Lue keskustelun säännöt.
Millä ihmiset maksavat valtavia talolainojaan?
28.06.2017 |
Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D
Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)
Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.
Kommentit (357)
Kummallakin vakipaikat ja hyvä palkka. Lapsia on 4, mutta totuttu halpaan elämään. Miehen vanhemmat takasivat laivan, itse asiassa heidän idea oli koko asunnon osto.
Asutaan tässä lopun elämämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiasuntona reilu 10 vuotta sitten ostettu okt Espoossa. Ostohinta oli 350 k€, mutta lahkoimme tontin ja myimme toisen puolikkaan. Nyt on velkaa jäljellä 150 k€, jonka hoitokulut ovat 1300 €/kk. Nettotulot 4000 €/kk.
Joo, täällä kanssa ihmettelijä. Tavallisilla palkoilla isot lainat, koska niin 'kuuluu' tehdä??
Meillä 2 teiniä, omakotitalo, 2 uutta autoa, moottoripyörä jne.. Autot, motskari jne. ja tontti on maksettu omalla rahalla. Asuntolaina on ainoa laina meillä ollut, ja sitä lyhennettiin 1000 €/kk n. 12 v. Se lähti suoraan tililtä. Nyt olemme täysin velattomia. Opintolainaa emme ottaneet, kun pärjäsimme hyvin ilmankin.
En oikein itsekkään ymmärrä, miten olemme kaiken saaneet vähän kuin huomaamatta. Olemme keskituloisia, ei varakkaita vanhempia tai perintöjä. Viisasta rahankäyttöä vissiin, vaikka emme kauheasti pihistele. Tosin turhuuksia emme hanki. Lomamatkan teemme n. kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2 teiniä, omakotitalo, 2 uutta autoa, moottoripyörä jne.. Autot, motskari jne. ja tontti on maksettu omalla rahalla. Asuntolaina on ainoa laina meillä ollut, ja sitä lyhennettiin 1000 €/kk n. 12 v. Se lähti suoraan tililtä. Nyt olemme täysin velattomia. Opintolainaa emme ottaneet, kun pärjäsimme hyvin ilmankin.
En oikein itsekkään ymmärrä, miten olemme kaiken saaneet vähän kuin huomaamatta. Olemme keskituloisia, ei varakkaita vanhempia tai perintöjä. Viisasta rahankäyttöä vissiin, vaikka emme kauheasti pihistele. Tosin turhuuksia emme hanki. Lomamatkan teemme n. kerran vuodessa.
Siis tämä kuulostaa tosi hienolta, että näin! Aidosti pidän hienona ja saavuttamisen arvoisena tilannetta! Mutta ehkä jos saisin tuon keskituloisuuden vielä ihan nettona lapsilisineen, niin voisin alkaa uskoa että tämä ei ole täälläkään ihan mahdotonta. Jotenkin meidän omissa yhtälöissä tulee nykymaailmassa ihan erilaisia tuloksia Excelin viimeiseen ruutuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt samaa kuin ap. Itsekin olemme omaisuutta pikkuhiljaa kerryttäneet, ensimmäinen asunto ostettiin asp-lainalla 90-luvulla jo silloin kun toinen meistä vielä opiskeli. Tulomme ovat mielestäni ihan keskikastia, emme matkustele tai tuhlaile. Asumme tällä hetkellä Oulussa noin 200 000 euron rivarissa, josta lainaa jäljellä noin 60 000, eikä meillä ole varaa ostaa tonttia ja rakentaa omakotitaloa. Tai ostaa sellaista taloa, jonka haluaisimme (tosin ei täällä ole ollut myynnissäkään mitään, jota viitsisi edes harkita, joten rakentaminen olisi se ainoa vaihtoehto). Täällä on paljon viime vuosina rakennettu uusiin lähiöihin minitonteille (jollaista emme edes harkitse, aivan kamalia, ei omaa pihaa lainkaan ja näkyvyys suoraan naapurin olohuoneeseen) hulppeita omakotitaloja, joiden pihoilla sitten on kaikki nuo ap:n mainitsemat statussymbolit. Ulkomaille tehdään reissuja pari kertaa vuodessa ja lapset harrastaa kaikkea kallista (jääkiekkoa, ratsastusta jne.) Ja tuo on ihan "tavallista". Ei kaikilla voi olla perintöäkään, joten ihmettelen, miten he elämänsä rahoittavat. Palkatkaan ei täällä pohjoisessa ole esim. insinööreillä mitenkään korkeat.
