Lue keskustelun säännöt.
Lukioiden keskiarvorajat suosivat tyttöjä
15.06.2017 |
Koska tytöt saavat osaamistasoaan parempia numeroita todistukseen.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosii tyttöjä? Kuulkaa pojat, miten olisi sellainen kuin "opiskelu."
"Tutkijat huomauttavat seurannan myös kertovan koulumaailman vinoutuneisuudesta. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoissa näkyi voimakas sukupuoliero: tytöt pärjäävät koulussa arvosanoilla mitaten paremmin kuin pojat.
– Tutkimus osoittaa, että koulumenestys vaikuttaa paljon nuorten valikoitumiseen jatko-opintoihin ja sitä kautta sijoittumiseen työelämään ja toimeentuloon. Näyttääkin siltä, että koulutuksen rakenteet ovat sukupuolittuneita, tutkijat toteavat.
– Vaikka tutkimuksemme pohjalta on hankala sanoa mitään koulukulttuurista tai opetuksen käytänteistä, voidaan perustellusti kysyä, tulisiko asiaan kiinnittää tasa-arvoisuuteen pyrkivässä instituutiossa nykyistä merkittävästi enemmän huomiota, Ristikari toteaa tiedotteessa."
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/200899-jattitutkimus-vuonna-1987-synty…
"Temperamentti eli lapsen toimintatyyli on irrallaan osaamisesta. Yhteiskunnan arvostamat temperamenttipiirteet kääntyvät opettajien arvosteluissa tyttöjen eduksi.
- Tästä on tehty suomalaista tutkimusta. Tytöillä iloisuus, positiivinen mieli ja joustavuus nostavat arvosanoja jopa yhdellä numerolla. Pojilla vaikutus ei ole yhtä suuri.
Vastaavasti alakuloisuus, ujous, syrjään vetäytyminen ja ärsykeherkkyys pudottavat helposti pojan arvosanan jopa yhdellä alaspäin. Itse temperamenttipiirteissä ei ole eroja sukupuolten välillä. Pojat eivät ole sen negatiivisempia kuin tytötkään, vaan ero on erilaisessa suhtautumisessa.
Motivaatio auttaa koulumenestyksessä. Motivaatio kasvaa hyvistä tuloksista. Poika ei motivoidu koulussa, jos hyvien arvosanojen saaminen on ylivoimaista. Noidankehä on valmis.
- Hyviä arvosanoja keräävillä tytöillä motivaatio lisääntyy. Kun parhaat lukiopaikat kasaantuvat tytöille, positiivista palautetta riittää ja itsetunto kasvaa."
"
On se tietysti kovaa, jos poikia suositaan vasta työelämässä. Koulussa joutuvat samalla mittapuulla arvioiduksi kuin tytöt (tosin monet tutkimukset osoittavat, että pojat saavat kokeista parempia arvosanoja samoilla tiedoilla kuin tytöt).
Minkä mukaan ap valinnat tulisi tehdä? Antaa pojille säälipisteitä ja valita poika pätevämmän tytön ohi?
No annetaanhan tytöille ja naisillekin säälipisteitä fyysisissä testeissä niin kouluissa, armeijassa kuin esimerkiksi poliisikoulun pääsykokeissa. Ja kyllähän työelämässäkin autetaan naisten etenemistä sukupuolikiintiöillä sekä ns. positiivisen syrjinnän sallimisella ja jopa suosimisella. Miksei samaa voisi tehdä myös poikien eduksi.
Entinen työpaikkani oli hyvin naisvoittoinen. Siellä harjoitettiin työnotossa positiivista syrjintää eli jos hakijoissa oli kaksi tasavahvaa, niin silloin valittiin mies. Tämä oli ihan yleisesti tiedossa. Kyllä sinne sitten miehiä palkattiinkin. Yritys myös palkkasi myös monen ikäisiä eli vastavalmistuneita ja viisikymppisiäkin.
Omasta kouluajasta muistan, että villit ja keskittymiskyvyttömät tytöt eivät saaneet sukupuolestaan mitään etua. Kympin tytöt ovat pärjänneet elämässä, yksi väitteli tohtoriksi lääketieteestä, toinen on myös väitellyt, mutten muista miltä alalta. Kahdesta on tullut lakimies. Sitten on opettajia lukiossa, amk:ssa ja yliopistossa. Pari DI:tä tiedän. Ovatko nämä naiset nyt huonompia ulkoaoppijoita kuin vastaavissa ammateissa toimivat miehet?
Vaimoni on töissä miesvaltaisella alalla ja siellä positiivinen syrjintä on mennyt niin pitkälle, että henkilöstöosasto on linjannut seuraavan palkattavan toimihenkilön pitää olla nainen. Yhdelle miespuoliselle lopputyöntekijälle tarjottiin tämän takia ei oota, kun töitä kyseli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aina ihan ok oppilas koulussa, mulle ei kyllä tullut etua siitä että olin tyttö. Meidän luokalla oli ala-asteen 3. luokalta kutoselle asti miesopettajat, varmaan siitäkin johtuen meidän luokalta tulleet pojat pärjäsivät paljon paremmin yläasteella kuin muista kouluista, luokista tulleet. Suurin osa pojista lähti myös lukioon ja sittemmin yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.
Mutta paljon meilläkin saatoin numeroihin parannusta kun "oli aktiivinen ja reipas". Tein aina läksyt, en ollut koskaan pois koulusta, sain kokeista ysiä/kymppiä, mutta todistukseen kasia koska "et ollut tunnilla aktiivinen". Tämä ärsytti todella paljon ja kun sitä hoettiin vielä lukiossakin. Siinä vaiheessa olin jo niin alimotivoitunut koko opiskeluun, kirjoituksista tuli M:n paperit kun en jaksanut panostaa. Meni vuosia ennen kuin edes uskalsin hakea mihinkään yliopistoon, ajattelin että olen vain niin tyhmä.
Lopulta hain ja pääsin kauppikseen ja kaikki opinnot ovat olleet nelosta tai vitosta. Kandista tuli vitonen ja gradu etenee erittäin hyvin.
Minun tyylini opiskella on ollut aina hieman pohtiva ja olen pelännyt epäonnistua porukan edessä, olin myös ujo ja epävarma. Tästä minua sitten piti rangaista antamalla huonompia numeroita todistukseen kuin sain kokeista. En häiriköinyt tunneilla, mutta koska en ollut enkä ole mikään säteilevä persoonallisuus, olen siis ollut keskinkertainen opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö
Vielä häikäilemättömämmäksi tilanne muuttuu, kun tosiasioita ei edes kyetä myöntämään.
