Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat! Selittäkää, mikä tekee tällaisesta lapsiperhearjesta mukavaa
12.06.2017 |
Tässä on lainaus toisesta ketjusta, jossa äiti kuvaili normaalia päiväänsä. Ketjussa aika moni vanhempi sanoi, että tämä lainattu osuus kuulosti oikein mukavalta ja kivalta tavalliselta arjelta lasten kanssa:
"Perheeseen kuuluu vauva, taapero, mies ja minä. Mies lähti aamulla töihin puoli kahdeksalta. Vauva herätti minut ja taaperon kahdeksan jälkeen. Laitoin lapsille aamupalaa. Vaihdoin vaipat. Itse en kerennyt juuri aamupalaa syömään. Vauva halusi sitten jo unille takaisin. Nukutin vauvan, esikoinen leikki. Aloin tehdä keittiössä ruokaa. Vauva heräsi kesken ruoanlaiton. Laskin esikoisen ikkunan alle leikkimään aidatulle alueelle ja laitoin vauvan rattaisiin katsomaan esikoista. Sain tehtyä ruoan loppuun ja laitettua uuniin. Menin ulos leikkimään lasten kanssa. Leikittiin reilu tunti. Kello oli jo puoli yksi, kun tultiin sisälle. Saatiin lämmintä ruokaa. Maistuu hyvältä, totesi esikoinen. Vauvakin sai uunista suoraan pehmeitä kasviksia, maustamattomia. Ruoan jälkeen vaipanvaihdot ja pottatoimet. Sitten rauhoituttiim sängyn päälle. Vauvaa nukutti, mutta esikoinen riehui. Yritin imettää vauvaa ja rauhoitella esikoista. Lopulta esikoinen alkoi katsella tabletilta piirettyjä, jotta sain vauvan syötettyä ja nukutettua. Lopulta otin tabletin esikoiselta pois. Huutoraivoa, mutta sitten se kömpi kainalooni. Kahdenkymmenen minuutin mankumisen ja inimisen jälkeen esikoinen nukahti. Minä myös. Nukuttiin reilu tunti. Otettiin välipalaa. Aloin pestä pyykkiä. Lähdettiin ulos. Loppuillan vauva halus viettää sylissä, esikoinen raivosi, kun ei saanut huomiota tarpeeksi. Vaihdeltiin kakkavaippoja, syötiin päiväruokaa ja iltapalaa, leikittiin, vietiin pyykkiä ulos kuivumaan, mutta ripustettiin myös sisälle. "
Voisiko joku vanhempi selittää, mikä tässä tarkalleen ottaen on kivaa ja mukavaa? Miksi kukaan haluaa elää tällä tavoin?
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että mä kerkiän syömään ja juomaan ja pesulle ja laittaan ruoan ja siivoileen vaikka neljä lasta muutaman vuoden eroilla. Ehkä meillä just siks on neljä lasta.
Kyllä se on omasta asenteesta, reippaudesta ja taidoista kiinni, ikävä kyllä.
Turhapa niiden jotka väsyy jo yhden kanssa eikä kerkiä mitään, on oikeastaan tulla ihmettelemään ja jeesustelemaan.. Kaikista ei vaan ole tähän.
Kaikki ei halua neljää lasta.😂 Olen itse nelilapsisesta perheestä ja siksi minulla on kaksi lasta.
Ja en edes ihan tajunnut missä tässä puhutaan lapsiin väsymisestä...[/quikinä
Ihanan alentuva asenne..
Kyse onkin vähän siitä että monilapsisten perheiden vanhemmat välillä vähän väsyy tuohon jeesusteluun ja asenteeseen.
Sun ei tarvi haluta neljää lasta mutta jotkut haluaa ja jaksaa ja kerkiää kummasti eikä sun kaltaisten tarvi aina olla sitä arvostelemassa sen perusteella ettet itse jaksa etkä kerkiä edes kahden kanssa.
Sitten tehdään johtopäätökset sen oman elämän perusteella.