Mitä helvettiä? :D Ensinnäkin vanhasta rivarista ei Oulussa saa 200000 euroa millään ellei se ole esimerkiksi keskustassa, Pikisaaressa tai muuten erikoisessa paikassa. Tiedän kyllä koska olen asuntomarkkinoita seurannut 10 vuotta ja tällä hetkellä ostamassa taas. Tuohon hintaan saa jo uuden rivarin. Sen sijaan juuri Oulun alueelle saa vuokratontille 200000 euron vaikka rakennetettua. Ja tästäkin kokemusta. Vähän syrjempää saat jo valita talon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt samaa kuin ap. Itsekin olemme omaisuutta pikkuhiljaa kerryttäneet, ensimmäinen asunto ostettiin asp-lainalla 90-luvulla jo silloin kun toinen meistä vielä opiskeli. Tulomme ovat mielestäni ihan keskikastia, emme matkustele tai tuhlaile. Asumme tällä hetkellä Oulussa noin 200 000 euron rivarissa, josta lainaa jäljellä noin 60 000, eikä meillä ole varaa ostaa tonttia ja rakentaa omakotitaloa. Tai ostaa sellaista taloa, jonka haluaisimme (tosin ei täällä ole ollut myynnissäkään mitään, jota viitsisi edes harkita, joten rakentaminen olisi se ainoa vaihtoehto). Täällä on paljon viime vuosina rakennettu uusiin lähiöihin minitonteille (jollaista emme edes harkitse, aivan kamalia, ei omaa pihaa lainkaan ja näkyvyys suoraan naapurin olohuoneeseen) hulppeita omakotitaloja, joiden pihoilla sitten on kaikki nuo ap:n mainitsemat statussymbolit. Ulkomaille tehdään reissuja pari kertaa vuodessa ja lapset harrastaa kaikkea kallista (jääkiekkoa, ratsastusta jne.) Ja tuo on ihan "tavallista". Ei kaikilla voi olla perintöäkään, joten ihmettelen, miten he elämänsä rahoittavat. Palkatkaan ei täällä pohjoisessa ole esim. insinööreillä mitenkään korkeat.
Mitä helvettiä? :D Ensinnäkin vanhasta rivarista ei Oulussa saa 200000 euroa millään ellei se ole esimerkiksi keskustassa, Pikisaaressa tai muuten erikoisessa paikassa. Tiedän kyllä koska olen asuntomarkkinoita seurannut 10 vuotta ja tällä hetkellä ostamassa taas. Tuohon hintaan saa jo uuden rivarin. Sen sijaan juuri Oulun alueelle saa vuokratontille 200000 euron vaikka rakennetettua. Ja tästäkin kokemusta. Vähän syrjempää saat jo valita talon.
