Lue keskustelun säännöt.
Millä ihmiset maksavat valtavia talolainojaan?
28.06.2017 |
Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D
Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)
Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.
Kommentit (357)
No Helsingissä tontti on arvokas vaikka talo homehtuisi...Ja keskustassa arvo pysyy kyllä hyvin.Itsellä menee 1/3 asuntolainaan.Säästän sitten muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo ihan naurettavaa ottaa sellaisia lainoja, joita ei elinaikanaan saa maksettua. Mieluiten asun vuokralla ilman velkavankeutta ja laitan kuukausittain säästöön indeksirahastoihin sekä osakkeisiin. Eläkkeellä on sitten mukava potti säästössä, eikä ollenkaan velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ihan naurettavaa ottaa sellaisia lainoja, joita ei elinaikanaan saa maksettua. Mieluiten asun vuokralla ilman velkavankeutta ja laitan kuukausittain säästöön indeksirahastoihin sekä osakkeisiin. Eläkkeellä on sitten mukava potti säästössä, eikä ollenkaan velkaa.
No jaa.
Meillä on 4 lasta (joista nyt 3 jo poissa kotoa). 4-5 huonetta/n 100m2 olisi maksanut saman verran kuin tämä iso okt isolla tontilla (1227€ lyhennys ja korko, asumiskulut 360€/kk) emmekä saisi lähtiessä senttiäkään mukaan. Nyt omaisuus karttuu tuon tonnin kuukaudessa, vuokralla ei olisi ollut varaa laittaa sitä jemmaan. Ja onhan tässä mukavammat fasiliteetit kuin jossain neukkukuutiossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 3000€ nettotuloilla 200 000€ lainaa saa.
Sillä ei kyllä kummoista omakotitaloa tai kalusteita saa, autoista puhumattakaan.
Sijainnista riippuen toki, asiallinen omakotitalo pk-seudulla maksaa alkaen noin 500 000 €. Siihen pari autoa, sisustus ja trampoliini niin ollaan helposti 600 000 € nurkilla.
Tätä ei saada noilla tuloilla.
Meillä on pk-seudulla okt joka maksoi alta 300 000. Ei tämä uusi ole, mutta siisti ja täysin remontoitu. Jostain Itä-Vantaalta tai aivan Espoon perältä saa vielä halvemmalla.
Tai sitten sinulla on aika erilainen määritelmä käsitteelle "asiallinen" kuin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ihan naurettavaa ottaa sellaisia lainoja, joita ei elinaikanaan saa maksettua. Mieluiten asun vuokralla ilman velkavankeutta ja laitan kuukausittain säästöön indeksirahastoihin sekä osakkeisiin. Eläkkeellä on sitten mukava potti säästössä, eikä ollenkaan velkaa.
Ei pankki myönnä sellaisia lainoja, joissa on laskennallisesti edes kohtuullinen mahdollisuus jäädä maksamatta. Elämäänsä ei tietenkään voi kukaan ennustaa, joten jos sitä tarkoitit että jää maksamatta jos jää itse työttömäksi, puoliso kuolee ja talo homehtuu arvottomaksi, niin se riski on valitettavasti omistusasumisessa otettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin eron jälkeen asunnon puolikkaan itselleni. Velkaa 250 000, lyhentelen vajaan tonnin kuussa korkoineen. Vastike 350. Velaton auto käytössä.
Nettotuloni 3100 (palkka, elatus, lapsilisä). Pärjään yhden lapsen kanssa ainakin toistaiseksi. Jos korot eivät jäätävästi nouse. En tuhlaa mihinkään extraan enkä matkustele kuin työn puolesta. Ruokakaupassa ei kuitenkaan tarvitse hintoja juuri miettiä. Eri asia sitten jos elämässä käy huonosti (työttömyys, sairaus). Molempiin vakuutukset ja rahapuskuri mutta pitemmän päälle jatkuessa on asunnon myynti sitten edessä. Mutta toistaiseksi näin.