Eihän tietenkään nelilapsisissa perheissä ole parisuhdeaikaa eikä kunnon ruokaa eikä siistiä eikä aikaa lapsille, äiti ei ole käynyt sitten 4jään viikkoon suihkussa kun yhden kanssa ei kerkee viikkoon ja äidit ei syö eikä juo eikä nuku ikinä kun joku osaamaton ja taitamaton ei pysty yhden kanssa..Öh. Itse ylensit itsesi muiden yläpuolelel pelkällä lapsiluvulla. En minä jättänyt lapsilukuani kahteen siksi, että en ehtisi tai jaksaisi. Vaan koska en halunnut enempää. Ikävää jos luulit että tää on jokin määräkilpailu.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli onko vastaus siinä, että lapsia hankkineet ovat tottuneet siihen, että normaalisti on vielä ikävämpää, ja siksi jo se, ettei kukaan oksenna tai ripuloi, tekee päivästä hyvän?
En nyt ole haastamassa riitaa, enkä epäile, etteivätkö kommentoijat ole ihan vilpittömästi sitä mieltä kuin sanovat. Mutta minun on vaikea kuvitella, mikä saa ihmisen ajattelemaan tuon luokiessaan: "Jes, tuopa kivaa. Tuollaista minä haluan." AP
Nimenomaan. Kukaan tässä ketjussa ei ole amtanut yhtään konkreettista vastausta mikä tekee noista kodinhoito- ja vaipanvaihtopuuhista kivaa. Kertokaa nyt!
Kuulostaa tylsältä. Vaipanvaihto=inhottavaa, leikkiminen=tylsää, raivoamisen kuuntelu=raivostuttavaa. Itse hommaan max yhden lapsen ja tiedän jo nyt etten tule nauttimaan siitä kun lapsi on alle kouluikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Näin. Juurikaan kenelläkään ei ole arki hohdokasta. Siksi sitä arjeksi kutsutaankin. Oman vauvan hoito on äidille maailman mahtavimpia juttuja, sivulliselle tietysti tylsää.
Mä just raahasin neljä kurapöksyä tuolta sateessa kotiin, eikä ollut arkeni kohokohta eikä tule ikinä olemaankaan:D Mutta kotiintultua lapset meni läjään halailemaan lukemaan kirjoja (tai kuuntelemaan kun vanhin lukee) ja mä oon lepäillyt ihan rauhassa, alan varmaan lettuja kohta paistamaan. Illalla syödään miehen kanssa sushia ja katellaan leffaa. Tuntuu ettei tästä nyt mitään puutu. Mahtuuhan päiviin paljon, mutta ei ole ikinä iltaisin tyhjä olo kuten joskus oli. Jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta toi kuulostaa ihan tavalliselta arjelta. Yhtä tylsältä ja tavalliselta kuin siinä toisessa ketjussa, jossa lapsettomat kuvailivat so-boring-päiviään. Ei mitään erikoista. Tärkeintä on, että ihminen itse kokee elämänsä mielekkääksi. Harvalla tavallinen elämä on mitenkään järisyttävän mielenkiintoista muiden mielestä tai jos alkaa miettiä omaa arkeaan, niin beisikkiähän se pääsääntöisesti on. Lasten kanssa tai ilman.
Ihan turha selittää lapsettomalle. Sama kuin yrittäisi selittää kalalle, miten kivaa on ajaa polkupyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Just. Mitään muuta kehittävää maailmasta ei löydy kuin lapset.
Itse luen. Teen ja kuuntelen musiikkia. Käyn arki-iltana expat-tapaamisessa. Opin heiltä eri kulttuureista. Asun ulkomailla. Opiskelen kieliä. Ylenen urallani kansainvälisessä yrityksessä. Leivon. Maalaan. Teen käsitöitä. Käyn vaeltamassa. Voin lauantaiaamuna hypätä junaan ja lähteä Unescon kohteeseen päiväretkelle. Opettelen tekemään drinkkejä. Luen alani tieteellisiä julkaisuja. Katselen elokuvia. Kävelen iltaisin vanhankaupungin läpi. Tapaan ihania miehiä. Syön herkkuja maailman keittiöistä. Kokkaan myös itse. Käyn viikonloppumatkoilla Euroopassa niin usein kun haluan. Teen vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Kunnostan ja sisustan kotiani. Käyn kahvilassa katselemassa maailman menoa. Pidän peli-iltoja kavereiden kanssa. Tutustun niihin kavereihin aina vain syvemmin. Nukun pitkään ja teen brunssin. Olen mukana lasten läksykerhossa. Opetan suomea. Yritän olla hyvä ystävä ja sukulainen.