No tuossahan just sanotaan etteivät halua rakentaa niille postimerkin kokoisille vuokratonteille. Kauempana isommat tontit joo, mutta jos nyt ei halua jonnekin Kiimingin takaperukoille muuttaa, niin alta 100 000 tonnia ei kunnon kokoinen tontti lähde. Toki sitä Oulussakin on taloja myytävänä moneen lähtöön, mutta ehkäpä tuon kirjoittajalla ei ihan normirivari ole, kun on tuon hintainen. Kyllä niitä Oulustakin löytyy, harvoin vaan yleiseen myyntiin tulevat. Siitä ei varmasti houkuta lähteä johonkin ysärillä rakennettuun okt:oon kauas keskustasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt samaa kuin ap. Itsekin olemme omaisuutta pikkuhiljaa kerryttäneet, ensimmäinen asunto ostettiin asp-lainalla 90-luvulla jo silloin kun toinen meistä vielä opiskeli. Tulomme ovat mielestäni ihan keskikastia, emme matkustele tai tuhlaile. Asumme tällä hetkellä Oulussa noin 200 000 euron rivarissa, josta lainaa jäljellä noin 60 000, eikä meillä ole varaa ostaa tonttia ja rakentaa omakotitaloa. Tai ostaa sellaista taloa, jonka haluaisimme (tosin ei täällä ole ollut myynnissäkään mitään, jota viitsisi edes harkita, joten rakentaminen olisi se ainoa vaihtoehto). Täällä on paljon viime vuosina rakennettu uusiin lähiöihin minitonteille (jollaista emme edes harkitse, aivan kamalia, ei omaa pihaa lainkaan ja näkyvyys suoraan naapurin olohuoneeseen) hulppeita omakotitaloja, joiden pihoilla sitten on kaikki nuo ap:n mainitsemat statussymbolit. Ulkomaille tehdään reissuja pari kertaa vuodessa ja lapset harrastaa kaikkea kallista (jääkiekkoa, ratsastusta jne.) Ja tuo on ihan "tavallista". Ei kaikilla voi olla perintöäkään, joten ihmettelen, miten he elämänsä rahoittavat. Palkatkaan ei täällä pohjoisessa ole esim. insinööreillä mitenkään korkeat.
Mitä helvettiä? :D Ensinnäkin vanhasta rivarista ei Oulussa saa 200000 euroa millään ellei se ole esimerkiksi keskustassa, Pikisaaressa tai muuten erikoisessa paikassa. Tiedän kyllä koska olen asuntomarkkinoita seurannut 10 vuotta ja tällä hetkellä ostamassa taas. Tuohon hintaan saa jo uuden rivarin. Sen sijaan juuri Oulun alueelle saa vuokratontille 200000 euron vaikka rakennetettua. Ja tästäkin kokemusta. Vähän syrjempää saat jo valita talon.
No tuossahan just sanotaan etteivät halua rakentaa niille postimerkin kokoisille vuokratonteille. Kauempana isommat tontit joo, mutta jos nyt ei halua jonnekin Kiimingin takaperukoille muuttaa, niin alta 100 000 tonnia ei kunnon kokoinen tontti lähde. Toki sitä Oulussakin on taloja myytävänä moneen lähtöön, mutta ehkäpä tuon kirjoittajalla ei ihan normirivari ole, kun on tuon hintainen. Kyllä niitä Oulustakin löytyy, harvoin vaan yleiseen myyntiin tulevat. Siitä ei varmasti houkuta lähteä johonkin ysärillä rakennettuun okt:oon kauas keskustasta.
Lisään vielä että eihän tuo kirjoittaja edes sano että nykyinen asunto on vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt samaa kuin ap. Itsekin olemme omaisuutta pikkuhiljaa kerryttäneet, ensimmäinen asunto ostettiin asp-lainalla 90-luvulla jo silloin kun toinen meistä vielä opiskeli. Tulomme ovat mielestäni ihan keskikastia, emme matkustele tai tuhlaile. Asumme tällä hetkellä Oulussa noin 200 000 euron rivarissa, josta lainaa jäljellä noin 60 000, eikä meillä ole varaa ostaa tonttia ja rakentaa omakotitaloa. Tai ostaa sellaista taloa, jonka haluaisimme (tosin ei täällä ole ollut myynnissäkään mitään, jota viitsisi edes harkita, joten rakentaminen olisi se ainoa vaihtoehto). Täällä on paljon viime vuosina rakennettu uusiin lähiöihin minitonteille (jollaista emme edes harkitse, aivan kamalia, ei omaa pihaa lainkaan ja näkyvyys suoraan naapurin olohuoneeseen) hulppeita omakotitaloja, joiden pihoilla sitten on kaikki nuo ap:n mainitsemat statussymbolit. Ulkomaille tehdään reissuja pari kertaa vuodessa ja lapset harrastaa kaikkea kallista (jääkiekkoa, ratsastusta jne.) Ja tuo on ihan "tavallista". Ei kaikilla voi olla perintöäkään, joten ihmettelen, miten he elämänsä rahoittavat. Palkatkaan ei täällä pohjoisessa ole esim. insinööreillä mitenkään korkeat.
