Lue keskustelun säännöt.
Millä ihmiset maksavat valtavia talolainojaan?
28.06.2017 |
Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D
Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)
Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette isojen lainojen kanssa varautunut siihen jos/kun toinen jää työttömäksi? Tai pahimmassa tapauksessa molemmat? Onko puskuria yhtään? Otin oman asuntolainani yksin ja kun oli puolet maksettu jäin työttömäksi. Olen keski-ikäinen ja työtä ei enää löydy. Onneksi tein silloin kahta työtä, joista toisen palkan talletin vähän korkeampikorkoiselle tilille. Joten ei ihan heti tule hätä ja lainaa olen maksellut työttömyyspäivärahoillakin. Tiukilla olen, sehän on selvä, mutta vielä selviän jonkun vuoden ettei tarvitse asuntoa myydä. Mutta yhtään mitään ylimääräistä ei ole varaa ostaa. Muuttaisin pois ja myisin asuntoni, mutta en osaa päättää mihin tästä kannattaisi lähteä. Pääkaupunkiseudulla ei ole varaa elää.
Jos jompikumpi jää työttömäksi, niin varmastikin myisimme heti ensimmäiseksi auton, koska emme ihan oikeasti sitä edes tarvitse. Siinä säästäisi jo lähemmäs 700€/kk, ja saisi rahaa myynnistä. Olemme laskeneet, että jos nyt molemmat yhtäkkiä jäisivät pitkäaikaistyöttömiksi tällä hetkellä, niin olisi varaa asua talossa vielä kahden vuoden ajan. Sen verran riittää. Sitten vain talo myyntiin, ja pienempää ja vanhempaa katselemaan :-) Ei se mikään maailmanloppu olisi. Otan sen niin, että nautin ihanassa, isossa, uudessa omakotitalossamme asumisestamme nyt, mutta tiedostan, ettei ole 100% varmaa, että voisimme tässä aina asua.
Pessimisti tässä moi. Entä jos talo ei menisikään kaupaksi? Kahden asunnon loukkua vierestä seurannut. Tosin turha sitä nyt on kai miettiä.
Talomme on hyvällä alueella, eli mitä todennäkoisimmin menee kyllä hyvin kaupaksi. Ja ainahan menee, kun hinta on oikea. :-) Spekuloida voi toki maailman tappiin, mutta en perusta elämääni sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaista kokemusta noin suuresta lainasta ei ole, mutta olen seurannut työkaverini elämää 300 000 € lainan kanssa ja tuota....ei käy kateeksi. Kaikki mikä tulee, myös menee. Heillä on kaksi lasta ja joutuivat oikein tarkasti miettimään, onko varaa ostaa autoa, siis ei todellakaan uutta, vaan käytettyä kun entinen hajosi. Ovat nyt pari vuotta vissiin maksaneet pelkkiä korkoja kun eivät pysty lyhentämään lainaansa. Molemmat käyvät siis töissä ja ovat koko ajan käyneetkin, mutta ylimääräistä rahaa ei ole, eikä mitään jää säästöön. Osamaksulla sitten maksetaan jos hajoaa vaikka jääkaappi tms.
Työkaverini on burn outin partaalla, mutta sinnittelee töissä koska ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä poiskaan. Sanoo itse tuntevansa että on ansassa =(
Meidän talo on pieni, joskin isolla tontilla (reilu hehtaari) ja olen ollut hiljaa tyytyväinen siihen, että laina oli kuitenkin alle 100 000, josta nyt on jäljellä nafti 30 000. Kiitos tämän minun oli mahdollista opiskella uusi ala tässä ohessa. En kuuna päivänä vaihtaisi työkaverini tilannetta omaani vaikka talo on uudempi ja isompi ja kaikella tavalla komeampi.
Kai tajuat, ettei kaverisi tilanne ole millään tavalla normaali? Tuskin kovin yleinenkään, toivon ainakin. Hän joutuu perheineen ulos kodistaan kun korot nousevat.
