Lue keskustelun säännöt.
Millä ihmiset maksavat valtavia talolainojaan?
28.06.2017 |
Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D
Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)
Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.
Kommentit (357)
Se on vähän mistä maksaa. Meillä on valtava asuntolaina, ei sentään taloa, mutta siinä on kuluja tasamäärä kuussa. Ei ole autoja, ei lapsia, ei koiria. Kaiken pakollisen maksamisen (puhelinlasku, sähkö, netti, salikortti, matkakortti, luottokortti) käteen jää vielä reilu tonni kaikkeen mahdolliseen muuhun. Per nenä, siis.
Ei pärjättäisi, jos olisi vielä autoja tai kiinteistökuluja. Saati lapsia.
Toki en tiedä, ehkä pari ravintola-illallista ja muutama viinipullo viikossa maksaa saman kuin lapsi? Mitä lapsi maksaa viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkalla Kahteen asuntoon on laitettu 780.000 euroa, yhteiset nettotulot yli 10.000 euroa.
Miten olette isojen lainojen kanssa varautunut siihen jos/kun toinen jää työttömäksi? Tai pahimmassa tapauksessa molemmat? Onko puskuria yhtään? Otin oman asuntolainani yksin ja kun oli puolet maksettu jäin työttömäksi. Olen keski-ikäinen ja työtä ei enää löydy. Onneksi tein silloin kahta työtä, joista toisen palkan talletin vähän korkeampikorkoiselle tilille. Joten ei ihan heti tule hätä ja lainaa olen maksellut työttömyyspäivärahoillakin. Tiukilla olen, sehän on selvä, mutta vielä selviän jonkun vuoden ettei tarvitse asuntoa myydä. Mutta yhtään mitään ylimääräistä ei ole varaa ostaa. Muuttaisin pois ja myisin asuntoni, mutta en osaa päättää mihin tästä kannattaisi lähteä. Pääkaupunkiseudulla ei ole varaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette isojen lainojen kanssa varautunut siihen jos/kun toinen jää työttömäksi? Tai pahimmassa tapauksessa molemmat? Onko puskuria yhtään? Otin oman asuntolainani yksin ja kun oli puolet maksettu jäin työttömäksi. Olen keski-ikäinen ja työtä ei enää löydy. Onneksi tein silloin kahta työtä, joista toisen palkan talletin vähän korkeampikorkoiselle tilille. Joten ei ihan heti tule hätä ja lainaa olen maksellut työttömyyspäivärahoillakin. Tiukilla olen, sehän on selvä, mutta vielä selviän jonkun vuoden ettei tarvitse asuntoa myydä. Mutta yhtään mitään ylimääräistä ei ole varaa ostaa. Muuttaisin pois ja myisin asuntoni, mutta en osaa päättää mihin tästä kannattaisi lähteä. Pääkaupunkiseudulla ei ole varaa elää.
Jos jompikumpi jää työttömäksi, niin varmastikin myisimme heti ensimmäiseksi auton, koska emme ihan oikeasti sitä edes tarvitse. Siinä säästäisi jo lähemmäs 700€/kk, ja saisi rahaa myynnistä. Olemme laskeneet, että jos nyt molemmat yhtäkkiä jäisivät pitkäaikaistyöttömiksi tällä hetkellä, niin olisi varaa asua talossa vielä kahden vuoden ajan. Sen verran riittää. Sitten vain talo myyntiin, ja pienempää ja vanhempaa katselemaan :-) Ei se mikään maailmanloppu olisi. Otan sen niin, että nautin ihanassa, isossa, uudessa omakotitalossamme asumisestamme nyt, mutta tiedostan, ettei ole 100% varmaa, että voisimme tässä aina asua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D
Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)
Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.
siis ihmiset käyvät töissä ja saavat palkkaa ja palkkataso on nykyisin keskimäärin 3800 euroa kuukaudessa
Aika monella on myös pääomatuloja, on saatu perintöä jne. Yli 80 % suomalaisista saa perintöä yli 75 000 euron arvon edestä.
Moni on myös ostanut heti nuorena tai opiskelijana asunnon, josta saa hyvät rahat sen myydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D
Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)
Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.
siis ihmiset käyvät töissä ja saavat palkkaa ja palkkataso on nykyisin keskimäärin 3800 euroa kuukaudessa
Aika monella on myös pääomatuloja, on saatu perintöä jne. Yli 80 % suomalaisista saa perintöä yli 75 000 euron arvon edestä.
