Lue keskustelun säännöt.
Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?
28.06.2017 |
Eli minkälainen lähipiirisi tai tuntemattoman elämäntyyli olisi sinusta hirveää?
Minun tuttavapiirissäni on monella tapana kituuttaa pelkällä vedellä ja leivällä ahdistavassa työympäristössä 9 kuukautta vuodesta ja matkustaa sitten lopuksi 3 kuukaudeksi leikkimään rikasta palmun alle johonkin kehitysmaahan. Puistattaa ajatuskin, että 3/4 vuodesta vain odottaisit sitä yhtä 1/4, ei sopisi minulle ollenkaan.
Kommentit (543)
Pariskunnat, jotka eivät mene minnekään ilman toista. Aina on puoliso mukana, oli sitten kysymys vaimon tai miehen harrastuksesta tms. Ruokakauppaankin mennään yhdessä, vaikka olisi kyse ihan perusostoksista. Minua ahdistaisi tuollainen "siamilaisuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useamman lapsen yh:na jossain räkäisessä lähiössä, mukana kuvioissa vaihtuvia miehiä ja tietysti ainakin kaksi isoa koiraa.
Nämä satuhääparit enimmäkseen, eli uusiosysteemi vuokrarivarissa, viisi lasta ja se yllätyksenä saapuva yhteinen kuopus. Koira ja kolme kissaa. Mies jossain epävarmassa työpaikassa ja itse kuskaisin lapsia päivähoitoon ja menisin jonnekin autokorjaamolle siivoomaan. Viimeistään noille shokkitatskoille sanoisin EI!!!
Mainio ketju. Usein tuntuu siltä, ettei ole saavuttanut elämässään juuri mitään. Kun alkaa tarkemmin pohtia, ei kyllä kadehdi kenenkään kaverin elämää, vaan päinvastoin monen kaverin elämä tuntuu suorastaan karsealta. Itse elää kuitenkin suht hyvää ja omannäköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki jonkun wt-muijan ja koiran kanssa.
Hyi kauhistus.
Hirveintä olisi elää muiden kellojen mukaan, työ. lapset,mies. Töihin, kauppaan,kotiin hoitaa lapsia. Miten kestää lapsia, kun ei kestä miestäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirtsakat ryhmäliikuntatunnit hirveässä melusaasteessa. Baarielämä. Tyhmien ihmisten kanssa tyhjänpuhuminen.
Iso asunto, auto, kesämökki. Rahoitettu lainalla, johon juuri ja juuri on varaa jos molemmat vanhemmat käy töissä seuraavat 40v ilman taukoja ja pysyy yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi olla nainen joka antaa miehen suvun omistaa itsensä.
Lapsiperhe-elämä, jota pahempaa voisi olla ainoastaan uskonnollinen heteroperhe-elämä etenkin jossain maaseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa olisi elämä maaseudulla uudehkossa omakotitalossa kaukana kaikesta, ympärillä vain peltoa ja metsää. Työpaikkana esimerkiksi sikala.
Tarvitsen ympärilleni paljon ihmisiä, tapahtumia, elämää ja mahdollisuuksia. Haluan myös asua vanhassa talossa, jossa on tunnelmaa ja historiaa. Nautin siitä, että saan työskennellä muiden ihmisten seurassa älyllisesti haastavien tehtävien parissa, myös etenemismahdollisuudet ovat tärkeät.
Asuminen miehen kanssa saman katon alla. Voin mennä vielä uudestaan naimisiin, mutta haluan asua ilman miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallisten ihmisten ympäröimänä. Pesäpalloharrastuksessa.
Elämä, jossa ruuasta ja puhtaasta vedestä olisi jatkuvaa pulaa, takapajuisten ja kouluttamattomien ihmisten ympäröimänä. Sukupuolten silpominen on ennenmmin sääntö kuin poikkeus ja puolet perheestä kuollut ties mihin hoidettavissa oleviin tauteihin. Tulevaisuudessa ei toivoa muusta kuin tästä samasta.
Olis tosi kauheeta jos ystävät olisi tosi pinnallisia ja ulkonäkö ja tietyt brändituotteet tms olisi tärkein juttu elämässä.
Kerran luultavasti tv:ssä kysyttiin ihmisiltä mitä he pitää elämässä tärkeänä tai arvostaa eniten. Nuori nainen/tyttö vastasi: mä kuolisin oikeesti jos mun pitäs ottaa joku muu kun iphone. Alkoi jotenkin jo se yksi vastaus ärsyttää, enkä tulisi tällaisen ihmisen kanssa kovin hyvin toimeen, saati pystyisi olemaan kaveri. Luultavasti ei hänkään minua kyllä kaverikseen huolisi, oltaisiin niin eri aaltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
Monikin
-suurperhe
-tiukka uraputki, paljon ylitöitä, jatkuva stressi ja pakko saavuttaa enemmän, parempaa, ylemmäs kuin muut.