Minulla on myös yhteisvastuullisesti 300 000€ asuntolainaa mieheni kanssa. Lyhennämme pääomaa 30 000€ vuodessa, ja rahankäyttöä muuttamalla voisimme lyhentää enemmänkin, mutta haluamme lastemme kokevan lapsuudessaan muutakin kuin asuntolainan lyhentämistä. Meillä on siis myös varaa laadukkaaseen ruokaan, uusiin autoihin, pariin kolmeen ulkomaanmatkaan vuodessa, lasten moniin harrastuksiin, hyvään pukeutumiseen ja mitä normaaliin elämään nyt kuuluukaan, ja mikä törkeintä; säästämiseen. Muuta velkaa kuin asuntolaina ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Meille oman talon lainanlyhennys tulee selvästi halvemmaksi kuin vuokralla asuminen. Lyhennys&korot on 1300 ja muut asumiskulut keskimäärin 200 euroa/kk. 1500 eurolla ei Helsingistä vielä saa kummoistakaan perheasuntoa, ei ainakaan näin tilavaa, omalla pihalla ja hyvältä alueelta. Otettiin 25 vuoden laina koska ei haluta kituuttaa ylisuuren lyhennyksen kanssa. Nyt on palkat molemmilla nousseet ja olisi varaa lyhentää nopeamminkin mutta näillä korkotasoilla se ei ole järkevää.
Jos tulisi työttömyyttä tai muuta yllättävää, niin vähän aikaa voitaisiin silti asua tässä säästöjen turvin. Tällä alueella talon saa varmasti kaupaksi, joten pakon edessä voidaan myös myydä.
Riippuu paikkakunnasta missä muodossa asuminen tulee edullisemmaksi. Etelä-suomessa ja hesan seudulla erityisesti on tosi korkeat vuokrat. Mutta niin on omistusasuntojen ( käytännössä pankkien omistamat siihen saakka kunnes laina on maksettu) hinnatkin. Ja riippuu tietysti sosioekonomisesta tilanteesta esim. onko sellainen ammatti mikä takaa varmemmin työtä jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli yhteenvetona - palkalla maksatte. :)
Asia ymmärretty, meillä on toki aika pienet tulotkin, joten mukisematta nielen tämän.
Mutta ei me niihin kenkiin törsätä, joku pöljä luuli niin... Tarkoitin lähinnä sitä, että jos lapsi tarvitsee Kuomat niin ne voidaan uutena huoletta ostaa.
Meillä on asuntolaina pian maksettu ja olen päättänyt ettemme ota sellaista ikinä lisää. Ennemmin säästämme rahaa ja annamme lapsille pienet avut kun joskus lähtevät maailmalle. Lähinnä "korvaukseksi" siitä, ettei meillä koskaan ole ollut sitä omaa pihaa ja koiraa ja niitä etelänmatkoja. Jakavat saman huoneenkin jopa.
Lähipiirissä löytyy tosiaan samanlaisia duunareita, joilla on se unelmatalo ym.
Olen kateellinen, tottakai. Mutta vain siitä syystä, etten millään logiikalla saa meidän tuloja riittämään samaan kuin muilla. En kadehdi rikkaita, koska he ovat opiskelleet ja tehneet töitä kaiken eteen. Oma vikani, etten ole lääkäri.
Eli käsitän sen, että hyvillä tuloilla asuu hienosti, mutta en sitä että työkaveri jonka mies jäi työttömäksi lähtee kolmen lapsen kanssa etelään ja ostaa talon pihaan kylpytynnyrin!? Miten!? :D
Tottahan toki me lapsille säästämme, nimenomaan talon muodossa. 250 neliön talo lapsiystävälliseltä alueelta menee myyntiin kun lapset haluavat muutta pois kotoa. Niistä rahoista menee sitten osa lapsille, ja itsellemme ostamme jonkun kolmion. Samalla kuitenkin saadaan nauttia tilavasta ja laadukkaasta asumisesta, etenkin lapset.
MUAHAHAHAAAA!!!! :'D
Tässä ei ole kyllä totuuden simentäkään. Että ihan tosissaan myytte talon ja annatte sitten osuudet siitä lapsille? :'D
Perinnön muodossa ehkä, tuskin tuollaista taloa ainakaan alle 20 vuodessa maksetaan. :'D
Ja talohan menee toki kaupaksi varmasti hyvään hintaan.
Täällä jollain oli ihan hyvä ajatus säästää lapsille ja asua halvemmalla, mutta että joku ostaa talon ihan sitä varten että myy sen n. 18 vuoden päästä pois ja jakaa rahat lapsille. :D Puppua!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli yhteenvetona - palkalla maksatte. :)
Asia ymmärretty, meillä on toki aika pienet tulotkin, joten mukisematta nielen tämän.
