Lääkärit ihmeissään nykynuorten menosta: Sairauslomalle pitää päästä ”kissan kuolemasta”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako naapurin kuolemasta pyytää, tai ystävän? Seurustelukumppanin? Tarvitseeko tuoda todistus?

Oman alasi työehtosopimuksessa on lueteltu ne läheiset, joiden kuoleman takia voi saada palkallista lomaa. Yleisesti ottaen naapurin tai ystävän kuolema ei ole palkanmaksun peruste poissaolon aikana. Seurustelukumppanin kuolema vain, jos on avoliitossa.

esimies

Niin se on palkallinen vapaa. Sairausloma äkillisen stressireaktion takia on ihan eri asia. Olen itsekin esimies, ja kyllä se näin on, että äkillisestä stressireaktiosta tai ei-elimellisestä unettomuudesta kirjoitetut sairauslomat ovat kasvaneet. Lääkärit kirjoittavat, ja vaikea on todistaa, ettei jonkun stressireaktio ole sairausloman palkanmaksuperuste.

Tästä syystä meillä työpaikalla äkillisestä stressireaktiosta kärsivät joutuvat heti sairausloman jälkeen kunnon myllytykseen eli ryhdytään vaihtamaan työtehtävää vaatimattomampaan, käytännössä pakotetaan osa-aikatöihin ja viikkopalaverissa nostetaan esille se, että meidän tulee ymmärtää, kun Pipsalla on mielenterveysongelmia ja hän on nyt epävakaa. Kaikki tehdään lakien puitteissa ja siten, että siitä ei pääse valittamaan kenellekään. Ja kaikki suhteet firmasta ulospäin siirretään muille vedoten siihen, että sinä et nyt jaksa.

Höpölöpö, tuollainen toiminta on lain vastaista. Viikkopalavereissa ei tosiaankaan puhuta Pipsan mielenterveysongelmista. Tai jos puhutaan niin Pipsalla on kohta ihan uudet työkaverit.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden tulisi jämäköityä. Jos joku haluaa suruunsa sairauslomaa, niin pitää opetella sanomaan, että kirjoitan palkatonta eli olet työkyvytön, mutta et sellaisesta syystä, että saisit palkkaa.

Lääkärin tehtävä ei ole ottaa kantaa palkkaan, vaan tehdä diagnoosi. Palkanlaskenta hoitaa palkka-asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako naapurin kuolemasta pyytää, tai ystävän? Seurustelukumppanin? Tarvitseeko tuoda todistus?

Oman alasi työehtosopimuksessa on lueteltu ne läheiset, joiden kuoleman takia voi saada palkallista lomaa. Yleisesti ottaen naapurin tai ystävän kuolema ei ole palkanmaksun peruste poissaolon aikana. Seurustelukumppanin kuolema vain, jos on avoliitossa.

esimies

Niin se on palkallinen vapaa. Sairausloma äkillisen stressireaktion takia on ihan eri asia. Olen itsekin esimies, ja kyllä se näin on, että äkillisestä stressireaktiosta tai ei-elimellisestä unettomuudesta kirjoitetut sairauslomat ovat kasvaneet. Lääkärit kirjoittavat, ja vaikea on todistaa, ettei jonkun stressireaktio ole sairausloman palkanmaksuperuste.

Tästä syystä meillä työpaikalla äkillisestä stressireaktiosta kärsivät joutuvat heti sairausloman jälkeen kunnon myllytykseen eli ryhdytään vaihtamaan työtehtävää vaatimattomampaan, käytännössä pakotetaan osa-aikatöihin ja viikkopalaverissa nostetaan esille se, että meidän tulee ymmärtää, kun Pipsalla on mielenterveysongelmia ja hän on nyt epävakaa. Kaikki tehdään lakien puitteissa ja siten, että siitä ei pääse valittamaan kenellekään. Ja kaikki suhteet firmasta ulospäin siirretään muille vedoten siihen, että sinä et nyt jaksa.