Tarkoituskaan ei ole tässä ikuisesti olla vaan lapsen koulun ajan/kunnes muuttaa omilleen. Exän kanssa säästetty lapselle pesämunaa omaan asuntoonsa hänen syntymästään saakka joten halutessaan lapsi voi muuttaa omilleen jo nuorena. Sitten iso asunto myyntiin ja ostan oman pienen ihanan keskusta-asunnon.
Kaikki on kiinni siitä onko lainalla ostettu talo tai muu asunto jälleenmyyntikelpoinen. Jos kämpästä saa rahat takaisin tai voittoa niin sitten vaan myytte asunnon ellei rahat riitä.
Jos nettopalkat eivät riitä vaikka ette tuhlaa niin kela / sossu maksaa asuntolainojen korot muttei lyhennyksiä. Kela tai sossu saattaa toisn kysyä miksette muuta halvempaan. SIihen kannattaa miettiä vastaus valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aivan varmasti saa hyvän perhetalon 350 000 ilman remonttihuolia kehyskunnissa.
Ei kolmen tonnin tuloilla saa 200 tonnin ainaa. Elämiseen pitää lainanhoitokulujen ja asumismenojen jälkeen jäädä noin 600€ kuussa per nuppi.
Myimme juuri 275000 eurolla talomme, josta oli enimmillään velkaa 60000 euroa.
Se onnistui 1) etukäteissäästöillä 2) ostamalla pieni ja edullinen ensiasunto, joka remontoitiin 3) vaihtamalla isompaan, joka remontoitiin, 4) rakentamalla itse kuuden huoneen talo.
Rahan lisäksi sijoitettiin 27 vuoden laina-ajan lisäksi hirveästi omaa työtä.
Kadehdi ihan vapaasti, me olemme velattomia nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi nyt muistaa: Elä tässä ja nyt. Tuon olen sisäistänyt rikkaan-kaverini kuoleman jälkeen ( ei lapsia). Häneltä jäi valtava omaisuus josta sukulaiset edelleen tappelevat. Kaverini kuoli niin yllättäen ei sairauksia, ei mitään mistä olisi edes ennakoinut.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa naapurissa uudehko talo nuorella lapsiperheellä, kallis Audi ja kaikkea uutta hommattu. Kaikki ostettu velaksi ja nyt luotot tappiin vingutettu, niin ovatkin kusessa.
Meillä vanhempi talo, jo maksettu, kaksi vanhaa autoa, eikä muutenkaan törsätty kaikkeen humpuukiin, niin hyvin pärjätään normituloilla.
Paljon on ylivelkaantuneita pröystäilijöitä.
Mistä ihmeestä voit tietää kuinka kusessa ovat? Ei ihmiset yleensä avaudu taloudellisesta tilanteestaan naapureille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on puolen miljoonan talo, kaksi (vanhaa) autoa, kaksi koiraa, kaksi lasta, trampoliini ja asumme vieläpä pk-seudulla kaupungin keskustan kulmalla.
Lainaa on ihan hirveästi, mutta se oli meidän päätös. Mieluummin nautimme ihanasta kodista ja puutarhasta päivittäin kuin kärvistelemme ahdistuneena liian pienessä asunnossa.
Talolainaa maksamme 2000 €/kk ja nettotulomme ovat yhteensä 5600 €/kk. Tosin talon kulutkin ovat suuret, eli kiinteistövero, vakuutukset, vesilasku, sähkölasku ym. eli kuukaudessa nuo maksavat vielä sen 500 e. Asuminen on kallista. Ei meilläkään ole varaa matkustella, mutta sama se.
MIten te saitte tuollaisilla tuloilla noin ison lainan?
Meillä tulot ovat noin 5000 euroa netto kuukaudessa. Kun lainaa oli jäljellä 60 000 euroa, pyysimme pankilta kattoremonttiin 30 000 euroa lainaa. Emme saaneet, koska ei ollut takaajia. Ei mitään maksuhäiriömerkintöjä ole kummallakaan ja vakitulot on. Laina saatiin toisesta pankista. Asumme maalla ja talon arvo on kaikkien remonttien jälkeen noin 100 000 euroa.