Mutta ei me niihin kenkiin törsätä, joku pöljä luuli niin... Tarkoitin lähinnä sitä, että jos lapsi tarvitsee Kuomat niin ne voidaan uutena huoletta ostaa.
Meillä on asuntolaina pian maksettu ja olen päättänyt ettemme ota sellaista ikinä lisää. Ennemmin säästämme rahaa ja annamme lapsille pienet avut kun joskus lähtevät maailmalle. Lähinnä "korvaukseksi" siitä, ettei meillä koskaan ole ollut sitä omaa pihaa ja koiraa ja niitä etelänmatkoja. Jakavat saman huoneenkin jopa.
Lähipiirissä löytyy tosiaan samanlaisia duunareita, joilla on se unelmatalo ym.
Olen kateellinen, tottakai. Mutta vain siitä syystä, etten millään logiikalla saa meidän tuloja riittämään samaan kuin muilla. En kadehdi rikkaita, koska he ovat opiskelleet ja tehneet töitä kaiken eteen. Oma vikani, etten ole lääkäri.
Eli käsitän sen, että hyvillä tuloilla asuu hienosti, mutta en sitä että työkaveri jonka mies jäi työttömäksi lähtee kolmen lapsen kanssa etelään ja ostaa talon pihaan kylpytynnyrin!? Miten!? :D
Tottahan toki me lapsille säästämme, nimenomaan talon muodossa. 250 neliön talo lapsiystävälliseltä alueelta menee myyntiin kun lapset haluavat muutta pois kotoa. Niistä rahoista menee sitten osa lapsille, ja itsellemme ostamme jonkun kolmion. Samalla kuitenkin saadaan nauttia tilavasta ja laadukkaasta asumisesta, etenkin lapset.
MUAHAHAHAAAA!!!! :'D
Tässä ei ole kyllä totuuden simentäkään. Että ihan tosissaan myytte talon ja annatte sitten osuudet siitä lapsille? :'D
Perinnön muodossa ehkä, tuskin tuollaista taloa ainakaan alle 20 vuodessa maksetaan. :'D
Ja talohan menee toki kaupaksi varmasti hyvään hintaan.
Täällä jollain oli ihan hyvä ajatus säästää lapsille ja asua halvemmalla, mutta että joku ostaa talon ihan sitä varten että myy sen n. 18 vuoden päästä pois ja jakaa rahat lapsille. :D Puppua!!!
Ööö, okei. Jos tuo on sinulle ihan mahdoton toimintatapa, niin ei se sitä tarkoita, että se meille olisi sitä. Miksi ihmeessä emme antaisi osuuksia lapsillemme? Talo on maksettu jo silloin, kun lapset ensimmäistä asuntansa ovat luultavasti ostamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EKP tekee kupit niin kukaan ei maksele. Asia on mennyt jo järjettömyykssiin maassa jossa 60 %.a työvoimasta on julkisessa rahoituksessa kiinni (OECD:n tilasto)
Olen yh, oli lunastettava lasten koti. Talo 250 000, otin lainaa 190 000, laina-aika 22 vuotta. Palkasta sitä makselen vajaan tonnin kuussa, nyt jo 4 vuotta lyhentänyt, kyllä se tästä.
Kaikki muut menot minimiin, itselle en ole vaatetta ostanut tuohon 4 vuoteen. Onneksi olen ollut saman kokoinen viimeiset 20 vuotta. Kaikki lehtitilaukset on lopetettu. Käymme lomana kerran vuodessa muutaman päivän pitkän viikonlopun kaupunkilomalla, halpalentoyhtiöllä. Mutta joo, talo näyttää hyvältä. Se nyt ei kumminkaan ollut se syy miksi sen ostin, itselle olisi käynyt joku muukin. Lapset saavat asua kotonaan ja käydä koulunsa loppuun sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli yhteenvetona - palkalla maksatte. :)
Asia ymmärretty, meillä on toki aika pienet tulotkin, joten mukisematta nielen tämän.
Mutta ei me niihin kenkiin törsätä, joku pöljä luuli niin... Tarkoitin lähinnä sitä, että jos lapsi tarvitsee Kuomat niin ne voidaan uutena huoletta ostaa.
Meillä on asuntolaina pian maksettu ja olen päättänyt ettemme ota sellaista ikinä lisää. Ennemmin säästämme rahaa ja annamme lapsille pienet avut kun joskus lähtevät maailmalle. Lähinnä "korvaukseksi" siitä, ettei meillä koskaan ole ollut sitä omaa pihaa ja koiraa ja niitä etelänmatkoja. Jakavat saman huoneenkin jopa.