Ikävä tosiasia on se, että monet pojat eivät tee läksyjään tai lue kokeisiin. Vanhempia ei kiinnosta, koska pojat on poikia. Monen vuoden lukemmatta jättämisiä voi olla kova pala ottaa kiinni sitten myöhemmin, kun lapsi itse herää tilanteeseen, jos herää.
Osa pojistahan pärjää varsin mainiosti koulussa, siitä huoliimatta että ovat poikia. Yleensä taustalta löytyy fiksut vanhemmat.
Tuo on totta, mutta olisi suotavaa, että todistusnumero tulisi koeosaamisen eikä käytöksen tai pänttäämisen määrän mukaan. Käytösnumero on todistuksessa erikseen. Ei sen pitäisi näkyä sen lisäksi myös jokaisen aineen numerossa. Eikä tehdyllä työmäärällä pitäisi olla mitään vaikutusta numeroon. Miten on arvokkaampaa se, että joku saa kokeista ysin kahden viikon lukemisella kuin se, että toinen osaa saman verran yhden illan lukemisella?
Tuo ei ainakaan minun poikani yläasteella ole se oikea ongelma. Poika kyllä saa kympin todistukseen, jos on saanut edes ysipuoli kokeesta.
Oikea ongelma on se, että hän saa kymppejä vain onnenkantamoisina ilman työntekoa. Hän ei ymmärrä eikä arvosta sitä, että kympin voi hankkia myös määrätietoisella työnteolla.
Esimerkiksi matematiikka laski nyt kasiluokalla kympistä ysiin. Ope sanoi toistuvasti kokeiden jälkeen, että tämä ysimiinus olisi ollut kymppi, jos kirjoittaisit koko laskutoimituksen näkyviin. Mutta poika ei kirjoita, koska siitä olisi ylimääräistä vaivaa. Hän päin vastoin sanoo ylimielisesti, että hänen ysinsä on oikeasti salaa kymppi, koska hän vaan ei ole kirjoittanut paperiin laskutoimituksia. Ja minä sanon, että tuosta putoaa myös ylioppilaskirjoituksissa pisteet ja että laskutoimitusten kirjoittaminen oikein on myös taito, jota pitää harjoitella. Mutta ei.
Ja se kymppihön siis tarvittaisiin kompensoimaan helppojen lukuaineiden kahdeksikkoja, kun ei ole viitsitty joko lukea tai sitten kirjoittaa koevastauksia paperiin...
Viimeinen niitti on koulun miespuolinen opo, joka sanoo joka käänteessä painavasti, että kahdeksan on HYVÄ numero ja siihen pitää olla tyytyväinen. Sitä pojat sitten uskovat.
Koko koululaitoksessa on jo vuosikausia tolkutettu, että 8 = "hyvä". Meidän vanhempien kouluaikaan 8 = "tyydyttävä". Aika sitkeästi sai meidänkin lapset tajuamaan tämän, että kasit eivät kauhean pitkälle liidätä. Ja toinen juttu on se, että työn tekeminen pitää saada arvoon, koska vain sillä saa esim. sitä laskurutiinia, jota tarvitaan sekä ylppäreissä että jatko-opinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä oikeasti on meneekö joku poika huippulukioon vai ei, jos häntä se koulunkäynti ei niin kauheasti kiinnosta?Suomessa ihan tavislukiostakin pääsee ihan kaikkiin yliopistoihin, jos vaan selvittää pääsykokeet.
Numerot ovat numeroita, mutta ongelma on jos pojat ihan oikeasti osaavat vähemmän kuin tytöt. Eikä haluja oppia ole tai edes kiinnostusta pyrkiä lukioon. Monet pojat eivät halua edes lukioon, vaikka heillä olisi mikä numero tahansa tai sitten he haluasivat paperit käteen ilman vaadittavaa työtä. Kympin tytöt on käsite, mutta kympin pojat ei. Sellaista ryhmää ei ole. On vain yksittäisiä ahkeria poikia. Luulen, että tämä on suht universaali asia. Pojat eivät vaan laajemmin ole hikipinkotyyppisiä, kuten tytöt eivät laajemmin ole poikatyttöjä vaikka.
Numeroerot häviävät heti, kun numerot poistetaan. Mutta muuttuuko erot taidoissa? Ehkä on vain hyväksyttävä, että tulevaisuudessa kaiken tasoista osaamista löytyy. Eikä edes linkittää sitä sukupuoleen, joka muutenkin pitäisi työtä hakiessa olla epäolennaista. Toisaalta kun työt vähenevät, niin toisaalta hyvähän se on, että heillä joilla oikeasti on haluja tehdä töitä, ne saa ne tehdä. Sukupuolesta riippumatta. Koska onhan pojat aina löytäneet mieleistä tekemistä, vaikkei se koulu kovin kummoisesti mennytkään.
Mitä väliä sillä oikeasti on saako joku nainen huippupalkkaa vai ei, jos häntä se työnteko ei niin kauheasti kiinnosta? Suomessa ihan normipalkallakin pystyy elämään hyvää elämää.
Numerot ovat numeroita palkassakin, mutta ongelma on jos naiset ihan oikeasti tekevät vähemmän töitä kuin miehet. Eikä haluja sitoutua ja raataa firman eteen edes ole. Monet naiset eivät edes halua huipputyöhön vaikka osaamista olisi tai sitten hyvää palkkaa ilman siihen vaadittavaa työtä. Miespuoleiset uraohjukset ovat käsite, naispuoleiset ei. Sellaista ryhmää ei ole. On vain yksittäisiä ahkeria ja päteviä naisia. Luulen, että tämä on suht universaali asia.
Mies voi jatkaa uraohjuksena oli perhettä tai ei, naisella se ei oikein onnistu. Monessa paikassa joutuu sivuraiteelle, kun nainen tulee raskaaksi. Ja jos nainen laittaa uran etusijalle, alkaa syyttäminen huonoksi äidiksi. Puhumattakaan miesten mielipiteistä, joiden mukaan uraa luova nainen ei ole naisellinen vaan yrittää olla mies. Todellakin odotan, että miehille tulee pakollinen vanhempainvapaa.
Miksi alat heti selitellä? Etkö voi vain hyväksyä sitä, että naiset eivät saa huippupaikkoja, koska eivät tee tarpeeksi töitä?
Tähän tyyliin sitä vastataan miehillekin, jotka epäilevät poikien heikompaan koulumenestykseen löytyvän syitä järjestelmästä. Ne ovat selittelyä ja faktaa vain se, että pojat ei opiskele tarpeeksi kovasti. Samalla tavalla nuo sinun esille nostamat järjestelmän ongelmat ovat vain selittelyjä. Faktaa on se, ettei naiset vain tee tarpeeksi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien kannalta valitettavasti opettajan sukupuolellakin on merkitystä niin, että naisopettajat arvioivat poikien temperamenttia negatiivisemmin. Miesopettajien määrän lisääntyminen voisi siis vähentää poikien syrjintää hieman.
