Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lääkärit ihmeissään nykynuorten menosta: Sairauslomalle pitää päästä ”kissan kuolemasta”
Kommentit (267)
En lukenut koko ketjua, joten ehkä samaa asiaa. Mutta surussa parasta on, että koko elämä ei hajoa, vaan jää jotain tuttua ja turvallista, rutiinit. Kuten työ. Itse en ollut yhtenäkään päivänä eron takia pois töistä. Päinvastoin helpotti, kun oli muuta ajateltavaa, ja elämä soljui eteenpäin tutussa uomassaan, vaikka yksityiselämässäni oli menossa henkilökohtainen katastrofi. Silloin jos koska tarvitsee turvaa, vaikka sitten työstä.
Ehkä surun takia saikuttajat ei sure niin voimakkaasti, että tarvitsisivat työtä. Vaan pärjäävät hyvin kotona yksikseen ja ottavat siksi saikkua kun kerran on hyvä syy? Toki, on töitä joissa ei voi esiintyä itkuisena. Kuten asiakaspalvelussa. Silloin voi kysyä, onko jotain muuta hommaa, tai olla pois. Mutta lähtökohtaisesti en ymmärrä sitä, että kun ihmisellä on muutenkin raskasta, niin pitää vielä eristää hänet yksin kotiin. Sillä ei parane masennus, eikä sillä helpota suru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
L.Garavito kirjoitti:
Ei ole kaupan TES, eikä sinulle kuulu, mistä TES:stä on kyse. Myyjähän sinä olet. Ei ole mitään muuta syytä tuntea kaupan alan TES:siä.
esimies
Ainakin apteekilla on TESissä se lauseke.
En ymmärrä, miksi tätä pitää salailalla. TESit ovat julkista tietoa.
Ei ole kyse salailusta, mutta mielestäni asia ei kuulu tänne. Mutta onneksi olkoon, kyse on apteekkien farmaseuttisen ja teknisen henkilökunnan työehtosopimuksista. Molempien TES:stä voi löytää nuo lauseet.
esimies
Ihan saman pamin kanssa siis rustattu samat lauseet.
Sinusta tekee huvitavan tuo esimies toisto. Olet yhden nakkikieskin esimie. Minä olen esimiesten esimie. Enkä koe tarvetta sitä täällä toistaa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden tulisi jämäköityä. Jos joku haluaa suruunsa sairauslomaa, niin pitää opetella sanomaan, että kirjoitan palkatonta eli olet työkyvytön, mutta et sellaisesta syystä, että saisit palkkaa.
Juuri näin. Asia pitää tehdä selväksi jo lääkärin vastaanotolla, ettei siitä tarvitse riidellä työpaikalla. Samat säännöt kaikille.
Miten voi olla näin vaikea ymmärtää, että ihmiset reagoivat suruun eri tavoilla? Toiselle työ voi olla pelastus, toiselta lähtee henki.
Työpaikoilla riidellään aika monestakin asiasta. Ihan oikeusasiamiehen yrittäessä sovitella, yleensä turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei vaadittu kassahenkilöitä hymyilemään alvariinsa suu korvissa ja hokemaan asiakkaille tyhjänpäiväisyyksiä. Jos 70-luvulla oli huono päivä, ei tarvinnut olla suu korvissa. Jos nyt olet totinen työpaikalla, tulee noottia. Työn henkinen vaativuus on ajoittain kohtuuttoman epäinhimillistä. Se ei ota huomioon, että työntekijä on ihminen, ei robotti.
Näin juuri, ja tämä tutkimuksessa otettiinkin esille. Työn luonne on muuttunut paljon suorituskeskeisemmäksi ja vaatii henkistä läsnäoloa ja vakaata mielentilaa. Vastavuoroisesti työ taas kuormittaa henkisesti paljon enemmän näillä vaatimuksillaan. Useat ovat herkemmässä mielentilassa jo jouduttuaan pitämään aivojaan jatkuvalla ylikäynnillä tuntikaupalla. Samaten asiakaspalvelu ja sosiaalinen kanssakäynti on yhä useammassa ammatissa tärkeä osa jokapäiväistä työtä. Varmaan joskus 70-luvulla on ollut helpompi itkeskellä liukuhihnan ääressä tehtaalla jos on itketty ollenkaan, kun ei kenenkään elämässä silloin tapahtunut oikeastaan mitään ja joku päivä kuoli joku. Työelämä on muuttunut valtavasti viimeisen 20-30 vuoden aikana, harmi että asenteet, käytännöt ja lait eivät.
