Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta olisi paskaduuni yhdistettynä perhe-elämään. Ensin 8h duunissa tekemässä jotain apinahommaa ja sitten kotiin lapsihelvettiin. Tähän vielä joku landella asuminen omakotitalossa ja ihanat pihatyöt. Aika äkkiä hakeutuisi naru kaulaan

Eikö tää ole se suomalainen unelma? :D

Olen viiskymppinen nainen ja lapset on jo opiskelemassa muissa kaupungeissa. Oon sinkku ja tinderöin tietysti. Minun ikäluokassa löytyy vielä miehiä joilla on pieniä lapsia. Täytyy sanoa että kun on itse saanut kasvatettua lapset maailmalle niin en enää jaksaisi innostua hiekkalaatikolle miehen lasten kanssa. Siitä miehet ovat kyllä kovin pettyneitä, mutta asialle ei vaan voi mitään.

Lihansyönti.

Vierailija kirjoitti:

kotilo kirjoitti:

Kommuunissa tai solussa asuminen. Asuin nuorena yhteensä parin kolmen vuoden ajan erilaisissa yhteisasunnoissa enkä siinä ajassa millään tottunut siihen, en koskaan tuntenut oloani rentoutuneeksi jos joku kämppis oli kotona. Ero yksin asumiseen on tunnepuolella aivan valtava.

Haluaisin kyllä olla luonteeltani seurallinen, kommuuniasuminen on varmasti henkisesti rikasta.

Jestas, tämä olisi karmeaa! Siis oikein kunnon kommuuni "persoonallisuuksineen"; olis ituhippiä, eläinaktivistia, radikaalifeministiä, pari Hare Krishna -tyyppiä, elämäntapatyötöntä, amatöörimuusikkoa ja performanssitaiteilijaa.....joka ilta runopiiriä ja tajunnanvirtaa, vegaaniruokaa, vallankumouksen suunnittelua ja halvan kotitekoisen viinin ryystämistä. Ei ovia huoneissa, koska kommuuni. Kaikki jaetaan, alkaen seurustelukumppaneista ja alusvaatteista. Joka viikko Perhekokouksia, joissa käydään läpi asioita, jotka Hiertävät.

Erittäin hyvä kuvaus painajaisperheestä.

Ajatuskin ahdistaa. :D

Jatkuva kännääminen (todella yleistä keski-ikää lähestyvillä naisilla ja niitä juttuja jaellaan someen).

Eläminen miehen kanssa, joka ei tee yhtään mitään, mutta silti passaisin häntä ja jatkaisin nyhverönä olemista. Mieluummin olen yh-äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kotilo kirjoitti:

Kommuunissa tai solussa asuminen. Asuin nuorena yhteensä parin kolmen vuoden ajan erilaisissa yhteisasunnoissa enkä siinä ajassa millään tottunut siihen, en koskaan tuntenut oloani rentoutuneeksi jos joku kämppis oli kotona. Ero yksin asumiseen on tunnepuolella aivan valtava.

Haluaisin kyllä olla luonteeltani seurallinen, kommuuniasuminen on varmasti henkisesti rikasta.

Jestas, tämä olisi karmeaa! Siis oikein kunnon kommuuni "persoonallisuuksineen"; olis ituhippiä, eläinaktivistia, radikaalifeministiä, pari Hare Krishna -tyyppiä, elämäntapatyötöntä, amatöörimuusikkoa ja performanssitaiteilijaa.....joka ilta runopiiriä ja tajunnanvirtaa, vegaaniruokaa, vallankumouksen suunnittelua ja halvan kotitekoisen viinin ryystämistä. Ei ovia huoneissa, koska kommuuni. Kaikki jaetaan, alkaen seurustelukumppaneista ja alusvaatteista. Joka viikko Perhekokouksia, joissa käydään läpi asioita, jotka Hiertävät.

Erittäin hyvä kuvaus painajaisperheestä.

Ajatuskin ahdistaa. :D

Onneksi Hammaskeiju on mielikuvituksen tuotosta ja Pihlan perhe hyvin kaukana tästä kirjoituksesta :).

Työaika ma-pe klo 8-16. En pystyisi. Haluan olla talvisinkin ulkona valoisaan aikaan ja olen todella iltavirkku, eli skarpeimmillani iltaisin. Aikaiset aamut taas yhtä tuskaa. Tällä hetkellä olen iltatyössä ja sopii minulle todella hyvin. Työpäivätkin vaihtelevat, huonona puolena tietenkin se, että ei ole säännöllisiä vapaapäiviä (joka viikko eri päivät) ja sosiaalista elämää rassaa aika paljon se, että olen yleensä töissä aina silloin, kun suurin osa ihmisistä on vapaalla. 

Samoin kaikenlainen ryhmätyö olisi kamalaa, viihdyn yksin ja joudun oikein ponnistelemaan ollakseni sosiaalinen. Jos on joku koulutuspäivä yms, niin olen työpäivän jälkeen aivan poikki siitä toisten ihmisten seurasta :D 

Lista on pitkä:

Tiukka uskonnollinen elämä ja yhteisö.