Siitä vaan opiskelemaan opettajaksi.
Onko sinun opiskelu-uralla aina naisopettajat sorsineet poikia? Ketkä olivat parhaita opettajia ja ketkä huonoja? Ketkä saivat luokan rauhalliseksi ja oppilaat innostumaan oppimisesta? Olivatko kaikki parhaat miehiä?
En ole edellinen kirjoittaja, mutta minun opettajistani parhaat ovat olleet miehiä. Minulla on teknisen alan koulutus ja siellä oli opettajina lähinnä miehiä, joten en tuonne mene. Koko ala-asteen minulla oli pelkkiä naisopettajia pois lukien musiikin- ja liikunnanopettajat. Liikunnanopettaja oli paras opettaja ja musiikinopettaja oli huonoin, koska hän oli pelottava ja käytti ääntä herkästi jos häntä ei toteltu. Hän oli oikein vanhan liiton jäärä ja kävi joskus oppilaisiin käsiksikin.
Naisopettajat olivat aika neutraaleja. Yhdestä en pitänyt, koska meidän henkilökemiamme eivät yhtään kohdanneet, mutta muut olivat ihan mukavia.
Yläasteella parhaat opettajat olivat ehdottomasti miehiä. Ei ollut yhtään huonoa miesopettajaa. Naisopettajien kanssa oli taas lähes kaikkien kanssa enemmän tai vähemmän vääntöä. Ei minulla varsinaisesti, mutta muilla luokkalaisilla ja etenkin pojilla. Yksi vanha naisopettaja oli hyvä. Hänen tunneillaan opittiin ja ilmapiiri oli rauhallinen. Hänessä oli sellaista rauhallista auktoriteettia, jota naisopettajissa ei yleensä ole. Myös musiikinopettaja oli rento ja tunneilla oli mukavaa. Kuinka paljon siellä sitten opittiin onkin toinen kysymys.
Lukiossa oli pääasiassa naisopettajia. En ollut tyytyväinen kuin kahteen naisopettajaan. Toinen oli psykologianopettaja, joka oli rauhallinen ja mukava, joten ei kenelläkään ollut ongelmaa hänen kanssaan. Toinen oli englanninopettaja. En erityisemmin hänestä pitänyt, koska hänen tunneillaan oli lähes armeijan kuri, mutta opettajana hän oli kuitenkin ihan hyvä. Tunneilla oleminen oli tosin ikävää, eikä siten ilmapiiri ollut kovin motivoiva, joten tehokkaampaankin opettamiseen oltaisiin päästy rennommalla ilmapiirillä, mutta en tiedä olisiko hänen luontainen auktoriteettinsä riittänyt sellaiseen. Luonteensa ei ainakaan olisi sellaiseen taipunut.
Miesopettajiin olin lukiossa tyytyväinen jokaiseen. Yksi olisi ehkä saanut panostaa hieman enemmän, koska hän oli kuolettavan tylsä, mutta toisaalta kaikki tulivat toimeen hänen kanssaan ja asiat käytiin läpi, vaikka aika harva jaksoi niitä kunnolla seurata, eikä häntä paljon kiinnostanut jos jotkut eivät seuranneet, kunhan vain rauha säilyi.
Huonoja miesopettajia ei siis juurikaan ole tullut vastaan tuolla tasolla. Korkeakoulussa on, mutta se on johtunut lähinnä siitä, että en ole ollut tyytyväinen heidän tietämyksensä määrään. Itse henkilöinä ei ole tullut kuin yksi huono opettaja, jolla oli vähän samaa vikaa kuin tuolla ala-asteen musiikinopettajalla eli hän raivostui helposti jos joku ei osannut jotain tai esitti vastaväitteen. Toki aikuisena en tälle antanut kovinkaan suurta painoarvoa, koska ei tarvinut pelätä häntä fyysisesti, mutta eihän noilla tunneilla mikään kovin keskusteleva ilmapiiri ollut. Harmillista, koska tällä opettajalla oli tietämystä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien kannalta valitettavasti opettajan sukupuolellakin on merkitystä niin, että naisopettajat arvioivat poikien temperamenttia negatiivisemmin. Miesopettajien määrän lisääntyminen voisi siis vähentää poikien syrjintää hieman.
Siitä vaan opiskelemaan opettajaksi.
Onko sinun opiskelu-uralla aina naisopettajat sorsineet poikia? Ketkä olivat parhaita opettajia ja ketkä huonoja? Ketkä saivat luokan rauhalliseksi ja oppilaat innostumaan oppimisesta? Olivatko kaikki parhaat miehiä?
En ole edellinen kirjoittaja, mutta minun opettajistani parhaat ovat olleet miehiä. Minulla on teknisen alan koulutus ja siellä oli opettajina lähinnä miehiä, joten en tuonne mene. Koko ala-asteen minulla oli pelkkiä naisopettajia pois lukien musiikin- ja liikunnanopettajat. Liikunnanopettaja oli paras opettaja ja musiikinopettaja oli huonoin, koska hän oli pelottava ja käytti ääntä herkästi jos häntä ei toteltu. Hän oli oikein vanhan liiton jäärä ja kävi joskus oppilaisiin käsiksikin.
Naisopettajat olivat aika neutraaleja. Yhdestä en pitänyt, koska meidän henkilökemiamme eivät yhtään kohdanneet, mutta muut olivat ihan mukavia.
Yläasteella parhaat opettajat olivat ehdottomasti miehiä. Ei ollut yhtään huonoa miesopettajaa. Naisopettajien kanssa oli taas lähes kaikkien kanssa enemmän tai vähemmän vääntöä. Ei minulla varsinaisesti, mutta muilla luokkalaisilla ja etenkin pojilla. Yksi vanha naisopettaja oli hyvä. Hänen tunneillaan opittiin ja ilmapiiri oli rauhallinen. Hänessä oli sellaista rauhallista auktoriteettia, jota naisopettajissa ei yleensä ole. Myös musiikinopettaja oli rento ja tunneilla oli mukavaa. Kuinka paljon siellä sitten opittiin onkin toinen kysymys.
Lukiossa oli pääasiassa naisopettajia. En ollut tyytyväinen kuin kahteen naisopettajaan. Toinen oli psykologianopettaja, joka oli rauhallinen ja mukava, joten ei kenelläkään ollut ongelmaa hänen kanssaan. Toinen oli englanninopettaja. En erityisemmin hänestä pitänyt, koska hänen tunneillaan oli lähes armeijan kuri, mutta opettajana hän oli kuitenkin ihan hyvä. Tunneilla oleminen oli tosin ikävää, eikä siten ilmapiiri ollut kovin motivoiva, joten tehokkaampaankin opettamiseen oltaisiin päästy rennommalla ilmapiirillä, mutta en tiedä olisiko hänen luontainen auktoriteettinsä riittänyt sellaiseen. Luonteensa ei ainakaan olisi sellaiseen taipunut.
