Lue keskustelun säännöt.
Käytiinkö 70/80 -luvuilla syntyneiden nuoruudessa shoppailemassa?
02.07.2017 |
Mä en ainakaan muista, että koskaan olisin käynyt. Tuntuu että oma 2000-luvulla syntynyt teinini on jatkuvasti menossa.
Kommentit (119)
Olin tässä yhtenä päivänä kaupungilla 13v tytärpuoleni kanssa ja kyllä tuli ihan muumio-olo, kun tyttö tilasi kahvilassa "laten soijamaitoon kirsikkasiirapilla", itse mutisin että" kahvi vain kiitos . "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun yksi lähti ostamaan esim. farkkuja, me kaverit menimme mukaan. Ei puhuttu shoppailusta, vaan kauppojen kiertelystä. Ja kahvilla tai syömässä ei juurikaan käyty, korkeintaan ostettiin sipsipussi ja syötiin porukalla torinaidalla istuen! Yritän tässä nyt muistella, mitä vaateliikkeitä Mikkelissä oli 90-luvulla.. Carsonin nuortevaate-osasto ainakin . Vähäinen tarjonta ja kallista, ei päästy HM:n alerekkejä penkomaan :D
Kotiin tulivat Anttilan sekä Elloksen kuvastot, niistä tilattiin vaatteita koko perheelle . Eräs luokkakaveri oli Helsingissä käydessään ostanut Deg.. Dez.. mikä hitto se merkki nyt oli? No kuitenkin, upean hapsunahkarotsin jota kaikki ihmeteltiin ja hiplailtiin !
Varsinaista shoppailua aloin harrastaa sitten ysärin vedellessä viimeisiään, siinä 98-99. Koluttiin parhaan kaverin kanssa Seppälä sekä kirppis läpi ja mentiin sen jälkeen mäkkiin jätskille.
T.vm80
Kaveri oli varmaan käynyt Decadenzen kaupassa. Niillä oli myös postimyyntiä ja mm. Tampereella oli samantapaisia liikkeitä. Jotain punk- ja goottihenkistä vaatetta tyyliin korsetteja, solkikenkiä ja niittikoruja.
Juu. Haaparannan safkaa piti shopata, kun oli halpaa. Ukko kuskasi ja ohjeisti missä kaupassa piti käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yksi lähti ostamaan esim. farkkuja, me kaverit menimme mukaan. Ei puhuttu shoppailusta, vaan kauppojen kiertelystä. Ja kahvilla tai syömässä ei juurikaan käyty, korkeintaan ostettiin sipsipussi ja syötiin porukalla torinaidalla istuen! Yritän tässä nyt muistella, mitä vaateliikkeitä Mikkelissä oli 90-luvulla.. Carsonin nuortevaate-osasto ainakin . Vähäinen tarjonta ja kallista, ei päästy HM:n alerekkejä penkomaan :D
Kotiin tulivat Anttilan sekä Elloksen kuvastot, niistä tilattiin vaatteita koko perheelle . Eräs luokkakaveri oli Helsingissä käydessään ostanut Deg.. Dez.. mikä hitto se merkki nyt oli? No kuitenkin, upean hapsunahkarotsin jota kaikki ihmeteltiin ja hiplailtiin !
Varsinaista shoppailua aloin harrastaa sitten ysärin vedellessä viimeisiään, siinä 98-99. Koluttiin parhaan kaverin kanssa Seppälä sekä kirppis läpi ja mentiin sen jälkeen mäkkiin jätskille.
T.vm80
Kaveri oli varmaan käynyt Decadenzen kaupassa. Niillä oli myös postimyyntiä ja mm. Tampereella oli samantapaisia liikkeitä. Jotain punk- ja goottihenkistä vaatetta tyyliin korsetteja, solkikenkiä ja niittikoruja.
Sehän se oli, kiitos! :)
Olem syntynyt 60-luvulla ja shoppasin paljon enemmän kuin nämä teinini. Kaisaniemenkatu oli silloin minun nuoruudessani se must. Mic Mac ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin huvikseen "shoppailemassa" Tiimarista kyniä, kumeja ja tarroja kympillä. Nykyisin käydään shoppailemassa vaatteita kymmenillä jopa sadalla eurolla aika usein tarpeettomasti. Ennen mentiin ostamaan vaatteita vaan tarpeeseen.
ap
Hahahah! Täällä 80-luvun teini pyyhkii silmäkulmiaan naurusta!