Moni on myös ostanut heti nuorena tai opiskelijana asunnon, josta saa hyvät rahat sen myydessään.
En tiedä millainen kultalusikka suussa nämä nuoret ovat syntyneet, jotka pystyvät jo opiskeluaikana ostamaan asunnon. Vaikka tein ohessa töitäkin, niin ei todellakaan olisi irronnut pankista minkäänlaista lainaa saati että olisin olemattomilla säästöilläni onnistunut ostamaan mitään koirankoppia kummempaa.
Ja kyllä minun palkkani on töissä ollessani ollut lähempänä 1800 euroa kuin 3800. Että eipä siinä kyllä mistään Buckinghamin palatsista paljoa haaveilla.
Eli yhteenvetona - palkalla maksatte. :)
Asia ymmärretty, meillä on toki aika pienet tulotkin, joten mukisematta nielen tämän.
Mutta ei me niihin kenkiin törsätä, joku pöljä luuli niin... Tarkoitin lähinnä sitä, että jos lapsi tarvitsee Kuomat niin ne voidaan uutena huoletta ostaa.
Meillä on asuntolaina pian maksettu ja olen päättänyt ettemme ota sellaista ikinä lisää. Ennemmin säästämme rahaa ja annamme lapsille pienet avut kun joskus lähtevät maailmalle. Lähinnä "korvaukseksi" siitä, ettei meillä koskaan ole ollut sitä omaa pihaa ja koiraa ja niitä etelänmatkoja. Jakavat saman huoneenkin jopa.
Lähipiirissä löytyy tosiaan samanlaisia duunareita, joilla on se unelmatalo ym.
Olen kateellinen, tottakai. Mutta vain siitä syystä, etten millään logiikalla saa meidän tuloja riittämään samaan kuin muilla. En kadehdi rikkaita, koska he ovat opiskelleet ja tehneet töitä kaiken eteen. Oma vikani, etten ole lääkäri.
Eli käsitän sen, että hyvillä tuloilla asuu hienosti, mutta en sitä että työkaveri jonka mies jäi työttömäksi lähtee kolmen lapsen kanssa etelään ja ostaa talon pihaan kylpytynnyrin!? Miten!? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen myös. Ei mitään järkeä. Sitten itketään, kun on lainaa ja ei voida tehdä mitään irtiottoja, sapattivapaita jne. Ymmärrän jos on esim, kaksi erikoislääkäriä, mutta paljon on näitä tulotasoltaan perushoitaja-huoltomies-tyyppisiä pariskuntia, joilla on valtava talo jossain pk-seudulla. Toki perintö voi olla selityksenä, mutta kaikilla ei ole perintöjä. Kummastuttaa, koska me tienaamme keskimääräistä paremmin emmekä ikinä lähtisi ottaman tuollaisia lainoja, vaikka olemme säästäväisiä ja meillä on pääomatulojakin jonkun verran. Nyt noitten suurten talojen buumi on jo hiipumaan päin eikä välttämättä noita saa kaupakskaan enää. Mielestäni pitää olla kunnon tulot, jos lähtee tuommoiseen ( 10-15000 bruttona per pariskunta). Mitä järkeä sitten on kituuttaa minimielintasolla, eikä varaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen monesti ihmetellyt.
Lisäksi ihmetyttää, miten PK-seudulla vuokratontille rakentaneilla on varaa lainalyhennysten ja ok-talon asumiskulujen lisäksi vielä aivan valtavaan tonttivuokraan! Monesti se halvinkin tonttivuokra on monta tonnia vuodessa, varmasti keskimäärin nykyisin jotakin n. 10 000€/vuosi! Ja tätäkin korkeampia on.
Toki tietyllä logiikalla tämä on "kivuttomampaa" kuin maksaa reippaasti yli parinsadantonnin kertarykäisyä omasta tontista. Mutta kyllä mua kirpaisisi jos joutuisin maksamaan tonttivuokraa kahden tai kolmen nettokuukausipalkkani verran joka vuosi.