Miesopettajiin olin lukiossa tyytyväinen jokaiseen. Yksi olisi ehkä saanut panostaa hieman enemmän, koska hän oli kuolettavan tylsä, mutta toisaalta kaikki tulivat toimeen hänen kanssaan ja asiat käytiin läpi, vaikka aika harva jaksoi niitä kunnolla seurata, eikä häntä paljon kiinnostanut jos jotkut eivät seuranneet, kunhan vain rauha säilyi.
Huonoja miesopettajia ei siis juurikaan ole tullut vastaan tuolla tasolla. Korkeakoulussa on, mutta se on johtunut lähinnä siitä, että en ole ollut tyytyväinen heidän tietämyksensä määrään. Itse henkilöinä ei ole tullut kuin yksi huono opettaja, jolla oli vähän samaa vikaa kuin tuolla ala-asteen musiikinopettajalla eli hän raivostui helposti jos joku ei osannut jotain tai esitti vastaväitteen. Toki aikuisena en tälle antanut kovinkaan suurta painoarvoa, koska ei tarvinut pelätä häntä fyysisesti, mutta eihän noilla tunneilla mikään kovin keskusteleva ilmapiiri ollut. Harmillista, koska tällä opettajalla oli tietämystä paljon.
Poistonesto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien kannalta valitettavasti opettajan sukupuolellakin on merkitystä niin, että naisopettajat arvioivat poikien temperamenttia negatiivisemmin. Miesopettajien määrän lisääntyminen voisi siis vähentää poikien syrjintää hieman.
Siitä vaan opiskelemaan opettajaksi.
Onko sinun opiskelu-uralla aina naisopettajat sorsineet poikia? Ketkä olivat parhaita opettajia ja ketkä huonoja? Ketkä saivat luokan rauhalliseksi ja oppilaat innostumaan oppimisesta? Olivatko kaikki parhaat miehiä?
Yksilön subjektiivisilla kokemuksilla ei ole juurikaan merkitystä, kun voidaan tutkimusten avulla osoittaa, että naisopettajat suosivat tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosii tyttöjä? Kuulkaa pojat, miten olisi sellainen kuin "opiskelu."
No kun se ei ole opiskelusta tai edes osaamisesta vaan persoonasta. Ysipuolikkaita kokeista vetävälle voi antaa todistukseen kasin, jos naama ei miellytä. Perusteluna vaikka "tuntiaktiivisuus" eikä siihen voi kukaan sanoa mitään. Lukiossa (ainakin mulla) oli paljon läpinäkyvämpää
Näytä nyt minulle yksikin poika, joka vetelee kaikista kokeista ysipuolikkaita, mutta todistukseen tulee kasi. Se, että saat yhden kerran sanakokeessa ysipuolen ei vielä nosta koko numeroa.
Voi kuule niitä on vaikka kuinka paljon. Omista entisistä luokkakavereistakin niitä löytyy. Yhtä epäiltiin lunttaamisesta, kun tuli kokeesta 9. Luokalla oli parikin poikaa, jolla koenumero pyöristettiin säännöllisesti numerolla alaspäin todistukseen. Itse kun tämän pärstäkertoimen vaikutuksen tajusin, niin muutin käytöstäni. Siksi sainkin lukiossa ysin todistukseen myös kasin koetuloksella ja ysi kokeesta tiesi kymppiä todistukseen.
Oma poika ei vielä alakoulussa numeroita saa, mutta kaikessa arvostelussa ja palautteessa näkyy se, ettei vilkkaan ja haasteen puutteeseen tylsistyneen pojan koemenestys riitä. Mielenkiintoista on myös se miten eri tavalla perinteisiin tyttöjen ja poikien ongelmiin suhtaudutaan. Pojalla oli viime talvena miesopettaja, joka oli ensimmäinen joka tajusi mistä on kyse. Eli poika tylsistyy kun ei ole haastetta ja ei vilkkaana malta istua ja odottaa niin keksii ajankuluksi jotain joka häiritsee muiden keskittymistä. Kaikki naisopettajat vain ihmettelivät huonoja käytöstapoja. Mitään tukea ei pojalle silti tarjota, ei edes haastavampia tai toiminnallisempia tehtäviä voitu järjestää.
Tytölläni taas ongelma on liiallinenkin kiltteys ja ujous sekä täydellisyyden tavoittelu. Johan löytyy ymmärrystä. Opettajat osaavat erikseen kysyä tytön kuulumisia, kun ei itse saa kerrottua. Ja ryhmätöihin ja projekteihin järjestyy aina lisäaikaa, jotta meidän tyttökin ehtii saada hommansa valmiiksi. Molemmilla on koenumerot ysin luokkaa, mutta opettajien suhtautumisessa on hurja ero. En tiedä onko selityksenä suoraan sukupuoli vai (sukupuolille ominainen) erilainen temperamentti. Todellisuus on kuitenkin karu. Toinen saa kiitosta osaamisesta ja tarkkuudesta sekä myöhässä palauttamisen aina anteeksi. Toinen moitteita omiensa puuhailusta vaikka se olisi tapahtunut vasta tehtävien valmiiksi tekemisen jälkeen eikä osaamisesta ei juuri kehuja kuulu.Miksi ketään, joka vetelee jatkuvasti ysejä kokeista, epäiltäisiin lunttaamisesta? Eiköhän tuossa ole ollut kyse siitä, että muuten on tullut seiskoja ja sitten yhtäkkiä ysi. Ja tuo alaspäin pyöristäminen on eri juttu, kuin mitä tuossa sanoin. Ysi puoli tai kymppi miinus, voidaan pyöristää alaspäin ysiin ihan hyvin. Mutta pyöristettiinkö näitä ysipuolikkaita suoraan kasiin? Ja joka kerta?
Ja totta kai sen käytöksenkin tulee vaikuttaa, miksei vaikuttaisi. Jos asiallisella käytöksellä saa parempia numeroita, ei ole kyse mistään pärstäkertoimesta, vaan tuntiaktiivisuudesta, johon huono käytös luonnollisesti vaikuttaa negatiivisesti. Kaikilla on mahdollisuus siihen hyvään käytökseen. Pärstäkerroin tarkoittaisi sitä, että sukunimesi ja vanhempiesi ammatti tai se sukupuoli vaikuttaisi numeroon.
Nimenomaan oli tuo esimerkissä oli kyse siitä, että normaalisti kaveri sai lukematta seiskoja ja kerrankin lukiessaan 9. Lopputulos oli se, että opettaja epäili lunttaamisesta ja todistukseen siksi 7.
