Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin eläminen sinkkuna ja lapsettomana jossain kerrostaloasunnossa.

Haha, VAPAUS ei sovi kaikille! :DD

En ole tämmöinen henkilö, mutta en näe mitään kielteistä tuossa.

Saa olla ja mennä ja tulla miten lystää. Ei pakkotyöleiriä (vrt. okt, mökki).

Toki sinkku hakee sosiaaliset kontaktinsa kodin ulkopuolelta, mutta tämä elämäntapa sopii erityisen hyvin työhön/harrastuksiin keskittyvälle introvertille.

sinun on siis vaikea hyväksyä, että,on ihmisiä, joille perhe, lapset ja se tässä ketjussa usein mainittu omakotiasuminen ovat rakkaita ja tärkeitä asioita?

Uusperhe-elämä (mainittukin jo kerran). Sopisi, jos asuttaisiin eri osoitteissa. 

Kyläily perhekunnittain (jos mulla olisi se mies), saunominen ja ruokailu yhdessä. 

Julkkiksen elämä. Karavaanarielämä.

Uusperhehelvetti, jossa olisi sun, mun ja ankkurikakaroita. Exiä ja nyxiä joka lähtöön. Turvallisia ja luotettavia aikuisia ympäröimässä kaikkia lapsia tasapuolisesti, buahahaa!!! Salli mun nauraa. Kuvottavaa.

Keskiverto lapsiperhe-elämä pääkaupunkiseudulla.

Asuntona joku 60 neliön kolmio, jossa on ihan kiva söpöstellä parin pikkulapsen kanssa, mutta koululaisten / teinien kanssa vaan helvetin ahdasta ja rauhatonta. Koko perhe ei mahdu yhtä aikaa kunnolla olohuoneeseen oleilemaan, keittiöön mahtuu vain niin pieni ruokapöytä että kaikki tönivät kyynärpäillä toisiaan ja perseillään kolhivat toistensa päitä noustessaan pöydästä hakemaan jotain jääkaapista. Yksi vessa-kylpyhuone, jonka kanssa pärjää ehkä parin pikkulapsen kanssa, kun kenelläkään ei ole vielä henkilökohtaista omaa tilaa, mutta teinitytär ei mielellään enää vaihda tamponiaan äitinsä losotellessa vieressä suihkuverhon takana.

Vaikka asunto olisi helsinkiläisittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä, tarkoittaa tämä työmatkan suhteen yleensä 10-15 minuutin kävelymatkaa + kulkuneuvon odotteluaikaa bussi-/ratikkapysäkille tai juna-/metroasemalle, siihen päälle 10-15 min matkaamista joko ruuhkassa seisten tai jonkun pultsarin / kylähullun / perverssin vieressä istuen. Siihen päälle vielä enemmän tai vähemmän kävelyä määränpäähän. Vain Helsingissä pidetään 20-30 min. työmatkaa kotiovelya perille lyhyenä, ja vaikka jollakin olisi ajallisesti 25 min työmatka, hän yleensä laskee työmatkansa pituiseksi vain sen 10-15 minuutin ratikkamatkan ja jättää pysäkillä seisoskelun ja huokailun laskematta. Jos tulee yhtään vaihtoja ym., matka-ajat pitenevät aivan järkyttäviksi, puhumattakaan jostain päiväkotisäädöistä, jos eivät osu reitin varrelle.

Työpäivän jälkeen pitää jonkun 5-vuotiaan lapsen kanssa lähteä jonnekin kusiseen puistoon seisoskelemaan, kun omaa leikkeihin soveltuvaa pihaa ei ole. Teinit eivät tykkää tuoda kavereitaan kotiin, koska mitään yksityisyyttä ahtaassa kodissa ei ole, joten he aloittavat 12-vuotiana jatkuvan norkoilun jossain Kampissa ja rautatieasemalla.

Asun itse landella ja käyn Helsingissä autolla töissä (työmatka-aika ovelta ovelle vastaa keskivertoa pääkaupunkiseudun sisäistä työmatkaa julkisilla), mutta ei minulla ole mitään lapsiperhe-elämää kaupungissa vastaan. Pk-seudulla vain elämä on helvetillistä. Olen asunut myös kahdessa muussa suuressa suomalaiskaupungissa ja elämänlaatu on aivan toista luokkaa. Moni helsinkiläistuttuni kyllä hehkuttaa, että on kiva, kun on lasten kanssa mielenkiintoista tekemistä, mutta käytännössä museokäynnit ja kauppakeskusten ketjukahviloissa istuskelu ajoittuvat viikonloppuun (pl. mammalomalaiset). Ihan vaan siksi, koska matkustaminen ja julkisten odottelu vie niin paljon aikaa arjessa. Jos landelta haluaa viikonloppuna elämysten pariin, ei matka-aika juuri poikkea keskiverron helsinkiläisperheen matka-ajasta. Puhumattakaan muiden suomalaiskaupunkien tarjonnasta ja sisäisistä matka-ajoista.

Ja tähän varmaan joku nyt kommentoi, että ei minun elämäni Helsingissä ole yhtään tuollaista, asun Ullanlinnassa 120 neliön asunnossa ja minulla on uusi auto maanalaisessa parkkihallissa. Ei sellainen elämä kuvaisikaan omaa helvettiäni, vaan sellainen keskiverto lapsiperheen arki yhdistettynä keskituloisuuteen ja 300 000 euron velkaan.

Kateellisen ja katkeran kyttääjän elämä. Hän ei saa iloa mistään muusta kuin toisten epäonnesta.

