Käytiinkö 70/80 -luvuilla syntyneiden nuoruudessa shoppailemassa?

Muutaman kerran vuodessa mentiin Hgin keskustaan ja ostettiin kaikki tarpeelliset vaatteet ja kengät. Pari tonnia meni helposti. Sitten tarpeen mukasn täsmäiskuja jonkun tarvittavan tuotteen perään. Pienenä kierroksella käytiin myös Tiimarissa.

Ap on väärässä. Vaatteita ostettiin huvin vuoksi ja oikean merkin perusteella. 80-luku varsinkin on jäänyt historiaan ns. juppikulttuurin vuoksi.

Olen köyhästä perheestä 80-luvulla syntynyt ja kyllä mun nuoruudessa silti käytiin shoppailemassa. Rahaa ei ollut kovin paljoa, minkä vuoksi homma jäi usein vaan ikkunashoppailuun ja tavaroiden katsomiseen (ja suunnitteluun siitä, mitä ostaa sitten kun on rahaa), mutta kyllä välillä tuli ostettuakin jotain pientä: Tiimarista pikkukrääsää, Seppälästä halpa kosmetiikkatuotte tai koru jne.

Rolex, Lacoste, Adidas, Nike, Levi's.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin köyhä lapsi 80- ja 90-luvulla ja täysin eri mieltä kuluttamisen merkityksestä. Muistaako kukaan, kuinka tärkeitä oli oikean merkkiset vaatteet? 90-luvun alussa kaikilla esim. piti olla levikset jalassa vaikka ne oli törkeän hintaisia. Itselläni ei ollut ja siitä kärsin.

Joo, se merkkien käyttäminen oli joko on tai off. Itse yritin olla käyttämättä merkkejä (ja myönnän, toin sen aika selvästi esille) Täysosuma oli, kun sisko toi Englannista sekunda-Levikset, jotka maksoivat oikeasti vain puolet siitä mitä uudet Suomessa. Ne olivat aidot, mutta siinä nahkalätkässä oli leima "IRREGULATE". Ne olivat levikset, jotka "suostuin" vetämään jalkaan, vaikka salaa mielessäni olin "coolimpi" kuin tuo "mainstream"-porukka. Nyt kun ajattelee, niin taisin olla pahemman luokan hipster.

Ei usein, mutta välillä. Seppälä oli ysärillä kova sana! Pikkukaupungin teinille siis, ehkä suuremmissa kaupungeissa oli parempi tarjonta.. Ja  kun mieleinen vaate oli löydetty, ei jääty keskustaan pyörimään vaan suunnattiin kotiin. Kahviloissa ei tullut mieleenkään istuksia.

Mihin tarpeeseen oli purjehduskengät, permanentti, kreppirauta, merkkifarkut, iso rannekello (digitaalinäytöllä!), pinkki huulipuna ja sininen luomiväri? Entä kuukengät, Kanarian matkat, jättikokoiset hiusdonitsit, kivipestyt farkut, farkkutakki, lappuhaalarit, mokkanahkatakki, intiaanihapsuvaatteet jne? Tässä nyt jotain, mitä omasta nuoruudesta muistan. En nyt sanoisi niiden olleen kaikkien tarpeellisia tai välttämättömiä kuten ap väittää eikä edes aina kovin halpoja.

Ensimmäinen kerta kun kävin 'shoppailemassa' oli koulun aloitus. Minulle ostettiin koulureppu, punainen nahkareppu. Sitä ennen minulla oli aina veljien vanhat vaatteet, lelut, pyörät yms. Toinen oma asia joka minulle ostettiin oli tyttöjen pitkikset. Koulussa kiusattiin liikuntatunnilla vaatteiden vaihdossa kun käytin veljien vanhoja pitkiä kalsareita. Jouduin tappeluun ja jälki-istuntoon. Koulu ratkaisi kiusaamisen käskemällä äitiä ostamaan minulle tyttöjen alusvaatteet.

Tiimari oli minullekin ensimmäinen paikka jossa kävin kavereiden kanssa shoppailemassa. Olin joku neljän viidesluokkalainen ja Tiimari oli taivas. Pääsin seiskalla taxvärkki päiväksi töihin Tiimariin ja pahin innostus laantui.

Kauppakeskuksessa kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa. Käytiin lukioaikana kaveriporukalla päiväristeilyllä. Silloin myytiin vielä kansipaikkamatkoja ilman hyttiä.

Muutenkin tavaramäärä oli paljon vähäisempi kuin nykyään. Kun muutin omilleni 80-luvun lopulla niin muutin bussilla. Koko omaisuuteni mahtui reppuun ja urheilukassiin.