Joka viikonloppu mentiin diskoon tms ja sitä ennen shoppailtiin vähintään yksi vaate, jotain meikkejä, koruja ja tuoksuja. Sekä levyjä (jep, vinyylejä selattiin kaupoissa), lehtiä ja herkkuja. Sitten tankattiin 20 markalla bensaa autoon, ajeltiin rallia, syötiin suklaata autossa ja illalla tanssimaan uudet vaatteet päällä ja valkoinen helmiäishuulipuna tarkasti huulilla.
Ristus. Miten rikkaasta perheestä olit? Liftaamalla tanssipaikoille, jopa talvipakkasella. Vaatteita tehtiin itse ja vaihdeltiin kavereiden kanssa. Varmasti olisimme käyneet kirpparilla, jos paikkakunnalla olisi ollut.
Yh-äiti olisi tapaillut sydänalaansa, jos olisimme menneet "shoppailemaan". Kotipaikkakunta oli pieni maalaispitäjä enkä oikein muista, että tuota shoppailu-kulttuuria niin olikaan. Muistan yläasteelaisena miten monilla oli samanlaiset samasta kaupasta ostetut satiinitakit, tennarit, farkut. Varakkaampien perheiden lapsilla oli ehkä kalliimpia kuteita mutta harvoinpa heilläkään oli mitään uusia vaatteita. Lp-levyn sai joululahjaksi Suomalaisesta Kirjakerhosta.
C-kasetit eivät onneksi maksaneet hirveitä kun äänitti itse radiosta musiikkinsa. Luokkatoverilla on cd-levyjä ja kyllä sitä ihmeteltiin!
Kyllä käytiin. Olen syntynyt vuonna 1986 Espoossa. Kavereiden kanssa kierreltiin kauppoja Helsingissä, kun Sellon ja Ison Omenan kauppakeskuksia ei vielä ollut. Nuorempana kirja- ja askartelutarvikekauppoja: Tiimari, Suomalainen, Akateeminen ja Forumin Idea. Tämä n. 11-12-vuotiaana. Sen jälkeen alettiin kiertää H&M:ää ja muita siihen aikaan melko uusia nuorten vaatekauppoja. Vaatteiden lisäksi joitain meikkejä ja asusteita. Kirjakaupatkaan eivät tosin jääneet.
En päässyt kovinkaan usein, ja asuttiin myös n. 45min matkan päässä Helsingin keskustasta, mutta käytiin shoppailemassa ja tiedettiin, mitä se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käyty. Kavereiden kanssa soviteltiin kalliita aikuisten vaatteita huumorimielessä. Käyttövaatteet ostettiin äidin kanssa, kun tuli tarve vaatteille. Kauppoihin ei menty tekemään heräteostoksia koskaan. Ei esimerkiksi ostettu useaa takkia, tai montaa erilaista neuletta. Kenkiäkin oli vain yhdet käytössä per vuodenaika. Paitsi kesällä myös sandaalit.
Synnyin -79 ja asuin lapsena 80-luvun alun Helsingissä. Itse en shoppaillut, mutta kun olin kotona äidin hoidossa kierrettiin usein kaupungilla vaatekauppoja. Käytiin ainakin Pukevassa ja Stockmannilla, ja syömässä leivos kahviossa. Lisäksi äiti kiersi sellaisia Saiturin pörssin tyyppisiä krääsäkauppoja joita siihen aikaan oli. Mitä niitä nyt oli: Aholaitaa ja sen sellaista. Hyllyt lattiasta kattoon shampoita ym.
Myöhemmin perhe muutti maalle. Silloin ei enää shoppailtu, mutta kyläkaupasta sai käydä ostamassa viikkorahoilla karkkia. Sitten kyläkauppa lakkautettiin. Vaate- ja muut ostokset tehtiin läheisen pikkukaupungin Anttilassa ja Cittarissa. Oli siellä Sokoskin, ja ja pari muuta oikeaa vaatekauppaa (Seppälä? Valioasu? Vaatehuone?) Sokoksella ei mielestäni koskaan käyty, se oli kai liian kallis. Kun tuli lama ei ostettu juuri mitään uusia vaatteita, mutta äiti joutui työttömäksi ja harrasti kirppareita. Reissun aikana käytiin myös jossain kahvilassa.
