Lue keskustelun säännöt.
Kirjallisuuden tuntijat/harrastajat! Täällä Pohjantähden alla, Leppäsen Aune
23.06.2017 |
Juhannuksen kunniaksi vähän kotimaista kirjallisuutta.
Onko Aune Leppänen yksinkertainen? Nykytermein sanottaisiin kai heikkolahjainen tai lievästi kehitysvammainen. Ilmeneekö asia kirjassa mitenkään?
Olen nähnyt elokuvat ja lukenut kirjaa, eka osa on vielä kesken. Mielestäni vanhassa elokuvavaersiossa Aunesta saa vähän jälkeenjääneen kuvan. Koivusalon uudessa versiossa ei. Kirjassa nuori Akseli miettii Oskarin ja Aunen touhua katsoessaan jotain siihen tyyliin, että ei kai Oskari Aunesta mitään vakituisempaa mieti, sehän (Aune?) on vähän höhlä.
Mitä mieltä olette? Minkä käsityksen olette saaneet?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
No, eiköhän anneta kirjailijalle kirjailijan vapaus. Tuohan oli dramaattisesti erittäin hyvä ratkaisu. Maastahan Pohjantähdessä on pitkälti kysymys, maan raivaamisesta ja viljelemisestä, maan omistusoikeudesta ja isänmaasta ja sen kohtaloista.
Itse veikkaan että Linna vain oletti tällaista tapahtuneen, ehkä oli kuullut joltain vanhalta punikilta vähän väritettyä tarinaa ja pisti sen sitten kansiin. Asiaa ei ollut juuri tutkittu silloin kun Linna kirjansa teki, joten hänen olisi ollut melko mahdotonta alkaa itse sitä tutkia. Linna oli kyllä muuten melko huolellinen taustatyön tekijä, hän mm. luki eduskunnan pöytäkirjoja tarkasti niiltä ajoilta joista kirjoitti. Tiesi joitain asioita paremmin kuin ammattitutkijat. Mutta aina jää jotain tarkistamatta. Waltarillakin on Sinuhessa autiomaassa hiekkakirppuja, vaikka oikeasti hiekkakirput tulivat Egyptiin vasta Kolumbuksen jälkeen Amerikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Akselin ja yleensäkin Koskelan kehityskaari oli hieno, joten todella surullista että lähes kaikki sitten tuhoutui. No onneksi jäi sentään pikku-Juhani taloa pitämään. Ja dementoitunut Almakin höpötteli vielä viimeisessä luvussa ollen siten ainoa hahmo, joka oli romaanin läsnä alusta loppuun.
Väärin! Myös Janne esiintyy koko trilogian ajan.
Ja myös Kiviojan Vikki
Herraspappeja ei 1900-luvun alussa ollut, papit olivat pappien tai talonpoikien poikia. Linna on luonut pappilan väestä kaikin tavoin Koskelan väen vastakohdan.
Akselin luonteesta: kirjassa kerrotaan, että Akseli oli jo lapsena huomattavan omapäinen ja uhmakas. Alma ja Jussi olivat välillä neuvottomia hänen suhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Akselin ja yleensäkin Koskelan kehityskaari oli hieno, joten todella surullista että lähes kaikki sitten tuhoutui. No onneksi jäi sentään pikku-Juhani taloa pitämään. Ja dementoitunut Almakin höpötteli vielä viimeisessä luvussa ollen siten ainoa hahmo, joka oli romaanin läsnä alusta loppuun.
Väärin! Myös Janne esiintyy koko trilogian ajan.
Väärin. Vain Alma esiintyy ensimmäisessä ja viimeisessä luvussa. Pikkupoika-Janne ja hevosmies-Vikki tulivat mukaan kyllä alussa, mutta vasta kun Jussi oli jo päässyt torpan teossa alkuun.
Ja myös Kiviojan Vikki
Ainoa selvä ja todistettu anakronismi kirjassa on kuulemma se kohtaus, jossa kuvaaja ottaa valokuvan mellakasta ratsupoliiseja vastaan, eli se sama, jossa Preetin päästä näkyy kuvassa puolikas ja se liimataan perunankuorella Leppästen töllin seinään ylpeänä. Ilmeisesti kuvauslaite ei ollut ollut oikeanlainen tms, en muista tarkkaan.