Käytiin kyllä. Olen syntynyt vuonna 1974 ja asunut lapsuuteni/nuoruuteni pk-seudulla. Ostoskeskuksia käytiin kiertelemässä kavereiden kanssa ihan säännöllisesti, joskus muistan äitinikin olleen mukana. 

olen syntynyt 1980 ja koska nuoruudessani ei ollut HenkkaMaukan kaltaisia halpisliikkeitä, sitä ei tosiaan shoppiltu vaatteita joka viikko vaan vanhemmat antoivat uusiin farkkuihin rahaa sitten, kun sellaiset tarvitsi!

Vaatteita myös tilattiin paljon Anttilasta

Eniten "shoppailtiin" Tiimarasti kyniä ja kumeja.. ja jälkeenpäin mentiin kirjastoon kuuntelemaan levyjä ja jakamaan Fazerin sininen .D Ei todellakaan istuttu kahviloissa latte nokan alla!

Toki käytiin. Seppälää muodikkaampien ketjuliikkeiden puuttuessa valikoimaa oli pikkukaupungissa vielä 90-luvun lopulla kyllä aika vähän, ja rahaakin oli teininä niin vähän, että lähes aina tuli vain katseltua tai ostettua korkeintaan jotain hyvin pientä. Rikkaiden perheiden lapset varmaan jaksoivat shoppailla ihan vaatteita säännöllisesti niistä vähistä muotivaatteita myyvistä liikkeistä, ja lomalla suuntasivat shoppailemaan isompiin kaupunkeihin.

1977 olen syntynyt. Jatkuvastihan sitä kaupoissa luuhattiin, vaikkei mitään ostettukaan. Jokainen tiesi pikkukaupungissa, mikä luokkakaverin vaate oli Seppälästä ja mikä Anttilasta. Leviksistäkin tiirattiin, olivatko ne farkkukaupasta vai Anttilasta.

Yläasteen lopulla/lukiossa sitten löysin kirpparit ja aloin erilaiseksi nuoreksi. Näin miettien sen ajan valikoimia ei mikään ihme.

Olen 80-luvun turkulaisnuori, ja me kävimme shoppailemassa Tukholmassa. Kotiin tultiin kädet täynnä ostoskasseja mm. H&M:ltä ja Din Skosta. Tuolloin ei laivoilla ollut ikärajojakaan.

Ei käyty. Perheelläni ei ollut rahaa ostaa mitään turhaa ja sama tilanne oli kavereidenkin perheellä. Jos jotain piti tai pystyi ostamaan niin siihen piti säästää etukäteen ja sitten mennä ostamaan se. Turhaa kaupassa pyörimistä emme harrastaneet.

Käytiin, kerran vuodessa! Junalla mentiin lähikaupunkiin kesäloman viimeisellä viikolla ja kesätyörahoilla ostettiin pari uutta vaatetta, Body Shopista jotain pientä ja käytiin syömässä ranskiksia ja pehmistä.

Minä kävin, 7 0-luvun puolessa välissä, asuttiin maalla, mutta vanhemmat oli kaupugissa töissä. Kesälomalla pääsi ainakin kerran koko päiväksi kaupunkiin vaatteita ja kaikkea kivaa ostamaan, toisen kerran ennen koulujen alkua kouluvaatteita.

Ilmeisesti olin tarkka ja hyvä ostaja, sillä äiti antoi oman kukkaronsa, jossa voi olla monta sataa markkaa rahaa, oletan äidin kuukauden palkka.

Äiti sanoi aina miten paljon rahaa oli eli tiesi miten paljon kulutin.

Kuulostaa ehkä rikkaan kakaran touhulta, mutta hyvin pieni palkkaisia vahemmat oli, jälkeen päin olen ymmärtnyt, että isän palkalla elettiin, äidin palkka säästettiin ja joskus sitten saatiin tuollaista extraa

Body Shopin olinkin unohtanut. Siellä käytiin usein nuuskimassa eri tuoksuista käsivoiteita, kylpykuulia ja shampoota. Kaikkien pikkutyttöjen suosikkikauppa.

Kyllä Turun Hansakortteli oli olemassa jo 90-luvulla ;) ja siellä oli vaikka mitä nuorisolle suunnattua liikettäkin, karkkikauppojakin kolme!  Tänne tultiin kauempaakin shoppailureissulle. Joku sanoi ettei ollut ostareita...

Itäkeskus oli myös Helsingissä. Siellä oleskeltiin paljon.

78 syntynyt ja Helsingissä suurimman osan nuoruutta asunut vastaa. Ei me käyty missään shoppailemassa sinänsä. Joo, joskus hengattiin kaupungilla ja mentiin kavereiden kanssa Mäkkiin. Vaatteet ostin äidin kanssa harkiten ja niin tekivät kaveritkin. Omilla kesätyörahoilla 15+ vuotiaana ostelin välillä Stockalta meikkejä. Ihan lapsena kävin Tiimarissa enimmäkseen katselemassa.

Eli ainakaan itsellä ja kavereilla ollut mitään shoppailukulttuuria. Enemmän hengattiin esim Kaivarissa.