Itse en ole oppinut shoppailemaan kuin vasta 2000-luvulla. Nuorena kaupungilla käytiin harvoin koska busimatkat vaatimat muutaman kilometrin kävelyn ja busseja meni pari kappaletta päivässä. Jos oli rahaa en kuluttanut sitä vaatteisiin vaan harrastustarvikkeisiin. Opiskelijana kituutin opintotuella vanhoissa kotoa saaduissa markettiryysyissä. Pari kertaa oli pakko ostaa uudet kengät. Rahaa alkoi olemaan vasta kun pääsin työelämään ja silloin oli mahdollisuus shoppailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kuinka outo aloitus!! Todellakin kävin shoppailemassa! Olen syntynyt vuonna 1971 ja aloin shoppailla 1980-luvun puolivälissä, kun oli ns omaa rahaa. Muistan, että lukioaikoina shoppailin erittäin paljon vaatteita, kenkiä, koruja ja meikkejä. Kävin töissä ja sain vanhemmiltani kuukausirahaa.
Suomen toiseksi suurin kaupunki, hyvä alue, ja ei shoppailtu. Ihan tarpeeseen esim. vaatteita käytiin ostamassa.
Jotku pienet askartelu ja penaalijutut sitten eri asia. Ehkä niitä, muttei kovin paljon niitäkään. Kiiltokuvat olivat myös pop.
Sanoisin, että kuluttaminen on todellakin kiihtynyt ja shopataan ajanvietteeksi ja huvinvuoksi. Eipä ihme että maapallo saastuu, kun halvalla pitää saada krääsää.
Itse en halpamyymälöiden kauhean hajuisia vaatteita päälleni panisi, hyi olkoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että jotkut väittää ettei ollut tapana vaikka tässä ketjussa on moneen kertaan kerrottu shoppailureissuista 80- ja 90-luvuilla.
No meillä ei ollut tapana. Ehkä jossain isommissa kaupungeissa, missä oli jotain ostettavaakin. Suomi oli vähän erilainen tuolloin, ei menty bussilla Helsinkiin ihan noin vain. Ketjuliikkeitä oli silloin Anttila ja seppälä, eikä ollut monen sadan kilometrin säteellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
71 syntynyt kirjoitti:
Ensimmäinen kerta kun kävin 'shoppailemassa' oli koulun aloitus. Minulle ostettiin koulureppu, punainen nahkareppu. Sitä ennen minulla oli aina veljien vanhat vaatteet, lelut, pyörät yms. Toinen oma asia joka minulle ostettiin oli tyttöjen pitkikset. Koulussa kiusattiin liikuntatunnilla vaatteiden vaihdossa kun käytin veljien vanhoja pitkiä kalsareita. Jouduin tappeluun ja jälki-istuntoon. Koulu ratkaisi kiusaamisen käskemällä äitiä ostamaan minulle tyttöjen alusvaatteet.
Tiimari oli minullekin ensimmäinen paikka jossa kävin kavereiden kanssa shoppailemassa. Olin joku neljän viidesluokkalainen ja Tiimari oli taivas. Pääsin seiskalla taxvärkki päiväksi töihin Tiimariin ja pahin innostus laantui.
Kauppakeskuksessa kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa. Käytiin lukioaikana kaveriporukalla päiväristeilyllä. Silloin myytiin vielä kansipaikkamatkoja ilman hyttiä.
Muutenkin tavaramäärä oli paljon vähäisempi kuin nykyään. Kun muutin omilleni 80-luvun lopulla niin muutin bussilla. Koko omaisuuteni mahtui reppuun ja urheilukassiin.
Kuulostaa tutulta😣🙂 tosin sain siskojen vanhat jotka oli hippilahkeiset, kapeat olisi pitänyt olla. Ensimmäiset uudet vaatteet sain kouluun mennessä (1 paita ja housut)
Perheemme oli hyvin toimeentuleva, silloin ei vain ollut niin tapana vaatteilla koreilu.Minusta tuo ap:n tarina kuulostaa karmaisevalta - millainen äiti pakottaa tytön pukeutumaan miesten kalsareihin ja laittaa sitten kouluun?
Ap ei ollut tuota veljen kalsarit -juttua kirjoittanut. Mut kyllä kuitenkin ihan lapsena käytin isoveljeltä pieneksi jääneet vaatteet.
Niin ja joku sen sanoikin, silloin käytiin kaupungilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, joulun alla isän kanssa naapurikaupungissa lahjoja hakemassa ja Keskisellä kerran kesässä.