Moni antaa sellaisen vaikutelman, että itse maksaisivat sitä. Totuus kuitenkin on se, että moni on saanut jotain perintöjä. Tuttavan mies peri just tällaisen valtavan metsäomaisuuden, josta sitten saa tuloa. Ammatin tulotaso on tyyliä jakeluauton kuljettaja, vaimolla myös duunariammatti. Kyllä perusmatematiikan taidot riittää tajuamaan, että se ei omilla tuloilla ole mahdollista. Onhan poikkeuksia, jotka esim. sijoittaneet jostain 18-vuotiaasta todella pitkäjänteisesti tavallisista palkoistaan, mutta he ovat vähemmistö. Ja jos ikääkin on joku noin 30 vuotta, ja puoliso koko ajan äitiyslomilla yms, niin ei kukaan edes saa tuommoisia lainoja. Ja kyse siis pk-seudusta. Jossain Tyrnävällä asiat on tietysti ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on siinä mielessä eri tilanne, että olen lapseton sinkku, mutta koen voivani valottaa vastausta ap:n kysymykseen. Olen aina elänyt tulojen puolesta köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Silti omistan Helsingissä hyvällä alueella itse hankkimani yksiön, johon kohdistuva laina edustaa noin 20% sen arvosta. Toisin sanoen olen lainan lyhentämisessä jo hyvinkin voiton puolella ja minulle jäisi tuntuva summa käteistä rahaa jos joutuisin yksiön jostain syystä myymään.
Tämä on mahdollista kahdesta syystä: olen elänyt nuoresta alkaen säästeliäästi JA ottanut samaan aikaan isoja riskejä. Muuttaessani Helsinkiin opiskelemaan, kysyin pankista mikä on maksimisumma asuntolainaa jonka voin saada ja aloin etsiä sillä summalla asuntoa, joka olisi mahdollisimman hyvä sijoitus. Lopulta löytyi hyvältä alueelta ja hyvästä yhtiöstä asunto, joka oli edellisen asukkaan jäljiltä niin huonossa kunnossa että sen sai paljon alueen muita asuntoja halvemmalla. Muuten en olisi siltä alueelta mitään pystynyt ostamaankaan. Remontoin asuntoa pitkään, lähinnä omin voimin ja isäni avustuksella, kunnes lopulta jokainen nurkka oli saatu kuntoon. Koko kämppä tehtiin pohjasta alkaen uusiksi ja harkitsin tarkasti, miten neliöt saadaan tehokkaimpaan mahdolliseen käyttöön ja sisustus miellyttäväksi.
Asuin tässä asunnossa sitten useampia vuosia. Lainan lyhentäminen oli välillä tosi vaikeaa vaikka lyhennyserät ovat pieniä ja laina-aika pitkä. Asunnon arvo on kuitenkin noussut sekä tekemäni remontin vuoksi että yleisen asuntojen hintakehityksen ansiosta niin, ettei minulla ole enää mitään hätää. Juuri nyt minulla on todella vaikea vuosi. Olen ollut pidemmän aikaa tuloton yrittäjä, enkä saa toimeentulotukea koska en haluaisi lopettaa yritystäni. Olen siis täysin tuloton kuluvana vuonna. Muutin mahdollisimman halpaan asuntoon vuokralle ja vuokrasin oman asuntoni paremmin toimeentulevalle henkilölle - näin saan lainaa edelleen lyhennettyä tuon henkilön maksamilla vuokrarahoilla.
Tässä kuviossa olisi voinut käydä huonosti, jos korot olisivat lähteneet hurjaan nousuun heti lainan otettuani. Silloin en olisi pystynyt selviytymään lyhennyksistä ja koroista, ja olisin joutunut myymään asunnon nopeasti pois. Otin siis tietoisen riskin, ja tässä tapauksessa se kannatti. Olen toki luopunut paljosta tuon asunnon saadakseni/pitääkseni. Mutta joku jolla on puoliso ja paremmat tulot kuin itselläni, ja lapsia, on saattanut hänkin tehdä samantyylisiä ratkaisuja - riskinottoa ja toisaalta nuukasti elämistä - ja saavuttaa näin elintason joka ei suoraan tuloja katsoen olisi mahdollinen. Minäkin voisin nyt myydä tuon yksiöni, ottaa lisää lainaa jonkun summan ja myyntituloilla + lainalla saada ostettua asunnon jollaista minun tuloillani ei pitäisi olla laisinkaan mahdollista ostaa. En vain tee sitä koska minulla ei ole sellaiseen tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D
Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)
Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.
Maksavat lainanlyhennystä sen verran vähän kuussa, että on rahaa muuhunkin. Bruttotulot nyt ei kai kellään voi olla koko perheen voimin 3000€ kuussa, oliko noi nettotulot. Ovat saaneet takaajat lainaan ja maksavat sitä 500€ kuussa pois. Näin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli yhteenvetona - palkalla maksatte. :)
Asia ymmärretty, meillä on toki aika pienet tulotkin, joten mukisematta nielen tämän.