Lähipiirissä löytyy tosiaan samanlaisia duunareita, joilla on se unelmatalo ym.
Olen kateellinen, tottakai. Mutta vain siitä syystä, etten millään logiikalla saa meidän tuloja riittämään samaan kuin muilla. En kadehdi rikkaita, koska he ovat opiskelleet ja tehneet töitä kaiken eteen. Oma vikani, etten ole lääkäri.
Eli käsitän sen, että hyvillä tuloilla asuu hienosti, mutta en sitä että työkaveri jonka mies jäi työttömäksi lähtee kolmen lapsen kanssa etelään ja ostaa talon pihaan kylpytynnyrin!? Miten!? :D
Tottahan toki me lapsille säästämme, nimenomaan talon muodossa. 250 neliön talo lapsiystävälliseltä alueelta menee myyntiin kun lapset haluavat muutta pois kotoa. Niistä rahoista menee sitten osa lapsille, ja itsellemme ostamme jonkun kolmion. Samalla kuitenkin saadaan nauttia tilavasta ja laadukkaasta asumisesta, etenkin lapset.
Tätä juuri minäkin tavoittelen
-se edellinen yh
Me ollaan pienipalkkaisia, yht n.4500€/kk ja päätettiin ostaa vanha ribtamamiestalo. Saatiin se paljon halvemmalla kuin uusi talo ja täällä elämä on aivan ihanaa. Huonekaluissa ym.ostetaan mieluummin laadukasta, ja vaikka säästetään ensin mieluummin kuin ostetaan krääsää. Lyhennykset on tonnin luokkaa, sama menisi sinne vuokrarivarin vastikkeisiinkin, jos edes riittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillain on uskallusta ottaa todella pitkä asuntolaina, 20-30 vuotta. Näin matalien korkojen aikana aloitettuna sen kuukausimaksu voi olla ihan kohtuullinen. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan kukaan tiedä. Itselleni 15 vuoden asuntolaina oli maksimipituus, en pysty henkisesti sitoutumaan pidempään.
Mä taas halusin pitkän lainan, 25 vuotta. Tärkeintä oli saada mahdollisimman pieni kuukausierä, jotta sen pystyy tiukkoina aikoina maksamaan. Parempina aikoina olen tehnyt välillä reilustikin ylimääräisiä lyhennyksiä, mikä taas pienentää kuukausierää ihan kivasti. Jos kaikki menee enimmäkseen hyvin, saan lainan maksettua 15 vuodessa, mut jos ei mene, niin erittäin todennäköisesti 25 vuotta riittää kyllä maksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 3000€ nettotuloilla 200 000€ lainaa saa.
Sillä ei kyllä kummoista omakotitaloa tai kalusteita saa, autoista puhumattakaan.
Sijainnista riippuen toki, asiallinen omakotitalo pk-seudulla maksaa alkaen noin 500 000 €. Siihen pari autoa, sisustus ja trampoliini niin ollaan helposti 600 000 € nurkilla.
Tätä ei saada noilla tuloilla.
Meillä asunnon arvo noin puoli miljoonaa, josta alle 200000 lainaa. Olen hoitovapaalla, joten käteen jää nyt vain vajaa 4000e. Asumiseen menee lähes 2000e/kk. Yksi uusi auto on, ostettu käteisellä. Ei mitään osamaksuja tai muita lainoja kuormittamassa. Pärjäisimme nyt hoitovapaallakin hyvin, mutta lasten kalliit harrastukset kuormittavat. No 1,5v kuluttua olen palannut töihin, eikä meillä ole tarkoituksena hankkia lisää lapsia. Sitten nettotulot yhteensä ainakin 6000e kuussa ja jää jotain sijoitettavaksi. Nyt pärjäämme ainostaan sen vuoksi, että ei ole asuntolainan ja sijoitusasunto lainan lisäksi muita lainoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä nyt on valtava talolaina kenenkin mielestä? Meillä oli 270000 laina ensiasuntoon, nyt siitä on jäljellä 150 tuhatta. Yhteenlasketut nettotulot on noin 4000 € nyt kun toinen on töissä ja toinen ansiosidonnaisella. Lainanhoitokulut ovat n. 1300 €/kk eli sama kuin mitä menisi perheasunnon vuokraan.