Kirja on fiktio, mutta Linnan taustatyö oli huimaa ja arvoa nostaa se, että mies teki kaiken kansakoulu- ja työmiespohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa selvä ja todistettu anakronismi kirjassa on kuulemma se kohtaus, jossa kuvaaja ottaa valokuvan mellakasta ratsupoliiseja vastaan, eli se sama, jossa Preetin päästä näkyy kuvassa puolikas ja se liimataan perunankuorella Leppästen töllin seinään ylpeänä. Ilmeisesti kuvauslaite ei ollut ollut oikeanlainen tms, en muista tarkkaan.
Kirja on fiktio, mutta Linnan taustatyö oli huimaa ja arvoa nostaa se, että mies teki kaiken kansakoulu- ja työmiespohjalta.
Niin, ja lisäksi tuo maanomistusjuttukin on niin, että vaikka se on Linnan kirjassa tavallaan pielessä, niin kirja on kuitenkin nostanut sen kysymyksen, että millä tavoin maita sääty-yhteiskunnassa otettiin ja annettiin. Eli koko asiaa ei olisi edes tutkittu niin paljon kuin nyt, jos ei Linna olisi tätä käsitellyt.
Onpa kiva lukea kerrankin jotain järkevää tältä palstalta! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Torppari kysymys (mäkitupalaiset yms.)oli yhteiskunnallinen ongelma, jos ei ahneet lahtarit olisi olleet niin itsepäisiä niin ongelma olisi hoitunut reformin tavoin. Tosin Venäjä oli pelotteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Linna oli aloittanut Koskelan tarinan jo Tuntemattomassa sotilaassa, ei sitä voinut enää kesken kaiken muuttaa. Kyseessä olisi ollut kokonaan eri kirja, jos näin olisi tehty. Ja vaikka historia ei tunnekaan juuri samanlaista tapausta, sellainen olisi voinut tapahtua oikeastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Linna oli aloittanut Koskelan tarinan jo Tuntemattomassa sotilaassa, ei sitä voinut enää kesken kaiken muuttaa. Kyseessä olisi ollut kokonaan eri kirja, jos näin olisi tehty. Ja vaikka historia ei tunnekaan juuri samanlaista tapausta, sellainen olisi voinut tapahtua oikeastikin.
Sanotaanko Tuntemattomassa Koskelan kotioloista jotain? Muuta kuin että on hämäläisestä torpasta kotoisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Linna oli aloittanut Koskelan tarinan jo Tuntemattomassa sotilaassa, ei sitä voinut enää kesken kaiken muuttaa. Kyseessä olisi ollut kokonaan eri kirja, jos näin olisi tehty. Ja vaikka historia ei tunnekaan juuri samanlaista tapausta, sellainen olisi voinut tapahtua oikeastikin.
Minusta Akselin tarina on hyvä juuri siksi, että ei ole kiihkomielinen punikki. Uudempi tutkimus painottaa tulkintaa, että vastakkainasettelut eivät olleet useissa paikoissa rajuja. Paljon tapahtui "sattumaa" ja ajautumista. Akseli oli johtajatyyppi ja hänen olisi todella vaikea ollut olla valkoisten puolella - torpparina. Kahtiajaossa Akseli oli punainen - ja oli vaikeaa olla ottamatta kantaa, kun mellakointi ja sota sitten alkoi. On paljon tapauksia myös, että veljekset on eri puolilla.
Sisällisota syttyi monissa paikoissa vähän vahingossa, vierimällä, ajautumalla. Oli tietysti koviakin tulehduspesäkkeitä, kummallakin puolella. Akselin tarina kuvaa hyvin ajautumista, kahakat levisi sodaksi, sota laajeni ja riistätyi käsistä (kuten sodissa käy). Ei sota ole suunniteltua ja kontrolloitua - se on aina hallitsematonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Linna oli aloittanut Koskelan tarinan jo Tuntemattomassa sotilaassa, ei sitä voinut enää kesken kaiken muuttaa. Kyseessä olisi ollut kokonaan eri kirja, jos näin olisi tehty. Ja vaikka historia ei tunnekaan juuri samanlaista tapausta, sellainen olisi voinut tapahtua oikeastikin.