Mutta mikään näistä ei ole kehittävää eikä anna sisältöä elämään. Ilman lasta nämä kaikki ovat vaan vuodesta toiseen saman hinkkaamista, ai että,kun olisi se lapsi vierellä näitä tehdessä - vasta sitten olisin autuas.
Mikään tuossa ei ole sellaista etteikö perheellinenkin voisi sitä tehdä. Elämänsisällöksi ei tuosta ole. Omat lapseni ovat nyt teinejä ja teemme montaakin asiaa listaltasi yhdessä. Paitsi toi seurakunta ei kyl kiinnosta, kun ollaan älykkäitä.
En väittänyt, ettei voi lasten kanssa tehdä, vaan että ei lapseton vaan hinkkaa samaa asiaa kehittymättä missään.
Mulle ei riitä elämän sisällöksi vain toisen ihmisen kasvattaminen - mutta viimeinen lause paljastikin sinut trolliksi.
No kyllä se hinkkaa kun se elämä on pakko täyttää vuosikymmenestä toiseen erilaisilla harrastuksilla.
Sen huomaa vanhemmiten aina vaan selvemmin.
Ja uskovaisuus on ääliöiden hommaa. Ei sen todetakseen tarvitse olla trolli.
No mitä teet kun lapsesi ovat isompia, muuttavat ehkä kauas pois, jopa ulkomaille. Sit sun on vähänniinkuin pakko hankkia jotain harrastuksia. Vai meinasitko roikkua kiinni lapsissasi 24/7? Skypetellä koko ajan ja ajaa lapsesi hulluuden partaalle?
Aivan mutta kai tajuat eron, että täyttääkö niillä harrastuksilla koko elämänsä vai osan siitä. Ja minulla on silti edelleen ne lapset, heidän ystävänsä, tulevat perheensä ja lastenlapset. Eli todella paljon enemmän elämänsisältöä edelleen.
Eli elät lastesi kautta. Koska muuta sinulla ei ole.
PS. Minulla on mies, hänen sisaruksensa ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa sekä omat sisarukseni ja heidän puolisonsa, heidän lapsensa ja heidän puolisonsa ja heidän lapsensa ja kaiken kukkuraksi vielä kaikki muut sukulaiset, vanhemmat, anopit ja apet, sisarusten anopit ja apet ja ystäviä ja kavereita roppakaupalla.
Miksi jankkaat siitä, että vain lapsellisella on merkityksellinen elämä? Mulla on niin paljon sisältöä elämässä, että jos mulla olisi enemmän, hukkuisin sen kaiken alle :)
Eli sinä täytät elämäsi miehen sisarusten lapsilla. Kai vietät äitienpäivääkin koska "koet itsesi äidiksi".
Miksi ihmeessä viettäisin äitienpäivää? En halua äidiksi :) Elämässäni on upea työpaikka, joka tuntuu harrastukselta, mies, matkustelu, ihana koti ja mökki, liuta harrastuksia (jotka ovat sinun mielestäsi ajanhukkaa) ja ihmissuhteet. Tadaa, ihmissuhteisiin kuuluvat sekä ystäväni että sisarukseni ja sukulaiseni :) Aika surullista, jos sinä et ole läheinen sisarustesi, sisarustesi lasten tai sukulaistesi kanssa. Mä olen sitten kai onnekas kun mulla on näin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä :) Sun varmaan piti hankkia lapset siksi että sulla ei oo ollut muita ihmissuhteita.