Mutta ei me niihin kenkiin törsätä, joku pöljä luuli niin... Tarkoitin lähinnä sitä, että jos lapsi tarvitsee Kuomat niin ne voidaan uutena huoletta ostaa.
Meillä on asuntolaina pian maksettu ja olen päättänyt ettemme ota sellaista ikinä lisää. Ennemmin säästämme rahaa ja annamme lapsille pienet avut kun joskus lähtevät maailmalle. Lähinnä "korvaukseksi" siitä, ettei meillä koskaan ole ollut sitä omaa pihaa ja koiraa ja niitä etelänmatkoja. Jakavat saman huoneenkin jopa.
Lähipiirissä löytyy tosiaan samanlaisia duunareita, joilla on se unelmatalo ym.
Olen kateellinen, tottakai. Mutta vain siitä syystä, etten millään logiikalla saa meidän tuloja riittämään samaan kuin muilla. En kadehdi rikkaita, koska he ovat opiskelleet ja tehneet töitä kaiken eteen. Oma vikani, etten ole lääkäri.
Eli käsitän sen, että hyvillä tuloilla asuu hienosti, mutta en sitä että työkaveri jonka mies jäi työttömäksi lähtee kolmen lapsen kanssa etelään ja ostaa talon pihaan kylpytynnyrin!? Miten!? :D
Tottahan toki me lapsille säästämme, nimenomaan talon muodossa. 250 neliön talo lapsiystävälliseltä alueelta menee myyntiin kun lapset haluavat muutta pois kotoa. Niistä rahoista menee sitten osa lapsille, ja itsellemme ostamme jonkun kolmion. Samalla kuitenkin saadaan nauttia tilavasta ja laadukkaasta asumisesta, etenkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Laadusta kannattaa maksaa. Säästän sillä, että jätän krääsän ostamatta. Ostan harvoin ja vain tarpeeseen.
Säästimme eniten opiskeluaikoina: meillä ei ollut autoa, emmekä ottaneet opintolainaa. Elettiin ihan makaroni/ tonnikala -linjalla. Sen seurauksena saatiin ostettua se ensimmäinen kämppä heti valmistuttua. Ja saimme sen myytyä pienellä voitolla. Pikkuhiljaa on siis hilattu omaisuutta ylöspäin.
Olen kyllä tavallaan hyvällä tapaa kateellinen tällaisesta jo nuorena taidetusta elämänhallinnasta. :) Mua ei ole koskaan opetettu säästämään, ei kannustettu opiskelemaan, elämäni oli aika tuuliajolla duunari-/pätkätyöläis-/yh-perheessä. Äiti teki suoranaisen karhunpalveluksen kun päästi minut kaikessa niin helpolla ja suorastaan jankutti että "ei täältä kukaan mitään saa mukanaan kuolemansa jälkeen kuitenkaan". Totta kai olisi pitänyt itse jossain vaiheessa oivaltaa, mutta kun ei mitään mallia ollut niin en jotenkin koskaan haltsannut, kuinka sitä omaisuutta karrutetaan. Saati onnistunut parisuhteissani, että olisin jo nuorena osannut olla jotenkin oikein siinäkään. Ihmeellinen levottomuus ja juurettomuus aina.
No, nyt nelikymppisenä ei ole omaisuutta eikä suuremmin varallisuuttakaan ja yh:ksi päätynyt minäkin. Kun ei ne parisuhteet edelleenkään onnistu. No, sentään on vakityö ja säästöjä joitakin tuhansia ja ainakin olen vakaasti päättänyt kannustaa lastani toisenlaiseen malliin mitä itse olen saanut.
Meille oman talon lainanlyhennys tulee selvästi halvemmaksi kuin vuokralla asuminen. Lyhennys&korot on 1300 ja muut asumiskulut keskimäärin 200 euroa/kk. 1500 eurolla ei Helsingistä vielä saa kummoistakaan perheasuntoa, ei ainakaan näin tilavaa, omalla pihalla ja hyvältä alueelta. Otettiin 25 vuoden laina koska ei haluta kituuttaa ylisuuren lyhennyksen kanssa. Nyt on palkat molemmilla nousseet ja olisi varaa lyhentää nopeamminkin mutta näillä korkotasoilla se ei ole järkevää.