Sanotaanko Tuntemattomassa Koskelan kotioloista jotain? Muuta kuin että on hämäläisestä torpasta kotoisin?
Sanotaan. Muistaakseni kiljukohtauksessa kerrotaan Vilho Koskelan talvisodassa kaatuneista veljistä, punapäällikköisästä ja kapinan jälkeen ammutuista sedistä.
Vierailija kirjoitti:
Waltarillakin on Sinuhessa autiomaassa hiekkakirppuja, vaikka oikeasti hiekkakirput tulivat Egyptiin vasta Kolumbuksen jälkeen Amerikasta.
jaahas Putin-trolli taas täällä haukkumassa Amerikkaa, pitihän se arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Linna oli aloittanut Koskelan tarinan jo Tuntemattomassa sotilaassa, ei sitä voinut enää kesken kaiken muuttaa. Kyseessä olisi ollut kokonaan eri kirja, jos näin olisi tehty. Ja vaikka historia ei tunnekaan juuri samanlaista tapausta, sellainen olisi voinut tapahtua oikeastikin.
Sanotaanko Tuntemattomassa Koskelan kotioloista jotain? Muuta kuin että on hämäläisestä torpasta kotoisin?
Sanotaan. Muistaakseni kiljukohtauksessa kerrotaan Vilho Koskelan talvisodassa kaatuneista veljistä, punapäällikköisästä ja kapinan jälkeen ammutuista sedistä.
Tuohan ei liity siihen pappilajuttuun vielä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Herraspappeja ei 1900-luvun alussa ollut, papit olivat pappien tai talonpoikien poikia. Linna on luonut pappilan väestä kaikin tavoin Koskelan väen vastakohdan.
Akselin luonteesta: kirjassa kerrotaan, että Akseli oli jo lapsena huomattavan omapäinen ja uhmakas. Alma ja Jussi olivat välillä neuvottomia hänen suhteensa.
Minusta kirjassa välittyy voimakkaasti se, että nimenomaan Ellen on herraskaista sukua - voimakas myös siksi. Ellenillä on ohjat käsissä ja Salpakari on täysin selkärangaton vaimonsa ja myös kirkkohallituksen (valkoiset isännät) edessä. Vanhemmassa filmatisoinnissa Salpakarin nahjuus korostuu vieläkin enemmään kuin tässä Koivusalon versiossa.
Talonpoikien koulutetut pojat kyllä usein omakusivat herraskaiset tavat - olivat herraskaisempia kuin herrasväki itse. Rovasti oli todella kova arvonimi tuohon aikaan. Oma setänikin vielä 1960-l opiskellen muuttui todella ylemmän keskiluokan tavoille (täydellinen kirjakieli, puku ja kravatti meille maallekin kylään tullessa jne. / ihanne suomalaisuus, sivistysihanne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Linna oli aloittanut Koskelan tarinan jo Tuntemattomassa sotilaassa, ei sitä voinut enää kesken kaiken muuttaa. Kyseessä olisi ollut kokonaan eri kirja, jos näin olisi tehty. Ja vaikka historia ei tunnekaan juuri samanlaista tapausta, sellainen olisi voinut tapahtua oikeastikin.
Sanotaanko Tuntemattomassa Koskelan kotioloista jotain? Muuta kuin että on hämäläisestä torpasta kotoisin?
Sanotaan. Muistaakseni kiljukohtauksessa kerrotaan Vilho Koskelan talvisodassa kaatuneista veljistä, punapäällikköisästä ja kapinan jälkeen ammutuista sedistä.
Tuohan ei liity siihen pappilajuttuun vielä mitenkään.
Ei muuten kuin että jo Tuntemattomassa kerrotaan Koskelan olleen pappilan torppa. Ja mitä siihen maanryöstöön tulee, niin se on sekä etenemiseltään että kuvaukseltaan uskottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Linna oli aloittanut Koskelan tarinan jo Tuntemattomassa sotilaassa, ei sitä voinut enää kesken kaiken muuttaa. Kyseessä olisi ollut kokonaan eri kirja, jos näin olisi tehty. Ja vaikka historia ei tunnekaan juuri samanlaista tapausta, sellainen olisi voinut tapahtua oikeastikin.