Mä nyt yritän saada selville, että mikä on sun mielestä sitä oikeaa elämän sisältöä? Sano nyt vaan suoraan että ne on ne omat lapset. Mulle elämän sisältö ja se mistä nautin ja millä haluan elämäni "täyttää" on nimenomaan ihmissuhteet, harrastukset, mielekäs työ, matkustelu, koti ja mökki sekä elämästä nauttiminen ja hyvä ruoka. Lapsia en edelleenkään halua :)
Mä alapeukutin vaan sun hymiöiden vuoksi. Ne muuttaa sun kaiken kirjoittaman vittuiluksi ja epätodeksi. Et ole uskottava vaan henkilö joka haluaa olla aina oikeassa, semmonen neiti Näpsä. Jos sulle ei ole sitä sanottu aiemmin niin nyt on tilaisuus havahtua irti hymiöistä.
Ajatteles kun menet sinne teidän mökille niin kaikki, sun vanhemmat ja sisarukset, sukulaiset, vahtikoira ja oravat, peipposet ja leppäkertut ajattelee et
Kirsi (v#ttu) tulee miehensä kanssa :)
(älä kysy multa onko mulla lapsia ja kerronko mä niille tai kummilapsille kaikki mitä ajattelen)
Miksi mun vanhemmat, sisarukset ja sukulaiset ois mun mökillä ennen kuin mä tuun? Ei niillä oo avaimia mun mökille... Eikä kukaan pakota niitä tulemaan mun mökille :D Jos he eivät tykkäisi musta ja miehestäni, niin varmaan ei oltaisi missään tekemisissä :D
Sori hymiöistä, yritän karsia niitä! Mutta sulla ei varmaan kaikki ole ihan hyvin omassa elämässäsi, koska viestistäsi paistaa katkeruus. Ehkä sulla ei ole läheisiä ihmissuhteita?
Kiva kun karsit hymiöitä, ne oikeasti pilaa enemmän elämiä kuin lapset.
Tossa sulla pomppas, tietty pahkasikahuumori ei kerro ihmisestä, että hän olisi erityisen katkera. Tarvittaessa kitkerä on kuvaavampi. Hapahko, mausteinen ja pirskahteleva vielä parempi. Mulla on kaikki ihan hyvin, on aina ollut. Synnyin sunnuntailapsena ja niistähän on tehty loru. "Mutta se, joka syntyy sunnuntaina on hyvä, kaunis ja iloinen aina." Mutta myönnettäköön, toi mun huumorintaju on ihan kamala. Kamalan ihana. Älykkyys on joskus ihmiselle riesa, tiedäthän. Ai et tiedä?
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikki on suhteellista. Jos kirjoittaisit lapsettomasta arjestasi yhtä lakoniseen tapaan, se tuskin kuulostaisi sen fantsummalta.
Arki harvoin ON kamalan hohdokasta ja haasteellista. Tässä mun arkinen päiväni:
-Heräsin seitsemältä, laittauduoin valmiiksi, söin aamupalan ja säntäsin junaan.
-Junamatkalla luin työsähköpostin. Töissä klo 9
-Aamukokous. Pomon yksisilmäisyys ja hiostus sai pään särkemään heti aamusta.
-Kova kiire. Sain vaikean työtehtävän, jonka toteuttamista pähkin vähän liiankin pitkään, tuli kova kiire. Kävin hotkaisemassa lounaan vartissa, mihinkään kahvipausseihin ei tänään ollut aikaa.
-Ylitöissä, kotiin pääsin lähtemään kuudelta.
-Kotimatkalla kävin ruokakaupassa.
- Kotona seitsemältä, umpiuupuneena. Mies laittoi leipiä, kunnon ruokaa ei nyt jaksa alkaa laittaa. Pesen koneellisen pyykkiä, syön pari leipää ja nukahdan telkun ääreen klo 21.30.Wau. Eikö ollutkin todella PALJON hohdokkaampi päivä? Vai oliko sittenkään.... tuo aloituksessa ollut nuori äiti sai seurata maailman rakkaimpien ihmistensä päivää ja kasvua, sai nukkua aamulla rauhassa, ottaa päiväunet. Tehdä merkityksellistä työtä.
Jos ei tykkää lapsista, ei kasvatustakaan tietenkään arvosta. Minä arvostan, pedagogiikasta on ihan professuurejakin, samoin lastenpsykiatriasta. Aika ikävää, jos jonkun mielestä samat asiat muuttuvat puuduttavaksi ja joutavaksi puuhasteluksi sillä, että kasvattaa omia lapsiaan.