Mietin kyllä aina että missä näitä pahamaineisia turhasta saikuttajia on kun suomalaisten asenne työntekoon on se kieroutunut "töihin vaikka pää kainalossa". Jatkuvasti tälläkin palstalla uraohjukset tuomitsevat kuumeen tai vatsataudin takia saikuttajia ja kehuskelevat menneensä töihin keuhkokuumeessakin "muutaman buranan voimin" koska kyllähän nyt töitä täytyy tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako naapurin kuolemasta pyytää, tai ystävän? Seurustelukumppanin? Tarvitseeko tuoda todistus?
Oman alasi työehtosopimuksessa on lueteltu ne läheiset, joiden kuoleman takia voi saada palkallista lomaa. Yleisesti ottaen naapurin tai ystävän kuolema ei ole palkanmaksun peruste poissaolon aikana. Seurustelukumppanin kuolema vain, jos on avoliitossa.
esimies
Näinhän se Tessin mukaan menee, mutta jotenkin hölmöä että jokin pykälä tai laki määrää/määrittelee kenen kanssa olet läheisin. Jollekin oma vanhempi voi olla hyvin etäinen ja taas naapuri tai kaveri se kaikkein tärkein. Tuossakin pitäisi tulla muutos, että työntekijä itse määrittelisi jaksaako olla surun keskellä töissä. Näinä pienipalkkaisina pätkätyöaikoina kun ei kukaan varmasti turhaan saikuttele. Yksinäiselle ihmiselle kissakin voi olla kaikki kaikessa. Ja kaikki ei ole karaistuneita ja kokeneita, nuorelle se lemmikin kuolema voi olla ensikosketus kuolemaan ylipäätään. Itse olen jo keski-ikäinen ihminen ja olin töissä isäni kuoleman jälkeen, muutaman päivän jälkeen ja se oli RASKASTA mutta työtilanne pakotti töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako naapurin kuolemasta pyytää, tai ystävän? Seurustelukumppanin? Tarvitseeko tuoda todistus?
Oman alasi työehtosopimuksessa on lueteltu ne läheiset, joiden kuoleman takia voi saada palkallista lomaa. Yleisesti ottaen naapurin tai ystävän kuolema ei ole palkanmaksun peruste poissaolon aikana. Seurustelukumppanin kuolema vain, jos on avoliitossa.
esimies
Niin se on palkallinen vapaa. Sairausloma äkillisen stressireaktion takia on ihan eri asia. Olen itsekin esimies, ja kyllä se näin on, että äkillisestä stressireaktiosta tai ei-elimellisestä unettomuudesta kirjoitetut sairauslomat ovat kasvaneet. Lääkärit kirjoittavat, ja vaikea on todistaa, ettei jonkun stressireaktio ole sairausloman palkanmaksuperuste.
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, että surettaa, mutta että on työkyvytön. Höh!
Riippuu täysin työstä. Itse olen huomannut, että esim. tehdastyössä, missä ei tarvitse olla koko ajan hymyilevänä aspana voi olla hyvinkin, vaikka olisi mummo kuollut. Vaan kun tehtävät ovat vaikka pelkästään asiakkaiden palvelemista ja juttelua niin itseään ei pysty kasaamaan koko ajan ässäkuntoon. Mikään ei ole kauheampaa kuin purskahtaa itkuun kesken asiakaspalvelutilannetta. Se on sekä aspalle, että sille asiakkaalle todella ahdistavaa.
Ja kyllä toiset kiintyvät kissoihin, koiriin, hevosin ym aika paljonkin. Oma isäni, teurastaja, oli kaksi päivää melko sekaisin kun hevosensa kuoli yllättäen. Ei kai siinä mitään väärää ole? Erikoisempaa minusta on syyllistää ihmisiä siitä, että surevat menetyksiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei vaadittu kassahenkilöitä hymyilemään alvariinsa suu korvissa ja hokemaan asiakkaille tyhjänpäiväisyyksiä. Jos 70-luvulla oli huono päivä, ei tarvinnut olla suu korvissa. Jos nyt olet totinen työpaikalla, tulee noottia. Työn henkinen vaativuus on ajoittain kohtuuttoman epäinhimillistä. Se ei ota huomioon, että työntekijä on ihminen, ei robotti.
