenkin tavaramäärä oli paljon vähäisempi kuin nykyään. Kun muutin omilleni 80-luvun lopulla niin muutin bussilla. Koko omaisuuteni mahtui reppuun ja urheilukassiin.
Minä ostelin kasarilla teininä mm. lakanoita ja muuta käyttötavaraakin. Mulla oli Karvinen-lakanat <3 Ei mahtunut tavarat reppuun, ei toivoakaan. Oli iso levykokoelma, kirjoja, vaatteita ja muuta roinaa.
Joo, ei mulla ole koskaan ollut noin vähän tavaraa, mulla nyt oli huonekalujakin mukana kun kotoa muutin yläasteen jälkeen. Jo ennen ekaluokkaa kun muutettiin eri kaupunkiin muistan kun pakkasin leluni pikkusiskon äitiyspakkauslaatikkoon, vaikka oltiin köyhiä, olin ollut ainoa lapsi kuusivuotiaaksi asti, joten sain aika paljon joululahjoja.
1974 syntynyt
Lukioaikana kiertelin kaverin kanssa niitä harvoja vaateliikkeitä. Kaveri osti, minä en. Rahaa ei kotoa annettu turhuuteen. Kesätyörahat piti säästää autokorttiin. Nyt on rahaa, mutta olisipa ollut nuorena. Paha mieli siitä penninvenytyksestä jäi. Ikinä ei vanhemmat kysyneet, tarvisinko rahaa. Muistan kun kaverit ostivat minulle messuilla (ilmainen sisäänpääsy) jäätelön. Ei ollut latin latia. Vm -70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse -84 syntynyt mies. Kyllä ostoksilla käytiin, mutta se oli hyvin erilaista. Olen maalta kotoisin ja paikkakunnalla noin 20 000 asukasta. Ei ollut mitään isoja ketjuja. Seppälä taisi olla ainoa. Sen lisäksi oli muutama erikoisliike, jotka tosin olivat niin kalliita, että ei niihin vaatteisiin oikein ollut varaa. Ei meidän perhe mitenkään erityisen köyhä ollut. Varmaankin keskituloisia. Isä töissä ja äiti kotona. Asuntolainaa vanhemmilla oli. Piti kyllä melko tarkkaan miettiä mitä ostetaan. Tosin aina oli ruokaa ja katto pään päällä.
Pääosin vaatteet saatiin kirppikseltä tai elloksen/anttilan/h&m postimyynnistä. Tosin pojilla ala-asteella muoti oli helppoa. Riitti, että oli kirppikseltä ostettu pilotti ja adidaksen nappiverkkarit. Yläasteella sitten tuli kuvioihin farkut. Parin kolmen vuoden välein sain tuollaisesta erikoisliikkeestä halvimmasta päästä olevat farkut valita. Muuten vaatteet tuli postimyynnistä.
"Shoppailu" alkoi vasta lukiossa kun alettiin käymään helsingissä ostoksilla. Matkaa oli noin 150km. Tosin silloinkaan mitään merkkivaatteita ostanut. Lähinnö dresmannin rytkyjä tuki helsingistä ostettua. Rahat sain töistä, kun kävin kaupassa töissö koko lukion ajan. Itsellä rahat pääosin kuluivat musiikkiin ja elektroniikkaan. Korkkareita tuli ostettua paljon paikallisesta divarista.
Ei kaveripiirissä shoppailu oikeen koskaan ollut mielessä ajanvietteenä kuin vasta joskus lukiossa. Yleensä tykättiin pyöriä lähinnä ympäri kaupunkia pyörillä. Lukiossa maistoin ekan kerran kahvia. En oikein silloin ymmärtäny miksi jengi alkoi roikkua läheisessä kahvilassa lattea litkimässä. Oli niin kovin kallistakin. Yleensä itse join mehua tai vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tää sama tyyppi, joka niputtaa 70-80-luvulla syntyneet samaan ryhmään kuuluvaksi. 80- ja 90-luvulla syntyneiden katsotaan kuuluvan samaan ryhmään (engl. milleanials). Milleaniaalit ovat syntyneet talouskapitalismin aikaan, johon kuuluu materialismi ja kulutus. Mihin tämä shoppailukin liittyy.
Tottakai shoppailtiin, ainakin me 80-luvulla syntyneet siis. Luulenpa, että vielä paljon enemmän kuin nykyään sellaista varsinaista shoppailua eli kaupassa kiertelyä, kun 90-luvun lopulla ja 2000-luvulla ei ollut nettikauppaa läheskään siinä määrin kuin nykyään.
Eikö milleniaalit ole näitä 2000-syntyneitä? Vuosituhannen vaihteessa.
Ei. Tarkoitetaan 1980-luvun alusta syntyneistä 1990-luvun puoliväliin tai loppuun syntyneitä. Jotkut laskevat mukaan myös 2000-luvun alussa syntyneet. Mutta siis 80-90-luvuilla syntyneitä pääasiassa tarkoitetaan.