Jos tulisi työttömyyttä tai muuta yllättävää, niin vähän aikaa voitaisiin silti asua tässä säästöjen turvin. Tällä alueella talon saa varmasti kaupaksi, joten pakon edessä voidaan myös myydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette isojen lainojen kanssa varautunut siihen jos/kun toinen jää työttömäksi? Tai pahimmassa tapauksessa molemmat? Onko puskuria yhtään? Otin oman asuntolainani yksin ja kun oli puolet maksettu jäin työttömäksi. Olen keski-ikäinen ja työtä ei enää löydy. Onneksi tein silloin kahta työtä, joista toisen palkan talletin vähän korkeampikorkoiselle tilille. Joten ei ihan heti tule hätä ja lainaa olen maksellut työttömyyspäivärahoillakin. Tiukilla olen, sehän on selvä, mutta vielä selviän jonkun vuoden ettei tarvitse asuntoa myydä. Mutta yhtään mitään ylimääräistä ei ole varaa ostaa. Muuttaisin pois ja myisin asuntoni, mutta en osaa päättää mihin tästä kannattaisi lähteä. Pääkaupunkiseudulla ei ole varaa elää.
Jos jompikumpi jää työttömäksi, niin varmastikin myisimme heti ensimmäiseksi auton, koska emme ihan oikeasti sitä edes tarvitse. Siinä säästäisi jo lähemmäs 700€/kk, ja saisi rahaa myynnistä. Olemme laskeneet, että jos nyt molemmat yhtäkkiä jäisivät pitkäaikaistyöttömiksi tällä hetkellä, niin olisi varaa asua talossa vielä kahden vuoden ajan. Sen verran riittää. Sitten vain talo myyntiin, ja pienempää ja vanhempaa katselemaan :-) Ei se mikään maailmanloppu olisi. Otan sen niin, että nautin ihanassa, isossa, uudessa omakotitalossamme asumisestamme nyt, mutta tiedostan, ettei ole 100% varmaa, että voisimme tässä aina asua.
Pessimisti tässä moi. Entä jos talo ei menisikään kaupaksi? Kahden asunnon loukkua vierestä seurannut. Tosin turha sitä nyt on kai miettiä.
Kuulin äskettäin tutun lähellä asuvasta perheestä ja olivat käyneet ruokajonossa. Se oli tullut vahingossa ilmi. Eli käyneet siellä useinkin ja silti etelänmatkalle menossa syksyllä.
Monista asioista päätellen kakslapsinen perhe asuu toimeentulon rajoilla, asuntolaina on, mutta kun ostivat asunnon sanoivat, että olisi vuokraa pitänyt maksaa enemmän, kuin lyhentävät asuntolainaa. Äidillä ei ole haluja mennä työhön ja ollut kotona varmaan yli viisi vuotta ja perheen isä käy pienipalkkaisessa työssä. Se kummastuttaa, kun äiti on se paremmin koulutettu eli on korkeakoulutettu ja olisi huomattavan suurempi palkka, jos menisi/pääsisi työhön, mutta läheinen sanoi, ettei ole lainkaan haluja eikä ole töitä hakenut. Nuorin lapsi on liki 3v jo.
Rivarista menee sitten vastike lisäksi, joten veikkaan, että kulut ovat loppupelissä suuremmat kuin vuokralla.
Senkin tiedän, että kaikenlaiseen menoihin ovat suvulta pyytäneet rahaa, ei valtavia summia mutta kuitenkin. Ja synttäri ym lahjat mieluummin rahana, silloin kun juhlivat.
Ostamalla se okt halvemmalla ja remppaaalla itse. Ei pks.
Talo 110000 ja remonttiin mennyt palkkatuloista 50000. Laina lyhennetty loppuun 14 vuodessa, pieni kk-erä ja ylimääräisiä lyhennyksiä paitsi hoitovapaalla vain kk-erä.
Tässä sivussa perintörahoilla ja pienellä lisälainalla kakkosasunto.
Okt vakuutena halpaa kulutusluottoa autoon, joka on jo 7-vuotias, mutta palvelee varmasti vielä toiset 7v. Toinen auto säästöillä.
Elämme omannäköistä elämää piittaamatta toisten mielipiteistä. Nettopalkoista jää puolet korvamerkitsemättömiin kohteisiin, lähinnä säästöön.
Otimme asuntolainamme aikana jolloin pankki laski meidän tuloilla maksettavan 250000-300000 lainaa ihan kevyesti, 2v myöhemmin lainan korko oli 6%, itku olisi tullut jos pankkia olisimme uskoneet ja ison lainan ottaneet.
oot oikeassa, kyllä kannaattakin laittaa rahat kenkiin ja lounaisiin...