Onko alkoholistin pakonomainen tarve juoda? Tunnetko alkoholistia joka on parantunut?
Kommentit (21)
Alkoholisti voi olla kokonaan juomatta, mutta ei voi ottaa tuoppia olutta. Hänen on siinä tapauksessa ihan pakko saada lisää. Tunnen kuivilla olevia alkoholisteja. He eivät varsinaisesti ole parantuneet.
Ei kai aina ole pakko juoda. Tiedän alkoholistin joka voi juoda vaikka yhden oluen ja lähteä sitten kotiin. Silti hän koki että määrät alkoi kasvaa ja asia hallitsi liikaa elämää. On ollut kokonaan ilman nyt 2v.
Tunnen itseni. Ei tästä tosin parane koskaan, ekasta ryypystä lähtee taas sellainen ralli päälle että oksat pois. Kymmenen vuotta olen ollut raittiina ja toivon että tämä jatkuu. Kyllä se juominen loppuaikoina oli pakonomaista,ei siinä mitään hauskaa ollut enää. Alkoholismi on kamala tauti. Siinä sairastuttaa ympärillä olijat myös.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai aina ole pakko juoda. Tiedän alkoholistin joka voi juoda vaikka yhden oluen ja lähteä sitten kotiin. Silti hän koki että määrät alkoi kasvaa ja asia hallitsi liikaa elämää. On ollut kokonaan ilman nyt 2v.
Ei ollut alkoholisti koska pystyi kontrolloimaan juomistaan.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti voi olla kokonaan juomatta, mutta ei voi ottaa tuoppia olutta. Hänen on siinä tapauksessa ihan pakko saada lisää. Tunnen kuivilla olevia alkoholisteja. He eivät varsinaisesti ole parantuneet.
Kyllä voi ottaa, mutta välillä lähtee sitten totaalisesti lapasesta. Onhan se tuurijuoppo parempi kuin kokopäiväjuoppo.
Alkoholisteja on erilaisia. Mun alkoholismi on sitä, että en osaa lopettaa siltä illalta. Vedin joka kerta täyslaidallisen. Join ehkä kaksi kertaa kuussa tai kerran puolessa vuodessa. Isäni alkoholismi on sitä, että putket jää päälle. Äitini alkoholismi on sitä, että tekee jatkuvasti mieli. Mieheni alkoholismi on sitä, että juo joka ilta vähintään yhden puoli litrasen.
Itse paranin vain lääkityksellä, isä parani sillä että jätti täysin ottamatta. Äitini ja mieheni eivät edes yritä. Ja käymme kaikki töissä, olen globaalin yrityksen välijohdossa, mies tekee reissutyötä, äiti on johtaja keskisuuressa yrityksessä, isä on esimies. Eli alkoholistit eivät aina ole rappiollisia.
On eri asteita. Itsekään en ikinä juonut muutamaa enempää mutta silti koin että olin juomisen "tavan" orja ja alkoholisti.
En varmaan sitten oikea alkoholisti ole kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti voi olla kokonaan juomatta, mutta ei voi ottaa tuoppia olutta. Hänen on siinä tapauksessa ihan pakko saada lisää. Tunnen kuivilla olevia alkoholisteja. He eivät varsinaisesti ole parantuneet.
Ei mene näin, tai sitten en ole alkoholisti.
On ollut vuosia, jolloin olen juonut joka päivä.
On ollut vuosia, jolloin en ole ottanut vuosiin yhtään.
Voin ottaa yhden ja jättää siihen.
Voin alkaa ottamaan ja sit se onkin rairai.
Ei se ole mikään on-off nappi, että pelkkä Alkon logo tai pullon kuva lehdessä saa parin viikon ryyppyputken päälle eikä sille mitään voi.
Jokaikinen päivä, olin sitten kännissä tai selvinpäin, on mielessä että pääsispä juomaan tai mistä saa lisää juomaa.
Se on jatkuvaa taistelua että ottaako vaiko ei, joskus viina vie voiton, joskus ei.
Alkoholistejakin on erilaisia.
Sorry, alkoholismista ei voi parantua, mutta voi oppia elämään ilman alkoholia. Alkoholi voi muuttaa aivoja niin että ne tpimivat alkoholin ehdoilla ja henkilö ei pysty enää hallitsemaan juomistaan.
Ainoa vaihtoehto on sitten kieltäytyä alkoholista kokonaan, pienikin määrä laukaisee pakonomaisen halun saada lisää.
Suositan että et päästä tähän pisteeseen itseäsi, se ei enää ole kivaa. Kannattaa pitää välillä hauskaa selvinpäin, niin välttyy ongelmilta ja joskus voi iloisenkin illan viettää.
Muistutan että meillä naisilla alkoholisoituminen voi tapahtua paljon pienemmällä alkoholimäärällä kuin noilla juoppo ukoilla, juhlitaan jussia iloisina ei yrjöttävinä, ei jussin jälkeen tarvitse katua.
On. Ne saavat jo ekasta huikasta sellaiset kiksit, mitä me ei saada hauskimmastakaan baari-illasta koskaan.
Se eka huikka on yksi huikka liikaa ja siitä alkaa vuosikymmenten alamäki. Ensin se on ihan lievä, lopussa jyrkkä pudotus.
Kuka mitenkin. Määritelmät on turhia. Mutta maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat onnistuneesti lopettaneet juomisen.
Puoliso, ollut juomatta pari vuotta.
Sairastuin siinä itse psyykkisesti, sekä yksi lapsistakin.
Mies juo joka päivä. Mä en aivan joka päivä pysty.
Martti Syrjä laukaisi jotakuinkin: Juominen loppuu vain juomalla.
Eteen tulee joko hauta tai sitten "valaistuminen" ja homma loppuu siihen.
Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava huume. Kaikille käyttäjille se aiheuttaa riippuvuutta ennemmin tai myöhemmin, toisille helpommin ja nopeammin kuin toisille.
Itse vapauduin omasta "alkoholismista" kun ymmärsin tämän. Alamäki alkoi loivana luisuna ensimmäisestä ryypystä 14-vuotiaana ja päättyi runsaaseen arkikäyttöön 38- vuotiaana. En ajatellut jatkossa ottaa, koska ei tee mieli altistaa itseäni enää sellaiselle myrkylle. Luopuisin kokonaan tuosta alkoholismi sanasta ja alkaisin käyttää syyllisenä itse sitä ainetta käyttäjän sijaan. Ei muitakaan kovia huumeita kukaan suosittele tai painosta ottamaan. Jännä, että alkoholi on saanut tässä erityis aseman.
https://juhakemppinen.fi/alkoholismin_keskivaiheet
Alkoholismin vaiheet, psykiatrian ylilääkäri Kemppinen. Suosittelen lukemaan
Joo yks ryyderheimeri mut siitä paliastu peederhaimeri.