Tuttavapiirissäni taloa ovat lähteneet rakentamaan yksi hyväpalkkainen pari(molemmat puolisoista ovat hyvätuloisia) sekä pari, joista vaimo on kotiäiti ollut 8 vuotta mutta he saivat juuri perintöä.
Molemmilla lisäksi jo takana maksettua asuntolainaa vanhasta asunnostaan ja toinen pari omistaa maata, joten takuutkin riittäneet lainoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se on valintakysymys. Joku haluaa elää parhaan elämänvaiheensa järsimällä porkkanaa ja tarjoussikanautaa ihan vaan saadakseen sen omakotitalon (kahden sadan tonnin lainalla ei tosin saa pk-seudulla kuin kerrostaloyksiön).
Minä en halua maksaa asumisesta liikaa, vaan asun kohtuuhintaisessa kerrostaloneliössä - ja haluan käydä ruokakaupassa ilman, että pitää päässä koko ajan räknätä, mitä on varaa syödä. Haluamme matkustella, haluamme käydä elokuvissa ja konsereissa ja ostella kirjoja jos huvittaa!
Asumisnuukailijan mielestä me siis tuhlaamme ja elämme hölmön leveästi, mutta katsos kun ajattelen, että kerran täällä vain eletään, enkä pidä järkevänä maksaa törkeästi asunnosta, joka lähinnä ilahduttaa perillisiä sitten aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli yhteenvetona - palkalla maksatte. :)
Asia ymmärretty, meillä on toki aika pienet tulotkin, joten mukisematta nielen tämän.
Mutta ei me niihin kenkiin törsätä, joku pöljä luuli niin... Tarkoitin lähinnä sitä, että jos lapsi tarvitsee Kuomat niin ne voidaan uutena huoletta ostaa.
Meillä on asuntolaina pian maksettu ja olen päättänyt ettemme ota sellaista ikinä lisää. Ennemmin säästämme rahaa ja annamme lapsille pienet avut kun joskus lähtevät maailmalle. Lähinnä "korvaukseksi" siitä, ettei meillä koskaan ole ollut sitä omaa pihaa ja koiraa ja niitä etelänmatkoja. Jakavat saman huoneenkin jopa.
Lähipiirissä löytyy tosiaan samanlaisia duunareita, joilla on se unelmatalo ym.
Olen kateellinen, tottakai. Mutta vain siitä syystä, etten millään logiikalla saa meidän tuloja riittämään samaan kuin muilla. En kadehdi rikkaita, koska he ovat opiskelleet ja tehneet töitä kaiken eteen. Oma vikani, etten ole lääkäri.
Eli käsitän sen, että hyvillä tuloilla asuu hienosti, mutta en sitä että työkaveri jonka mies jäi työttömäksi lähtee kolmen lapsen kanssa etelään ja ostaa talon pihaan kylpytynnyrin!? Miten!? :D
Tottahan toki me lapsille säästämme, nimenomaan talon muodossa. 250 neliön talo lapsiystävälliseltä alueelta menee myyntiin kun lapset haluavat muutta pois kotoa. Niistä rahoista menee sitten osa lapsille, ja itsellemme ostamme jonkun kolmion. Samalla kuitenkin saadaan nauttia tilavasta ja laadukkaasta asumisesta, etenkin lapset.
MUAHAHAHAAAA!!!! :'D
Tässä ei ole kyllä totuuden simentäkään. Että ihan tosissaan myytte talon ja annatte sitten osuudet siitä lapsille? :'D
Perinnön muodossa ehkä, tuskin tuollaista taloa ainakaan alle 20 vuodessa maksetaan. :'D
Ja talohan menee toki kaupaksi varmasti hyvään hintaan.
Täällä jollain oli ihan hyvä ajatus säästää lapsille ja asua halvemmalla, mutta että joku ostaa talon ihan sitä varten että myy sen n. 18 vuoden päästä pois ja jakaa rahat lapsille. :D Puppua!!!
Ööö, okei. Jos tuo on sinulle ihan mahdoton toimintatapa, niin ei se sitä tarkoita, että se meille olisi sitä. Miksi ihmeessä emme antaisi osuuksia lapsillemme? Talo on maksettu jo silloin, kun lapset ensimmäistä asuntansa ovat luultavasti ostamassa.
Kommentoin ohiksena. Minäkin vähän ihmettelen, millaisia summia kuvittelet tuosta välistä irtoavan lapsillenne?