Höpölöpö, tuollainen toiminta on lain vastaista. Viikkopalavereissa ei tosiaankaan puhuta Pipsan mielenterveysongelmista. Tai jos puhutaan niin Pipsalla on kohta ihan uudet työkaverit.

Kyllä puhutaan! Esimies verhoaa keskustelun työhyvinvoinnin ja toisten tukemisen kaapuun: puhutaan kauniisti siitä, miten voi tulla vaikea tilanne eteen, mutta pyritään auttamaan ja ymmärtämään ja että hänen kanssaan voi aina tulla juttelemaan. Puhutaan töiden keventämisestä ja siitä, että sairausloman jälkeen voi olla puolitehoinen jne. Ei mainita Pipsaa, mutta kaikki tietävät, että siitä on kyse. Vaikka Pipsa nauhoittaisi viikkopalaverit, ei hän voisi osoittaa mitään itseensä kohdistuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden tulisi jämäköityä. Jos joku haluaa suruunsa sairauslomaa, niin pitää opetella sanomaan, että kirjoitan palkatonta eli olet työkyvytön, mutta et sellaisesta syystä, että saisit palkkaa.

Lääkärin tehtävä ei ole ottaa kantaa palkkaan, vaan tehdä diagnoosi. Palkanlaskenta hoitaa palkka-asian.

,

Lääkäri tietää, että kaikilla diagnooseilla ei Kela korvaa, joten ei työnantajakaan maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:( Vaikka perheenjäsen ei olekaan samaa lajia, ei se tarkoita etteikö se olisi yhtä tärkeä perheenjäsen kuin esimerkiksi sisko tai isä.

Ihanko totta? Et ilmeisesti ole lähiomaisias haudannu

Rakkaat palstalaiset, minä olen ollut hautaamassa lasta. Ja voin sanoa, että suru ei kysy lajia. Miettikää sitä.

Vierailija kirjoitti:

En pääse koko vuonna palkkatöihin! Meillä on 70 lypsylehmää, vuodessa syntyy sama määrä vasikoita ja keskimäärin kerran viikossa haetaan eläimiä teurastamoon tai välitykseen. Minä suren niin valtavasti näitä lähtöjä, että olen koko vuoden sairauslomilla työstäni päiväkodissa. Eihän vanhempia haittaa, että lapsilla ei ole tarpeeksi hoitajia?

Kaikki me tiedetään, miten eläimiä kohdellaan tehomaataloudessa. Kiitos kun paljastit myös miten "empaattisia" ihmisiä te eläinten nahasta palkkanne repivät olette.

Vierailija kirjoitti:

L.Garavito kirjoitti:

Ensimmäiset viisi sairaslomapäivää palkattomiksi!

On aika lopettaa firmojen varojen kuluttaminen.

Joo se ois aivan huippua, kun sitten koko työporukka olisi influenssassa ja mahataudissa sairaana töissä. Tuotaisiin patjat lattialle ja ämpäreitä sinne tänne (koska vessat eivät tietenkään riittäisi kaikille) ja sitten levättäisiin töissä, koska kotona ei voisi palkattomuuden takia. Tai voitaisiin kuumeessa tehdä kuumehouruisia päätöksiä ja laskuja, joita sitten jälkeenpäin korjattaisiin isolla rahalla. Tartutettaisiin toki myös vierailevin asiakkaiden edustajiin liikkeellä olevat pöpöt.

Avokonttorissa työskentely saisi ihan uusia ulottuvuuksia..

Vierailija kirjoitti:

Saako naapurin kuolemasta pyytää, tai ystävän? Seurustelukumppanin? Tarvitseeko tuoda todistus?

Miten voit edes verrata omaa perheenjäsentä naapuriin tai ystävään? Meillä on kaksi kissaa, olleet meidän perheenjäseniä jo yli 10 vuotta (kauemmin kuin nuorin lapsemme).

Meillä todellakin surraan ja tosissaa kun kissoistamme aika jättää. Varmasti tulee itkukin silloin tällöin itkukin, eli se, että pystyykö olemaan töissä riippuu työpaikasta.