Mitä helvettiä? :D Ensinnäkin vanhasta rivarista ei Oulussa saa 200000 euroa millään ellei se ole esimerkiksi keskustassa, Pikisaaressa tai muuten erikoisessa paikassa. Tiedän kyllä koska olen asuntomarkkinoita seurannut 10 vuotta ja tällä hetkellä ostamassa taas. Tuohon hintaan saa jo uuden rivarin. Sen sijaan juuri Oulun alueelle saa vuokratontille 200000 euron vaikka rakennetettua. Ja tästäkin kokemusta. Vähän syrjempää saat jo valita talon.
No tuossahan just sanotaan etteivät halua rakentaa niille postimerkin kokoisille vuokratonteille. Kauempana isommat tontit joo, mutta jos nyt ei halua jonnekin Kiimingin takaperukoille muuttaa, niin alta 100 000 tonnia ei kunnon kokoinen tontti lähde. Toki sitä Oulussakin on taloja myytävänä moneen lähtöön, mutta ehkäpä tuon kirjoittajalla ei ihan normirivari ole, kun on tuon hintainen. Kyllä niitä Oulustakin löytyy, harvoin vaan yleiseen myyntiin tulevat. Siitä ei varmasti houkuta lähteä johonkin ysärillä rakennettuun okt:oon kauas keskustasta.
Juurihan minä laitoinkin että vuokratontille saa rakennettua vaikka Ouluun. Ja jos itse tekee niin alle tuon. Tietenkin keskustassa on ihan eri hinnat, se on sanomattakin selvää. Mutta tämä aikaisempi kirjoittaja nyt vaikutti muutenkin vähän uusavuttomalta. 200000 euron asunto, josta jäisi myydessä hänen mukaansa n. 140000 euroa, tulot keskitasoa eikä saa Ouluun rakennettua omakotitaloa....jossain mättää! Nythän oli kyse kuitenkin just niistä " tavallisista" lainoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt samaa kuin ap. Itsekin olemme omaisuutta pikkuhiljaa kerryttäneet, ensimmäinen asunto ostettiin asp-lainalla 90-luvulla jo silloin kun toinen meistä vielä opiskeli. Tulomme ovat mielestäni ihan keskikastia, emme matkustele tai tuhlaile. Asumme tällä hetkellä Oulussa noin 200 000 euron rivarissa, josta lainaa jäljellä noin 60 000, eikä meillä ole varaa ostaa tonttia ja rakentaa omakotitaloa. Tai ostaa sellaista taloa, jonka haluaisimme (tosin ei täällä ole ollut myynnissäkään mitään, jota viitsisi edes harkita, joten rakentaminen olisi se ainoa vaihtoehto). Täällä on paljon viime vuosina rakennettu uusiin lähiöihin minitonteille (jollaista emme edes harkitse, aivan kamalia, ei omaa pihaa lainkaan ja näkyvyys suoraan naapurin olohuoneeseen) hulppeita omakotitaloja, joiden pihoilla sitten on kaikki nuo ap:n mainitsemat statussymbolit. Ulkomaille tehdään reissuja pari kertaa vuodessa ja lapset harrastaa kaikkea kallista (jääkiekkoa, ratsastusta jne.) Ja tuo on ihan "tavallista". Ei kaikilla voi olla perintöäkään, joten ihmettelen, miten he elämänsä rahoittavat. Palkatkaan ei täällä pohjoisessa ole esim. insinööreillä mitenkään korkeat.