Vai ajattelitteko muuttaa jonnekin muuttotappiokunnan slummilähiöön kolmioon?
Meinaan jos omakotitalon myy ja ostaa itselleen kunnollisen kerrostalokolmion vaikkapa keskustasta, säästöön (eli teidän tapauksessanne lapsille annettavaksi) jää aika vähän rahaa.
Esimerkiksi täällä pk-seudulla lapsiystävällisen lähiön tai kehyskunnan 250-neliöiset omakotitalot maksavat jotakin puolen miljoonan ja miljoonan väliltä. Jos ostaa keskustasta tai sen läheisyydestä (vaikkapa Helsingin, Vantaan tai Espoon) kolmion, siihen uppoaa puolisen miljoonaa. Lapsille lahjoitettavaksi ei jää juuri kuin lämmin kädenpuristus.
Tuskin ajattelitte itselleen vanhuuden ajaksi kolmiota kaukana palveluista.
AINAKAAN vaihdossa ei jää sellaisia summia, että niillä lapset ostaisivat itselleen oman kämpän.
Toisin sanoen lähiöomakotitalojen ja keskustakolmioiden hinnoissa ei ole suunnattomia välirahoja.
Kyllä me 5 vuotta sitten saatiin haluamamme uusi omakotitalo. 120 neliötä plus talli mutta se riitti. Neljä henkeä, netto 2800-3000 euroa. Asumiskustannuksiin meni pyöreästi 1000-1100 euroa, miksi ei olisi riittänyt? Ei ollut autolainoja tms.
RTM-talo kirjoitti:
Me ollaan pienipalkkaisia, yht n.4500€/kk ja päätettiin ostaa vanha ribtamamiestalo. Saatiin se paljon halvemmalla kuin uusi talo ja täällä elämä on aivan ihanaa. Huonekaluissa ym.ostetaan mieluummin laadukasta, ja vaikka säästetään ensin mieluummin kuin ostetaan krääsää. Lyhennykset on tonnin luokkaa, sama menisi sinne vuokrarivarin vastikkeisiinkin, jos edes riittäisi.
Pienipalkkaisia? Ei hyvänen aika että jotkut elää pumpulissa. Mitähän näiden mielestä on esimerkiksi 1500-1700 euron nettopalkat?
Vierailija kirjoitti:
Palkalla lyhennetään. Menot ja tulot on suunniteltu tarkkaan, niin rahaa ei kulu huomaamatta turhuuksiin.
Meillä ostetaan niin paljon kuin mahdollista kirpputorilta, ei seurata muotivillityksiä, en kuluta rahaa juurikaan kosmetiikkaan koska olen enemmän luomutyyppiä sekä harrastamme kotimaanmatkailua. Käymme esim. kansallispuistoissa ja museoissa. Ei ole kallista vaikka hankkisi museokortin. Lapsia ei ole kiusattu esim. vaatteiden vuoksi ja hittileluista voi laittaa yhden joulu- ja syntymäpäivälahjatoiveisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli yhteenvetona - palkalla maksatte. :)
Asia ymmärretty, meillä on toki aika pienet tulotkin, joten mukisematta nielen tämän.
Mutta ei me niihin kenkiin törsätä, joku pöljä luuli niin... Tarkoitin lähinnä sitä, että jos lapsi tarvitsee Kuomat niin ne voidaan uutena huoletta ostaa.
Meillä on asuntolaina pian maksettu ja olen päättänyt ettemme ota sellaista ikinä lisää. Ennemmin säästämme rahaa ja annamme lapsille pienet avut kun joskus lähtevät maailmalle. Lähinnä "korvaukseksi" siitä, ettei meillä koskaan ole ollut sitä omaa pihaa ja koiraa ja niitä etelänmatkoja. Jakavat saman huoneenkin jopa.
Lähipiirissä löytyy tosiaan samanlaisia duunareita, joilla on se unelmatalo ym.
Olen kateellinen, tottakai. Mutta vain siitä syystä, etten millään logiikalla saa meidän tuloja riittämään samaan kuin muilla. En kadehdi rikkaita, koska he ovat opiskelleet ja tehneet töitä kaiken eteen. Oma vikani, etten ole lääkäri.