Tuskin esimies haluaa, että palveluammatissa oleva alainen on silmät punaisina asiakkaiden edessä.

OLen haudannut koirani ja suru oli musertavaa. Onneksi sain kuukauden sairauslomaa empaattiselta lääkäriltä. 

Minä en olisi huolisssani tällaisesta nuorten käytöksestä, hehän ovat oppineet vanhoilta pieruilta. Jos olette yhtään seuranneet viime vuosina poliitikkojen ja isompien yritysten ja liikkeiden johtajien käyttäytymistä pienenkin vastoinkäymisen tultua niin ainahan ne sairauslomalle jää kun on tullut aika vastata tekemisistään ja sanomisistaan. Johtajat ovat selkeästi näyttäneet että tekemisistään EI TARVITSE OLLA VASTUUSSA. Riittää kun hakee sairauslomaa.

Työkaverin lemmikki kuoli hiljattain. Kyllä meillä riitti niin työtovereilla kuin esimiehellä ymmärrystä ettei sinä päivänä pystynyt töitä tekemään. Omasta koirastani kun aika jättää, niin aivan varmasti itken pari päivää niin hysteerisenä, etten todellakaan pystyisi töitä tekemään. Ymmärrän kyllä jos työnantaja ei halua maksaa palkkaa tuolta ajalta, mutta kyllä se on ihan faktaa, että ihminen saattaa olla jonkin aikaa surun takia kyvytön hoitamaan työtehtäviään vaikka kyseessä olisikin "vain" lemmikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

L.Garavito kirjoitti:

Ei ole kaupan TES, eikä sinulle kuulu, mistä TES:stä on kyse. Myyjähän sinä olet. Ei ole mitään muuta syytä tuntea kaupan alan TES:siä.

esimies

Ainakin apteekilla on TESissä se lauseke.

En ymmärrä, miksi tätä pitää salailalla. TESit ovat julkista tietoa.

Ei ole kyse salailusta, mutta mielestäni asia ei kuulu tänne. Mutta onneksi olkoon, kyse on apteekkien farmaseuttisen ja teknisen henkilökunnan työehtosopimuksista. Molempien TES:stä voi löytää nuo lauseet.

esimies

Ihan saman pamin kanssa siis rustattu samat lauseet.

Sinusta tekee huvitavan tuo esimies toisto. Olet yhden nakkikieskin esimie. Minä olen esimiesten esimie. Enkä koe tarvetta sitä täällä toistaa.

Kyllä täällä muutkin allekirjoittavat omalla tittelillään kirjoituksensa. Jos se sinua häiritsee, niin ongelma on vain ja ainoastaan sinun.

esimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiden tulisi jämäköityä. Jos joku haluaa suruunsa sairauslomaa, niin pitää opetella sanomaan, että kirjoitan palkatonta eli olet työkyvytön, mutta et sellaisesta syystä, että saisit palkkaa.

Juuri näin. Asia pitää tehdä selväksi jo lääkärin vastaanotolla, ettei siitä tarvitse riidellä työpaikalla. Samat säännöt kaikille.

Työnantaja päättää palkanmaksusta, joten lääkäri ei voi mennä lupailemaan potilaalle, saako palkkaa vai ei. Toki hän voi mainita, että kissan kuolemasta ei ehkä saa palkallista sairaslomaa, mutta palkatonta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Jutusta: "Usein työntekijältä odotetaan jatkuvasti täyttä suoritusta, minkä vuoksi mahdollisuuksia työskennellä puolikuntoisena on aiempaa vähemmän. Moni jääkin mieluummin sairauslomalle." Niin. Samahan se oli ennen esim pellola olla päivä vaikka oli murheitakin, eri asia, jos joutuu esim asiakspalvelussa koko päivän hymyilemään ja olemaan tavoitettavissa. No minä olen näitä parjattuja "nykynuoria" ja en kyllä kysyisi sairauslomaa kissan kuoleman takia, sen sijaan toinen jutussa mainittu, pitkän parisuhteen päätös voisi mielestäni olla ihan ok syy olla päivä pois töistä. 