Näin juuri, ja tämä tutkimuksessa otettiinkin esille. Työn luonne on muuttunut paljon suorituskeskeisemmäksi ja vaatii henkistä läsnäoloa ja vakaata mielentilaa. Vastavuoroisesti työ taas kuormittaa henkisesti paljon enemmän näillä vaatimuksillaan. Useat ovat herkemmässä mielentilassa jo jouduttuaan pitämään aivojaan jatkuvalla ylikäynnillä tuntikaupalla. Samaten asiakaspalvelu ja sosiaalinen kanssakäynti on yhä useammassa ammatissa tärkeä osa jokapäiväistä työtä. Varmaan joskus 70-luvulla on ollut helpompi itkeskellä liukuhihnan ääressä tehtaalla jos on itketty ollenkaan, kun ei kenenkään elämässä silloin tapahtunut oikeastaan mitään ja joku päivä kuoli joku. Työelämä on muuttunut valtavasti viimeisen 20-30 vuoden aikana, harmi että asenteet, käytännöt ja lait eivät.
Mietin kyllä aina että missä näitä pahamaineisia turhasta saikuttajia on kun suomalaisten asenne työntekoon on se kieroutunut "töihin vaikka pää kainalossa". Jatkuvasti tälläkin palstalla uraohjukset tuomitsevat kuumeen tai vatsataudin takia saikuttajia ja kehuskelevat menneensä töihin keuhkokuumeessakin "muutaman buranan voimin" koska kyllähän nyt töitä täytyy tehdä!
TÄMÄ! Hieno kommentti!
Tämä on tätä nykyaikaa. Jos niillä on parisuhde kissojensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan syyllistä ihmisiä suremisesta. Jokaisella on lupa tunteisiin. Mutta olen sitä mieltä, että ei työnantajan tarvitse joutua maksamaan palkkaa tekemättömästä työstä sen vuoksi, että joltain on lemmikki tai sukulainen kuollut.
Useimmissa työehtosopimuksissa lähiomaisen hautajaiset sen sijaan on palkallinen vapaa, jos se osuu työpäivälle. Mutta itse suru on niin hahmoton, yksilöllinen ja kestää pitkään (ja joillakin kestää pitkään ennen kuin alkavat surra), että olisi mahdotonta sen perusteella määrätä jokaiselle juuri oikea määrä palkallista saikkua sen perusteella. Siksi on hyvä, että poissa saa olla ja lääkäri siitä kirjoittaa todistuksen, mutta poissaolo ei ole palkallista.
Eikä surusta voi alkaa erikseen palkitakaan palkkaa maksamalla, että se joka suree pidempään, saisi pidempään saikkupalkkaa kuin sellainen, joka selviää surusta nopeammin. Jokainen olkoon palkattomalla harkintansa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ymmärrän, että surettaa, mutta että on työkyvytön. Höh!
Riippuu täysin työstä. Itse olen huomannut, että esim. tehdastyössä, missä ei tarvitse olla koko ajan hymyilevänä aspana voi olla hyvinkin, vaikka olisi mummo kuollut. Vaan kun tehtävät ovat vaikka pelkästään asiakkaiden palvelemista ja juttelua niin itseään ei pysty kasaamaan koko ajan ässäkuntoon. Mikään ei ole kauheampaa kuin purskahtaa itkuun kesken asiakaspalvelutilannetta. Se on sekä aspalle, että sille asiakkaalle todella ahdistavaa.
Ja kyllä toiset kiintyvät kissoihin, koiriin, hevosin ym aika paljonkin. Oma isäni, teurastaja, oli kaksi päivää melko sekaisin kun hevosensa kuoli yllättäen. Ei kai siinä mitään väärää ole? Erikoisempaa minusta on syyllistää ihmisiä siitä, että surevat menetyksiään.
Tuosta olen eri mieltä. Maailmassa on paljon kauheampiakin asioita kuin se, että asiakaspalvelija alkaa itkeä kesken asiakaspalvelutilannetta.
Itselleni tuo ei olisi mikään maata kaatava juttu. Lohduttaisin muutamalla sanalla aspaa ja sitten jatkettaisiin jos voitaisiin. Elämään mahtuu tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako naapurin kuolemasta pyytää, tai ystävän? Seurustelukumppanin? Tarvitseeko tuoda todistus?