Nuo muut pyöristykset oli sitä, että pojilla 9- tarkoitti todistukseen pääsääntöisesti kasia, tytöillä ysiä. 9 1/2 kokeesta tarkoitti pojalle todistukseen 8 tai 9, tytöllä 9 tai 10. Ymmärrän tuntiaktiivisuudella voi olla vaikutuksen, mutta eikö osaamisen pitäisi ratkaista? Onko kovasti yrittäminen tärkeämpää kuin osaaminen? Ja käytökseen ja huolellisuuteen oli ainakin meidän aikana ihan oma numero todistuksessa. Miksi sitä arvostellaan erikseen, jos se vaikuttaa numeron tai kaksi myös joka aineessa? Pitäisiköhän kaikkiin kouluihin jatkossa hakea vain pääsykokeella, jos nykyjärjestelmässä 8 ja 10 oppilaan osaaminen voi olla samalla tasolla. Tähän kun laitetaan päälle ero koulujen arvostelujen erot, niin eihän tuo todistus kerro oikeastaan yhtään mitään oppilaan varsinaisesta osaamisesta.
Eikös tyyliin Etelä-Koreassa, Kiinassa ja Japanissa pojat pärjää koulussa yhtä hyvin kuin tytöt, kun siellä ei kulttuurissa ole "pojat ovat poikia"-asennetta, vaan pojat saavat ahkeroida häpeämättä koulussa.
Muistan erään vanhan miespuolisen työkaverini kertoneen, että hän vastasi kouluaikoina monesti kokeissa tarkoituksella väärin, että ei olisi saanut liian hyvää numeroa ja hikarin mainetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tyyliin Etelä-Koreassa, Kiinassa ja Japanissa pojat pärjää koulussa yhtä hyvin kuin tytöt, kun siellä ei kulttuurissa ole "pojat ovat poikia"-asennetta, vaan pojat saavat ahkeroida häpeämättä koulussa.
Muistan erään vanhan miespuolisen työkaverini kertoneen, että hän vastasi kouluaikoina monesti kokeissa tarkoituksella väärin, että ei olisi saanut liian hyvää numeroa ja hikarin mainetta.
Minäkin vähensin viittailua ja läksyjen tekemistä tuosta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosii tyttöjä? Kuulkaa pojat, miten olisi sellainen kuin "opiskelu."
No kun se ei ole opiskelusta tai edes osaamisesta vaan persoonasta. Ysipuolikkaita kokeista vetävälle voi antaa todistukseen kasin, jos naama ei miellytä. Perusteluna vaikka "tuntiaktiivisuus" eikä siihen voi kukaan sanoa mitään. Lukiossa (ainakin mulla) oli paljon läpinäkyvämpää
Näytä nyt minulle yksikin poika, joka vetelee kaikista kokeista ysipuolikkaita, mutta todistukseen tulee kasi. Se, että saat yhden kerran sanakokeessa ysipuolen ei vielä nosta koko numeroa.
Voi kuule niitä on vaikka kuinka paljon. Omista entisistä luokkakavereistakin niitä löytyy. Yhtä epäiltiin lunttaamisesta, kun tuli kokeesta 9. Luokalla oli parikin poikaa, jolla koenumero pyöristettiin säännöllisesti numerolla alaspäin todistukseen. Itse kun tämän pärstäkertoimen vaikutuksen tajusin, niin muutin käytöstäni. Siksi sainkin lukiossa ysin todistukseen myös kasin koetuloksella ja ysi kokeesta tiesi kymppiä todistukseen.
Oma poika ei vielä alakoulussa numeroita saa, mutta kaikessa arvostelussa ja palautteessa näkyy se, ettei vilkkaan ja haasteen puutteeseen tylsistyneen pojan koemenestys riitä. Mielenkiintoista on myös se miten eri tavalla perinteisiin tyttöjen ja poikien ongelmiin suhtaudutaan. Pojalla oli viime talvena miesopettaja, joka oli ensimmäinen joka tajusi mistä on kyse. Eli poika tylsistyy kun ei ole haastetta ja ei vilkkaana malta istua ja odottaa niin keksii ajankuluksi jotain joka häiritsee muiden keskittymistä. Kaikki naisopettajat vain ihmettelivät huonoja käytöstapoja. Mitään tukea ei pojalle silti tarjota, ei edes haastavampia tai toiminnallisempia tehtäviä voitu järjestää.
Tytölläni taas ongelma on liiallinenkin kiltteys ja ujous sekä täydellisyyden tavoittelu. Johan löytyy ymmärrystä. Opettajat osaavat erikseen kysyä tytön kuulumisia, kun ei itse saa kerrottua. Ja ryhmätöihin ja projekteihin järjestyy aina lisäaikaa, jotta meidän tyttökin ehtii saada hommansa valmiiksi. Molemmilla on koenumerot ysin luokkaa, mutta opettajien suhtautumisessa on hurja ero. En tiedä onko selityksenä suoraan sukupuoli vai (sukupuolille ominainen) erilainen temperamentti. Todellisuus on kuitenkin karu. Toinen saa kiitosta osaamisesta ja tarkkuudesta sekä myöhässä palauttamisen aina anteeksi. Toinen moitteita omiensa puuhailusta vaikka se olisi tapahtunut vasta tehtävien valmiiksi tekemisen jälkeen eikä osaamisesta ei juuri kehuja kuulu.Miksi ketään, joka vetelee jatkuvasti ysejä kokeista, epäiltäisiin lunttaamisesta? Eiköhän tuossa ole ollut kyse siitä, että muuten on tullut seiskoja ja sitten yhtäkkiä ysi. Ja tuo alaspäin pyöristäminen on eri juttu, kuin mitä tuossa sanoin. Ysi puoli tai kymppi miinus, voidaan pyöristää alaspäin ysiin ihan hyvin. Mutta pyöristettiinkö näitä ysipuolikkaita suoraan kasiin? Ja joka kerta?
Ja totta kai sen käytöksenkin tulee vaikuttaa, miksei vaikuttaisi. Jos asiallisella käytöksellä saa parempia numeroita, ei ole kyse mistään pärstäkertoimesta, vaan tuntiaktiivisuudesta, johon huono käytös luonnollisesti vaikuttaa negatiivisesti. Kaikilla on mahdollisuus siihen hyvään käytökseen. Pärstäkerroin tarkoittaisi sitä, että sukunimesi ja vanhempiesi ammatti tai se sukupuoli vaikuttaisi numeroon.Nimenomaan oli tuo esimerkissä oli kyse siitä, että normaalisti kaveri sai lukematta seiskoja ja kerrankin lukiessaan 9. Lopputulos oli se, että opettaja epäili lunttaamisesta ja todistukseen siksi 7.