Mitä helvettiä? :D Ensinnäkin vanhasta rivarista ei Oulussa saa 200000 euroa millään ellei se ole esimerkiksi keskustassa, Pikisaaressa tai muuten erikoisessa paikassa. Tiedän kyllä koska olen asuntomarkkinoita seurannut 10 vuotta ja tällä hetkellä ostamassa taas. Tuohon hintaan saa jo uuden rivarin. Sen sijaan juuri Oulun alueelle saa vuokratontille 200000 euron vaikka rakennetettua. Ja tästäkin kokemusta. Vähän syrjempää saat jo valita talon.
No tuossahan just sanotaan etteivät halua rakentaa niille postimerkin kokoisille vuokratonteille. Kauempana isommat tontit joo, mutta jos nyt ei halua jonnekin Kiimingin takaperukoille muuttaa, niin alta 100 000 tonnia ei kunnon kokoinen tontti lähde. Toki sitä Oulussakin on taloja myytävänä moneen lähtöön, mutta ehkäpä tuon kirjoittajalla ei ihan normirivari ole, kun on tuon hintainen. Kyllä niitä Oulustakin löytyy, harvoin vaan yleiseen myyntiin tulevat. Siitä ei varmasti houkuta lähteä johonkin ysärillä rakennettuun okt:oon kauas keskustasta.
Lisään vielä että eihän tuo kirjoittaja edes sano että nykyinen asunto on vanha.
Joko maksettu älyttömän nopeasti (jos uusi) tai saatu perintöä tms. Kumpikaan ei täsmää siihen kun kirjoittaja kertoo ettei rahat riitä.
Ja lisään vielä että jos omaisuutta 140000 euroa, tulot keskitasoa eikä silti riitä esimerkiksi 350000 euron taloon ja tonttiin niin huonosti menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän moni halua sen hienon asunnon sukulaisten vuoksi. Pitää näyttää suvulle, että varaa on ja oma ego pönkittyy kun "hyvin" menee.
Tuttavilla just tämä syndrooma - eukko valittaa kun harrastukset maksaa...kumminkin ökytalo, jonka lyhennyksiin uppoaa pätäkkää. Tosin he saavat elää kuten haluavat...
Mutta ei ulkoinen mammona saa määrittää ihmisen arvoa vaikka nykypäivänä se taitaa mennä just näin.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että jos omaisuutta 140000 euroa, tulot keskitasoa eikä silti riitä esimerkiksi 350000 euron taloon ja tonttiin niin huonosti menee...
Tuo kirjoittaja puhuu ettei halua pienelle vuokratontille rakentaa. Jos ei halua kauas keskustasta, sanotaan noin 10 km säteellä vaikka ja hieman isomman tontin, saa pelkästä tontista maksaa vähintään 100 000. Jos jostain esim. Kastellista tai Knuutilankankaalta havittelee tonttia, niin saa tuplata tuon, ja saa vain noin 1000 neliön tontin. Pahimmassa tapauksessa 20 000 menee lisää vanhan rakennuksen purkamiseen tontilta. (Riittäneekö edes tuo 20 000 purkukustannuksiin jätemaksuineen?) Siinä onkin sitten siitä 140 000 omaisuudesta mennyt jo 120 000. Ei siinä enää keskituloisena rakenneta 350 000 euron taloa. Ja tässä ketjussahan oli kyse käsittääkseni suurista lainoista. Ap puhuu upeista uusista taloista. Tietysti jonkun kämäsen halvan talopaketin saa halvallakin pykättyä vuokratontille, mutta ap ei taida sellaisia tässä tarkoittaa. Itse käsitän suureksi lainaksi 300 000 yli menevät. Sillä hinnalla rakentaa sellaisen talon mitä useimmat ihmiset ovat Oulussa noille pienille vuokratonteille ahtaneet. Toki joillekin on riittänyt vähän halvempi versio, mutta jos puhutaan niistä upeista taloista. Käykää vaikka Ritaharjusta tai Metsokankaalta vilkaisemassa. Pääkaupunkiseudulla tuolla hintaa ei varmasti saa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on uskallusta ottaa todella pitkä asuntolaina, 20-30 vuotta. Näin matalien korkojen aikana aloitettuna sen kuukausimaksu voi olla ihan kohtuullinen. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan kukaan tiedä. Itselleni 15 vuoden asuntolaina oli maksimipituus, en pysty henkisesti sitoutumaan pidempään.
