Lue keskustelun säännöt.
Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?
28.06.2017 |
Eli minkälainen lähipiirisi tai tuntemattoman elämäntyyli olisi sinusta hirveää?
Minun tuttavapiirissäni on monella tapana kituuttaa pelkällä vedellä ja leivällä ahdistavassa työympäristössä 9 kuukautta vuodesta ja matkustaa sitten lopuksi 3 kuukaudeksi leikkimään rikasta palmun alle johonkin kehitysmaahan. Puistattaa ajatuskin, että 3/4 vuodesta vain odottaisit sitä yhtä 1/4, ei sopisi minulle ollenkaan.
Kommentit (531)
Outoa ajatella tämän ketjun tapaan - että "jos minä eläisin sinun elämääsi, niin se olisi kyllä hirveä painajainen".
Oikeasti. Minä en esim. ole ikinä halunnut lapsia. Mutta jos eläisin suurperheen äidin elämää, niin silloinhan minä olisin tehnyt aivan eri valintoja ja tehdäkseni niin eri valintoja, minun pitäisi olla aivan erilainen ihminen ja jos kerran olisin aivan erilainen ihminen, niin ehkä olisinkin sitten onnellinen suurperheen äitinä. Miten siis voin sanoa, että se olisi painajaista?
Oikeasti painajaismaista olisi kahdenlainen elämä 1) elämäntilanne jossa olisin ihan mistä vain syystä syvästi onneton enkä näkisi pääsyä pois tilanteesta 2) elämä, jossa joutuisin kärsimään jatkuvia kovia kipuja ilman toivoa nopeasta helpotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asua jossain jumalan selän takana (Turun seudulla esim. Masku, Lemu, Mynämäki yms) koska ei oo varaa ostaa omakotitaloa kaupungista. Ajaa työmatkoja kymmeniä kilometrejä. Panostaa perhefarmariin.
Kesäloman vietto mökillä tai karavaanarius.
37.5-tuntisen työviikon tekeminen jossain tylsässä hanttihommassa, esim. kaupan kassalla.
Sellainen elämä, jota elin 7 vuotta sitten: asuin yksiössä Kalliossa, tein töitä ja biletin liikaa samanhenkisten sinkkukavereiden kanssa. Kävin keikoilla, festareilla ja metsästin hipsteripoikaystävää. Tylsää ja pinnallista. Nykyään olen lapsiperheen äiti ja asun pikkutaajamassa pois Helsingistä. En kaipaa enää menneeseen ja tuntuu että ne, joille bile-elämäntyyli on jäänyt päälle, ovat vähän hukassa elämässään ja tavallaan säälin heitä. Ja he luultavasti minua :)
Jos olisin parisuhteesa ja kävisimme mieheni kanssa 5-6 kertaa viikossa lavatanseissa yms.
Tanssisimme koko illan kädenalitansseja erikoisilla kiemuroilla ja naama peruslukemilla.
Lisäksi fanittasimme määrättyä orkesteria ja menisimme aina sinne missä ko. porukka soittaa.
Kumpikin tietty olisi absolutisti. Ja muutenkin tarkka ulkomuodosta ja ulkoisesta olemuksesta.
Juu, ja kaverit tietty olisivat myös näitä "tanssijoita" ja näistä aiheista sitten keskustellaan kun tavataan.
Vihervasemmistolainen "unelma" eläminen. Elanto kiinni julkisen sektorin suojatyöpaikassa hömppähommissa. Onneksi järki ei ole vielä kadonnut päästä. Asun kyllä vahvasti hipsteröityneellä kupla-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokkainen ja keskinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihervasemmistolainen "unelma" eläminen. Elanto kiinni julkisen sektorin suojatyöpaikassa hömppähommissa. Onneksi järki ei ole vielä kadonnut päästä. Asun kyllä vahvasti hipsteröityneellä kupla-alueella.
Kalliossa siis. Kun tykkään soitella bändeissä ja istua kuppiloissa. Onneksi ammatti on sellainen (DI), että julkisen puolen suojatyövirkoihin ei ole asiaa (veroja toki vituttaa maksaa, kun tietää mihinkä ne rahat menee).