Mitähän se päivä siihen auttaa, ei se päivä ainakaan surua vie pois. Mielestäni yhteiskunta vaatii että töihin tullaan vaikka aivovamman saaneena ja elämän tarkoitus on vain tulla töihin ja maksaa ellit ja tellit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen ymmärrän, että surettaa, mutta että on työkyvytön. Höh!

Riippuu täysin työstä. Itse olen huomannut, että esim. tehdastyössä, missä ei tarvitse olla koko ajan hymyilevänä aspana voi olla hyvinkin, vaikka olisi mummo kuollut. Vaan kun tehtävät ovat vaikka pelkästään asiakkaiden palvelemista ja juttelua niin itseään ei pysty kasaamaan koko ajan ässäkuntoon. Mikään ei ole kauheampaa kuin purskahtaa itkuun kesken asiakaspalvelutilannetta. Se on sekä aspalle, että sille asiakkaalle todella ahdistavaa.

Ja kyllä toiset kiintyvät kissoihin, koiriin, hevosin ym aika paljonkin. Oma isäni, teurastaja, oli kaksi päivää melko sekaisin kun hevosensa kuoli yllättäen. Ei kai siinä mitään väärää ole? Erikoisempaa minusta on syyllistää ihmisiä siitä, että surevat menetyksiään.

Tuosta olen eri mieltä. Maailmassa on paljon kauheampiakin asioita kuin se, että asiakaspalvelija alkaa itkeä kesken asiakaspalvelutilannetta.

Itselleni tuo ei olisi mikään maata kaatava juttu. Lohduttaisin muutamalla sanalla aspaa ja sitten jatkettaisiin jos voitaisiin. Elämään mahtuu tilanteita.

Tottakai on kauheampia asioita maailmassa. Mutta suorituskeskeisessä nykymaailmassa jos et ole se pepsodent-hymyinen aspa 100% työajasta, niin että jokainen asiakas voi ainakin teoriassa jatkaa hyvillä mielin päiväänsä, olet huono aspa. Liian usein aspa ei voi olla ihan tavallinen ihminen, vaan yli-ihminen, jolle osoitettu piruilu, valittaminen, haukkuminenkin vieriää pois kuin vesi hanhen selästä.

Lohduttaisitko myös itkevää puhelinmyyjää, joka soitti huonoimmalla mahdollisella hetkellä? Entä pysähdytkö ymmärtämään itkevää asiakaspalvelijaa kun soitat raivopuhelun liian suuresta veloituksesta? Ihmiset ruukaavat nykyään olla kovasti julmia toisilleen joko ajattelemattomuuttaan tai tahallaan. Se on nähtävissä ihan tälläkin palstalla, myös tässä keskustelussa.

Lemmikin menettäminen on pieni asia sivulliselle, mutta kukaan ei tiedä mitä muuta jonkun elämässä on tapahtunut, joka ns. katkaisee kamelin selän. Ihmiset voivat henkisesti jatkuvasti huonommin ja huonommin, silloin joku ihan pienikin juttu voi tuntua aivan ylitsepääsemättömältä.

Selkeät säännöt että palkatonta saa kun kissa kuolee ja palkallista kun lähi omainen kuolee.

Lemmikit ovat tosiaan erilaisessa asemassa nykyään kuin 60-luvulla.

Silloin koira haukkui pihalla narun päässä ja kävi välillä kopissaan makoilemassa.

Nyt on agilitya ja koirauimahallia ja koirahierojia ja trimmausta, kisoja, näyttelyitä, koirat treenaa, harrastaa ja käy koulutuksissa, varmaan osallistuu seminaareihinkin. Kissaihmisenä hieman hymyilyttää, mutta jos tuollaista elämää elävä piski ei ole perheenjäsen niin mikä sitten? Joskus tuntuu että lapset eivät saa ollenkaan sitä huomiota kuin perheen piski. Sitten kun piski yhtäkkiä heittää lusikan nurkkaan niin en todellakaan ihmettele että pitää jäädä saikulle samalla kun perutaan agilitykisaan osallistumista, uimahallivuoroa ja kampaajakäyntiä..