Olen jo 60-luvulla syntynyt, mutta käytiin. Ensin J:kylästä Helsingissä ja myöhemmin Tukholmassa. Muistan ikuisesti kun ostin ekoilla kesätyörahoilla bootsit Billy´s Gangistä. Viininpunaista nahkaa ja harmaat mokkavarret, Niin makeet, rakastin niitä! Ne oli lattialla sängyn vieressä kun nukuin. Maksoi 500 mk, eli yli viikon bruttopalkan. Ihanat!
Tänne Tukholmaan muutettuani shoppailin Lontoossa 90-luvulla ja nyt 5-kymppisenä Berliinissä. Tykkäisin Lontoosta oikeestaan enemmän vieläkin, mutta raha ratkaisee. Lontoo on paljon kalliimpi ja hotellien taso huono, eli ne on hirveitä lääviä. Berliinissä joku 4* hotelli maksaa ehkä 60-70 eur / yö. Ja shoppailu on halpaa! Sinne taas 4 viikon päästä, käyn siellä 2-3 kertaa vuodessa.
-80 kävi alle kouluikäisenä jo viikkorahoillaan pyörällä lähimmällä huoltoasemalla. Kysyin joka ikinen kerta kympin seteli kädessä: Mitä tällä saa? Ja huoltikan pitäjä aina esitteli jotain kivaa mistä tiesi mun pitävän, useimmiten hubba bubbaa.
Yläasteella kyllä notkuttiin kylillä, se raha mitä oli meni johonkin herkkuihin varmaan lähinnä, berliinin munkkeja ostelttiin ruokkiksella lähikaupasta.
Että joo, ei puhuttu shoppailusta, käytiin vaan "kylillä".
Olen syntynyt 60-luvulla ja kyllä minä kävin kavereiden kanssa 80-luvun alussa shoppailemassa. Kotikaupunki oli pieni, mutta kyllä täältä juna ja bussi kulki isompiin kaupunkeihin. Lapsuudenkodissa asuessa en shoppailureissuja muualle tehnyt, kun rahaa ei ollut kovin paljoa eikä vanhemmat hyväksyneet, mutta sen jälkeen kylläkin.
Olen syntynyt 71 ja asuin pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut kuin ruokakauppoja ja yksi halpahalli. Sieltä halpahallistakin löytyi kaikenlaista ostettavaa, etenkin vaatteita ja meikkejä, esim. Anytimea. Tyhjiä c-kasettejakin ostettiin varmaan juuri sieltä.
Pääasiassa piti kuitenkin reissata 50 kilometrin päähän Tampereelle, jos tarvitsi tai halusi jotain uutta, ja sinne mentiin joko vanhempien kyydillä tai kaverin kanssa bussilla. Tampereella käytiin etenkin Seppälässä ja MicMacissa vaateostoksilla, Anttilassa ja Sokoksella, Epe'sissä ostamassa suosikkibändien kasetteja ja Mäkkärissä syömässä. Koskikeskuskin rakennettiin jo 1988, ja se lisäsi shoppailuvalikoimaa ja -mukavuutta, kun saman katon alla oli paljon vaihtoehtoja. Kenkiä ostettiin milloin mistäkin kenkäkaupasta, joskus Citymarketistakin, missä käytiin lähinnä vanhempien kanssa.
Ei käyty tietenkään. Vapaa-ajalla virkattiin patalappuja ja väännettiin saunavihtoja aitan takana.
Kun yksi lähti ostamaan esim. farkkuja, me kaverit menimme mukaan. Ei puhuttu shoppailusta, vaan kauppojen kiertelystä. Ja kahvilla tai syömässä ei juurikaan käyty, korkeintaan ostettiin sipsipussi ja syötiin porukalla torinaidalla istuen! Yritän tässä nyt muistella, mitä vaateliikkeitä Mikkelissä oli 90-luvulla.. Carsonin nuortevaate-osasto ainakin . Vähäinen tarjonta ja kallista, ei päästy HM:n alerekkejä penkomaan :D
Kotiin tulivat Anttilan sekä Elloksen kuvastot, niistä tilattiin vaatteita koko perheelle . Eräs luokkakaveri oli Helsingissä käydessään ostanut Deg.. Dez.. mikä hitto se merkki nyt oli? No kuitenkin, upean hapsunahkarotsin jota kaikki ihmeteltiin ja hiplailtiin !
Varsinaista shoppailua aloin harrastaa sitten ysärin vedellessä viimeisiään, siinä 98-99. Koluttiin parhaan kaverin kanssa Seppälä sekä kirppis läpi ja mentiin sen jälkeen mäkkiin jätskille.
T.vm80