Se, että puolison kanssa täytyy olla 24/7 yhdessä joka paikassa, eikä omaa elämää ollenkaan. En ole ennen vauvapalstaa tajunnut, että joidenkin mielestä parisuhteeseen kuuluu tuollainen. Rakastan miestäni, mutta kumpikin voi olla lomallakin eri paikassa ja ei lomiakaan väkisin yritetä saada yhtä aikaa, vaan se otetaan mitä saadaan ja jos on yhtäaikaa, lomaillaan yhdessä, mutta ei koko aikaa. Se, että pitäisi koko ajan olla samassa paikassa, Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä jossakin keskikokoisessa kaupungissa (Helsinki, Kööpenhamina) sinkkuna tai dinkkuna. Elämän sisältönä työ, matkailu, keikat, some, dinnerit tms. Aivan liian yksipuolista ja onttoa minulle. Nuo asiat ovat ihan kivoja välillä tehtynä, mutta elämän rakentaminen ravintolailtojen ja matkustelun varaan tylsistyttäisi kaulakeinuun alle vuodessa.
Matkustelua kaikilla lomilla ja ystäväpiiri, joka vertailee niitä matkustuskokemuksia lasillisen ääressä jossain trendipaikassa.
Lisäksi kaikki äänestävät vihreitä eivätkä näe mitään epäloogisuutta matkustelun, ostelun ja vihreiden äänestämisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen elämä, jota elin 7 vuotta sitten: asuin yksiössä Kalliossa, tein töitä ja biletin liikaa samanhenkisten sinkkukavereiden kanssa. Kävin keikoilla, festareilla ja metsästin hipsteripoikaystävää. Tylsää ja pinnallista. Nykyään olen lapsiperheen äiti ja asun pikkutaajamassa pois Helsingistä. En kaipaa enää menneeseen ja tuntuu että ne, joille bile-elämäntyyli on jäänyt päälle, ovat vähän hukassa elämässään ja tavallaan säälin heitä. Ja he luultavasti minua :)
Tuo eka kuvaus kuulosti siltä, millainen käsitys joillaki on sinkkujen tai lapsettomien elämästä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapa joka koostuu pitkälti yltiöyksinkertaisista asioista, kuten shoppailusta, ravintoloissa käymisestä, viihteen kuluttamisesta, tietokonepeleistä jne. Masentuisin varmaan pahasti jos joutuisin elämään sellaista elämää.
Komppaan.
Avainsana tuossa luettelossa on kuluttaminen vastakohtana itse tekemiselle ja luomiselle. Toisaalta noissa on mukana mitä suurimmassa määrin sosiaalinen aspekti, mikä joillekin on koko toiminnan ydin. Itse en siitä niin perusta.
Täältäpäin tulee.
-Kuivahtanut avioliitto ja sen kohokohta eli häät. Perinteiset tylsät suomalaiset kesäkirkkohäät. Kakkua, boolia, haukotuksia kirkossa, sukulaistätejä kirkossa. Nälkä. Kylmä sateinen keli. Pönöttämistä. Valssia. Polttaritkin olivat tylsät ja pienellä budjetilla tehdyt. Päivästä ei jää muuta käteen kun väsymys ja laskuhumala.
- Keskiluokkahelvetti. Iso laina. Rempattu rivitalo tai okt-talo keskisuuren kaupungin lapsiperhealueelta. Ikean kalusteet, mauttomat tusinakuviotapetit, pyöreät lamput ja pörrömatot joka huoneessa. Perhe-elämän kohokohta on synttärijuhlat joita mainostetaan somessa. Ihan itse tehtyä juustokakkua ja pomppulinna pihalla Veetille ja Aadalle. Kerran vuodessa joko Thaikkuihin tai Roodokselle tai uneliaaseen turistirysään Espanjassa. Elämä kuluu pitkälti Prismassa torumassa Eetua tai Eemeliä ja mautonta kotiruokaa tehden. Lidl
lin grilliruokaa kuluu kesällä. Mies pettää ja flirttailee muille heti kun pääsee työmatkalle Tahkolle tai Leville. Mutta ei uskalleta erota. Tylsää ja nopeaa seksiä pimeässä peiton alla. Oma päivätyö on perseestä ja matalapalkkaista. Luksusta on tyttöjen viikonloppu kerran vuodessa jossain tylsässä maakuntakaupungissa eli shoppailua, Amarilloon tai kiinalaiseen ja halvalla viinalla kännäämistä Sokos-hotellissa. Joka pennin laskemista.