Vierailija kirjoitti:

Minusta pointti tässä ei ole syyt, miksi nykysukupolvi saikuttaa vanhempiaan helpommin: pointti on herkemmän saikuttamisen ja mielenterveysongelmien sekä monimutkaistuneen ja henkisesti vaativamman työelämän välinen suhde. Ei ongelma ole lainkaan se, että joku random työntekijä saikuttaa kissankumminkaiman/kaimankumminkissan takia, vaan se, että nykytyöelämä verottaa työntekijöitään niin paljon, että he eivät jaksa, tai eivät halua sitoutua työpaikkaansa. Ei ole mikään ihme, että silpputöitä tekevät, minimipalkoilla kaikkensa ja vähän ylikin antavat, jatkuvissa YT-neuvotteluissa ryöpytetyt ja kikyn viikottaista puolituntista entistä pienemmällä lomarahalla vääntävät eivät yksinkertaisesti vaivaudu tulemaan töihin, jos on mahdollisuus jäädä kotiin. 

Juu, ennen oli kaikki niin paljon helpompaa, heh. Esim. mun täti jäi 4 lapsen leskeksi ilman mitään koulutusta tai omaisuutta, menetti työpaikan ja asunnon miehensä kuollessa. Ei saanut saikkua, vaan potkut. Onneksi oli voimia ja rohkeutta lähteä etsimään työpaikka ja uusi koti satojen kilometrien päästä. Nykyään pitäis päästä saikulle ja yhteiskunnan elättää.

Mummoni jäi 3 kertaa leskeksi ja menetti 7 lapsestaan 3. Silti piti lehmät hoitaa ja hui, omat lapsetkin! Lisätienestiä piti ansaita ompelijana. Ei ollut mahdollisuutta saikkuun, sossua ei ollut olemassakaan. Äitinikin oli tehdastyössä vuosikymmeniä, teki töitä 8 h päivässä (+runsaasti ylitöitä) seisaallaan, kellottaja vieressä usein seisoen. Jos et tehnyt riittävästi töitä tietyssä ajassa, oli potkut ovella. Sai kyllä äitinsä hautajaispäivän palkatonta lomaa sentään. 

Oikeesti nyt, onko nykyihminen näin hemmetin heikko, sairauslomaa kissan tai koiran kuoleman takia? Ei jumalauta, ei ihme, että Suomi on suossa...eihän tuohon entiseen pidä palata, mutta jotain rajaa sentään! 

Yhteiskunnan paineet ja odotukset ihmisten suhteen ovat nykyään niin kohtuuttomat ja kovat, että pienikin vastoinkäyminen omassa elämässä murtaa ihan kenet tahansa helposti. Ihmiset eivät enää jaksa tätä myllytystä, joka tulee joka suunnasta. Paljon todetaan nuorillakin ihmisillä psykologisia -ja henkisiä ongelmia, jostakinhan tämä on oire sillä nämä tapaukset yleistyvät ihan koko ajan. Toki diagnooseja saatetaan tehdä turhankin herkästi, mutta kun katsoo miten huonosti nuorisomme voi, niin en usko että tämä ilmiö voidaan laittaa ainoastaan ylidiagnosoinnin piikkiin.  Ihmisten paha olo näkyy ihan kaikkialla, ja sitä on kamalaa katsoa sivusta. 

Meillä uskottiin firman asiakastapaamisen catering nuorelle työntekijälle (siis kahvin kaatamista vieraille, tavaroiden hankkiminen jne). Ei tullut ko päivänä neiti töihin, oli poikaystävällä kuumetta, niin piti jäädä hoitamaan. Catering ulkoistettiin sittemmin.