Minusta Akselin tarina on hyvä juuri siksi, että ei ole kiihkomielinen punikki. Uudempi tutkimus painottaa tulkintaa, että vastakkainasettelut eivät olleet useissa paikoissa rajuja. Paljon tapahtui "sattumaa" ja ajautumista. Akseli oli johtajatyyppi ja hänen olisi todella vaikea ollut olla valkoisten puolella - torpparina. Kahtiajaossa Akseli oli punainen - ja oli vaikeaa olla ottamatta kantaa, kun mellakointi ja sota sitten alkoi. On paljon tapauksia myös, että veljekset on eri puolilla.
Sisällisota syttyi monissa paikoissa vähän vahingossa, vierimällä, ajautumalla. Oli tietysti koviakin tulehduspesäkkeitä, kummallakin puolella. Akselin tarina kuvaa hyvin ajautumista, kahakat levisi sodaksi, sota laajeni ja riistätyi käsistä (kuten sodissa käy). Ei sota ole suunniteltua ja kontrolloitua - se on aina hallitsematonta.
Tämä muuten on totta yksilöitten elämänkulussa ilman sotaakin. Ei kukaan rupea esim. rikolliseksi tai päihdeongelmaiseksi yhtäkkiä vaan se tapahtuu vähitellen, ja sitten jossain kohtaa homma lähtee lapasesta. Tässä mielessä onnettomien (tai onnellistenkin) ihmisten elämäkerrat on yksilötason Pohjantähtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herraspappeja ei 1900-luvun alussa ollut, papit olivat pappien tai talonpoikien poikia. Linna on luonut pappilan väestä kaikin tavoin Koskelan väen vastakohdan.
Akselin luonteesta: kirjassa kerrotaan, että Akseli oli jo lapsena huomattavan omapäinen ja uhmakas. Alma ja Jussi olivat välillä neuvottomia hänen suhteensa.
Minusta kirjassa välittyy voimakkaasti se, että nimenomaan Ellen on herraskaista sukua - voimakas myös siksi. Ellenillä on ohjat käsissä ja Salpakari on täysin selkärangaton vaimonsa ja myös kirkkohallituksen (valkoiset isännät) edessä. Vanhemmassa filmatisoinnissa Salpakarin nahjuus korostuu vieläkin enemmään kuin tässä Koivusalon versiossa.
Talonpoikien koulutetut pojat kyllä usein omakusivat herraskaiset tavat - olivat herraskaisempia kuin herrasväki itse. Rovasti oli todella kova arvonimi tuohon aikaan. Oma setänikin vielä 1960-l opiskellen muuttui todella ylemmän keskiluokan tavoille (täydellinen kirjakieli, puku ja kravatti meille maallekin kylään tullessa jne. / ihanne suomalaisuus, sivistysihanne).
Tässä oli kai jonkin verran alueellisia eroja. Tie Tampereelle -kirjassa kerrotaan kun Pohjanmaan valkoiset valtasi Tampereen, niin Tampereen porvarit järjesti niille voitonjuhlat. Siellä oli tarjolla mm. homejuustoa (mistä lie saatu keskellä sotaa). Pohjalaiset luuli että se on pilaantunutta eivätkä suostuneet syömään.
Vierailija kirjoitti:
Normaali pissis siirrettynä 1910-luvulle. Nykyään Aune osallistuisi Temptation Islandiin.
Nykyään ihmiset on loppujen lopuksi melko onnellisessa asemassa. Temptation Island on aika paljon pienempi katastrofi kuin sisällissota.
Ensimmäisen torpparipolven kohdalla saattoi olla noin. Mutta kun mentiin vaikka kolmanteen polveen, ei siinä enää sukuyhteys paljon painanut. Ja kyllähän useimmat torpparit tosi kovilla olivat, valtaosa työpäivistä kului taksvärkissä ja omia peltoja piti kyntää sitten kuutamolla eli "torpparin auringossa".