- Köyhän elämä ja surkea duuni. Sinkkuna asuu koirankopissa PK-seudulla. Paskaduunista jää verojen jälkeen elämiseen 1700-1800 eur kuussa. Viikonloppuna väsyneenä lähtee kalliiseen meluisaan baariin. Lattiat ovat tahmeita, musiikki pauhaa eikä miehiä näy. Remuamassa on vain yli 4-kymppisiä siideriä killittävää ja kännissä korviin "kiikattavia" ämmiä jotka etsivät miestä kuin miestä. Päädyt sänkyyn jonkun keskinkertaisen Tuomaksen kanssa joka käy salilla ja jolla on tylsä duuni jossain. Kadut seuraavana päivänä ja olet varma ettet löydä koskaan ketään. Seuraavana maanantaina räntäsateessa duuniin ja sama toistuu.
- Köyhien ja pihien ihmisten kanssa hengailu. Mennään halpisravintolaan joka kerta. Ei käytöstapoja tai tyyliä. Ollaan katkeria elämälle ja kaikelle tai joko todella tyytyväisiä omaan elämään.
- Helsingin pintaliitopaikat ja pikkurikkaat suomensuomalaiset. Martina Aitolehdet, Viivi Avellanit, Klara Kivilahdet, muutama uusrikas pokerimiljonääri yms. suomensuomalaisia jotka menevät Gumball-kisoihin, Löylyn terasseille ja luulevat olevansa Nizzan-lomilla tyylikkäitä. Käyvät Teatterin VIP:eissä ja ravintoloiden avajaisissa sekä Hangon Regatoissa. Miehet ovat ylimielisiä pettureita ja naiset teennäisiä, kateellisia toisilleen joista osa hyväksyy miehensä pettämisen. Osa miehistä on pannut puolta Helsinkiä. Osa on perinyt hiukan rahaa suvultaan ja osa uusrikastunut ja se näkyy "Luuis Vittoneissa". Tällä porukalla ei kuitenkaan mitään asiaa oikeisiin piireihin isossa maailmassa.
- Kokoomusväki tyyliin Jethro Rostedt ja maakuntien "vaikuttajat". Löytyy joka kaupungista. Ollaan keskiluokkaa/hiukan ylempää keskiluokkaa ja rehvastellaan sillä. Ollaan Nuorkauppakamareissa, Lionseissa, Vapaamuurareissa, Rotareissa ja muistetaan kertoa kaikille kuinka siskontyttö valmistui lääkäriksi ja Einon kanssa mennään taas saaristoon veneilemään omalle mökille ja keväällä käytiin Ranskassa viinitilalla. Hienona saavutuksena pidetään jos joku suvun lapsista on opiskellut ulkomailla jossain keskinkertaisessa yliopistossa. Miehet ovat jossain EK:lla tai virastossa töissä, Sitralla yms. tai suojatyöpaikkaprofessoreita. Elämä on tylsää ja konservatiivista vähäpätöisten kunniamerkkien keräämistä. Kuljetaan nokka pystyssä siellä "oman maakunnan" hoodeilla. Espoossa melko paljon näitä.
Yksin eläminen sinkkuna ja lapsettomana jossain kerrostaloasunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Yksin eläminen sinkkuna ja lapsettomana jossain kerrostaloasunnossa.
Haha, VAPAUS ei sovi kaikille! :DD
En ole tämmöinen henkilö, mutta en näe mitään kielteistä tuossa.
Saa olla ja mennä ja tulla miten lystää. Ei pakkotyöleiriä (vrt. okt, mökki).
Toki sinkku hakee sosiaaliset kontaktinsa kodin ulkopuolelta, mutta tämä elämäntapa sopii erityisen hyvin työhön/harrastuksiin keskittyvälle introvertille.
- Työelämä, 8-10h/pv + siihen päälle kodin/perheen/lapsien tuomat velvoitteet
- kuskataaan lapsia tukka putkella harrastuksesta toiseen (lähes) joka päivä
- kommuuniasuminen eli kimppakämppä
Vierailija kirjoitti:
Yksin eläminen sinkkuna ja lapsettomana jossain kerrostaloasunnossa.
Ai vitsi tämä on minun unelma. Vielä hyvä työ ja sitten mieluiten joku kolmen makuuhuoneen kattohuoneisto keskeltä kaupunkia.
Itselleni painajainen ois suurperhe-elämä, asuminen jossain kaupungin ulkopuolella omakotitalossa, jota pitäis kaiken lisäks itse aina rempata ja pihaa laittaa. Ei riittäis aika harrastaa yksin ja keskittyä työhön ja opiskeluun.
Molempien vanhempien kokoaikaisen työn, harrastusten ja pikkulapsiajan yhdistäminen.
Liian hektistä tällaisille velliperseille, nostan hattua niille jotka suoriutuu siitä niin että kaikki perheen jäsenet kokevat tulevansa nähdyiksi, kuulluksi ja huomioiduiksi.