Oman alasi työehtosopimuksessa on lueteltu ne läheiset, joiden kuoleman takia voi saada palkallista lomaa. Yleisesti ottaen naapurin tai ystävän kuolema ei ole palkanmaksun peruste poissaolon aikana. Seurustelukumppanin kuolema vain, jos on avoliitossa.
esimies
Niin se on palkallinen vapaa. Sairausloma äkillisen stressireaktion takia on ihan eri asia. Olen itsekin esimies, ja kyllä se näin on, että äkillisestä stressireaktiosta tai ei-elimellisestä unettomuudesta kirjoitetut sairauslomat ovat kasvaneet. Lääkärit kirjoittavat, ja vaikea on todistaa, ettei jonkun stressireaktio ole sairausloman palkanmaksuperuste.
Tästä syystä meillä työpaikalla äkillisestä stressireaktiosta kärsivät joutuvat heti sairausloman jälkeen kunnon myllytykseen eli ryhdytään vaihtamaan työtehtävää vaatimattomampaan, käytännössä pakotetaan osa-aikatöihin ja viikkopalaverissa nostetaan esille se, että meidän tulee ymmärtää, kun Pipsalla on mielenterveysongelmia ja hän on nyt epävakaa. Kaikki tehdään lakien puitteissa ja siten, että siitä ei pääse valittamaan kenellekään. Ja kaikki suhteet firmasta ulospäin siirretään muille vedoten siihen, että sinä et nyt jaksa.
Johan sitä pidetään hulluna joka kysyy voinko kissan takia olla pois kun eilen kuoli.
Sairausloma kruunataan vielä sillä että kissa söi ruokaa ja oppi jotain uutta ja omistaja sai terveydestä ja ilosta lisää rahaa ja lomaa koska kissa on muuten epä terve jos hän ei ole egyptin paras ja maapallon pitää olla kamelinpaska sfinksi.
Onhan suhtautuminen kissoihinkin muuttunut aika hurjasti: siinä missä 80-luvulla kissoja tapettiin tämän tästä mitä hurjimmilla keinoilla, nykyisin aletaan jo vaati kaloille ihmisten oikeuksia! Ehkä urbanisoituminen on vienyt ihmisen liian kauas luonnosta. Tämä näkyy myös siinä, että sairaimmat ihmiset asuvat kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "esimies" on kyllä hauska
No mitä hauskaa tässä oli? Nolostuitko, kun kyseessä ei ollutkaan kaupan TES?
esimies
Älä sille kiukkuile kun minä se olin kun sun kanssa jänkäsi. Oon kyllä väitteestä ihan samaa mieltä, oot aika hauska, olisit voinut jo 2 sivua sitten tunnustaa se TES:n, varsinkin kun kysyin että joku PAM:in alaisista kun on sama kirjoitusasu. Ne on kuitenkin ihan julkisia.
Mutta ymmärrän ettet halunnut heti kertoa, apteekkityöntekijät ovat saaneet palstallakin aika paljon kuraa niskaan. SILTI se esimieskoulutus ei olisi pahitteeksi, tuskin farmaseutin/proviisorin opintoihin ihan kamalasti kuuluu johtamisopintoja? Saa vähän erilaisia näkökulmia esimiehen työhön. :)
Ohiksena mietin, että mitä pirun merkitystä sillä mikä tess oli kyseessä nyt sitten oikeesti oli? Ei yhtään mitään, täysin turhaa jankkaamista monta sivua. Ei liittynyt aiheeseen mitenkään. Kunhan pääsitte omaa "pätevyyttänne" korostamaan. Minä tiedän, minä tiedän paremmin, etpäs tiedä, tiedänpäs.
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja itse ehdotti, että voin pitää saikkupäivän, kun lemmikki yhtäkkiä kuoli. Onneksi joskus näinkin päin.
Pitää olla onnellinen omasta työpaikasta, koska meillä joustetaan ja ymmärretään myös lemmikinomistajan surua eikä lueta tessiä kuin piru raamattua.
Alue: Aihe vapaa
Sinun kaltaisesi ovat yhteiskunnan napanöyhtää. Sain valtavan stressin vuoksi keskenmenon, kun mies oli sitä mieltä vuosien jälkeen, että pitää haistella vielä maailman tuulia. Olisi informoinut hieman aiemmin suunnitelmistaan sittenkin.