Nuo muut pyöristykset oli sitä, että pojilla 9- tarkoitti todistukseen pääsääntöisesti kasia, tytöillä ysiä. 9 1/2 kokeesta tarkoitti pojalle todistukseen 8 tai 9, tytöllä 9 tai 10. Ymmärrän tuntiaktiivisuudella voi olla vaikutuksen, mutta eikö osaamisen pitäisi ratkaista? Onko kovasti yrittäminen tärkeämpää kuin osaaminen? Ja käytökseen ja huolellisuuteen oli ainakin meidän aikana ihan oma numero todistuksessa. Miksi sitä arvostellaan erikseen, jos se vaikuttaa numeron tai kaksi myös joka aineessa? Pitäisiköhän kaikkiin kouluihin jatkossa hakea vain pääsykokeella, jos nykyjärjestelmässä 8 ja 10 oppilaan osaaminen voi olla samalla tasolla. Tähän kun laitetaan päälle ero koulujen arvostelujen erot, niin eihän tuo todistus kerro oikeastaan yhtään mitään oppilaan varsinaisesta osaamisesta.
Miten niin tärkeämpää kuin osaaminen? Jos tyttö ja poika molemmat saavat 9 kokeesta, mutta tyttö on myös tunnilla mukana ja läksyt tehtynä ja pojalla on läksyt tekemättä ja tunnillakaan ei hirveästi kiinnosta, niin totta kai on reilua, että tunnilla kiinnostunut saa paremman numeron. Osaaminenhan on kokeessa ollut ihan samalla tasolla ja yrittämisestä tuli lisäpisteitä. On kyllä vähän vaikeaa uskoa, että pojalla toistuva ysi puolen saaminen ja tehtävien hoitaminen johtaisi arvosanaan 8.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosii tyttöjä? Kuulkaa pojat, miten olisi sellainen kuin "opiskelu."
No kun se ei ole opiskelusta tai edes osaamisesta vaan persoonasta. Ysipuolikkaita kokeista vetävälle voi antaa todistukseen kasin, jos naama ei miellytä. Perusteluna vaikka "tuntiaktiivisuus" eikä siihen voi kukaan sanoa mitään. Lukiossa (ainakin mulla) oli paljon läpinäkyvämpää
Näytä nyt minulle yksikin poika, joka vetelee kaikista kokeista ysipuolikkaita, mutta todistukseen tulee kasi. Se, että saat yhden kerran sanakokeessa ysipuolen ei vielä nosta koko numeroa.
Voi kuule niitä on vaikka kuinka paljon. Omista entisistä luokkakavereistakin niitä löytyy. Yhtä epäiltiin lunttaamisesta, kun tuli kokeesta 9. Luokalla oli parikin poikaa, jolla koenumero pyöristettiin säännöllisesti numerolla alaspäin todistukseen. Itse kun tämän pärstäkertoimen vaikutuksen tajusin, niin muutin käytöstäni. Siksi sainkin lukiossa ysin todistukseen myös kasin koetuloksella ja ysi kokeesta tiesi kymppiä todistukseen.Oma poika ei vielä alakoulussa numeroita saa, mutta kaikessa arvostelussa ja palautteessa näkyy se, ettei vilkkaan ja haasteen puutteeseen tylsistyneen pojan koemenestys riitä. Mielenkiintoista on myös se miten eri tavalla perinteisiin tyttöjen ja poikien ongelmiin suhtaudutaan. Pojalla oli viime talvena miesopettaja, joka oli ensimmäinen joka tajusi mistä on kyse. Eli poika tylsistyy kun ei ole haastetta ja ei vilkkaana malta istua ja odottaa niin keksii ajankuluksi jotain joka häiritsee muiden keskittymistä. Kaikki naisopettajat vain ihmettelivät huonoja käytöstapoja. Mitään tukea ei pojalle silti tarjota, ei edes haastavampia tai toiminnallisempia tehtäviä voitu järjestää.Tytölläni taas ongelma on liiallinenkin kiltteys ja ujous sekä täydellisyyden tavoittelu. Johan löytyy ymmärrystä. Opettajat osaavat erikseen kysyä tytön kuulumisia, kun ei itse saa kerrottua. Ja ryhmätöihin ja projekteihin järjestyy aina lisäaikaa, jotta meidän tyttökin ehtii saada hommansa valmiiksi. Molemmilla on koenumerot ysin luokkaa, mutta opettajien suhtautumisessa on hurja ero. En tiedä onko selityksenä suoraan sukupuoli vai (sukupuolille ominainen) erilainen temperamentti. Todellisuus on kuitenkin karu. Toinen saa kiitosta osaamisesta ja tarkkuudesta sekä myöhässä palauttamisen aina anteeksi. Toinen moitteita omiensa puuhailusta vaikka se olisi tapahtunut vasta tehtävien valmiiksi tekemisen jälkeen eikä osaamisesta ei juuri kehuja kuulu.
Miksi ketään, joka vetelee jatkuvasti ysejä kokeista, epäiltäisiin lunttaamisesta? Eiköhän tuossa ole ollut kyse siitä, että muuten on tullut seiskoja ja sitten yhtäkkiä ysi. Ja tuo alaspäin pyöristäminen on eri juttu, kuin mitä tuossa sanoin. Ysi puoli tai kymppi miinus, voidaan pyöristää alaspäin ysiin ihan hyvin. Mutta pyöristettiinkö näitä ysipuolikkaita suoraan kasiin? Ja joka kerta?Ja totta kai sen käytöksenkin tulee vaikuttaa, miksei vaikuttaisi. Jos asiallisella käytöksellä saa parempia numeroita, ei ole kyse mistään pärstäkertoimesta, vaan tuntiaktiivisuudesta, johon huono käytös luonnollisesti vaikuttaa negatiivisesti. Kaikilla on mahdollisuus siihen hyvään käytökseen. Pärstäkerroin tarkoittaisi sitä, että sukunimesi ja vanhempiesi ammatti tai se sukupuoli vaikuttaisi numeroon.
Nimenomaan oli tuo esimerkissä oli kyse siitä, että normaalisti kaveri sai lukematta seiskoja ja kerrankin lukiessaan 9. Lopputulos oli se, että opettaja epäili lunttaamisesta ja todistukseen siksi 7.