Muka hieno elämä, ollaan niin kokoomuslaisia, asutaan jossain Espoon lähiössä ja ajetaan Audilla tms vaikka oikeasti ei olisi varaa. Vähintään kerran vuodessa ulkomaille, vaikka itseä ei kiinnostaisi, mutta sosiaalinen viitekehys vaatii... yltiösosaiaalisuus, vuokrataan tuttujen kanssa talo Toscanasta ja ollaan siellä hampaat irvessä kun se Mika vetää luxusviineistä kuitenkin ne lärvit ja Kikan grillaama meriantura on täynnä ruotoja. Sellaista liian sosiaalista kokoomuselämää. Onneksi pääsin tästä porukasta pois kun otin avioeron, eli kokeiltu on...

Vierailija kirjoitti:

Musta ei oo karavaanariksi.

Mikä taas on mun unelmani. Pari vuotta vielä pitää odotella lapsen muuttoa pois kotoa, sitten loppuu työnteko ja alkaa uusi aikakausi :) Oma painajaiseni on työelämä. Lapsiperhe-elämä on jo selätetty, enkä kyllä kaipaa sitäkään.

Loma leirintäalueilla / asuntoautossa / karavaanarina tai mökillä, jossa ei mitään mukavuuksia.

Moniongelmaisen sekakäyttäjän elämä Itä-Helsingin lähiössä. Been there done that. Tosin ajoittain sekin tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin alemman keskiluokan perhehelvetit. T: Ex-hörhö

Sellainen aikataulutettu aktiivinen elämäntapa, jossa pitää harrastaa ja harrastuttaa lapsiakin joka ristuksen päivä. Ei sovi mulle, pitää olla aikaa vaan olla ja tehdä mitä lystää kun siltä tuntuu.

Tekokiireinen, terveilevä ja ylisuorittava. Ihan sama liittyykö vapaaehtoishommiin vai sermikonttorissa uran luomiseen.

Äitiys, pienessä kaupunkiyksiössä asuminen, koirahullutus (koirapuistot, raakaruuat, näyttelyt ym. typeryys), fitness-elämä, festareilla paukkaaminen jatkuvassa humalatilassa joka ikinen kesä, tinder-deittailu.

Sitova parisuhde, ryyppäävä ja työtä vieroksuva ukko.

Siinähän ne tärkeimmät. 

Sosiaalinen ekstrovertin elämä. Siis sellainen, jossa työskennellään avokonttorissa, vapaa-ajalla harrastetaan esim. joukkueurheilua ja käydään kaikenlaisissa tapahtumissa ja suurissa konserteissa ja osallistutaan kaikkeen mahdolliseen. Naapureiden kanssa järjestetään kivoja tapahtumia, tempaistaan oman kulmakunnan hyväksi. Kyläillään sukulaisten kesken jatkuvasti ja ystäviä on kymmeniä. Lomalla mennään aurinkorannalle miljoonan muun kanssa.

t. introvertti

Lapsettomana eläminen olis varmasti mulle todella rankkaa. Jotenkin täysin turhalta kaikki tuntuis. Siis minusta, ei varmaan niistä, jotka sen elämäntyylin on valinneet. 

Jatkuva harrastaminen. Olen onnellinen, etteivät vanhempani pakottaneet minua lapsena eri harrastuksiin, vaan sain tehdä, mitä halusin. Väitän, että minusta tuli keskimääräistä luovempikin siksi, että jouduin tylsinä hetkinä ihan itse keksimään tekemistä.

Omia lapsiani en tule myöskään patistamaan mihinkään. Tuollainen elämäntapa vaikuttaa myös vanhemman näkökulmasta rasittavalta, kun saa olla jatkuvasti viemässä lapsia ties mihin.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen ekstrovertin elämä. Siis sellainen, jossa työskennellään avokonttorissa, vapaa-ajalla harrastetaan esim. joukkueurheilua ja käydään kaikenlaisissa tapahtumissa ja suurissa konserteissa ja osallistutaan kaikkeen mahdolliseen. Naapureiden kanssa järjestetään kivoja tapahtumia, tempaistaan oman kulmakunnan hyväksi. Kyläillään sukulaisten kesken jatkuvasti ja ystäviä on kymmeniä. Lomalla mennään aurinkorannalle miljoonan muun kanssa.

t. introvertti[/quote

Tuo "tempaistaan oman kulmakunnan hyväksi" otti mulla nauruhermoon ;-) t. toinen introvertti

Työhön ja uraan keskittyminen. Työasioista kaikille kälättäminen, vaikka ketään EI OIKEASTI KIINNOSTA. Varsinkin kun se "hyvä työ" ja "ura" tarkoittaa peruskonttorirottaa joka töröttää toimistollaan tehden satunnaisia visiittejä ulkomaailmaan asiakastapaamisiin, konfferensseihin tms. Ovenpielessä lukee director, manager, producer tai erikoislääkäri, mutta työ on tosiasiassa rutiineja toistavaa, johon pystyy jokainen jolla hieman kurinalaisuutta ja lukutaito.

Tähän päälle ollaan sitten "stressaantuneita" työstä, joka on oikeasti ihan samaa mita muutama miljardi ihmistä tekee päivittäin. Työssä on aina niin kiire että... paitsi jos työpäivästä karsii kahvihuoneesa norkoilun, av-palstalle spämmäämisen ja omien asioiden hoidon, niin aktiivista työntekoa on ehkä 3h/pvä.

Perhepäivähoitajan ammatti, lettilegginsit ja me&i tunika. Joka ristuksen päivä leikkipuistoon vieraiden lasten kanssa.