Demographers and researchers typically use the early 1980s as starting birth years and the mid-1990s to early 2000s as ending birth years.
Jotkut täällä on maalla kasvaneita ja koska heidän kylässään ei ollut paljon kauppoja, ei shoppailtu. Mitä se liittyy ajanjaksoon? Ei nykyäänkään varmaan pienimmissä peräkylässä shoppailla kuten isoissa kaupungeissa, paitsi netin kautta?
Ja sitten 70- ja 80-luvulla syntyneillä näyttää olleen myös aika erilaista, koska mulle monien 70-luvulla syntyneiden jutut kuulostaa tosi vierailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tää sama tyyppi, joka niputtaa 70-80-luvulla syntyneet samaan ryhmään kuuluvaksi. 80- ja 90-luvulla syntyneiden katsotaan kuuluvan samaan ryhmään (engl. milleanials). Milleaniaalit ovat syntyneet talouskapitalismin aikaan, johon kuuluu materialismi ja kulutus. Mihin tämä shoppailukin liittyy.
Tottakai shoppailtiin, ainakin me 80-luvulla syntyneet siis. Luulenpa, että vielä paljon enemmän kuin nykyään sellaista varsinaista shoppailua eli kaupassa kiertelyä, kun 90-luvun lopulla ja 2000-luvulla ei ollut nettikauppaa läheskään siinä määrin kuin nykyään.
Eikö milleniaalit ole näitä 2000-syntyneitä? Vuosituhannen vaihteessa.
Ei. Tarkoitetaan 1980-luvun alusta syntyneistä 1990-luvun puoliväliin tai loppuun syntyneitä. Jotkut laskevat mukaan myös 2000-luvun alussa syntyneet. Mutta siis 80-90-luvuilla syntyneitä pääasiassa tarkoitetaan.
Demographers and researchers typically use the early 1980s as starting birth years and the mid-1990s to early 2000s as ending birth years.
Olen syntynyt 1967 ja kotisin Salosta. Kyllä käytiin! Juuri tuollaista pienimuotoista enimmäkseen, että viikkorahoilla käytiin ostamassa irtokarkkeja ja Tiimarista pikkusälää, myöhemmin mm. Body Shopista (olin muistaakseni lukiossa, kun sellainen tuli Saloon). Lukioiässä aloin saada itse ostaa vaatteeni, ja niitäkin valittiin kyllä huolella, kaveriporukalla oltiin liikkeellä.
Kai tuo vähän riippui perheen tulotasosta (meillä ihan keskiluokkaista, en ollut rikkaasta perheestä) ja asuinpaikastakin.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin kyllä. Olen syntynyt vuonna 1974 ja asunut lapsuuteni/nuoruuteni pk-seudulla. Ostoskeskuksia käytiin kiertelemässä kavereiden kanssa ihan säännöllisesti, joskus muistan äitinikin olleen mukana.
Olen syntynyt samana vuonna, ja asuin teinivuoteni stadissa. Olen pihistä perheestä, enkä muista meidän shoppaileen sanan siinä merkityksessä kuin mitä se tänä päivänä tarkoittaa. Toki joskus ostettiin tarroja tai huulipuna, mutta vaatteita en ennen täysikäisyyttäni muista yksin paria poikkeusta lukuunottamatta ostaneeni. "Kaikilla" oli pilottitakki, olin tosi iloinen ,kun sain seppälän version samasta takista...olihan se melkein sama. Käytin serkkujen vanhoja farkkuja ja isoveljen vaatteita. En osannut hävetä niitä ennen kuin ehkä kasiluokkalaisena.
Minulla ei silti ollut huono itsetunto, eikä minua kiusattu. Urheilin kovasti ja kilpailin ,ja pärjäsin, joten pukeutuessani olin "ihan sama mitä muut sanoo"-linjalla.
Muistan, kun Forumin kauppakeskus oli ihan uusi ja mentiin sinne kaverin kanssa ihan kiltisti pastellinvärisissä seppälän toppatakeissamme pyörimään. Ei meillä ollut rahaa kahville mennä, eikä silloin kai sellaista kahvilakulttuuria oikein ollutkaan. Kuitenkin, vartija ajoi meidät Forumista ulos, syynä se, että kuulemma haahuilimme siellä ilman aikomustakaan ostaa mitään. :D Tätä muistelen joskus kun näen nykypäivän ostoshelvettien oleilu- ja sohvaryhmiä, joissa hengailee joutilaita nuoria. Nykyään kai nuoriso rahtaa (vanhempiensa) rahat kauppaan.
Seitsemäntoistavuotiaana pääsin vaihtoon jenkkeihin, ja ostin sieltä leviksen 501:set. Silloin tunsin olevani todella, todella cool, kun palasin Suomeen.
No lähinnä käytiin katsomassa tavaroita. Sitten ostettiin just jotain kyniä ja kumeja, ja pinnejä ja hiuslenksuja.
Mulle vaatteet osti äiti, itse en saanut valita.