-"blogielämä": monien lifestyle-blogien kiiltävää hattaraelämää, shoppailua, "kaiken" raportointi omiin ja kavereiden blogeihin. Ja joo joo, tiedetään että bloggaajillakin on vatsatauteja, eroja, mt-ongelmia yms. ja ettei blogi ole koko elämä. Mutta sellainen kiiltäväpintainen naistenlehtien ihanne-maailma ei vaan ole mun juttu.
-julkkiksena olo. En halua että koko valtakunta saati maailma tietää yksityisasiani,mieluummin olen tuntematon nobody ja elän rauhassa
-fitness-elämäntapa, jossa treenataan jatkuvasti ja ollaan tiukalla ruokavaliolla, laji voi toki olla jokin muukin. Ei kiitos, kropan muoto ja jatkuva suorituskyvyn tarkkaileminen ja kasvattaminen ei vaan kiinnosta
-"aina" kotona ja/tai mökillä, ehkä kerran vuodessa syömään ABClle tai Raxiin, lasten takia kerran kesässä huvipuistoon ja ehkä parin vuoden välein risteilylle. 90 % ostoksista jättimarketeista, joissa käydään kerran viikossa ja 90 % aterioista toistaa samaa tuttua kaavaa kuin joku koulun 5 viikon ruokalista. Viihdyn kyllä kotona, mutta tuo on minulle liikaa, tarvitsen enemmän vaihtelua. Ei tarkoita maapallon toiselle puolelle reissaamista, vaan rutiinien rikkomista ihan vaan vaikka katsastamalla uusi kahvila tai taidenäyttely naapurikaupungissa, uusein resptien testaamista viikottain jne. pienillä tavoilla.
We are match made in heaven! Ei vaan, allekirjoitan täysin tekstisi, kosimaan en kuitenkaan ala, kun sujuu mieheni kanssa mukavasti. :D
Vierailija kirjoitti:
Olis tosi kauheeta jos ystävät olisi tosi pinnallisia ja ulkonäkö ja tietyt brändituotteet tms olisi tärkein juttu elämässä.
Kerran luultavasti tv:ssä kysyttiin ihmisiltä mitä he pitää elämässä tärkeänä tai arvostaa eniten. Nuori nainen/tyttö vastasi: mä kuolisin oikeesti jos mun pitäs ottaa joku muu kun iphone. Alkoi jotenkin jo se yksi vastaus ärsyttää, enkä tulisi tällaisen ihmisen kanssa kovin hyvin toimeen, saati pystyisi olemaan kaveri. Luultavasti ei hänkään minua kyllä kaverikseen huolisi, oltaisiin niin eri aaltopituudella.
Lisään vielä. Kyllä mä tykkään ostaa ja käyttää kivoja vaatteita ja koruja ja kenkiä ym, mut ei ne oo mulle tarkeintä, tai se minkä merkkiset farkut/puhelin on.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ammatti on sellainen (DI), että julkisen puolen suojatyövirkoihin ei ole asiaa .
Miksei muka? Minunkin ex-duunissani julkisella puolella oli tietohallintopäällikön suojatyövirassa yksi dippainssi. Kun yrität, voit päästä! (Sitä paitsi dippainssi on koulutus, ei ammatti.)
Eihän sitä voi tietää ennenkuin kokeilee.
Mä olen maatalon emäntä, lapsikatras on maltillinen. Mä rakastan tätä pientä kaaosta joka on koko ajan, kiirettä ja tekemättömien töitä, taitoa nauttia hetkestä niidenkin keskellä.
Välillä minusta kuoriutuu bilehirmu joka lähtee festareille tai keikalle, meikkaa liikaa ja pukee liian vähän. Juon överit ja jatkan aamulla.
Toisena hetkenä olen isossa kaupungissa, kiertelen museoita, istahdan kahville pienelle terassille ja katson ihmisvilinää. Nautin kaupungin äänistä ja niiden kolhosta kauneudesta.
Ja jossain vaiheessa pistän itseni ruotuun. Armeija on kuin päiväkoti siihen verrattuna kun lietson ja laitan itseni liikkeelle. Treenaan puolikkaalle 6 viikossa tai kasvatan hauiksen niin että hiha repeää. Toisena hetken hiljennyn. Olen yksin mökillä, ajatukset seuranani. Lataan akkuja ja nautin täydellisestä hiljaisuudesta.
En mä tiedä, minusta on moneksi. Mikä näistä on sitten aito minä joka tekisi yhtä tiettyä lopun elämäänsä. Minulla on mies, lapset, tila-auto ja maatila. Liian iso pihamaa ja liian vähän tarmoa sen hoitoon. Ehkä lapseton elämä olisi pahinta vaikka eihän sitäkään osaisi kaivata jos ei olisi jo lapsia tehnyt.
Ehkä pahinta olisi jos joku rajoittaisi minun elämääni. Joku ihminen siis. Mustasukkainen kenties tai muuten vain jäärä tai huono mihinkään lähtemään.