Nuo muut pyöristykset oli sitä, että pojilla 9- tarkoitti todistukseen pääsääntöisesti kasia, tytöillä ysiä. 9 1/2 kokeesta tarkoitti pojalle todistukseen 8 tai 9, tytöllä 9 tai 10. Ymmärrän tuntiaktiivisuudella voi olla vaikutuksen, mutta eikö osaamisen pitäisi ratkaista? Onko kovasti yrittäminen tärkeämpää kuin osaaminen? Ja käytökseen ja huolellisuuteen oli ainakin meidän aikana ihan oma numero todistuksessa. Miksi sitä arvostellaan erikseen, jos se vaikuttaa numeron tai kaksi myös joka aineessa? Pitäisiköhän kaikkiin kouluihin jatkossa hakea vain pääsykokeella, jos nykyjärjestelmässä 8 ja 10 oppilaan osaaminen voi olla samalla tasolla. Tähän kun laitetaan päälle ero koulujen arvostelujen erot, niin eihän tuo todistus kerro oikeastaan yhtään mitään oppilaan varsinaisesta osaamisesta.Miten niin tärkeämpää kuin osaaminen? Jos tyttö ja poika molemmat saavat 9 kokeesta, mutta tyttö on myös tunnilla mukana ja läksyt tehtynä ja pojalla on läksyt tekemättä ja tunnillakaan ei hirveästi kiinnosta, niin totta kai on reilua, että tunnilla kiinnostunut saa paremman numeron. Osaaminenhan on kokeessa ollut ihan samalla tasolla ja yrittämisestä tuli lisäpisteitä. On kyllä vähän vaikeaa uskoa, että pojalla toistuva ysi puolen saaminen ja tehtävien hoitaminen johtaisi arvosanaan 8.
Miksi se on reilua? Miksi osaaminen pitää osoittaa tunnilla, jos sen osoittaa kokeessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaiskaapa niitä lastenne koulukirjoja niin näette, ettei niissä ole mitään sukupuolisidonnaista. Se, miten selitetään tulivuoren toiminta, matemaattinen kaava tai lauseenjäsennys, ei liity mitenkään sukupuoleen. Kokeet ovat useimmiten oikein/väärin-tyyppisiä. Kun vastaa oikein, saa pisteen. Tytöt nyt vain saavat kokeista seiskasta kymppiin, koska kuuntelevat tunnilla opettajan opetuksen ja selitykset. Pojat saavat nelosesta kasiin, koska juttelevat mieluummin keskenään mopon rassaamisesta nyrkit mustina.
Jokainen teistä on tervetullut opetusalalle opettamaan niitä poikia ja kannustamaan heitä kympin arvoisiin suorituksiin. Niitä kymppejä vain ei tule, niin kauan kun kotoa ei sille saada tukea. On ihan kotien syytä se, että poika saa ensin mopoilla ja pelata ja tehdä mitä lystää, kunnes ennen nukkumaanmenoa vähän vilaistaan kirjoja (hyvänä päivänä). Tytöt tekevät ensin läksyt, sitten harrastavat.
Ensin työ, sitten huvi - se näyttää koskevan vain tyttöjä. Onneksi meillä on maassa tasa-arvo ja jokaisella tilaisuus yrittää päästä koulutuksen suhteen niin pitkälle kuin haluaa ja mihin taidot riittävät ihan siitä riippumatta, mitä jalkovälistä löytyy. Tärkeintä on se, mitä löytyy sieltä yläpäästä.
Kun toivotat tervetulleeksi opetusalalle, niin oletan sinun siellä jo olevan. Viestisi valitettavasti vahvistaa sen asenteen mikä opettajilla oli jo omina peruskouluaikoina. Pojat on tyhmiä ja laiskoja, joten kasi on maksimi. Tytöt ovat ahkeria ja fiksuja, joten seiska on minimi. Eli tärkeintä on se, mitä jalkojen välistä löytyy.
Tärkeintä on se, mitä koepaperista löytyy. Kokeessa oppilas voi osoittaa, mitä on oppinut jakson aikana jakson aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina ihmettelen näissä keskusteluissa sitä, että ihmiset muka tietävät, mitä kukakin on saanut kokeesta tai mikä numero on tullut todistukseen tai kuinka paljon kukakin on viitannut tunnilla tai mitä luokkahuoneessa on ylipäänsä tapahtunut. Numerot eivät ole sillä lailla julkisia, että kuka vain voisi päästä näkemään Minnan ja Miikan koenumerot tai todistukset. Ne numerot saa tietää vain kysymällä numeron saajalta tai hänen huoltajiltaan. Aika monessa tilanteessa, tässäkin ketjussa, ihmiset kuvittelevat tietävänsä, millaisella panostuksella kukakin numeronsa saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosii tyttöjä? Kuulkaa pojat, miten olisi sellainen kuin "opiskelu."
No kun se ei ole opiskelusta tai edes osaamisesta vaan persoonasta. Ysipuolikkaita kokeista vetävälle voi antaa todistukseen kasin, jos naama ei miellytä. Perusteluna vaikka "tuntiaktiivisuus" eikä siihen voi kukaan sanoa mitään. Lukiossa (ainakin mulla) oli paljon läpinäkyvämpää
Näytä nyt minulle yksikin poika, joka vetelee kaikista kokeista ysipuolikkaita, mutta todistukseen tulee kasi. Se, että saat yhden kerran sanakokeessa ysipuolen ei vielä nosta koko numeroa.
Voi kuule niitä on vaikka kuinka paljon. Omista entisistä luokkakavereistakin niitä löytyy. Yhtä epäiltiin lunttaamisesta, kun tuli kokeesta 9. Luokalla oli parikin poikaa, jolla koenumero pyöristettiin säännöllisesti numerolla alaspäin todistukseen. Itse kun tämän pärstäkertoimen vaikutuksen tajusin, niin muutin käytöstäni. Siksi sainkin lukiossa ysin todistukseen myös kasin koetuloksella ja ysi kokeesta tiesi kymppiä todistukseen.Oma poika ei vielä alakoulussa numeroita saa, mutta kaikessa arvostelussa ja palautteessa näkyy se, ettei vilkkaan ja haasteen puutteeseen tylsistyneen pojan koemenestys riitä. Mielenkiintoista on myös se miten eri tavalla perinteisiin tyttöjen ja poikien ongelmiin suhtaudutaan. Pojalla oli viime talvena miesopettaja, joka oli ensimmäinen joka tajusi mistä on kyse. Eli poika tylsistyy kun ei ole haastetta ja ei vilkkaana malta istua ja odottaa niin keksii ajankuluksi jotain joka häiritsee muiden keskittymistä. Kaikki naisopettajat vain ihmettelivät huonoja käytöstapoja. Mitään tukea ei pojalle silti tarjota, ei edes haastavampia tai toiminnallisempia tehtäviä voitu järjestää.Tytölläni taas ongelma on liiallinenkin kiltteys ja ujous sekä täydellisyyden tavoittelu. Johan löytyy ymmärrystä. Opettajat osaavat erikseen kysyä tytön kuulumisia, kun ei itse saa kerrottua. Ja ryhmätöihin ja projekteihin järjestyy aina lisäaikaa, jotta meidän tyttökin ehtii saada hommansa valmiiksi. Molemmilla on koenumerot ysin luokkaa, mutta opettajien suhtautumisessa on hurja ero. En tiedä onko selityksenä suoraan sukupuoli vai (sukupuolille ominainen) erilainen temperamentti. Todellisuus on kuitenkin karu. Toinen saa kiitosta osaamisesta ja tarkkuudesta sekä myöhässä palauttamisen aina anteeksi. Toinen moitteita omiensa puuhailusta vaikka se olisi tapahtunut vasta tehtävien valmiiksi tekemisen jälkeen eikä osaamisesta ei juuri kehuja kuulu.