Ihana ihminen! Hänestä kannattaa ottaa mallia. AP lue tarkkaan: tähän suuntaan sinun kannattaa kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten tuota "äkkiä se viisi vuotta menee" tarjoillaan aina ikäänkuin hyvänä puolena. Minusta kun ajatus siitä, että elämästä menisi viisi (tai kymmenenkin) vuotta ihan hujauksessa, on vain kammottava! Kuolema on viisi vuotta lähempänä ennen kuin huomaatkaan, jee?! Sehän vain tekee tilanteesta vielä kauheamman!
No kyllähän kaikkien elämä menee ihan hujauksessa, elämä on lyhyt. Se yleensä tarkoittaa lapsiin liittyen sitä, että lapset kasvaa koko ajan, vauva on vauva vain vuoden ajan, ja kun ajattelet elämääsi, niin kyllä se vuosi on ihan helvetin lyhyt aika. Jos mietit omaa elämääsi vaikka sitä minkälainen oli se vuosi kun olit neljännellä luokalla koulussa, menikö aika silloin nopeasti? Muistatko sen kuinka hyvin päivästä päivään?
Lapsettomalla menee usein elämä ohi vielä nopeammin kun ajan kulua ei näe kasvavissa lapsissaan, lapsettomat tätini ja hänen miehensä sanovat että se oli kauhea tunne kun täytti 50v kun ei yhtäkkiä tajunnut mihin 30 vuotta elämästä oli hujahtanut. Setäni väitti että oli nähnyt minun tyttäreni ihan pienenä vaikka ei ollut, vaan hän oli nähnyt minut yli 20 vuotta aikaisemmin, sekoitti meidät kun oltiin aika samannäköisiä, ja ne 20 vuotta oli sulautunut niin yhteen kun heidän elämänsä on ollut aina sitä samaa, töitä, kotona, mökillä, harrastuksissa-rataa.
Olen kyllä täysin eri mieltä. Elämässäni ei ole aikuisuuden (eli kun olen itse saanut päättää mitä teen) yhtä ainoaa 5v ajanjaksoa joka olisi mennyt hujauksessa. Viimeisen vuodenkin aikana on tapahtunut aivan kamalasti! Lapselliset sen sijaan aina hokevat kuinka aika menee nopeasti, ja nyt jo lapsi menee kouluun (ja minä ihmettelen että nytkö vasta, sehän on ollut heillä ikuisuuden!).
Juuri tuon takia se menee hujauksessa, kun koko ajan tapahtuu jotain. Sun mielestäkö viimeinen vuotesi on mennyt hitaasti??? Odottavan aika on pitkä, ja kun on tylsää ehtii kelloa katso viisi kertaa minuutin sisään. Kun on vähän enemmän sitä sisältöä elämässä niin meneehän se aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha selittää lapsettomalle. Sama kuin yrittäisi selittää kalalle, miten kivaa on ajaa polkupyörällä.
Jep, naurattaa nämä palstavelat aina taivastelemassa ja kertomassa miten he ei ainakaan ikinä halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa nostaa se katse ylemmäs tuosta.
Tuo on ihan hyvää peruselämää. Ja sitä seuraa vielä rikkaampi jatko. On kaikki perhejuhat, yhteiset matkat, lastenlapset jne.
Ilman lapsia elämä junnaa samana kymmeniä vuosia.
Tämä oli kyllä harvinaisen typerä kommentti.
Millä lailla? Lapseton tuunaa sitä huonekalua kellarissa ja opiskelee kieliä. Aina vaan. Mikäön ei muutu, ei kehity, ei mene eteenpäin.
Eli sinä elät lastesi kautta? Sinä koet saavuttaneesi jotain kun sinun lapsesi muutuu, kehittyy ja menee eteenpäin? Ethän sinä muutu miksikään. Sinun lapsesi muuttuu. Ja entä sitten jos lapsesi päättää jäädä lapsettomaksi, niin aloitatko jankkaamisen ja syyllistämisen siitä kuinka lapsia pitää hankkia, koska sinä haluat elää lastenlastesi kautta ja kokea kuinka he muuttuvat, kehittyvät ja menevät eteenpäin?