Eli käsitän sen, että hyvillä tuloilla asuu hienosti, mutta en sitä että työkaveri jonka mies jäi työttömäksi lähtee kolmen lapsen kanssa etelään ja ostaa talon pihaan kylpytynnyrin!? Miten!? :D
Tottahan toki me lapsille säästämme, nimenomaan talon muodossa. 250 neliön talo lapsiystävälliseltä alueelta menee myyntiin kun lapset haluavat muutta pois kotoa. Niistä rahoista menee sitten osa lapsille, ja itsellemme ostamme jonkun kolmion. Samalla kuitenkin saadaan nauttia tilavasta ja laadukkaasta asumisesta, etenkin lapset.
MUAHAHAHAAAA!!!! :'D
Tässä ei ole kyllä totuuden simentäkään. Että ihan tosissaan myytte talon ja annatte sitten osuudet siitä lapsille? :'D
Perinnön muodossa ehkä, tuskin tuollaista taloa ainakaan alle 20 vuodessa maksetaan. :'D
Ja talohan menee toki kaupaksi varmasti hyvään hintaan.
Täällä jollain oli ihan hyvä ajatus säästää lapsille ja asua halvemmalla, mutta että joku ostaa talon ihan sitä varten että myy sen n. 18 vuoden päästä pois ja jakaa rahat lapsille. :D Puppua!!!
Ööö, okei. Jos tuo on sinulle ihan mahdoton toimintatapa, niin ei se sitä tarkoita, että se meille olisi sitä. Miksi ihmeessä emme antaisi osuuksia lapsillemme? Talo on maksettu jo silloin, kun lapset ensimmäistä asuntansa ovat luultavasti ostamassa.
Kommentoin ohiksena. Minäkin vähän ihmettelen, millaisia summia kuvittelet tuosta välistä irtoavan lapsillenne?
Vai ajattelitteko muuttaa jonnekin muuttotappiokunnan slummilähiöön kolmioon?
Meinaan jos omakotitalon myy ja ostaa itselleen kunnollisen kerrostalokolmion vaikkapa keskustasta, säästöön (eli teidän tapauksessanne lapsille annettavaksi) jää aika vähän rahaa.
Esimerkiksi täällä pk-seudulla lapsiystävällisen lähiön tai kehyskunnan 250-neliöiset omakotitalot maksavat jotakin puolen miljoonan ja miljoonan väliltä. Jos ostaa keskustasta tai sen läheisyydestä (vaikkapa Helsingin, Vantaan tai Espoon) kolmion, siihen uppoaa puolisen miljoonaa. Lapsille lahjoitettavaksi ei jää juuri kuin lämmin kädenpuristus.
Tuskin ajattelitte itselleen vanhuuden ajaksi kolmiota kaukana palveluista.
AINAKAAN vaihdossa ei jää sellaisia summia, että niillä lapset ostaisivat itselleen oman kämpän.
Toisin sanoen lähiöomakotitalojen ja keskustakolmioiden hinnoissa ei ole suunnattomia välirahoja.
Täällä myös yksi ohis miettii samaa. Toisekseen mietin, että miten kukaan uskaltaa suunnitella tulevaisuuden noin tarkkaan? Onko noin iso luottamus siihen, ettei omalle kohdalle koskaan satu irtisanomisia, omaa/perheenjäsenen sairastumista/mitä tahansa...?
Meillä on laina-aika 20 vuotta. Maksamme lainaa tonnin kuussa. Yhteinen nettotulomme on 3500 euroa. Meillä on kaksi autoa, tosin ne ovat molemmat 15-20 vuotta vanhoja. Kotoa ei löydy uusia huonekaluja mutta uusimme kyllä aina tarpeen mukaan tavaroita. Pihassa on leikkimökkiä, kasvihuonetta ja uima-allasta.
Eihän sitä nyt kaikkea kamaa yhdestä tilistä osteta. Pikku hiljaa tätä kamaa kertyy, kun ensin säästää aina muutaman kuukauden. Kerran vuodessa ostetaan ehkä jotain hinnakkaampaa tai sitten tehdään viikon etelänreissu. Viimeksi olimme ulkomailla neljä vuotta sitten, mutta en minä pienen lapsen kanssa edes kaipaa mitään matkastressiä. Katsotaan sitten, kun päivähoitomaksut poistuvat, jääkö säästöön enemmän kuin parisataa euroa kuussa ja päästään normaalielämän lisäksi jonnekin matkalle. Tässä vaiheessa riittää huvipuistot ja kotieläintarhat.