Mä taas halusin pitkän lainan, 25 vuotta. Tärkeintä oli saada mahdollisimman pieni kuukausierä, jotta sen pystyy tiukkoina aikoina maksamaan. Parempina aikoina olen tehnyt välillä reilustikin ylimääräisiä lyhennyksiä, mikä taas pienentää kuukausierää ihan kivasti. Jos kaikki menee enimmäkseen hyvin, saan lainan maksettua 15 vuodessa, mut jos ei mene, niin erittäin todennäköisesti 25 vuotta riittää kyllä maksamiseen.
Pitääkö joku saman lainan edes viittä tai kymmentä vuotta? Itse ainakin kilpailutan pankit muutaman vuoden välein.
Ei oo velkaa ja asun Hgissä kerrostalossa n 70 neliötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 2 teiniä, omakotitalo, 2 uutta autoa, moottoripyörä jne.. Autot, motskari jne. ja tontti on maksettu omalla rahalla. Asuntolaina on ainoa laina meillä ollut, ja sitä lyhennettiin 1000 €/kk n. 12 v. Se lähti suoraan tililtä. Nyt olemme täysin velattomia. Opintolainaa emme ottaneet, kun pärjäsimme hyvin ilmankin.
En oikein itsekkään ymmärrä, miten olemme kaiken saaneet vähän kuin huomaamatta. Olemme keskituloisia, ei varakkaita vanhempia tai perintöjä. Viisasta rahankäyttöä vissiin, vaikka emme kauheasti pihistele. Tosin turhuuksia emme hanki. Lomamatkan teemme n. kerran vuodessa.
Siis tämä kuulostaa tosi hienolta, että näin! Aidosti pidän hienona ja saavuttamisen arvoisena tilannetta! Mutta ehkä jos saisin tuon keskituloisuuden vielä ihan nettona lapsilisineen, niin voisin alkaa uskoa että tämä ei ole täälläkään ihan mahdotonta. Jotenkin meidän omissa yhtälöissä tulee nykymaailmassa ihan erilaisia tuloksia Excelin viimeiseen ruutuun.
Jos asuntolainaa on lyhennetty 1000 euroa / kk 12 vuotta, niin silloin lainaa on maksettu 144 000 euroa. Jos ajatellaan että tuossa ei vielä ole korko, vaan pelkkä lyhennys, niin käsirahan kanssakin hintaa talolle jää alta 200 000 reilusti. Minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Eiköhän sitä ihmetystä herätä paremminkin ne 300 - 400 000 talot, jotka nuoret parit pykää pystyyn suit sait ja silti tinkimättä autoista, harrastuksista tai ulkomaanmatkoista.
No suomalaiset kotitaloudet ovatkin nykysin velkaisempia kuin koskaan yhä velkaantuen, kun elintasokilpailu kiihtyy koko ajan.