Oletteko tosiaan ihan tuloilla tuon saaneet vai onko teillä sittenkin takaaja siellä taustalla?! Koska se merkkaa käsittääkseni aika paljon, eikä silloin voi enää sanoa, että kyse on valinnasta tai teidän päätöksestä, vaan se on pankin päätös enemmänkin, että antavat teille sen lainan, koska niitä takaajia on.
Esim. kaverini sai miehensä kanssa lainaa 220 000 euroa kerrostaloasuntoon, koska kaverini vanhemmat takasivat lainan. Tulot samat kuin meillä. Lainaa yli tuplasti.
Vierailija kirjoitti:
Ap, se on valintakysymys. Joku haluaa elää parhaan elämänvaiheensa järsimällä porkkanaa ja tarjoussikanautaa ihan vaan saadakseen sen omakotitalon (kahden sadan tonnin lainalla ei tosin saa pk-seudulla kuin kerrostaloyksiön).
Minä en halua maksaa asumisesta liikaa, vaan asun kohtuuhintaisessa kerrostaloneliössä - ja haluan käydä ruokakaupassa ilman, että pitää päässä koko ajan räknätä, mitä on varaa syödä. Haluamme matkustella, haluamme käydä elokuvissa ja konsereissa ja ostella kirjoja jos huvittaa!
Asumisnuukailijan mielestä me siis tuhlaamme ja elämme hölmön leveästi, mutta katsos kun ajattelen, että kerran täällä vain eletään, enkä pidä järkevänä maksaa törkeästi asunnosta, joka lähinnä ilahduttaa perillisiä sitten aikanaan.
Hei, vain viidesosa suomalaisista asuu kalliilla pääkaupunkiseudulla, josko sitäkään.
Siellä missä me asumme, omistusasuminen ei tule kalliimmaksi kuin oman maksaminen. Maksamme lainaa pois 900 euroa kuukaudessa miehen kanssa. Jos asuisimme vastaanvankokoisessa vuokralla, niin emme saisi 900 eurolla omakotitaloa, jossa on neljä makuuhuonetta, 2000 neliön tontti ja autotallirakennukset ja pihasaunat.
Joten usko pois, Suomessa todellakin on paikkoja, joissa se omistusasuminen ei tule sen kalliimmaksi kuin omistusasunnon maksaminen. Tää ehkä pätee Helsingissä ja jossain isommissa kaupungeissa, mutta ei sitten enää muualla.
On joskus katsottu mitä saataisiin meidän kaupungissa 900 eurolla kuukausi vuokralle, niin se olisi aika tarkalleen vain joku 75 neliön kerrostalokolmio. Ei me sellaiseen mahduttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periferiasta päivää! Vanha rivarikolmio, jonka remppasin mieleisekseni. Lainaa siitä 90000+, jota makselen noin 400€/kk takaisin. Vastike reilu 200 vesineen ja lämpöineen. Lisäksi auto ja kaksi esiteiniä joka toinen viikko, eli osan ajasta yksin asustelen. Tulot n. 2400 nettona. Ei yhteiskunnan tukia pennin latia, jos ei asuntolainan korkojen muutamaa kymppiä vuodessa lasketa.
Elämiseen alkoi nyt jäädäkin jotain vuokrakämppien jälkeen. Silti ei paljon voi leveillä ja katson jos elämäni ensimmäisen etelänmatkan saisin vaikkapa vuoden päästä tehtyä - joskin taidan yrittää säästää vielä kylppäriremonttiin.
Olen aina tehnyt niin, että kun olen ostanut uuden asunnon, olen pitänyt vanhan ja vuokrannut sitä. Vuokratulojen avulla olen saanut lyhennettyä lainoja nopeammin.