PS. minä ainakin muutun, kehityn ja menen eteenpäin koko ajan.
PPS. jos joku toinen lapseton ei muutu, kehity tai mene eteenpäin, niin mitä se haittaa? Miksi elämässä pitäisi muuttua, kehittyä ja mennä eteenpäin? Miten se on sinulta pois, että joku toinen ei muutu, kehity ja mene eteenpäin? :D
En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on lllut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida.
Itselläni elämä on mullistunut täysin lasten myötä. Ne lapsettomat työkaverini käy yhä edelleen samassa sulkapallossa, jauhavat samaa rutinaa työpaikasta. Kukaan ei ole edes muuttanut.
Vanhenneilla lapsettomilla siskoillani on yksi ainoa puheenaihe ja se on oma terveys.
Niin? Minä taas olen muuttanut ulkomaille, en käy "samassa sulkapallossa", vaan teen juuri sitä mitä haluan ja elämäni on erittäin antoisaa. Ilman lapsia. En silti halveksu lapsia tehneitä enkä väitä, että heidän elämänsä on merkityksetöntä vain siksi, että he vaihtavat kakkavaippoja, mikä ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta.
Tuossa oli muuten iso elämänviisaus;
"En elä lasteni kautta vaan heidän kanssaan. Huonekalun tai netflixin kautta eletään.
Suurin osa lapsellisista on ollut lapsettomia, joten emmeköhän me osaa sitä arvioida."Sulla on muuten vain hetki aikaa kunnes joudut odottelemaan, että ne sun omat kakkavaipat vaihdetaan. Ja onneksi sun kannalta sun vanhempiasi on kiinnostanut sun kakkavaipat. Tuolla lyhyellä janalla pisteestä A pisteeseen B ei kannattaisi olla noin ylimielinen.
"kakkavaipat ei itseäni elämänsisältönä kiinnosta".. no pokkaa sulla on ainakin :D mutta harvinaisen typerästi ja ymmärtämättömästi sanottu sun elämän alku ja loppu huomioiden.
Vai nyt kutsut omia kirjoittelujasi jo elämän viisauksiksi...
Ja taas meni pointti ohi. Mainitsin kakkavaipat tuohon halveksuvaan sävyyn, koska niin sinä puhut minun elämästäni. Vaippojen vaihtaminen niin vauvoille kuin vanhuksillekin on tärkeää työtä. Ja niin on moni muukin asia elämässä. Mutta sinä puhut lapsettoman elämästä halveksuen "Netflixin" katsomisena, ja otat herneen nenään kun minä kutsun omaa elämääsi "kakkavaipan vaihtamiseksi".
Ymmärrätkö ollenkaan kuinka ristiriitaista ja typerää se on?
Ootsä vainoharhainen vai käykö palstavakkareille niin? En mä sulle kirjoittanut kun luin ketjua läpi ja törmäsin tohon, sitten kommentoin. ERI IHMINEN, ihan tosi. Vaikka kuka sitä nyt enää uskoo.
Mulle riittää perusteluksi, että ihminen on ensin viettänyt lapsetonta elämää ja sitten valinnut lapset elämäänsä. Hyvä pointti. Enemmän kokemusta ja näkemystä kuin lapsettomalla ihmisellä (kuten minä).
Minun mielipide on se, että toi päivä voisi kuulostaa jollekkin toiselle äidille todella kivalta. ajatellaan vaikka että hänen lapsensa on kipeä ja huutaa ja kaikki on huonoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko vastaus siinä, että lapsia hankkineet ovat tottuneet siihen, että normaalisti on vielä ikävämpää, ja siksi jo se, ettei kukaan oksenna tai ripuloi, tekee päivästä hyvän?