Kannatttaisiko jättäytyä pois elintasokilpailusta? Vai onko ainoa ratkaisu se, että saavuttaa 500 m2:n luksustalon ja pari AMG Mersua siihen pihaan, sekä rantaan Princess-huvijahdin., jotta varmastui tietää olevansa huipulla ja omaavansa parhaat värkit?
Jokainen voi olla varma, että edes autojen ja muun materian hamstraaja Teemu Selänne ei ole koskaan tyytyväinen, vaan aina on hankittava parempi, kun entinen kyllästyttää, tai jotain tuntuu puuttuvan. Tarve ei tule siis koskaan ruokituksi, vaan tarve on pohjaton.
Vierailija kirjoitti:
No suomalaiset kotitaloudet ovatkin nykysin velkaisempia kuin koskaan yhä velkaantuen, kun elintasokilpailu kiihtyy koko ajan.
Kannatttaisiko jättäytyä pois elintasokilpailusta? Vai onko ainoa ratkaisu se, että saavuttaa 500 m2:n luksustalon ja pari AMG Mersua siihen pihaan, sekä rantaan Princess-huvijahdin., jotta varmastui tietää olevansa huipulla ja omaavansa parhaat värkit?
Jokainen voi olla varma, että edes autojen ja muun materian hamstraaja Teemu Selänne ei ole koskaan tyytyväinen, vaan aina on hankittava parempi, kun entinen kyllästyttää, tai jotain tuntuu puuttuvan. Tarve ei tule siis koskaan ruokituksi, vaan tarve on pohjaton.
Elintaso kilpailu alkoi varsinaisesti netin tultua ja omien varojen yli eläminen alkoi, kun täytyi päästä näyttämään.
Meillä on vaihdellut tulot 3 000 ja 5 000 nettokuukausi tuloissa viime vuosina riippuen onko jompi kumpi ollut hoitovapaalla. Todennäköisesti tulot nousee viiden vuoden sisällä ylennyksien myötä. Ollaan hyvin 220 000 euron lainaa lyhennetty 1 000 eurolla kuussa. Jos on netto ollut 3 000 ja tulee isoja yllättäviä menoja, ei matkoihin tms ei jää varaan. Mutta mitään ongelmia ei ole lyhentää, ostaa normaalia ruokaa, kohtuu hintaisia vaatteita, käydä hieronnossa, lääkärissä ja välillä ulkona syömässä. Ja säästämällä myös matkoilla. 4 000 ja isommilla tuloilla jää jo mukavammin rahaa yli, joka menee joka vuotisiin ulkomaanmatkoihin, useampaan kotimaan matkaan, melko runsaisiin ulkona syömisiin ym.
Meillä on kaunis pienehkö koti, mutta emme ole halunneet ottaa isompaa lainaa kivitaloihin tms, jotka täällä maksaa yli puol miljoonaa reilusti. Me päällisin puolin eletään hyvin, kun on melko uusi velaton auto, hyvin sisustettu uudehko koti ja rahaa laittaa mitä tekee mieli. Mutta kumpikaan ei ostele ostamisen ilosta, harvoin ostetaan merkkivaatteita, ostetaan lspsille kirppikseltä enimmäkseen. Ostetaan halvinta, jos laadulla tms ei ole merkitystä. Kuitenkin suositaan kotimaista. Ei kerskakuluteta eikä tarvita statusjuttuja. Todennäköisesti tässä asutaan, vaikka ois nettotulot kymppitonnissa.
Meille myös joustonvaraa taloudessa antaa että jätettiin sijoitulaia ja säästöjä, kun otettiin lainaa. Vaikka molemmat ois työttömiä muutaman vuoden pärjättäis niillä ja ulkonasyömiset ja turhat ottamalla pois.
Minä usein ihmettelen näitä samoja juttuja kuin ap. Kiinnostaisi tietää, että miten ihan taviksilla on varaa asua n. 400 000 euroa maksaneessa lukaalissa. Asuminen on Suomessa valtavan kallista muutenkin.