Miksi ketään, joka vetelee jatkuvasti ysejä kokeista, epäiltäisiin lunttaamisesta? Eiköhän tuossa ole ollut kyse siitä, että muuten on tullut seiskoja ja sitten yhtäkkiä ysi. Ja tuo alaspäin pyöristäminen on eri juttu, kuin mitä tuossa sanoin. Ysi puoli tai kymppi miinus, voidaan pyöristää alaspäin ysiin ihan hyvin. Mutta pyöristettiinkö näitä ysipuolikkaita suoraan kasiin? Ja joka kerta?Ja totta kai sen käytöksenkin tulee vaikuttaa, miksei vaikuttaisi. Jos asiallisella käytöksellä saa parempia numeroita, ei ole kyse mistään pärstäkertoimesta, vaan tuntiaktiivisuudesta, johon huono käytös luonnollisesti vaikuttaa negatiivisesti. Kaikilla on mahdollisuus siihen hyvään käytökseen. Pärstäkerroin tarkoittaisi sitä, että sukunimesi ja vanhempiesi ammatti tai se sukupuoli vaikuttaisi numeroon.
Nimenomaan oli tuo esimerkissä oli kyse siitä, että normaalisti kaveri sai lukematta seiskoja ja kerrankin lukiessaan 9. Lopputulos oli se, että opettaja epäili lunttaamisesta ja todistukseen siksi 7.
Nuo muut pyöristykset oli sitä, että pojilla 9- tarkoitti todistukseen pääsääntöisesti kasia, tytöillä ysiä. 9 1/2 kokeesta tarkoitti pojalle todistukseen 8 tai 9, tytöllä 9 tai 10. Ymmärrän tuntiaktiivisuudella voi olla vaikutuksen, mutta eikö osaamisen pitäisi ratkaista? Onko kovasti yrittäminen tärkeämpää kuin osaaminen? Ja käytökseen ja huolellisuuteen oli ainakin meidän aikana ihan oma numero todistuksessa. Miksi sitä arvostellaan erikseen, jos se vaikuttaa numeron tai kaksi myös joka aineessa? Pitäisiköhän kaikkiin kouluihin jatkossa hakea vain pääsykokeella, jos nykyjärjestelmässä 8 ja 10 oppilaan osaaminen voi olla samalla tasolla. Tähän kun laitetaan päälle ero koulujen arvostelujen erot, niin eihän tuo todistus kerro oikeastaan yhtään mitään oppilaan varsinaisesta osaamisesta.Miten niin tärkeämpää kuin osaaminen? Jos tyttö ja poika molemmat saavat 9 kokeesta, mutta tyttö on myös tunnilla mukana ja läksyt tehtynä ja pojalla on läksyt tekemättä ja tunnillakaan ei hirveästi kiinnosta, niin totta kai on reilua, että tunnilla kiinnostunut saa paremman numeron. Osaaminenhan on kokeessa ollut ihan samalla tasolla ja yrittämisestä tuli lisäpisteitä. On kyllä vähän vaikeaa uskoa, että pojalla toistuva ysi puolen saaminen ja tehtävien hoitaminen johtaisi arvosanaan 8.
Ei meillä ainakaan lukiossa läksyjä juuri tarkastettu. Ja sen verran oli solidaarisuutta, että vieruskaverilta sai vastauksen tarvittaessa. Eikä ne tytötkään aina niin aktiivisia olleet. Enemmän toki kuin nämä pojat, mutta osallistuivat pojatkin. Tytöt vain olivat kiltisti hiljaa eturivissä samalla kun pojat supisivat omiaan takapenkissä. Minä en pidä oikeudenmukaisena sitä että tuolla käytöserolla ja samalla koenumerolla tulee pahimmillaan 2 numeron ero todistukseen. Varsinkin kun se sama ero on vielä käytösnumerossakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä aina ihmettelen näissä keskusteluissa sitä, että ihmiset muka tietävät, mitä kukakin on saanut kokeesta tai mikä numero on tullut todistukseen tai kuinka paljon kukakin on viitannut tunnilla tai mitä luokkahuoneessa on ylipäänsä tapahtunut. Numerot eivät ole sillä lailla julkisia, että kuka vain voisi päästä näkemään Minnan ja Miikan koenumerot tai todistukset. Ne numerot saa tietää vain kysymällä numeron saajalta tai hänen huoltajiltaan. Aika monessa tilanteessa, tässäkin ketjussa, ihmiset kuvittelevat tietävänsä, millaisella panostuksella kukakin numeronsa saa.
Ainakin meidän kaveripiirissä oli ihan yleistä vertailla koe- ja todistusnumeroita. Ja jos ei luokkakavereista ketkä niistä viittaa, niin aika pihalla saa olla.
Taitaa olla tosiasia että ns. kivat (laumasielut) pärjää ja omantienkulkijat saavat rauhassa kulkea omia teitään?
On erilaisia oppijoita, ja opettajillahan on "tilaus" ainekselle joka innokkaasti osoittaa osallistumistaan vaikka olisi aivan kujalla, ja sitten taas on näitä "möllejä" jotka tarkastelevat maailman menoa ja tekevät itse päätelmänsä asioista. Kun joskus 80-luvulla tuli säädös että tunnilla osallistuminen vaikuttaa numeroon, olin kyllä hätää kärsimässä. Siihen asti ysin likka pudotettiin kivasti tasolle 7,5.
Ryhmäytymistä, projekteja, rusetit päähän ja menox.
Tiesittekö muuten että introversio on trumppamaassa jo diagnosoitu mielisairaudeksi?
...
Vierailija kirjoitti:
Suosii tyttöjä? Kuulkaa pojat, miten olisi sellainen kuin "opiskelu."
Kuulkaas naiset, miten olisi sellainen asia kuin työnteko. (Palkkaukseen liittyen).
Siitä vaan opiskelemaan opettajaksi.
Onko sinun opiskelu-uralla aina naisopettajat sorsineet poikia? Ketkä olivat parhaita opettajia ja ketkä huonoja? Ketkä saivat luokan rauhalliseksi ja oppilaat innostumaan oppimisesta? Olivatko kaikki parhaat miehiä?