Minäkin olen ihmetellyt samaa kuin ap. Itsekin olemme omaisuutta pikkuhiljaa kerryttäneet, ensimmäinen asunto ostettiin asp-lainalla 90-luvulla jo silloin kun toinen meistä vielä opiskeli. Tulomme ovat mielestäni ihan keskikastia, emme matkustele tai tuhlaile. Asumme tällä hetkellä Oulussa noin 200 000 euron rivarissa, josta lainaa jäljellä noin 60 000, eikä meillä ole varaa ostaa tonttia ja rakentaa omakotitaloa. Tai ostaa sellaista taloa, jonka haluaisimme (tosin ei täällä ole ollut myynnissäkään mitään, jota viitsisi edes harkita, joten rakentaminen olisi se ainoa vaihtoehto). Täällä on paljon viime vuosina rakennettu uusiin lähiöihin minitonteille (jollaista emme edes harkitse, aivan kamalia, ei omaa pihaa lainkaan ja näkyvyys suoraan naapurin olohuoneeseen) hulppeita omakotitaloja, joiden pihoilla sitten on kaikki nuo ap:n mainitsemat statussymbolit. Ulkomaille tehdään reissuja pari kertaa vuodessa ja lapset harrastaa kaikkea kallista (jääkiekkoa, ratsastusta jne.) Ja tuo on ihan "tavallista". Ei kaikilla voi olla perintöäkään, joten ihmettelen, miten he elämänsä rahoittavat. Palkatkaan ei täällä pohjoisessa ole esim. insinööreillä mitenkään korkeat.
Jostain syystä ne kalliilla alueella omassa asunnossa asuvat näyttäävät ukoisesti kuitenkin fiksummilta kuin nuo kampaajalla, ja iltaravintolassa syöjät. Muistakaa, se tyyli, se tyyli merkitsee. Joillakin on vain parempi maku, vaikka olisi rento tyyli. Vuokralähiöiden väki erottuu itäänpäin metrolla mennessä. Espoossa on sitten jo aivan eri näköistä väkeä ja autoja.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä ne kalliilla alueella omassa asunnossa asuvat näyttäävät ukoisesti kuitenkin fiksummilta kuin nuo kampaajalla, ja iltaravintolassa syöjät. Muistakaa, se tyyli, se tyyli merkitsee. Joillakin on vain parempi maku, vaikka olisi rento tyyli. Vuokralähiöiden väki erottuu itäänpäin metrolla mennessä. Espoossa on sitten jo aivan eri näköistä väkeä ja autoja.
No miten tämä nyt liittyy aiheeseen ollenkaan? Ei sillä tyylillä makseta isoja taloja.
Me olemme sairaanhoitaja-huoltomies -tyyppinen pariskunta ja monta vuotta mietimme ja suunnittelimme ison omakotitalon ostamista / rakentamista (täälläpäin 200 000 eurolla saa jo sopivan kokoisen, esim. 160 neliöisen ja sisäänajetun talon).
No, pelko perseessä edelleen eikä olla uskallettu täältäpäin taloa ostaa. Sijaintihan siihen on syynä. Ei silti, ei ostettaisi sitä edes lähimmästä kasvukeskuksesta, vaikka laitettaisiinkin 200 000e / 130 neliötä, eli tingittäisiin neliöistä.
Ajatellaan vähän sillä tavalla, että ei tarvitse tehdä niinkuin muut aina tekevät ("pakko olla omakotitalo koska kaikilla muillakin on"). Pitäkää ne 200 000+eur lainanne, meillä on sen tilalla sitten ihan jotain muuta.
Ei kannata toisten velkoja miettiä liikaa. Huomasimme, miten vanhat naapurimme kauhistelivat aikoinaan, kun muutimme pois, ja ostimme ison kalliin talon. Meillä oli kuulemma ihan hirveästi velkaa. No se on suhteellista. Vanha (uudehko) talomme oli täysin velaton, kun myimme sen, ja meillä oli sijoituksia. Otimme toki jotain 60 000 euroa uuteen taloon lainaa, mutta bruttotulomme olivat yhteensä kymppitonnin luokkaa, joten ei mitään hätää. Emme tietenkään tätä muille kertoneet, meidän raha-asiamme eivät ole naapureiden asioita.
Nyt on tuokin tilanne korjaantunut, lainaa on 25 000, mutta sijoituksia noin 100 000€.