En nyt ole haastamassa riitaa, enkä epäile, etteivätkö kommentoijat ole ihan vilpittömästi sitä mieltä kuin sanovat. Mutta minun on vaikea kuvitella, mikä saa ihmisen ajattelemaan tuon luokiessaan: "Jes, tuopa kivaa. Tuollaista minä haluan." AP
Nimenomaan. Kukaan tässä ketjussa ei ole amtanut yhtään konkreettista vastausta mikä tekee noista kodinhoito- ja vaipanvaihtopuuhista kivaa. Kertokaa nyt!
Johan tässä useampi väänsi rautalangasta, ekalta sivulta alkaen. Mutta ymmärrän, että on vaikea jaksaa lukea monta sivua viestejä...
Ap missaa pointin. Hän näkee sellaisia konkreettisia yksittäisiä juttuja mutta ei abstraktia tasoa niiden takana.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo kuvaus ei ollut AP:n mielestä kivaa, mielekästä ja antoisaa elämää niin miksi se ei voisi olla jonkun muun mielestä?
On myös turha verrata eri elämäntilanteissa elävien ihmisten mukavia/ikäviä päiviä. Ihan sama kuin elämänsä aktiivisinta aikaa viettävä opiskelija miettisi et miten jonkun vanhuksen kuvaus omasta päivästä voi olla antoisa, mutta toinen vanhus voi ymmärtää miten ihana on ollut päivä jolloin olet päässyt ulos istuskelemaan
Eli vanhemmat elävät rajoittunutta elämää kuin vanhukset, ja siksi tuon kuvauksen mukainenkin päivä on kiva? Tämä selvä.
AP on vielä lapsi itsekin. Äiti äiti äiti äiti miksi sulla on lapsia. Kulta, juoksehan kysymään omalta äidiltäsi. Hänen vastauksellaan on jotain merkitystäkin sinun elämääsi. Roikut niin kauan vessan ovenkahvassa, että äitisi avaa sinulle oven. Sydämensä hänhän sinulle avasi jo kauan sitten kun toivotti sinut tervetulleeksi tähän maailmaan <3
Ei tuo kuulostakaan mitenkään houkuttelevalta, jos ei ole sitä kokenut. Kun sen kokee tasapainoisena ja tyytyväisenä, tietää miltä ne päivät auringonpaisteineen tuntuvat. Se voi tuntua kuin sadulta. Ei tätä voi ymmärtää kuin toine äiti.
Toki joukkoon mahtuu myös epätoivoisia, väsyneitä päiviä. Epätoivo ja yksinäisyys tulivat ennenkaikkea siitä, että ympäröivä vallitseva mielipide ja yhteiskunat eivät suosi kotiäitiyttä. Sitä ei arvosteta, vaan lapset pitäisi lykätä muiden hoitoon niin pina, kuin mahdollista. Se synnyttää epätoivon ja yksinäisyyden. 50-luvulla oli toisin, kotiäitiydetä oli lupa nauttiaö. Monia lapsia odottikin kotona onnellinen pullantuoksuinen, hymyileväö äiti, joka jaksoi pitää kodin siistinä. Tänä päivänä kodin siistinäpito masentaa, koska siitä on tehty tasa-arvokysymys. Kuka nyt haluaisi ehdoin tahdoin alistaa itseään eli siivota?...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo kuvaus ei ollut AP:n mielestä kivaa, mielekästä ja antoisaa elämää niin miksi se ei voisi olla jonkun muun mielestä?
On myös turha verrata eri elämäntilanteissa elävien ihmisten mukavia/ikäviä päiviä. Ihan sama kuin elämänsä aktiivisinta aikaa viettävä opiskelija miettisi et miten jonkun vanhuksen kuvaus omasta päivästä voi olla antoisa, mutta toinen vanhus voi ymmärtää miten ihana on ollut päivä jolloin olet päässyt ulos istuskelemaan
Eli vanhemmat elävät rajoittunutta elämää kuin vanhukset, ja siksi tuon kuvauksen mukainenkin päivä on kiva? Tämä selvä.
Ei vaan pointti on se että ihmisen elänässä on eri vaiheita. Ei kukaan jaksa sitä opiskelijavaihdettakaan loputtomiin.
Alue: Aihe vapaa
Mistä päättelit ettei osallistu mitenkään??