Kaveripiiri, jossa juodaan ja juodaan halvinta kaljaa ja siideriä, jossa vihataan kaikkea erilaista ja jossa suurin saavutus on halvat viinat Virosta tai halpa elektroniikka Tuurista.

Tekoporvarillinen elämäntapa, jossa ollaan olevinaan muita parempia, vaikka oikeastaan ollaan ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin valkoisen ja värikkään roskaluokan ja yläluokan välillä on.

Elämä, joka on vain työtä ja kotia eikä mitään muuta. Tai työtä, kotia ja mökkiä.

Lapsista pidän, ja elämäni on hyvin tavallista, mutta olen onnellinen :) Pidän työstäni, rakennetaan taloa joka on aika ihana ja jonka pihassa ei tarvitse tehdä juuri mitään. Matkustetaan kerran vuodessa parin viikon reissu (useammin olisi kiva mutta loma-ajat ei vain. Mene ammattien ja työnkuvien takia yksiin).

Joku kulissielämä v*ttumaisen puolison kanssa lapsineen ja surkeine työpaikkoine päivineen.

Parisuhde, jossa mies perässä vedettävä nahjus, "kuin yksi lapsista", mutta täytyy tyytyä, koska "ei se ruoho ole vihreämpää aidan takana" eikä "lasten vuoksi voi erota". Toisaalta miestä kohdellaan kuin äidin pikku apuria, ei itsellistä aikuista. Puolisoa haukutaan sukulaisille ja kavereille, aika usein puolison itsensä kuullen.

Suhteeseen liittyy passiivis-aggressiivinen riitelytyyli, äyskähtelyt, mökötykset, yleinen tunteista puhumisen vaikeus. Seksi, kun sitä on, menee rutiinilla. Intohimoa ei ole ollut suhteen alussakaan, mutta siihen noin yleisestikin suhtaudutaankin kuin johonkin satuolentoon.

Lasten (luonnollisesti kalliiden) tavoitteellisten harrastusten sataprosenttisesti täyttämä arki, jolloin kaikki vapaa-aika on minuutilleen aikataulutettu ja silti koko ajan on kiire syömään, viemään, hakemaan, myymään, pelaamaan, osallistumaan tai katsomaan.

Aikuisuus ilman uuden oppimista, opiskelua, henkistä kasvua ja kehittymistä sekä tämän kaiken jakamista puolison ja ystävien kanssa. Näivettyisin pystyyn ja kuolisin tylsyyteen.

Lätkä- tai futisäitinä oleminen olisi painajainen.

Vanhempieni elämä..päivät menee telkkaria katsoessa..ja viikon kohokohta on saunapäivä.Vegaaniluomuekoituhippi..en koe maailman tuskaa,en tuskaa eläinten puolesta enkä jaksa kierrättää juuri mitään..ikuisen laihduttajan elämä..ostetaan Jutan dieettiä ja millon mitäkin kuuria päällä ja ei vuodet kuluu ja paino ei putoa...lastenvaatehullun elämä..odotetaan droppeja ja pistetään ihan jumalaton määrä rahaa vaatteisiin..

Lapsettoman pariskunnan supertylsä elämä: päivät työssä, illat oleskellaan, käydään ehkä salilla, siihen päälle vielä pari-kolme hurttaa. Kahden viikon päästä mut sais valkotakkiset kärrätä hoitoon. 

Lihansyönti ja kaikki täydellinen ekologinen välinpitämättömyys ( olisi siis ahdistavaa elää noin, jos olisin kuitenkin oma itseni).

Joskus kyllä mietin, että olispa ihanaa olla niin välinpitämätön, etteivät nuo asiat ahdistaisi!

Vierailija kirjoitti:

Hipsteri-elämä. Asuttaisiin ahtaasti Helsingin keskustassa, käytäisiin ylihinnoitetuissa kahviloissa, tärkeiltäisiin luomu- ja lähiruokaostoksilla, mutta lennettäisiin surutta Berliiniin pitkäksi viikonlopuksi. Olisi töissä jossain turhanpäiväisessä ajatushautomossa tai henkisiä kokemuksia tarjoavassa konsulttifirmassa. Pitäisi Tunnaa ja Rikua jumalasta seuraavina.

Apua, ihan kuin minä! :D tosin en teeskentele ekologista valinnoissani, kun kuitenkin lennän niin usein.

Vierailija kirjoitti:

Heteropariskuntana eläminen, miehen kanssa arjen jakaminen. Se mahdollisuus, että mies onkin väkivaltainen. Minulla ei ole harhakuvitelmia, että pärjäisin fyysisesti miehelle, jos tämä päättäisi hyökätä. Naurattaa kirjoittaa tätä koska kuulostaa niin absurdilta, "hyökkäävä mies" :D

Anteeksi jos kirjoitukseni kuulosti yleistävältä, normaalit miehet (te enemmistö) ja heteroparit. Minä elin lapsuuteni epävakaassa päihdeperheessä väkivaltaisen isän nyrkkiä peläten.

Aika surkeaa, että valitset ilmeisesti tyttöystäväsi sen perusteella, että voitat hänet tarvittaessa tappelussa :(

Suurperhe tai uusioperhe

Lapseton elämä.